En voi olla kotona en pysty haluun pois täältä ei oo turvallinen olo.vanhemmat muuten ok paitsi riitelee vaikka näkee et itken vieres,huutaa mulle turhasta.oon ollu puhtaana 2 vuotta mut sorruin pari viikkoo sitten.
Hei nimimerkki ”Enkerro”,
Kiitos viestistäsi! Olipa hyvä, että päätit kirjoittaa tilanteestasi.
Kodin kuuluisi olla jokaiselle sellainen paikka, jossa olonsa voi tuntea turvalliseksi ja on surullista kuulla, että sinulla ei näin ole. Riitelyä on tosi ikävä seurata vierestä ja kurja kuulla, että sinulle on myös huudettu. Tilanne kuulostaa raskaalta ja vaikealta sekä on ikävää, jos vanhempasi eivät ole huomioineet riitelystä seurannutta pahaa oloasi.
Mainitsit myös, että olet ollut puhtaana, mutta sorruit pari viikkoa sitten. On hyvin ymmärrettävää, että kun on vaikeaa ja paha olla, niin silloin puhtaana pysyminen on vaatinut enemmän voimia ja oletkin sortunut. On kuitenkin upeaa kuulla, että olet ollut puhtaana kaksi vuotta.
Tuntuuko sinusta, että pystyisit kertomaan ajatuksistasi ja tunteistasi vanhemmillesi? On tärkeää, että myös sinä tulet perheessä kuulluksi. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voi esimerkiksi asiasta kertominen kirjeen avulla olla vaihtoehtona.
Joskus taas asiasta puhuminen jollekin oman perheen ulkopuoliselle henkilölle voi olla hyvä vaihtoehto myös. Tärkeintä on, että asian kanssa ei jää yksin, vaan itselleen saa tukea. Esimerkiksi koululla kuraattori tai terveydenhoitaja ovat tottuneet kohtaamaan lasten ja nuorten erilaisia haasteita. Heidän tehtävänään on olla lasten ja nuorten tukena erilaisissa vaikeissa tilanteissa.
Meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi myös soittaa, jos haluaa nimettömästi ja luottamuksellisesti jutella aikuisen kanssa. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Ethän jää yksin. Muista, että sinulla on oikeus saada tukea itsellesi. <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Kirjotin tänne äske mut unohin sanoo et en luota kehekää ja mulla on koko ajan ruma olo (kiitos äidin)
Ainaku katon peilii mietin
”hyi helvetti”
JOS JOKU HALUU KAVERIN OON VAPAA EHTONEN!!!!
Just tapahtu yks juttu ja elämä oli sitäki enne jo vaikeeta ja nyt tiiän että en pysty esim. siivoo, keskittyy koulussa, tehä kotitöitä ymsyms ja mun iskä ei ymmärrä mielenterveydestä mitään ja huutaa jos ei oo esim. tehny kotitöitä ja mun äiti oon nii paljon töissä etten nää sitä usein ja en tiiä mitä teen ku en pystyis olla kotona ku en pysty tehä mitään ja ahistaa kokoajan ja haluisin pois kotoota mutten tiiä minne voisin mennä tai mitä sanoisin mun äitille ku tää on sellanen juttu et se pitäis kertoo et se ymmärtää ja en tiiä kelle aikuiselle voisin puhua
Hei nimimerkki ”VähäHupusua”!
Onpa kurja kuulla, että kotona on vaikeaa ja haluaisit sieltä pois. Se on ihan ymmärrettävää, jos tuntuu siltä, ettei siellä saa tukea tai ymmärrystä. Harmillista, että äitisi joutuu olemaan paljon pois kotoa – kuulostaa siltä, että haluaisit tukea erityisesti häneltä.
Kerrot, että olet koulussa. Niinpä kehotan sinua pyytämään koulusi ammattilaisilta apua. He ovat siellä sitä varten, että auttavat oppilaita myös kotiin ja perhesuhteisiin liittyvissä asioissa. Yleensä lapsi sijoitetaan kodin ulkopuolelle vasta, kun perhe on saanut apua, mutta on todettu ettei se riitä. Esimerkiksi sinun tapauksessasi otetaan ensin selvää, miksi et viihdy kotona ja kuinka vanhempasi voisivat olla paremmin tukenasi ja luoda omalta osaltaan turvallista ja hyväksyvää ilmapiiriä kotiin niin, että sinun olisi siellä hyvä ja turvallista olla.
Puhuminen vanhemmille on monelle lapselle vaikeaa. Voi olla hankalaa löytää oikeat sanat ja saada sanottua asiat, niin kuin ne on. Siinä voisi auttaa, että kävisit ajatuksiasi ensin rauhassa kuraattorin tai psykologin kanssa läpi. (Koulussasi saattaa olla esim. psyykkareita tai kouluvalmentajia, jotka myös tekevät tällaista työtä oppilaiden kanssa.) Puhumalla asioista ne selviävät usein itsellekin paremmin ja niitä oppii sanottamaan. Jos haluat, tämä työntekijä voi sitten soittaa vanhemmillesi ja kertoa sinun puolestasi, miltä sinusta tuntuu ja miten he voisivat tukea sinua parhaiten.
Tuo jatkuva ahdistus on myös asia, josta olisi hyvä puhua. Puhumalla asiat selkeytyvät ja ammattilaiset osaavat neuvoa sinulle, miten tunteen kanssa oppii pärjäämään. Luota siis heihin, he ovat hakeutuneet alalle, koska haluavat olla avuksi. Usko siihen, että asiat lähtevät helpottumaan ja selkeytymään, kun juttelet niistä ja saat vointiisi apua.
Hienoa, että haluat parantaa oloasi. Toivon sinulle kaikkea hyvää! Jos haluat, voit milloin tahansa myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (numeromme on 116 111) tai tulla chattiin juttelemaan. Palvelumme ovat auki joka päivä eivätkä maksa sinulle mitään. Lisäksi ne ovat täysin anonyymejä.
Kaikkea hyvää sinulle!
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Haluan kotonta pois,etenkin ätiltä olen pitkään jo halunnut pois tuntuu että äiti kohdistaa kaiken vihan muhu.Tänää myöhästyin vähän kotiintulo ajasta ja alkoi huutamaan minulle ja huusi minun mielenterveydestäkin.Pienemänäkin huusi kuinka turha olen ja aina että ”mene pois minun silmistäni” joka tuntui itestä tosi pahalta
En tiedä mitä teen,mutta haluan pois kotonta ja tarvitsen apua
Hei nimimerkki ”jokuvaa”!
Tosi hyvä, kun kirjoitit tänne viestiketjuun! On ikävä kuulla, että olet kokenut äitisi kohdistavan vihaa sinuun ja hän on huutanut sinulle noin. Ymmärrän hyvin, että sinusta on tuntunut tosi pahalta.
Kirjoitit, että et tiedä, mitä tehdä ja haluaisit pois kotoa. Kodin kuuluisi olla paikka, jossa kokee olonsa hyväksi ja turvalliseksi. Jos koti ei tunnu hyvältä ja turvalliselta paikalta, niin silloin pitääkin saada apua.
Kotitilanteestaan voi kertoa esimerkiksi opettajalle, koulukuraattorille tai -terveydenhoitajalle. Tai kenelle tahansa muullekin koulun oppilashuollon työntekijälle, kenelle itsestä tuntuisi helpoimmalta kertoa. Tilanteesta voi jutella myös jollekin muullekin aikuiselle, joka tuntuu turvalliselta (esimerkiksi joku sukulainen, kaverin vanhempi tai joku muu).
Miltä sinusta siis tuntuisi lähestyä jotakin koulun ammattilaista tai jotakin muuta turvallista aikuista ja kertoa tilanteestasi?
Täältä voit lukea lisää ammattilaisen avusta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/
Täältä taas voit lukea lisää, miten puhua huolista: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/
Mainitsit viestissäsi myös, että äitisi on huutanut sinun mielenterveydestäsi. Tämä oli ikävä kuulla ja toivoisinkin, että voisit puhua ammattilaiselle tai jollekin muulle aikuiselle myös mielenterveyteen liittyvistä asioista. Mielenterveyden haasteet ovat sellaisia, joiden kanssa ei pidä jäädä yksin, vaan niihin on tärkeää saada apua.
Voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti aikuisen kanssa. Puhelut ovat aina ilmaisia, eikä numeroon soittaminen näy puhelinlaskussa. Voit tulla myös chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet tosi rohkeasti jo kirjoittanut tänne ja toivon, ettet jäisi yksin jatkossakaan. <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä