Moi, kuulostaa tosi tyhmältä mut haluun vaa pois kotoo siel ei tunnu kivalta ja kotosalta. Vanhemmissa ei oo mitää vikaa mut haluun vaa pois sieltä. Tuntuu tosi oudolta olla siellä ja ku mun vanhemmat on eronnu, oon vuoroviikoin isillä ja äitillä. Joudun isille välillä ku mun käytös on ihan hirveeltä ja tällee mut en vaan opi sääntöjä kotona ja jos teen jotain tyhmää ne kohdistetaan johonki mun hyvään kaveriin nii sit en saa olla niiden kaa enää. Et multa otetaan kavereita pois mun tyhmän käytöksen takia ku en vaa opi sääntöjä ja oon koko ajan pahalla tuulella. Valehtelen koko ajan ja en tiiä vaa miks mut se tulee automaattisesti nii haluun vaa pois kotoo esim laitoksee ku tuntuu et oppisin siel asiat paremmin ja olis muutenki kivemmat olot.
Moi, hyvä kun olet pohtinut asioita ja tulit tänne kysymään. Perheen kesken olisi tosi tärkeetä molemmin puoleinen luottamus, sekä että olisi ne yhteiset pelisäännöt mitä kunnioitetaan. Kirjoititkin, ettei vanhemmissasi ole mitään vikaa ja nuo tuntemasi tunteet pois kotoa pääsystä ovat ihan normaaleja koska iän mukana alat haluta itsenäistyä ja määritellä omat rajasi. Silti, uskon vanhempiesi ajattelevan sinulle parasta vaikka se ei sinusta tunnu siltä nyt.
Ikävuosien myötä sinun oma vastuusi päätöksistä kasvaa ja jos tuntuu hankalalta noudattaa sääntöjä, noudattamatta jättämisellä on seurauksensa. Laitoksissakin on erittäin tiukat säännöt ja niiden noudattamatta jättämisestä on myös seurauksia, ihan niin kuin kotonasikin. Kuitenkin nyt sinulla on kaksi kotia joissa sinusta välitetään, sanontahan on “rajat on rakkautta”.
Jos kahden kodin välillä olo tuntuu sinusta raskaalta, siitä kannattaa puhua kotona ja muutenkin, kannattaa yrittää kotona puhua noista tunteistasi ja halusta päästä pois kotoa. Josko niitä rajoja voisi katsoa yhdessä molemmille sopivimmiksi yhteistuumin. Entä olisiko sinulla joku muu läheinen aikuinen tai koulussa joku kenelle voisit puhua tunteistasi ja koti asioistasi, puhuminen kuitenkin on tosi tärkeetä ja auttaa paljon.
Meillä on myös lasten ja nuorten puhelin minne voi soittaa joka päivä ja chat palvelu su-ke 17-20.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä
Moikka
En tiedä mitä teen, en enää pysty olemaan kotona tiettyjen asioiden takia
En jaksais olla himas enää,on jo 2rikosrekisteriä ja vanhemmat on nii ärsyttäviä oon koht 12 v ja mul on pikkusisko ja isoveli.Mun käytös on ihan niiku 0/100 että ihan hemmetin huonoa,haluisin laiutoksee niiku mun vanhemmat haluu mut myös pois koska ne sano sen toissapäivänä sain toisen rikosrekisterin tuhopoltosta joten toivoisin että pääsisin jonnekkin laitokseen ettei mun tarvis nähä mun perhettä enää koskaa ja haluisin vaa unohtaa ne.Ne vihaa mua mä vihaan niitä joten joo…
Myös se että en vaan opi sääntöjä mitenkään ja joo mun vanhemmat ei oo eronnu mut silti ahdistaa olla kotona,tuntuu jos teen jtn väärää mut heitetään ulos.Meiän perhees ei kuitenkaan käytetä väkivaltaa tai käytetä huumeita mut iskä välil juo…Myös jos jotenki pääsisin sinne laitokseen niin mulla ois kaikki hyvin!
Kiitos.
oon itsetuhonen ja haluan pois kotoo. oon miettiny et onko noloa tai tyhmää soittaa 112 ? [osa viestistä poistettu]
Moikka,
Kiitos, kun kirjoitit tänne. Kuulostaa tosi kurjalta, että sulla on niin huono olla kotona, että haluaisit mielummin laitokseen. Sinusta tuntuu siltä, että vanhempasi vihaavat sinua ja se on varmasti hirveä tunne. Kirjoitit, että tuhopolttosi jälkeen vanhempasi haluavat sinut pois kotoa. Se, että he ovat sanoneet näin ei automaattisesti tarkoita, että he vihaisivat sinua. Ehkä he eivät myöskään tiedä miten voisivat auttaa sinua ja harmituksissaan ovat sanoneet näin sinulle ja se on varmasti tuntunut sinusta pahalta.
Ajattelet, että laitoksessa sinulla olisi kaikki hyvin. Ajatteletko, että siellä sinun olisi helpompi noudattaa sääntöjä ja näin saisit parannettua käytöstäsi, jonka kuvaat olevan tällä hetkellä 0/100? Laitoksessa onkin tiukat rajat ja säännöt, sillä näin taataan kaikille laitoksessa asuville nuorille turvalliset puitteet. Laitokseen nuoret päätyvät lastensuojelun tekemän sijoituksen perusteella ja sen tavoitteena on, että nuori pääsee takaisin kotiin mahdollisimman pian. Kerroit tuhopoltosta ja siitä tulleesta rikosrekisteristä eli tämä asia on siis viranomaisten tiedossa ja näin ollen lastensuojelukin on varmasti ollut teihin yhteydessä. Sijoitus on kuitenkin aina se viimesijaisin toimenpide ja sitä ennen lastensuojelun työntekijät pyrkivät kaikin tavoin auttamaan perhettänne, jotta teillä kaikilla olisi kotona mahdollisimman hyvä olla. Kerro rohkeasti lastensuojelun työntekijälle olostasi, jotta he osaavat auttaa sinua parhaalla mahdollisella tavalla.
Muista, että voit aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen ja jutella luottamuksellisesti asioistasi päivystäjämme kanssa. Tärkeintä on, ettet jää pahan olosi kanssa yksin.
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Hei!
Olen asunut monta vuotta väkivaltaisessa perheessä, eikä minulla riitä enää voimat.
Minulla on paljon sossu ilmoituksia mutta sossut eivät ota minua tosissaan.
Olen alkanut nyt tekemään itselleni kaikkea mikä minua sattuu.
Nykyään ”perheeni” on alkanut käyttämään paljon päihteitä ja en tunne itesäni turvalliseksi ja minun puoli isä on jatkuvasti väkivaltanen eikä oma äiti tee sille mitään.
Kukaan ei auta minua vaikka tarvitsen tällä hetkellä sitä kaikista eniten.
Minulla on paljon arpia joitten takia minua kiusataan jatkuvasti koulussa, koska olen päihde ja väkivaltaisessa perheessä.
Olen jutellut kotonani tästä että miltä minusta tuntuu mutta he eivät juurikaan kiinnosta, mikä tuntuu tosi pahalta etten voi omalle äidilleni kertoa miten minulla menee tai miten päivä on mennyt.
He sanovat etten onnistu missään, ja niin siltä alkaa jo tuntua. En tunne itseäni enään kun haluaisin olla normaalissa perheessä, missä vietetään yhdessä hauskaa mutta meidän hauskuus menee päihteisiin ja väkivaltaan.
Itken joka ilta että haluan pois kotoonta ja toivon herääväni siihen, että taas kaikki on kunnossa mutta niin ei ole minun lapsuudessani koskaan käynyt.
En tiedä mitä enään pitäisi enään tehdä, sillä minulla ei olee enään voimia edes koulun käyntiin.
Hei nimimerkki masentunut, avun hakeminen ei koskaan ole tyhmää tai noloa vaan päinvastoin se on todella rohkeata ja hienoa! Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia niin ilman muuta sinun pitää hakea apua. Jos tilanne on akuutti eli tarvitset apua heti, niin voit soittaa oman kuntasi sosiaali- ja kriisipäivystykseen (yhteystiedot löytyvät netistä) tai hätätilanteessa myös 112 auttaa. Tärkeätä on, että haet apua ja siinä sinua voi myös auttaa koulusi kuraattori. Älä jää pahan olosi kanssa yksin vaan kerro siitä luotettavalle aikuiselle, sillä apua on saatavilla!
mäkin haluaisin pois kotoa. en tuu äidin kanssa toimeen yhtään, pelkkää huutoa ja riitaa. Haluaa tahalleen riidellä ja kohtelee sisaruksia eritavalla, ymmärtää kaiken sanomani niinkun haluaa. Vihaan olla kotona. Haluaisin vaan paikan jossa kukaan ei huuda mulle turhasta, siis oikeesti turhasta. Käyttäydyn hyvin nykyään, ainakin ellei lasketa satunnaista alkoholin käyttöä ja nuuskaamista huomioida, ja niitä en pidä niin hirveänä kun olen alle 2 vuoden päästä 18. Tää on ollut niin hirveetä niin kauan, tuntuu ettei oo koskaan ollut äitiä ja oon niin kateellinen kavereille kenen äiti on ihana. Pidän äitiä arvaamattomana kusipäänä. Haluaisin asua ihmisen kanssa joka kunnioittaa mua ja juttelee järkevästi säännöistä, eikä määräile miten sattuu vaan koska voi tehdä niin…
Oon 14 vuotias tyttö ja oon jo kauan ollut tosi masentunut. Mulla on tosi paljon itsetuhoisia ajatuksia joka päivä ja vaikka tiedän ettei se ole mikään kunnollinen ratkaisu, se tuntuu silti houkuttelevalta jos vaan pääsisi pois kaikesta.
Pidän itseäni ihan fiksuna ja normaalina, eikä tämä ole mikään teini kapina juttu, vaan tätä on jatkunut niin kauan kun muistan. En ole alentunut päihteisiin tai muuhun, koska tiedän että niistä on vain haittaa.
Suurin syy tähän kaikkeen on isäni. Olen pelännyt häntä pienestä asti, mutta sitten kun aloitin taekwondon mun ei ole tarvinnut enään pelätä kotona niin paljon. Pelkään silti.
Etenkin pienenä minuun on kohdistunut pientä fyysistä ja etenkin paljon henkistä väkivaltaa häneltä. Eniten kuitenkin henkinen väkivalta on minulla se joka eniten sattuu ja jää mieleen pysyvästi.
Muistan kun kerran pienenä itkin yöllä (syytä en muista) sitten isäni suuttui minulle koska itkin ja raahasi minut väkisin ulos. Sillon siis oli talvi, pakkasta, pimeää ja minulla oli yö vaatteet päällä. Siellä mä sitten seison ja itkin peloissani ja kylmissäni kuistilla keskellä yötä. En muista kuinka kauan, mutta lopetin itkemisen heti kun pääsin halaamaan äitiäni, jota olin koko ajan halunnut. Kai hän jotenkin koki että minua piti rangaista siitä että itkin.
Hän myös heitteli/töni minua, olin edessä, sanoin siitä äidilleni joka puhui isälleni. Isäni vain totesi kylmästi että ”sitähän nyt sattuu kaikki”. Minulla kyllä on todella korkea kipukynnys ja jalkapalloa harrastaessani pelasin vaikka sattui vähän, kun molemmissa säärissäni oli pahat rasitusmurtumat joiden takia en saanut 5 kuukauteen juosta ollenkaan.
Olen todella masentunut, ollut jo kauan eikä mikään tunnu auttavan.
Minulla on myös isosisko ja isoveli. Veljeni haukkuu, kiusaa ja kommentoi ulkonäköäni.
Joka päivä. Joka ikinen päivä saan kestää etenkin henkistä väkivaltaa. Toivon myös, että viikonloppuja ei olisi ja mielummin olisin koulussa kun kotona. Viikonlopuista en tykkää, koska silloin isäni on kotona ja sekin tuntuu kamalalta miten se kohtelee ja haukkuu äitiäni. Äiti kyllä valittaa siitä välillä mutta siihen se aina jää.
En tässä viitsi kertoa kaikkea, vaikka kirjoitinkin jo aika paljon.
Haluan vain apua ja pois kotoa.
Oon 11 vuotias tyttö ja mä ajattelen koko ajan mun harrastusta jonka haluan lopettaa ja sitten ärsyynnyn aina kun joku puhuu vähänkin siihen liittyvästä. Vanhemmat hyväksyy sen että saan lopettaa mutta vaikka mietin että mun saan lopettaa niin silti en voi ajatella muuta kun sitä ja sit oonkin koko ajan ihan ärtynyt ja vihainen myös mun perheelle. Muutenkin jos yritän jotain niin mulla menee heti hermot ja sit oon ihan raivona. En vaan saa sitä harrastusta pois mielestä ja sit kun mä suutun ja alan huutamaan niin vanhemmatkin raivostuu ja sit mä taas aiheutan perheriidan. Vanhemmissa ei oo mitään vikaa eikä mun sisaruksissa mutta myös sit aina tuntuu että mua syytetään kaikesta ja mun pikkuveli saa aina kaiken eikä sitä ikinä rankaista ja hän on siis 7 v. Siis perheessä ei oo mitään vikaa mut en tiiä mitä teen kun oon aina ihan raivona.
miksi mun viestiä ei julkaistu
Millon täällä vastataan näihin kommentteihin? Kysyn vaan kun ei oo tohon äskoseen tullu vastausta?:)
Moi, en tiiä mitä tehdä ku en tunne olooni kotoisaks kotona.
Ku vanhemmat on jo eronnu ennen mun syntymään ja ny käyn harvoin iskäl.
Mä ja äiti riidellään aika paljon ja ei sil oo aikaa olla mun kans, oon yleensä joko yksin tai kavereitten kans.
Välil must tuntuu et pitäiskö vaa lähtee et äitil ois parempi.
Ja no valehtelen aika paljon siit mikä mul on ja onks mul kaikki hyvin.
Haluan pois kotoa.
Kotona ei tunnu turvalliselta ja pelkään isääni, sen takia mitä hän etenkin pienenä on tehny mulle. Joka päivä tuntuu ihan kamalalta ja haluisin vaan tappaa itteeni vaikka sen ei pitäis olla vaihtoehto, mutta se tuntuisi kaikista helpoimmalta ratkaisulta. Saa myös koko ajan kuulla muiltakin perheenjäseniltä kuinka ruma olen jne.
Ja oon siis 14 mutta tää ei johdu mun iästä koska tätä on jatkunut niin kauan kun muistan.
Joka päivä mua satutetaan henkisesti ja joskus jopa fyysisesti, mutta kuitenkin henkinen väkivalta on ainakin mun kohdalla se mikä sattuu eniten.
Enään ei oo tarvinnu pelätä niin paljon kotona kun aloitin taekwondon pari vuotta sitten mutta täällä ei ole hyvä olla.
En haluaisi myöskään alkaa käyttämään päihteitä sen takia että pääsisin pois kotoa.
En ole myöskään kovin hyvä puhumaan irl tälläsistä asioista joten sekään ei oikein auta.
Olisin kiitollinen jos saisin apua.