Nimimerkille ”mitä tehdä?”
Viestisi perusteella tilanteesi kuulostaa raskaalta. Olen kovin pahoillani puolestasi, että olet joutunut elämään väkivaltaisessa perheessä ja ilmeisesti tämä tilanne on edelleen sama. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan tai näkemään omassa kodissa väkivaltaa. Kodin pitäisi olla paikka, jossa on hyvä ja turvallinen olo. Olet toiminut ihailtavasti ja rohkeasti, kun olet puhunut äidillesi tunteistasi ja olet siinä toiminut oikein. Oli tosi kurja lukea, että sinulle on jäänyt tunne siitä, ettei äitiäsi kiinnosta.
Kerroit, että sinulla on paljon sossu- eli lastensuojeluilmoituksia, mutta sosiaalityöntekijät eivät ota sinua tosissaan. Tämä ihmetyttää, sillä hehän ovat nimenomaan sinun sosiaalityötekijöitäsi ja heidän työtään on varmistaa, että sinulla on turvalliset kasvuolosuhteet. Ehdottaisin, että olisit itse yhteydessä omaan sosiaalityöntekijääsi ja kerrot rehellisesti asioistasi niin kuin olet tähän kirjeeseenkin kirjoittanut tai ehkä voisit näyttää hänelle tämän kirjeen? Kerro sossullesi, että tarvitset apua. Jos olet jo tämän tehnyt, niin voisitko puhua koulusi kuraattorin kanssa kotitilanteestasi ja ottaisitte kuraattorisi kanssa yhdessä yhteyttä sosiaalityöntekijääsi/lastensuojeluun. Toivon, että jaksat edelleen hakea apua, sillä sinulla on oikeus sitä saada.
Moikka nimimerkki ”kivakiva”, pahoittelut, että olet joutunut odottamaan vastausta!
Kotitilanteesi kuulostaa ikävältä ja on varmasti raskasta, jos kotona huudetaan ja riidellään koko ajan. Koet, että äitisi haluaa tahallaan riidellä kanssasi koko ajan ja kohtelee sinua eritavalla kuin muita sisaruksiasi. Se ei kuulosta reilulta sinua kohtaan, varsinkin, kun kerroit, että käyttäydyt nykyään hyvin. Onko sinun mahdollista käydä äitisi kanssa minkäänlaista keskustelua asiasta ilman huutamista esim. kun olet kotona äitisi kanssa kaksin, niin yrittäisit rauhallisesti kertoa äidillesi miltä sinusta tuntuu se, kun hän huutaa koko ajan. Jos tiedät jo etukäteen, ettei tälläinen keskustelu ole mahdollinen, niin mitä, jos kirjottaisit äidille kirjeen/viestin, jossa toisit esiin kaikki nämä samat asiat, kuin tässä kirjeessä. Jos äitisi saisi rauhassa lukea viestin siitä miten koet kotitilanteen, niin ehkä hän alkaisi miettimään, miten voisitte parantaa keskinäistä kommunikointia?
Toivon, että voisit myös puhua jollekin luotettavalle aikuiselle kotitilanteestasi. Jos lähipiiristäsi ei sellaista löydy niin voisitko mennä puhumaan koulusi kuraattorille? Hänen kanssaan voisitte yhdessä pohtia, mitä tilanteelle voisi tehdä. Olen iloinen, että kirjoitit tänne ja, jos haluat jatkaa tilanteesi pohtimista kahden kesken päivystäjämme kanssa, niin voit soittaa, chatata tai kirjoittaa nettikirjepalveluumme!
Aurinkoa päiviisi toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Mulla menee normaalia huonommin kotona tällä hetkellä tai on ollut jo noin kolme viikkoa.
En halua oikeen kertoa syytä, mutta äiti ja isä riitelevät paljon. Onhan vanhempien riitely todella yleistä monessa perheessä mutta minua satuttaa tämä riitelyn syy eniten, josta en uskalla puhua, ettei kukaan kaveri tunnista minua. Kuitenkin haluisin vaan että tämä kaikki loppuisi ja että kesästäni tulisi hyvä. Itken tästä melkein joka päivä. Olen isäni puolella koska minusta tuntuu siltä että äiti valehtelee mistä puhuu. Rakastan kyllä molempia. Olen kuitenkin vasta 13 eikä minun pitäisi men tämmöisestä läpi, että joudun puhumaan toisen vanhemman puolesta toiselle järkeä. Mietin nykyään joka päivä että kunpa voisin olla kuin paras kaverini koska hänellä on kaikki hyvin perheessä. Minulle antaa voimaa kun luen muiden tarinoita että ei mene hyvin koska koen etten ole yksin. Toivon vaan että tämä loppuu aikanaan että jaksan koulua. Haluaisin puhua aiheesta jollekkin mutta kotona on sanottu ettei saa puhua. :( no eipä mulla muuta sanon vaan että jos sulla menee huonosti muista ettet ole yksin :)
Hei olen 14 v haluisin pois kottoo kun jatkuvasti riidoissa ja tuntuu huonolle koko ajan vaikka oltais sovussa masentaa koko ajan onko mitä syitä päästä pois kotoa laitokseen en haluaisi mennä koska olen kiltti muuten ja nii koulu onnistuu hyvin mutta kotona ei ole koskaan kiva olla joten mitä syitä olisi päästä esim sijaisperheeseen tai laitokseen? Toivon pikaisya vastausta [osa tekstistä poistettu]
Kiitos.
Haluaisin pois kotoa. Elämäni on ollut vaikeaa jo useamman vuoden mutta en ole uskaltanut hakea apua sillä isosiskollani on paljon ongelmia eivätkä vanhempani keskity minuun tuon tapaisissa asioissa koska heillä on kiire siskoni asioiden kanssa. Minua ahdistaa ja itken itseni joka yö uneen ongelmieni kanssa. Minulla ei ole mahdollisuutta puhua kasvotusten kellekkään enkä tiedä onko minusta edes siihen koska en luota ihmisiin juuri enään ollenkaa. Kuitenkin.. Kotona minulla on 10 sisarusta ja en saa ollenkaan omaa rauhaa. En saa iltaisin unta ja saan unta vasta myöhään yöllä. Kello yhdeksän aamulla sisarukseni tulevat hyppimään jo sängylleni ja aina ärsyttävät minua. Haluaisin pois kotoa sillä en pysty saamaan omaa rauhaa. Huoneessani on myös siskoni kanssani ja minun puoleni huoneesta on niin pieni että siinä on vain sänky. En koskaan saa siis rauhaa ja en kestä sitä kun joudun peitellä kaikki tunteeni ja oloni sisääni.
Hei!
Olen pahoillani, että kotisi ei tunnu isäsi käytöksen vuoksi turvalliselta niin kuin sen kuuluisi, samoin kuin viikonloppujen pitäisi olla rentoutumisen ja mukavien asioiden parissa puuhastelun aikaa. Ikävä kuulla, että ne eivät isäsi vuoksi ole sinulle sellaisia.
On kuitenkin tosi hienoa, että et ole vielä satuttanut itseäsi etkä aio käyttää päihteitä, olet fiksu tyttö ja pidät itseäsi arvokkaana saamastasi kohtelusta huolimatta, se on hienoa! Muista jatkossakin, että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet ja kaikin puolin ihana huolimatta siitä, miten isäsi sinua ja äitiäsi kohtelee.
Isäsi käyttäytyminen ei voi jatkua noin. Olisikin tosi tärkeää, että juttelisit kotona vallitsevasta tunnelmasta ja isäsi käyttäytymisestä jollekin aikuiselle koulussa, esimerkiksi terkkarille tai kuraattorille. Tuollainen henkinen väkivalta on väärin teitä muita perheenjäseniä kohtaan ja aiheuttaa paljon ongelmia. Isäsi on kuitenkin mahdollista saada apua.
Samalla voisit kertoa, että tunnet olevasi masentunut ja sinulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia. Niihinkin on olemassa apua, ei ole oikein että kärsit sellaisista asioista. Sinulla on oikeus voida hyvin ja nauttia nuoruudestasi.
Toivottavasti siis kerrot näistä jollekin koulun ammattilaiselle vielä ennen kesälomia. Tiedän, että se voi tuntua jännittävältä, mutta jos haluat, voit vaikka ottaa jonkun kaverin mukaan tueksesi tai kirjoittaa tärkeimmät asiat etukäteen paperille, jonka voit aluksi antaa terkkarille/kuraattorille ja kertoa, että kirjoitit tärkeimmät asiat valmiiksi siihen.
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Hei nimimerkki ”Random” hyvä, että kirjoitit tänne. Kerroit, että vanhempasi ovat riidelleet jo useamman viikon ja, että sinua satuttaa eniten riidan syy, jota et tässä halua kertoa. Tuntuu varmasti pahalta, kun sinulle rakkaat ihmiset riitelevät ja olet ihan oikeassa siinä, ettei sinun kuuluisi puhua toiselle vanhemmalle toisen puolesta. Vanhempiesi tehtävä olisi selvittää riitansa keskenään eikä sotkea sinua siihen mukaan. On kurjaa, että he riitelevät sinun läsnäollessasi eivätkä tajua miten paljon sinua riitelyllään kuormittavat. Onko sinun mahdollista lähteä ulos tai kaverin luokse silloin, kun vanhempasi aloittavat riitelyn?
Olet ollut tosi rohkea, kun olet kirjoittanut asiasta tänne ja kerroitkin, että haluaisit puhua aiheesta, mutta sinua on kielletty puhumasta. Minä toivon myös, että voisit puhua aiheesta, sillä se varmasti helpottaisi oloasi! Ehdottaisinkin sinulle, että ottaisit yhteyttä Lasten ja nuorten puhelimeen, chattiin tai kirjoittaisit meille kirjeen. Palvelu on täysin anonyymi eli sinun ei tarvitse kertoa nimeäsi tai mitään muutakaan mitä et itse halua. Emme myöskään näe puhelinnumeroasi eikä puhelu näy puhelinlaskussasi eli voit luottamuksellisesti jutella asioistasi päivystäjämme kanssa. Täältä pääset tutustumaan tarkemmin puhelimeen, chattiin ja kirjepalveluun: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Toivon, että sinulle tulee ihana kesä!
Hei nimimerkki ”tämmöne vaan”, hyvä kun lähdit purkamaan mieltäsi tänne kirjoittamalla.
Onpa kurja kuulla, että kotona on paljon riitatilanteita, ja se varmastikin aiheuttaa paljon turhautumista ja pahaa oloa niin sinulle kuin vanhemmillesikin. Kun tilanne on rauhallinen kotona, olisiko sinun mahdollista puhua, siitä, että koet riitatilanteet ja tunnelman kotona masentavina? Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voit vaikka kirjoittaa ylös ajatuksiasi siitä, miltä sinusta tuntuu ja mihin kaipaisit muutosta kotona. Kirjeen voi sitten antaa vanhemmillesi luettavaksi. Vanhempasi varmasti ottavat sinut tosissaan ja alkaisivat miettimään tilannetta enemmän sinun kannaltasi ja yrittäisivät löytää ratkaisun tilanteeseen.
Mietit viestissäsi, miten voisit päästä laitokseen tai sijaisperheeseen. Sijoituspäätöksen kodin ulkopuolelle tekee aina sosiaalityöntekijä. Sosiaalityöntekijä arvioi kodin tilanteen vakavuuden lapsen hyvinvoinnin kannalta ja tekee päätöksen, siitä miten tilanne tulisi ratkaista. Sijoitus kodin ulkopuolelle, eli laitokseen tai sijaisperheeseen, on yleensä se viimeisin vaihtoehto, ellei lapsi altistu todelliselle vaaralle kotonaan. Jos perheeseen tarvitaan apua, sijoitetaan siis aputoimet perheeseen ennen kuin lapsi sijoitetaan muualle asumaan.
Uskon, että löydätte yhdessä ratkaisun tilanteeseen. Voit toki miettiä, jos sinulla olisi joku muu läheinen ihminen, jolle voisit kertoa tilanteestasi ja purkaa mieltäsi. Voit myös olla yhteydessä meihin chatin, kirjepalvelun tai Lasten ja nuorten puhelimen kautta niin voimme miettiä tilannettasi yhdessä.
Pidä huolta itsestäsi.
Aurinkoisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Hei nimimerkki ”ongelma” ja lämmin kiitos viestistäsi.
Onpa kurja kuulla, että sinulla on ollut vaikeaa ja että koet, ettet ole uskaltanut hakea apua. Vaikka sinun siskollasikin on ongelmia, muista, että myös sinä olet oikeutettu saamaan apua ja tukea perheeltäsi, ihan niin kuin siskosikin. Ovatkohan vanhempasi tietoisia siitä miltä sinusta tuntuu? Jos eivät, voisiko siitä kenties kertoa? Voit myös kirjoittaa, vaikka kirjeen, jossa kerrot miltä sinusta tuntuu ja että myös sinä tarvitsisit vanhempien huomiota, apua ja tukea omaan hyvinvointiisi.
Ymmärrän hyvin, että oma rauha voi jäädä vähälle, jos kotona asuu 10 muutakin sisarusta. Uskon myös, että se, että jaat huoneesi siskosi kanssa voi tuntua välillä turhauttavalta varsinkin, jos huone on pieni. Olisiko mahdollista yhdessä sisaruksiesi kanssa sopia jonkinnäköisiä sääntöjä, siitä, että koska ja miten saa toisen huoneeseen tulla. Sekä sääntöjä myös siitä, että jos haluaa omaa rauhaa, miten sen voisi käytännössä toteuttaa. Omista tarpeista on hyvä puhua ja usein parannuksia tapahtuu jo sanomalla ääneen mitä itse tarvitsee. Ehkä sisaruksesi eivät ole tätä tarvetta sinussa ymmärtäneet.
Kirjoitit, että sinua ahdistaa ja koet, että joudut peittelemään tunteesi sisällesi. Omista tunteista ja huolista kannattaa aina kertoa jollekin. Jaettu huoli on aina kevyempi kantaa. Vaikka mietitkin, että rohkeutesi ei riitä, eikä luottoa muihin ihmisiin löytyisikään kauheasti, kannattaa aloittaa jostakin. Olet rohkeampi, kuin uskotkaan! Kerroit, että sinulla ei ole kasvotusten mahdollisuutta keskustella kenenkään kanssa. Olisiko sinun mahdollista soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen? Päivystäjät voisivat auttaa sinua hahmottamaan tilannettasi ja miettimään yhdessä kanssasi ratkaisuja. Siellä voit myös puhua nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Toivottavasti tilanne ratkeaa parhain päin.
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Moi
mulla on ahdistava olo kotona nimittäin äiti ärsyyntyy helposti enkä tiedä syytä, olen koko elämäni aikana ollut ilman isää joka on tehnyt tietyistä asioista vaikeempii. Haluisin mieluiten pois kotoo, mul o paljon asioita jota en oo pystyny kertoo äidille koska tiedän että hän ei tule pitämään siitä. Oon miettiny paljon sitä että pitäiskö soittaa 112 mutta koska oon joutunu pitämään mielipiteeni itselläni nii se on johtanu siihe et on vaikeaa selittää mikä on.
(odotan vaa sitä et isäpuoli tulee tänne Suomeen 👀)
Hei nimimerkki ”joku”,
Kiitos, että kirjoitit meidän keskustelupalstalle! Onpa ikävä kuulla, että sinulla on ahdistava olo kotona.
Se varmasti mietityttää sinua, jos äitisi ärsyyntyy helposti, etkä tiedä sille mitään syytä. Pystyisitkö kertomaan hänelle, että hänen ärsyyntymisensä aiheuttaa sinussa ahdistusta? Voi olla, että äitisi ei huomaa, miten se vaikuttaa sinuun ja haluaisi varmasti tietää siitä. Kerroit myös, että on paljon asioita, joista et ole äidillesi pystynyt kertomaan, koska hän ei tulisi pitämään niistä. Jotkut asiat saattavat tuntua siltä, että niiden kertomisesta seuraisi jotakin pahaa, vaikka oikeasti niiden kertomisesta sinulle voisi tulla helpottuneempi olo.
Kerroit, että olet ollut ilman isää ja on ikävä kuulla, että tämä on tehnyt joistakin asioista vaikeampia. Onko sinulla hyvät välit isäpuoleesi?
Jos et halua äidillesi puhua, niin voisitko kertoa asioistasi jollekin toiselle luotettavalle aikuiselle? Esimerkiksi koulussa opettajalle tai koulukuraattorille. Jos asioiden kertominen ääneen tuntuu vaikealta, niin joskus voi olla helpompaa kirjoittaa ne ylös ja antaa aikuiselle luettavaksi. Voit myös käyttää apunasi Nuortennetin Huoli puheeksi! -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Meillä on myös Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) ja nettikirjepalvelu, jos haluat anonyymisti jutella jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Meidän palveluissa vastaavat koulutetut päivystäjät.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Moi ! Oon 13 vuotias poika mun perheessä on isi äiti ja isoveli joka ei asu kotona omiensa syiden vuoksi mä huudan mun äitille ja haukun sitä ja mun isi puuttuu siihen ja sitten mä hermostun ja samalla kun huudan ja kiukutelen nii mä itken samalla ja en saa öisin nukutuksi no mä kyllä nukun yöllä aina sen jälkeen kun olen huutanut äidilleni niin jos on vaikka koulu aamu niin ja oon huutanut äidilleni ja lähden kouluun niin kun tulen kotiin iltapäivällä niin mun isä kertoo mitä mun äiti on puhunut musta niin kun musta puhutaan aina niin jos olen siinä puhutelussa mukana niin olen vaan koko ajan hiljaa koska mulla tekisi mieli sanoa jotain mutta en vaan uskalla sanoa mitään ja tuntuu välillä siltä että tekisi mieli lähteä pois kotoa mutta en oo uskaltanut sanoa sitä mun vanhemmille välillä ne kysyy että haluanko pois kotoa ja olen silloin vaan hiljaa koska mua pelottaa että jos sanoo jotain niin se pelottaa että mitä tapahtuu jälkikäteen ja toivoisin että pystyin muutamaan mun käytöstä äitiä kohtaan ja mulla olisi paremmat välit mun vanhempien kanssa mutta luulen että ne ei usko mua kun jatkan sitä aina ja aina ja mä itken yksin jos on omaa rauhaa tämän kirjoitti :Aatu
Hei Aatu,
Kiitos viestistäsi! Olet rohkea, kun kirjoitat meille.
Ikävä kuulla tilanteestasi. Osaatko kertoa jotakin syytä, miksi olet huutanut ja haukkunut? Joskus jos on itsellään huono mieli, niin sitä voi olla vaikea pukea sanoiksi ja silloin tulee helposti huudettua.
Kerroit, että et puhuttelussa uskalla sanoa mitään. Mitä se olisi, mitä haluaisit sanoa? Voisiko se olla helpompaa kirjoittaa asia paperille ja näyttää se vanhemmillesi?
Kerroit, että haluaisit pois kotoa. Ikävä kuulla, että sinulla on sellainen olo. Pystyisitkö kertomaan tai kirjoittamaan tuosta vanhemmillesi?
Kerroit hienosti, että toivoisit, että pystyisit muuttamaan käytöstäsi äitiäsi kohtaan sekä toivoisit parempia välejä vanhempiesi kanssa. Voisitko kertoa tämän vanhemmillesi? Ehkä he voisivat sitä kautta olla sinun tukenasi asiassa.
Välillä voi olla vaikeaa muuttaa omaa käytöstään, mutta sinä olet jo tehnyt todella hienosti, kun olet kirjoittanut asiasta tänne!
Jos halut jutella nimettömästi jonkun aikuisen kanssa, niin voit soittaa myös meidän Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 tai tulla juttelemaan meidän chattiin: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Haluun pois täältä [sana poistettu] ok vanhemmat on normaalit päihteettömät, Mutta mua kohtaa ne on tosi usein todella [osa tekstistä poitettu]. Eikä anna mun tehä mitää paitsi välillä, Ja mun vanhempien takii oon ollu masentunu yli vuoden ja oon alkanu käyttää päihteitä päivittäisesti alkoholii,nuuskaa ja tupakkaa esim… enkä pääse mistään eroon niitten avulla mä kestän tätä [sana poistettu], Asun keskellä metsää ja kaverit on kaukana joten elän tosi yksinäisesti koko ajan, Ja lähinnä pysyn kaikki päivä mun huoneessa. Oon tosiaan 13v kohta 14v ja oon jo pitkää miettiny et miten pääsisin täältä pois ja nyt tulin ottamaa selvää ja haluisin tietää tarkemmin miten pääsen [sana poistettu] täältä kun en enään ollenkaan jaksa tätä [sana poistettu]. Kun en oo ottanu selvää oon joka päivä miettiny vaa et oisinpa jo 18 ni ei enää ikinä tartteis kotiin tulla. Ja tosiaan vanhemmmat osaa kyl olla välillä mua kohtaan kivoja mut mua ei vittuakaan kiinnosta enkä haluis puhuu niille ollenkaan… Ja nyt joku vois kertoo et miten pääsen [sana poistettu] täältä kun en enää kestä tätä [sana poistettu]…
Hei nimimerkki ”moiauttakaamua:p”
Kiitos viestistäsi ja hyvä, että päätit kirjoittaa ajatuksistasi tänne meidän keskustelupalstallemme.
Ymmärrän viestistäsi, että sinulla on paha olla. Kirjoitit olevasi yksinäinen ja, että vanhempasi käytös sinua kohtaan tuntuu ärsyttävältä, jonka takia haluaisit pois kotoa. Onpa kurja kuulla, että sinulla on haastava elämäntilanne meneillään. Yksinäisyyden tunne voi tuntua hyvinkin raskaalta ja varsinkin tässä maailmantilanteessa, jossa rajoituksia on puolin ja toisin voi olla hyvinkin haastavaa nähdä ja viettää aikaa kavereiden kanssa, varsinkin jos he asuvat kauempana niin kuin itse kirjoitit. Näetköhän kuitenkin kavereitasi koulussa? Entä pidätkö kavereihisi yhteyttä etäyhteyksien kautta, vaikka ette näkisikään fyysisesti? Tämä ei tietenkään korvaa yhteisiä tekemisiä, mutta tiiviimpi yhteydenpito esimerkiksi puhelimen kautta voi auttaa yksinäisyyden tunteen kanssa. Tätä tunnetta voi myös olla hyvä sanoittaa ääneen kavereilleen, olisiko tämä mahdollista sinulle?
Kotitilanteeseesi liittyen mietin, osaatko sanoa mitkä kaikki asiat ovat mielestäsi pielessä, jotka saavat sinut haluamaan pois kotoa? Tai voisitko miettiä, mitkä kaikkien asioiden pitäisi muuttua, jotta sinä viihtyisit kotona paremmin? Elät nuoruusvaihetta, jossa on normaalia ottaa yhteen vanhempien kanssa enemmän, ja ymmärrän, että puhuminen heidän kanssaan voi tuntua välillä hankalalta. Ajattelen, että olisi kuitenkin hyvä, että he tietäisivät miltä sinusta tuntuu. He ovat vanhempasi, ja rakastavat sinua todella, ja haluavat, että sinulla on hyvä olla. Olisiko siis mahdollista, että ottaisit puheeksi vanhempiesi kanssa sinun huonon olosi? Voisitte keskustella esimerkiksi siitä, mitkä asiat kotona tuovat sinulle pahaa oloa, ja mihin asioihin haluaisit muutosta. Sinulla on oikeus voida kotonasi hyvin ja oikeus myös vaikuttaa kotona tapahtuviin asioihin.
Kirjoitit myös, että olet alkanut käyttää päihteitä päivittäin pahaan oloosi. Tätä keinoa hallita pahaa oloa en voi todellakaan suositella. Päihteiden käyttö on erityisen vaarallista kasvavassa iässä olevalle nuorelle. Sinun ikäiselläsi vielä moni asia kehossa kehittyy ja päihteiden käyttö voi aiheuttaa paljon terveyshaittoja. Toivonkin, että voisit tästäkin asiasta keskustella vanhempiesi kanssa. Olisi hyvä, että löytäisit toisen tavan hallita pahaa oloasi. Voisitko yrittää miettiä mikä tapa tai aktiviteetti tuo sinulle hyvää oloa? Tässä Nuortennetin artikkelissa voit löytää ideoita miten purkaa pahaa oloaan: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/selviytymiskeinoja-elaman-kolhuihin/
Jos haluat jakaa ajatuksiasi meidän kanssamme voit myös soittaa nimettömästi Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, eller på svenska 0800 96 116) tai vaikka kirjoittaa nettikirjeen (MLL nettikirjepalvelu).
Vaikka tilanne tuntuu sinusta nyt vaikealta, ei se tarkoita, että kohta ei voisi tuntua aivan toiselta. Uskon, että tilanteesi kääntyy parhain päin ajan myötä.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä