KAIKKI LUKEKAA TÄÄ JA VASTATKAA PLIIS!!!!
Moi. Siis mä oon jo ihan pienestä pitäen halunnu olla poika, mut oon tyttö. Joskus pienenä puhuin siitä muillekkin, mut ne otti kai sen vaa leikillään ja niin varmaan mäkin. Mut nyt vanhempana musta on alkanu tuntuu koko ajan yhä enemmän siltä, et oikeesti haluisin tosi kovasti olla poika ja myös ehkä tunnen olevani poika. En nyt oo uskaltanu puhuu kellekkään ja en tiiä mitä voin tehä, pliis auttakaa! Ois vaan niin helpompaa, et oisin syntyny pojaks! Miks en voinu!? Vähänkö mua ärsyttää, ku mul on kaks veljee ja mun pitää sit olla perheen ainut tyttö, jos mun äitiä ei lasketa. Enkö mäkin ois voinu olla poika!? Oon ajatellu, et oonkohan trans, mut ei musta ihan siltäkään tunnu. En mä silti ois aito poika ja sais pojan kehoo itelleni. Enkä edes kuitenkaa sais leikata mun hiuksii, vaihtaa nimee, hankkii binderii yms ja kun en es uskalla puhuu tästä muille!! (Voitteks muute kertoo mulle, et mikä se binderi niiku on ja jotai muuta siitä, ku en oikei tiiä oon vaa kuullu joskus siitä.) Tää on niin vaikeeta! Enkö oikeesti ois vaa voinu syntyy pojaks!! Tulkaa pliis kaikki auttaa mua! Miten voisin puhuu tästä ja kenelle? Mitä voisin tehdä, vai pitääks mun vaa elää tyttönä? Mikä mun sukupuoli nyt on, ku en tunne oikein olevani trans tai joku muukaan? Yms. Oon niin pulassa! Tarviin nyt oikeesti kiireesti apuu! Oon harkinnu jo itsaria ja vaik mitä, ku en jaksa muutenkaa mun elämää. Ja sit viel se, et mä oon ihan koukus bl-ohjelmii. (Tätäkään en oo kertonu kellekään ja ahistaa vähän, ku kaikki kyselee, et mitäs ohjelmii sä katot.) Osaatteks te sanoo miks? Mä ite luule et siks, ku tykkään pojista (enemmän ku tytöistä ja muista) ja haluisin olla poika (enemmän ku tyttö), niin siks kai sit tykkään niistä nii paljo emt. Ja joo, tykkään sil taval myös vähän tytöistä ja kaikist muista, mut paljon enemmän pojista, ja tykkään myös joskus olla tyttö, mut tosi tosi harvoin. Noi asiat sekottaa tätä kaikkee viel enemmän! Luulen, et joudun elää tälläsenä outona tyyppinä koko elämäni ja mietin koko ajan et miks en voi olla poika, enkä saa koskaan keneltäkään apuu, mut kirjotan silti tän ja yritän viel kerran toivottomana. Mut en nyt siis tiiä yhtää mun sukupuolta tai seksuaalisuutta, et jos osaatte auttaa mua ton kaiken perusteella, ni pliis tulkaa kertoo edes jotain ja kiitti ihan sikana! Mut joo, eipä mul kai sit muuta, moikka. :(
Hei!
Kiitos viestistäsi. Huomaan, että olet pohtinut paljon sukupuoli-identiteettiäsi. Ensinnäkin haluan sanoa, että sinä itse saat päättää ulkonäöstäsi ja siitä, miten ilmaiset itseäsi ja sukupuoltasi. On asioita, joista vanhemmat tai muut huoltajat päättävät, mutta ulkonäköön ja tyyliin liittyvät asiat ovat seikkoja, joista sinulla on oikeus päättää itse. Sinun pitäisi siis saada leikata hiuksesi, jos se tuntuu sinusta hyvältä, pukeutua niin, että tunnet olosi vaatteissa hyväksi ja sinulla on myös oikeus toivoa, millä nimellä haluat itseäsi kutsuttavan. Toivoisin myös, että saisit vaihtaa etunimesi myös virallisesti jo alaikäisenä, jos sitä toivot.
Myös seksuaalinen suuntautuminen on asia, joka on oma henkilökohtainen asiasi ja voit toteuttaa sitä niin, että se tuntuu sinusta hyvältä samoin kuin voit katsoa juuri niitä sarjoja, joista itse pidät tai jotka ovat sinun mielestäsi mielenkiintoisia.
Tärkeää tässä vaiheessa olisi, että voisit puhua näistä pohdinnoista sekä kotonasi, että muutoin lähipiirissäsi. Jos asiasi ohitetaan tai sille nauretaan, niin sano rohkeasti, että olet ihan tosissasi etkä halua, että sinulle nauretaan. Tai voit aloittaa kertomisen sanomalla, että sinulla on jotain tärkeää asiaa, mutta pelkäät, ettei sinua oteta tosissaan.
Sinun ei tarvitse vielä tietää itsekään kaikkea ja olisi hienoa, jos voisit pohtia näitä ääneen jonkun kanssa. On myös ihan ok kokeilla erilaisia tyylejä, sitä tekevät kaikki – myös ne, jotka kokevat syntymässä määritellyn sukupuolen omakseen. Kaikkien ihmisten tulisi saada kokeilla ja pohtia rauhassa sitä, millaisia he ovat. Tämä itsensä etsiminen ja identiteetin muotoutuminen kestää kaikilla läpi elämän, mutta suurimmassa muutoksessa se on juuri nuorena ja siinä vaiheessa, kun kasvetaan aikuiseksi.
On siis täysin okei kokeilla jotain ja tullakin myöhemmin toisiin ajatuksiin. Siinä ei ole mitään väärää. Voit hyvin aloittaa jostain pienestä, esimerkiksi vaikka hiuksista. Seuraavaksi voit vaihtaa vaatetyyliäsi yksi vaate kerrallaan ja jossain vaiheessa pyytää, että sinua kutsutaan jollain toisella nimellä, jos et koe nykyistä nimeäsi hyväksi. Joka askeleella voit tutkiskella, miltä muutos tuntuu. Jos se tuntuu hyvältä, niin voit jatkaa samaan malliin – jos taas pahalta, niin voit palata aiempaan.
Mietin, että sinua voisi auttaa asiasta lukeminen. Onko Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus sinulle tuttu? Siellä on Suomen paras asiantuntemus näissä asioissa ja heillä on mahtavat nettisivut, joissa on paljon tietoa. Kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa! Kohdassa ”Sukupuolen moninaisuus” on mm. sanasto, josta voit käydä lukemassa, tuntuuko siellä joku kohta omalta. Nettisivustolla on myös oma osionsa Nuorille. Heillä on myös erilaisia vertaisryhmiä, joissa voi tutustua muihin samoja asioita pohtiviin nuoriin. Ehkä sellainen voisi olla hyvä sinulle?
Sanastosta käy mm. ilmi, että transmaskuliininen on henkilö, joka on syntymässä määritelty tytöksi, mutta kokee itsessään maskuliinisia piirteitä tuntematta olevansa kuitenkaan yksiselitteisesti mies. Olisiko se jotain sellaista, jota sinä koet? Muunsukupuolinen ihminen taas tuntee olevansa jotain muuta kuin nainen tai mies tai sitten jotain niiden kahden väliltä. Jos taas tunnet olevasi transmies, niin sinun on mahdollista hakeutua hoitoihin ja saada kehosi vastaamaan sitä mielikuvaa, joka sinulla on itsestäsi.
Kun kysyit binderistä, niin se on topin tyyppinen vaate, jonka tarkoituksena on litistää rintakehää. Niitä voi ostaa esimerkiksi sateenkaarikaupasta (löytyy netistä). Binderiä ei saa käyttää koskaan yli 8 tuntia kerrallaan eikä se päällä pidä nukkua.
Toivon, että löydät lähipiiristäsi tai Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksesta ihmisiä, joiden kanssa voit pohtia näitä teemoja. Voit aina myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (numeromme on 116 111) tai tulla chattiin juttelemaan asiasta. Olemme auki vuoden jokaisena päivänä ja palvelumme ovat aina täysin maksuttomia ja anonyymejä. Tärkeintä on, että olet onnellinen ja voit ilmaista tyylilläsi sitä, mitä koet sisimmässäsi olevasi, eikö?
Kaikkea hyvää sinulle,
toivottaa Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Kiitos tosi paljon vastauksestasi! Tuosta oli jo itsessään paljon apua, mutta todennäköisesti käyn vielä jossain vaiheessa tuolla mainitsemallasi nettisivustolla. Olen harkinnut asiasta puhumista esimerkiksi äitini kanssa, mutta en ole vielä uskaltanut enkä varmaan koskaan uskallakkaan. Miten voisin ottaa asian puheeksi? Minua mietityttää hänen reaktionsa ja kaikki muu liikaa, niin en varmaan vieläkään uskalla puhu asiasta. oon puhunu sellain hiukan viittaavasti asiasta, esim. että haluisin leikata hiukseni ja kun oon käyttäny veljen vanhoja vaatteita, ni oon sanonu et ne tuntuu kivoilta yms. Hiuksiani hän ei anna ainakaan kovin paljon lyhyemmiksi leikata ja muutkin ovat ihan kauhuissaan ajatuksesta, he sanovat että ne ovat niin hienot että ei kannata leikata yms eivätkä anna minun niitä sitten leikata. Se kans ärsyttää mua hirveesti, et mun veljelle annetaan enemmän kaikkii hommia, varmaan ku se on poika ja mä tyttö, tai siltä se ainakin musta tuntuu. Toivottavasti se vain johtuu siitä, että hän on minua vanhempi ja onhan se toisaalta kivakin asia, kun minun ei tarvitse tehdä sitten niin paljon hommia. Se kanssa on ärsyttävää, kun monet sukulaiseni ja perheen jäseneni yms kutsuvat minua tytöksi, he sanovat jotain esim. ”Vanha tyttö, kaunis tyttö jne. Se ei ole kauhean kivaa minusta, koska en haluaisi olla tyttö enkä koe olevani hirveästi tyttö. Olen vähän jumissa tässä kaikessa, kun en uskalla heille tarkemmin puhua, mutta kiitos kaikesta tuosta tiedosta, jonka kerroit! :)
Mulla on nyt harkinnassa et oon ehkä genderfluid, transpoika tai demiboy ja sit ehkä omni, bi tai pan. Saattaa olla muitakin, joka saatan olla, mut noita vähän mietin nyt, et oonkohan joku noista. Mut kiitos sulle ja kaikille muille, jotka mua on auttanu täällä kovasti! <3
Moikka!
Kiitos, kun vastasit! Olipa hienoa kuulla, että edellisen päivystäjän vastauksesta oli sinulle apua. Olikin tosi tärkeää, että kirjoitit pohdintojasi tänne. Teitä nuoria varten me täällä ollaan. <3
Ymmärrettävää, että et ole uskaltanut ottaa asiaa puheeksi äidin kanssa, varsinkin, jos hänen reaktionsa mietityttää. Edellinen päivystäjä mainitsikin, että yksi hyvä tapa aloittaa voi olla sanomalla, että sinulla olisi tärkeää asiaa, mutta sinua mietityttää, miten hän reagoi. Toinen tapa voi olla myös asiasta kirjoittaminen. Asian voi kertoa kirjeen avulla tai laittamalla viestin. Osaatkin tosi taitavasti sanoittaa ajatuksiasi tekstin kautta, niin se varmasti voisi olla ihan yhtä hyvä tapa kertoa. Vinkkinä muuten vielä, että Nuortennetistä löytyy myös tällainen ”Huoli puheeksi” -lomake: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/
On tosi luonnollista, että asiasta kertominen pelottaa, sillä onhan kyseessä todella tärkeä omaa identiteettiä koskeva asia. Joskus voi vain päättä mennä pelkoa kohti ”repäisemällä laastari irti” ja ottaa asia puheeksi pelosta huolimatta, mutta muista, että se on ihan yhtä hyvä myös antaa asialle vielä aikaa, jos siltä tuntuu. Voit hyvin vaikka aluksi jutella asiasta jollekin toiselle luotettavalle aikuiselle, jos se tuntuu helpommalta. Näistä pohdinnoista voi esimerkiksi jutella koulukuraattorin tai oman paikkakunnan nuorisotyöntekijän kanssa. On myös ihan sallittua ja ymmärrettävää, jos pelosta huolimatta ei vain vielä uskalla. Se, että pohdit näitä asioita nyt täällä Nuortennetissä ja olet äidillesi puhunut vähän viittaavista asioista, on jo hieno juttu ja voit olla ylpeä itsestäsi!
Kuten edellinen päivystäjä kirjoittikin, niin ulkonäköön koskien sinulla on itselläsi päätäntävalta. Tosi tylsää, että et ole saanut leikata hiuksiasi lyhyemmäksi. Kaikista tärkeintä olisi, että sinulla itselläsi saisi olla juuri sellainen tyyli, jossa koet olosi hyväksi, olivat muut mitä mieltä tahansa. Oletko koittanut perustella, että sinä itse kokisit olosi enemmän omaksi itseksesi, jos saisit leikata hiuksesi lyhyeksi?
Kirjoitit myös, että sinua ärsyttää, kuinka veljesi annetaan enemmän hommia kuin sinulle. Voi olla, että kyseessä saattaa olla juuri tuo, että hän on sinua vanhempi, mutta voisitko tästä kysyä vielä perusteluja, miksi asia on näin? On tärkeää, että voit tehdä kotitöitä sinulle ikätasoon sopivalla tavalla, mutta sukupuolen ei kyllä tulisi määrittää sitä, mitä voi tehdä ja mitä ei.
Ymmärrän myös tosi hyvin, että sinua ärsyttää, kuinka sukulaisesi kutsuvat sinua tytöksi. Kaikki ihmiset eivät ehkä tiedä tai ymmärrä, että toisen sukupuolta ei voi sanoa toisen puolesta ja tästä syystä sitten tekevät oletuksia toisen sukupuolesta. Toisen sukupuolta ei tulisi olettaa. Ikävää, että joudut heidän seurassaan kuulemaan, että olet tyttö, vaikka se on juuri päinvastoin omaa kokemustasi. Ymmärrän, jos et vielä uskalla sanoa heille, että toivot, ettei sinua kutsuttaisi tytöksi, mutta jos joskus esität heille tämän toiveen, niin heidän tulee sitä kunnioittaa.
Kiitos, kun vielä lisäsit kommentin, mihin tulokseen olet nyt tullut pohdinnoissasi. Tuo on tosi hieno ja tärkeä juttu! Uskon, että tulee vielä aika, että sinun on hyvä olla omana itsenäsi. Saat myös olla vielä kesken omien pohdintojesi kanssa. On ihan ok kokea olevansa vähän jumissa, olet silti tosi tärkeä ja arvokas. Luota siihen, että asiat selkiytyvät hiljalleen ja omalla painollaan. <3
Oletko muuten Nuortennetissä käynyt lukemassa tätä sukupuolia käsittelevää sivua, jossa on juttua mm. sukupuolen moninaisuudesta? https://www.nuortennetti.fi/seksuaalisuus/sukupuoli/
Oikein mukavaa kesää!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moikka taas! Siis mä oon yrittäny jaksaa mun elämää tälläsenä mitä se nyt on, mut en enää jaksa. Jätin lapun äidille, jossa niiku tulin kaapista jne, mut hain sen pian pois ja se tuskin sitä kerkes es nähä tai lukee. Oon yrittänyt kertoo sille kaikesta, mut joko en vaan uskalla tai sit se ei kuuntele just sillon. En jaksa, miks mun pitää olla näin ujo! En uskalla puhuu kellekkään! Ja sit lisäks ärsyttää, ku en saa leikkauttaa mun hiuksii, ku kaikki on sitä vastaan! Niiku miks!? Tosi kiva, joudun sit elää tälläsenä tai kuolla. Just. Ja en edes voi mennä koko kesänä uimaan, ku mua hävettää/häiritsee/ärsyttää nii paljo mun oma keho jne!! Kun mul ei oo pojan kehoo ja en voi vaa laittaa niitä uimashortseja jalkaan ja hypätä veteen, ku mun pitää laittaa jotku tyhmät uikkarit tai bikinit, joita en tod haluu käyttää muutenkaan ja viel lisäks ku mä vihaan mun kehoo, ni en vaa pysty. En osaa selittää kunnol ja tää kaikki on nii vaikeeta, ni sain es just ja just pakotettuu itteni kirjottaa tän viestin. En tiiä mistään mitään ja ärsyttää vaan sikana. Tuskin mikään tai kukaan voi mua tässä kaikessa ikinä auttaa kunnolla.
Moikka!
Kiitos, kun kirjoitit taas, vaikka jouduitkin pakottamaan itseäsi tekstin kanssa. <3 Voit olla tosi ylpeä itsestäsi, että olet yrittänyt jaksaa! Ymmärrän kuitenkin, jos tulee sellainen tunne, että jaksaminen meinaa loppua kesken – silloin on tärkeää, että voi purkaa näitä ajatuksiaan jonnekin, kuten nyt teit kirjoittamalle tänne.
Siitä voi olla myös ylpeä, että jätit äidillesi lapun. Vaikka haitkin lapun takaisin, niin ainakin otit taas yhden askeleen siinä, että olit kirjoittanut asiasi lapulle. Uskon, että et varmastikaan ole yksin tämän asian kanssa. Tosi monet painivat sen kanssa, että eivät meinaa uskaltaa kertoa, jos mielen päällä on jokin vaikea asia. Olet kuitenkin ainakin yrittänyt ja uskon, että tulet vielä löytämään sen oikean hetken, jolloin saat kerättyä rohkeuden. Onko sinulla muuten kokemuksia siitä, että olisit kertonut äidillesi jostakin muusta huolesta? Onko hän kuunnellut sinua ja miten hän on silloin reagoinut?
Jos haluat harjoitella vaikean asian puheeksi ottamista ensin nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin sitä voi tehdä meidän Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111). Soitto on ilmainen, eikä näy puhelinlaskussa. Me emme tiedä soittajan henkilöllisyyttä, joten voit ihan turvallisin mielin jutella mistä tahansa aiheesta. Jos et ihan heti uskalla Lasten ja nuorten puhelimessa puhua, niin voit vain sulkea luurin sanomatta mitään ja kokeilla soittaa uudestaan vaikka myöhemmin. Voit alkuun jutella ihan jostakin muustakin aiheesta, jos et heti pysty aloittamaan siitä vaikeimmasta aiheesta.
Tuo on varmasti sinua ärsyttävää ja saakin ärsyttää, että et saa leikata hiuksiasi haluamaasi malliin. On myös ikävää, kuinka omassa kehossa ei ole hyvä olla, koska se ei vastaa kokemusta omasta sukupuolestaan. Vaikka nyt oma olo olisi toivoton, niin elämä voi kuitenkin tuoda vielä monia hyvä asioita mukanaan ja toivon kovasti, että joku päivä koet olosi vielä ihan täysin omaksi itseksesi. Apua on saatavilla! Toivon myös, että pystyt löytämään kesäpäiviisi jotakin kivaa tekemistä, joka saisi ajatuksesi hetkittäin kääntymään kevyemmiksi.
Olet tärkeä ja arvokas. <3
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä