Siirry sisältöön
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki Minä,

Kiitos viestistäsi! Hienoa, että päätit kirjoittaa tänne!

Ikävä kuulla, että sinulla on mennyt huonosti ja kouluun meneminen on ahdistanut.

Tosi hyvä, että olet jutellut koulukuraattorille ja vanhemmille! On ehdottomasti tärkeää kertoa mielen päällä olevista asioista jollekin. Minulla herää huoli, kun kerrot, että sinulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia, etkä meinaa enää jaksaa. Olisi tärkeää, että kertoisit itsetuhoisista ajatuksistasi jollekin, ellet ole jo kertonut.

Ikävä kuulla, että koulukuraattorille jutteleminen ei ole oikein auttanut. Voisitkohan kertoa rehellisesti tästä ajatuksesta kuraattorille? Ehkä hän voisi miettiä sinulle jotakin muuta tukea. Entä onkohan koulussasi koulupsykologia?

Olet hienosti ehdottanut vanhemmille kotikoulua! Jos kotikoulu ei onnistu, niin silloin olisi hyvä miettiä yhdessä vanhempien, koulukuraattorin tai jonkun muun ammattilaisen kanssa, että miten ahdistustasi voisi helpottaa. Esimerkiksi terveyskeskus on sellainen paikka, josta voisit saada apua. Voisitko ehdottaa vanhemmillesi, että varaisitte sinne ajan ja menisitte yhdessä juttelemaan?

Voit tulla myös nimettömästi juttelemaan ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Meidän palveluissa voit jutella ihan mistä aiheesta tahansa.

Olet arvokas ja tärkeä!

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Juu

Oon 13.v tyttö ja mä oon huomannu että mua ahistaa ja stressaa suoraan sanottuna melkeinpä kaikki. Mulla on ollu jonkin verran itsetuhoisia ajatuksia ja oon sen lisäks vähän villelly. En oikeen voi puhua niistä kenellekkään sen takia oon täällä(: Musta vähän tuntuu että en saa olla vapaa missään eikä mulla oo mitään vapautta, en tiiä mistä tää johtuu. Oon kerran avautunut tästä mun äidille ja hän ei oikeen ymmärtänyt mistä mä puhuin eikä sitä koommin kiinnostanutkaan.

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki Juu,

Kiitos viestistäsi! Kurja kuulla pahasta olostasi. Hienoa kuitenkin, että olit rohkea ja kirjoitit niistä tänne!

Kerroit, että sinua ahdistaa ja stressaa sekä sinulla on itsetuhoisia ajatuksia ja olet viillellyt. Minulla herää huoli voinnistasi! Nuo kaikki ovat ehdottomasti sellaisia asioita, joihin sinun tarvitsee ja on oikeus saada apua.

Kerroit, että sinusta tuntuu, että et saa olla vapaa, eikä sinulla ole mitään vapautta. Välillä sitä voikin olla vaikea itse saada kiinni siitä, että mistä omat ajatukset ja tunteet oikein kumpuavat. On todella hienoa, että olet uskaltautunut avautumaan tästä äidille, mutta harmillista, että hän ei tuntunut ymmärtävän, eikä vaikuttanut kiinnostuneelta. Sinun ajatuksesi ja asiasi ovat ehdottomasti tärkeitä! Voisitko ajatella ottavasi asian vielä uudestaan puheeksi äitisi kanssa? Entä voisitko kertoa hänelle, millainen olo sinulle tuli sen jälkeen, kun viimeksi avauduit hänelle?

Olisi myös tärkeää, jos pääsisit käsittelemään ahdistusta ja stressiä sekä itsetuhoisia ajatuksia ja viiltelyä jonkun kanssa. Voisitko ajatella kertovasi näistä jollekin luotettavalle ja turvallisele aikuiselle? Tällainen voi olla esimerkiksi joku lähipiirisi kuuluva, esimerkiksi vanhempi tai joku muu aikuinen, tai ammatti-ihminen. Koulussa kuraattori ja terveydenhoitaja ovat sellaisia ammattilaisia, kenelle voit mennä juttelemaan.

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Että sillee

Oon 12 v tyttö ja mua ahistaa ihan hirveesti mun tän hetkiset perheongelmat ja kävin juttelemassa psykologilla siitä mutta sitten en enää halunnutkaan ja heti kun lopetin psykologilla käynnin niin jotenkin asiat meni samaan aikaan huonommin ja mulla oli itsetuhoisia ajatuksia [osa tekstistä poistettu] enkä halua kertoa tästä vanhemmilleni koska ennen kun minulla oli samankaltainen tilanne he ottivat sen vitsinä/ ei reagoinut paljon mitenkään

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei ”Että sillee”

Kiitos paljon tärkeästä viestistäsi!

Olen hyvin pahoillani, että tämänhetkiset perheongelmat koettelevat sinua niinkin paljon. Olen kuitenkin hyvin ylpeä sinusta, että olet käynyt psykologin luona juttelemassa asioista, vaikka sen nyt oletkin lopettanut. Minusta tuntuu kuitenkin pahalta lukea, että sinulla on itsetuhoisa ajatuksia sekä ollut myöskin itsetuhoisia tekoja. Sinun kehosi on sinun tärkein ja kaunein asia, jonka omistat, ja toivonkin että itsetuhoisuuteesi saataisiin päättymään.

Kerroit, että olet aiemmin kertonut vanhemmillesi itsetuhoisuudestasi mutta että he eivät ottaneet sinua vakavasti. Tämä on ollut vanhemmiltasi hyvin väärä tapa reagoida. Itsensä satuttaminen tulisi aina ottaa hyvinkin vakavasti. Olisiko mahdollista, että kertoisit heille uudelleen esimerkiksi kirjeen kautta? Voisit kirjoittaa siihen, miten koet perhetilanteesi sekä sen, millaisia itsetuhoisia ajatuksia sinulla on. Voit hyvin vielä kirjoittaa, miten koit heidän reaktionsa viime kerralla, ja että toivoisit heidän ottavan sinut tosissaan tällä kertaa. Sinä todellakin ansaitset saada apua ja tukea tähän tilanteeseen!

Tai olisiko sinun mahdollista käydä uudelleen psykologin luona keskustelemassa? On tärkeää, että saat apua itsetuhoisiin ajatuksiisi ja että saisit puhua perhetilanteestasi myös jonkun ulkopuolisen ihmisen kanssa.

Toivon todella, ettet jäisi yksin tämän asian kanssa. Olet tärkeä! Jos haluat miettiä yhdessä päivystäjän kanssa ratkaisuja tilanteeseesi voit aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, eller på svenska 0800 96 116).

Asiat muuttuvat kyllä paremmaksi, kunhan löydät oikean avun ja tuen ympärillesi. Pidä huoli itsestäsi!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

14v tyttö

Minusta tuntuu, että minulla on masennus. Olen tehnyt netissä monia masennus testejä ja kaikista vastaukseksi on tullut ”lievä masennus”. Minulla on ollut puoli vuotta aika surullinen ja yksinäinen olo mutta tänään se tuli voimakkaasti esiin.
Olen itkenyt tällä viikolla jokapäivä ja olen ollut surullinen ja yksinäinen.
Minulla on ollut vaikea lapsuus ja asun tällä hetkellä perhetukikeskuksessa.
Minulla on kaksi todella tärkeetä kaveria, jotka on ollut tarhasta asti tukenani, mutta olen huomannut, että meidän kolmen välit alkavat hiipua, koska he näkevät toisiinsa ja ottaa kuvia yhdessä. He eivät koskaan pyydä minua ulos vaan minun pitää pyytää heitä joten olen päättänyt, että annan vain olla.
Jos sanon heille tästä miten minä aattelen niin he eivät edes yritä ymmärtää minua vaan puolustaa itseään. tätä on jatkunut puoli vuotta.
Olen ajatellut aika usein itsetuhoisia ajatuksia, mutta en kuitenkaan tekisi sellaisia, olen ollut syömättä ruokaa, koska minun ei ole tehnyt mieli syödä ja en edes musta milloin viimeksi olen ollut iloinen

:D

Moi, oon 14.v tyttö ja mulla on oikeasti tosi huono olla. Mua stressaa ja ahistaa kaikki ja en ymmärrä enää mistään mitään, mä oon ikäänkuin ”kadottanut itteni”. Mulla on ollu itsetuhoisia ajatuksia ja on sitte niitä tultu tehtyäki. Mulla on myös semmone ongelma että mun ruokahalu on hävinny [Osa tekstistä poistettu]. Mulla ei oo ketään kenelle voin/haluan puhua paitsi että mun luokalla on yks tyttö joka tietää että miten mulla menee ja kysyy aina joka päivä että onko mulla kaikki hyvin ja meneekö mulla kaikki hyvin. Kuitenki päätin tulla tänne koska tiedän että täällä ei oo ketään joka tuntee mut.(:

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei 14v tyttö,

Kurjaa kuulla tilanteestasi. Olen kuitenkin iloinen siitä, että kirjoitit ajatuksiasi tänne keskustelupalstalle.

Kerroit, että sinusta tuntuu, että sinulla on masennusta. Oletko kertonut ajatuksistasi tai masennustestien vastauksista kenellekään luotettavalle aikuiselle? Itsetuhoiset ajatukset ja syömisen kanssa olevat haasteet ovat myös sellaisia, joihin sinun olisi hyvä saada apua. Sinulla on ehdottomasti oikeus saada tukea itsellesi! Voisitko ajatella, että kertoisit jollekin lähipiirin aikuiselle voinnistasi? Onko esimerkiksi perhetukikeskuksessa sellaista aikuista, kenelle uskaltaisit kertoa?

Kerroit myös kahdesta tärkeästä kaveristasi. Ikävä kuulla, että sinulla on ollut sellainen olo, että teidän välinne ovat alkaneet hiipua. Kerroit, että jos sanot heille tästä, niin he eivät yrittäisi ymmärtää, vaan puolustaisivat vain itseään. Ymmärrän, että tuon asian puheeksi ottaminen voi tuntua vaikealta, mutta kannustaisin sinua kuitenkin yrittämään. Toisten ihmisten reaktiota ei voi ennustaa, mutta sinulla on kuitenkin oikeus ilmaista tunteesi. Oletko kertonut kavereihin liittyvistä huolista kenellekään aikuiselle? Voisi olla hyvä, jos pystyisit tätäkin asiaa pohtimaan sinulle läheisen aikuisen kanssa.

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki :D

Kiitos viestistäsi! Hienoa, että päätit kirjoittaa tänne.

Todella kurja kuulla huonosta olostasi ja viestisi herätti minussa huolen. Kerroit, että sinua stressaa ja ahdistaa sekä sinulla on ollut itsetuhoisia ajatuksia. Kerroit myös, että ruokahalusi on hävinnyt. Kaikki nuo kertomasi asiat ovat sellaisia, joiden kanssa sinun ei pitäisi olla yksin. Sinulla on oikeus saada apua ja tukea itsellesi!

Ihana kuulla, että luokallasi on tyttö, joka on kiinnostunut kuulumisistasi. Hän selkeästi välittää sinusta!

Kerroit, että sinulla ei ole ketään muuta, kenelle voisit tai haluaisit puhua. Kannustaisin sinua kuitenkin kertomaan ajatuksistasi jollekin luotettavalle aikuiselle. Tällainen aikuinen voi olla joku lähipiirisi aikuinen tai esimerkiksi koulussa kuraattori tai terveydenhoitaja ovat sellaisia, kenen kanssa voisit jutella voinnistasi. Voisitko ajatella, että ottaisit vointisi puheeksi jonkun kanssa?

Jos haluat anonyymisti jutella jonkun aikuisen kanssa, meillä on myös Nuortennetissä ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Ethän jää yksin!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hukassa

Oon 18 vuotias tyttö ja valmistuin just lukiosta. Lukio oli mulle tosi raskasta aikaa ja vaati paljon että jaksoin sen loppuun. Mulla on tosi vaikeeta itseni kanssa. En ekaks aatellu hakee mihinkään kouluun vaa aattelin pitää välivuoden, mutta ku äiti vaati niin hain sitte Tampereelle yliopistoon. En uskonut että saisin koulupaikkaa mutta nyt tulikin ilmoitus että sain. Mua ahistaa kauheesti ja oon pelännyt koko kesän ajan että jos pitää muuttaa sinne ku äiti haluaa että menen sinne ku sain sen paikan. Mä oon tosi ujo ja Tampere on aika kaukana enkä tunne sieltä ketään. En tiiä mitä pitäs tehä koska en pysty asumaan yksin mä tiiän sen. Mun on vaikee olla kotonakin yksin ees pari yötä. Mutta kukaan kotona ei tajua sitä. Mulla on ollu jo pitkään tosi ahdistunut olo koska en tiiä mitä halun tehä tulevaisuudessa ja siks oisin halunnu pitää sen välivuoden. Äiti kuitenki pakottaa menemään sinne kouluun. Ahistaa myös se että kaikki kaverit pitää välivuoden ja muuttaa sitte varmaan Ouluun. Eli oisin ihan yksin siellä Tampereella. Enkä osaa hankkia uusia kavereita. Mitä teen??

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki Hukassa,

Kiitos viestistäsi!

Onneksi olkoon valmistumisen johdosta! Saat olla todella ylpeä itsestäsi, että jaksoit lukion loppuun, vaikka se oli raskasta aikaa.

Toiset haluavat hakea heti kouluun lukion jälkeen, kun taas toiset haluavat pohtia asiaa välivuoden ajan. Kummatkin vaihtoehdot ovat yhtä hyviä ja tärkeintä on, että tekee niin, miten itsestä tuntuu hyvältä. Se on täysin normaalia, että vielä ei tiedä, mitä haluaa tehdä tulevaisuudessa. Jatko-opinnoista päättäminen on iso asia sekä uuteen kouluun meneminen ja toiselle paikkakunnalle muuttaminen ovat isoja elämänmuutoksia.

Kurja kuulla, että päädyit hakemaan kouluun äitisi painostuksen takia. Sinulla on oikeus itse päättää jatko-opinnoistasi tai välivuodestasi, mutta usein läheisten mielipiteet saattavat vaikuttaa päätöksiin. Oletko jutellut äitisi kanssa, että koet hänen painostaneen sinua tässä asiassa? Entä miltä sinusta itsestäsi tuntuu tämä ala, mitä hait opiskelemaan?

Kerroit myös kokevasi, että et pysty asumaan yksin ja sinun on vaikea olla kotonakaan yksin edes paria yötä. Sinulla on oikeus tunteisiisi ja kurja kuulla, jos et ole kotona tullut ymmärretyksi. Omilleen muuttaminen on iso muutos ja siihen liittyen on luonnollista kokea ihan kaikenlaisia tunteita. Oletko pystynyt äidillesi kertomaan näistä ajatuksista?

Mainitsit myös, että et tunne Tampereelta ketään ja koet, että et osaa hankkia uusia kavereita. Uusien kavereiden hankkiminen onkin helpommin sanottu kuin tehty. Uudessa koulussa on varmasti myös muitakin, jotka ovat samassa tilanteessa kanssasi uudella paikkakunnalla ja se voi olla myös samalla hyvä tilaisuus tutustua uusiin ihmisiin. Yhteiset opinnot yhdistävät teitä kaikkia ja uusia kaverisuhteita saattaa syntyä luontevasti opiskelujen ohessa.

Miltä sinusta tuntuisi ottaa ajatuksiasi puheeksi vielä äitisi kanssa? Pystyisitkö kertomaan hänelle, miten olet kokenut hänen painostuksensa? Entä pystyisitkö puhumaan hänelle huolistasi ja ahdistuksestasi? Jos ääneen puhuminen tuntuu vaikealta, voit myös kokeilla kirjoittaa hänelle kirjeen.

Päädyit sitten opiskelupaikan vastaanottamiseen tai välivuoteen, niin muista, että sinun ei tarvitse pärjätä yksin. Jos menet uuteen kouluun ja muutat uudelle paikkakunnalle, olisi tärkeää, että saisit siihen läheistesi tukea. Jos päädyt pitämään välivuoden, voit saada tukea jatko-opintojen pohtimiseen TE-palveluiden koulutusneuvonnasta.

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Yksinäinen olo

Luokkakaverini on yhdessä yhden meidän koulussa olevan pojan kanssa. Hengaan paljon tämän luokkakaverini kanssa ja hän hakeutuu aina lähelle poikaystävään. ON tylsää istua ystäväni ja hänen poikaystävän läheisyydessä sanomatta mitään yms. Tämä kyseinen ystävä hakee myös huomiota tällä poikaystävällään siten, että kun ihmiset kuulivat aisasta he alkoivat vihjailemaan ystävälleni siitä. Josta hän nauttii kun on huomion keskipisteenä. Myös tämä ystäväni on alkanut hengaamaan luokan cooleimpien tyttöjen kanssa ja ei ole minun kanssani. Esim historian tunnilla istumme vierekkäin niin ystäväni vetää pulpetin pois vierestäni ja vetää sen coolimman tytön luo. Joudun seuraamaan aina vähän etäältä mitä muut tytöt tekevät ja olen tuntenut itseni vähän yksinäiseksi.
En tiedä mitä minun pitää tehdä asialle?

T:8-luokkalainen tyttö

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki ”Yksinäinen olo”,

Kiitos viestistäsi! Ikävä kuulla, että tunnet itsesi yksinäiseksi. Minusta on kuitenkin hienoa, että kirjoitit asiasta tänne Nuortennetin keskustelupalstalle ja pohdit, mitä voisit asialle tehdä!

Luokkakaverisi viettää paljon aikaa poikaystävänsä kanssa sekä on alkanut viettämään enemmän aikaa muiden luokkalaisten kanssa. Ei kuulosta kovinkaan reilulta sinua kohtaan, että olet jäänyt yksin ja luokkakaverisi on esimerkiksi vetänyt pulpettinsa pois vierestäsi. On varmasti kurjaa joutua seuraamaan etäämmältä muiden luokkakavereiden tekemisiä ja kokea itsensä samalla yksinäiseksi.

Tärkeää olisi, että sinun ei tarvitsisi olla ajatustesi ja tunteidesi kanssa yksin, vaan voisit jakaa niitä jonkun turvallisen ja luotettavan aikuisen kanssa. Voisitko ajatella kertovasi ajatuksistasi esimerkiksi jollekin lähipiirisi aikuiselle, esim. vanhemmalle tai sukulaiselle? Koulussa voit kertoa asiasta esimerkiksi opettajalle tai kuraattorille. Koulun henkilökunta on tottunut kohtaamaan työssään monenlaisia haasteita ja heidän tehtävä on auttaa sinua tuntemaan olosi hyväksi koulussa.

Oletko kertonut luokkakaverillesi, miltä sinusta tuntuu hänen käytöksensä? Sinulla on täysi oikeus tunteisiini! Entä onko koululla muita kavereita, jotka olisivat samanhenkisiä kanssasi? Sinä ansaitset ympärillesi ihmisiä, jotka kohtelevat sinua hyvin.

Jos haluat jutella nimettömästi luotettavan aikuisen kanssa, meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Olet tärkeä ja arvokas! <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Random

Mietin tässä että mitä tehdä jos painan 97 kg ja olen 165cm pitkä olen teini-ikäinen

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki ”Random”,

kiitos viestistäsi. Ymmärsinköhän oikein, että pohdit painoasi ja pituuttasi? Ei ole olemassa yhtä oikeaa sopivaa painoa, pituutta tai tiettyä ihannekehoa ylipäätään. Jokainen ihminen on hyvä ja arvokas juuri sellaisena kuin on. Niin olet myös sinäkin!

Itse voi kuitenkin vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Hyvinvointiin liittyy monipuolinen ja terveellinen ruokavalio, säännöllinen ja sopiva määrä liikuntaa sekä erilaiset itselle mielekkäät ajanvietteet. Jos terveyteen liittyvät asiat huolestuttavat sinua, voisit jutella niistä esimerkiksi koulun terveydenhoitajalle. Hän on alan ammattilainen ja on varmasti tottunut juttelemaan kaikenlaisista lasten ja nuorten asioista ja osaisi sinuakin auttaa asioissasi. Voisit jutella ajatuksistasi ja mahdollisista huolistasi myös jonkun muun luotettavan aikuisen kanssa, kuten vaikkapa vanhempien tai lähisukulaisen kanssa. Muistathan, että olet kaiken avun ja tuen arvoinen eikä sinun tarvitse jäädä yksin ajatuksiesi kanssa!

Voit jutella asioistasi myös nimettömästi ja luottamuksellisesti Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 111 116) ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20, chatissa ma-su klo 17-20 tai kirjoittaa vaikka nettikirjeen. Nyt joulun ajan 23.-31.12. Lasten ja nuorten puhelin ja chat on auki klo 14-17. Siellä päivystäjät ovat juuri teitä lapsia ja nuoria varten ja haluavat mielellään kuulla, mitä sinulle kuuluu.

Oikein mukavaa joulunaikaa sinulle!

Lämpöisin terveisin,
Lasten ja nuortennetin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: Kenelle puhua?

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top