Hei nimimerkki V [osa nimimerkistä poistettu] 16!
Kiitos viestistäsi. Jos oikein ymmärsin, niin sinulla on tyttöystävä, minkä lisäksi olet alkanut seurustelemaan myös tuon ystäväsi kanssa. Kuulostaa kuitenkin siltä, että et haluaisi seurustella tuon kaverisi kanssa.
On tosi tärkeää pohtia näitä seurusteluun liittyviä sääntöjä, joten olen iloinen, että kirjoitit aiheesta. Tärkeintä olisi, että pystyisit olemaan itsellesi rehellinen ja toimimaan, niin kuin sydämesi sanoo. Olisi hyvin tärkeää kertoa rehellisesti tuolle ystävällesi, että et halua seurustella hänen kanssaan. Ei ole hänenkään puoleltaan reilua, jos olet hänen kanssaan vastentahtoisesti etkä oikeasti rakasta häntä, eikö?
Sinänsä ei ole väärin seurustella monen ihmisen kanssa yhtä aikaa, jos se sopii heille kaikille. Mutta salailusta tulee vain paha mieli kaikille ja sinulle aiheutuu siitä turhaa pelkoa paljastumisesta. Siksi kehotankin sinua puhumaan suoraa tuolle ystävällesi. Kerro, että hän on sinulle tärkeä ja haluat olla hänen kaverinsa, mutta että et halua hänen kanssaan romanttista suhdetta. Jokaiselle tulee elämässä tällaisia pettymyksiä vastaan ja vaikka olo saattaa sen vuoksi olla jonkin aikaa surkea, sydänsuruista pääsee aina yli. Onneksi olette kavereita ja voitte viettää aikaa yhdessä sen jälkeenkin.
Kaikkea hyvää sinulle!
Terveisin
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä
Päädyin tälle sivustolle, kun en tiennyt mitä muutakaan tehdä. Enpä oikeastaan tiedä, mistä tässäkään aloittaisin. Kaikki vaan tuntuu niin raskaalta. Olen kokoajan väsynyt, haluaisin vain maata sängyssä, ärsyynnyn kaikille ja kaikesta, minulla on kokoajan niin tyhjennetty olo. Työt ja koulu tuntuu niin raskaalta. En jaksa käydä tunneilla. Mulla on kuitenkin jo viimeinen vuosi lukiossa ja tässä vaiheessa pitäisi jaksaa vielä hetki, mutta en vain jaksa. En itse edes alun perinkään halunnut hakea lukioon. Ihan omaa tyhmyyttä, kun annoin vanhempien tallata omaa mielipidettäni alas. Minusta tuntuu etten riitä kenellekään. En vaan hitto kestä tätä. Tuntuu etten osaa tehdä mitään oikein. Tosi raskasta olla yhteydessä kavereihinkin, ja moni onkin tullut sanomaan siitä kuinka en ikinä ota yhteyttä tai pyydä näkemään. Mutta en vain jaksa. Olen täysin tyytyväinen elämään neljän seinän sisällä näkemättä ketään. Samalla en ole tyytyväinen omaan käytökseeni, koska tiiän että minun pitäisi yrittää viettää aikaa ystävieni kanssa.. Sosialisoituminen on vaan niin hiton uuvuttavaa. En tiedä. En tiedä mistään mitään. Tuntuu etten voi oikein edes avautua kenellekään. Minusta tuntuu että minun ongelmat on ihan pieniä verrattuna kaikkien muiden ongelmiin, enkä sitten viitsi puhua asioistani. Väsyttää…
Hei, minulla on usein riitoja isäni kanssa. Riidat aina päättyvät siihen että jokaisella on kurja olo, enkä tahdo että tämmöinen jatkuu. Aina riidan jälkeen itken ja päiväni menevät mönkään. Rakastan perhettäni ja he myös minua, mutta miten voimme selvittää erimielisyydemme rauhallisesti? Miten voin itse yrittää ratkaista riitaa tai rauhoittua? Minusta tuntuu ettei kukaan koskaan kysy minulta, miltä minusta tuntuu. Tiedän että toiset välittävät ja heillä on oma elämänsä, mutta jospa olisi joku kenelle voisi aina puhua tarvittaessa. Kirjoitan usein sivuja ja sivuja ajatuksistani ja tunteistani vihkooni, niin se kyllä auttaa. Minulla on joskus useita kuukausia kun olen allapäin, eikä kukaan huomaa. Silloin minulla on huono unirytmi, asiat jotka normaalisti innostavat eivät..esim.harrastukset ja kavereitten kanssa olo, enkä jaksa kunnolla opiskella koulussa. Olen tällä hetkellä yläkoulussa, joten pitäisi jaksaa panostaa opiskeluun. Sitten kun tämä kurja olo on ohi parin kuukauden jälkeen, minulla on pirteämpi olo. Olen vähän hämmentynyt tästä ja en tiedä mistä tämä voisi johtua? Miksi olen huonolla päällä niin kauan ja sitten taas pirteänä? Se on vähän niin kuin kierre. Aion kuitenkin yrittää ja jaksaa eteenpäin, koska se on sen arvoista.
Hei Väsynyt,
Kiitos viestistäsi tänne Nuortennettiin. On hienoa, että löysit voimia kirjoittaa tänne ja pohtia tilannettasi, joka selvästi myös mietityttää ja huolettaa sinua.
Kerrot olevasi väsynyt jatkuvasti sekä menettäneesi mielenkiinnon ympärillä tapahtuviin asioihin, kuten töihin, kouluun ja ystäviisi. Kerrot riittämättömyyden tunteestasi sekä raskaasta olostasi, joka saa sinut vetäytymään muiden ihmisten seurasta.
Kertomasi perusteella voisi päätellä, että olet viettänyt melko aktiivista ja kiireistä elämää ennen kuin aloit kokea olosi raskaaksi ja hankalaksi. Lukio jo itsessään vie valtavasti energiaa ja aikaa ja sen lisäksi kerrot vielä käyväsi töissä. On todella ymmärrettävää, että oman vapaa-ajan ja hengähdyshetkien puuttuessa kokonaan arjestasi, nakertaa se pikkuhiljaa jaksamistasi ja vaikuttaa mielialaasi.
Onko tällä hetkellä arjessasi jotain, mitä voisit vähentää, jotta saisit itsellesi enemmän aikaa ladata akkuja? Onko sinun mahdollista pitää taukoa töistä tai tehdä vähemmän työvuoroja? Käydessäsi vielä lukiota sinulla on oikeus panostaa koulunkäyntiin mutta myös omaan vapaa-aikaasi ja molemmat ovat yhtä tärkeitä.
Rohkaisen sinua myös mennä juttelemaan olostasi esimerkiksi koulussa terkkarille tai kuraattorille. Jaksamaton olosi sekä väsymyksesi kertovat siitä, että ansaitset saada nyt itsellesi aikuisen tukea ja joka voi auttaa sinua hahmottamaan, mitä kaipaat ja tarvitset tällä hetkellä elämääsi enemmän ja mitä vähemmän.
Muistathan että olet hieno ja upea juuri omana itsenäsi ja ansaitset ehdottomasti saada apua huoliisi ja oloosi.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei Harmittaa,
Kiitos viestistäsi! Olipa hienoa, että päätit kirjoittaa tänne asioista, jotka vaivaavat mieltäsi. Kerrot kirjoittavasi ajatuksistasi ja tunteistasi vihkoosi ja toivottavasti tänne kirjoittaminen myös omalta osalta hieman keventää oloasi.
Kerrot riidoistasi isäsi kanssa ja sen, kuinka riitely saa teidän molempien mielen kurjaksi. On täysin ymmärrettävää, että tuo riitely vie voimiasi ja saa sinut surulliseksi. Toisaalta etäisyyden ottaminen vanhemmista ja tunteiden tuulettaminen on täysin normaalia nuoruudessa. Riitelettekö usein samoista asioista isäsi kanssa? Oletteko pystyneet puhumaan asiasta silloin, kun on rauhallinen hetki eikä kumpikaan ole riidan aiheuttamassa tunnekuohussa? Olisi tärkeää, että saisit kerrottua isällesi, kuinka pahalta riitelynne sinusta tuntuu ja kuinka haluaisit sen loppuvan. Voit myös miettiä eri keinoja, miten purkaa riitatilannetta, kuten ottamalla aikalisän ja poistumalla huoneesta esimerkiksi hetkeksi laittamaan kädet kylmän veden alle – tämä voi rauhoittaa kehoasi ja saada tunnekuohun laskemaan.
Kerrot lisäksi, että sinulla on välillä kausia, kun olet allapäin eikä silloin mikään arjen asia tunnu sujuvan ja innostavan tutulla tavalla. Oletko kertonut näistä kausista kellekään? Voisitko ajatella puhuvasi niistä jollekin, esim. koulussa terkkarille tai kuraattorille? He ovat koulussa juuri teitä oppilaita varten ja heidät on koulutettu auttamaan ja tukemaan oppilaita tämän kaltaisissa asioissa. On kuitenkin todella hyvä asia, että huomaat itse olon pikkuhiljaa helpottuvan ja mielen olevan taas parempi.
On tärkeä kuulla, että kaiken keskellä koet olosi turvalliseksi ja rakastetuksi perheesi keskuudessa. Kuten itsekin toteat, voi aikuisilla olla joskus niin kiire, etteivät he hoksaa pysähtyä rauhassa sen kaikista tärkeimmän, eli lapsensa äärelle. Kyse ei ole siitä, etteikö he välittäisi. Voi siis olla, että jos rohkaistuisit kertomaan heille, kuinka kaipaat kuuntelijaa ja turvaa heiltä, havahtuvat he siihen ja ovat jatkossa enemmän tukenasi.
Iloa ja valoa alkuvuoteesi!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi olen 12 vuotias tyttö.Mun elämä on täynnä kaikenlaista huonoo.Mun mutsi kuoli 2019,käyn faijalla 1 kuukaudes.Olin sijaisperhees veljie kaa mut asun tädil ny.Mul on Tor1a dystonia,mun jalat kramppaa ja kaikkee.Mul on sisälläni dbs,haluun puhuu jollekki joka ei tuomitse mua.Kelle voin puhuu?
Hei nimimerkki Deadass!
Kiitos viestistäsi. Pahoitteluni äitisi kuoleman johdosta. Kurja kuulla, että elämässäsi on nyt monia muitakin hankalia asioita. Ymmärrän, että haluaisit avautua asioistasi jollekin luotettavalle ihmiselle. Jokainen meistä kaipaa kuuntelijaa ja ymmärtäjää. Kerroit asuvasi tätisi luona. Toivottavasti sinun on hyvä olla siellä ja pystyt myös tädillesi kertomaan kaikista kurjistakin asioista.
Jos tätisi ei pysty olemaan tukenasi, niin koulun ammattilaisista löytyy ihmisiä, jotka ovat siellä sinuakin varten. Kuraattori on koulun sosiaalityöntekijä eli hän osaa keskustella monenlaisista pulmista, jotka liittyvät oppilaan kotielämään, kiusaamiseen, pahaan oloon ja muihin mahdollisiin hankaluuksiin. Hänelle voit jutella luottamuksellisesti. Jos sinua kuitenkin huolettaa, kertooko hän asioistasi eteenpäin, niin voit kysyä sitä häneltä ihan aluksi. Kuraattorit ovat tottuneet käsittelemään hyvin erilaisia asioita eli hän ei tuomitse sinua.
Koulussasi saattaa olla myös psykiatrisia sairaanhoitajia, joille voit puhua. Myös terkkarille voi varata ajan, jos kaipaat kuuntelijaa ja haluat päästä juttelemaan jollekin säännöllisesti. Koulusi ammattilaiset voivat myös tietää paikkakuntasi muista palveluista, esimerkiksi olisiko sinun mahdollista saada tukihenkilö, jota voisit tavata kerran viikossa.
Toivottavasti löydät ihmisen, jolle puhua ja saat sitä kautta helpotusta oloosi. Voit myös milloin tahansa soittaa meille numeroon 116 111 tai tulla chattiin juttelemaan. Molemmat palvelumme ovat auki vuoden jokaisena päivänä eivätkä maksa sinulle mitään. Lisäksi meillä on nettikirjepalvelu, jossa voit käydä kanssamme kirjeenvaihtoa.
Kaikkea hyvää sinulle ja aurinkoisia kevätpäiviä!
Toivottaa
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Mä itken joka ilta/yö kun kaikki on nukkumassa oon 9v täytän 10v ensi kuussa ja mulla on aika paha ahdistuneisuutta ja vanhemmat on eronnut isi asuu Helsingissä äiti Järvenpäässä kaipaan isiä joka ikinen päivä itken koska yksi koira lopetettiin kukaan ei oikeasti tajua kuinka paljon se sattuu oon yrittänyt kaikkea käyn kuraattorilla ei auta mikään ei enää auta haluun vaa joka päivä huuto itkeä koko ajan koulussa kotona treeneissä ja hirveä stressi kaikista kokeista ylihuomenna on koe ja mua alkaa ahdistaa aina kokeissa ja en uskalla olla yhtään sosiaalinen tunneilla hyvä jos viittaan ees kerran päivässä isi tietää ahdistuksesta mut isiä hirveen kova ikävä puhelut ei auta ja harkitsen muuttamista isille koska toi koulu on niin pelottava tai kaikki on mut meijän yksi luokkalainen uhkailee linkkuveitsellä ja mua on kyllä kiusattu aika paljonkin niinku haukuttu ja se on super pelottavaa koska mua alkaa aina pelottaa jos joku uhkailee
Hei ”ei helppo elämä”
Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa tänne huolistasi ja pahasta mielestäsi. Olen pahoillani sekä koirasi puolesta että vanhempiesi erosta. Sinulla on monta isoa ja surullista asiaa osunut kohdalle samaan aikaan ja on täysin ymmärrettävää, että nyt tuntuu pahalta ja ahdistavalta. Siksi onkin tosi hyvä kuulla, että käyt kuraattorilla juttelemassa ja lisäksi päätit kirjoittaa tänne, joka toivottavasti myös vähän keventää oloasi.
Vanhempien ero on iso elämänmuutos ja uuteen outoon tilanteeseen totuttelu kestää aikansa. Oletko pystynyt puhumaan surustasi ja ikävästäsi vanhemmillesi ja toiveestasi muuttaa isän luo? Vaikka he ovatkin eronneet, olet heille edelleen tärkein ja he tekevät varmasti kaikkensa sinun hyvinvointisi eteen. Kunhan rohkaistut kertomaan ikävästäsi ja surustasi heille, he varmasti mielellään tukevat ja auttavat sinua.
Kerrot lisäksi pelottavista kiusaamistilanteista koulussa ja siitä, että joku on uhkaillut sinua linkkuveitsellä. Tuo kuulostaa huolestuttavalta ja olisi todella tärkeää, että joku aikuinen saisi tietää asiasta. Sinä ansaitset ehdottomasti olla turvassa sekä koulussa että vapaa-ajalla ja siksi kaikenlainen kiusaaminen ja uhkailu tulisi saada aikuisten toimesta lopetettua.
Onko sinulla arjessa tällä hetkellä asioita, joista saat hyvää mieltä ja iloa? Surun ja huolen lisäksi ansaitset saada myös päivänpaistetta ja iloa elämääsi. Mikä se voisi olla? Tykkäätkö musiikista, piirtämisestä, kirjoittamisesta, liikkumisesta? Lisäksi kun rohkaistut kertomaan huolistasi ympärilläsi oleville aikuisille, olosi alkaa pikkuhiljaa helpottua.
Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi, jos sitä kaipaat! Olemme auki joka päivä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.
Auringonpaistetta kevääseesi!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moikka, En oikeen tiiä onko tää nyt ees mitään mut ihan sama haluun vaan kertoo jollekkin. En tiiä miks mut mulla on vaan kauheen tyhjä olo niinkun en oikeen osaa selittää sitä mulla on monta tosi hyvää kaveria ja aina kun oon niitten kaa niin oon tosi iloinen ja puhun paljon mut silloin kun oon yksin musta tuntuu niin tyhjältä niinkun oisin ihan yksin eikä mikään tunnu todelliselta. Haluisin välillä vaan itkee mut en pysty. Oon viillelly pari kertaa ja on itsetuhoisia ajatuksia.
Lisään tohon aikesempaan vielä oon 14v ja haluun sanoo vielä tän mulla on aika paljon mielialanvaihteluita saatan olla vaikka tosi ilonen mut sit ihan yhtäkkii oon taas ihan sika vihanen jostain. Mulla on kans jonkun verran hylkäämis pelkoo elin pelkään et mun lemppari ihmeet oikeesti vihaa mua ja lähtee.
Hei en tiiä,
Onpa hienoa, että päätit kertoa olostasi ja ajatuksistasi tänne palstalle. Kerrot tuntevasi olosi tyhjäksi ollessasi yksin ja sinulla pyörii mielessäsi ajatukset itsesi satuttamisesta ja oletkin tehnyt sen pari kertaa. On todella tärkeää, että kerrot näistä koska itsetuhoiset ajatukset ja teot ovat aina merkki siitä, että ansaitset ja tarvitset apua itsellesi.
On myös tärkeä kuulla, että ystäviesi seurassa pystyt olemaan iloinen ja saat silloin ajatukset muualle ja kevyemmiksi. On hyvä, että tyhjyyden ja pahan olon vastapainoksi elämästäsi löytyy asioita, jotka saavat sinut iloiseksi ja tuntemaan olosi paremmaksi. Osaatko sanoa, onko olosi jatkunut pitkään apeana yksin ollessasi tai onko sattunut jotain erityistä, joka on saanut olosi huonoksi? Meistä jokainen tuntee välillä surun, apeuden ja tyhjyyden tunnetta, se kuuluu myös osana nuoruuteen ja kehitykseen. Jos olosi on kuitenkin jatkuvasti apea ja itsetuhoiset ajatukset pyörivät mielessäsi on siitä todella tärkeä kertoa jollekin aikuiselle lähipiirissäsi, että saisit itsellesi apua. Kuka se voisi sinun tapauksessasi olla? Vanhempi, täti tai setä, kuraattori tai terkkari koulussa?
Kun ajatukset itsesi satuttamisesta nousevat mieleen, voisitko yrittää purkaa pahaa oloasi niin, ettet satuttaisi itseäsi? Esimerkiksi jääpalan puristaminen kädessä, voimakkaan pastillin ottaminen suuhun, käsien pesu kylmän veden alla tai vaikka lenkille lähtö voivat helpottaa siinä hetkessä oloa ja saada ajatukset muualle. Niissä hetkissä voi myös hakeutua muiden ihmisten seuraan, vaikka vaan sohvalle toisen viereen istumaan.
Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi, jos kaipaat juttuseuraa, meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.
Ethän jää yksin <3
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Terve! Mulla on ollu nyt jonkunaikaa aika paha olo ja oon pelänny puhuu siitä koska pelkään et ihmiset aattelee et ”ihan pikku juttu” tai ”sä vaa haet huomioo tol” mutku et hae! Mä haluun oikeesti jonku ammattilaisen jolle puhuu mutku en löydä melkee ketää ku siis kävin koulupsykologilla joskus huhtikuussa kävin sieh kerran sit se ei ees määrnny toista kertaa vaa sanl et soitelkaa jos tarvii sit huhtikuun lopus pyysin et pääsisin sille ja se totes et ei nyt et katotaa myöhemmin noh nyt on jo heinäkuu eikä mitää oo kuulun siit. En haluu puhuu terveyden hoitajalle ku se on mun kaverin äiti ja kuulemmd kertoo toisten asioista mun kaverille sen töitten jälkee mut ei kuitenkaa kerro kenen asiay ne on. Sit on kans koulu kuraattori mut me ei tulla iha hyvi toimee.
Mulla on siis kauheesti ahistus kohtauksii enkä tiiä mistä ne välil johtuu. Välil tulee kauhee itku kohtauski. Olin viillelly sillo tammikuusta huhtikuuhun asti sit se loppu ja nyt se alko pienest taas. Haluun iha oikeest puhuu jollee niiku naamakkain vaik koulus jossaa kohtaa mutku en tiiä kelle. Oon puhun täst mun äitille ja se on kyl kuunnellu mut apuu se ei oo mulle sen koulu psykoligin jälkee homman :’/
Hei Tinsku,
Olipa hyvä, kun kirjoitit tänne.
Joskus sitä saattaa epäillä, että ottaako muut oman olon tosissaan, mutta silloin ehdottomasti pitääkin saada apua, jos voi huonosti. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi ja saada tukea. Oli myös huolta herättävää, kun kerroit, että olet viillellyt. Itsetuhoisuuteen tulee aina saada apua!
Olet toiminut tosi hienosti, kun olet pahasta olostasi puhunut äidillesi sekä mennyt juttelemaan psykologille. Tylsä kuulla, että psykologin ajan ovat jääneet yhteen kertaan, vaikka huhtikuussa olit pyytänyt aikaa uudestaan. Miltä tuo yksi kerta tuntui tämän psykologin kanssa? Tuntuisiko sinusta, että voisit nyt ottaa häneen uudestaan yhteyttä ja kertoa, että nyt tarvitsisit keskustelutukea?
Ymmärrän, jos et halua mennä kouluterveydenhoitajalle juttelemaan, kun hän on kaverisi äiti. Ymmärrän myös, että sellaiselle ammattilaiselle on vaikea jutella, jonka kanssa ei tule toimeen. Tärkeintä onkin, että voi purkaa ajatuksia sellaiselle ihmiselle, kenen kanssa se tuntuu hyvältä.
Usein koulun kautta voi olla kätevää saada keskustelutukea, mutta nyt toki on vielä kesäloma-aikakin. Ammattilaisen tukea on mahdollista hakea myös oman paikkakunnan terveysasemalta. Voisitko puhua tästä vielä äidillesi ja kertoa, että tarvitset edelleen ammattilaisen tukea? Ehkä pystyisitte yhdessä miettimään, mistä sitä voisi kaikista parhaiten voisi saada siellä sinun paikkakunnallasi.
Täältä voit lukea vielä lisää ammattilaisen avun hakemisesta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/ammattilaisten-apu/oman-paikkakunnan-auttavia-tahoja/
Jos haluat joskus jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi myös soittaa. Yhteydenottoihin vastaavat vapaaehtoiset päivystäjät. Voit tulla myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen.
Olet kaiken avun ja tuen arvoinen. <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
En jaksa enää.