Siirry sisältöön
Miumau tyttönen

Moi, oon 14 v tyttö ja mua ahdistaa ja masentaa. Oon yrittäny kertoo vanhemmille mutta he sanovat että se on tämä ikä. Tarvitsen apua mutta tuntuu etten saa sitä vaikka olen yrittänyt hankkia sitä. Päässäni liikkuu itsetuhoisia ajatuksia ja en pääse niistä eroon. [Osa tekstistä poistettu] Koulukin menee näitten ajatusten takia vähän mönkään. Onneksi on näitä sivustoja, joille voi kertoa murheet turvallisesti.

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei Miumau tyttönen,

Surullista kuulla, että sinua ahdistaa ja masentaa sekä päässäsi liikkuu itsetuhoisia ajatuksia. Ajatuksesi ovat alkaneet vaikuttamaan kouluunkin. Kerroit, että olet yrittänyt kertoa vanhemmillesi, mutta he ovat sanoneet sen johtuvan vain iästäsi.

Ahdistus, masennus ja itsetuhoiset ajatukset ovat ehdottomasti sellaisia asioita, joihin olisi tärkeää saada apua! Kerroit, että tunnistat itsekin, että tarvitset apua, mutta et ole saanut sitä, vaikka olet yrittänyt hankkia sitä. Onpa ikävä kuulla, että koet jääneesi ilman apua. Olisi tärkeää, että sinun ei tarvitsisi olla yksin tuon kaiken kanssa ja sinun avun tarpeesi otettaisiin tosissaan.

Oletko käynyt koululla juttelemassa esimerkiksi terveydenhoitajalle, kuraattorille tai koulupsykologille? He ovat työssään tottuneet kohtaamaan lapsia ja nuoria, joilla on masennuksen tai ahdistuksen oireita sekä itsetuhoisia ajatuksia. Kannustaisin sinua kääntymään heidän puoleensa – heidän tehtävänään on auttaa ja tukea sinua!

Voit aina myös soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla juttelemaan chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Meidän palveluissamme voit jutella ihan mistä aiheista tahansa meidän vapaaehtoisten päivystäjiemme kanssa. Palvelumme ovat aina anonyymejä ja luottamuksellisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Muista, että ansaitset kaiken avun ja tuen itsellesi! <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Heippa. Oon alakoulua käyvä nuori. En oikein tiiä miten aloittasin tän. Mulla välillä tuntuu vähän surulliselta ja jopa masentuneelta. En tiiä mistä se oikein tulee, ja joskus mun tunteet vaihtelee kokoajan. Saatan olla ilone ja yhtäkkii taas hirveen ankea.
Oon kans miettiny, onko mulla esim. Alhainen verenpaine, alhaset verensokerit tai vähäset rauta-arvot. Oon katellu netistä oireita, jotka johtais niihi, ja mulla on muutamia niistä, mut en oo varma. En uskalla sanoo äitille tai isällekkään siitä, ku pelottaa ettei ne usko ja ovat vaa sillee: ”Ei sulla mitään ole!” ”Mulla oli pahempaa sinun ikäsenä!” Tai jotai tommosta.
Haluisin kans mennä juttelee jollekki mun tunteista muuta ku kavereille, mutta pelottaa, että ne sitte levittää niitä jollekki muulle. Esim. joku kuraattori. Mun yks kaveri käy kuraattorilla ja on sanonu, että kuraattori oli kertonu mun kaverin vanhemmille, vaikka oli toivonu pitävän niien keskustelun salassa.
En tiiä mitä mun pitäis tehdä.

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki …

Kiitos viestistäsi!

Kurja kuulla, että olet ollut välillä surullinen ja masentunut. Murrosiässä on normaalia, että mielialat voivat vaihdella melko paljonkin – esimerkiksi yhtenä hetkenä voi olla iloinen, mutta hetken päästä olo onkin surullinen. Omista vaikeista tunteista on kuitenkin aina tärkeä puhua jollekin turvalliselle aikuiselle, eikä niiden kanssa ei pidä jäädä yksin, erityisesti silloin, jos vaikeat tunteet tuntuvat hallitsevilta.

Kirjoitit myös, että olet pohtinut voisiko sinulla olla esimerkiksi alhainen verenpaine, alhaiset verensokerit tai vähäiset rauta-arvot. Netistä voi löytyä monenlaisille oireille erilaisia selityksiä, mutta parhaiten ja varmimmin näissä asioissa osaa auttaa terveydenhoitaja.

Olet pohtinut myös vanhemmille kertomista, mutta pelkäät, että he eivät usko sinua ja vähättelevät kokemuksiasi. Ikävä kuulla, että sinulla on tällainen olo – tuntuuko sinusta, että vanhempasi ovat joskus aikaisemminkin kommentoineet johonkin asiaan vastaavanlaisesti? Miltä sinusta tuntuisi sanoa vanhemmillesi, että sinulla on huolia, joista haluaisit puhua, mutta sinua mietityttää, että ottavatko he sinua tosissaan? Sinulla on oikeus tulla kuulluksi ja kertoa mielenpäällä olevista asioistasi vanhemmillesi.

Haluaisit myös puhua tunteistasi jollekin muulle kuin kavereillesi. Tämä onkin tosi hyvä idea ja haluan kannustaakin sinua juttelemaan jollekin! Sinua kuitenkin ymmärrettävästi mietityttää tapaus, jossa kuraattori oli kertonut kaverisi asioista tämän vanhemmille. Kuraattoria sitoo vaitiolovelvollisuus eli hän ei kerro oppilaan asioista muille. Kuitenkin, jos kyseessä on iso huoli lapsen tai nuoren terveydestä tai turvallisuudesta, niin silloin kuraattorin kuuluu kertoa myös huoltajille. Tällaisissa tapauksissa kuraattorin kuuluu kertoa myös oppilaalle, että aikoo olla yhteydessä huoltajiin.

Kannustaisin sinua ehdottomasti juttelemaan esimerkiksi kouluterveydenhoitajalle tai -kuraattorille. Voit kertoa terveydenhoitajalle tai kuraattorille, että sinua mietityttää, pysyykö teidän välinen keskustelu salassa. Voit hyvin monista asioista varmasti keskustella ihan täysin luottamuksellisesti!

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

Keväisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Eipysty

Moi! Oon 12v tyttö! Olen ollut ahdistunut ja surullinen vaikka kuinka kauan. Mun pikkuveli tekee osan näistä tunteista.. Hän puhuu mulle ei kivasti ja se satuttaa ja kun hän kiusaa minua koska oon Bi/Les se tekee mun olon ahdituneeksi😔 Mul on ollu tosi vaikeeta.. [Osa tekstistä poistettu] Mä en tiedä kenelle voisin puhua koska en uskalla enkä vaan pysty puhuu siitä äitille! En ole kertonut tästä niinkun kellekään.. Mietin voisiko joku kuraattori auttaa mutta pelkään että siitä mun opettaja kertoisi äitille.. Mitä teen 🥺😖

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki ”Eipysty”,

Kiitos, kun laitoit viestiä! Ikävä kuulla, että olet ollut ahdistunut ja surullinen jo pitkän aikaa. Mainitsit, että et ole kertonut tästä vielä kenellekään, mutta nyt olet ottanut rohkeasti askeleen eteenpäin, kun kirjoitit tänne. <3

Pikkuveljesi käytös kuulostaa kurjalta sinua kohtaan ja ymmärrän, että sinulle on tullut tästä ahdistunut olo. On ikävää, että veljesi on puhunut sinulle ikävästi ja kiusannut seksuaalisesta suuntautumisestasi. Ketään ei pitäisi kiusata seksuaaliseen suuntautumiseen tai mihinkään muuhun asiaan liittyen. Ansaitset tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin olet!

Pohdit, että voisiko kuraattori auttaa sinua, mutta mainitsit pelkääväsi, että kertoisiko opettaja tästä äidillesi. Kannustaisin sinua ehdottomasti juttelemaan kuraattorille! Hän on osaa auttaa lapsia ja nuoria erilaisissa haastavissa ja vaikeissa asioissa. Kuraattori varmasti ymmärtää, että joskus asiasta kertominen vanhemmalle voi pelottaa. Opettajalle tai kuraattorille voi hyvin mainita, että sinua pelottaa, että asiasta menisi tieto äidillesi.

Jäin kuitenkin miettimään, että mitä jos äidille kertoisikin asiasta? Omille vanhemmille tai muille lähiaikuisille ei aina ole helppoa puhua vaikeista asioista ja on luonnollista, että se voi pelottaa. Joskus kuitenkin voi huomata, että kertominen olikin hyvä asia. Kertominen mahdollistaisi myös sen, että voisit saada äidiltäsi tukea tilanteeseen ja veljesi käytökseen olisi mahdollista puuttua. Silloin sinun ei myöskään tarvitsisi jännittää asian paljastumisista äidillesi, jos menisit juttelemaan kuraattorille.

En tiedä, tietääkö äitisi seksuaalisesta suuntautumisestasi. Sen asian esille tuominen voi olla hyvin jännittävää myös. Sitä voi esimerkiksi jännittää, miten läheinen mahtaa reagoida asiaan. Jos äitisi ei tiedä vielä asiasta, niin tuntuisiko sinusta turvalliselta kertoa hänelle?

Joskus voi olla myös helpompaa jutella jonkun toisen läheisen, turvallisen aikuisen kanssa. Tällainen aikuinen voi olla esimerkiksi vaikka isovanhempi, sukulainen, koulun työntekijä tai joku muu, joka tuntuu luotettavalta.

Joskus voi olla myös helpompi kirjoittaa kuin kertoa ääneen. Voit kokeilla myös, että kirjoittaisit asiasta kirjeen äidillesi tai jollekin haluamallesi aikuiselle. Nuortennetistä löytyy myös ”Huoli puheeksi” -lomake, jota voit halutessasi hyödyntää yhtenä vaihtoehtona: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/

Jos haluat jutella asiasta nimettömästi luotettavan aikuisen kanssa, voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Palvelumme ovat aina nimettömiä ja luottamuksellisia! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Tärkeää on, että et jää ajatustesi kanssa yksin. Haluan toivottaa sinulle paljon rohkeutta asiasta kertomiseen. Olet ollut jo tosi rohkea, kun olet kirjoittanut asiasta tänne Nuortennettiin! <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Eipysty

Tiiän ton tunteen munki veli puhuu mulle tosi ilkeesti koska syön muka liikaa ja se ei tunnu kivalta!😞 Koita jaksella❣️

En uskalla puhua

Moi, oon 14 vuotias tyttö. En oo yhtään sinut itseni kanssa. Tuijotan, lyön ja haukun itseäni peilin edessä. Vihaan vartaloani. Koulun terveystarkastukset ahdistaa kun pitää ottaa paita pois jotta selän suoruutta katsotaan ja paino pitää punnita. Viime vuoden tarkastuksessa meinasin purskahtaa itkuun kun terveyden hoitaja näytti tietokoneeltaan painokäyrääni. Se nousi erittäin voimakkaasti ja se sai itseni tuntumaan erittäin hirveältä.

Olen sanonut äidilleni että minulla on ongelmia kehoni kanssa mutta hän vain tiuskasee ”lopeta noi puheet” En tiedä kenelle voisin puhua kun olen aina herkkä ja itken helposti. Se nolottaa. 8 luokan tarkastus on pian ja se ahdistaa paljon. Terveydenhoitajalla on mielestäni aivan upea ja nätti ja kaikkee. Kiva mennä sinne sitte tämmösseen pömppömahan ja läskien reisien kanssa.

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki ”En uskalla puhua”,

Kiitos, kun kirjoitit tänne ja rohkeasti kerroit, mitä sinulla on mielesi päällä. Ihan ensimmäisenä haluan sanoa, että kunpa voisin jotenkin välittää sinulle sitä, että olet hyvä ja riittävä juuri tuollaisena kuin olet. <3

Oli kurja lukea, kuinka sinulla on huono olla kehossasi ja kuinka viime vuoden terveystarkastus oli ollut ikävä kokemus. Kehosi on arvokas ja hyvä juuri tuollaisena kuin se on, eikä se ansaitse haukkumista tai lyömistä. Erilaiset ulkonäköpaineet ovat ikävä kyllä yleisiä ja joskus omaa kehoaan voi olla vaikea katsoa lempeästi ja arvostavasti. Kehosi kuitenkin ansaitsisi juuri lempeyttä ja arvostusta.

Herkkyydessä ja itkemisessä ei ole mitään väärää, eikä noloa. Sinä saat olla herkkä ja saat itkeä, kun siltä tuntuu. Itkeminen onkin itseasiassa hyvä tapa purkaa tunnetta. Jos kuitenkin puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta, niin voisitko miettiä, että esimerkiksi kirjoittaisit, miltä sinusta tuntuu? Kirjoitat tässäkin todella taitavasti ajatuksistasi.

Pahan olon ja vaikeiden tunteiden kanssa ei pidä koskaan jäädä yksin, vaan silloin on tärkeää puhua ajatuksistaan jollekin. Oletkin rohkeasti yrittänyt kertoa äidillesi, miltä sinusta tuntuu, mutta ikävä kuulla, että hän ei ole kuunnellut. Miltä sinusta tuntuisi esimerkiksi kirjoittamalla kertoa ajatuksistasi hänelle? Voisikohan se auttaa häntä pysähtymään asiasi äärelle?

Ymmärrän, että seuraava terveystarkastus aiheuttaa ahdistusta. Terveydenhoitaja ei kuitenkaan varmastikaan ajattele sinusta mitään huonoa, vaan on siellä sinua varten. Myös terveydenhoitajalle voi kertoa siitä, kuinka on huono olla omassa kehossa. Voisitko ajatella, että seuraavassa tarkastuksessa kertoisit hänelle? Voit hänelle myös halutessasi kirjoittaa asiasi, jos asiasta puhuminen tuntuu vaikealta. Tärkeää olisi, että sinun ei tarvitsisi olla pahan olon kansa yksin, vaan saisit tukea vaikeiden ajatusten käsittelyyn luotettavalta aikuiselta.

Jos haluat jutella luottamuksellisesti ja nimettömästi luotettavan aikuisen kanssa, voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Meidän kanssa voit jutella ihan mistä aiheesta tahansa! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Olet tärkeä ja arvokas! <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Minä vaan täällä

14.v minä

Googalsin vaan et ” kenelle puhua ku on paha olo ” nii päädyin tänne tuntuu et multa on lähteny elämän halu mää en vaa jaksa mää vaan stressaan yössä seuraavia kokeita ja et mitä mää teen mun elämällä kos tuntuu et mun omalla ei oo enää mitää merkitystä en osaa olla oma itteni elän tälki hetkellä jonku muun päässä kattoe jonku muun elämää ku ite oon vaa taka alal mää en jaksa elää elämääni kokoajan sillee et katonku joku muu elää mun puolesta mua on myös kiusattu sen takia et olin oma itteni joka sai mut kaottaa itteni olin friikki se kummajaien joka tykäs historiasta ja puista ja luonosta mun isä oli huolissaa ku kerroin osan mut mun äiti oli vaa et koita jaksaa nii asialle ei tehty mitää ei mulla menny ku vaa puol vuotta siiheki ja vastaus on vaa et ” jos meet aamu lukioo nii siel on koe viikot eli joka päivä koe” tuntuu et kukaa ei oo osannu auttaa mua tää on ny ihan viimene paikka mist kysyn apua

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki ”Minä vaan täällä”,

Hienoa, että löysit tämän viestiketjun ja päätit kirjoittaa viestin!

Surullista kuulla, kuinka sinulla on ollut stressaavaa ja tuntuu, että elämällä ei ole mitään merkitystä. Oli myös kurja kuulla, kuinka sinua on haukuttu mielenkiinnon kohteidesi takia. Jokaisella on oikeus olla oma itsensä ja tykätä omista jutuista. Historia sekä luonto ja puut ovat todella mielenkiintoisia aiheita, ja toivon, että ikävistä kommenteista huolimatta löydät uudestaan iloa näistä aiheista tai muista mielenkiinnon kohteista.

Olen todella ylpeä sinusta, että olet rohkaistunut kertomaan asiasta vanhemmillesi, vaikka tosin on ikävää, että asialle ei tehty mitään. Silloin on paha olla ja on hukassa itsensä kanssa, niin silloin on äärimmäisen tärkeää, ettei jää ajatustensa kanssa yksin. On hienoa ja tärkeää, että olet lähtenyt tutkimaan, kenelle voisit puhua ja nyt kirjoitit ajatuksistasi tänne. Tämä on jo yksi askel kohti parempaa!

Miltä sinusta tuntuisi yrittää kertoa asia vanhemmillesi vielä uudestaan, että vointisi on edelleen huono? Vanhempasi haluaisivat varmasti olla tukenasi, mutta aina aikuiset eivät välttämättä heti näe tai ymmärrä, mistä on kyse.

Apua on saatavilla myös koulun työntekijöiltä, esimerkiksi opettajalta, kuraattorilta tai terveydenhoitajalta. He osaavat käsitellä kouluun liittyvää stressiä sekä heille voi kertoa myös, jos on paha olo.

Jos asiasta kertominen ääneen aikuiselle tuntuu vaikealta, niin voit kokeilla myös kirjoittaa kirjeen tai vaikka näyttää tämän lähettämän viestisi, missä olet taitavasti kertonut, mitä sinulla on mielenpäällä. Nuortennetistä löytyy myös ”Huoli puheeksi” -lomake, jota voit kokeilla hyödyntää. Lomakkeen ja lisätietoa siitä löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/

Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti aikuisen kanssa, niin voit soittaa myös meidän Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla juttelemaan chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat täysin ilmaisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Vaikka nyt olo tuntuisikin siltä, että millään ei ole mitään merkitystä, niin asiat voivat muuttua parempaan. Yksin ei kannata jäädä ja apua on saatavilla!

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Luonto

Hei minä vaan täällä
Tiedän tuon tunteen kun omat huolet ja tunteet eivät tule kohdatuksi, kun on kerta rohkaistunut puhumaan. Minullekin on käynyt niin ja jouduin puhumaan useamman kerran eri ihmiselle kun sain apua. Soita ihmeessä esim. lasten ja nuorten puhelimeen, ethän jää yksin ja kyllä se apu jostain löytyy.

Minäkin tykkään luonnosta ja ulkona liikkumisesta ihan hirveästi, et todellakaan ole kummajainen. Tuli mieleen että sinulle sopisi ammatti siltä alueelta. Se varmaan sopisi sinulle koska se mistä tykkäämme näkyy meistä. Saisitko siitä kivaa ajateltavaa jos alkaisit selvittää luontoon ja puihin liittyviä ammatteja ja missä koulussa noihin ammatteihin voisi opiskella. Niin sinulla olisi kivaa odotettavaa tulevaisuudessa ja sieltä löytyisi samanhenkisiä ihmisiä ja ystäviä. Ai niin ja opothan voivat tuossa olla avuksi.
p.s. tykkäätkö muuten ottaa valokuvia? minä olen ottanut puista ja luonnosta valokuvia ja nyt kun maisema muuttui talviseksi saa kivoja kuvia puista eri valaistuksissa. Minulle ainakin tulee rauhallinen olo kun otan kännykällä kuvia luonnosta. Olen huomannut että usein tulee hyvä olo ihan pienistäkin asioista ja sinun tapauksessa tulee mieleen hyvä historiankirja, luontoaiheisen mielikuvitustarinan kirjoittaminen, puiden piirtäminen ja minulle ainakin lämmin kaakao tai tee toimii aina. Vaali tosiaan hyviä asioita itsessäsi, olet tärkeä!

V [osa nimimerkistä poistettu] 16

Pitää kertoa yks asia. Asia koskee mua ja mun kaveria. Mä ja mun kaveri ollaan riidellään melkein joka päivä, se johtuu siitä, että hän haluaa olla mun kanssa kaikki päivät ja viikot, hän niinku omii mua ja haluaa olla mun lähellä myös, en ees voi olla tyttöystävän kanssa kauaa. Istuu mun vieressä ruokalassa välitunneilla se on mussa ihan kiinni, tuntu pari päivää sitten ett hän on ihastunut muhun ett hän rakastaa mua (hän on poika nimeltä [nimi ja tuntomerkit poistettu]. Tänään välitunnilla se silitti mun jalkoja. Mulla on tyttöystävä, se sano mulle ett hän rakastaa mua, siis [nimi poistettu]. Tapasin [nimi poistettu] ku olin seiska luokalla kun mun toinen kaveri kertoi musta [nimi poistettu]sen jälkeen [nimi poistettu] halus tavata mua joka päivä. Ja nyt oon tässä tilanteessa. Mitä mun pitäis tehdä? Kertokaa mulle. Tuntuu, että hän kysyy multa ett [nimi poistettu], alax munaa? Mitä vastaan? Mun on myönnettävä yks asia…… Tää on noloo kertoo……. En halua et mun tyttöystävä tietää tän…… Mä oon….. Oikeesti…..yhmm…. Tää on ihan sairaan noloa…… Mä ja [nimi poistettu]…… Me ollaan seurusteltu neljä päivää……. Mitä teen pitäisikö lopettaa seurustelu [nimi poistettu]kanssa en haluu ett meitä tulee pari. Auttakaa mua……

M [osa nimimerkistä poistettu] 16

Just hei moi tervehdys. Mua ahdistaa yks asia joka koskee mun yhtä kaveria, se on mun lähellä ihan kiinni ja se on poika nimeltä [nimi poistettu]. Se haluaa olla mun kanssa kaikki päivät ja viikot. En ees voi olla mun tyttöystävän kanssa kauaa. Liikunta tunneill se istuu mun vieressä ku ollaan pukuhuoneessa. Tunnen sen pelon,ett jos meillä on liikunnassa uintia, nii mull on tunne, että se ottaa mun peniksestä kiinni, jos me ollaan saunassa kahden kesken, ja [nimi poistettu] ottaa multa suihin, eli haluaa että mun penikseni menis sen suuhun. Ahdistaa ihan sairaasti, viime vuonna se näki mun peniksen ku olin suihkussa, ennen kuin menin saunaan uskokaa tai älkää, se koski, mun kiveksiä heti, kun olin menossa koulussa liikunta tunnin jälkeen suihkuun, jäätiin kahdestaan. En oo uskaltanut ottaa tätä puheeksi,  [nimi poistettu] on yrittänyt tehdä tätä samaa muille ennen mua, se sai mut lopulta, se uhkasi kertoa mun tyttöystävälle et oon homo ja oon tehny seksiä jonkun toisen tytön kanssa. Ja se sai mut lopulta antautumaan [nimi poistettu], eli jos jos mietityttää sana antautumaan, antauduin [nimi poistettu] ehdotukseen, [nimi poistettu] sano mulle ett jos en saa kerron tän uhkauksen sun muijalle, hän sai mut suostumaan, ett hän saa siellä suihku huoneessa runkkaa mun peniksestä niin pitkään ku mun spermat tulee ulos. Mulla on sama kaveri ku [nimi poistettu]  tiiätte kuka hän on mä ja [nimi poistettu] ollaan tunnettu koht vuos tavattiin Seiska luokan puolessa välissä eli ku oltiin seiskalla.
Oon puhunu tästä [nimi poistettu] kanssa sen lempinimi on [nimi poistettu] sitä 16 sanaa me ei aina sanota sen oikee nimi on [nimi poistettu]. Auttakaa

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei ”M [osa nimimerkistä poistettu] 16”!

Olipa hyvä, että kirjoitit meille tuosta asiasta. (Jouduin anonymiteetin vuoksi poistamaan viestistäsi kaikki nimet tai lempinimet) Missään nimessä kukaan ei saa koskea sinuun ilman suostumustasi eikä myöskään painostaa mihinkään seksuaalisiin tekoihin. Ei näyttämään itseäsi, ei koskettamaan itseään eikä tekemään ylipäätään minkäänlaisia seksuaalisia tekoja. Koska olet ilmeisesti alle 18-vuotias, tällaiset teot ovat lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä huolimatta siitä, minkä ikäinen tekijä on. Myös alaikäinen voi hyväksikäyttää toista lasta.

Siinäkin tämä kaverisi on väärässä, että seksuaaliset teot toisen pojan kanssa tekisivät sinusta homon. Näin ei ole. Ihminen voi kokeilla kaikenlaista, mutta homo on ihminen, joka viehättyy emotionaalisesti ja/tai seksuaalisesti toisesta samaa sukupuolta olevasta henkilöstä. Uskon sinulla ja tyttöystävälläsi olevan niin luottamukselliset välit, että voit kertoa hänelle tällaisia asioita niin, että hän on sinun puolellasi.

Hienoa, että olet pystynyt juttelemaan tästä kaverista myös tälle toiselle ystävällesi. Toivoisin, että pystyisit sanomaan tälle kaverille, että et halua olla tällaisessa kontaktissa häneen eivätkä hänen uhkailunsa tepsi sinuun. Sen lisäksi olisi hyvä kertoa jollekin aikuiselle hänen toiminnastaan. Näin hän ei enää tekisi samoin muille ihmisille. Samalla tekisit palveluksen itsesi lisäksi mahdollisille tuleville uhreille sekä niille, joille hän on tehnyt tällaista jo aiemmin. Sinulla ja kaikilla muillakin lapsilla ja nuorilla on oikeus olla turvallisin mielin koulussa, pukuhuoneessa ja uimahallissa.

Jos haluat, voit tulla keskustelemaan tästä tai mistä tahansa muusta asiasta Lasten ja nuorten puhelimeen, chattiin tai kirjepalveluun. Palvelumme on tarkoitettu kaikille alle 25-vuotiaille, ne ovat auki vuoden jokaisena päivänä ja täysin maksuttomia. Kirjepalvelussa voi jatkaa kirjeenvaihtoa niin, että edelliset kirjeet ja saamasi vastaukset näkyvät niin pitkään, kun kirjeenvaihto on käynnissä.

Terveisin
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: Kenelle puhua?

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top