Heii<3
Mun on hirveen vaikee keskittyy mihinkään, koska ajatukset leijailee aina muualle. Oon ilonen et koulu loppuu kohta ja tulee kesäloma… Mutta siinä onki jo toinen ongelma nimittäin pitää käyttää kesävaatteita (shortseja, toppeja, t-paitoja, uikkareita yms) ja siis mähän en vaan voi olla mukavasti näissä vaatteissa. Tuntuu aina, että joku tuijottais mun paksuhkoja jalkoja tai mahaa tai käsii. Jalat on pahin koska kesällä ne on niin paljon esillä.
Samoin kans oon alkanu uudelleen viillellä. En kauheen paljoo mut jonki verran. En tee sitä, jotta tuntuis paremmalta en tee sitä pahan mielen takia. Tai siis joo senkin, mut yleensä ku viiltelen nii ajattelen, että mä ansaitsen sen kivun. Ja.. jostain syystä mun mielestä niitä arpia on kiva kattoo. Sitte vielä ku mun isosisko on viillelly ja sillä näkyy vieläkin jäljet niiin jos joku näkis viiltelyn jälkiä mussa niin ne luultavasti ajattelis, että ”matkin” mun isosiskoa eikä ne tajuu että mullakin voi olla ongelmia.
Mä en ees tiiä mitä ongelmia mulla on. Mä oon vaan jotenki hirveen emmätiiä alakulonen? Varmaan se johtuu lapsuudentraumoista, iskästä siitä, että mulla ei oo kunnon kavereita, ja ehkä vähän lestadiolaisesta perheestäni, jossa on paljon ”sääntöjä” ja, jossa ei hyväksytä tiettyjä asioita joista esim. mä tykkään.
Kouluaikana oon päivisin yleensä vaan koulun jälkeen menny omaan huoneeseen puhelimelle—> musiikkia—> nukahdan —> on aika hyvä olo ku ei oo yöllä saatu nukuttaa ja on hyvää musiikkia ja voi vaan makoilla sängyssä<3 mut ton kaiken takii mulla ei oo kovin hyvä kunto enkä jaksa tehä mitään. Joskus oon kavereitten kaa ja pidän hauskaa ja voin unohtaa kaikki murheet, mut sitte välillä tulee sellasia hetkiä et en tajuu et missä oon ja mitä tapahtuu.
Jos mä puhuisin mun kavereille (paremmille versioille) ne ei ymmärtäis. Enkä todellakaan halua puhua mun vanhemmille. Eikä tää oo varmaan sellanen asia, josta mentäis jo terkkarille tai kuraattorille(mikä ikinä onkaan..?) Ja jos tää on nii silti mä en uskalla enkä edes tiedä mitä sanoo.
Oon tosi hyvä piilottelee mun tunteita ja valehtelee.
Tässä oli tällanen ajatustenpurkausviesti.
Kiitos jos vastaat<3
Pitää vielä mainita kaks ihanaa ystävää täältä nuortennetistä. Nimittän rainy ja baggis❤️❤️ jos näätte tän nii kiitos, että ootte ollu mun tukena. Ja anteeks, mut en jaksa tällä hetkellä edes vastata teille, koska se on jotenki hirveen hankalaa. Yritän kohta vastata jos jaksan(:
Ja kaikille muille tsemppiä ja hyvää kesää!☀️
Hei frog-girl🐸,
Kiitos, kun rohkeasti purit ajatuksistasi tänne! <3
Kuulostaa siltä, että kesä herättää sinussa kovasti ristiriitaisia tunteita – on varmasti mukavaa, että on loma, mutta toisaalta kesävaatteissa ei ole miellyttävä olla. Haluan kuitenkin sanoa, että sinussa ei ole mitään vikaa ja olet hyvä juuri tuollaisena. <3 Ulkonäköpaineet on valitettavan yleisiä ja joskus voi olla hyvinkin epävarma olo omasta kehostaan. Jokaisessa on kuitenkin valtavasti hyvää ja kaunista, vaikka sitä voi joskus olla vaikea nähdä itse. Mitä hyvää juuri sinussa on?
Kirjoitit, että olet satuttanut itseäsi viiltelemällä ja minulla heräsi huoli voinnistasi. Itsensä satuttaminen on usein keino hallita omaa sisäistä pahaa oloa ja se on merkki siitä, että tarvitsee tukea itselleen, jotta oma vointi voisi mennä paremmaksi. Paha olo ja alakuloisuus voi juontaa juurensa monista eri asioista, niin menneistä kuin nykyisistäkin. Mainitsit itse esimerkiksi lapsuuden traumat ja kuinka sinulla ei ole ollut kunnon kavereita. Oli todella kurja kuulla, että olet joutunut kokemaan ikäviä asioita.
Paha oloon ja itsensä satuttamiseen on aina saatava apua. Olisi tärkeää, että pahan olon helpottamiseksi löytäisi muita turvallisempia keinoja viiltelyn sijasta. Esimerkiksi juurikin mainitsemasi koulun terveydenhoitaja ja kuraattori ovat oikeita henkilöitä, jotka osaavat auttaa lapsia ja nuoria. Ymmärrän kuitenkin, että voi tuntua pelottavalta ja jännittävältä mennä juttelemaan omista asioistaan. He ovat kuitenkin ammattilaisina tottuneet kohtaamaan monenlaisia haasteita ja ymmärtävät varmasti myös sen, että puhuminen voi tuntua jännittävältä. Tapaamiseen voi pyytää vaikka kaverin mukaan, jos tuntuu siltä, että kaipaa henkistä tukea.
Jos taas ei tiedä, mitä sanoa, niin voit kokeilla hyödyntää Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/
Riittää, että raksit lomakkeesta kohdat, jotka täsmäävät sinuun ja näytät lomakkeen aikuiselle. Näin pääset alkuun kertomisessa, eikä sinun tarvitse välttämättä etukäteen miettiä, mitä haluaisit sanoa.
Nyt kesäloma-aikana kuitenkaan kuraattorille tai terveydenhoitajalla ei välttämättä pääse, vaan seuraava mahdollisuus saattaa olla vasta loman jälkeen. Apua on mahdollista saada myös paikkakuntasi terveyskeskuksesta. Tai jos paikkakunnallasi on nuorisotila, niin siellä myös nuorisotyöntekijät ovat valmiina keskustelemaan nuorten kanssa. Pahasta olosta kannattaa myös kertoa jollekin oman lähipiirin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Tärkeää on, että et jää yksin ajatustesi kanssa.
Olipa kuitenkin ihana lukea, että kaikesta huolimatta sinulla on kavereita, joiden kanssa välillä voit pitää hauskaa ja unohtaa murheet. Lisäksi sinulla on täällä Nuortennetissä kaksi ihanaa ystävää – ihan mahtavaa! Toivottavasti pystyt huonoina hetkinä muistamaan myös sen, että iloisia ja hyviä hetkiä tulee aivan varmasti myös. Yksin ei kuitenkaan tarvitse olla vaikeina hetkinä, vaan ansaitset saada itsellesi tukea ja apua. <3
Meille voi aina myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), jos haluaa purkaa ajatuksiaan anonyymisti luotettavalle aikuiselle. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Kaikki palvelumme ovat ilmaisia, nimettömiä ja luottamuksellisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Ihanaa kesää sinulle ja muista, että olet arvokas! <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä