mitä tapahtuu jos jää viiltelystä kiinni
joutuuko jonnekkin pakkohoitoon?
Hei,
viiltelyn selviäminen aikuiselle/aikuisille ei tarkoita automaattisesti pakkohoitoon joutumista johonkin osastolle. Se toivottavasti tarkoittaa sitä, että aikuinen huolestuu nuoren voinnista, tarjoaa tukensa ja selvittää, mistä voisi saada apua tai tarjoaa apunsa, jos kyseessä on esimerkiksi koulun aikuinen. Itsensä satuttaminen on asia, johon tulisi aina puuttua. Siitä huonosta tavasta eroon pääsemiseksi tulisi saada apua, jos sitä ei itse pysty lopettamaan.
Jos nuori on kovin itsetuhoinen ja vaaraksi itselleen, voi olla, että hänen turvallisuutensa joudutaan turvaamaan osastohoidolla. Mutta osastolle joutumisen pelossa ei missään nimessä kannata piilotella omaa pahaa oloaan, koska suurin osa ei joudu osastohoitoon.
Jos haluat, voit kirjoittaa aiheesta lisää Lasten ja nuorten kirjepalveluun.
Siskoni viilteli, kun se jäi siittä kiinni niin se pääsi sairaalaan. Siellä sillä oli huonekaveri, ja joka päivä jotain tekemistä, mikä kohottaa mielentilaa. Se sano, et se ei enää ees kuvitteliskaan mitään viiltelyä. Ja nyt sillä on toinenkin syy (lapsi, ja kihlattu). Sen elämä on mallillaan. :)
en mä joutunu. terkka näki mulla ne terveystarkastukses ja sano et ei se kerro mun vanhemmille mitää jos mä en ite haluu. lupasin sille et lopetan ku en haluu joutuu minnekkää hoitoo tai et mun vanhemmat tietäs ku en oo tavallaa niitten kaa väleis ja keskustelust tulis kiusallist.
Mun vanhemmat oli tosi vihaisia kun jäin kiinni [osa viestistä poistettu] ja mul oli viel kaverikin yötä ja se oli kyl hirveet ja joudun viel lääkärii ja en kestä kyl
Moikka,
näin alkuun: Isot pahoittelut vastauksen viivästymisestä! Viestisi oli eksynyt ns. bittiavaruuden syövereihin ja nyt vasta sen huomasimme.
Uskon, että tilanne on ollut sinulle tosi ikävä, kun kaverisikin oli vielä paikalla. Vanhempasi luultavasti pelästyivät todella pahasti, kun saivat tietää asiasta ja sen takia olivat vihaisia, koska eivät ehkä siinä tilanteessa osanneet reagoida muulla tavoin. Toki olisi ollut kiva, että vanhempasi olisivat ottaneet asian puheeksi vasta sitten, kun kaverisi oli lähtenyt, mutta heillä oli varmasti niin kova huoli sinusta, etteivät malttaneet odottaa siihen asti. Kuulostaa siltä, että vanhempasi välittävät sinusta, koska olet menossa lääkäriin tai ehkä oletkin jo käynyt. Viiltelyllä usein pyritään helpottamaan pahaa oloa, mutta se on todella huono keino siihen! Viiltelyn taustalla on usein asioita, joista olisi hyvä puhua ja joihin tulisi saada apua ja toivon, että olet jo apua saanutkin!
Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa asiasta meille ja toivon sinulle ihanaa ja aurinkoista kesää!
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä
Itekku jäin kii sain huudot siitä ettei heidän luonaan [osa viestistä poistettu] tämän sanoi puolisäni, iskäni toisaaltaan huolestui mutta en asu hänen luonaan.
En ole joutunut mihinkään pakko hoitoon yms mutta olen jutellut paljon luotettavien aikuisten kanssa esim sihdissä.
Hei. Tota oon 12 vuotias tyttö [osa viestistä poistettu].
Jäin kiinni siitä kun oltiin perheen kaa lomalla ja mul oli shortsit nii mun sääri näky, (osa viestistä poistettu] mut onneks äiti ei huutanu. Se vaan kysy et miks ja kaikkee tommosta ja sano et mun pitää lopettaa se.
En sit kuitenkaa lopettanu koska oon tosi koukussa siihen ja sit ku äiti tarkisti mun säären loman jälkee nii se alko huutaa ja valitta ja tunsin oloni niin huonoksi ja arvottomaksi, mutta se kannatti. En siis oo vieläkää lopettanu, mut on hyvä et kerroin ku nyt tuntuu ku saisin (ei mulle oo siis annettu mitään lupaa toi on vaan tunne mun päässä) ja ei mua kiinnosta vaikka joutuisin johonki pakkohoitoon, koska mää en aio lopettaa.
[osa viestistä poistettu]
Moikka,
kiitos, kun kirjoitit tänne. Olet tosi rohkea, kun avasit näin isoja asioita ja on tosi hyvä, ettet jää niiden kanssa yksin.
Sinulla on varmasti tosi paha olla, kun haluat satuttaa itseäsi. Viiltelyn taustalla on aina asioita, joista olisi hyvä puhua ja joihin tulisi saada apua. En tiedä mistä paha olosi tulee, mutta itsensä satuttaminen ei koskaan ole mikään ratkaisu huonoon oloon. Viiltely on todella vaarallista ja toivon, että pääset siitä vielä eroon. Kerroit äitisi huutaneen sinulle jäätyäsi siitä kiinni ja se oli tuntunut sinusta pahalta. Voi olla, että äitisi säikähti ja sen takia ei osannut muuta tehdä siinä tilanteessa kuin huutaa. Se, että äitisi haluaa, että lopetat viiltelyn kertoo siitä, että hän välittää sinusta eikä halua sinulle tapahtuvan mitään pahaa.
Aina ei välttämättä ole helppo itsekään tietää, mitkä asiat ovat johtaneet viiltelyyn. Sen takia viiltelyn syitä on hyvä pohtia yhdessä ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. Nyt kun äitisi tietää asiasta voisitko yrittää ensin puhua hänen kanssaan siitä miltä sinusta tuntuu? Oloa saattaa jo helpottaa se, kun pystyy jakamaan omia fiiliksiään toiselle.
Muista, että olet ihana nuori, joka ansaitsee kaiken avun! Ethän jää asioittesi kanssa yksin. Voit myös soittaa lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) ja jutella anonyymisti juuri niistä asioista, joista itse haluat!
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä
Vihaan mun ulkonäköä kroppaa ja kaikkee itessäni [osa viestistä poistettu] En osaa puhua asioista niin hyvin joten en tiiä mitä voisin tehä en halua myöskään asua kotona joten kertokaa miten pääsee laitokseen tai jonnekki ! :/
itel oli kaverit huomannu.
jouduin terkkarille siittä, tuli lasu ja kaikkee muuta mistä en halua ees puhua. en haluu muistella.
Hei,
hyvä, että kirjoitit meille, sillä kuulostaa siltä, että sinulla on tosi paha olla, jonka takia satutat itseäsi. Tiedäthän, että se on vaarallista ja siitä tulisi päästä eroon. Olet ollut rohkea kirjoittaessasi asioistasi meille ja se onkin jo ensi askel avun hakemiseen.
Kerroit haluavasi laitokseen, koska et halua asua enää kotona ja pohdit miten se onnistuisi. Päätöksen lapsen sijoittamisesta laitokseen tekee lastensuojelun sosiaalityöntekijä, jos tilanne on sellainen, että lapsen olisi parempi asua väliaikaisesti muualla kuin kotona. Kerroit, ettet osaa puhua asioistasi kovin hyvin, mutta mitä jos kirjoittaisit ne paperille ja antaisit sen koulusi kuraattorille tai terveydenhoitajalle? Kuraattorin/terveydenhoitajan kanssa voisitte yhdessä pohtia tilannettasi ja olla esim. yhteydessä lastensuojeluun.
Voit myös kirjoittaa lasten ja nuorten netin kirjepalveluun, jos haluat kertoa enemmän asioistasi luottamuksellisesti.
Muista, että sinä olet ihana ja arvokas ja ansaitset saada apua!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä
Itellä ollu nyt kohta vuoden aika masentunu fiilis. Kesän aikana pikkasen helpotti ollu vähä parempi fiilis. Olen jutellut kavereiden kanssa fiiliksistä mutta ei siitä oikeastaan apua ole ja koulupsykologilla on tultu käytyä moneen otteeseen mutta minusta tuntuu että se aiheuttaa lisää ahdistusta. Äitin kanssa en voi jutella koska hän ei osaa kuunnella ja suhtautua asioihin kunnolla. Tämän hetkinen tilanne on se että valvon yöt nukun päivät ruoka ei maistu, koulu ei mee kauheen hyvin ja yöt menee siinä ku yrittää itkien nukahtaa. [osa viestistä poistettu]
Hei,
olet ollut tosi rohkea kirjoittaessasi asioistasi tänne. Kuulostaa tosi kurjalta, että olosi on ollut noin huono jo pitkään eikä koulupsykologilla käynnit ole asiaa yhtään auttaneet. Kerroit myös kavereittesi huomanneen viiltelyjäljet, mutta koit etteivät he oikein piitanneet asiasta. Tämä varmasti tuntui ikävältä. Minulle tuli mieleen, että kaverisi ehkä säikähtivät jälkiä eivätkä uskaltaneet oikein sanoa mitään, koska eivät ehkä tienneet mitä olisivat sanoneet. On hyvin tavallista, että kun ihminen kohtaa itselleen jotain uutta ja vierasta niin hän sivuuttaa asian mielummin kuin kohtaa sen.
On tosi hyvä, että olet jutellut kavereittesi kanssa olostasi, mutta tilanteesi kuulostaa sen verran huolestuttavalta, että kavereiden tuki ei yksistään riitä. Kerroit koulupsykologikäyntien ahdistavan sinua, osaatko sanoa mistä se johtuu? Joskushan on niin, että henkilökemiat eivät vain kohtaa ja silloin tapaamiset voivat tuntua takkuisilta. Oletkohan pystynyt sanomaan koulupsykologille, että koet käynnit ahdistavina? Olisi varmasti hyvä, että kertoisit hänelle avoimesti näistä kokemuksistasi niin hän voisi paremmin auttaa sinua ja mahdollisesti ohjata jonkun toisen ammattilaisen luo. Jos sinusta tuntuu vaikealta puhua tästä koulupsykologille suoraan niin löytyisikö koulusta joku toinen aikuinen jolle voisit puhua esim. kuraattori tai terveydenhoitaja? Kaikista tärkeintä on, että sinä saisit oikeanlaista apua, sillä ansaitset sen!
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä
Mullaki on ollu samanlaisia viiltelyongelmia ja valitettavasti luulen et ne taitaa tulla takasi… kaikki on kai vaan jollain ihmeen magialla ilosempia kun mä (taisiis ei sillä että se haittais mutta olis ihan kiva oppia pois viiltelystä loppuelämäksi..) keneltäkään apua jos ei halua mennä minnekkään laitokseen tai ei halua että vanhemmat ja muut tietää? [osa viestistä poistettu]