mitä tapahtuu jos jää viiltelystä kiinni
Hei nimimerkki Ahdistunut,
Hienoa, että päätit kirjoittaa tänne! Ikävä kuulla, että olet sortunut viiltelemään ja nyt tunteet ovat tulleet takaisin vahvempina.
Kerroit myös, että joudut peittelemään arpiasi ja pelkäät jääväsi kiinni. Tämä sama pelko voi olla monilla nuorilla, jotka satuttavat itseään. Sitä saatetaan pelätä, että joku näkee jäljet ja pelätään, mitä sitten tapahtuu. Joskus kuitenkin asian paljastumisesta voi seurata hyviä asioita – silloin aikuiset huomaisivat, että voit huonosti ja he osaisivat paremmin auttaa sinua.
Olet tehnyt todella hienosti ja rohkeasti, kun olet kertonut viiltelystä ystävällesi. Ystäväsi on varmasti sinusta huolissaan, kun hän kehottanut sinua lopettamaan. Itsensä satuttamisen lopettaminen ei kuitenkaan ole aina helppoa, mutta sinun on mahdollisuus saada siihen tukea. Olisi tärkeää, että saisit turvallisempia keinoja pahan olon helpottamiseksi kuin viiltelyn.
Olet todella arvokas ja sinä ansaitset saada parhaimman mahdollisen avun itsellesi. Sinun läheistesi aikuisten tehtävänä on olla tukenasi, kun voit huonosti. Kannustaisin sinua kertomaan asiasta jollekin turvalliselle ja luotettavalle aikuiselle. Tällainen aikuinen voi olla esimerkiksi joku oman lähipiirin aikuinen ja sitten myös koululla esimerkiksi koulukuraattori tai -psykologi. Erityisesti koulukuraattorilla ja -psykologilla on ammattitaitoa tukea sinua siinä, että paha olo helpottaisi ja sinun ei tarvitsisi enää satuttaa itseään. He ovat ammatissaan tottuneet kohtaamaan myös nuoria, jotka voivat huonosti ja satuttavat itseään.
Muista, että aina voi myös soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Palvelumme ovat täysin luottamuksellisia ja anonyymejä. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
mähän olen viillellyt itteeni ja päätin lopettaa sen kuukausi sitten. jotenki se viiltely toi tietynlaista turvaa mutta ehei, eihän se turva kauan kestäny. oon koittanu aiemminki lopettaa mut se on oikeesti tosi hankalaa lopettaa.
mulle on jääny sellsen valkoset jäljet ihoon joita ei saa meikin avulla peitettyy, jolloin käytän pitkähihaisia paitoja. mua ahdistaa että mitä jos vanhemmat huomaa ne, ja miten ne reagois siihen. toivon että ne ei huutais koska eihän se auta mitään.
mun mielestä pitäis kysyä että mikä on ja mennä vaikkapa lääkäriin.
haluan ja aionki heittää ne millä oon satuttanu itteeni pois koska en halua enempää niitä jälkiä.
Miulla paras kaveri huomasi, että viiltelin ja että olen laihtunut. Mie tavallaan jopa haluaisin osastolle hoitoon (ei ole syy viiltelyyn yms) koska asiat tuntuu olevan tosi huonosti pään sisällä. Miulla on myös ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriö
Moi mul on tulos koulun terveys/lääkäri tarkastus ja oon viillelly mutta en oo ollu itsetuhone johonki viitee kuukautee ja mul ei oo ollu oikee muitkaa mielenterveysoireit pitkää aikaa. Mulla ei oo diaknooseja mihinkää koska en oo uskaltanu puhuu vanhemmille. Jos jään vanhemmille kii itsetuhosuudest nii saan huutist tiiän sen ku ne on aina selittäny kui niitte mielest itsensä satuttamine on noloo ja en saa ikin tehä nii yms. Mut siis nii jos se lääkäri näkee mun arvet ilmottaako se mun vanhemmille ku oon kuitenki jo kuivil eikä mul oo pitkää aikaa ollu mitää it ajatuksia.
Hei!
Kiitos viestistäsi. Hienoa, että olet voinut nyt jo pitkään paremmin! Jee!
Kysymyksesi siitä, kerrotaanko vanhemmille itsetuhoisuudesta, on ihan ymmärrettävä. Monet lapset haluaisivat välttää ylimääräistä hässäkkää ja huomiota, jota heihin kohdistuu. Valitettavasti en osaa sanoa, miten juuri sinun koululääkärisi soveltaa lakia eli tuleeko hän olemaan sinusta huolissaan, kun näkee arvet vai luottaako hän siihen, että voit jo hyvin.
Joka tapauksessa ajattelen, että vanhempasi haluaisivat varmasti tietää, jos sinulla on tai on ollut murheita. Tietämällä niistä, he oppivat tuntemaan sinua entistä paremmin ja osaavat auttaa ja tukea sinua tulevaisuudessa, jos eteesi tulee uusia haasteita tai murheita.
Ymmärrän, että sinua huolettaa heidän suhtautumisensa. Luulen, että heidän tapansa ajatella itsensä satuttamisesta saattaa hyvinkin muuttua, jos he tietävät sen koskevan heidän omaa lastaan. He eivät tietenkään haluaisi sinun satuttavan itseäsi, sillä olet heille äärettömän rakas. Jos olisit itse vanhempi, haluaisitko, että oma lapsesi kertoisi sinulle huolistaan?
Jos lääkärisi haluaisi kertoa jäljistä vanhemmille, uskon että hän osaa myös kertoa kaikesta, mihin se liittyy ja miten he voivat olla sinun tukenasi. Se voisi siis olla ihan hyväkin juttu.
Jokaisella on joskus hankalia kausia elämässä, sitä ei kannata hävetä. Sen sijaan on viisautta pitää silloin itsestään hyvää huolta ja hakea itselleen apua sekä kertoa voinnistaan läheisille, jotta hekin voivat tarvittaessa auttaa.
Jatkossa voit olla meihin yhteydessä myös soittamalla numeroon 116 111 tai tulemalla chattiin. Molemmat palvelut ovat auki joka päivä eivätkä maksa sinulle mitään. Meillä on myös kirjepalvelu, jos haluat mieluummin kirjoittaa asioitasi ja kysymyksiäsi kirjeen muodossa. Kaikki palvelumme ovat anonyymejä ja luottamuksellisia.
Toivottavasti voit jatkossakin hyvin.
Aurinkoisia päiviä sinulle toivottaa
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä
Oon toi sama tyyppi ku vähän aiemmin, samalla nimimerkillä. Se miun kaveri on yrittänyt saada miut puhumaan jonnekin, mutta en vaa uskalla, koska sit vanhemmat sais tietää. Haluaisin yhä osastolle, ihan vaan koska miulla on ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriön lisäksi paha ocd ja masennus. [osa tekstistä poistettu] melkein joka päivä, jopa koulussa. En todellakaan halua tappaa itseäni, mutta niin.. Voisko joku auttaa, jos lukee tämän?
Olin t-paidalla kotona ku luulin ettei kukaan huomaisi viiltelyn jälkiä nii mun äiti otti siitä mun kädestä kii ja oli sille ”mitä nää on etkai sä oo viillelly?!” sit se myös näytti niitä mun puol isälle ja se sano että no kyl noi näyttää tahallisesta. mut mä vaa jotai valehtelin että ne ois tullu vahingossa. Nyt se koko juttu on unohdettu
Olin t-paidalla kotona ku luulin ettei kukaan huomaisi viiltelyn jälkiä nii mun äiti otti siitä mun kädestä kii ja oli sille ”mitä nää on etkai sä oo viillelly?!” sit se myös näytti niitä mun puol isälle ja se sano että no kyl noi näyttää tahallisesta. mut mä vaa jotai valehtelin että ne ois tullu vahingossa. Nyt se koko juttu on unohdettu
Hei Vaapukka!
Hyvä, että kirjoitit tilanteestasi. Sinulla kuulostaa olevan paljon asioita, jotka kuormittavat jaksamistasi. Olen hyvin huolissani myös siitä, että satutat itseäsi.
Nuo kaikki viestissäsi mainitsemasi asiat ovat sellaisia, joihin on mahdollista saada apua. Koulussa voit kertoa näistä asioista terkkarille tai kuraattorille, he kyllä tietävät, kuinka sitten edetä. Jos se on helpompaa, voit aina puhua myös jollekin opettajalle tai ohjaajalle. Hekin tietävät, kuinka edetä asiassa. Nyt on tärkeää, että saat apua itsellesi, ettei sinun tarvitse pärjätä noiden kaikkien kanssa yksin.
Osastohoito tulee tarpeeseen, jos normaali keskusteluapu ei riitä. Siitäkin kannattaa jutella sinua auttavan aikuisen kanssa, mikäli koet sen helpottavaksi asiaksi.
Millaiset vanhemmat sinulla on? Yleensä vanhemmat haluavat lapsilleen pelkkää hyvää, joten toivon ettei sinun tarvitsisi pelätä heille puhumista. Jos se on sinulle vaikeaa, niin myös nuo koulun ammattilaiset voivat kertoa heille voinnistasi ja samalla he voivat ohjeistaa, kuinka vanhempasi voivat olla tukenasi parhaalla mahdollisella tavalla.
Ethän jää yksin, sinullakin on oikeus voida hyvin ja olla onnellinen. Tarvitset parantumiseen nyt ammattilaisen apua, mutta uskon, että kaikki kääntyy vielä hyväksi!
Jos haluat jatkaa keskustelua kanssamme, kehotan sinua kirjoittamaan meille nettikirjeen. Voit myös soittaa meille numeroon 116 111 tai tulla chattiin juttelemaan kanssamme. Soittaminen ei maksa sinulle mitään. Palvelumme ovat auki joka päivä, olemme täällä sinuakin varten!
Halauksin, Lasten- ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi oon 12vuotias tyttö ja v11ltelen.
Oon v11llelly jo jonkin aikaa mut en pysty lopettaa.
Mun kaverit koulussa tietää mut ne ei tehny asialle mitään,enkä uskalla kertoo kenellekkään.
En edes itse tiedä miks v11ltelen mutta vaan teen niin koska se tuntuu helpottavan oloa.
Love you all
Hei nimimerkki ”Elämään kyllästynyt”,
Kiitos, kun rohkeasti laitoit viestiä!
Kirjoitit, että et pysty lopettamaan viiltelyä, etkä oikein tiedä, miksi teet sitä. Joskus sitä ei itsekään oikein tunnista syytä, miksi olo on sellainen, että haluaa satuttaa itseään. Usein taustalla on jonkinlaista pahaa oloa, jota haluaa helpottaa itseään satuttamalla. Pahan olon käsittelyyn on kuitenkin aina saatava apua ja tärkeää olisi, että olon helpottamiseksi löytyisi viiltelyn sijasta turvallisia keinoja.
Mainitsit myös, että kaverisi koulussa tietävät, mutta he eivät ole tehneet asialle mitään. Joskus tällaisen taustalla voi olla, että kaverit eivät ehkä ole tienneet, mitä tulisi tehdä tai miten tulisi reagoida. Miten olisit toivonut, että he olisivat toimineet? Entä kerroitko kavereillesi itse asiasta, vai huomasivatko he ensin?
Viiltelyn lopettaminen voi tuntua vaikealta, mutta siihen on saatavilla apua, eikä yksin tarvitse pystyä. Vaikeista asioista kertominen voi tuntua joskus pelottavalta, mutta se kuitenkin kannattaa. Siksi viiltelystä siis onkin tärkeää kertoa jollekin luotettavalle aikuiselle. Viiltelystä voi kertoa koulun henkilökunnalle, esimerkiksi terveydenhoitajalle, kuraattorille tai opettajalle. Koulun henkilökunta on tottunut auttamaan lapsia ja nuoria monenlaisissa erilaisissa haastavissa asioissa ja myös viiltelystä voit turvallisin mielin kertoa heille.
Olisi myös tärkeää, että oma läheinen aikuinen (esimerkiksi vanhempi) tietäisi pahasta olostasi ja viiltelystäsi. Tuntuisiko sinusta, että voisit kertoa läheiselle aikuiselle myös? Oma läheinen aikuinen näin pystyisi olemaan tukenasi siinä, että saat apua.
Asian puheeksi ottaminen voi tuntua kuitenkin ymmärrettävästi vaikealta! Jos kertominen tuntuu liian pelottavalta, niin silloin kokeilla asian kirjoittamista paperille ja antamalla sen haluamalleen aikuiselle tai lähettämällä puhelimesta viestin aikuiselle.
Lisää avun hakemisesta viiltelyyn voit lukea myös täältä: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/mista-apua-viiltelyyn/
Jos haluat nimettömästi jutella luotettavan aikuisen kanssa, niin voit soittaa myös meidän Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai tulla chattiin juttelemaan. Voit myös kirjoittaa nettikirjeen. Yhteydenotot ovat aina nimettömiä, luottamuksellisia ja ilmaisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet arvokas!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Oon 15v tyttö ja jäin ite kiinni vaatekaupan pukukopissa äitille. Olin sovittamassa vaatteita ja sitte olin just soittanu jotain paitaa ja kun sitte olin ottanu sen pois ja sit laitoin topin päälle ja unohdin laittaa pitkähihaisen paidan päälle ja äiti huomasi peilin kautta. Yritin siinä selitellä jotain naama punaisena ja ihan paniikissa. Äiti oli vielä aijemmin huomannut kaksi kertaa [Osa tekstistä poistettu] Ei keskusteltu äitin kanssa muuten niistä haavoista kun ne ei ollut niin ilmiselvät että niistä olisi heti tajunnut mutta äiti kyllä autossa sanoi että jos mulla on paha olla mun ei kannata satuttaa itteni se on vaan tyhmää ja että se ja iskä auttaa aina ja sitten että jos ne osaa auttaa nii ammattilaisia on olemassa.
Hei siipi!
Kiitos, kun jaoit tänne oman kokemuksesi! Kuvailit tekstissä itsesi satuttamista tarkemmin – poistin sen kohdan, koska se olisi saattanut järkyttää joitakin lukijoita. Olen kuitenkin lukenut viestisi kokonaan.
Ensinäkin, tosi ikävä kuulla, että olet satuttanut itseäsi. Itsensä satuttaminen saattaa jäädä alkuun läheisiltä huomaamatta, sillä joskus jälkiä yritetään peitellä. Nyt kuitenkin äitisi oli nähnyt jäljet ja hän oli ottanut asian puheeksi.
Kuulostaa siltä, että äitisi on ollut huolissaan ja haluaa olla tukenasi. On tärkeää, että äitisi toi esille, että he vanhemmat ovat tukenasi ja ammattilaiset osaavat auttaa. Miltä sinusta muuten tuntuu nyt, kun äitisi tietää ja on sanonut, että hän ja isäsi auttavat sinua? Joskus se voi jo keventää hieman omaa mieltä, kun omat läheiset tietävät ja jälkiä ei tarvitse enää niin kovasti yrittää piilotella.
Sen lisäksi, että läheiset ovat tukena, niin viiltelyyn on aina tärkeää saada apua myös ammattilaiselta. Apua voi hakea esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta, -kuraattorilta tai -psykologilta. Myös terveysasemalta saa apua. Ammattilaiselle voi itse varata ajan, mutta toivon, että voisit pyytää vanhemmiltasi tukea tarvittaessa ajan varaamiselle. Ensimmäinen käynti ammattilaisen luona voi joskus tuntua jännittävältä, mutta sinne meneminen kuitenkin kannattaa.
Täältä voi lukea lisää siitä, miten apua viiltelyyn voi hakea: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/mista-apua-viiltelyyn/
Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi myös soittaa, jos haluaa keskustella luottamuksellisesti ja nimettömästi. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Kaikki palvelumme luottamuksellisia, nimettömiä ja ilmaisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Paljon voimia sinulle!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Mie olen taas satuttanut itseäni enemmän ja olen ollut tosi masentunut. Oon myös syönyt vähemmän ja liikkunut pakonomaisesti. Oon tosi huolissani parhaasta kaveristani, jonka viiltelystä ja pahasta olosta sain tietää vähän aikaa sitten. Pelkään aina, että hän tekee itselleen jotain todella pahaa. Miuta ahdistaa myös koulun alku, koska siellä on kaksi tyttöä, jotka esittävät kavereistani mutta levittävät juoruja ja puhuvat pahaa selän takana. Mie en uskalla puhua mistään vanhemmilleni, koska kerran kun mainitsin masennuksesta äidilleni, hän sanoi vaan, että ”ei siulla mitään mielenterveysongelmia ole, tahdot vaan huomiota”, jonka jälkeen en ole uskaltanut sanoa mitään. Haluaisin terapiaan tai koulukuraattorille/psykologille, mutta en vain uskalla. Olen kuullut myös ääniharhoja ja pelkään olemattomia asioita, joiden tiedän olevan satua. Mietin, että pitäisikö sitten syksyllä/talvella koululääkärin luona kertoa kaikki, mutta pelkään, että hän kertoo vanhemmilleni. Tunnen olevani vain taakka kaikille ja vieväni huomiota niiltä, joilla on oikeita ongelmia. Lisäksi miulla on pakko-oireita, esimerkiksi en voi pyyhkiä pöytääni kuin tietyssä rytmissä ja tietyn verran.
Hei, nimimerkki ”Vaapukka”!
Olipa hyvä, että kerroit tilanteestasi. Olen tosi pahoillani kaikesta, mitä joudut kokemaan. Sinulla olisi oikeus saada apua kaikkeen tuohon ja voida hyvin.
Olen myös harmissani, että nuo tytöt käyttäytyvät tuolla tavalla. Kuulostaa tosiaan siltä, että he eivät ole oikeasti kavereitasi. Jos tuollainen käyttäytyminen jatkuu edelleen nyt koulujen alettua, kerro siitä jollekin koulun aikuiselle. Heidän tehtävänään on varmistaa, että jokainen oppilas voi tulla kouluun hyvillä mielin ilman pelkoa huonosta kohtelusta.
Olen kyllä tosi huolissani sinusta. Myös äitisi olisi ollut hyvä ottaa kertomasi todesta ja auttaa sinua. Sinulla on kuitenkin täysi oikeus hakea itsellesi apua, joten tuo koululääkärille kertominen kuulostaa tosi hyvältä idealta! Sitä kautta tulet saamaan apua. Toivon, ettet vähättelisi asioitasi, sillä ne kuulostavat jo aika vakavilta. Jos tuleva lääkäriaika on vasta myöhemmin syksyllä, toivon että käyt terkkarin luona jo sitä ennen.
Samalla voisit kertoa tuosta ystävästäsi, josta olet huolissasi. Hänenkin tilanteensa täytyisi tulla aikuisten tietoon ellei se sitä jo ole. Hänenkin kuuluisi saada apua, jotta voisi taas hyvin. Sitä ennen autat häntä parhaiten olemalla hänelle hyvä ystävä, tekemällä hänen kanssaan tavallisia asioita ja osoittamalla, että hän on sinulle tärkeä. Sinun ei tarvitse olla hänen terapeuttinsa, se on ammattilaisten tehtävä.
Olet tärkeä ja toivon, että saat mahdollisimman pian apua, jotta voisit taas hyvin – sinäkin ansaitset olla onnellinen! Muistathan, että voit milloin tahansa soittaa meille (numeromme on 116 111) tai tulla chattiin juttelemaan. Lisäksi meillä on nettikirjepalvelu, johon voit kirjoittaa. Palvelumme ovat auki joka päivä eivätkä ne maksa sinulle mitään. Ethän jää yksin!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä