mitä tapahtuu jos jää viiltelystä kiinni
Hei nimimerkki 15v.
Kiitos viestistäsi. Olen todella iloinen, että olet heti lähtenyt pohtimaan tekojesi herättämiä tunteita ja sen seurauksia ja myös hakemaan apua kirjoittamalla tänne.
Kirjoitit, että olet perheesi kanssa muuttanut, ja koet, että sen jälkeen perhesuhteet ovat huonontuneet. Onpa kurja kuulla. Samalla ymmärrän, että muutokset elämässä herättävät paljon tunteita ja vaikuttavat meihin monella tavalla. Mietin, oletkohan päässyt purkamaan ajatuksiasi ja tunteitasi muuttoon ja perhesuhteisiisi liittyen jonkun kanssa juttelemalla? Jos ei esimerkiksi ahdistustaan tai muita vaikeita tunteita pääse purkamaan hyödyllisellä tavalla esimerkiksi keskustelemalla, purkautuvat nämä vaikeat tunteet välillä omaan itseensä itsetuhoisella käytöksellä. On tärkeä tietää, että itsetuhoinen käytös ei ole ikinä hyvä tapa purkaa tunteitaan, vaikka se hetkellisesti voi siltä tuntua. Muita apukeinoja löytyy aina. Käytökseen on hyvä saada apua mahdollisimman pian.
Kerrot, että käytöksesi hävettää sinua ja tämä onkin hyvin normaalia, että moni näin asian kokee. Kertominen asiasta kuitenkin lieventää häpeän tunnetta ja auttaa sinua saamaan nopeammin apua, joten kannustankin sinua näin tekemään. Onko sinulla lähipiirissäsi ihmistä, jonka kanssa asian esille ottaminen tuntuisi luontevalta? Henkilö voi olla esimerkiksi joku perheenjäsenistäsi, sukulaisesi tai vaikka koulun kuraattori tai terveydenhoitaja. Jos asiasta puhuminen tuntuu vaikealta, voisitko ajatella vaikka näyttäväsi tämän tänne kirjoittamasi viestin valitsemallesi henkilölle?
Haluamme myös mielellämme olla tukenasi. Voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) tai vaikka kirjoittaa nettikirjeen. Päivystäjän kanssa voit vaikka yhdessä miettiä miten kertoa ja kenelle kertoa olostasi.
On tärkeää, että et jää ahdistavien tunteittesi kanssa nyt yksin, apua ja vaihtoehtoisia parempia tapoja käsitellä tunteita löytyy aina. Uskalla kertoa omasta olostasi ja ottaa apua vastaan. Olet rohkea kun olet jo tänne asiasta kertonut. Muista, että sinä ja sinun asioillasi on väliä ja että sinä olet tärkeä!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Joten siis aloitin viilelyn tän vuoden kesä loman jälkeen ku asiat alkoi mennä [Osa tekstistä poistettu] taino oli ne menny jo ennen sitä. Mulla on ollut jo ahdistus ongelmia pitkään isäni kuoleman jälkeen ja myös syömis ongelmia monella eri tavalla mutta ei koskaan anoreksian tapaan luulisin. Joten siis jouduin näistä syistä jollekkin koulu hyypälle puhumaan asioita jo nelos tai vitos luokalla ja oon nyt kutosella ja jouduin sinne uudestaan saman asian takia ja kerroin siellä masennuksestani mutta en viiltelystä ja en tiedä uskallanko koska tiedän että silloin äitinikin tulisi tietämään asioista. Kotona ahdistus on aina pahimmillaan ja olen jo jonkin aikaa halunnut päästä laitokseen koska uskon että koulunkin käynti paranisi samalla koska se kään ei nyt mene niin hyvin. Kärsin myös ulkonäkö paineista ja se ei ole kivaa. Mulla on aika paljon kavereita esim kaikki mun luokkalaiset mut se jonka kaa oon melkein koko ajan nii ei ota asioita vakavasti [Osa tekstistä poistettu]
Kukaan muu kaveri ei oo sanomu asiasta mitään vaikka on nähny ne vaan niitä kiinnostaa vaan yks toinen joka on nyt muka niin masentunut vaikka sillä ei oo oikeesti ees oikein mitään ja sen kyllä kaikki pitäs tietää kaikki nimittäin on sen kaa ja kuuntelee sitä ja niin edelleen ja mua kukaan ei ees huomaa ku korkeintaan jos saan kovalla vaivalla niiten huomion. Ja yks eniten masentavista asioista on se et se yks kaveri oikeesti [Osa tekstistä poistettu] sit et sen luonne muuttuu aivan erillaiseksi kun ollaan jonku toisenki kaa se esim alkaa haukkuu vaikka muka tarkoittaa sen läpällä mutta se ei vaikuta siltä. Ja joo tiiän tää lähti nyt vähän eri asiaks mut se tuntuu ihanalta et saan sanoo nää asiat edes jossakin. Ja on sitä [Osa tekstistä poistettu]. Ja sit et kotona melkein kaikki viha tulee mulle mut kyllä myös mun pikku siskoille tietyissä tilanteissa ja se vasta mun stressiä ja ahdistusta kasvattaakin ja eilenkin kysyin äitiltä että voitko avata pepsi max pullon mulle joka oli ollut pakastimessa ja se sit kuohuu ja roiskuu kaikkialle ja sit äiti sano et se on mun syytä vaikka en tehnyt mitään väärin ja kyllä tiedän että äitilläkin on stressi tasot ylhäällä mut kuitenkin se sen jälkeen esitti et mitään ei ollu tapahtunut eikä sit huomannu kuinka masentuneeks muutuin heti sen jälkeen ja oisin vaan halunnu [Osa tekstistä poistettu] ja itkeä. Eipä muuta mut voiko näistä syistä joutua laitokseen?
Mä en oo sillee viillelly ku vaa pari kertaa sillo ku on ollu tosi huono fiilis, pari päivää sitte viiltelin (enne tuota mulla oli joku 6kk taukoo) esim. Siitä kun vaikuttaa nytte siltä ku kaikki vihais mua (huutaa ja suuttuu ilman syytä yms), äiti kuitenkin huomas tämän äsken ja sanoi että jos en suostu puhuu siitä kotona nii lähettää mut psykiatrille. Mitä teen?
Mä jäin mun ystävälle reilu kuukaus sit kii siit et oon viillelly itteeni. Se kysy eka mult et miks ja millo, valehtelin sille eka koska mua hävetti nii paljo, mut mua hävetti mun valehtelemine nii paljo et kerroin heti sen jälkee eiku edellisenä päivänä ja koska mul oli vaa sellai olo et en jaksa, en jaksa yhtää kaikkee tulee liikaa. Sen jälkee en oo viillelly ennen ku eile, olin joutunu oottaa melkee tunnin sitä et mua tultais hakee et pääsisin kotii, autos tuli jäätävä riita porukoitte kans. Ku tulin kotii menin heti [Osa tekstistä poistettu]. Se teki sen asian mulle konkreettiseks, se helpotti. Vanhemmat ei tiiä, enkä kyl haluiskaa kertoo niil… En jaksa mitn.
Oke eli mitä mun pitäs tehä. Oon ollu itsetuhoinen ja yli vuoden. [Osa tekstistä poistettu] Vanhemmille oon yrittäny asiasta kertoo mut niil ei ikinä oo aikaa ku molemmat töissä ja mulla on 7 pienempää sisarusta. Kuraattorilla kävin puolisen vuotta sitten, mutt lopetin ku automaattisesti aloin sielläki valehtelee * ”oletko ollut itsetuhoinen” ”EN” *. Ysäviä mulla on mutt en haluais huolestuttaa niitä. Ja kotonakaa ei oo enää yhtään kiva olla ku vanhemmat täysin vanhoillislestadiolaisia ja eivät hyväksy yhtään ett kuuntelen musiikkia tai sitä ett oon bi. Muistuttelevat koko ajan esim. [Osa tekstistä poistettu] jos en pyydä jumalalta anteeks. [Osa tekstistä poistettu] Oon siis 14v tyttö:)
Hei nimimerkki ”😬”,
Onpa kurja kuulla, että sinulla on ollut huono olla. Hienoa kuitenkin, että kirjoitat tänne!
Kerroit, että vaikuttaa siltä, että kaikki vihaisivat sinua. Sellainen olo saattaa tulla, jos sinulle huudetaan ja suututaan ilman selkeää syytä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että he vihaisivat sinua, vaan voi kertoa siitä, että heillä itsellään saattaa olla mieltä painavia asioita. Voit kertoa, että sinusta ei tunnu hyvältä, kun sinulle huudetaan ja suututaan ilman syytä.
Äitisi varmasti on huolissaan ja välittää sinusta todella paljon. Äitisi tietää, että psykiatri on sellainen ammattilainen, joka pystyy auttamaan sinua huonon olosi kanssa. Pystyisitkö kuitenkin myös kertomaan äidillesi, mitä sinulla on mielen päällä? Myös ammattilaiselle, kuten juuri vaikka psykiatrille, jutteleminen on tilanteessasi tärkeää – heidän tehtävä on auttaa sinua. Joskus asioiden ääneen puhuminen voi tuoda jo hieman helpotusta omaan oloon.
Jos olet koulussa, niin siellä terveydenhoitaja ja koulukuraattori ovat sellaisia, kenelle voit myös mennä juttelemaan. He ovat siellä sinua varten ja ovat tottuneet kohtaamaan lapsia ja nuoria, joilla on samankaltaisia ajatuksia kuin sinulla.
Tuolla aikaisemmin edelliselle kirjoittajalle mainitsinkin jo tästä: voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) tai kirjoittaa nettikirjeen. Noissa palveluissa voit jutella päivystäjän kanssa ihan mistä tahansa asiasta.
Muista, että olet avun arvoinen, eikä sinun tarvitse jäädä yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Hei nimimerkki ”12v tyttö”,
Kiitos, että kirjoitit tänne keskustelupalstalle! Olit todella rohkea, kun kerroit kaikesta kokemastasi.
Olen pahoillani isäsi kuolemasta. Kuulostaa siltä, että olet joutunut kokemaan todella paljon ja ikävää kuulla, että olet ollut ahdistunut.
Kerroit, että olet satuttanut itseäsi ja se herättää minussa ison huolen. Itsensä satuttamiseen tulisi aina hakea apua ja olisi tärkeää, että kertoisit asiasta jollekin luotettavalle aikuiselle. Voit tästä kertoa sille aikuiselle koulussa, kenelle olet jo kertonut masennuksestasi. Voit myös kertoa koulukuraattorille tai koulun terveydenhoitajalle – he ovat siellä sinua varten. Kerroit myös syömiseen liittyvistä ongelmista ja ulkonäköpaineista sekä päihdekokeiluista. Näistä olisi tärkeä kertoa myös aikuiselle, koska näihinkin sinun tulisi saada apua.
Pelkäät, että äitisi saa tietää asioistasi. Olet äidillesi varmasti tärkeä ja uskon, että hän haluaisi tietää olostasi. Pystyisitkö äidillesi kertomaan itse voinnistasi tai vaikka kirjoittamaan siitä, jos ääneen sanominen tuntuu vaikealta? Se voi joskus myös olla helpompaa, jos toinen aikuinen, esimerkiksi koulun työntekijä, kertoo asiasta puolestasi äidillesi.
Kerroit, että kotona ahdistaa ja tämä häiritsee koulunkäyntiäsi. Tunnistat, että äitisi stressitasot ovat korkealla. Vaikka äitisi on stressaantunut, niin se ei saisi näkyä hänen käytöksessään sinua kohtaan. Toivoisit, että voisit asua laitoksessa ja pohdit voiko näistä syystä päästä laitokseen. Näistä ajatuksista on hyvä kertoa myös jollekin luotettavalle aikuiselle, esimerkiksi koulun työntekijälle. En valitettavasti osaa antaa vastausta, voitko joutua/päästä laitokseen mainitsemiesi syiden perusteella. Lastensuojelun työntekijä tekee arvion siitä, milloin sijoittaminen laitokseen on tarpeellista. On mahdollista, että voit tehdä itsestäsi lastensuojeluilmoituksen vaikka koulun työntekijän kanssa. Tällöin lastensuojelun työntekijä voi tehdä arvion tilanteestasi.
Hienoa kuulla, että sinulla on kavereita! On kuitenkin kurjan kuuloista, että kaverisi eivät ota asioitasi vakavasti, eivätkä tunnu huomioivan pahaa oloasi. He tuntuvat huomioivan toista kaveria enemmän, vaikka myös sinun asiasi ovat ihan yhtä tärkeitä. Olipa myös ikävän kuuloinen kommentti kaveriltasi liittyen itsesi satuttamiseen. Pystyisitkö kertomaan tai kirjoittamaan kavereillesi ajatuksistasi ja tunteistasi rehellisesti?
Kerroit, että yksi kaverisi lyö sinua. Hän tekee todella väärin, eikä sinun tarvitse sietää tuollaista käytöstä. On myös väärin, että hän haukkuu sinua. Sinun tulisi kertoa tuosta jollekin luotettavalle aikuiselle. Aikuisten tehtävä on puuttua kaverisi käytökseen. Oletko kertonut kaverillesi, että hänen käytöksensä tuntuu sinusta pahalta?
Tässä oli nyt paljon asiaa, mutta tiivistettynä: toivoisin, että kertoisit näistä asioista rehellisesti jollekin luotettavalle aikuiselle (esim. siellä koulussa). Olet kaiken avun arvoinen, eikä sinun tarvitse jäädä näiden asioiden kanssa yksin!
Voit myös soittaa meidän Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) tai kirjoittaa meille nettikirjeen.
Paljon halauksia,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Hei ” VanilijaSahramiMaija”,
Kiitos, että kirjoitit tänne keskustelupalstalle! Onpa todella kurjaa kuulla, että sinusta tuntuu siltä, että et jaksa.
Kerroit, että ystäväsi sai sinut kiinni itsesi satuttamisesta kuukausi sitten. Ystäväsi on varmasti ollut sinusta huolissaan ja välittää sinusta, kun halusi tietää asiasta tarkemmin. Kyseessä on sinulle arka aihe, joten on luonnollista, että sinusta on ensin saattanut tuntua siltä, että et halua kertoa asiasta rehellisesti. On kuitenkin hienoa ja tärkeää, että kerroit lopulta hänelle.
Nyt autossa käyty riita vanhempiesi kanssa aiheutti sinulle niin huonon olon, että satutit itseäsi. Itsensä satuttaminen on aina sellainen asia, johon tulee saada apua. Sanoit, että et halua, että vanhempasi saavat asiasta tietää. He kuitenkin välittävät sinusta paljon ja olisi tärkeää, että he tietäisivät voinnistasi. Jos asiasta ääneen kertominen tuntuu vaikealta, niin pystyisitkö esimerkiksi kirjoittamaan heille? Entä onko sinulla lähipiirissäsi muita luotettavia aikuisia, joille voisit kertoa? Jos olet koulussa, niin esimerkiksi opettaja, terveydenhoitaja ja koulukuraattori ovat sellaisia, joille voit mennä juttelemaan.
Meillä on myös Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) ja nettikirjepalvelu, jos haluat anonyymisti jutella jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Me haluamme olla tukenasi!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Hei nimimerkki ”mitäteen”,
Kiitos, kun kirjoitit tänne meidän keskustelupalstalle! On todella ikävä kuulla, että olet voinut huonosti.
Kerroit itsetuhoisista ajatuksistasi ja itsesi satuttamisesta, mitkä saavat minulla suuren huolen heräämään. Olet ollut rohkea, kun olet yrittänyt kertoa asiasta vanhemmillesi, mutta ikävä kuulla, että heillä ei ole ollut sinulle aikaa. Sinun ei tulisi jäädä yksin ajatustesi kanssa – olisi aikuisten tehtävä tarjota sinulle tukea.
Hienoa kuulla, että olet käynyt juttelemassa kuraattorille! Oliko kuraattorille muuten helppo puhua, vaikka loppuvaiheessakin tulikin olo, että ei halua ihan rehellisesti kertoa? Voisitko mennä uudestaan tämän tauon jälkeen juttelemaan kuraattorille? Entä onko lähipiirissäsi tai koulussa muuta luotettavaa aikuista, kenelle voisit jutella? Kerroit myös, että käytät jonkin verran päihteitä. Niistä on vaaraa kehityksellesi ja olisi tärkeää, että saisit tukea niiden käytön lopettamiseen. Olisi tärkeää, että tästäkin voisit kertoa jollekin aikuiselle.
Ihana kuulla, että sinulla on ystäviä. Ovatko he sellaisia, ketkä hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet ja pystyt olemaan oma itsesi heidän seurassaan?
Jos haluat anonyymisti jutella jonkun luotettavan aikuisen kanssa, niin meillä on myös Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) ja nettikirjepalvelu.
Muista, että olet tärkeä ja arvokas!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
Pikkuskoni on ollut jo usean vuoden alakuloinen vaikka sitä ei huomaakkaan kuin hän itse. Hän on nyt sitten lukio ikäisenä ollut entistä masentuneempi, häntä on ahdistanut vähän kaikki varmasti koulukin, mutta vanhemmat kuulemma eniten ja olen myös nähnyt kuinka vanhempien kanssa hän viettää välillä niin ihania päiviä, mutta sitten välillä hän saa kauheita kohtauksia ja ilmaisee sen itkemällä ja pahan olonsa johdosta viiltelemällä kun ei varmaan tiedä mitä tekisi kun ei osaa puhua vanhemmille kun eivät mukamas – ”he eivät kuuntele minua”. En tiedä enään mitä tekisin. Olen yrittänyt olla tukena ja puhua hänelle ja saanut hänet menemään koulun kuraattorille ja psykologille, mutta siellä ei kuulemma myöskään osata auttaa. Hän kuitenkin on siellä käynyt jo vuoden kohta, mutta koronan takia ei ole nyt käynyt pitkään aikaan ilmeisesti. Hän oli suhteessa jonkin aikaa erään pojan kanssa, silloin hän puhui pahasta olostaan hänelle, mutta kun ero tuli tässä korona keväänä hänen olonsa on aivan varmasti saattanut taas pahentua. Hän otti eron totta kait raskaasti ja purki kiukkuaan minuun sekä vanhempiin. Sitten viime kuussa häntä rupesi lukiossa kaksi poikaa kiusaamaan, mutta hän oli rohkea ja puhui kaikille opettajille, kavereille ja jopa vanhemmille jotta asia saatiin loppumaan samantien. Taistelutahtoa löytyy, mutta sitten vamhempien kanssa hän ei vain enään osaa aina olla! Äitini ja isäni eivät osaa itsekkään käsitellä asiaa. Olen huomannut että koko perheen jaksaminen on lopussa. En ole koskaan halunnut olla se joka vie juttua niin pitkälle että pitäisi pakottaa siskoa hoitoon, mutta nyt ilman häneltä kysymistä tein aloitteen. Siskoni jälleen itki huoneessaan ja menin sinne juuri tapahtuneen riidan jälkeen joka oli vanhempien kanssa aivan pienestä jutusta minusta, mutta näin kuinka kiukku ja raivo oli noussut siskolla ja kävin vilkaisemassa tilannetta. [Osa tekstistä poistettu] lohduttaa ja sitten annoin hänen olla rauhassa ja menin äitille kertomaan mikä on tilanne. Sanoin suoraan et siskoni tarvitsee apua! Nyt!
En tiedä olisko parempi jos vain hän pääsisi asumaan muualle. Mutta äitini mielestä siinä tilassa missä hän on ei hän pärjäisi yksin, uskon ja olen samaa mieltä asiasta. Varasin silti hänelle lääkärille ajan kun en tiennyt enään mitä tekisin. Teinkö väärin? Olen itkenyt unissani ja esittänyt päivisin vahvaa vaikka sattuisi. Mitä pitäisi tehdä? Siskoni ei vain voi sietää ihanaa äitiämme joka yrittää parhaansa.
Mä oon nyt lähiaikoin viillelly [Osa tekstistä poistettu] myös monta kertaa miettinyt että pitäisiköhän lähteä päivystyksessä käymään mut sit oon miettiny et onkohan se turhaa mennä et jos mun syyt ei ookkaa tarpeeks hyvät ja nii oon jääny koukkuun viiltelyyn enkä osaa lopettaa oon jutellu asiasta psykan kaa mut puhuminen ei auta joten en tiiä mitä teen oon siis 16v
Moikka, olen 14vuotias tyttö hollolasta. Mun äitini aina völillö juo aivsn liikaa ja siitä sitten alkaa huutaa js uhkailemaan. Mulle epäillään keskivaikeaa masennusta ja isäni ei tiedö tästä. Mulla on huomenna koulukuraattori ensimmäistä kertaa ja se stressaa. Ymmärrän että se varmasti auttaa mutta silti tulee ahdistusta siitä. Mun ystäväni äiti on tietoinen äitini juomisesta/juoppoilusta. Sen kanssa puhun asiasta viikonloppuna. Äiti uhkaili muummuassa tänään lastenkodilla ja huusi pää punaisena. Sen jälkeen kun lähti aloin itkemään ja viiltelin. Olen viillellyt jo monta kertas ja tiedän itsekkin että se ei auta, mutta ains vaan sorrun uudestaan. En uskalla soittas mihinkään mistä saisin ongelmiini apua.
Hei huolestunut isosisko,
Kiitos paljon viestistäsi! Onpa ikävä kuulla tilanteestanne.
Siskosi voi selkeästi huonosti ja tämä vaikuttaa koko teidän perheeseen. Siskosi vointi aiheuttaa ymmärrettävästi huolta niin sinussa kuin koko perheessä.
On ihana kuulla, että olet ollut siskosi tukena ja todella upeaa, että hän on jopa mennyt kuraattorille ja psykologille juttelemaan. Välillä voi tulla keinoton ja riittämätön olo, jos oma tuki ei siitä parhaasta yrittämisestä huolimatta tunnu riittävänkään. Muista kuitenkin, että olet tehnyt parhaasi ja se on ollut riittävää. Siskosi on todella onnekas, kun hänellä on kaltaisesi isosisko!
Paha olo voi ilmetä monilla eri tavoin. Kerroit, että siskosi saa kauheita kohtauksia ja viiltelee. Olet myös todistanut, kun siskosi on viillellyt. Olet toiminut tässä tilanteessa todella hienosti, kun menit ottamaan terän pois ja lohdutit sekä kerroit äidille sen jälkeen. Viiltelyyn tuleekin suhtautua vakavasti. Jotkut käyttävät viiltelyä lievittämään pahaa oloaan, mutta pahan olon helpottamiseksi olisi tärkeää löytää muita keinoja.
Kerroit, että siskosi on joutunut kokemaan eron, mikä tosiaan on varmasti ollut todella rakasta. Kerroit myös, että hän purki kiukkua sinuun ja vanhempiisi. Usein kiukku kohdistuukin juuri niihin läheisimpiin ihmisiin.
Ikävä kuulla, että siskoasi kiusattiin, mutta todella hienon kuuloista, kuinka hän otti asian esille. Taistelutahtoa löytyy tosiaankin ja se on hienoa!
Pohdit, olisiko siskosi parempi asua jossakin muualla. Tähän en osaa vastata, mutta ammattiapua hän ehdottomasti tarvitsee. Onkin hienoa, että hän on päässyt kuraattorille ja psykologille puhumaan, vaikkakin hän on itse kokenut, että siellä ei osata auttaa. Välillä avun saaminen voi viedä aikaa ja ammattihenkilöihinkin pitää ensin pystyä rakentamaan luottamus. Joidenkin ammattihenkilöiden kanssa voi myös kohdata kemiat eri tavoilla.
Et ole tehnyt mitään väärää, kun varasit siskollesi lääkäriajan. Hienoa, että olet yrittänyt auttaa. Siskoa ei tietenkään voi pakottaa menemään lääkäriin, mutta nyt hänellä on ainakin siihen mahdollisuus. Välillä sen lääkäriajan varaaminenkin voi olla todella iso kynnys jo itsessään.
Kerroit, että sinä ja perheesi olette aivan loppu ja ymmärrän tämän ihan täysin. Olet varmasti huolissasi myös vanhempiesi jaksamisesta. Olisi sinun jaksamisesi kannalta tärkeää, että sinä saisit myös tukea tässä raskaassa tilanteessa. Voit kertoa omista huolistasi ja jaksamisestasi esimerkiksi terveydenhoitajalle. Kun huolehtii omasta läheisestä, niin omasta itsestä huolehtiminen helposti unohtuu.
Jos haluat purkaa mieltäsi anonyymisti, niin voit soittaa meidän Nuortennetin ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116). Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Voit vinkata näistä myös siskollesi.
Älä jää yksin huolesi kanssa!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei nimimerkki ”en jaksa tätä”,
Kiitos paljon viestistäsi! Olet rohkea, kun kerroit viiltelystäsi täällä.
Minussa herää tosi iso huoli, kun kerrot viiltelystäsi. Viiltely on usein keino hallita pahan olon tunteita, mutta olisi tärkeää löytää pahan olon helpottamiseksi muita keinoja. Onkin todella tärkeää, että et jää asian kanssa yksin!
Kerroit, että olet miettinyt päivystykseen menemistä, mutta olet miettinyt, että olisiko se turhaa ja ovatko syysi tarpeeksi hyviä. Viiltely on aina sellainen asia, johon tulee saada apua. Sinä todellakin olet avun arvoinen! Päivystyksen työntekijöiden tehtävä on olla siellä sinua varten ja voit ehdottomasti mennä sinne, jos olet viillellyt tai sinulle tulee halu viillellä.
Hienoa kuulla, että olet psykologin kanssa jutellut! Harmi kuitenkin, jos tuntuu siltä, että puhuminen ei auta. Oletko psykologille kertonut, että sinusta tuntuu tuolta? Olisi hyvä, jos pystyisitte psykologin kanssa yhdessä miettimään, miten voisit päästä viiltelystä eroon.
Nuortennetissä on myös juttua viiltelyyn liittyen, jos haluat käydä lukemassa: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/mista-apua-viiltelyyn/
On tärkeää, että et jää asian kanssa yksin. Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Muista, että olet arvokas!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei nimimerkki ”14 vuotias tyttö”,
Kiitos viestistäsi! Hienoa, että kirjoitit tilanteestasi tänne!
Todella kurja kuulla tilanteestasi! Ikävää, että olet joutunut todistamaan äitisi juomista. Ei ole myöskään oikein, että hän huutaa ja uhkailee. Ei ole reilua, että äitisi on uhkaillut lastenkodilla. Huutaminen ja uhkailu herättää sinussa varmasti monenlaisia tunteita.
Kerroit, että sinulla epäillään keskivaikeaa masennusta, eikä isäsi tiedä tästä. Haluaisitko kertoa asiasta isällesi?
Kerroit myös, että viiltelet ja tämä nostaa minussa ison huolen. Viiltely on sellainen asia, johon sinun tulee saada apua. Muista, että olet arvokas ja sinulla on oikeus apuun!
Hienoa kuulla, että sinulla on ollut aika koulukuraattorille. Se varmasti stressaa, kun on sinulle ihan uusi asia, mutta muista, että kuraattori on siellä sinua varten. Tämä vastaus tulee viiveellä, joten sinulla on tämä koulukuraattoriaika saattanut jo olla. Miten siellä meni?
Hienoa kuulla myös, että ystäväsi äiti tietää asiasta. Olet ollut todella rohkea, kun olet uskaltanut kertoa hänelle! Onko hänen lisäkseen lähipiirissä jotakin sellaista luotettavaa ja turvallista aikuista kenelle voisit myös kertoa tilanteestasi?
Kerroit, että et uskalla soittaa minnekään, mistä saisit apua. Se voikin tuntua todella pelottavalta ja se on ihan normaalia. Aikuisten tehtävä on auttaa sinua ja on jo todella hieno ensiaskel, jos olet mennyt kuraattorin luokse. Jos syystä tai toisesta, tämä kuraattorin aika ei vielä toteutunutkaan, niin kannustan sinua menemään sinne. Kuraattori on siellä koululla sinua varten.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Älä jää yksin!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä