mitä tapahtuu jos jää viiltelystä kiinni
Ite en joutunut. Mut nyt se on mennyt pahemmaksi niin nyt joudun osastolle😭
Hei Sorsa❤️❤️,
Kiitos kun jaat kokemuksesi tänne palstalle. On ikävä kuulla, että olosi on mennyt pahemmaksi ja samalla on helpottavaa kuulla, että saat nyt sellaista apua, joka toivottavasti auttaa ja saa olosi helpommaksi. On hienoa, että ympärilläsi on ihmisiä, jotka toivovat parastasi ja haluavat auttaa sinua voimaan paremmin. Pahan ja toivottoman olon keskellä on lupa antaa muiden kannatella itseään kun itse ei jaksa eikä pysty. Toivon, että elämässäsi on myös asioita ja ihmisiä, jotka keventävät oloasi edes hetkellisesti ja joiden parissa saat hengähtää pahasta olosta.
Mikäli kaipaat juttuseuraa, voit aina soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin – olemme auki joka päivä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Samassa numerossa päivystää joka ilta klo 20–24 nuorten Tukilinja, josta saat ammattilaisen tukea pahan olon hetkellä, yhtä lailla nimettömästi ja luottamuksella.
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
viiltelin joskus pari vuotta sitte ekan kerran. sillon koulun terkka huomas sen terveystarkastuksessa ja kysy että haluunko mä että se kertois mun vanhemmille. sanoin siihen vaa että ei ku mä haluun ite kertoo vaikka mulla ei ees ollu minkään laista aikomustakaan kertoo siitä. koska sillon oli lämmintä (oli siis kevät) nii olin t-paidalla ulkona ja äiti näki ne arvet mun käsissä. se sano siihen vaan että miks nyt tollasta oot tehny ja toi on tyhmän hommia. sitte se kysy että en kai mä mun siskon takii oo viillelly (se ei siis oo asunu meillä johonki 3-4 vuoteen ja sekin viilteli sillon) sanoin siihen että se ei oo se syy ja äiti hankki mulle apuu, eli menin siis sairaalalle puhumaan sairaanhoitajan kanssa mun menneisyydestä, traumoista ja siitä miten mulla sillä hetkellä meni.
nyt viiltelin vähän aikaa sitte mun reisiin ja isi löys mun huoneesta peilin sirpaleen ja ne epäilee nytte että oon viillelly ja ku ne kysy että oonko sanoin siihen että en oo ja kadun sitä tosi paljon. en kehtaa enkä uskalla tai haluu kertoo niille koska menetin niiden luottamuksen ku tein asioita joita en ois saanu tehä. sitte isi löys mun huoneesta myös tyhjän alkoholi tölkin jota en oo juonu vaan ottanu pullokassista, mutt en voi mitenkään todistaa että en oo juonu sitä ja nytt mulla on tosi paha olo. äiti ja isi sano että jos mulle tulee ees pieniki ajatus että voisin viillellä nii mun pitäis kertoo niille ja että jos viiltelisin nii pitäis ottaa sairaalaan yhteyttä. haluisin päästä eroon kaikista arvista ja haavoista mitä mulla on, palata ajassa taaksepäin ajassa ja olla tekemättä näitä tyhmii asioita. siis niitä asioita joilla menetin luottamuksen ja tän viiltelyn
Hei!
Ymmärrän hyvin, että sinulle on tullut paha mieli valehtelusta. Kuulostaa siltä, että sinulla on ihanat vanhemmat, jotka välittävät sinusta ja joille olet äärettömän rakas ja tärkeä. He ovat hakeneet sinulle apua aiemminkin ja haluavat sinulle selvästi vain parasta.
Aikuiset tietävät, että ihmiset tekevät virheitä. He tekevät niitä jatkuvasti itsekin. Kaikki eivät vain myönnä sitä tai eivät halua ajatella tekemiään virheitä, sillä siitä tulee huono omatunto. Ajattelisin siis, että he eivät varmastikaan suutu, vaikka oletkin kerran kieltänyt viiltelyn isäsi kysyttyä siitä. Mitä jos sanoisit joskus, että ”Muistatko, kun kysyit siitä viiltelystä? En itse asiassa puhunut silloin totta.” Olen ihan varma, että he ymmärtävät sinua ja sitä, että asian myöntäminen voi olla tosi vaikeaa.
Kun saat apua, ei viiltelyn tarvettakaan enää ole eikä uusia haavoja tai arpia tule. Eikö se kuulostakin hyvältä? Vanhat arvet kyllä haalistuvat – nyt on tärkeää, että saat apua eikä uusia haavoja enää tule. Retkahtaminen on tavallista asiassa kuin asiassa, mutta tärkeintä on, että yrittää parhaansa ja hakee ajoissa apua.
Toivottavasti siis kerrot viiltelystä vanhemmillesi mahdollisimman pian. Kesällä palveluita voi olla vähemmän tarjolla, joten siksi olisi nyt toukokuussa hyvä ottaa asia esille. Jos oma lapsesi olisi samassa tilanteessa, niin haluaisit varmasti itsekin tietää, jos hän tarvitsisi apuasi?
Kaikkea hyvää sinulle ja ihanaa kesää,
toivottaa
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Jäin kiini perus iltana ja mun vanhemmat sano vaa ollaan huolissaan ja ne ei tiedä mitä tehä ne luuli et lopetin kun jäin kiini ne luuli väärin nyt se on vaa pahenpi ja tarviin vrm apuu mut en uskalla kertoa kenelekkään ku ei ees oo kamui:( ja en haluu asua kotona joten miten pääsee laitokseen?
Hei!
Onpa kurja kuulla, että tilanne tuntuu sinusta olevan vain pahempi kiinni jäämisestä huolimatta. Olen pahoillani puolestasi, että vanhempasi eivät oikein tiedä mitä tehdä ja he luulivat, että kiinni jääminen itsensä satuttamisesta vaikuttaisi siihen, että se loppuisi. Lopettaminen ei varmastikaan ole niin helppoa ja ymmärrän hyvin, että sinusta nyt tuntuu pahalta. Selvästi olet itsekin huolissasi tilanteesta ja hienosti tiedostat, että tarvitset nyt apua.
Itsensä satuttamisen taustalla on yleensä paha olo eikä paha olo synny itsestään vaan se johtuu jostakin. Osaatko sanoa, mistä paha olosi johtuu? Itsensä satuttamiseen saattaa jäädä helposti koukkuun, koska aluksi saattaa tuntua siltä, että fyysinen kipu helpottaa sisäistä ahdistusta ja pahaa oloa. Jossakin vaiheessa sitä helpotuksen tunnetta ei enää tulekaan vaan se saattaa tuottaa häpeää ja lisätä pahaa oloa. Vaikka itsensä satuttamisen lopettaminen voi tuntua vaikealta on se kuitenkin mahdollista. Kun tiedostaa tilanteet, joissa tulee tarve satuttaa itseä voi niissä tilanteissa yrittää toimia toisin ja yrittää ohjata ajatuksia muualle. Voit vaikka kokeilla laittaa kädet kylmään veteen, pitää jääpalaa kädessäsi ja sivellä sillä ihoasi tai laittaa hiuslenkki ranteen ympärille ja napsutella sitä rannetta vasten. Näillä tavoilla voi saada aikaan samanlaisen tuntemuksen kuin itsensä satuttamisella satuttamatta kuitenkaan itseään. Oletkohan jo kokeillut jotakin tällaista?
Kerroit, että et halua asua kotona ja pohdit, miten pääsisit laitokseen. Osaatko sanoa, miksi et haluaisi asua kotona? Jäin miettimään, miten sinulla kotona sujuu ja millaiset välit sinulla on vanhempiesi kanssa? Ilmeisesti vanhempasi ovat huolestuneet sinun hyvinvoinnistasi, mutta eivät oikein tiedä mitä tehdä tai miten tukea sinua. Oletko pystynyt kertomaan heille, miltä sinusta tuntuu ja mitä heiltä toivoisit? Aikuisten tehtävä on olla lapsien tukena ja auttaa, hankalissakin tilanteissa. Jos vanhemmille jutteleminen tuntuu vaikealta voisit jutella huolistasi jollekin muulle luotettavalle aikuiselle, kuten isovanhemmalle, tädille, sedälle tai vaikka kummille. Luotettava aikuisen kanssa voisit pohtia, miten tilanteessa olisi hyvä toimia ja hän voisi sinua auttaa.
Voisit myös halutessasi soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111 tai keskustella chatissa nyt kesäaikaankin joka päivä klo 17-20. Siellä luottamukselliset aikuiset voivat myöskin olla tukenasi, pohtia tilannetta kanssasi ja auttaa tarvittaessa hakemaan apua tilanteeseesi. Yhteyttä voi ottaa anonyymisti, luottamuksellisesti ja maksutta ihan mistä aiheesta vain. Olet rohkea, kun kirjoitat näin hienosti ajatuksistasi.
Muistathan, että olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet. Vaikka nyt tuntuu pahalta, myös parempiakin päiviä on edessä. Kerro huolistasi jollekin läheiselle aikuiselle tai ota yhteyttä Lasten ja nuorten puhelimeen ja chattiin, mutta älä jää tässä hankalassa tilanteessa yksin. Olet kaiken avun ja tuen arvoinen!
Kovasti jaksamista tilanteeseen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
En uskalla kertoa kenellekään tästä koska tiedän että on iso riski että vanhemmat saa tietää. Äiti on yliherkkä ja isä ei osaa reagoida oikein joten he vain pahentaisivat tilannetta. Isä on just sellainen joka sanoisi: Mikset puhu ikinä, olisit sanonut aiemmin pahasta olosta. Oliko nyt pakko tuotakin itsellesi tehdä.
Joten ei ole vaihtoehto sekään.
Hei nimimerkki M!
Onpa kurjaa, että sinulla on jostain syystä niin paha olla, että ilmeisesti satutat itseäsi. Se kertoo minulle siitä, että mielessäsi on paljon hankalia asioita, tapahtumia tai tunteita, joiden kanssa et pärjää. Itsensä satuttaminen kun on merkki siitä, että yrittää hillitä fyysisellä kivulla henkistä pahoinvointia. Se voi turruttaa pahan olon hetkeksi, mutta kuten ehkä olet huomannut, se ei paranna niitä juurisyitä, vaan voi aiheuttaa lisää ongelmia, kuten jälkien piilottelua, salaisuuksia ja huonoa omaatuntoa.
Vaikka aikuisten ensireaktiot voivatkin olla tosi kurjia, ne kuitenkin kestävät vain jonkin aikaa ja sen jälkeen aikuiset yleensä rauhoittuvat. Suuttuminen, huutaminen tai sinun syyttämisesi kertoo heidän suuresta hädästään ja siitä, että olet heille äärimmäisen rakas ja tärkeä. Heillä voi nousta suuri suru ja viha myös itseään kohtaan, kun eivät ole tienneet, mitä sinulle kuuluu ja huomanneet, että voit huonosti.
Jos heidän reaktionsa todella pelottavat sinua, voisi ollakin hyvä kertoa viiltelystä ja pahasta olosta ensin vaikka koulun terkkarille, joka kertoo siitä vanhemmillesi. Hän osaa puhelussa tai tapaamisessa kertoa heille, mistä on kyse ja kuinka he voivat parhaiten olla tukenasi. Näin et joutuisi todistamaan heidän vahvaa ensireaktiotaan, vaan tapaisit heidät muutama tunti myöhemmin, kun he ovat ehtineet miettiä asiaa ja rauhoittua. He voivat olla epävarmoja siitä, kuinka osaavat olla apunasi ja tarvita sinun apuasi siinä. Voit jo etukäteen yrittää miettiä, minkälaista apua ja tukea heiltä toivot ja kirjoittaa niitä vaikka muistiin ja näyttää heille sopivan tilaisuuden tullen.
Kun sinulla on huono olo, toivotko esimerkiksi, että voisit puhua heille niin, että he vain keskittyvät kuuntelemaan eivätkä neuvoisi tai keskeyttäisi sinua? Haluaisitko, että jompikumpi lähtisi sinun kanssa vaikka kävelylle, kunnes paha olo on helpottanut? (Liikunnan on todettu auttavan yhtä hyvin kuin lääkitys ja myös luonnon rauhoittavasta vaikutuksesta on paljon tutkimustietoa.) Auttaisiko selän rapsutus, hiusten harjaus tai jalkahieronta? (Kosketus tutkitusti laskee verenpainetta, sykettä ja stressitasoa.) Tai onko kaverisuhteissa tai vaikkapa kodin ilmapiirissä jokin, joka alun perin aiheuttaa sinulle pahaa oloa ja johon he ehkä voisivat vaikuttaa?
Vanhemmat kannattaa siis ilman muuta ottaa mukaan, jotta he voivat olla sinun tukenasi eikä sinun enää tarvitse salailla heiltä asioita. Ensireaktio menee kyllä ohi ja olen ihan varma, että he haluaisivat helpottaa oloasi, jos vain tietäisivät miten.
Terkkarin kanssa asiasta on hyvä jutella myös siksi, että saisit ammattimaista keskusteluapua. Siellä voit keskustella pahan olon syistä ja siitä, kuinka voit sietää ahdistavaa oloa ja helpottaa sitä omin avuin, kunnes sen pahin huippu on ohi. (Viiltelyn asemesta samanlaisen kehollisen shokkireaktion voi saada aikaan turvallisesti esimerkiksi rämpyttämällä kuminauhaa ranteessa, käymällä kylmässä suihkussa tai valuttamalla kylmää vettä ranteille muutaman keinon mainitakseni.)
Jos asiasta puhuminen vielä jännittää, niin voit myös soittaa meille ja harjoitella puhumista meidän kanssamme. Numerossa 116 111 sinulle vastaa MLL:n kouluttamat vapaaehtoiset aina klo 20 asti ja sen jälkeen klo 20-24 ammattilaiset. Soittaminen ei maksa sinulle mitään ja linjat ovat auki arkisin klo 14-24 ja viikonloppuisin klo 17-24. Jutella voi aina niin pitkään kuin haluaa. Lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä chat klo 17-20 sekä nettikirjepalvelu. Kaikki palvelumme ovat anonyymejä.
Toivoisin, että hakisit apua mahdollisimman pian, ettei sinun tarvitsisi olla yksin näin isojen asioiden kanssa. Voit vaikka aloittaa laittamalla terkkarillesi lyhyen viestin: ”Minulla on paha olo ja tarvitsen apua.”
Sinua lämmöllä ajatellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä