mitä tapahtuu jos jää viiltelystä kiinni
Ite en joutunut. Mut nyt se on mennyt pahemmaksi niin nyt joudun osastolle😭
Hei Sorsa❤️❤️,
Kiitos kun jaat kokemuksesi tänne palstalle. On ikävä kuulla, että olosi on mennyt pahemmaksi ja samalla on helpottavaa kuulla, että saat nyt sellaista apua, joka toivottavasti auttaa ja saa olosi helpommaksi. On hienoa, että ympärilläsi on ihmisiä, jotka toivovat parastasi ja haluavat auttaa sinua voimaan paremmin. Pahan ja toivottoman olon keskellä on lupa antaa muiden kannatella itseään kun itse ei jaksa eikä pysty. Toivon, että elämässäsi on myös asioita ja ihmisiä, jotka keventävät oloasi edes hetkellisesti ja joiden parissa saat hengähtää pahasta olosta.
Mikäli kaipaat juttuseuraa, voit aina soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin – olemme auki joka päivä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Samassa numerossa päivystää joka ilta klo 20–24 nuorten Tukilinja, josta saat ammattilaisen tukea pahan olon hetkellä, yhtä lailla nimettömästi ja luottamuksella.
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
viiltelin joskus pari vuotta sitte ekan kerran. sillon koulun terkka huomas sen terveystarkastuksessa ja kysy että haluunko mä että se kertois mun vanhemmille. sanoin siihen vaa että ei ku mä haluun ite kertoo vaikka mulla ei ees ollu minkään laista aikomustakaan kertoo siitä. koska sillon oli lämmintä (oli siis kevät) nii olin t-paidalla ulkona ja äiti näki ne arvet mun käsissä. se sano siihen vaan että miks nyt tollasta oot tehny ja toi on tyhmän hommia. sitte se kysy että en kai mä mun siskon takii oo viillelly (se ei siis oo asunu meillä johonki 3-4 vuoteen ja sekin viilteli sillon) sanoin siihen että se ei oo se syy ja äiti hankki mulle apuu, eli menin siis sairaalalle puhumaan sairaanhoitajan kanssa mun menneisyydestä, traumoista ja siitä miten mulla sillä hetkellä meni.
nyt viiltelin vähän aikaa sitte mun reisiin ja isi löys mun huoneesta peilin sirpaleen ja ne epäilee nytte että oon viillelly ja ku ne kysy että oonko sanoin siihen että en oo ja kadun sitä tosi paljon. en kehtaa enkä uskalla tai haluu kertoo niille koska menetin niiden luottamuksen ku tein asioita joita en ois saanu tehä. sitte isi löys mun huoneesta myös tyhjän alkoholi tölkin jota en oo juonu vaan ottanu pullokassista, mutt en voi mitenkään todistaa että en oo juonu sitä ja nytt mulla on tosi paha olo. äiti ja isi sano että jos mulle tulee ees pieniki ajatus että voisin viillellä nii mun pitäis kertoo niille ja että jos viiltelisin nii pitäis ottaa sairaalaan yhteyttä. haluisin päästä eroon kaikista arvista ja haavoista mitä mulla on, palata ajassa taaksepäin ajassa ja olla tekemättä näitä tyhmii asioita. siis niitä asioita joilla menetin luottamuksen ja tän viiltelyn
Hei!
Ymmärrän hyvin, että sinulle on tullut paha mieli valehtelusta. Kuulostaa siltä, että sinulla on ihanat vanhemmat, jotka välittävät sinusta ja joille olet äärettömän rakas ja tärkeä. He ovat hakeneet sinulle apua aiemminkin ja haluavat sinulle selvästi vain parasta.
Aikuiset tietävät, että ihmiset tekevät virheitä. He tekevät niitä jatkuvasti itsekin. Kaikki eivät vain myönnä sitä tai eivät halua ajatella tekemiään virheitä, sillä siitä tulee huono omatunto. Ajattelisin siis, että he eivät varmastikaan suutu, vaikka oletkin kerran kieltänyt viiltelyn isäsi kysyttyä siitä. Mitä jos sanoisit joskus, että ”Muistatko, kun kysyit siitä viiltelystä? En itse asiassa puhunut silloin totta.” Olen ihan varma, että he ymmärtävät sinua ja sitä, että asian myöntäminen voi olla tosi vaikeaa.
Kun saat apua, ei viiltelyn tarvettakaan enää ole eikä uusia haavoja tai arpia tule. Eikö se kuulostakin hyvältä? Vanhat arvet kyllä haalistuvat – nyt on tärkeää, että saat apua eikä uusia haavoja enää tule. Retkahtaminen on tavallista asiassa kuin asiassa, mutta tärkeintä on, että yrittää parhaansa ja hakee ajoissa apua.
Toivottavasti siis kerrot viiltelystä vanhemmillesi mahdollisimman pian. Kesällä palveluita voi olla vähemmän tarjolla, joten siksi olisi nyt toukokuussa hyvä ottaa asia esille. Jos oma lapsesi olisi samassa tilanteessa, niin haluaisit varmasti itsekin tietää, jos hän tarvitsisi apuasi?
Kaikkea hyvää sinulle ja ihanaa kesää,
toivottaa
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä