Siirry sisältöön
[Osa nimimerkistä poistettu]🍁

Moi,oon 14v tyttö ja haluun pois kotoa.8lk terveys tarkastuksen jälkeen oon käynyt juttelemassa terveyden hoitajalle tosi usein kotona olemisesta ja koulun käynnistä,mun tilanne kotona on no en mä tiiä kuinka vakava mut se on mennyt siihen että oon alkanut satuttaa itseäni.En kestä enään kotona sitä kun mulle huudetaan ja raivotaan,sitä tapahtuu niin usein ja nykyään purskähdan itkuun ihan pienestäkin poikki sanasta kotona.
Ollaan terkkarin kanssa puhuttu paljon mun mielenterveydestä ja siitä että se epäilee mulla masennusta.Oon alkanut huomata että mun fyysinen että henkinen kunto menee alas päin vauhdilla enkä itse voi tehdä mitään,yksi päivä en vain jaksanut nousta sängystä kun itkin vaikka silloon ei ollut tapahtunut mitään.Muistan sen ku joku vuosi tai kaksi sitten toivoin että mulla olis sairaus vain sen takia että pääsisin pois kotoa,kun mulle huudetaan kotona [Osa tekstistä poistettu] Luojan kiitos mun harrastus on saanu mut olemaan tupakoimatta hetkeen,mutta Eileen meinasin taas pölliä röökiä iskältä.

En uskaltanut hakea apua ennen sitä 8lk terveystarkastusta koska vaikka haluan pois kotoa rakastan vanhempiani ja pelkäsin että nää mun ongelmat vaikuttais niiden töihin.

Terkkari kysy multa kerran haluanko mä pois kotoa tai luulenko edes pärjääväni kotona enään (en pärjää)
Rupesin itkemään silloinkin koska aikaan ei ennen ollut kysynyt ja oikeasti se oli ainut syy minkä takia käyn edes puhumassa hänelle,mut kuitenkin sen jälkeen hän kysyi voisinko mä muuttaa jollekki mun sukulaiselle (en halua)
Sen jälkeen menin juttelemaan kuraattorin kanssa joka kysyi multa että haluaisiko mä olla jossain missä on niitäkin nuoria,en oo varma tarkottiko se sillä laitosta vai mitä koska se ei tarkentanut sitä mitenkään.

(Varsinainen ongelma)
Terkkari laittoi viestiä sosulle ja kysy siltä olisko mahdollista päästä juttelemaan,no kyllä on mahdollista mutta siitä pitäisi kertoa mun vanhemmille,enkä halua että ne tietää.Haluan pois kotoa ja tottakai siitä niiden pitää saada tietää mut pelkään että jos mä kerron mun vanhemmille,meen juttelemaan ettei siitä olis mitään hyötyä ja et joutuisin jäädä tänne kotiin.Jos ne saa tietää en vaan yksinkertaisesti vois olla enään kotona.Haluisin nopeesti pois kotoa koska pelkään että teen itselleni jotain pysyvää,silloinkin terkkari kysy haluunko pois kotoa se oli ku kivi olis vierähtänyt sydämeltä,mut en edes tiiä onko noi tarpeeks painavat syyt siotukessn,tai jos mua ei oteta tosissaan.Voisko joku auttaa.

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei,

Hienoa, että rohkeasti kerroit tilanteestasi ja pyydät apua!

Poistin osan nimimerkistäsi varmuuden vuoksi henkilöllisyytesi suojaksi. Lisäksi poistin kohtia tekstistäsi, jossa kuvailtiin itsetuhoista käytöstä sekä tupakointia. Olen kuitenkin lukenut tekstisi kokonaan.

Olet toiminut todella hienosti ja rohkeasti, kun olet kertonut tilanteestasi ja voinnistasi kouluterveydenhoitajalle. Jos on huono olla sekä on itsetuhoisia ajatuksia ja tekoja, niin silloin tarvitsee aina apua, eikä pidä jäädä yksin. Apua hakiessa saattaa joskus miettiä, aiheutuuko siitä harmia omille vanhemmille. Aina on kuitenkin tärkeää muistaa, että itsellä on aina oikeus saada apua ja tukea. Aikuisten on myös mahdollista saada itselleen tukea vaikeissa tilanteissa, eikä lapsen ei tarvitsisi kantaa huolta vanhemmistaan.

Pohdit viestissäsi, mitä tehdä tilanteessa, jossa haluaisit pois kotoa ja olisit menossa juttelemaan sosiaalityöntekijälle, mutta et haluaisi, että vanhemmat saisivat tietää. Olet oikeassa siinä, että lastensuojelun tullessa mukaan, vanhemmat saavat siitä tietää. Pelkäät, että tässä tapauksessa juttelemisesta ei olisi mitään hyötyä ja joutuisit jäädä kotiin. En osaa sanoa, mitkä ovat tarpeeksi painavat syyt sijoitukselle, mutta lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tehtävänä on arvioida tilanteesi sekä millaista apua sinä ja perheesi tarvitsette.

Omasta voinnistaan ja tilanteestaan onkin tärkeää kertoa mahdollisimman rehellisesti sosiaalityöntekijälle. On tärkeää myös sanoa ääneen, että pelkäät, ettei sinua otetaan tosissaan. Toivon siis, että kertoisit rehellisesti nämä asiat, mitä kirjoitit tänne. Kerro, että pelkäät, että joudut jäämään kotiin ja pelkäät tekeväsi itsellesi jotakin. Voi olla hyvä miettiä jo etukäteen, mistä asioista haluaa kertoa ja kirjoittaa ne itselleen vaikka ylös.

Voit näistä asioista ja peloista jutella myös terkkarin kanssa ennen kuin tapaat sosiaalityöntekijän. Toivon, että voisit kertoa hänelle myös siitä, että sinua pelottaa se, että vanhempasi saavat tietää. On ollut hienoa kuulla, että terveydenhoitaja on ollut tukenasi ja olet pystynyt hänelle juttelemaan. Tukeuduthan siis häneen jatkossakin. Voit myös hänen kanssaan yhdessä miettiä, millä tavalla kertoisit tilanteestasi sosiaalityöntekijälle.

Täältä voit halutessasi lukea vielä lisää lastensuojelun kautta saatavasta avusta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/apua-lastensuojelusta/

Jos haluat joskus nimettömästi ja luottamuksellisesti jutella aikuisen kanssa, niin myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi soittaa. Voit tulla myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Olet toiminut tähän mennessä todella upeasti ja rohkeasti. Toivon, että asiat järjestyvät ja saat parasta mahdollista tukea itsellesi. <3

Voimahalauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

V[osa nimimerkistä poistettu] 16

Mulla on yhä se tunne [Osa tekstistä poistettu]

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei V[osa nimimerkistä poistettu] 16!

Kiitos viestistäsi!

Poistin ison osan tekstistä, koska vakavan itsetuhoisuuden kuvaileminen voi järkyttää muita lukijoita. Poistin myös osan nimimerkistäsi henkilöllisyytesi suojaksi. Olen kuitenkin lukenut tekstisi kokonaan.

Tilanteesi kuulosti niin huolestuttavalta ja vakavalta, että neuvoni on kannustaa sinua kertomaan voinnistasi ja ajatuksistasi jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle.

Vakaviin itsetuhoisiin ajatuksiin on aina saatava apua ammattilaiselta. Apua voi hakea esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta, -kuraattorilta tai -psykologilta. Myös paikkakuntasi terveyskeskuksesta saa apua. Nämä ammattilaiset ovat tottuneet kohtaamaan erilaisia mielenterveyteen liittyviä haasteita ja osaavat pohtia keinoja, millä vointisi menisi paremmaksi.

Lisää avun hakemisesta voit lukea täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/

Jos sinulla on olo, että toteutat tai pelkäät toteuttavasi itsetuhoiset ajatuksesi, voit soittaa hätänumeroon (112) ja kertoa rehellisesti ajatuksistasi.

On tärkeää kertoa voinnistaan myös jollekin omalle läheiselle luotettavalle aikuiselle, esimerkiksi sukulaiselle. Silloin sinun ei tarvitsisi olla yksin ajatustesi kanssa ja voit esimerkiksi pyytää aikuiselta tukea, että saat varattua ajan ammattilaiselle.

Voit olla yhteydessä myös meidän Lasten ja nuorten puhelimeen, chattiin tai nettikirjeisiin. Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) päivystää arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20. Lasten ja nuorten chat päivystää joka ilta klo 17-20. Nettikirjepalveluun voit kirjoittaa mihin vuorokauden aikaan vain, jos kirjelaatikossa on tilaa. Kaikki palvelumme ovat ilmaisia, luottamuksellisia ja nimettömiä. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

On hienoa, että tunnistat itsekin tarvitsevasi apua. Vaikka nyt olo olisi vaikea ja toivoton, niin muista, että asioilla on mahdollisuus muuttua parempaan. Älä jää kuitenkaan yksin ja muista, että olet kaiken avun arvoinen!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Vastaa aiheeseen: Pois kotoa

Olethan kohtelias ja kunnioitat muita keskustelijoita. Viestit tarkistetaan ennen julkaisua.


Back to top