Taidan tarvita apua, mielenterveys p**kana
Moikka, oon siis 13v tyttö jos se auttaa tietää. Mun mielenterveys alkaa menee paskempaan päin. Itken joka yö, vihaan itteeni ja elämääni sekä oon itsetuhoinen. Ei se varmaan niin vakavaa ole. Minä siis v***telen. Viimeksi joskus viimeviikolla tai sitä viimeviikon lopulla. Oon yrittäny tsempata tän ajan ku on t-paita kelejä mutta se on nii helv***n hankalaa. Tiiän että siitä tulee taas aktiivista, jokapäiväistä sitten kun talvi tulee, mun vanhemmat ei tiiä enkä todellakaan oo valmis niille kertomaan. Mun mielenterveys on huono muutenkin, joskus alan vaan itkeen enkä ees tiiä miks, joskus siks et kaikki vihaa mua joskus siks et mä vihaan mua. Syy vaihtelee mut se on jokaöistä, ongelma on myös se niinkuin nyt, että en voi itkeä, kyyneleitä ei tule. Joskus tulee joskus ei, nyt haluan itkeä ja huutaa mutta huutaa en voi ja silmistä ei tipu kyyneleen kyyneltä. Myös pienet asiat on alkanu tulla raskaiks. En uskalla enää liikunnalla tehä mitään, koska ahistaa et oon liian heikko ja etten osaa ja et muut nauraa, en tiiä ees miks, se vaan tuli. En jaksa siivota huonetta tai tehä läksyjä, ne pakotan itteni tekeen äkkiä ennen nukkumaanmenoa tai ennen tunnin alkua, hampaat pesin viimeksi viime kuussa ja sitä viimeksi ehkä 2kk sit, koska en vain jaksa. Enkä tarkoita etten JAKSA, en ole sillä tavalla niin laiska, en vain kykene siihen, kaikki ennen niin helpot ja pienet askareet on niin raskaita nyt, haluaisin vain valvoa pitkään, nukkua pitkään ja maata sängyssä koko päivän. En halua mennä nukkumaan, en halua mennä kouluun koska kaikki vihaa mua, meen nukkuun 1.00 ja herään 6.30 joka arkipäivä, eli nukun 5h 30min viikossa, joten olen myös tosi väsynyt koko ajan.
En tiedä miksi kaikki tämä, en tiedä miksi ajattelen elämäni olevan pask**, mutta sitä se on. En myöskään tiedä tarvitsenko apua, mutta en jaksa pitää kaikkea tätä sisällä joten ajattelin päästää kaiken ulos, koska täällä kukaan ei tiedä minua. En tiedä onko tässä tarpeeksi syitä sille että jonkun pitäisi auttaa minua, mutta ei sen väliä, minä haluan vain päästää tän kaiken ulos.
Moikka ”Meikä mandoliini”!
Kiitos, kun kirjoitit asioista, mitä sinulla on mielenpäällä. Jos on asioita, jotka painavat mieltä, niin onkin tärkeää saada päästää kaikki ulos.
Oli ikävää ja surullista lukea, kuinka huonosti olet voinut ja kuinka olo on tuntunut menevän vain huonompaan päin. Jokainen on hyvä ja arvokas, niin myös sinä, mutta silloin, kun voi huonosti, voi olla vaikea nähdä itsessään mitään hyvää. En tiedä, mitä on tapahtunut, että koet kaikkien vihaavan sinua koulussa, mutta sinä ehdottomasti ansaitset ympärillesi sellaisia ihmisiä, ketkä välittävät sinua ja kohtelevat sinua hyvin.
Huolestuttavaa oli myös kuulla, että satutat itseäsi viiltelemällä. Voit olla ylpeä itsestäsi, että olet pystynyt tsemppaamaan ja olemaan viiltelemättä, vaikka se onkin tuntunut vaikealta. Itsensä satuttaminen on aina sellainen asia, jonka kanssa ei tarvitse pärjätä yksin, vaan siihen on tosi tärkeää saada ammattilaisen apua!
Kun voi huonosti, niin se usein vaikuttaa arjessa vähän kaikkeen – ei usein pysty nukkumaan samalla tavalla ja voi tuntua, ettei jaksa oikein mitään. Kun on nukkunut huonosti ja on vielä väsyneempi, niin silloin usein oma henkinen olokin saattaa mennä vielä matalammaksi. Tosi ymmärrettävää, että sinulla on tällä hetkellä sellainen olo, ettet vain kykene mihinkään, etkä haluaisi poistua sängystä ollenkaan.
Kirjoitit, että et ole varma, tarvitsetko apua ja onko tässä tarpeeksi syitä sille, että joku auttaisi. Sinä ehdottomasti tarvitset apua, eikä sinun tarvitse jäädä yksin huonon olon ja kaikkien näiden ajatusten kanssa. Jos on yhtään sellainen olo, että voi huonosti ja on jokin asia, mikä painaa mieltä, niin silloin on tärkeää hakea apua ja tukea. Se, että päästit tämän kaiken ulos tämän tekstisi kautta, on jo tosi hieno ja tärkeä juttu. Voit olla ylpeä itsestäsi, sillä näiden ajatusten ulos päästäminen on askel ihan oikeaan suuntaan.
Joskus se voi tosin olla vaikeaa kertoa läheisille voivansa huonosti ja kirjoititkin, että et ole valmis kertomaan vanhemmillesi ainakaan viiltelystä. Tietävätkö vanhempasi muuten voinnistasi tai ovatko he huomanneet, että kaikki ei ole kunnossa? Me päivystäjät täällä usein kannustamme kääntymään juuri niiden omien läheisten aikuisten, kuten vanhempien, puoleen, sillä sekin voi jo joskus keventää omaa mieltä, jos joku turvallinen aikuinen siinä lähellä tietäisi, miten nuori oikeasti voi. Uskon, että vanhempasi varmasti haluaisivat tietää, miten sinulle ihan oikeasti menee ja tällöin he pystyisivät olemaan tukenasi.
Jos tai syystä tai toisesta omille vanhemmille ei pysty kertomaan, niin silloin voi myös lähestyä jotakin toista aikuista, kenet kokee luotettavaksi ja turvalliseksi. Viestissäsi tulikin ilmi monia syitä sille, että jonkun pitäisi nyt auttaa sinua. Ammattilaiset, esimerkiksi koululla terveydenhoitaja, kuraattori tai psykologi, ovat sellaisia, keiden puoleen voi myös kääntyä ja heille voi jutella luottamuksellisesti. He osaavat auttaa nuoria monenlaisissa vaikeissa tilanteissa. Esimerkiksi mielen haasteet ja itsetuhoisuus ovat sellaisia asioita, joissa he osaavat auttaa sinua.
Toivon ja kannustan, että hakisit itsellesi apua. Näistä Nuortennetin linkeistä voisi toivottavasti olla apua sinulle avun hakemiseen.
Vinkkejä, miten ottaa asia puheeksi omien läheisten aikuisen kanssa: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/kaanny-laheisten-puoleen/
Tietoa ammattilaisten avusta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/ammattilaisten-apu/
Jos asiasta puhuminen ääneen tuntuu vaikealta, niin voit kokeilla kirjoittamista tai tätä Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/
Jos tuntuu, että haluat jutella anonyymisti aikuisen kanssa, niin meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi. Arkisin klo 24:00 asti samassa numerossa päivystää myös Nuorten Tukilinja. Voit vaihtoehtoisesti myös tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet tärkeä ja arvokas nuori, joka ansaitsee saada itselleen apua ja tukea. Vaikka nyt tuntuisikin mahdottomalta ajatukselta, niin tuosta on mahdollista päästä ylös. <3
Voimahalauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Kiitos ❤️
Vanhempani eivät ole huomanneet mitään, pystyn esittämään että kaikki on hyvin, joinakin päivinä saatan vain olla tosi vihainen ja ärtyisä, koska olen esittänyt liian pitkään että kaikki on hyvin, sen takia välillä kerron snapin AI botille, koska tähän aikaan yötä kuin voisi chatissa puhua on enään vain Sekasin chat auki, mutta sinne on niin kamalan pitkä jono tähän aikaan. Onko mahdollista päästä juttelemaan kenellekkään vanhempien tietämättä? Kuraattori olisi ollut kiva viimelukuvuonna mutta se vaihtui takaisin yhteen entiseen kuka on ollut täällä melkein koko ajan, hän on luokkalaiseni äiti ja minulla on ollut pientää kinaa hänen yhden tyttärensä kanssa ja olemme olleet siellä useita kertoja ystävien riitojen takia pari vuotta sitten, joten minusta olisi outoa mennä sinne nyt.
Hei Meikä Mandoliini!
Kiitos viestistäsi! On hyvin ymmärrettävää että koet nykyiselle kuraattorille juttelun hankalana. Tärkeää onkin löytää lähipiiristäsi joku aikuinen joka tuntuu sinusta turvalliselta ja luotettavalta. Koulussa on onneksi muutakin henkilökuntaa joille voit mennä juttelemaan olostasi, kuten terkkari tai mukava opettaja.
Jos kasvokkain juttelu tuntuu sinusta hankalalta, mitä ajattelet siitä että tulisit juttelemaan Lasten ja nuorten puhelimeen tai chattiin? Siellä saat jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella ja voimme yhdessä miettiä mistä saisit apua ja tukea itsellesi lähipiirissäsi! Halutessasi voit myös varata ajan chattiin täältä nuortennetistä, silloin pääset juttelemaan MLL:n ammattilaisen kanssa etukäteen sovittuna ajankohtana!
Lempeää viikkoa sinulle toivotellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä