Eli ihan ekana tästä viestistä tulee pitkä ja en välttämättä osaa kirjoittaa tätä järkevästi
Sekä tekstissä on monia turhia asioita mielestäni.
Okei eli kaikki alko 2021 marras/joulukuussa kun olin 10v kun ja aloin v!!ltelemään. Se kesti noin kuukauden kunnes hankin apua apuun chatistä. Menin puhumaan apuu chattiin siitä että olin v!!llellyt ja että haluaisin lopettaa sen mutten ”pysty”. Apuu chatin auikuin puhui kanssani ja ehdotti lastensuojeluilmoitusta. Ensin sanoin ei ja ajattelin että ei ikinä, Kuitenki päti päivää myöhemmin kun olin miettinyt asiaa menin chattiin uudestaan ja soin että olin siellä aikaisemmin ja sieltä oltiin ehdotettu ilmoitusta ja että olisin valmis siihen. Noh sitten Aikuinen kysyi kysymyksiä mitä tarvitsi ja lähetti ilmoituksen. Heti seuraavana päivänä/sen jälkeen kaaduin asiaa todella paljon. Sitten joulukuussa olin parin kaverini kanssa joulujuhlissa toisen kaverini luona, en kestänyt sitä että olin ainut joka tiedä ongelmastani joten päätin kirjoittaa notes äppiin että haluan puhua hänen (bff:äni) kanssa ulkona juhlien jälkeen koska en vain pystynyt sanomaan mitään. Juhlien jälkeen lähdin hänen ja yhden toisen kaverini kanssa kotiin ja pysii. Toista kaverini menemään vähän kauemmas ja näytin parhaalle kaverille i että olin v!!llellyt, se oli isoin virhe ikinä kadun sitä vieläkin [osa tekstistä poistettu] ja en voisi kuvitella miltä minusta tuntuisi jos joku näyttäisi saman minulle. (Tuo osa oli vähän turha mutta ei voi mitään) Joulukuun lopussa äitini kertoi minulle että olin saanut ilmoituksen että minusta oli tehty lastensuojelu ilmoitus hän kysyin tiedänkö miksi ja sanoin en vaikka tiesin. Hän sanoi sottavansa jonnekin ja kysyvän miksi ilmoitus on tehty. Samana päivänä kun jäin soitti sinne menin kauppakeskukseen kaverini kanssa koska panikoi . Kun tulin kotiin äitini kysyin yiedänkö miksi iloitun oli tehty ja sain kyllä ja aloin itkemään. Äitini sanoin vain että onko minulla mouita itsetuhoisia ajatuksia ja sanoin ei vaikka en ollut varma, yhdestä asiasta olen iloinen , hän antoi minulle aikaa eikä puhunut asiasta ellei ollut pakko koska en halunnut. 2022 kun koulu alkoi menin kuraatorille sekä kävin puhumassa kerran äitini kanssa sosiaali työntekijöille sekä he kävivät kotonamme kerran asia oli selvitetty ja ”lopetin v!!ltelyn”. Mutta en vain pystynyt siitä lähtien tähän päivään asti olen mukamas ollyt tekemättä mitään mutta välillä en vai pysty olla tekemättä, niinkuin nyt viimeisen viikon aika olen sortunut ja aloittanut sen uudestaan mutta en niin pahana [osa tekstistä poistettu] mutta silti minua pelottaa että sorrun vielä enemmän ja että se alkaa vielä pahempana taas niinkuin 2022 kesänä kun minun piti keskittyä sekä sulkeas silmät ja kertoi atsellenk etten voi tehdä sitä. En tiedä mitä tehdä koska en voi mennä kuraattorille koska en halua äitini huolestuvan taas
(Kiitos jos luit kokonaan koska pitkä teksti)
Mitä minun pitäisi tehdä?
Hei nimimerkki ”🦋👑💓”!
Kiitos, kun kirjoitit meille! Mielestäni olet hienosti saanut kirjoitettua tähän, mitä kaikkea olet kokenut tässä matkan varrella.
Oli ikävää lukea, kuinka olet satuttanut itseäsi. Olet kuitenkin myös toiminut todella hienosti ja rohkeasti, kun olet lähtenyt aikaisemmin hakemaan apua chatin kautta ja rohkaistuit antamaan tietosi lastensuojeluilmoitusta varten. Voit olla ylpeä itsestäsi, sillä varmastikaan se ei ole ollut helppoa lähteä hakemaan apua.
Viiltely on aina sellainen asia, joka tulee ottaa vakavasti ja siihen tulee aina saada apua. Itsensä satuttamisen lopettaminen ei ole aina helppoa ja yksin ei tarvitse pärjätä lopettamisen kanssa. Tärkeintä nyt olisikin, että saisit tukea omalta läheiseltä sekä myös ammattilaiselta.
Mainitsit, että et haluaisi kertoa kuraattorille, koska et halua äitisi huolestuvan taas. Äitisi varmasti välittää sinusta kovasti ja varmasti se huolestuttaakin häntä, kun hän kuulee sinun satuttavan itseäsi. Hän kuitenkin aikuisena pystyy kantamaan huolen, joten sinun ei tarvitse siitä huolehtia. Hän aivan varmasti haluaisi tietää, miten sinulla ihan oikeasti menee. Silloin hän myös pystyisi olemaan tukenasi parhaiten. Mainitsit, että viimeksi olit iloinen siitä, että äitisi antoi sinulle aikaa ja tilaa. Äitisi varmasti osaisi antaa sinulle aikaa ja tilaa tälläkin kerralla. Haluaisinkin tosi kovasti kannustaa sinua kertomaan asiasta kuitenkin äidillesi. Miltä tämä sinusta tuntuisi?
Kuten mainitsinkin tuolla aiemmin, niin viiltelyyn on ehdottomasti tärkeää saada tukea myös ammattilaiselta. Kuraattorille kertominen olisi siis todella tärkeä asia ja hän osaa varmasti tukea sinua tässä asiassa.
Toivoisinkin siis kovasti, että kertoisit tästä jollekin aikuiselle, jotta sinun ei tarvitsisi yksin olla asian kanssa. Vaikka kertominen tuntuisikin vaikealta, niin se kyllä kannattaa!
Täällä Nuortennetin sivulla on lisää asiaa siitä, miten voi saada apua viiltelyyn: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/mista-apua-viiltelyyn/
Jos haluat anonyymisti jutella aikuisen kanssa, niin myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi soittaa. Voit tulla myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen.
Älä jää yksin! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Okei siis mää oon super pahoillani sun puolesta mitä oot joutunu kokemaan. Itse en ole koskaan v11llellyt vaikka pari kertaa on käynyt mielessä. Toivon että saat apua eikä mitään kauheampaa tapahdu. Tässä pari kuukautta sitten yksi ihminen kenet tiesin mutta en tuntenut hyppäsi sillalta masennuksen takia ja se oli todella pysäyttävää.