Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Olen tosi pahoillani, että luokallasi on poikia, jotka käyttäytyvät noin rumasti. Sen pitäisi loppua heti. Heidän toimillaan on ollut valtavat vaikutukset sinun hyvinvointiisi: Koska et syö, et saa tarpeellisia ravintoaineita – laihdut etkä pysty keskittymään. Se on väärin. Lisäksi koulu ei enää kiinnosta ja sinua itkettää kovasti, mikä on aivan luonnollista, jos joku kohtelee sinua noin rumasti ja ajattelemattomasti.

Ovatko aikuiset puuttuneet tuohon haukkumiseen? Koulun aikuisten tehtävänä on turvata turvallinen koulunkäynti aivan jokaiselle. Olisiko koulussasi siis joku aikuinen, jolle voisit noiden poikien käyttäytymisestä sanoa? Joku opettajista tai sitten ohjaaja, kouluvalmentaja, kuraattori tai terkkari? Tai tietävätkö vanhempasi, miten nuo luokkasi pojat sinua kohtaan käyttäytyvät? Heidänkin olisi tärkeää tietää siitä, jotta he voivat pitää sinun puoliasi ja olla kouluun yhteydessä aina, kun haukkumista tapahtuu.

Muista, ettei sinussa ole mitään väärää. Toivoisin, että alkaisit taas syömään normaalisti, nauttimaan ruoasta ja ajattelisit, että vika on poikien käyttäytymissä, ei sinussa. Sinulla on oikeus voida hyvin, käydä rauhassa koulua ja syödä, mitä haluat. Eikö niin?

Jos haluat, voit soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (numero on 116 111 ja puhelut ovat täysin maksuttomia sekä anonyymejä) ja voimme jutella asiasta lisää. Jos tykkäät ennemmin kirjoittaa, niin chat on auki joka ilta klo 17-20. Ethän jää yksin – haukkuminen täytyy saada loppumaan heti, jotta voit jatkaa koulunkäyntiä turvallisin mielin. Olet tärkeä ja hyvä juuri tuollaisena kuin olet!

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos, kun kirjoitit. Olen tosi pahoillani, että sinulla on monta eri murhetta etkä koe, että saisit niihin vanhemmiltasi apua, tukea ja ymmärrystä. Heidän kuuluisi pitää kaikissa asioissa sinun puoliasi ja pitää huolta siitä, että sinulla on kaikki hyvin ja että koet olosi kotona turvalliseksi.

Veljesi ei saisi koskea sinuun tahtomattasi eikä kukaan saisi haukkua sinua koulussa. Tämä kaikki pitää saada loppumaan heti. Nyt vain täytyy etsiä aikuinen, joka auttaa sinua, jos et saa apua vanhemmiltasi. Onneksi koulussa on useita eri ammattilaisia, joiden puoleen voit kääntyä. Esimerkiksi kuraattori on siellä juuri sitä varten, että jos kotona on ongelmia, hän voi auttaa ja saada vanhempasi ymmärtämään, miten he voisivat parantaa oloasi.

Ei ole oikein, että sinua ahdistaa. Toivon siis kovasti, että saisit kerrottua näistä asioista koulussa. Kun nuo kurjat asiat saadaan kuntoon, toivon mukaan myös ahdistus helpottaa. Ja jos ei, niin siihenkin on hyvä hakea apua. Siitäkin siis kannattaa kertoa kuraattorille. Jos hän ei osaa auttaa, niin hän tietää, mistä saat apua. (Tai jos koulussasi ei ole kuraattoria, niin ehkä siellä on kouluvalmentaja tai muu ammattilainen, vähintäänkin terveydenhoitaja, jonka puoleen voit kääntyä.)

Toivon kovasti, että ottaisit mahdollisimman pian yhteyttä johonkin koulun ammattilaiseen, jotta elämäsi helpottuisi. Haukkuminen täytyy saada loppumaan, samoin veljesi sinuun käyttämä väkivalta. Jos haluat harjoitella näistä asioista puhumista, voit milloin tahansa soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen. Puhelut ovat maksuttomia ja anonyymejä. Voit myös tulla chattiin juttelemaan, jos se tuntuu sinusta helpommalta. Pääasia, ettet jää yksin, vaan saat jonkun aikuisen auttamaan sinua. Sinun ei kuulu kärsiä noista asioista.

Paljon tsemppiä avun hakemiseen, olet tärkeä!

Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kuulostaa tosiaan epäreilulta, että et ole päässyt yökylään kummitädillesi ja koet ettet ole yhtä tärkeä kuin sisaruksesi. Luulen, että et ole ainoa keskimmäinen, joka jää muiden varjoon. Esikoinen on ehkä jäänyt monelle sukulaiselle mieleen perheen ensimmäisenä vauvana ja nuorin voi olla se viimeisin pikkuinen ja siksi enemmän sukulaisten ajatuksissa. Joskus taas ne, joilla on huolia, saavat kaiken huomion, kun taas siltä, jolla menee hyvin, ei koskaan kysytä kuulumisia. Silti ei tietenkään ole oikein, ettet koe saavasi samanlaista huomiota kuin he.

Joskus ihmiset toimivat huomaamattaan tietyllä tavalla tarkoittamalla sillä kuitenkaan mitään, he vain jäävät tapojensa orjiksi eivätkä huomaa toimivansa väärin. Siksi ajattelen, että olisi tosi tärkeää kertoa vanhemmillesi tästä kokemuksestasi. He voivat ehkä ensin kieltää asian laidan, mutta luulen että he jäävät pohtimaan sitä kyllä ja voit vaikka palata asiaan esimerkiksi viikkoa myöhemmin.

Luuletko siis, että voisit kertoa heille, miltä sinusta tuntuu? Että sinua ei huomioida samalla tavalla kuin esikoista ja kuopusta? Ja että kuinka kovasti sinäkin haluaisit yökylään kummitädillesi? Ehkä he eivät ole huomanneet tätä epäkohtaa, vaan tarvitsevat jonkun, joka kertoo heille siitä.

Entä sitten koulussa? Kerroit, että siellä on vähän sama tilanne. Onpa kurja kuulla. Toivoisin kuitenkin, että voisit rohkeasti mennä muiden joukkoon. Tai jos joku on yksin, hän voisi ilahtua, jos menisit juttelemaan tai pyytäisit häntä seuraasi. Olen ihan varma, että moni ilahtuisi seurastasi ja juttukumppanista. Jos kaipaat tähän apua ja tukea, voisit jutella asiasta kuraattorin kanssa.

Olisi mukava kuulla, miten asiat ovat edistyneet tai jos kaipaat näissä asioissa vielä lisää pohdinta-apua. Meille tänne Lasten ja nuorten puhelimeen voi soittaa joka päivä (arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20) ja juttelemme mielellämme lisää tästä aiheesta! Tai jos tykkäät enemmän chattaillä, niin täällä Nuortennetissä oleva chat on auki joka ilta klo 17-20. Kaikkiin yhteydenottoihin vastaa MLL:n kouluttama, aikuinen vapaaehtoinen ja kaikki yhteydenotot on nimettömiä ja luottamuksellisia.

Olipa hyvä, että kirjoitit asiasta! Toivottavasti saat kerrottua niistä kotiväellesi, jotta tilanne parantuisi ja sinut huomioitaisiin yhtä lailla kuin sisaruksesi. Olet ihan hyvä arvokas ja rakas vanhemmillesi!

Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Moi M <3,

Kiva kun olet löytänyt tänne Nuortennettiin, tervetuloa! Täällä pääsee käymään keskustelua muiden nuorten kanssa, lukemaan mielenkiintoisia juttuja ja halutessaan osallistumaan myös itse Nuortennetin tekemiseen! Mikäli jokin asia askarruttaa ja siitä haluaa jutella aikuisen kanssa, voit myös aina soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin, olemme joka päivä auki ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella!

Mukavia hetkiä Nuortennetissä!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Olen tosi pahoillani, jos kuolema aiheuttaa sinulle noin paljon murhetta ja pään vaivaa. Ajatus kuolemasta surettaa ja mietityttää meitä kaikkia jossain iässä ja elämänvaiheessa, mutta yleensä se menee ohi, kun elämä jatkuu ja tulee muita asioita arkeen.

Joitain tosiaan mietityttää kuolemassa eniten se, miten jäljelle jäänyt ruumis hiljalleen muuttuu mullaksi (tästä syystä saatetaan valita itselle, läheiselle tai lemmikille mieluummin polttohautaus), kun taas jotkut pohtivat elämän jatkumista jossain toisessa olomuodossa. Kolmansia taas surettaa jäljelle jäävien ikävä.

Kuolemaa käsitellään paljon myös uskonnossa, sillä se on aina pohdituttanut ihmisiä. Lisäksi siitä on kirjoitettu paljon kirjoja ja näytelmiä ja tehty elokuvia. Ehkä Veljeni, Leijonamieli on sinullekin tuttu tarina?

Joitain auttaa kuoleman pohtimisen asemesta elämän ajattelu. Miten ihmeellisiä asioita täällä tapahtuu: kuinka käsittämättömän hienoja luontokappaleita täällä on ja jokainen niistä on kehittänyt omat tapansa elää. Kuinka mahtavia ihmisiä onkaan olemassa ja kuinka paljon hyvää itsekin ehdimme saada aikaiseksi yhden ihmisiän aikana, jos niin haluamme? Mitä kaikkea haluamme ehtiä tehdä ja kokea ennen kun on aika poistua tästä elämästä? Riemuitseminen elämästä ja jokaisesta päivästä voi saada meidät ymmärtämään sellaista kauneutta, mitä emme muutoin huomaisi. Ehkä sitten vanhana ja väsyneenä kuoleman lähestyminen ei niin murehdita, jos tiedämme nähneemme ja tehneemme paljon kaikkea hyvää ja ihmeellistä.

Aina ajatuksen kääntäminen toiseen suuntaan yksin ei onnistu. Niinpä toivon, että jos kuoleman ajatteleminen ahdistaa sinua jatkossakin niin, että se häiritsee sinua, toivon että jaat näitä ajatuksia jonkun kanssa. Mitä ystäväsi ajattelevat kuolemasta? Entä vanhempasi tai isovanhempasi? Onko siitä puhuttu koulussa uskonnon tai elämänkatsomustiedon tunnilla? Tai jos kuulut johonkin seurakuntaan, voisitko keskustella siitä kirkon nuorisotyöntekijän tai papin kanssa? He ovat tottuneet tällaisiin aiheisiin ja kuulisivat sinua ja ajatuksiasi mielellään.

Jos olo aiheen parissa tuntuu hankalalta, niin myös koulusi psykologi on siellä sinua varten. Hänenkin kanssaan voisit jutella näistä ajatuksista ja hän osaisi auttaa sinua siinä, miten tulisit toimeen näiden mietteiden kanssa tai voisit kääntää ne tietoisesti muihin juttuihin silloin, kun huomaat jääneesi niihin jumiin. Miltä kuulostaa? Toivoisin, että nämä ajatukset eivät enää häiritsisi sinua, vaan pääsisit niiden kanssa jonkinlaiseen sopusointuun.

Myös me olemme täällä, jos haluat jutella tästä aiheesta joskus anonyymisti. Lasten ja nuorten puhelimen numero on 116 111 ja vastaamme soittoihin ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20. Chattiin voi tulla juttelemaan joka päivä klo 17-20. Yleensä puhuminen aiheesta auttaa!

Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Olen tosi pahoillani, jos sinusta tuntuu siltä, ettei kukaan rakasta sinua. Sen täytyy olla tosi raskas ajatus, samoin kuin pelko siitä, että sinut hylätään.

Perheen ulkopuolelle sijoittamiselle on aina painavat syyt ja on katsottu, että se on nyt sinun parhaaksesi. Oletko samaa mieltä? Vaikka muuttaminen pois oman perheen luota on varmasti tosi rankkaa, niin onko sinun hyvä olla uudessa kodissasi? Pidetäänkö sinusta siellä hyvää huolta ja saatko näyttää kaikkia tunteita? Ei ole yhtään ihme, että välillä menee yli – joskus tunteet eivät mahdu sisäämme, vaan ne tursuavat yli äyräiden ja se on ihan ok. On hyvä, ettet patoa niitä sisääsi. Uskon, että sijaisperheessäsi tiedetään, että tilanne on sinulle tosi rankka.

Toivon, että pystyt puhumaan perheessäsi siitä, mitä mielessäsi liikkuu: Mitä pohdit, mitä suret, mitä pelkäät ja mitä toivot. Aikuiset ympärilläsi toivovat sinulle pelkkää hyvää ja varmasti haluaisivat, että kertoisit heille, kuinka voit ja mikä tekisi olosi siellä kotoisaksi.

Onko sinulla oman sosiaalityöntekijäsi yhteystiedot? Hän hoitaa virkansa puolesta sinun asioitasi ja hänelle voit kertoa, jos sijaisperheessä on jotain pielessä – jotain sellaista, mitä sinun on vaikea kertoa sijaisvanhemmillesi. Oma sosiaalityöntekijäsi tehtäviin kuuluu huolehtia, että sinulla on kaikki hyvin.

Tiedätkö, me olemme täällä seuranasi joka päivä, jos tunnet joskus itsesi yksinäiseksi ja haluat lohdutusta tai seuraa. Kuuntelemme mielellämme, mitä sinulle kuuluu. Meille voi soittaa ilmaiseksi numeroon 116 111 ja vastaamme ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20. Kaikki päivystäjämme on tosi mukavia ja heille voi puhua täysin nimettömästi ja luottamuksella. Soittaa voi niin usein kuin haluaa ja jutella kerralla niin pitkään kuin hyvältä tuntuu.

Toivottavasti elämääsi kuuluu myös mukavia asioita: ystäviä, lemmikkejä, harrastuksia tai ehkäpä kiva, oma huone?

Toivon myös, ettet jää yksin näiden kurjien asioiden kanssa, vaan pystyt puhumaan niistä perheessäsi tai vaikka jollekin aikuiselle koulussa. On tärkeää, että voit hyvin!

Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos tarkentavasta kysymyksestä! Tällainen viesti voisi olla esimerkiksi sellainen, jossa uhataan toisen ihmisen henkeä tai terveyttä. Eli jos tulisi tietoon jokin vakava rikos, joka olisi vielä estettävissä.

Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Olen tosi pahoillani, että olet päivittäin noin itkuinen. Sen täytyy olla tosi kurjaa. Olen myös tosi pahoillani sinulle tärkeän kissan kuoleman johdosta. Lemmikkieläimet voivat olla meille tosi tärkeitä: he ilahtuvat aina nähdessään meidät eivätkä arvostele tai kohtele meitä epäreilusti. Ne voivat tuoda tosi paljon lohtua ja hyvää mieltä. En siis yhtään ihmettele, että suret tuon sinulle tärkeäksi tulleen kissan poismenoa.

Oletko kertonut perheellesi, että ikävöit tuota kissaa? Luulen, että hekin ovat menettäneet elämässään heille tärkeitä eläimiä tai ihmisiä ja tietävät, mitä kaipaus ja suru ovat. Ne tulevat valitettavasti meille kaikille tutuiksi tunteiksi jossain kohtaa elämäämme.

Jos heille on vaikea puhua, ehkä tiedät jonkun toisen, joka ymmärtää lemmikkien tärkeyden ja näin ollen myös sinun surusi? Ehkä mummo tai ukki? Myös me täällä Lasten ja nuorten puhelimessa ja chatissä kuuntelemme mielellämme sinua. Olisi mukavaa kuulla lisää tuosta mummolan naapurin kissasta.

Jos itkuisuus ja tärinä eivät lopu, vaikka pääsisitkin puhumaan tuosta kissan menetyksestä, niin siitä olisi hyvä kertoa jollekin. Jokapäiväinen itku ja tärinä eivät varmastikaan ole mukavia juttuja. Millaiset välit sinulla on vanhempiesi kanssa – voisitko kertoa niistä heille? Myös koulun henkilökunta on sinua varten eli voit niin halutessasi kertoa niistä myös esimerkiksi terkkarille tai kuraattorille. He osaavat auttaa sinua niin, että itkun tilalle tulisi naurua ja hyvää mieltä. Eikö se kuulostaisikin hyvälle?

Sureminen on tärkeää eikä siinä ole mitään pahaa. Mutta kuulostaa siltä, että se olisi ehkä hyvä jakaa jonkun kanssa. Olisi tärkeää, että läheisesi tietäisivät, mitä sinulle kuuluu ja miten voit.

Lämpimin ajatuksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä