Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei ”Hyvin sä vedät”,

Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa tänne hankalasta olostasi. Kuten itsekin toteat, lääkkeiden väärinkäyttö on huolestuttavaa ja toivon, että saisit tukea ja apua löytääksesi muita keinoja helpottaa oloasi. Ja tiedätkö, sinussa ei ole mitään epänormaalia, vaikka voitkin huonosti eikä sinun pitäisi joutua esittämään läheisillesi, että voit paremmin. Se että voi huonosti, tekee sinusta vähintään yhtä tuen ja ystävyyden arvoisen. Jos sinulla on tällä hetkellä vaikea löytää energiaa kaverisuhteille, on myös ihan ok keskittyä omaan vointiin ja sen parantamiseen – ystäväsi kyllä varmasti ymmärtävät.

Viestistäsi ei käy ilmi, onko lääkäri määrännyt sinulle kyseisiä lääkkeitä tai mistä olet saanut ne käsiisi, mutta koet kuitenkin tarvitsevasi niitä selviytyäksesi arjessa. Kirjoitat myös huonontuneesta mielenterveydestäsi. Oletko tänne Nuortennettiin kirjoittamisen lisäksi keskustellut olostasi ja lääkkeiden väärinkäytöstä ammattilaisen kanssa? Entä mitä ajattelet siitä?

Olisi todella tärkeää, että saisit itsellesi oikeanlaista tukea ja apua, sekä mahdollisesti myös juuri sinun terveydellesi ja oireillesi tarkoitetun lääkityksen, jonka käytöstä ja turvallisuudesta sinun ei tarvitsisi olla huolissasi.

Jos kaipaat vielä juttuseuraa, me Lasten ja nuorten puhelimessa olemme tukenasi vuoden jokaisena päivänä numerossa 116 111. Voit myös kirjoittaa meille chattiin tai nettikirjeen! Meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.

Lempeää vuoden alkua sinulle!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Onpa sinulla nyt monta kurjaa juttua lähinnä kotona, mutta harmillinen on myös tuo kavereiden puute.

Aloitetaan tuosta kotona yksin olemisesta. Tarkoitatko, että et saa olla niin pitkiä aikoja yksin kotona kuin haluaisit vai että sinut raahataan mukaan reissuille, joille et haluaisi osallistua? Ymmärrän hyvin, että aina ja kaikkialle ei huvita lähteä mukaan ja joskus on ihan kiva olla rauhassa yksin kotona. Kannustaisin sinua joskus rauhallisella hetkellä ottamaan asian esiin ja miettimään etukäteen hyviä argumentteja kotiin jäämiseen. Ehkä heitä kiinnostaa, miten saat aikasi kulumaan, mitä aiot sillä aikaa tehdä tai miksi et halua lähteä mukaan tiettyihin paikkoihin? Saisitko isosiskosi mukaan puolustamaan sinua?

Vanhemman huutaminen on kyllä kurjaa ja voi olla myös pelottavaa. Huutaako isäsi sinulle mielestäsi turhista asioista? Vaikka hänellä olisi hyvä syy olla tyytymätön johonkin, hänen pitäisi silti osaa pitää tunteet kurissa ja puhua sinulle rauhassa ja nätisti. Jos tästä on vaikeaa kertoa hänelle itselleen, pystyisitkö sanomaan tästä asiasta äidillesi? Isäsi tulisi opetella puhumaan sinulle ääntään korottamatta ellei kyseessä ole jokin erityinen hätätapaus. Ihanaa kuulla, että sen sijaan viihdyt äitisi kanssa ja pystyt olemaan hänen kanssaan aina äitisi vapaapäivinä sekä loma-aikoina.

Kavereiden puute on iso asia ja ymmärrän, että yksinäisenä sitä tulee tehdyksi itsestään näkymättömän, jottei saisi epätoivottua huomiota. On ymmärrettävää, että kynnys jutella muille kasvaa. Kerroit, ettet vastaa, jos joku kysyy sinulta jotain. Käpertyminen itseensä voi tuntua turvalliselta, mutta toivoisin kuitenkin, että uskaltautuisit joku päivä nostamaan katseesi ja yrittämään taas ottaa kontaktia muihin. Jos muille tulee sellainen kokemus, että et vastaa heille, he lakkaavat ehkä joskus yrittämästä.

Voi olla vaikeaa alkaa olla itse aktiivinen, mutta sosiaalisuutta voi harjoitella ihan pikkuruisin askelin ja opetalla hissukseen juttelemaan muille. Ihan aluksi katsekontakti riittää, sen jälkeen pieni hymy ja seuraavaksi moikkaus. Ne kaikki tarkoittavat, että haluat yhteyden muihin. Sitten ehkä joku päivä uskallat vastata kysymyksiin ja myöhemmin jopa itse kysyä tai sanoa jotain! Olisi ihanaa, jos joku päivä saisit kavereita tai oikean ystävän. Etene pikkuhiljaa, niin uskon sen olevan ihan mahdollista!

Sekä kotiin liittyvistä huolista että tästä yksinäisyyden kokemuksesta voit jutella myös koulusi terkkarille ja kuraaattorille. He ovat siellä sinua varten ja haluavat auttaa sinua. Tai ehkäpä koulussasi on joku mukava opettaja tai avustaja, jolle voisit joskus kertoa näistä? Jos puhuminen tuntuu hankalalta, voit kirjoittaa meille nettikirjeen ja kertoa, miten sinulla menee ja voimme jatkaa keskustelua siellä. Toki meille voi myös soittaa numeroon 116 111 tai tulla chattiin juttelemaan. Olet meille tärkeä!

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja rohkeutta lähestyä muita ihmisiä, jolloin hekin huomaavat, kuinka ihana olet!

Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi. Pahoittelut, kun vastaamme vasta nyt. Onkohan sossu jo käynyt teillä kotona? Toivottavasti se meni hyvin.

Olen kyllä tosi ylpeä sinusta, kun olet pystynyt lopettamaan viiltelyn! Hyvä sinä! Toivon kovasti, että jatkossakin pystyt vastustamaan halua satuttaa itseäsi ja keksit muita, lempeämpiä keinoja sietää pahaa oloa ja ahdistusta.

Osaatko sanoa, mikä on saanut sinut voimaan syksyllä huonosti ja mikä taas sai olosi paremmaksi? Olisi hienoa, kun pystyisit lisäämään elämääsi hyvää oloa tuottavia asioita ja poistamaan niitä, mitkä saavat sinut voimaan huonosti.

Saatko jotain apua pahaan oloosi ja itsensä satuttamiseen liittyviin ajatuksiin? Toivottavasti! Niiden kanssa kun ei tarvitse jäädä yksin. Jos et vielä ole avun piirissä, ensimmäinen askel on kertoa olostasi esimerkiksi koulusi terkkarille.

Varsinkin uusien ihmisten kanssa juttelu jännittää monia ja se on ihan ymmärrettävää. Kirjoittaessa voi miettiä tarkemmin sanojaan ja sitä, mitä haluaa sanoa eikä tarvitse jännittää toisen ihmisen reaktioita. Jos haluat esim. jonkun ammattilaisen tietävän jotain, mistä sinun on vaikea puhua ääneen, voit aivan hyvin kirjoittaa sen joko viestillä tai sitten paperille ja antaa hänelle paperin. Voit lisätä loppuun, että ”Tästä asiasta puhuminen jännittää minua.” Jokainen ammattilainen ymmärtää, että vaikeista asioista puhuminen vaatii joskus harjoittelemista, varsinkin nuorten kanssa toimivat ammattilaiset.

Puhumista kannattaa toisaalta myös harjoitella, sillä tavoin siitä tulee pikkuhiljaa helpompaa. Jos sen sijaan sosiaalisia kohtaamisia välttelee, voi kynnys nousta huomaamatta ja elämästä voi tulla entistä hankalampaa. Vaikka se jännittää, toivon siis kovasti, että puhuisit ihmisille pelosta huolimatta ja jälkeen päin voit onnitella itseäsi aina, kun olet selvinnyt tilanteesta kunnialla.

Jos haluat harjoitella asioista ääneen puhumista, voit soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen. Meillä ei ole mihinkään kiire ja olemme tottuneet siihen, että asioista voi olla vaikea puhua. Meillä on kyllä aikaa ja voimme höpötellä niitä näitä, jos se tuntuu aluksi helpommalta. Voit vaikka soittaa monta lyhyttä puhelua ja katkaista puhelun aina, kun siltä tuntuu. Me emme pahastu! Numeromme on 116 111 ja meille voi soittaa joka päivä ja aivan ilmaiseksi.

Toivon sinulle kaikkea hyvää. Olethan lempeä itsellesi, olet elämäsi tärkein ihminen!

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei P!

(Poistin osan nimestäsi, jotta voit keskustella täällä nimettömästi.)

Kiitos viestistäsi. Mikähän sen aiheuttaa, että huudat äidillesi pahasti. Onkohan se aika uusi juttu, oletko pystynyt aiemmin keskustelemaan hänen kanssaan rauhallisesti? Ehkä asia harmittaa sinua itseäsikin, kun kirjoitit siitä tänne meille. Jos näin on, on kyllä ihanaa, että et ole noihin tunteenpurkauksiin itse tyytyväinen, vaan haluaisit ehkä toimia toisin.

Toimiiko äitisi sinusta jotenkin väärin, kun suutut hänelle? Jos näin on, toivon että pystyt kertomaan se hänelle joskus, kun teillä on rauhallista. Vihaisena ei ajatus kulje kunnolla eikä pysty järkevästi kertomaan sitä, mikä oikeasti harmittaa.

Jos taas tuntuu siltä, että tunteesi pääsevät ulos hallitsemattomasti eikä vika ole äidissäsi, kyseessä voi olla alkava murrosikä. Silloin tunteet heilahtelevat hallitsemattomasti ja voi olla ärtyisä ihan ilman syytä. Se on ihan ok kunhan ei tietenkään loukkaa toista tai käyttäydy muutoin kovin rumasti. Jälkikäteen voi aina pyytää anteeksi ja sanoa, että tunteet taas ottivat vallan.

Jos tuntuu, että ärtymyksen vallassa voi olla vaikea kontrolloida käyttäytymistä ja sanoo usein toiselle pahasti, voi etukäteen päättää, mitä silloin kannattaa tehdä. Voit esimerkiksi käydä haukkaamassa raikasta pakkasilmaa, juomassa lasillisen kylmää vettä, kääntyä poispäin ja pomppia viisi kertaa niin korkealle kuin pystyt tai yrittää työntää seinää nurin, kunnes lihaksesi ovat väsyneet.

Tästä kaikesta kannattaa jutella myös äidille. Olen ihan varma, että hän on kokenut samankaltaisia asioita kuin sinä. Hänen on hyvä tietää, jos huutamisesi harmittaa myös sinua ja voitte yhdessä miettiä, mitä silloin kannattaa tehdä, jos meinaa mennä hermot.

Myös koulusi terveydenhoitaja auttaa sinua, jos haluat miettiä hänen kanssaan, miten voisit pysyä rauhallisena. Kaikkien tunteiden tunteminen ja näyttäminen on tietenkin sallittua, mutta on toki hyvä käyttäytyä kuitenkin niin, ettei loukkaa toisi ihmisiä, eikö?

Juttelemme tästä kanssasi mielellämme myös Lasten ja nuorten puhelimessa. Numeromme on 116 111 ja soittaminen on aina ilmaista.

Olet tärkeä!
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos hyvästä kysymyksestä! Varjelemme keskustelupalstan käyttäjien anonymiteettiä emmekä siksi julkaise nimiä, lempinimiä tai nimimerkkejä, joiden avulla kirjoittajan henkilöllisyyden voisi saada selville tai mitään yhteystietoja. Tämä on meille tärkeää, jotta jokainen voisi osallistua keskusteluun turvallisin mielin eikä kenellekään laitettaisi mitään muutakaan kautta ikävää viestiä.

Mukavaa vuoden alkua sinulle,
toivottaa
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Moi nimimerkki ”Kermaturk”!

Kiitos viestistäsi! Jos tarkoitat uuden keskustelun luomista, niin sellaisen voit luoda menemällä haluamasi aiheen palstalle (esim. ”Arki”) ja klikkaat sinisestä ”Aloita uusi keskustelu” -painikkeesta. Kokonaan uusien aihealueiden palstoja eivät käyttäjät voi luoda.

Toivottavasti tästä oli apua ja vastasi kysymykseesi. Laita vain uudestaan viestiä, jos tämän kanssa on haasteita!

Mukavia hetkiä täällä Nuortennetissä!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos, kun kirjoitit rehellisesti ajatuksistasi tänne. Surullista kuulla, kuinka ajattelet itsestäsi ja kuinka sinulla on itsetuhoisia ajatuksia. Voi olla, että juuri nyt näitä sanoja voi olla vaikea uskoa, kun oma mieli on synkissä vesissä, mutta sinä olet hyvä ja riittävä juuri tuollaisena kuin olet. <3

Jos on vaikeita ajatuksia ja tunteita, itsetunnon kanssa haasteita sekä itsetuhoisia ajatuksia, on aina tärkeää jutella jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Se, että kirjoitit tänne, on jo hieno askel. Siihen on saatavilla apua, että oma olo muuttuisi paremmaksi ja siksi haluankin kannustaa sinua seuraavaksi hakemaan tukea aikuiselta.

Tukea itselleen voi lähteä hakemaan koulun oppilashuollon kautta, esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta tai -kuraattorilta. Entä luuletko, että pystyisit kertomaan olostasi jollekin omalle lähiaikuiselle, esimerkiksi huoltajalle?

Meiltä on mahdollista saada keskustelutukea myös ihan nimettömästi ja luottamuksellisesti. Voit joko soittaa ilmaiseksi numeroon 116 111, tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen.

Vaikeat ajatuksesi kertovat siitä, että nyt sinä tarvitset tukea itsellesi, että saisit olosi ja itsetuntosi taas kohenemaan. Ethän jää siis yksin. Olet arvokas. <3

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki ”Anonyymi”,

Kiitos, kun jaoit oman kokemuksesi tähän viestiketjuun. Ikävä kuulla, että sinullakin on syömisen ja kehonkuvan kanssa haasteita. Olet täydellinen juuri tuollaisena kuin olet, mutta valitettavasti ulkonäköpaineet saavat joskus uskomaan muuta.

Äitisi on ihan oikeassa siinä, että syömättä jättäminen ei ole hyväksi. Jokainen ihminen ja erityisesti kasvava nuori tarvitsee riittävää ja monipuolista ravintoa. Vaikka tämän tiedostaisikin, niin syömisen kanssa voi silti ilmetä ongelmia ja silloin on tärkeää saada apua.

Tosi hienoa, että olet puhunut äidillesi tästä. Muista aina jatkossakin kertoa äidillesi näistä vaikeista ajatuksista. Silloin äitisi osaa olla tukenasi parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Syömiseen ja kehonkuvaan liittyviin haasteisiin on tärkeää saada apua myös ammattilaiselta. Helpoiten apua on usein mahdollista saada kouluterveydenhoitajalta. Mitä jos juttelisit vielä äitisi kanssa ja yhdessä varaisitte sinulle ajan terveydenhoitajan luokse?

Jos haluat jutella lisää tästä tai jostain muusta aiheesta, voit soittaa ilmaiseksi numeroon 116 111, tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki yhteydenotot ovat nimettömiä ja luottamuksellisia.

Ethän jää yksin. Muista, että olet tärkeä ja arvokas. <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä