Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Kiitos viestistäsi. Olen pahoillani kaikesta siitä, mitä kirjoitit: yksin itkemisestä, yksinäisyyden tunteesta ja tuen puutteesta.

On hienoa, että olet pystynyt kertomaan, ettet ole voinut hyvin. Aina kuulija ei tiedä, miten siihen pitäisi reagoida tai osaa sanoa mitään vastaukseksi. Ajattelen, että silti on hyvä, että läheisesti tietävät, miten voit. Se voi joka tapauksessa vaikuttaa heihin niin, että he ehkä pyrkivät tekemään asioita huomioidakseen olotilasi. Ehkä joku toinen hetki voittekin jatkaa keskustelua tai voit kertoa, mitä heiltä toivot. Kuulumisten kyselyä, yhteistä aikaa tai jotain muuta? Varsinkaan nuorena ei ole kokemusta toisten tukemisesta eivätkä aikuisetkaan välttämättä aina tiedä, miten voisivat asiassa juuri sinua tukea.

Onkohan sinulla joku ammattilainen apunasi? Jos ei, toivoisin että alkaisit käydä jollakulla koulusi työntekijällä kertomassa ajatuksistasi ja voinnistasi. Tällaisia ovat mm. kouluterkkari, kuraattori, psykologi tai kouluvalmentaja, vähän kunnasta ja koulusta riippuen. Uskon, että se voisi auttaa sinua! Keskusteluapu ei auta yhtä nopeasti kuin esimerkiksi hammaslääkäri ja välillä voi tulla takapakkia. Siellä kuitenkin voit oppia ymmärtämään tunteitasi ja tekemään asioita hyvinvointisi eteen. Miltä tämä kuulostaa?

On totta, ettei kukaan voi ikinä täysin ymmärtää toista ihmistä. Jokainen meistä on ainutlaatuinen ja ihmeellinen yksilö, mutta sehän tässä maailmassa onkin ihanaa, eikö? Voimme jakaa tuntojamme ja kokemuksiamme ja oppia toisiltamme, mutta kukaan ei koskaan tule pääsemään toisen ihmisen pään sisään tai koe asioita juuri samalla tavalla kuin me. Voimme silti olla toistemme tukena, apuna, seurana ja ilona. Kokemasi yksinäisyyden tunne on toisaalta hyvin yleinen tunne ja voimme kokea itsemme yksinäiseksi myös toisten ihmisten seurassa.

Toivottavasti jatkat keskustelua läheistesi, mutta myös ammattilaisten kanssa. Olisi ihanaa, jos voisit nauttia elämästäsi ja nähdä sen pääsääntöisesti hyvänä ja onnellisena – vaikka myös suruja, epävarmuutta ja kurjuutta mahtuu ihan jokaisen ihmisen elämään enemmän tai vähemmän.

Toivon sinulle lämpöä, rakkautta ja auringon valoa. Pidäthän huolta itsestäsi! (Ja jos joskus kaipaat juttukumppania, niin me olemme täällä ja odotamme soittoasi! Numeromme on 116 111 ja meille voi soittaa ilmaiseksi ja anonyymisti joka ikinen päivä.)

Sinua halaten,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi ja hienoa, että haet apua! Vaikka nyt sinusta tuntuukin, ettet pysty puhumaan kenellekään, niin tiesitkö, että jo tämä kirjoittaminen tänne keskustelupalstalle on tosi tärkeä askel eteenpäin!

Oli tosi ikävää lukea, että olet voinut huonosti jo pitkään. Mainitsit, että joskus et huomaa olevasi masentunut. Siinä ei ole mitään outoa, koska joskus mielialat ja tunnetilat voivat vaihdella. Pitkään jatkuneeseen masentuneisuuteen ja ahdistuneisuuteen on tärkeää saada kuitenkin aina apua.

Ymmärrän, että ammattilaiselle puhumisessa voi mietityttää se, kertovatko he vanhemmille. Lähtökohtaisesti he eivät kuitenkaan kerro heille, mistä olette puhuneet ja teidän väliset keskustelut ovat luottamuksellisia. Poikkeuksina on kuitenkin esimerkiksi sellaiset tilanteet, jos lapsi tai nuori on jollakin tavalla vaarassa. Ammattilaiselle voi myös sanoa, jos vanhemmille kertominen mietityttää.

Kerroit, että äitisi on jo valmiiksi sinusta huolissaan ja se ahdistaa sinua. Olet äidillesi varmasti tosi tärkeä ja rakas, ja onkin ymmärrettävää, että hänellä on huoli sinusta. Ymmärrän, jos et haluaisi huolestuttaa äitiäsi lisää, mutta aikuiset kuitenkin kestävät ja jaksavat kantaa huolta eri tavalla. Äitisi aivan varmasti haluaisi tietää todellisen vointisi, jotta hän pystyisi olemaan tukenasi parhaimmalla mahdollisella tavalla. Ja toisaalta, voisiko ammattilaiselle puhuminen tuntua helpommalta, jos äitisi tietäisi voinnistasi?

Kirjoitit, että haluaisit mielisairaalaan. Mielialan muutokset voivat olla ahdistavia ja pelottavia, eikä vaikeiden tunteiden kanssa pitäisikään jäädä yksin. Tosi tärkeää onkin saada sinulle nyt myös ihan ammattilaisen apua. Apua voi olla helpoin lähteä hakemaan koulun oppilashuollosta, esim. kuraattorilta tai psykologilta.

Jos puhuminen äidille tai jollekin toiselle aikuiselle, kuten ammattilaiselle, tuntuu vaikealta, voit lukea täältä vinkkejä asiaan ja hyödyntää esimerkiski ”Huoli puheeksi” -sivua: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/

Jos haluat pohtia asiaasi vielä lisää ja jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti, voit myös soittaa meille ilmaiseen numeroon 116 111, tulla chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Me emme näe mitään tietoja yhteydenottajista, joten emme tiedä kuka meihin ottaa yhteyttä. Voit siis huoletta jutella ilman pelkoa siitä, että kerromme asiasta vanhemmille. Lisää voit lukea täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Meillä voit varata myös keskusteluajan MLL:n työntekijälle joko puhelimeen tai chattiin. Näistä löydät lisää tuolta edellisestä linkistä kohdista ”Nuorten tukilinja” ja ”Ajanvarauschat nuorille”.

Olet kaiken avun arvoinen ja asioilla on mahdollista muuttua kohti parempaa. Älä jää yksin!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Kyllästynyt tähän,

Onpa hienoa, että kirjoitit tänne Nuortennettiin. Kerrot olevasi huolissasi, sillä aiemmin sairastaneesi syömishäiriö on alkanut oireilemaan uudelleen. On hienoa, että haet itsellesi apua jo tässä vaiheessa. Mitä nopeammin saat itsellesi tukea ja apua, sen nopeammin olosi helpottuu jälleen ja pääset häiritsevistä ajatuksista eroon.

Kerrot harrastavasi todella ahkerasti lajia, joka vaatii keholtasi ja mieleltäsi varmasti paljon. Elät kuitenkin samaan aikaan vaihetta, jossa kehosi on alkanut muuttumaan lapsen kehosta aikuiseksi. Näihin murrosiän muutoksiin liittyy esimerkiksi lantion ja takapuolen kasvua sekä painon nousua. Tämän taustalla on normaali kasvu ja kehitysvaihe, ja kehon uudet mittasuhteet kyllä tasaantuvat ajan myötä. Tämä voi kuitenkin aiheuttaa hämmennystä ja ahdistusta, varsinkin jos on sairastanut syömishäiriön.

On hienoa lukea, kuinka nautit lukiosta ja sinulla on perhe ja ystäviä tukenasi. Sinulla on selvästi ihmisiä ympärilläsi, jotka haluavat parastasi ja ovat tukenasi varmasti, kun sitä vaan pyydät. Mitkä asiat edellisellä kerralla auttoivat sinua tervehtymisessä? Mistä ja keneltä sait apua itsellesi? Kirjoitat, ettet voi kertoa perheellesi koska tilanne ei ole vakava. Tosiasiassa olisi hyvin tärkeää, että uskaltautuisit puhumaan näistä ajatuksista myös kotona, yksin sinun ei tarvitse pärjätä.

Voit ehdottomasti mennä koska tahansa juttelemaan huolestasi terkkarille esimerkiksi laittamalla viestiä Wilman kautta. Mitä varhaisemmassa vaiheessa puhut asiasta ja pyydät itsellesi apua, sitä kevyemmillä keinoilla sinua voidaan auttaa ja voit nauttia liikkumisesta ja arjesta ilman soimaavia ja vahingoittavia ajatuksia.

Voit myös aina soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai tulla juttelemaan chattiin – olemme auki vuoden jokaisena päivänä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Nuorten Tukilinja päivystää samassa numerossa joka ilta klo 20–24 ja sieltä saa ammattilaisen tukea pahaan oloon yhtä lailla nimettömästi ja luottamuksella.

Kaikkea hyvää syksyysi <3

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Ööö,

Kiitos vastauksestasi tähän keskusteluun. Toivottavasti oma olosi on helpottunut ja olet saanut apua omaan sairauteesi <3

Osa tekstistä on moderoitu, sillä Nuortennetissä julkaistavien sisältöjen pitää tukea yhdenvertaisuutta ja turvallista keskustelua, eikä ihannoida esimerkiksi vakavia sairauksia tai riskikäyttäytymistä. Ihannointi ei ole sallittua, koska se voi antaa vääristyneen kuvan sairaudesta, elämäntyylistä tai todellisuudesta ja estää avun hakemisen.

Nuortennetissä voidaan julkaista tekstiä, joka käsittelee sairauksia tai riskikäyttäytymistä kokemuksia kunnioittaen ja toipumista tukien – esimerkiksi kokemustarinoita selviytymisestä, vinkkejä avun hakemiseen ja tietoa siitä, mistä saa tukea. Emme siis julkaise tekstejä, jossa on sairauden ihannointia tai kannustamista hyvinvointia uhkaavaan käyttäytymiseen. Kiitos ymmärryksestä <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Joku keikari vaan 🤥,

Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa tänne Nuortennettiin. Kerrot lyhyessä viestissäsi itsetuhoisista ajatuksistasi eikä niiden kanssa pidä jäädä yksin. Asiat voivat aina kääntyä parempaan päin, kunhan rohkaistuu pyytämään itselleen apua. Sinä ehdottomasti ansaitset sen.

Itsetuhoiset ajatukset ovat aina vakava merkki siitä, että tarvitset itsellesi pikaisesti apua ja tukea. Onko lähipiirissäsi joiku aikuinen, koulussa tai kotona, jolle voisit kertoa tästä?

Akuutin pahan olon hetkellä kannattaa aina soittaa 112 tai kertoa asiasta läheiselle. Myös Nuorten tukilinja (p. 116 111) päivystää vuoden jokaisena iltana klo 20–24 ja on tukenasi, kun sitä kaipaat.

Sinä ansaitset pysyä turvassa, älä jää yksin <3

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei ”MangoPepsi”!

Kiitos viestistäsi! Olet osannut taitavasti sanoittaa ajatuksiasi, vaikka tietenkin on kurja kuulla, että olet väsynyt ja itsetuntosi on maassa sekä olet ollut itsetuhoinen. Se on kuitenkin tärkeää, että pystyy purkamaan vaikeita tunteitaan.

Olen pahoillani siitä, että olet kokenut kiusaamista, eikä siihen puututtu sekä sinulla on ollut olo, että muiden ongelmat olisivat tärkeämpiä kuin sinun. Jos oman jaksamisen ja mielialan kanssa on haasteita, on tosi tärkeää saada apua. Se ei ole ylireagointia ollenkaan.

Kerroit, että et haluaisi kuormittaa äitiäsi, mutta myös sinä ansaitset tukea. Oli ikävää kuulla, että siskoillasi on haasteita, mutta myös sinun asiasi ovat aivan yhtä tärkeitä. Monesti sitä voi helposti vähätellä omia tunteitaan ja haasteitaan sekä vertailla omaa tilannettaan toisiin.

Kaikki kuvailemasi asiat ovat merkki siitä, että sinun olisi tärkeää tukeutua luotettavaan ja turvalliseen aikuiseen. Kirjoitit, että et aio vaivata äitiäsi ongelmillasi, mutta pystyisitkö kääntämään tämän ajatuksen siihen, että äitisi itseasiassa varmasti haluaisi tietää, miten sinä ihan oikeasti voit? Ymmärrän, että et haluaisi äitisi itkevän, mutta aikuiset osaavat kyllä käsitellä vaikeita tilanteita, vaikka se herättäisikin surullisia tunteita. Samaan aikaan aikuinen voi olla myös huojentunut siitä, että tietää missä mennään ja pystyy näin tarjoamaan tukeaan.

Jos omalle äidille puhuminen tuntuu näin alkuun vaikealta, voi kääntyä myös koulun oppilashuollon työntekijöiden puoleen. Koulukuraattori, -terveydenhoitaja tai -psykologi kohtaavat työssään monenlaisia haasteita ja osaavat olla tukenasi. Tuleeko sinulle itselläsi mieleen, kuka aikuinen koulussasi tai lähipiirissäsi voisi olla sellainen, kenelle sinun olisi helpoin jutella?

Jos haluat, voit ottaa yhteyttä myös meidän nimettömiin ja luottamuksellisiin palveluihin, joissa voit jutella ihan mistä tahansa ja purkaa ajatuksiasi. Voit joko soittaa ilmaiseksi numeroon 116 111, tulle chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Voit halutessasi myös varata ajan MLL:n työntekijälle joko puhelimeen tai ajanvarauschattiin. Lisää näistä kaikista kanavista voit lukea täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Oli ihana kuulla myös, että sinulla on kaksi kaveria, kenelle tiedät voivasi puhua. Toivon, että löydät rohkeuden jutella heidän kanssaan myös, sillä vertaistuki voi olla tosi tärkeää myös. En tunne kavereitasi, mutta olen tosi iloinen teidän kaikkien puolesta, että teillä on toisenne. Sinä olet kavereidesi arvoinen, vaikka nyt saattaisi tuntua vaikealta nähdä sitä. <3

Olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet. Jos on vaikeaa, niin yksin ei pidä jäädä, vaan aina on tärkeää hakea apua. Vaikeiden aikojen jälkeen on aina mahdollisuus parempaan. <3

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos hyvästä kysymyksestäsi. Aina, jos epäilet, että on tapahtunut jotain rikollista, kannattaa ottaa yhteyttä poliisiin. Heidän tehtävänään on tutkia, onko joku rikos tapahtunut ja jos, niin mikä.

Rikosilmoituksen voi tehdä netissä tai poliisilaitoksella. Tämän lisäksi somessa eri alustoilla on nettipoliiseja (löytyy haulla) ja heiltäkin voi kysyä asiasta.

Hienoa, että pidät kiinni oikeuksistasi!

Hyvää syksyn jatkoa toivottaen
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei sinä,

Kiitos rohkeudestasi hakea täältä apua itsellesi. Kotitilanteesi kuulostaa todella huolestuttavalta ja meillä heräsi iso huoli sinun ja sisarustesi turvallisuudesta. Tämän takia Nuortennetin ylläpito teki kertomastasi rikosilmoituksen, jotta saisitte mahdollisimman nopeasti apua. Meille tärkeintä on, että sinä ja sisaruksesi pysytte turvassa <3

Olet ollut todella rohkea, kun olet tullut tästä kertomaan. Rohkaisen sinua myös tulla juttelemaan MLL:n työntekijän kanssa, joko soittamalla Tukilinjaan (p. 116 111) joka on auki joka ilta klo 20–24 tai varaamalla ajan chattiin työntekijälle. Sitä kautta pystytte työntekijän kanssa pohtimaan yhdessä mitä tehdä seuraavaksi ja voit samalla kertoa myös tarkemmat tietosi, niitä emme tässä viestissä voi julkaista. Jos aikoja ei ole saatavilla, voit kirjoittaa myös nettikirjepalveluumme.

Voisitko ajatella tämän viestin näyttämistä koulussa nuoriso-ohjaajallesi tai kuraattorillesi? Ymmärrän että asiasta kertominen voi tuntua pelottavalta, mutta ympärilläsi on aikuisia ja ammattilaisia, jotka haluavat parastasi ja auttaa sinua.

Pelottavan ja uhkaavan tilanteen aikana muista aina soittaa 112, sinua ja sisaruksiasi autetaan ja suojellaan varmasti, kunhan rohkaistut pyytämään apua.

Lämpimin halauksin,

Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä