Moi, kuulostaa tosi tyhmältä mut haluun vaa pois kotoo siel ei tunnu kivalta ja kotosalta. Vanhemmissa ei oo mitää vikaa mut haluun vaa pois sieltä. Tuntuu tosi oudolta olla siellä ja ku mun vanhemmat on eronnu, oon vuoroviikoin isillä ja äitillä. Joudun isille välillä ku mun käytös on ihan hirveeltä ja tällee mut en vaan opi sääntöjä kotona ja jos teen jotain tyhmää ne kohdistetaan johonki mun hyvään kaveriin nii sit en saa olla niiden kaa enää. Et multa otetaan kavereita pois mun tyhmän käytöksen takia ku en vaa opi sääntöjä ja oon koko ajan pahalla tuulella. Valehtelen koko ajan ja en tiiä vaa miks mut se tulee automaattisesti nii haluun vaa pois kotoo esim laitoksee ku tuntuu et oppisin siel asiat paremmin ja olis muutenki kivemmat olot.
oon 16v tyttö ja mun vanhemmat suuttuu todella usein turhista asioista. ja ne ei sano mulle usein et olis ylpeitä musta. Mun isä on joku super urheilija ni se juoksee treenistä toiseen ja siks sillon harvoin ku se on kotna se vaan huutaa tai ksyy miten treenit ja musta tuntuu et ainoa asia mikä sitä mussa kiinnostaa on urheilu ja hyvät numerot onko huone siisti. Äiti taas suuttuu tosi helposti mulle ja veljelle ilman syytä. ja kotna on ihan helvetin tiukat säännöt: kotiin ennen 20 ulkoota , yökyliä vain jos hyviä numeroita, ruutuaika rajoitteet, ei tiktokkia, klo 21 puhelin lataukseen, netflixiä vain luvalla,jos kerran unohtaa soittaa pianoläksyt tai yksi huono numero huudot,kokoajan uhkailuja et jotain taphtuu jos jotain ei tee niinku pitäs, veljelle paljon kiltimpiä ja sillä helpommat säännöt. ja musta alkaa tuntuu etten voi elää ku mun vanhemmat rajottaa mun elämää niin paljon. ja mun iskä on rasisti ja hokee aina et masennus ja muut nuorten mielenterveyteenliittyvät asiat ovat hupnpja, mut ne antaa äitin kanssa joka syyn mulle masennukseen jota oon kokoenut viimeiset 3kuukautta. ja en voi puhua niille mistään,kun ne on heti laittamassa uuden rajotuksen tai kertomassa jotain paskoja elämän oppeja mitään oon kuullu kymmenen kertaa yhteenpäivcään.
[tämä viesti on siirretty Päivystäjä mukana keskustelussa -palstalle]
Hei ”haluan [nimimerkkiä muutettu]”!
Kiitos, kun kerroit tilanteestasi! Kirjoitit, kuinka vanhempasi suuttuvat usein ja helposti sekä kuinka sinulle on asetettu tiukat säännöt. Jokainen varmasti kaipaa kuulla omilta läheisiltään, että nämä ovat ylpeitä ja onkin kurja kuulla, että vanhempasi eivät ole tätä osanneet sanoittaa sinulle. Sinussa on paljon muutakin kuin pelkkä urheilu, arvosanat tai huoneen siisteys!
Oli myös ikävä kuulla, että isäsi on rasisti ja suhtautuu vähättelevästi mielenterveyteen liittyviin haasteisiin. Puhuminen voi varmasti olla vaikeaa, jos aikuisilla on ennakko-oletuksia mielenterveyteen liittyvistä asioista tai jos vastaanotto on yleisesti ollut huono.
Jokaisessa perheessä on vähän erilaiset rajat ja säännöt ja ne kertovat välittämisestä. Aikuisten tehtävänä on asettaa rajat, mutta tärkeää olisikin, että perheen lapset pääsevät osallistumaan keskusteluun ja yhdessä sopimiseen.
Tuot tässä viestissäsi tosi tärkeitä ajatuksia, joista vanhempiesikin olisi tärkeää saada kuulla. Ymmärrän kuitenkin, että omien ajatuksien kertominen ääneen voi tuntua vaikealta, jos vastaanotto on yleensä ollut huono. Mitä luulet, pystyisikö vanhempiesi kanssa keskustella sellaisena hetkenä, jolloin on rauhallista? Jos heille kertoisi, että olet ollut masentunut, kaipaisit kuulla heidän olevan ylpeitä sinusta ja toivoisit, että säännöistä voitaisiin keskustella? Jos puhuminen tuntuu vaikealta, niin voit kokeilla kertoa asiat myös tekstin muodossa. Olet nimittäin hienosti osannut kuvata asiaa tässä viestissäsi!
Joskus voi olla parempi ja helpompi jutella jonkun perheen ulkopuolisen aikuisen kanssa, jos puhuminen omille vanhemmille tuntuu mahdottomalta ja ilmapiiri kotona on tulenarka. Esimerkiksi koulun oppilashuolto, esimerkiksi kuraattori, tarjoaa tukea nuorille monenlaisissa tilanteissa. Tärkeää onkin, ettei jää yksin ja saa apua itselleen.
Voit ottaa yhteyttä myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111, chattiin tai nettikirjepalveluun. Kanavissamme voit jutella mistä aiheesta tahansa luottamuksellisesti ja nimettömästi. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa 116 111 joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Muista, että voit olla tosi ylpeä itsestäsi, kun olet rohkeasti kertonut ajatuksistasi täällä. Ethän jää jatkossakaan yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Haluun pois kotoo, ihan sama, vaikka karkaamalla tai pois koko maailmasta ei niin välii.
Kotona ei oo yhtään hyvä olla koska pelkään mun iskää ja tuntuu et ois jossain vankilassa missä ei saa tehä mitään.
Oon jo miettiny 112 soittamista on nii paha olla.
Haluun pois kotoa koska ei saa tehdä mitään ja koko ajan vaan huudetaan.
Koulukin on alkanut meneen huonompaan suuntaa ja kokeista tulee huonoja numeroita ja kaikki on ihan huonosti.
Haluisin vaa päästää irti tästä elämästä heti…
Hei nimimerkki Nimetön!
Hyvä, että kirjoitit tilanteestasi. Olen pahoillani, että pelkäät isääsi eikä kotonasi ole näin ollen turvallista olla. Niin ei missään nimessä pitäisi olla. Isän pitäisi olla se turvallinen henkilö, jonka puoleen voit kääntyä kaikissa asioissa ja hänen pitäisi aina pitää sinun puoliasi.
On ihan oikein hakea apua tilanteeseen. Siihen on useampikin vaihtoehto, voit miettiä mikä niistä tuntuu sinusta parhaalta.
Yksi vaihtoehto on puhua asiasta jonkun sukulaisen kanssa. Asuuko äitisi kotona, tietääkö hän, miltä sinusta tuntuu? Myös esimerkiksi isovanhemmalle tai vaikka kummille voi puhua ja pyytää heitä auttamaan sinua.
Koulussa voit pyytää apua esimerkiksi omalta opettajalta, terveydenhoitajalta tai kuraattorilta. Voi olla, että koulussasi on muitakin ammattilaisia, joille voit puhua kotioloistasi, kuten psyykkari, kouluvalmentaja tai ohjaaja. Heidän tehtävänään on auttaa sinua tässä asiassa. Koulun ammattilaiset ovat uransa aikana nähneet monta perhettä, jossa on samanlaisia ongelmia ja he kyllä tietävät, miten asiassa kuuluu toimia.
Seuraavan kerran kun sinua pelottaa kotona, voit myös soittaa hätänumeroon 112. Silloin paikalle tulee ihmisiä, joille voit sanoa, että sinua pelottaa etkä enää halua olla kotona.
On aikuisten tehtävä huolehtia siitä, että voit elää ilman pelkoa. Joko isäsi käytös on saatava muuttumaan tai sitten pääset asumaan paikkaan, jossa sinusta pidetään hyvää huolta ja voit elää tavallista, huoletonta lapsen elämää.
Jos haluat, voit myös soittaa meille numeroon 116 111, niin voimme jutella asiasta lisää. Soittaminen on ilmaista ja puheluun vastaa MLL:n valitsema koulutettu vapaaehtoinen aikuinen. Sinun ei tarvitse kertoa nimeäsi, kun soitat.
Olen iloinen, että et enää halua elää pelossa, sinun ei tarvitsekaan! Kerro siis asiasta jollekin tutulle aikuiselle (esimerkiksi koulussa), jotta sinua ja perhettäsi voidaan auttaa. Olet tärkeä!
Lämpöisin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei nimimerkki D:
Ymmärrän hyvin, ettei kotona tee mieli olla, jos siellä koko ajan huudetaan. Eihän sen niin pitäisi olla. Kodin pitäisi olla paikka, jossa saat levätä ja olla oma itsesi ja sinua arvostetaan, tuetaan ja rakastetaan.
Ehkä huutaja kokee itsensä väsyneeksi tai on stressaantunut. Joskus vanhemmat saattavat huutaa lapsilleen, jos pelkäävät heidän puolestaan – siis että heille tapahtuu jotain pahaa. Joskus siitä tulee huomaamatta paha tapa, josta on vaikea päästä eroon ellei joku kerro, miten se muihin ihmisiin vaikuttaa.
Oletko kertonut kotona, että huutaminen harmittaa sinua? Joskus vanhemmat havahtuvat toimintaansa vasta kun joku kertoo siitä heille. Jos siis siitä ei vielä ole ollut puhetta, niin voisit jossain rauhallisessa tilanteessa kertoa, että huutaminen harmittaa sinua tosi paljon ja se vaikuttaa jo koulunkäyntiisi.
Jos rauhallinen keskustelu kotona (vaikka useampaan otteeseen) ei paranna tilannetta, on parempi, että joku ulkopuolinen auttaa teitä. Siinä tapauksessa on siis parasta pyytää apua esimerkiksi koulusi kuraattorilta. Tai jos se tuntuu hankalalta, niin ehkä sinulla on joku isovanhempi, kummi tai muu mukava sukulainen, jolle voisit purkaa mieltäsi ja joka voisi puhua asiasta vanhempiesi kanssa?
Teit tosi hyvin, kun kerroit asiasta ja haluat saada siihen muutoksen. Ole rohkea ja kerro asiasta siellä omassa lähipiirissäsi ja sano, että haluat asioiden muuttuvan.
Jos haluat harjoitella asiasta puhumista tai purkaa mieltäsi lisää tästä asiasta, voit milloin tahansa soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen. Numeromme on 116 111 ja soittaminen on sinulle täysin ilmaista. Palvelumme on auki vuoden jokaisena päivänä. Sinun ei tarvitse kertoa nimeäsi emmekä tiedä kuka olet eli emme myöskään ota yhteyttä minnekään ellet sitä itse halua ja kerro yhteystietojasi.
Toivottavasti huutaminen kotona loppuu! Haethan apua, niin asiat varmasti alkavat muuttua parempaan suuntaan.
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
moi, en tiiä mitä tähän pitäis laittaa mutta haluaisin niin pahasti pois kotoota. mulla on niin paha olla täällä. äiti huutaa kokoajan mulle koska en halua sen ”miestä” meille, koska se on kosketellu mua ”ei seksuaalisesti” ja haukkunu. mulla menee koulukin huonosti, mulla on jo yhteensä 2kk poissaoloja ja koe numerot on ihan sairaan huonoja. opettajatki on ollu huolissaan musta. riidellään äitin joka päivä. en saa mennä iskän luokse koska se on alkoholisti. mua ei kiinosta mihin joutuisin kuhan vaan tän laittaminen auttais mua pääseen pois kotoota.
Hei!
Hyvä kun kirjoitit tilanteestasi kotona. Ymmärrän hyvin, että tuntuisi hyvältä muuttaa muualle, jos kotona riidellään ja siellä on aikuinen, joka jollain tapaa koskettelee sinua ikävällä tavalla sekä vielä haukkuu. Kurjaa, että tilanne vaikuttaa myös koulunkäyntiisi.
Onko äitisi tietoinen miesystävänsä toiminnasta sinua kohtaan? Toivottavasti olet kertonut hänelle siitä, ainakin sain tekstistäsi sellaisen kuvan. Toki äidilläsi on oikeus omiin ihmissuhteisiinsa, mutta se ei saisi tietenkään vaikuttaa turvallisuudentunteeseesi kotona eikä sinun ja äitisi väleihin. On tosi harmillista, että näin on tapahtunut.
Vaikka isäsi on alkoholisti, niin onko hän silti hyvä kuuntelija ja onko sinulla sellainen olo, että hän haluaa sinulle hyvää? Voisiko hän puhua äidillesi siitä, että riitelynne harmittaa sinua ja että äitisi miesystävä kohtelee sinua huonosti?
Toivottavasti pystytte myös äitisi kanssa jatkamaan keskustelua rauhallisissa merkeissä ja löytämään tavan olla kotona niin, että sinun on turvallista olla siellä. Sinun hyvinvointisi ja turvallisuudentunteesi on nyt kaikkein tärkeintä.
Oli hyvä lukea, että opettajat ovat olleet sinusta huolissaan. Se tarkoittaa sitä, että he ovat huomanneet, ettei sinulla ole kaikki hyvin. Oletko pystynyt kertomaan jollekin heistä, minkälaista sinulla on kotona? He kyllä tietävät, että kotioloilla on suuri merkitys sille, miten oppilas pystyy keskittymään koulussa tai tekemään kotona kouluhommia. Toivon sydämestäni, että pystyisit uskoutumaan jollekin heistä tai sitten vaikka koulusi terkkarille tai kuraattorille. Ehkä äitisi uskoisi paremmin jotakuta aikuista tai ammattilaista ja saisi hyviä ohjeita siihen, minkälaista tukea sinä tarvitset? Miltä tämä kuulostaa? Voi olla, ettei äitisi käytös muutu ilman, että joku toinen aikuinen puhuu hänelle.
Sijoittaminen kodin ulkopuolelle on vasta viimeinen keino, jos mikään muu ei auta eikä lapsi ole kotonaan turvassa. Ensin siis yritetään kaikkia muita keinoja.
Hyvä, että haluat muutosta tähän asiaan. Etsi seuraavaksi sieltä läheltä joku aikuinen, joka pystyisi auttamaan sinua. Jos et halua vielä puhua koulusi ammattilaisille, ehkä joku sinulle läheinen täti, kummi tai isovanhempi voisi puhua äidillesi tästä asiasta?
Voit myös milloin tahansa soittaa meille numeroon 116 111. Olemme auki joka ikinen päivä ja valmis kuuntelemaan sinua ja miettimään tätä tilannetta yhdessä kanssasi. Jos haluat, että äitisi juttelee kanssamme, hän voi soittaa meille MLL:n Vanhempainpuhelimeen. Yhdessä voitte osallistua Tyttö olet helmi -toimintaan, jossa tavoitteena on lähentää äidin ja tyttären välejä. Ehkä siinä äitisi voisi oppia ymmärtämään ja kuuntelemaan sinua paremmin? Näistä kaikista löytyy lisätietoa MLL:n sivuilta.
Pidäthän itsestäsi huolta,
lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei. En tiedä mitä tehdä, kun kotona riitelen koko ajan vanhempien ja sisarukseni kanssa ja he syyttää minua välillä asioista joita en ole edes tehnyt ja se tuntuu kamalalta. Sitten jos olen heidän mielestään tehnyt jotakin väärin niin he(vanhempani) kieltävät minulta pääsyn ainoaan harrastukseeni joka tavallaan pitää mun muutaman ystävän ja musiikin kanssa mut hengissä koska jos mulla ei olisi noita(harrastus, ystävät, musiikki) niin oisin vrm jo tappanu itteni. Oon 13 v tyttö. En vaan jaksa ku ne kieltää multa asioita jotka pitää mut hengissä koska sillon mulle tulee vielä pahempi olo ja enemmän itsetuhosii ajatuksii. Olen käynyt nuorisopsykiatralla ja käyn siellä aina välillä ja näin ja olen lääkityksellä mutta ei mikään oikein auta. En aina vaan jaksais olla kotona. Koulu menee mulla kanssa semi huonosti, mua ahdistaa usein ja oon pari kertaa meinannu tappaa itteni. Ollaan yritetty tuhansia kertoja keskustella mun vanhempien kanssa mut asiat ei hoidu silläkää. Perheterapiaan meitä ei sais vaikka haulikolla uhkais. Ja nytkin kun rikoin vahingossa yhden jutun joudun maksamaan uuden (on siis kyse ihan kalliista jutusta) vaikka se oli vahinko eikä mun vanhemmat usko mua. Välillä mun sisällä on vaan niin paljon raivoo et en pysty hillitteen itteeni mut yritän. Oon vaan täällä kotona lyöny ja silleen, mut sitte kun yritän kuluttaa sen raivon johonkin muuhu ku ihmisiin niin sitte rikon tavaroita ja sitte mun vanhemmat suuttuu ja huutaa ja rankasee ihan sikana. Ja sit ku yritän selittää ja sanoo et toi oli epäreiluu niin ne vaan nauraa ja kääntää sen tilanteen niin että ne on vaan kohtuullisia ja minä tyhmä. Olin kerran koulussa yheltä tunnilta pois ku ahdisti niin paljon eikä mun vanhemmat oo koskaa olleet niin vihasia. Se oli melkeen pelottavaa. ne teki selväks et en saa olla enää koskaan yheltäkään tunnilta pois tai tulee valtava rangaistus. Nyt mun äiti on uhannut lopettaa mun harrastuksen maksamisen. Mä pelkään että ne oikeesti tekee niin, ja ku se on aika kallis harrastus nii en usko et voisin saada siihen mitään tuki/apurahaa (?) Pelkään et jos ne tekee niin niin oikeesti tapan itteni. Ei kotona oikeesti oo ees mitään tekemistä ja sit vaan masennun enemmän. Mitä voisin tehä?
Hei!
Kuulostaapa tosiaan hankalalta ja kurjalta tilanteelta. Aika monta keinoa sinulla on jo käytössä: Olet yrittänyt keskustella vanhempiesi kanssa, käyt nuorisopsykiatrisella ja olet lääkityksellä. Kaksi jälkimmäistä eivät tosin vaikuta siihen, mikä ainakin viestisi perusteella on juurisyy pahaan oloosi: se, että sinusta tuntuu, ettet tule vanhempiesi suunnalta kuulluksi tai ymmärretyksi. Heidän olisi tärkeää pystyä ymmärtämään sinua paremmin, jotta tuntisit olosi kotona rakastetuksi ja turvalliseksi. Olenko oikeassa? He ovat ihmisiä, joiden puoleen sinun pitäisi pystyä kääntymään, kun tunnet olosi ahdistuneeksi tai vihaiseksi. On harmillista, ettet nyt pysty tukeutumaan heihin.
Mikä sitten avuksi? Olet yrittänyt jo jutella heidän kanssaan. Varmistan vielä, onko se tapahtunut rauhallisissa merkeissä vai riidan aikana? Parasta on usein jutella itselle tärkeistä asioista silloin, kun kumpikaan osapuoli ei ole väsynyt, nälkäinen, stressaantunut tai muutoinkaan huonolla tuulella. Usein voi olla helpompi jutella yhdelle aikuiselle kerrallaan ja sellaisessa tilanteessa, jossa ei tarvitse katsoa toista silmiin: esimerkiksi saunassa, autoillessa, kävelyllä tai vaikka leipoessa. Silloin molemmat saavat rauhassa mutustella toisen sanomaa asiaa ja miettiä, mitä haluaa toiselle kertoa. Toisen syyttäminen voi aiheuttaa vastareaktion – sitä vastoin kannattaa ennemmin kertoa, miltä itsestä tuntuu ja mitä toiselta toivoisi ja miksi.
Joskus välit ovat niin tulehtuneet, että on parempi ottaa puhemieheksi joku ulkopuolinen. Pystyykö nuorisopsykiatrian hoitaja kertomaan vanhemmillesi, millaista tukea heiltä kaipaisit ja mikä saisi sinut tuntemaan olosi kotona ymmärretyksi ja rakastetuksi?
Meillä MLL:ssä on olemassa Tyttö olet helmi -toiminto, joka on suunnattu nimenomaa yläkouluikäisille tytöille ja heidän äideilleen. Sen tarkoituksena on parantaa heidän välejään ja auttaa äitejä ymmärtämään tyttöjään paremmin. Se on saanut tosi hyvää palautetta sekä äideiltä että tyttäriltä. Voit lukea siitä lisää täältä: https://www.mll.fi/vanhemmille/tukea-perheen-huoliin-ja-kriiseihin/tukea-tytoille-ja-aideille/. Mukaan pääsee nopeallakin aikataululla ja mistä päin Suomea tahansa eikä se maksa mitään. Miltä se kuulostaisi? Se voisi auttaa äitiäsi ymmärtämään sinua paremmin!
Toivottavasti joku näistä keinoista tepsisi. Lisäksi voit pyytää apua koulusi kuraattorilta. Jos kerrot hänelle, millaista sinulla on kotona ja mitä vanhemmiltasi toivoisit, hän voisi puhua heille puolestasi. Olisi tosi tärkeää, että sinun olisi hyvä olla kotonasi, asuthan siellä vielä monta vuotta ja tulet taritsemaan vanhempiesi apua ja tukea vielä pitkään.
Me olemme täällä Lasten ja nuorten puhelimessa ja chatissä turvanasi joka ikinen päivä. Numeromme on 116 111 ja voit soittaa meille aina täysin ilmaiseksi ja anonyymisti, jos olosi on joskus kurja tai kaipaat juttukumppania.
Olet tärkeä!
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä