mielenterveyttä ja sen häiriöitä käydään läpi jo peruskoulussa. lukiossa jos lukee psykologiaa siihen syvennytään tunneilla vielä tarkemmin. mutta silti itsensä vahingoittaminen aiheena loistaa poissaolollaan, vaikka se on yllättävän yleistä ja jotain, josta monet nuoret kärsii. jo peruskoulussa ihmettelin miksei täst puhuta, mutta aattelin et ehkä oltiin ”liian nuoria” siihen (vaikka itsemurhasta puhuttiin jo sillon). kävin lukiossa kurssin mielenterveydestä ja itsensä vahingoittamisesta ei puhuta kertaakaan kunnolla. miks ei?? ei siinä oo mitään järkeä?? me puhutaan syömishäiriöistä, masennuksesta, jopa itsemurhasta ja kaikista maailman mielen sairauksista syvällisesti, mut oon kuullut itsensä vahingoittamisen mainittavan KERRAN koko peruskoulun ja lukion aikana kun on käsitelly mielenterveyttä ja sekin oli niin ohimenevää, että huh huh. sitä ei mainittu edes addiktioissa, vaikka siinä ois niin jäätävn paljon käsiteltävää. oltais voitu puhua eri tyyppisistä itsensä vahingoittamisista, miten suhtautua siihen, miten vaikka AUTTAA kaveria jos huomaa jotain, mutta ei. miks siitä ei puhuta?? meidän pitäisi. ei itsensä vahingoittaminen katoa minnekään, nuoret vaan tuntee olonsa yksinäisemmiksi.
Hei nimimerkki ”hämmentynyt”!
Nostit tänne keskusteluun todella tärkeän aiheen, kiitos siitä!
Tosi hienoa, että olet pysähtynyt pohtimaan aihetta ja halusit nostaa aihetta myös tänne. Oletkin tekstissäsi pohtinut todella hyviä juttuja, millä tavalla itsensä satuttamista voisi esimerkiksi käsitellä koulussa. Itsensä satuttaminen on aina vakavaa ja siihen tulee aina saada apua! Itsensä satuttaminen on valitettavasti yleistä, mutta samaan aikaan moni saattaa kokea olevansa oman pahan olonsa kanssa yksin.
En osaa ottaa kantaa opetussuunnitelmien sisältöihin ja miksi itsensä vahingoittamista ei olla nostettu enemmän opetuksessa. Sinulla on paljon tärkeitä ajatuksia ja näkökulmia aiheesta sekä miksi siitä olisi tärkeää puhua. Mitä ajattelet, että voisitko nostaa aihetta keskusteluun myös jonkun opettajan kanssa? Uskoisin, että opettaja varmasti arvostaa, kuinka huolella olet pohtinut asiaa sekä haluat tärkeää ja vakavaa aihetta enemmän puheisiin.
Nuortennetissä on jonkin verran tietoa viiltelyyn liittyen: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/
sekä kuinka viiltelyyn voi hakea apua: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/mista-apua-viiltelyyn/
Nuortennetin ”apua ja tukea” -osiossa on esimerkiksi vinkkejä siihen, miten voi ottaa huolia puheeksi läheisen kanssa, miten hakea apua ammattilaiselta tai miten auttaa kaveria: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/
Myös meidän ilmaisiin lapsille ja nuorille suunnattuihin palveluihin voi ottaa yhteyttä, jos haluaa jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti. Lisää voit lukea täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Hyvää kevään jatkoa!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Meillä puhuttiin kyllä ihan laajasti yläasteella itsetuhoisuudesta, niin suorasta kuin epäsuorasta. Itsensä vahingoittaminenhan on yleensä suoraa itsetuhoisuutta, mutta joskus itsensä vahingoittamisen keinot voivat olla myös epäsuoria. Myöskin lukion PS04-kurssilla oli puhetta itsetuhoisesta käyttäytymisestä. Riippunee koulusta, mutta kyllä se ainakin opintosuunnitelmassa yläkoulun terveystiedossa ja lukion psykologiassa on.
