mitä tapahtuu jos jää viiltelystä kiinni
Hei. Oon tosiaan 14-vuotias, ja haluisin kysyä että miten itsetuhoinen pitää olla päästääkseen osastohoitoon?
Ite oon alkanut viiltelemään noin pari kuukautta sitten. En halua kertoa tästä vanhemmille koska ne vaan alkais huutamaan. Äiti huutaa mulle ihan kaikesta esim siitä että en oo siivonnu mun huonetta. Eilenki se huus mulle siitä että vihaan itteeni. Mun perheellä olis varmaan parempi olla jos mä en olis olemassa. Mitä voin tehdä?
Hei Liv,
Kiitos viestistäsi!
Valitettavasti en osaa suoraan vastata kysymykseesi. Lääkäri on se, joka tekee arvion ja päätöksen siitä, että pääseekö osastohoitoon.
Itsetuhoisiin ajatuksiin ja itsetuhoiseen käytökseen tulee aina saada apua! Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, niin kerrothan siitä jollekin luotettavalle aikuiselle, esimerkiksi vanhemmalle tai jollekin muulle läheiselle aikuiselle. Voit kertoa aikuiselle, että sinulla on mielen päällä asioita, joista haluaisit päästä juttelemaan esimerkiksi lääkärille tai terveydenhoitajalle. Myös koulussa kuraattori on sinua varten ja hänelle voi myös kertoa tämän kaltaisista asioista.
Jos haluat jutella anonyymisti aikuisen kanssa, meillä Nuortennetissä on ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Näissä palveluissa voit maksuttomasti jutella ihan mistä aiheesta tahansa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Hei 11v tyttö,
Kiitos paljon viestistäsi! Tilanteesi kuulostaa todella raskaalta ja olen iloinen, että päätit kirjoittaa siitä tänne.
Minulla herää huoli voinnistasi, koska kerroit, että olet alkanut viiltelemään. Viiltelyyn tulee aina saada apua ja löytää muita keinoja pahan olon helpottamiseen.
Ikävä kuulla, että äitisi huutaa sinulle jatkuvasti. Jos kokemus on se, että monista asioista huudetaan, niin silloin saattaa varmasti tulla sellainen olo, että ei haluakaan kertoa omista asioistaan. Uskon kuitenkin, että perheesi ei halua, että et olisi olemassa!
Kerroit, että äitisi alkoi huutamaan sinulle, kun kerroit vihaavasi itseäsi. Sinulla on varmasti ollut huono olo, kun kerroit tuon, eikä huutaminen varmasti auttanut oloasi. Ehkäpä äitisi ei oikein tiennyt, miten reagoida? Oli miten oli, niin huutaminen tuosta aiheesta kuulostaa todella epäreilulta sinua kohtaan.
Viiltelystä kertominen ei todellakaan ole helppoa! Olisi kuitenkin tärkeää, että kertoisit siitä jollekin luotettavalle aikuiselle. Jos ääneen sanominen tuntuu vaikealta, niin voisitko esimerkiksi kirjoittaa oloasti ja näyttää kirjoituksen aikuiselle?
Voit myös kokeilla puheeksi ottamiseen Nuortennetin ”Huoli puheeksi!” -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Voit täyttää kohdat, joista haluaisit kertoa ja näyttää lomakkeen aikuiselle.
Olisi tärkeää, että kertoisit viiltelystäsi jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Tällainen voi olla esimerkiksi joku lähipiiriisi kuuluva aikuinen (vanhempi tai muu sukulainen). Koulussa voit kertoa esimerkiksi kuraattorille tai terveydenhoitajalle.
Voit myös jutella ilmaiseksi ja anonyymisti Lasten ja nuorten puhelimessa (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chatissa ja nettikirjepalvelussa: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Älä jää yksin!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Mietin tässå että mulla ei oo auttanu ahdistuksen hallinta keinot tai mitään viiltelyyn. Viiltelen päivittäin ja käyn tällä hetkellä juttelemassa ja mikään ei auta. Mun viiltely on pahentunut todella paljon enkä osaa lopettaa sitä envaan pysty entiiä mitä tehdä koska en tunne oloani turvalliseks. Mitä mun pitäis tehä voiko tommosen takia esil päästä jonnekki osastolle?
Hei nimimerkki 17 v,
Kiitos viestistäsi! Olet tosi rohkea, kun kirjoitat tänne!
Ikävä kuulla, että ahdistuksen hallintakeinot eivät ole auttaneet viiltelyyn ja se on pahentunut. Upeaa, että olet kuitenkin käynyt juttelemassa, mutta kurja kuulla, että se ei ole auttanut.
Onko sinun helppo jutella siellä, missä olet käynyt juttelemassa? Voisitko kertoa jollekin, että sinusta tuntuu, että tähän asti saadut keinot eivät ole auttaneet ja tilanne on vain pahentunut?
En osaa vastata, että voitko päästä osastolle, mutta nuo ajatukset kannattaa nostaa esille siellä, missä käyt juttelemassa. Hän voi pohtia kanssasi, että miten tilanteessasi kannattaisi edetä.
Jos haluat jutella anonyymisti luotettavan aikuisen kanssa, voit soittaa meidän Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) tai tulla juttelemaan chattiin tai kirjepalveluun: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
lol mul oli joku vuod sit sellanw punane maalitahra lin kädes ja mun mutsi kysy et mikä vittu toio vastasin et maalii, hetken pääst se sano et ”minä en sit mitää viiltelyi kattele” ja nyt mä envoi olla shortseis ku mua pelottaa mun mutsi lmao
Hei nimimerkki Moi.
Kiitos viestistäsi. Kerroit, äitisi reaktiosta, kun sinulla oli maalitahra kädessäsi ja hän oli aluksi tulkinnut sen itsetuhoiseksi käytökseksi. Vaikka tilanne ei silloin ollut äitisi pelkäämä ei hänen reaktionsa kuitenkaan ollut oikeanlainen tai kannusta kertomaan omasta pahasta olostaan, jos sellainen olo olisi.
Ymmärsinkö kuitenkin oikein, että sinulla on jaloissa viiltelyjälkiä, jonka vuoksi et voi käyttää äitisi edessä shortseja? Jos näin, ymmärrän hyvin, että niistä ei halua kertoa, jos aiemmin on saanut kommentin, jonka äitisi lausui aiemmin. Äitisi kuitenkin rakastaa sinua ja haluaa, että sinulla on hyvä olla. Hänen lausumansa kommentti voi myös hyvin olla hänen pelkoaan siitä, että hän ei tiedä miten asiaan kuuluisi suhtautua.
Itsetuhoinen käytös on aina merkki pahasta olosta ja syyt siihen täytyy aina selvittää. Vaikka itsensä satuttaminen hetkessä helpottaisikin, ei se ikinä poista pahaa oloa, päinvastoin, lisää ahdistusta ja häpeää. Jos sinulla on itsetuhoista käytöstä, on siihen haettava apua eikä sen kanssa ikinä kannata jäädä yksin. Hienoa, että kerroit asiasta tänne meille. Olisi todella tärkeää, että saisit kerrottua myös lähipiirissäsi olevalle aikuiselle asiasta. Jos äidillesi kertominen ei tunnu oikealta, onko sinun lähipiirissäsi muita turvallisia aikuisia, joiden kanssa voisit ottaa asian puheeksi? Asiasta voi olla vaikea puhua, joten jos tunnet sen luontevammaksi voi myös asiasta kirjoittaa ja antaa teksti valitsemalleen henkilölle. Asiaa voi myös alustaa kertomalla miten toivoo, että aikuinen reagoisi tai ei reagoisi asiaan. Esimerkiksi ”Minulla on jotakin kerrottavaa, mutta toivon, ettet suutu/kiihdy”. Näin aikuinen osaa varautua uutisen laatuun ja tietää, että pelkäät kyseistä reaktiota, joka esimerkiksi äidilläsi oli aiemmin.
Ethän jää yksin asian kanssa. Apua löytyy aina! Jos haluat voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111) ja puhua nimettömästi ja luottamuksellisesti päivystäjän kanssa asiasta.
Olet tärkeä, pidä huolta itsestäsi!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi.
Oon 13 vuotias tyttö ja pelkään että äiti näkee mun viiltelyjäljet. Erosin mun pitkäaikasesta poikaystävästä äskettäin ja sitten tuli tehtyä se typerä asia jonka luulin helpottavan mun oloa. [Osa tekstistä poistettu] En uskalla käyttää t-paitaa koska en halua että äiti huolestuu, koska todellisuudessa oon ihan kunnossa. Tajusin että löydän kyllä jonkun paremmankin keinon helpottaa mun oloa kuin viiltely.
Hei nimimerkki ☾︎
Kiitos viestistäsi!
Kurja kuulla, että olet kokenut hiljattain eron pitkäaikaisesta poikaystävästäsi. On todella luonnollista, että ero saattaa herättää voimakkaita ja vaikeita tunteita. Kerroit, että olit eron jälkeen päätynyt satuttamaan itseäsi ja olet satuttanut itseäsi myös aikaisemminkin. Itsensä satuttaminen on merkki pahasta olosta ja itsetuhoiseen käytökseen on aina tärkeää saada apua. Todella hienoa kuulla, että olet tajunnut löytäväsi jonkun paremman keinon olon helpottamiseksi. Sinun ei kuitenkaan tarvitse löytää parempia keinoja yksin, vaan sinulla on oikeus saada tukea itsellesi.
Kerroit, että pelkäät äitisi näkevän viiltelyjälkesi, koska et haluaisi hänen huolestuvan. Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat. Vanhemmat usein kantavat huolta lapsistaan. Heidän tehtävä on kuitenkin olla tukena myös vaikeina hetkinä. Kynnys kertoa vanhemmalle saattaa olla todella korkea, mutta haluaisin silti kannustaa sinua harkitsemaan äidillesi kertomista. Raskaan asian jakaminen jonkun läheisen aikuisen kanssa, voi keventää omaa mieltä. Kertomalla asiasta äitisi saattaisi osata olla myös paremmin tukenasi, eikä sinun tarvitsisi enää piilotella asiaa.
Joskus ääneen sanominen voi tuntua hankalalta ja jotkut kokevat kirjoittamisen parempana keinoja kertoa vaikeasta asiasta. Tarvittaessa asian puheeksi ottamiseen voi hyödyntää myös Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/
Kuten tuossa alussa sanoinkin, niin sinun ei tarvitse yksin miettiä parempia keinoja pahan olon lievittämiseksi. Kerroit, että olet nyt kunnossa ja nyt itseasiassa voisikin olla hyvä hetki miettiä ennakkoon, mitä keinoja sinulla olisi tulevaisuudessa pahan olon helpottamiseksi. Esimerkiksi koulukuraattori tai koulupsykologi ovat sellaisia ammattihenkilöitä, joiden kanssa voit luottamuksellisesti pohtia, miten voit tulevaisuudessa löytää itsellesi hyviä ja toimivia keinoja.
Voit aina myös soittaa nimettömästi meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai tulla juttelemaan chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Lisätietoa ja aukioloajat löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet tärkeä ja arvokas!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
mulla on ollut ahdistusta viimeaikoina paljon ja oon taas alkanu viiltelemään. kutosella jäin kiinni viiltelystä kun kaverit painosti kertomaan aikuiselle. lopetin sitten viiltelyn ja kävin pari kertaa kuraattorille juttelemassa, muuta ei siitä apua ollut ja niitten parin kerran jälkeen ei enää tarvinnut käydä kuraattorilla, vaikka en saanutkaan niistä parista kerrasta tarvitsemaani apua. en kuitenkaan uskaltanut sanoa siitä kellekkään. viiltely loppui, koska en halunnut jäädä enää uudelleen kiinni, mutta nyt ahdistus on taas tullut ylivoimaiseksi ja sorruin. [Osa tekstistä poistettu] kaverit käskee lopettaa, mutta en halua, vaikka tiedän että se ei oo hyvä tapa. oon nyt seiskaluokan alussa ja haluaisin saada tän pahan olon pois. vanhemmilleni en kuitenkaan aio siitä sanoa. mietin että laittaakohan koulupsykologi vanhemmille viestiä, jos menisin sinne juttelemaan.
Hei nimimerkki ”anonyymi <3”,
Kiitos, kun laitoit viestiä! Surullista kuulla, että sinulla on ollut paljon ahdistusta viime aikoina ja olet satuttanut itseäsi. Kuulostaa, että sinulla on ympärilläsi upeita ja välittäviä kavereita, kun ovat kannustaneet sinua lopettamaan viiltelyn ja menemään juttelemaan aikuiselle.
Hienoa, että aikaisemmin yritit lopettaa ja kävit kuitenkin kuraattorille, vaikka silloin apu ei ollutkaan lopulta riittävää. Viiltelystä ei ole aina helppoa päästä eroon ja kuten sanoitkin, tiedät itse, että se ei ole hyvä tapa, mutta et haluaisi lopettaa. Sinulla on täysi oikeus saada kuitenkin itsellesi riittävää apua ja tukea pahan olosi käsittelyyn. Olet ottanut jo ison askeleen eteenpäin, kun kirjoitat asiasta tänne ja kerrot, että haluat saada pahan olon pois – hyvä sinä!
Mietit, laittaako koulupsykologi vanhemmillesi viestiä, jos menet hänelle juttelemaan. Koulupsykologille kannattaa kertoa jo heti alussa, että et halua vanhempiesi tietävän. Jos psykologilla herää huoli turvallisuudestasi, hän on velvoitettu tekemään lastensuojeluilmoituksen, mutta muuten hän ottaa huomioon sinun ikä- ja kehitystasosi ja hän on sen mukaan velvoitettu kunnioittamaan vaitiolovelvollisuutta asioissasi.
Kannustaisin sinua ehdottomasti tapaamaan koulupsykologia. Hän on työssään tottunut kohtaamaan monenlaisia lasten ja nuorten haasteita. Hän pystyy käsittelemään pahaa oloasi kanssasi sekä auttaa sinua miettimään muita keinoja pahan olon lievittämiseen.
Jos haluat, voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), jossa voit jutella täysin anonyymisti luotettavan aikuisen kanssa. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Sinun ei tarvitse jaksaa yksin ja sinulla on oikeus saada apua. <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Mun äiti on tosi vihainen siitä mutta hän ei ikinä nähnyt niitä viiltoja vaan mun isoveli huomasi ja hän alkoi pelleillä siitä, noh mähän sitten esitin etteikö mua kiinnosta mutta kyllä se vähän kirpaisi. Joku päivä mun äiti sanoi että jos mulla nyt oikeasti niitä viiltoja on niin hankitaan apua ja minun pitää näyttää ne, väitin etteikö mulla ole ja lähdin pois paikalta no eihän mun äiti siitä sitten muuten mitää ole tehnyt (oon 12v)
Hei nimimerkki Pesusieni,
Kiitos viestistäsi!
Kirjoitit, että veljesi on nähnyt jäljet, jotka ovat seurausta itsesi satuttamisesta. Veljesi oli tällä asialla pelleillyt ja on hyvin ymmärrettävää, että se on tuntunut sinusta kurjalta. Sinulla on myös täysi oikeus tuntea ikäviä tunteita.
Tulkitsinko oikein, että äitisi oli ollut vihainen siitä, että olit satuttanut itseäsi? Joskus läheisen ihmisen ensimmäinen reaktio voi olla toisenlainen, mitä odottaa tai toivoo. Kuulostaa kuitenkin siltä, että äitisi on jäänyt asiaa miettimään ja hänellä on herännyt huoli, koska otti asian puheeksi uudestaan kanssasi. Kerroit sanoneesi äidillesi, että sinulla ei ole jälkiä ja lähdit tilanteesta pois, eikä äitisi ole tehnyt muuta. Osaatko sanoa, olisitko toivonut äidiltäsi jotain muuta tuossa tilanteessa?
Itsensä satuttaminen kertoo usein omasta sisäisestä pahasta olosta. Pahaan oloon on aina saatava apua. Itsensä satuttamisen tilalle on mahdollista löytää muita keinoja helpottamaan omaa oloaan. Tärkeintä olisi, että sinun ei tarvitsisi olla yksin.
Luuletko, että voisit ottaa asian puheeksi vielä äitisi kanssa? Jos puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta, voit kokeilla esimerkiksi kirjoittaa kirjeen äidillesi. Olet hänelle varmasti tärkeä ja uskon, että hän haluaisi auttaa sinua parhaansa mukaan. Aina aikuinenkaan ei heti tiedä, mikä olisi parhain keino olla tukena, mutta omalle läheiselle ja turvalliselle aikuiselle on hyvä olla rehellinen omasta olostaan. Avoimuudelle ja rehellisyydellä aikuinenkin pystyy helpommin auttamaan.
Entä miltä sinusta tuntuisi ajatus, että menisit juttelemaan voinnistasi koulukuraattorin tai -terveydenhoitajan kanssa? He ovat ammattilaisia, jotka ovat tottuneet kohtaamaan työssään monenlaisia nuoria ja heillä on keinoja tukea sinua, jotta olosi helpottaisi.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Olet tärkeä ja arvokas! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
Moi oon __ vuotias ____ joka on viiltäny pariviikoa mua pelottaa jos terveyden tarkastuksessa terveyden tarkastaja huomaa haluan tietää pystynkö kieltäytyä terveys tarkastuksesta?