Pelaaminen ja hyvinvointi
Artikkelin on kirjoittanut Tampereen yliopiston pelikasvatustutkijatohtori Mikko Meriläinen.
Digitaalinen pelaaminen on kiinteä osa monen nuoren arkea, joten pelaamisen ja hyvinvoinnin risteyskohtiin on hyvä kiinnittää huomiota. Pelaamisella on runsaasti potentiaalia vaikuttaa hyvinvointiin – nämä vaikutukset ovat pääasiassa myönteisiä, mutta myös riskit on hyvä huomioida. Tässä artikkelissa nostetaan esiin kaksi tärkeää pelaamiseen ja hyvinvointiin liittyvää teemaa: rentoutuminen ja sosiaalisuus.
Erilaiset pelit tarjoavat monenlaisia kokemuksia, oli kyseessä sitten kaverien kanssa ajan viettäminen tai omassa rauhassa rentoutuminen pelin tarinaan uppoutuen. Pelaamisen vaikutukset ovat hyvin yksilöllisiä: niin ihmiset kuin pelikokemuksetkin ovat erilaisia, ja vaihtelevat esimerkiksi elämäntilanteen tai jopa päivän mukaan (Kallio, Mäyrä & Kaipainen 2009).
Pelit voi tarjota vastapainoa esimerkiksi koulun, työn ja muun arjen aiheuttamaan stressiin ja auttaa rentoutumaan. Oma aika ja vapaus tehdä jotain mistä tulee hyvää fiilistä voi olla erityisen tarpeellista, jos arki on monin tavoin säädeltyä. Pelaaminen voi joskus lisääntyä vaikeassa elämäntilanteessa, kun muun arjen kuormitusta helpotetaan pelaamalla (Meriläinen 2020).
Vaikka pelaaminen on hyvä tapa helpottaa stressiä, on kuitenkin syytä pitää mielessä, että sen ei pitäisi olla ainoa vastaus arjen ongelmiin. Esimerkiksi masennuksen tai ahdistuksen yhteydessä pelaaminen voi yltyä liialliseksikin, ja vaikuttaa muun muassa yöunen määrään ja laatuun. Tällöin voi syntyä noidankehä, jossa pelaaminen sekä helpottaa oloa että pahentaa sitä.
- Onko pelaaminen lisääntynyt äkillisesti ilman selvää syytä (esim. uuden pelin hankinta)?
- Venyykö pelisessiot aiempaa myöhemmäksi iltaisin tai öisin? Onko pelaamista vaikea lopettaa?
- Reagoitko erityisen voimakkaasti, jos pelaamistasi rajoitetaan? Hermostutko?
- Erityisen tärkeää onkin pohtia, onko lisääntyneen pelaamisen taustalla jotain huolta tai murhetta ja pyrkiä saamaan muutosta näihin mahdollisiin taustasyihin.
Lähteet:
- Kallio, K. P., Mäyrä, F. & Kaipainen, K. 2009. Pelikulttuurin monet kasvot: Digitaalisen pelaamisen arkiset käytännöt Suomessa. Teoksessa Suominen ym. (toim.) Pelitutkimuksen vuosikirja 2009. Tampereen yliopisto, 1–15.
- Meriläinen, M. 2020. Kohti pelisivistystä. Nuorten digitaalinen pelaaminen ja pelihaitat kotien kasvatuskysymyksenä. Helsingin yliopisto. Kasvatustieteellisiä julkaisuja 66.
Aiheeseen liittyvät
- Pelaaminen
- Miten voin vaikuttaa pelikulttuuriin?
- Digihyvinvointi
- DIGIFIT: Tää ei oo kuuri, tää on treeni!
- Miten kilpapelaaja huolehtii omasta digihyvinvoinnista?