Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Onpa tosi kurjaa, että ahdistus on nyt noin voimakasta. Se ei ole varmasti yhtään mukavaa. Muista, ettei se ole sinun vikasi etkä ole tehnyt mitään väärää. Saat olla välillä heikko ja tarvita apua. Kaikki meistä kohtaavat elämässään tilanteita, jolloin omat voimat ja keinot eivät riitä, vaan tarvitsemme toisten apua. Se on ihan ok. Joskus myöhemmin elämässäsi sinä saatat olla se, joka tuot jollekin toiselle iloa, lohtua tai turvaa. Mutta nyt on sinun vuorosi ottaa apu vastaan.

Olen iloinen, että sinusta pidetään huolta. Sinun ei anneta olla yksin, vaan turvallisuudestasi huolehditaan. Kuulostaa siltä, että olet tosi tärkeä ja rakas läheisillesi.

Toivon, että saat hyvää ammatillista apua (esimerkiksi psykologilta, psykiatriselta sairaanhoitajalta tai terapeutilta). Onko kanssasi opeteltu erilaisia keinoja sietää tai hallita ahdistusta? Tai onko sinulla lääkitys ahdistukseen? Jos et saa tällä hetkellä tarpeeksi tukevaa apua, niin toivon, että ympärilläsi on aikuisia, jotka vaativat sitä sinulle. Ahdistus on sinänsä ihan luonnollinen tunne, mutta kovin vahvana ja toistuvana se ymmärrettävästi vaikeuttaa elämää. Onneksi siihen on olemassa apua ja toivon, että sinäkin olet avun piirissä.

Toivon, että pystyt tukeutumaan myös huoltajiisi, kun ahdistus iskee. Oletko osannut kertoa heille, miten he voivat olla tukenasi? Auttaisiko silloin yhteinen tekeminen: lenkki, hieronta, silitys tai rapsuttelu, hiusten harjaus tai jokin muu? Kannattaa kokeilla eri asioita ja kertoa heille, mikä sinua auttaisi. Kokeilemalla varmasti löytyy jokin tekeminen tai mielikuvaharjoitus, jonka avulla pääset pahimman olon ohi ilman, että satutat itseäsi.

Esimerkiksi juuri toisen ihmisen kosketus voi kertoa kehollesi, että kaikki on hyvin eikä ole mitään hätää. Kosketus tutkitusti vähentää kehon stressihormoneja ja auttaa rauhoittumaan. Jotkut saavat apua kylmästä suihkusta tai jääpalojen puristelusta, toiset taas kuminauhan rämpyttämisestä rannetta vasten. Lisäksi olisi tosi tärkeää, että juttelisit eri keinoista oman ammattilaisesi kanssa.

Ehkä tiedätkin Nuorten Mielenterveystalon netissä? Siellä on ahdistukseen oma-apusivusto, josta voisi olla sinulle apua? Tässä sinne linkki: https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/nuorten-ahdistuksen-omahoito-ohjelma Siellä on erilaisia vinkkejä kovan ahdistuksen sietämiseen, mm. kylmäaltistusharjoitteita sekä hengitysharjoituksia.

Muista, että mekin olemme täällä sinua varten ja voit soittaa meille ja jutella vaikka ihan vain niitä näitä sen aikaa, kunnes pahin olo on ohi. Arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 meillä Lasten ja nuorten puhelimessa (numerossa 116 111) vastaa koulutetut vapaaehtoiset ja saat jutella niin kauan kuin haluat. Arkisin klo 20-24 samassa numerossa vastaavat sen sijaan ammattilaiset. Voit myös tulla chattiin juttelemaan, jos haluat. Meillä voi jutella mistä vaan – ahdistuksesta ja muista kurjista asioista tai jostain kevyemmästä, mikä vain auttaa sinua parhaiten.

Paljon voimia sinulle! Toivottavasti jaksat tehdä myös sellaisia kivoja asioita, joista nautit! Olet ansainnut jokaisen mukavan hetken, jonka tulevat päivät sinulle tuovat!

Auringon säteitä ja lämpöä sinulle
toivottaa
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Olen tosi pahoillani, että olet jo pidempään kärsinyt masennuksesta ja paniikkihäiriöstä. Silloin kun olo on kurja pidemmän aikaa, on ihan ymmärrettävää, että sen haluaa loppuvan. Yritä kuitenkin pitää toivoa yllä sen suhteen, että olosi saadaan vielä paremmaksi!

Hyvä, että käyt kuraattorin luona. Käytkö sen lisäksi psykologilla, psykiatrisella sairaanhoitajalla tai muulla mielenterveyden ammattilaisella? Jos kuraattorin käynnit eivät auta (he ovat koulutukseltaan sosiaalityöntekijöitä), niin voisitko ottaa puheeksi, että tarvitset ehkä jo jotain tukevampaa apua masennukseen ja paniikkihäiriöön? Ne ovat nimittäin molemmat hoidettavissa olevia sairauksia ja olisi hyvä, jos saisit niihin sellaista hoitoa, joka auttaa ja saa sinut voimaan taas hyvin. Joskus oikeaa hoitomuotoa voi joutua etsimään pidempäänkin, mikä on tietenkin tosi harmillista.

Olen tosi ylpeä sinusta, kun haluat ottaa myös nuo kuoleman ajatukset puheeksi kuraattorin kanssa. Se on ihan oikein! Kuraattorisi on ihan varmasti jutellut kuoleman ajatuksista monen muunkin nuoren kanssa. Ymmärrän hyvin, että se saattaa silti jännittää. Olisiko helpompaa laittaa siitä hänelle viestiä? Voisit kirjoittaa siinä, että sinulla on ollut kuoleman ajatuksia tai että itsemurha on välillä mielessäsi, mutta että asiasta on vaikeaa puhua. Se on vaikeaa tosi monelle, joten et ole lainkaan ainoa.

Toivon, että sinulle löytyisi jostain ihan oikea lämmin syli! Millaiset välit sinulla on huoltajiisi tai vaikka isovanhempiisi? Voisitko sanoa jollekin heistä joskus, että ”Mulla on tosi kurja olo, voinko tulla kainaloon?” Voit myös pyytää vaikka jalka- tai päähierontaa, sillä kosketus tutkitusti auttaa. Toivon kovasti, että myös kuraattorisi osaa kertoa huoltajillesi, miten he voivat auttaa sinua, kun mieli on musta tai paniikkikohtaus on tulossa / päällä / ollut juuri. Jos ei, niin toivottavasti osaat itse kertoa heille, kuinka he voivat olla parhaiten apunasi ja tukenasi, sillä vain sinä itse tiedät, mikä sinua auttaisi parhaiten. Kannattaa kokeilla eri asioita sekä itse että muiden kanssa. Olet tärkeä!

Elämä kyllä muuttuu helpommaksi, kun saat siihen apua. Mekin olemme täällä sinua varten, jos haluat soittaa (numeromme on 116 111) tai chattaillä kanssamme. Palvelumme ovat auki joka ikinen päivä eivätkä ne maksa sinulle mitään, lisäksi ne on täysin anonyymejä. Meille voi kertoa mitä vain tai sitten jutustella niitä näitä sen aikaa, kun on tylsää tai yksinäinen olo.

Voi hyvin!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Onpa hienoa, että haluat pitää itsestäsi huolta ja saada apua ahdistukseen. Se on aivan oikein tehty! Sinun ei tarvitse kärsiä ahdistuksesta, sillä siihen voi tosiaan saada apua. Miten te palstan muut lukijat olette kertoneet ahdistuksesta vanhemmillenne? Olisi mukava kuulla, miten se on mennyt.

On ihan ymmärrettävää jännittää tuollaisen asian kertomista, jos ette ole aiemmin keskustelleet asiasta. Kuulostaa kuitenkin siltä, että sinulla on vanhemmat, jotka välittävät sinusta ja joille olet äärettömän rakas! He aivan varmasti haluaisivat tietää, jos sinulla on jotain murheita, jotka hankaloittavat elämääsi ja uskon, että he haluaisivat olla tukenasi.

Miltä kuulostaa, jos hakisit asiaan ensin apua ja kertoisit siitä vasta sen jälkeen vanhemmillesi? Silloin heillä voisi olla sellainen olo, että asia on kuitenkin hallinnassa ja tulet saamaan siihen apua. Samalla voisit jutella esimerkiksi terkkarisi (tai koulupsykologin tai psyykkarin, keitä koulussasi nyt on ja keneltä ajattelit että voisit hakea apua) siitä, millä tavalla haluaisit vanhempiesi auttavan sinua silloin kun sinua ahdistaa ja osaisit kertoa toiveesi heille. Haluaisitko mennä jommankumman kainaloon sohvalle? Jutella tai lähteä kävelylle? Tuntuisiko jalka- tai päähieronta hyvältä siksi aikaa, kunnes pahin ahdistus menee ohi? Kosketus tai toisen ihmisen läsnäolo auttavat useimpia ja muita keinoja voit pohtia sitten ammattilaisen kanssa.

Apua kannattaa hakea mahdollisimman pian, sillä toukokuun jälkeen alkaa pitkä kesäloma. Olisi tosi hyvä, jos saisit apua jo ennen lomaa, jolloin sinulla on keinoja ahdistuksen lievittämiseen ja sietämiseen ja opit toiminaan sen kanssa niin, ettei se enää haittaa sinua arjessasi niin paljon ja vanhempasikin oppivat tukemaan sinua sen kanssa kesäloman aikana, kun ammattilaiset ovat lomalla.

Jos haluat, koulun ammattilainen voi olla yhteydessä vanhempiisi ja kertoa ahdistuksesta. Jos taas haluat kertoa sen itse, kannattaa valita sellainen hetki, jolloin on rauhallista eikä kenelläkään ole kiire, kauhea nälkäkiukku tai paljon muuta ajateltavaa. Sitten voit vaikka näyttää heille tekemäsi nettitestin tuloksineen. Tai voit kysyä, ahdistaako heitä koskaan ja sanoa, että sinua ahdistaa joskus ja se on inhottavaa. Tai voit näyttää jotain lehtijuttua nuorten ahdistuksesta ja sanoa, että sinuakin ahdistaa joskus ja ajattelit hakea / olet jo hakenut siihen apua. Vanhemmat kyllä jatkavat siitä keskustelua eikä sinun tarvitse vielä miettiä, miten siitä jatkaisit. Voit myös sanoa, että halusit kertoa sen, mutta että siitä on vielä vähän vaikea puhua.

Kaikki kääntyy vielä hyväksi, usko pois! Kun saat siihen ammattilaisen apua ja kotonakin ahdistusta osataan lievittää, niin elämä helpottuu merkittävästi. Jos haluat jutella asiasta lisää meidän kanssamme, niin soita ihmeessä Lasten ja nuorten puhelimeen (numero on 116 111) tai tule Nuortennetin chattiin, joka on auki joka ikinen päivä. Lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä nettikirjepalvelu, johon voit kirjoittaa. Kaikki palvelumme ovat täysin maksuttomia ja anonyymejä.

Kaikkea hyvää sinulle ja auringonsäteitä päiviisi!

Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Tosi hyvä, että rohkeasti kirjoitit tänne! Vaikeiden ajatusten kanssa ei pidäkään jäädä koskaan yksin. Moderoin osan tekstistäsi pois, sillä sen sisältö saattaisi järkyttää muita lukijoita. Olen kuitenkin lukenut viestisi kokonaan.

Kerroit, että sinulla on ollut väkivaltaisia ajatuksia sekä kuulet ääniä. Kurja kuulla, että ajatukset ja äänet pyörivät mielessäsi. Ymmärrän, että ne ahdistavat. Väkivaltaisten ajatusten ja äänien taustalla voi olla monenlaisia asioita, mitä ei välttämättä itse ehkä tiedostakaan, mutta apua on kyllä saatavilla. Voit olla ylpeä itsestäsi, kuinka hienosti uskalsit asiasta kirjoittaa ja haluaisinkin kannustaa sinua seuraavaksi hakemaan tukea itsellesi!

Vaikeista asioista kertominen voi tuntua vaikealta, mutta mitä luulet, kuka voisi olla sellainen läheinen ja luotettava aikuinen, kenelle sinusta tuntuisi turvalliselta puhua? Omien lähiaikuisten lisäksi, esimerkiksi koulukuraattori, -terveydenhoitaja tai -psykologi ovat nuorten tukena monenlaisissa asioissa. Heidät on koulutettu kohtaamaan työssään monenlaisia vaikeita asioista, eivätkä he hätkähdä pienistä. Heille voit siis turvallisin mielin kertoa vaikeistakin ajatuksista. Tärkeää kuitenkin, että voisit kertoa mahdollisimman rehellisesti väkivaltaisista ajatuksista sekä kuulemistasi äänistä, jotta saat parhaimman mahdollisen avun.

Jos puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta, niin voit kokeilla esimerkiksi kirjoittamista ja näyttämällä tekstin haluamallesi aikuiselle. Voit kokeilla hyödyntää myös Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/

Jos taas asiasta puhuminen näin anonyymisti tuntuu alkuun helpommalta, voit soitella meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattailemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat täysin luottamuksellisia ja nimettömiä! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Myös Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/

Olet tärkeä ja arvokas! Ethän jää yksin vaikeiden ajatusten kanssa jatkossakaan. <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei ”Kawai girl🩷💋”!

Kiitos viestistäsi! Olipa tosi hyvä, että päätit kirjoittaa tänne Nuortennettiin.

Olen pahoillani, että olet joutunut kiusatuksi. Kaikenlainen kiusaaminen on aina väärin ja siihen pitäisi puuttua! Toivon, että muistat, että olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet – sanoivat kiusaajat, mitä tahansa. Usein kiusaajalla itsellään saattaa olla jotenkin huono olla, mutta se ei koskaan oikeuta kiusaamaan.

Tosi ihana juttu, että sinulla on bestis, joka puolustaa sinua. Hän varmasti välittää sinusta tosi paljon! Nyt olisi myös tärkeää, että joku aikuinen saisi tietää ja pääsisi puuttumaan kiusaamiseen. Tietääkö kukaan aikuinen kiusaamisesta? Vaikka olisikin jo kertonut aikuiselle, niin aina on tärkeää kertoa uudestaan, jos kiusaaminen ei lopu.

Kuka voisi olla sellainen luotettava aikuinen, kenelle voisit kertoa? Olisiko se joku oma läheinen aikuinen, esimerkiksi vanhempi? Entä voisitko rohkaistua kertomaan asiasta jollekin tutulle opettajalle? Jos asian kertominen jännittää, niin voit kirjoittaa asiasi myös lapulle ja antaa lapun aikuiselle. Olet myös tässä keskustelupalstan viestissä hienosti kertonut asiasta, joten voit vaikka näyttää tämän viestinkin! Jouduin tästä viestistä tosin poistamaan nimet, koska sääntöjen mukaan emme voi niitä julkaista.

Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Vielä puoli vuotta, niin oletkin jo 9-vuotias! Odotatko synttäreitäsi?

Olit tosi rohkea, kun kirjoitit tänne! Toivon sinulle valtavasti rohkeutta myös siihen, että kertoisit seuraavaksi jollekin omalle aikuiselle asiasta. Olet tärkeä! <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi. Osaat ihailtavan hyvin havainnoida toimintaasi ja käyttäytymistäsi ja on hienoa, että olet pysähtynyt pohtimaan, mistä se kaikki saattaa johtua.

Kuten ehkä tiedätkin, niin monet noista kuvailemistasi asioista ovat jossain määrin tavallisia tai asioita, joita oppii ja joissa kehittyy yleensä vuosien saatossa varsinkin suotuisassa kasvuympäristössä eli kun niihin saa tukea (kuten tunteiden hallinta). Jotkut niistä taas saattavat olla osa persoonaa eli ominaisuuksia, jotka seuraavat ihmistä läpi elämän, vaikkakin niihin voi oppia vaikuttamaan. (Esimerkiksi hetken mielijohteesta toimiminen.) Sen sijaan trauma on sellainen, joka olisi hyvä aina käsitellä, jotta se ei aiheuta hankaluuksia.

Tunnut tuntevan itsesi hyvin eli jos olet itsestäsi huolissasi, niin suosittelen lämpimästi, että otat asiasta selvää, jotta saat siihen mielenrauhan. Jos osoittautuu, että sinulla ei ole epävakaata persoonallisuushäiriötä, voit yrittää saada tukea noihin mainitsemiisi asioihin muutoin. Jos sinulla todetaan tuo sairaus, se tietenkin vaatii seurantaa ja hoitoa.

Olisi tosi hyvä, jos kävisit juttelemassa asiasta koulusi terveydenhoitajan kanssa. Sinun ei vielä siinä vaiheessa tarvitse puhua asiasta vanhempiesi kanssa. Terkkarisi kyselee sinulta lisää ja ohjaa sinut tutkimuksiin, jos kokee sen aiheelliseksi. Myös tuon trauman olemassaolosta kannattaa kertoa hänelle, jotta pääset purkamaan sitä ammattilaisen kanssa. Kun olet jutellut asiasta terkkarin kanssa ja päässyt asiassa eteenpäin, voit miettiä, miten otat se esiin vanhempien kanssa tai voit pyytää, että terkkarisi tekee sen.

Voit terkkarin aikaa tai tutkimuksia odotellessasi myös jutella niistä meille, jos kaipaat jotakuta, jonka kanssa niistä puhua. Olemme täällä joka päivä ja vastaamme puheluihin numerossa 116 111 eikä soittaminen maksa sinulle mitään. Kanssamme voi myös chattailla täällä Nuortennetissä tai kirjoittaa nettikirjeen.

Joka tapauksessa on hienoa, että haluat ottaa tuosta asiasta selvää ja pidät itsestäsi hyvää huolta! Käännythän aikuisten tai ammattilaisten puoleen jatkossakin, jos sinulla on mitä tahansa huolia, murheita tai kysymyksiä. Koska en ole terveydenhuollon ammattilainen, en siis itse ota kantaa tuohon mahdolliseen sairauteen.

Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Brownie😽,

Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa tänne Nuortennettiin ja kertoa ajatuksistasi ja huolistasi. Voit olla ylpeä itsestäsi ❤ Elämässäsi on paljon isoja asioita meneillään ja on täysin ymmärrettävää, että tunnet olosi uupuneeksi kaiken taakan alla. Yksin ei tarvitse pärjätä ja on hienoa, että nyt etsit apua itsellesi.

Kerrot tuntevasi koulussa itsesi ulkopuoliseksi ja että kiusaaminen on jättänyt sinuun jälkensä. Lisäksi kerrot olosi ahdistuneeksi ja väsyneeksi, sekä henkisesti että fyysisesti.

On todella ymmärrettävää, että kiusaaminen sekä entisessä koulussa että nykyisessä luokassa vaikuttaa oloosi ja saa sinut ahdistumaan koulunkäynnistä. Oletko missään vaiheessa saanut apua aikuisilta kiusaamiseen ja jaksamiseesi liittyen? Jos et, mitä ajattelet siitä kertomisesta? Tärkeää olisi, että saisit aikuisia ympärillesi pitämään puoliasi ja tukemaan sinua, niin koulunkäynnin kuin oman vointisi suhteen.

Oli ihana lukea, kuinka musiikki ja oma rauha saa sinut voimaan paremmin ja tuo sinulle helpotusta ja lohtua pahan olon keskellä. Voisiko musiikkipiireistä löytyä sinulle samanhenkistä seuraa, ihmisiä, jotka arvostavat ja nauttivat samoista asioista ja jotka näkisivät sinut juuri niin upeana ja ainutlaatuisena tyyppinä joka todellisuudessa oletkin.

Kerrot, että perheestänne on tehty useita lastensuojeluilmoituksia, joka kertoo siitä, että aikuisilla on herännyt huoli sinusta ja sisaruksistasi. Jatkuvat poissaolot koulusta viestivät koulun aikuisille, että sinä ja sisaruksesi kaipaisitte ja ansaitsisitte tukea ja apua itsellenne. Kun rohkaistut kertomaan asiasta jollekin, vaikka koulussa terkkarille tai kuraattorille, on aikuisten myös helpompi auttaa teitä.

Sinä olet hyvä juuri tuollaisena. Omana ainutlaatuisena itsenäsi. Olet myös paljon enemmän kuin paha olosi ja se, mitä ajattelet luokkalaistesi sinussa näkevän. Joku päivä saat ympärillesi ihmisiä, jotka ovat onnellisia saadessaan olla lähelläsi ja ystäviäsi. Ja sinä ansaitset sen kaiken.

Jos kaipaat juttuseuraa, voit koska tahansa soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin. Olemme joka päivä auki ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Lisäksi Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20–24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta.

Voimia kevääseen, muista että olemme puolellasi.

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei ”Jännäri”!

Kiitos viestistäsi! Pohdit, millä tavalla voisit lähteä purkamaan seksiin liittyvää jännitystäsi ja mikä siihen voisi auttaa. Olet osannut taitavasti sanoittaa asiaasi tekstin muodossa, vaikka aiheesta onkin vaikea puhua muuten. Tosi hieno juttu, että pohdit, miten asian kanssa voisi edetä!

Oli ihana lukea, kuinka olet löytänyt rinnallesi puolison, joka on sinulle läheinen ja jolle pystyt kertomaan kaikesta. Se on myös ihan ehdottoman tärkeä asia, että hän kunnioittaa rajojasi ja kuinka olet pystynyt hänelle kertomaan seksiin liittyvästäsi jännityksestäsi. Hienoa, että hän tietää tunteistasi ja on myös kannustanut sinua hakemaan ammattilaisen apua. Olet varmasti hänelle tärkeä.

Kuulostaa, että olet jo itse pohtinut asioita pitkälle, sillä tunnistat mahdollisia asioita jännityksen taustalla, kuten heikon itsetunnon sekä aikaisempaan suhteeseen liittyvät traumat. Olen tosi pahoillani, että olet joutunut kokemaan henkistä väkivaltaa ja uhkailua. On myös inhimillistä, että sitä saattaa verrata itseään kumppaninsa aikaisempiin suhteisiin. Toivottavasti pystyt muistamaan, että kumppanisi on päättänyt valita olla juuri sinun kanssasi! Mitä ajattelet, että mitkä ovat sinussa niitä piirteitä ja asioita, jotka tekevät juuri sinusta ihanan ihmisen ja kumppanin?

Kysyt, miten tätä asiaa lähtisi purkamaan ja mikä voisi auttaa. Näiden asioiden purkaminen ammattilaisen kanssa olisi mielestäni tärkeä seuraava askel. Ymmärrän, että aiheesta voi olla vaikea puhua, mutta ammattilainen osaa varmasti suhtautua tähänkin asiaan aivan, kuten mihin tahansa muuhunkin. Käytkö edelleen tuolla lyhytterapiassa? Miltä sinusta tuntuisi ottaa asia puheeksi siellä? Jos asian nostaisi esiin esimerkiksi sanomalla, että sinulla on mielessäsi aihe, josta tuntuu vaikealta puhua? Tai jos näytät vaikka tämän kirjoittamasi viestin keskustelunaloituksena?

Keskustelutukea voi lähteä hakemaan myös esimerkiksi oman paikkakunnan terveysasemalta tai koulun oppilashuollosta. Myös verkossa on tarjolla maksutonta seksuaalineuvontaa. Esimerkiksi Väestöliitolla on anonyymi seksuaalineuvontachat ( https://www.vaestoliitto.fi/nuoret/palvelut-nuorille/ ) ja Sexpolla on neuvontapuhelin ( https://sexpo.fi/neuvonta/ ).

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu. Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/

Tukea on saatavilla ja oletkin mielestäni jo ottanut askelia eteenpäin kohti parempaa, sillä osaat hyvin tunnistaa haasteen ja mahdollisia syitä sen taustalla. Toivon sinulle paljon rohkeutta ottaa asia esille ammattilaisen kanssa!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä