Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei!
Kiitos kysymyksestäsi, joka on kieltämättä aika kinkkinen!
Suoraa vastausta en pysty sinulle tähän kysymykseen valitettavasti antamaan. Paljon riippuu lapsen iästä ja siitä paikasta, mihin ollaan menossa ja ehkä myös siitä, kuinka pitkään siellä ollaan. Mitä isompi lapsi on, sitä enemmän hänen mielipiteensä yleensä otetaan huomioon ja perheen yhteisistä suunnitelmista keskustellaan silloin koko perheen voimin ja kaikkia kuunnellen.
Joskus voi yrittää tehdä kompromissin tai sopia, että joskus päätökseen vaikuttavat enemmän aikuisten perustelut, mutta toisen kerran lapsen toive on ensisijainen.
Monesti voi olla niinkin, että aikuisella voi olla laajempi näkökulma asiaan eli aikuinen voi nähdä siinä sellaisia hyötyjä, joita lapsi ei omalla kokemuksellaan voi tietää tai joiden arvoa hän ei pysty näkemään kuin ehkä vasta paljon myöhemmin. Toki jos johonkin paikkaan meneminen tuottaa lapselle paljon kärsimystä tai muuta haittaa, ei sinne tietenkään ole silloin lasta hyvä viedä.
En siis pysty juurikaan auttamaan sinua tässä asiassa, kun en tiedä tilanteestasi sen enempää. Haluaisitko soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen ja kertoa enemmän tästä asiasta? Tai tulla chattiin kertomaan siitä enemmän? Numeromme on 116 111 ja meille voi soittaa joka arkipäivä klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20. Chat on auki joka ilta klo 17-20.
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Olen tosi pahoillani, että olet joutunut jättämään perheesi ja ystäväsi. Sen on täytynyt olla sinulle rankkaa. Uuden kielen oppiminen vie aikaa ja voimia, mutta se onnistuu kyllä! Oppimista tosiaan helpottaisi se, että saisi käyttää kieltä turvallisessa seurassa, jossa virheiden tekeminen ei jännitä.
Toivottavasti muut keskustelupalstan lukijat keksisivät sinulle hyviä neuvoja.
Itse haluaisin sanoa, että kielen osaaminen ei vaikuta siihen, millainen olet ihmisenä. Se ei ole sinussa oleva ominaisuus tai osa persoonallisuuttasi, vaan taito, jossa voi kehittyä. Se, oletko hyvää seuraa tai hyvä ystävä, ei siis riipu kielitaidostasi. Toivon, että uskoisit itseesi ja siihen, että olet hyvä tyyppi, vaikka vasta harjoitteletkin suomen kieltä. Toivon myös, että et pelkäisi virheiden tekemistä. Ihmiset kyllä ymmärtävät sinua, vaikka et sanoisikaan kaikkea täysin oikein.
Ymmärrän, että muiden luo meneminen voi jännittää tosi paljon. Toivon sydämestäni, että sinulla olisi siihen kuitenkin rohkeutta ainakin silloin tällöin. Mitä jos ihmisten luo mennessäsi sanot vaikka, että ”Saanko liittyä seuraan? Haluaisin opetella suomen kieltä. Haittaako teitä, jos kuuntelen juttujanne, jos oppisin samalla uusia sanoja?”
Toinen tapa on kysellä ihmisiltä heistä itsestään. Kaikki pitävät siitä, että heistä ollaan kiinnostuneita. Jokaisesta ei ehkä tule sinulle uutta ystävää, mutta saisit harjoitusta ja tulisit pikkuhiljaa tutuksi ihmisten kanssa. Voit vaikka kysyä jotain arkipäiväistä asiaa koulupäivästä, tulevista kokeista, ruokalistalla olevista ruoista tai tulevista tapahtumista. ”Mitä kuuluu?” kysymys on sellainen, mihin odotetaan Suomessa yleensä todenmukaista ja pidempää vastausta, joten sitä kysytään usein vain ystäviltä tai tutuilta, ei tuntemattomilta. Se voi siis olla huono keskustelun aloitus tuntemattomien kanssa.
Onko paikkakunnallasi monikulttuurisuuskeskusta? Jos et tiedä, voisit kysyä sitä koulusi kuraattorilta tai joltain muulta aikuiselta? Sieltä voisit saada ystäviä tai osallistua toimintaan, jossa opetellaan suomen kieltä. Heillä saattaa olla myös vapaaehtoisia, jotka voisivat olla ystäviäsi sen aikaa, että tutustut muihin suomalaisiin. Myös koulusi ammattilaiset voisivat osata auttaa sinua, jos kysyisit heiltä neuvoa.
Meillä on Lasten ja nuorten puhelin, johon voit myös soittaa ja harjoitella juttelemista suomeksi. Miltä se kuulostaa? Numeromme on 116 111 eikä soittaminen maksa sinulle mitään. Palvelu on auki joka päivä: ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20.
Toivottavasti löydät itsellesi ystäviä! Onnea suomen kielen opiskeluun!
Lämpöisin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Olen tosi pahoillani, että koulu-uinnit aiheuttavat sinussa noin voimakasta ahdistusta. Ymmärrän sen tosi hyvin. Jos on kehostaan yhtään epävarma, niin voi olla tosi pelottavaa riisuuntua alasti toisten nähden. Lohdutuksekseni haluan sanoa, että et taatusti ole ainoa, joka jännittää koulu-uinteja. Uskoisin, että luokallasi (tai koulussasi) ei ole juuri ketään, joka olisi täysin tyytyväinen kehoonsa. Usein epävarmuudet liittyvät asioihin, joihin toiset ihmiset eivät kiinnitä lainkaan huomiota.
Vaikka tilanne voi olla tosi vaikea, onneksi se on aika pian ohi. Toivon, että pystyt toimimaan pukukopissa ja suihkussa mahdollisimman rennosti. Jos olet näyttänyt, kuinka kiva kaveri ja hyvä tyyppi olet, en usko, että uudet luokkakaverisi alkavat kiusaamaan sinua myöskään uinnin jälkeen.
Et ehkä ole ainoa, joka kokee epävarmuutta myös uimisessa. Jos se nolottaa sinua, auttaisiko sen sanominen ihan ääneen. Että et ole ollenkaan hyvä uimisessa, sillä se ei ole sinun juttusi. Siitä voi sanoa etukäteen myös opettajalle, joka voi antaa sinulle taitosi mukaisia tehtäviä eikä odotakaan sinulta enempää kuin mihin pystyt. Teet sen minkä voit ja pian alkaakin jo paluumatka ja voit onnitella itseäsi, että selvisit siitä.
Rohkaisen sinua siis kertomaan kavereillesi nuo asiat, jotka jännittävät sinua – ehkä kaverisi voivat lohduttaa ja rohkaista sinua jo etukäteen ja silloin itse riisumis- ja uimistilanteet voisivat olla helpompia. Paljon tsemppiä uinteihin!
Ja muistathan, että voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111 tai jutella kanssamme chatissä. Myös kirjepalvelu on käytössäsi, mikäli kirjoittaminen on sinulle luontaisempaa. Chatin ja kirjepalvelun löydät täältä Nuortennetistä.
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Lämmin kiitos palautteestasi. Ohjeena on, että päivystäjät keskustelevat aina nuoren valitsemasta aiheesta eli noin vain ei aihetta ole tarkoitus vaihtaa, ellei siitä yhdessä sovita niin, että se käy myös yhteyttä ottaneelle nuorelle. Kuulostaa siltä, että kohdallesi osuneet päivystäjät eivät myöskään ole osanneet avata sinulle sitä, miksi ovat kysyneet esittämiään kysymyksiä. Olen tästä pahoillani.
Tosi hyvä, että annoit palautetta, viemme sen eteenpäin. Jatkossa rohkaisen sinua antamaan palautetta heti myös kyseiselle päivystäjälle tai sitten kertomaan palautteesi chat-ohjelmassa keskustelun päätyttyä. Näin ajatuksesi ja kokemuksesi päätyvät varmimmin juuri kyseiselle päivystäjälle ja hän voi korjata toimintaansa heti.
Ymmärrän, että kokemuksesi chatistä ovat olleet kehnoja ja olen tästä vilpittömän pahoillani. Meillä on kuitenkin paljon vapaaehtoisia, joten toivon että jos vielä uskaltaudut tulemaan chattiimme, kohdallesi osuu päivystäjä, jonka kanssa keskustelu sujuu paremmin.
Kiitos vielä arvokkaasta palautteestasi ja hyvää kevään jatkoa!
Terveisin
Nuortennetin ylläpitoAvainmestariHei Enkeli🪽,
Olen pahoillani puolestasi koska ajattelet, että isäsi vihaa sinua. Kertomasi perusteella isäsi kommentit satuttavat sinua sillä kuulostaa siltä, että teet parhaasi kotona ja että koet isäsi kohtelevan sinua epäreilusti muihin perheenjäseniin nähden.
Kirjoitat myös, että et tiedä miksi tilanne kotona on tällainen ja toisaalta asiaa on turha ottaa puheeksi koska kyseessä on isäsi. Aikuiset kuitenkin tekevät yhtä lailla virheitä ja päästävät suustaan sanoja, joita eivät tarkoita tai ymmärrä kuinka satuttavia ne voivat olla.
Onko välit isääsi olleet aina hankalat vai onko tilanne muuttunut viime aikoina? Ajattelen, että olisi sinua kohtaan reilua, että asiasta voitaisiin keskustella yhdessä ja perustella miksi tietyt kotityöt kuuluvat sinulla eikä muille. On myös mahdollista, ettei isäsi ymmärrä kuinka hänen kommenttinsa satuttavat sinua ja saavat sinut luulemaan, että hän vihaa sinua. Siksi asiasta olisi hänelle tärkeä kertoa, että hän voisi muuttaa puhettaan ja että saisitte välinne paremmiksi.
Onko sinulla ketään läheistä aikuista elämässä, jolle voisit asiasta puhua? Voisitte yhdessä miettiä asiaa ja hän voisi tarvittaessa puhua puolestasi isällesi, jos kasvokkain juttelu isälle tuntuu vaikealta. Voit myös lähettää isällesi viestin, jossa kysyt häneltä suoraan, mikä saa isäsi kohtelemaan sinua noin kurjasti ja kuinka se tekee olosi surulliseksi ja vihaiseksi.
Voit aina myös tulla juttelemaan meille joko soittamalla Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittamalla chattiin. Olemme joka päivä auki ja meille voit jutella nimettömästi mistä tahansa asiasta. Voimme myös yhdessä miettiä, miten ottaa asia puheeksi isäsi kanssa.
Auringonpaistetta kevääseesi!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäNimetön
AvainmestariHei!
Olipa hyvä huomio koskien kadonnutta ruokahaluasi. Kuulostaa siltä, että tiedät aamupalan ja lounaan tärkeydestä. Ravinnon saantihan on tärkeää kasvamiselle, mutta myös kaikille tärkeille elintoiminnoille sekä jaksamiselle, keskittymiselle ja oppimiselle.
Kerroit, että ruokahaluttomuus liittyy erityisesti koulupäiviin, sillä viikonloppuisin saat syötyä hyvin aamupalaa ja lounasta. Mikäköhän koulupäivissä on sellaista, mikä vie ruokahalusi? Siihen osaat vastata vain itse, mutta voin ehdottaa joitain asioita.
Jotkut ihmiset tarvitsevat rauhallisen hetken nauttiakseen ruoasta. Voisiko siis syynä olla tiukka aikataulu tai kiireen tuntu aamuisin tai kouluruokailussa? Tai jännittääkö sinua koulussa joku, mikä vie ruokahalusi? Onko siellä jotain jännitettä kaveripiirissäsi tai pelkäätkö opettajien reaktioita suorituksiisi? Onko koulun ruokalassa joku asia, joka haittaa ruokahaluasi: onko siellä esimerkiksi meluisaa vai onko syynä vain tuo, ettei kouluruoka miellytä sinua?
Riittävä ravinto on tosiaan tärkeää, joten on hyvä miettiä, miten saisit syötyä myös koulupäivinä, jottei sinun tarvitse sitten iltaisin syödä kaikkea sitä ravintoa, jota päivän aikana tarvitsisit. Oletko jutellut tästä vanhempiesi kanssa? He tuntevat sinut hyvin ja osaisivat ehkä auttaa sinua tässäkin asiassa.
Vaikka ruokahalua ei ole, olisi hyvä yrittää silti syödä jotain joka aamu ja myös koulussa, eikö? Voit itse miettiä, mikä sinua tässä auttaisi parhaiten. Illalla valmiiksi tehty herkullinen (vaikka edes pieni) aamupala? Tai voisitko pyytää vanhempiasi ostamaan sinulle aamuiksi jotain erityistä, joka sinun tulisi syötyä vaikkei ruokahalua oikein olisikaan? Onko sinulla esimerkiksi joku lempijogurtti tai rahka, josta pidät erityisesti?
Jos kouluruokailut ovat edelleen haastavia, auttaisiko sinua, jos ottaisit mukaan (tai pitäisit koulun kaapissa) jotain terveellistä välipalaa, esimerkiksi välipalapatukoita tai pähkinähedelmäsekoituksia? Näin saisit nostettua verensokeria ja pysyisit virkeänä koulun päättymiseen asti.
Toivottavasti joku näistä vinkeistä auttaa sinua. Koska syöminen on tärkeää, voisit jutella tästä halutessasi vanhempiesi lisäksi myös kouluterkkarin kanssa. Erilaiset haasteet syömisen kanssa ovat hänelle tuttuja ja ehkä hänkin osaisi auttaa sinua.
Jos haluat jutella lisää aiheesta (tai jostain ihan muusta), niin voit milloin tahansa ottaa meihin yhteyttä puhelimitse (numeromme on 116 111) tai chatillä/nettikirjeen avulla. Palvelumme ovat auki vuoden jokaisena päivänä eivätkä ne maksa sinulle mitään.
Joka tapauksessa on tosi hyvä, että olet kiinnittänyt asiaan huomiota. Pidäthän itsestäsi jatkossakin hyvää huolta!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Olen tosi pahoillani, että meikkaaminen on aiheuttanut riitaa sinun ja äitisi välille. Ihoa on tärkeää puhdistaa ja kosteuttaa jo sen vuoksi, että siitä saa poistettua päivän aikana ilmasta tulleet epäpuhtaudet. On harmillista, että rahojasi on lisäksi mennyt hukkaan sen vuoksi, että äitisi on käskenyt sinut laittamaan omilla rahoillasi ostamasi meikit roskiin.
On aivan luonnollista pyrkiä näyttämään kivalta ja tyytyväisyys omaan ulkonäköön voi vaikuttaa tosi paljon itseluottamukseen ja sitä kautta myös siihen, miten hyvältä tuntuu olla muiden ihmisten seurassa tai katseen kohteena esimerkiksi luokan edessä.
Osaisivatko muut palstan lukijat kertoa, miten olette tällaiset kiistat vanhempienne kanssa hoitaneet?
Mietin itse, että onko joku ikä, milloin äitisi mielestä ihonhoito ja meikkaaminen ovat ok eli ainakin sen jälkeen hänellä ei pitäisi olla siihen sitten mitään sanomista. Tiedätkö, missä iässä hän alkoi itse meikata tai meikkaako hän itse ollenkaan? Jos meikkaaminen on hänelle itselle vierasta, hänellä saattaa olla siitä vääränlaisia mielikuvia.
Tai voisitko pyytää tähän jonkun ulkopuolisen henkilön mielipidettä, esimerkiksi koulusi terveydenhoitajan? Voisiko hän kirjoittaa äidillesi oman mielipiteensä siihen, miten meikkaaminen ja ihonhoito vaikuttaa sinun ikäisesi ihoon? Luulen, että hygieniasta huolehtiminen on nuoruudessa tärkeää myös epäpuhtauksien ja finnien ehkäisemisessä.
Toivottavasti löydätte asiaan molempia tyydyttävän ratkaisun. Jos haluat jutella lisää tästä tai mistä tahansa muusta aiheesta, olemme täällä sinuakin varten! Voit soittaa meille numeroon 116 111 tai tulla juttelemaan chattiin. Lisäksi meillä on nettikirjepalvelu, johon voi kirjoittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. (Paitsi jos kaikki kirjelaatikot on käytössä, silloin kannattaa yrittää myöhemmin uudestaan.) Kaikki palvelumme ovat täysin maksuttomia, anonyymejä ja luottamuksellisia.
Ystävällisin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos paljon loistavasta ehdotuksestasi! Ihanaa, että ajattelet tässä myös maahanmuuttajien mahdollisuutta osallistua keskusteluun. Otamme tämän ehdottomasti huomioon Nuortennetin kehitystyössä.
Lämpimin terveisin
Nuortennetin ylläpitoAvainmestariHei!
Hyvä, että kirjoitit mietteistäsi tänne. Toivottavasti se on alku sille, että löytäisit keinon helpottaa oloasi. Asioista puhuminen tutkitusti auttaa ja helpottaa oloa. Kun asioista puhuu ääneen, niistä huomaa itsekin eri puolia ja voi ymmärtää sellaista, mitä ei ole aiemmin hoksannut.
Tuossa unessa otit itse itseäsi kädestä ja lohdutit itseäsi. Halu toisen tuskan helpottamiseen on inhimillinen osa ihmistä ja uskon, että lähipiirissäsikin on monia ihmisiä, joille olet tärkeä ja jotka haluaisivat olla olkapäänäsi, kun sellaista tarvitset.
Ymmärrän kuitenkin, että vaatii joskus rohkeutta kertoa jostain itselle tärkeästä tai arasta asiasta. Se vaatii luottamusta ja rauhallisen hetken. Usein harjoitus auttaa: se, että puhuu asiasta ensin yleisellä tasolla ja sitten vasta siitä, miten asia omassa elämässä näyttäytyy. Tai sitten se, että kirjoittaa tai puhuu asiasta ensin jollekin tuntemattomalle ja sitten vasta jollekin läheiselle ihmiselle.
Jos tuntuu helpommalta puhua kavereista tai perheestä jollekin ulkopuoliselle, miltä tuntuisi jutella niistä koulusi kuraattorille tai muulle koulun aikuiselle? Tai jos haluat täysin anonyymin kuuntelijan, niin mekin olemme täällä sitä varten. Meille voi soittaa viikon jokaisena päivänä (numeromme on 116 111) eikä soittaminen maksa sinulle mitään. Jos haluat mieluummin kertoa mietteistäsi kirjoittamalla, voit tulla chattiin, joka on täällä Nuortennetissä joka ilta klo 17-20 tai kirjoittaa kirjeen nettikirjepalveluumme.
Yhdessä tuumailemalla asiat usein järjestyvät tai voit saada vinkkiä siihen, miten voisit kertoa tunteistasi läheisillesi, kuten kavereillesi tai perheellesi.
On tosi tärkeää, että pidät huolta omasta hyvinvoinnistasi ja kerrot, jos joku asia tai tilanne painaa mieltäsi tai joku läheinen on käyttäytynyt niin, että olet pahoittanut siitä mielesi. Puhumalla voi vaikuttaa asioihin ja estää se, että ne jatkuvat sinulle vahingollisina vielä vuosien ajan.
Olet tärkeä!
Sinua lämmöllä ajatellen
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Liian valvottu lapsi,
Ensin haluan lähettää sinulle halauksen tätä kautta, sen ehdottomasti ansaitset. On todella rohkeaa sinulta kirjoittaa olostasi tänne, ja olet nyt ottanut ensimmäisen tärkeän askeleen. Voit olla ylpeä itsestäsi!
Kuulen ja luen viestistäsi, että olet väsynyt ja uupunut kaiken taakan alla, jota joudut itseksesi kantamaan. Viestistäsi ei käy tarkemmin ilmi, mikä on saanut sinut väsyneeksi ja uupuneeksi ja miksi ajattelet, että sinun pitäisi pärjätä yksin. Tiedäthän, ettet voi pahalle olollesi mitään ja sinä ansaitset saada tukea ja apua itsellesi pahan olon hetkellä. Sinun ei tarvitse esittää muille, että voisit hyvin. Sinulla saa olla paha ja uupunut olo, etkä ole mitenkään oloosi syypää.
On ihan ymmärrettävää, että oman elämän tuntuessa raskaalta ja tahmealta sitä ajattelee, että olisi helpompaa olla aivan erilainen tai joku aivan muu. Sinä olet kuitenkin ihana ja hyvä juuri tuollaisena kuin nyt olet ja sinä ansaitset voida paremmin.
Mitkä asiat haluaisit muuttaa elämässäsi? Mikä auttaisi siihen, että kokisit elämäsi helpompana ja parempana? Onko sinun mahdollista yrittää tavoitella näitä asioita elämässäsi? Pahan olon ja uupumuksen keskellä pienetkin muutokset voivat tuntua ylitsepääsemättömiltä, mutta ensimmäinen ja tärkein askel on antaa itselleen luvan pyytää ja ottaa vastaan apua. Toivottavasti pystyt löytämään pieniä ilon pilkahduksia arjessasi, on se hyvän musiikin kuuntelu, kevään merkkien etsiminen kävelyllä, hyvään sarjaan tai kirjaan uppoutuminen tai vaikka liikunta. Mikä tahansa asia, joka saa ajatuksesi hetkeksi muualle ja hengähtämään auttaa jaksamaan vaikeiden tunteiden ja olon kanssa.
Mitä ajattelet ajatuksesta, että lopettaisit esittämästä, että kaikki on hyvin ja kertoisit jollekin läheiselle mitä oikeasti tunnet. Se, että koet olevasi ypöyksin voi johtua siitä, että ympärillä olevat ihmiset eivät tiedä sinun voivan huonosti ja tarvitsevan apua. Yhdelläkin aikuisella voi olla suuri merkitys ja kun et ole enää yksin pahan olosi kanssa, niin olosikin pikkuhiljaa kevenee.
Jos tuntuu hankalalta puhua tuttujen aikuisten kanssa, voit aina soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin ja voimme yhdessä miettiä ja harjoitella asiasta kertomista tutuille aikuisille. Olemme joka päivä auki ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Arki-iltaisin samassa numerossa päivystää klo 20-24 Nuorten tukilinja, josta saa ammattilaisen tukea pahan olon hetkellä.
Auringon paistetta kevääsi alkuun <3
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariTervehdys!
On todella hienoa, että päätit kirjoittaa olostasi tänne Nuortennettiin. Kertomasi perusteella sinulla on paljon stressiä ja paha olla ja toivon, että rohkaistut hakemaan itsellesi apua, jota ehdottomasti nyt ansaitset ja tarvitset.
Kerrot ottavasi paljon paineita kouluarvosanoistasi ja stressi ja ahdistus on aiheuttanut sinulle niin paniikkikohtauksia kuin itsetuhoisia ajatuksiakin. Oletko kertonut näistä asioista aikaisemmin kellekään? Saatko apua ja tukea itsellesi tämän kaiken keskellä? Tiedäthän, ettei sinun tarvitse pärjätä kaiken pahan olon keskellä yksin, meistä jokainen tarvitsee joskus toisen ihmisen apua jaksaakseen.
Toivon, että pystyisit löytämään kaiken pahan olon keskellä hyviä ja positiivisia asioita elämässäsi. Mitkä asiat tuottavat sinulle hyvää mieltä tai saavat ajatuksesi muualle edes hetkeksi? Elät tällä hetkellä kovan paineen alla ja tärkeää olisi, että löytäisit armollisuutta itseäsi kohtaan – olet paljon muutakin kuin kouluarvosanasi. Olet hyvä ja ainutlaatuinen itsesi eikä arvosi ihmisenä liity siihen, kuinka pärjäät koulussa.
Vaikutat kunnianhimoiselta ja päättäväiseltä nuorelta, jolla on kaikki mahdollisuudet elämään edessä. Jotta pääset tämän raskaan vaiheen yli, olisi todella tärkeää saada apua ja tukea, jotta saisit takaisin voimavarasi ja voisit taas nauttia elämästä. Miltä sinusta tuntuisi ottaa asia puheeksi esimerkiksi koulussa terkkarin tai kuraattorin kanssa? Jos asia tuntuu hankalalta ottaa puheeksi, voit myös näyttää tänne kirjoittamasi viestin.
Voit myös koska tahansa tulla juttelemaan meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai chattiin, olemme joka päivä auki ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Arki-iltaisin 20-24 samassa numerossa päivystää nuorten Tukilinja, josta saat ammattilaisen tukea pahan olon keskellä.
Olet arvokas ja tärkeä nuori, ethän jää yksin <3
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei En kestä enää,
Kiitos viesteistäsi tänne keskusteluun. Aihe täysin ymmärrettävästi on aiheuttanut sinulle pahaa mieltä ja ahdistusta ja on todella hyvä, että tuot sen myös esiin.
Pohdit viestissäsi, kuinka maailman pahuus saa sinut voimattomaksi. On tärkeää kuitenkin yrittää ajatella, että myös meidän ihmisten hyvyydellä on valtava voima tässä maailmassa. Vaikka tekomme voi tuntua meistä itsestä pieniltä ja hyödyttömiltä, saa pienet teot ja hyvät ajatukset yhdessä paljon aikaiseksi.
Mikä voisi saada olosi helpommaksi tässä hetkessä? Luen viesteistäsi, kuinka eläimet ja niiden oikeudet ovat sinulle tärkeitä – voisiko jokin hyvä teko eläimiin liittyen helpottaa ahdistustasi? Lintujen talviruokinta tai vapaaehtoistyö paikallisessa eläinsuojelussa ehkä?
Synkimmänkin pimeyden voittaa aina valo, vaikka se lähtisi yhden pienen kynttilän liekistä. Usko siis siihen, että meidän kaikkien hyvillä teoilla, myös sinun, on merkitystä.
Jos haluat jatkaa juttelua tästä aiheesta ja mistä tahansa muusta joka sinulla on mielen päällä, voit koska tahansa soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin tai nettikirjeen meille. Olemme joka päivä auki ja meille voi jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Anonyyminä pysyttelevä,
Ymmärrän hyvin huolesi ja ahdistuksesi tulevista koulu-uinneista ja siihen liittyvistä epävarmuuksista. On rohkeaa hakea tässä kohtaa itselleen tukea ja miettiä mikä tilannetta ja oloasi voisi helpottaa.
Kerrot ettet ole jakanut vielä omaa sukupuoltasi muille ja se onkin oikeutesi – sinä päätät itse koska ja kenelle asiasta kerrot. Miltä sinusta tuntuisi yrittää ottaa huolesi puheeksi liikunnanopettajasi kanssa, esimerkiksi kysymällä tarkempaa ajankohtaa uinneille ja onko esimerkiksi terkkarin luvalla mahdollista saada pukeutumisrauhaa muilta? Sinun ei tarvitse kertoa hänelle kaikkea, vain sen mikä sinusta tuntuu luontevalta. Opettaja ei varmasti kerro yksityisasioitasi eteenpäin, mutta voi vaikuttaa siihen, että pystyisit ennakoimaan paremmin tulevat koulu-uinnit ja esimerkiksi oman rauhan pukuhuoneessa.
Jos liikunnanopettaja ei tunnu sellaiselta aikuiselta, jolle voisit luontevasti jutella, voit myös kääntyä kenen tahansa luotettavan aikuisen puoleen koulussa, on se sitten mukava opettaja tai luokanvalvoja, terkkari tai kuraattori. Terkkarin luona voit myös rauhassa kertoa paniikkikohtauksestasi ja voitte pohtia yhdessä mikä siihen ja kehonkuvasi haasteisiin voisi auttaa. Voitte yhdessä miettiä, miten edetä asiassa, että voisit rauhallisin mielin osallistua ja nauttia tulevista koulu-uinneista!
Tsemppiä kouluun ja alkavaan kevääseen!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariTervehdys!
Olet tehnyt tärkeän huomion itsestäsi ja omasta mielialastasi ja on hienoa, että haet siihen nyt selitystä ja helpotusta!
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta nuoruuteen ja kasvuun kuuluu normaalina osana irtautuminen perheenjäsenistään ja oman tilan ja rauhan kaipuu korostuvat. Onko sinulla tietyt ihmiset elämässäsi, jotka ärsyttävät sinua vai ärsyynnytkö kaikkien ihmisten läsnäolosta? On myös täysin normaalia, että ihminen kaipaa jossain kohti elämäänsä enemmän aikaa olla omissa oloissaan ja toivottavasti sinulla on mahdollisuus siihen sekä läheistesi ymmärrys.
Oletko pystynyt juttelemaan tästä olosta läheistesi kanssa? Jos he tietäisivät oman rauhan ja tilan kaipuustasi, osaisivat he ehkä paremmin huomioida sinut ja antaa sinulle kaipaamasi tilaa ja rauhaa. Jos puhuminen tuntuu vaikealta voit aina kirjoittaa heille viestin tai kirjeen, jossa kerrot asiasta.
Mikäli kaipaat juttuseuraa tästä tai jostain muusta aiheesta, voit aina soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin. Olemme joka päivä auki ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella!
Mukavaa alkuvuotta ja kevään odotusta!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Nepzuuz,
Kiitos viestistäsi tänne Nuortennettiin! Oli ikävä lukea, kuinka olet joutunut kohtaamaan kiusaamista luokkasi oppilaiden taholta. Kiusaaminen on aina väärin eikä mikään ominaisuus, kouluarvosanat tai piirre ihmisessä anna siihen lupaa tai oikeutusta. Sinulla on oikeus olla niin puhelias, hiljainen, nauravainen ja mitä muuta tahansa kuin siinä hetkessä olet. Toivon, että rohkaistut kertomaan kiusaamisesta ja uhkailusta koulussa oleville aikuisille ja että uskallat jatkossakin olla oma itsesi niin ystäviesi seurassa kuin oppitunneillakin.
Paljon tsemppiä myös sinulle kouluun ja alkavaan kevääseen!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit