Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Olen tosi pahoillani, että olet voinut jo vuosia huonosti. Masennus, kuoleman ajatukset, itsensä satuttaminen ja syömiseen sekä kehonkuvaan liittyvät asiat ovat isoja asioita yksin selätettäväksi. Olenkin tosi iloinen, että olet päättänyt luottaa uuteen kuraattoriisi!

Olosi alkaa ihan varmasti parantua, kun pääset työskentelemään ammattilaisen kanssa. Kukaan ei pysty parantamaan sinua yksinään, vaan tärkeintä on, että haluat itse alkaa voida taas paremmin ja olet valmis näkemään sen eteen vaivaa. Olen tosi ylpeä sinusta, kun haluat sanoa hyvästit pahalle ololle, viiltelylle ja syömishäiriöiselle käyttäytymiselle.

Miten siis voisit ottaa asian esiin kuraattorisi kanssa? Ensinnäkin haluan laskea puhumisen rimaa sanomalla, että hän haluaa sinun parastasi. Koulun työntekijät ovat valinneet alansa ja työpaikkansa juuri siksi, että haluavat auttaa nuoria ja olla heidän tukenaan. Heille kaikki nuorten kokemat hankaluudet, vaikeat tunteet ja pelot on tuttuja ja sinunkin kuraattorisi on varmasti auttanut montaa muutakin nuorta, jolla on masennuksen oireita, viiltelyä ja haasteita syömisen kanssa. Uskon, että puhuminen näistä asioista on sinulle uutta, vierasta ja ehkä aluksi vaikeaakin, mutta hän tekee sitä työkseen ja puhuu näistä asioista mielellään.

Yksi keino saada nämä mielessäsi olevat asiat hänen tietoonsa on näyttää hänelle tuo viesti, jonka kirjoitit tänne palstalle ja sanoa, että nämä asiat ovat nyt olleet mielessäsi. Toinen vaihtoehto on kirjoittaa hänelle ennen seuraavaa tapaamista viesti, jossa kerrot, että haluaisit jutella masennuksesta, viiltelystä, itsemurha-ajatuksista, kehonkuvastasi, oksentelusta ja paastoamisesta, mutta puhuminen niistä tuntuu vaikealta. Kolmas vinkkini on, että kirjoitat haluamasi asiat ylös lapulle vaikka ihan ranskalaisilla viivoilla ja annat lapun hänelle seuraavan kerran, kun tapaatte ja sanot, että tuossa on asioita, joista haluaisit puhua, mutta se tuntuu vaikealta.

Kuraattorisi kyllä tietää kuinka tämän jälkeen edetä. Se, että kirjoitat hänelle asiasi, kertoo jo itsessään hänelle, että ne ovat aiheita, joista sinun on vaikea alkaa puhua. Mutta voit myös sanoa hänelle suoraa, että puhuminen näistä asioista on sinulle haastavaa. Hän kyllä ymmärtää sen.

Sellaisenkin vinkin voisin vielä antaa, että jos haluat, voit harjoitella näistä asioista puhumista meidän kanssamme Lasten ja nuorten puhelimessa tai chatissä. Molemmat kanavat ovat anonyymejä ja siksi helppoja paikkoja harjoitella. Sinun ei tarvitse kertoa nimeäsi ja voit kertoa juuri niin vähän tai paljon kuin itse haluat ja voit lähteä linjoilta heti, kun siltä tuntuu. Numeromme on 116 111 eikä soittaminen maksa sinulle mitään. Chatin löydät täältä Nuortennetistä ja se on auki joka ilta klo 17-20.

Pääasia kuitenkin on, että kuraattorisi saa tietää näistä asioista, jotta saat niihin apua. Puhuminen kyllä helpottuu, kun sitä harjoittelee, lupaan sen!

Olen iloinen, että haluat apua. Toivon, että uskallat tehdä sen pian. Kuraattorisi haluaa varmasti auttaa sinua parhaan taitonsa mukaan!

Olet ihana, rakas ja tärkeä! Aivan kuten Henriikka Rönkkösen kirjakin sanoo, jota sinulle lämmöllä suosittelen. Melkein paras se on kuunneltuna, niin ihanaa on kuulla hänen lohduttavia sanojaan.

Sinua ajatellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi. Seksuaalisuuteen liittyy luonnollisesti häpeää (paitsi ihan pienillä lapsilla, joilla seksuaalisuus on eri tyyppistä ja enemmänkin uteliaisuutta kehoja ja kehon tuntemuksia kohtaan), sillä se on kovin intiimi asia ja paljastumiselle altis. Sitä osaa itsessään kannattaakin suojella, sillä sen loukkaaminen voi jättää kipeitä haavoja, joiden parantuminen voi viedä aikaa ja vaatia ammattiapua.

Älä siis suotta soimaa itseäsi siitä, että tunnet häpeää ostaessasi liukkaria tai muita seksuaaliterveystuotteita. Häpeän työstäminen vaatii aikaa ja voi olla, että joskus myöhemmin osaat suhtautua siihen luonnollisemmin.

Yksityisyyttä kannattaa silti suojella jatkossakin ja paljastaa seksuaalisuuteen liittyviä puoliasi ulkopuolisille vain harkinnalla ja ehkä vain läheisimmille ystäville sekä kumppaneille. Yleisellä tasollahan asiasta on tärkeää puhua, mutta jokaisella on oikeus pitää henkilökohtaiset asiat itsellään. Nämä kaksi tasoa on mahdollista pitää erillään, mutta se saattaa tarvita harjoittelemista.

Paljon lempeä ja lämpöä elämääsi,

toivottelee
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki ”Holly”!

Kiitos viestistäsi ja hyvä, että päätit kirjoittaa tänne.

Kirjoitit, että olet vahingossa nähnyt vanhempiesi seksivideoita ja pornoa. Seksi aikuisten välillä on luonnollinen asia ja samalla myös sellainen asia, joka on vain aikuisten välistä. Joskus voi kuitenkin käydä niin, että lapsi vahingossa näkee jotain, mikä ei ole hänelle tarkoitettua, kun sinulla oli nyt vahingossa käynyt. Silloin on tosi ymmärrettävää, että esimerkiksi kauhistuu tai hämmentyy.

On normaalia, että seksuaalisuuteen liittyvät asiat alkavat iässäsi kiinnostamaan, etkä ole varmastikaan ainoa nuori, joka on joskus päätynyt katsomaan pornoa. Pornon ikäraja on kuitenkin 18 vuotta, koska siellä saattaa tulla eteen asioita, jotka jäävät jälkikäteen mietityttämään tai ahdistamaan.

Minusta on tosi hienoa, että rohkeasti uskalsit kirjoittaa asiasta tänne, sillä jos jokin asia vaivaa mieltä, niin siitä on tärkeää puhua. Haluan siksi myös kannustaa sinua juttelemaan mielen päällä olevista asioista jonkun läheisen aikuisen kanssa. Luuletko, että voisit rohkaistua kertomaan vanhemmillesi näkemästäsi?

Jos haluat jutella lisää tästä tai jostakin muusta mielen päällä olevasta asiasta, voit soittaa myös ilmaiseksi Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111, tulla chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki yhteydenotot ovat nimettömiä ja luottamuksellisia.

Mukavaa loppuvuotta toivottelee,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei

Kiitos viesteistänne tähän viestiketjuun. Jos ajatukset kuolemasta tai itsensä satuttamisesta pyörivät mielessä, kannattaa ehdottomasti kertoa ajatuksistaan jollekin aikuiselle lähipiirissä, joko koulussa tai kotona. Tärkeintä on, ettei jää ajatusten kanssa yksin vaan haet niihin apua. Aina on mahdollista voida paremmin <3

Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa ja nuorten Tukilinjalla (.p 116 111) olemme auki vuoden jokaisena päivänä klo 24 asti - meille voi soittaa pahan olon hetkellä.

Kaikkea hyvää ja parempaa vointia toivottaen,

Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Yuki🏳️‍🌈

Kiitos viestistäsi tähän keskusteluun. Minulla heräsi huoli, kun kirjoitit että haluat kuolla. Onko sinulla ollut tällaisia ajatuksia jo pitkään? Miten muuten voit? Itsetuhoiset ajatukset ja kuoleman haluaminen on aina huolestuttavia merkkejä siitä, ettei kaikki ole omassa elämässä ja voinnissa kohdallaan. Toivottavasti rohkaistut kertomaan ajatuksistasi jollekin aikuiselle kotona tai koulussa, tai ehkä olet sen jo tehnytkin.

Voit myös aina tulla juttelemaan meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin. Olemme auki vuoden jokaisena päivänä ja meille voi jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.

Ethän jää yksin ajatustesi kanssa <3

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki Tyttö, 12 v

Kuulostaa siltä, että kuoleman pelko on usein mielessäsi ja haittaa jo arkeasi. Olen siitä tosi pahoillani. Kuoleman pelko on jossain vaiheessa lapsuutta täysin normaalia, mutta ei tietenkään ole kivaa, että olet noin peloissasi.

Ihmiset ajattelevat kuolemasta ja kuoleman jälkeisestä maailmasta hyvin monella tavalla. Monet ajattelevat myös niin, että sen jälkeen ei ole mitään, vaan vaivumme vain ikään kuin ikuiseen uneen ilman unia. Lakkaamme vain olemasta (paitsi kehomme, joka jää tänne). Silloin emme murehdi eikä meihin satu. Ainoa kipu on se, joka jää niille läheisille ja ystäville, jotka jäävät meitä kaipaamaan.

Voisitko keksiä sellaisen oman ja sinulle sopivankuolemanjälkeisen paikan, joka tuntuisi sinusta turvalliselta? Voisit vaikka piirtää sen paperille? Ehkä onnistuisit sillä tavalla huijaamaan aivojasi niin, etteivät ne olisi enää huolissaan. Ehkä kuolema ei silloin enää pelottaisi sinua?

Tilastojen valossa et tule kuolemaan vielä ehkä 70 vuoteen ja niihin vuosiin mahtuu runsain mitoin hyvää elämää. Kun poislähtemisen aika sitten vanhuudessa tulee, se saattaa tuntua jo ihan mukavalta, jos on saanut elää hyvän ja rikkaan elämän.

Voisitko kuoleman ajattelun asemesta keskittyäkin siihen, että eläisit mahdollisimman hyvän elämän? Mikä voisi olla sinun tehtäväsi tämän tulevan pitkän elämäsi aikana? Pystytkö auttamaan joka päivä yhtä ihmistä, levittämään ympärillesi paljon hymyjä ja hyvää mieltä? Huomaamaan kaiken sen kauniin, mitä ympärillämme ja luonnossa on? Kun olet muille kiltti, olen ihan varma, että saat paljon hyviä ystäviä, jotka taatusti muistavat sinut sitten, kun aika sinusta jättää. Ehkä saat perheen ja jälkeläisiä, jotka jäävät tänne sinun jälkeesi ja voivat muistella sinua suurella lämmöllä ja rakkaudella.

Mikä helpottaisi sinun oloasi? Mikä saisi sinut nauttimaan elämästä tässä ja nyt?

Toivon, että tämä aihe on sellainen, josta olet pystynyt juttelemaan kotonasi. Perheenjäsenesi tuntevat sinut parhaiten ja osaavat parhaiten lohduttaa ja piristää sinua. Kun kuoleman ajatukset valtaavat mielesi, pyydä jotakuta vaikka pelaamaan kanssasi lautapeliä. Silloin kaikki murheet katoavat, kun keskityt peliin ja yrität päihittää kanssapelaajasi. Mitä tähän sanot?

Jos pelkotilat jatkuvat, suosittelen kääntymään ihan kouluterkkarin puoleen. Hän voi tarvittaessa ohjata sinut koulupsykologille, joka on mestari auttamaan ihmisiä, joilla on erilaisia pelkoja. Lupaathan hakea apua, jos tämä ongelma pitkittyy?

Jos olet yksin kotona ja sinua pelottaa, voit aina myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen, niin voimme jutella joko siitä tai sitten harhauttaa mieltäsi ja jutella jostain kivasta asiasta, eikö niin? Numeromme on 116 111 eikä soittaminen maksa sinulle mitään. puhelut ovat aina luottamuksellisia eikä sinun tarvitse kertoa nimeäsi.

Rauhaisia aikoja ja paljon iloisiakin hetkiä sinulle

toivottaa
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki Tyttö, 12 v

Olen tosi pahoillani, että sinulla on usein paha olla, viiltelet ja tunnet olosi masentuneeksi. Sinulla olisi oikeus olla onnellinen ja voida hyvin! Edellisessä päivystäjän vastauksessa olikin tosi hyvää tietoa viiltelystä ja monia linkkejä, joiden kautta pääset lukemaan viiltelystä täällä Nuortennetissä.

Sinun ei tarvitse kärsiä tuosta kaikesta. Toivoisinkin, että hakisit itsellesi apua. Pystytkö puhumaan tästä perheesi aikuisille? Olet heille tosi rakas ja he varmasti haluavat auttaa sinua.

Myös koulusi terkkari ja kuraattori ovat apunasi ja he kyllä tietävät, kuinka pystyvät auttamaan sinua. (Voi olla, että koulussasi on muitakin aikuisia, jotka voivat auttaa sinua, kuten kouluohjaaja, kouluvalmentaja tai psyykkari.) Moni nuori kärsii samoista asioista, joten sinun ei tarvitse hävetä kertoessasi heille, että viiltelet ja tunnet olosi masentuneeksi. Koulun työntekijät ovat hakeutuneet kouluun töihin, koska välittävät lapsista ja nuorista ja haluavat auttaa varmasti myös sinua.

Toivottavasti et jää pahan olon kanssa yksin, vaan rohkaistuisit kertomaan siitä aikuisille, jolloin asiat alkavat varmasti kääntymään parempaan suuntaan! Jos puhuminen asiasta jännittää, voit myös kirjoittaa jollekin heistä viestin tai harjoitella puhumista Lasten ja nuorten puhelimessa, josta edellinen päivystäjä kirjoitti myös. Voimme yhdessä miettiä, kenelle sinun olisi helpointa kertoa pahasta olosta, viiltelystä ja masennusoireista ja millä sanoilla.

Kaikki kääntyy vielä hyväksi, usko pois!

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Hienoa, että päätit kirjoittaa tänne!

Ikävä kuulla, että sinulla on ollut paniikkikohtaus ja olet satuttanut itseäsi. Itsensä satuttaminen on usein merkki siitä, että on jollakin tavalla paha olo ja ei ole muita keinoja käsitellä oloaan. Viiltelystä tai muunlaisesta itsensä satuttamisesta onkin tärkeää aina kertoa jollekin luotettavalle aikuiselle, jotta itselleen saa apua ja tukea siihen, että pahan olon käsittelyyn löytyisi muita, turvallisempia keinoja.

Jos haluat lukea lisää viiltely-aiheesta, niin täältä Nuortennetin sivulta löytyy siitä lisää tietoa: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/

Se, että kirjoitit asiasta tänne ja olet yrittänyt etsiä tietoa, on tärkeä askel kohti avunsaantia, mutta seuraavaksi olisi tärkeää, että saisit apua myös sinua läheltä olevilta luotettavilta ja turvallisilta aikuisilta. Kuka olisi sinulle sellainen läheinen aikuinen, kenelle tuntuisi helpoimmalta puhua? Itsensä satuttamiseen on aina tärkeää saada myös ammattilaisen tukea, joten tärkeää olisi mennä koululla esim. terveydenhoitajan, kuraattorin tai psykologin luokse.

Viiltelystä kertominen voi joskus tuntua vaikealta, mutta puhuminen kannattaa. Halutessasi voit lukea täältä vinkkejä, miten ottaa asia puheeksi: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/mista-apua-viiltelyyn/

Jos haluat jutella lisää, esimerkiksi purkaa ajatuksiasi, pohtia, miten lähtisit hakemaan apua tai harjoitella asiasta kertomista, voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti Lasten ja nuorten puhelimeen ja Nuorten tukilinjaan numerossa 116 111. Puhelut eivät maksa mitään!

Nuorten tukilinjan työntekijälle on mahdollista varata myös puhelinsoittoaika. Siitä voit lukea lisää täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/

Voit tulla myös chattailemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Chattiin on mahdollista varata myös aika työntekijälle.

Viiltelyyn ja pahaan oloon on mahdollista saada apua, joten ethän jää yksin. Olet tärkeä ja kaiken avun arvoinen!

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä