Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariMoi M <3,
Kiva kun olet löytänyt tänne Nuortennettiin, tervetuloa! Täällä pääsee käymään keskustelua muiden nuorten kanssa, lukemaan mielenkiintoisia juttuja ja halutessaan osallistumaan myös itse Nuortennetin tekemiseen! Mikäli jokin asia askarruttaa ja siitä haluaa jutella aikuisen kanssa, voit myös aina soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin, olemme joka päivä auki ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella!
Mukavia hetkiä Nuortennetissä!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä3.10.2024, 10:42 vastauksena käyttäjälle: Kokemus seksuaalisesta häirinnästä ja siitä jäänneet tunteet #180852AvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi ja tosi hyvä, että päätit kirjoittaa tänne Nuortennettiin!
Olen tosi pahoillani, että olet joutunut seksuaalisen häirinnän uhriksi. On tärkeää, että olet päässyt pois sinua satuttaneesta suhteesta. Ei ole kuitenkaan ollenkaan epätavallista, että tällaisen suhteen jälkeen voi tulla hyvin ristiriitaisiakin tunteita. Sitä voi tunnistaa, että toinen osapuoli ei kohdellut hyvin, mutta samaan aikaan voi potea itse syyllisyyttä ja ikävää. Ihan kaikenlaiset tunteet ovat normaaleja ja toivon, että ajan kanssa löydät armollisuutta itseäsi kohtaan, vaikka se nyt tuntuisikin vaikealta. Toivon myös sinun muistavan, että ansaitset tulla kohdelluksi hyvin ja arvokkaasti!
En tiedä, mitä on tapahtunut tarkalleen, mutta on tosi tärkeää, että asiaan olla puututtu aikuisten toimesta. Seksuaalinen häirintä on rikos ja siihen tulee puuttua. Muistatko, miten itse koit sen, kun sosiaalityöntekijät tulivat mukaan?
Olet hienosti osannut sanoittaa, mitä kaikkea tunnet tällä hetkellä ja on tärkeää, että tunnistat tarvitsevasi apua. Asiasi on sellainen, että haluaisin kannustaa sinua ammattilaisen avun piiriin. Helpoiten apua voit lähteä hakemaan ammattioppilaitoksesi oppilashuollosta. Siellä terveydenhoitaja, kuraattori tai psykologi ovat sellaisia ammattilaisia, jotka osaavat olla tukena monenlaisten asioiden kanssa. Toivon, että pystyt jakamaan vaikeita ajatuksiasi myös jonkun oman läheisen aikuisen kanssa. Kun on vaikea olla, niin silloin ei pidä jäädä yksin.
Jos sinusta tuntuu, että haluaisit keskustella asiasta anonyymisti ja luottamuksellisesti, voit ottaa yhteyttä meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111). Voit tulla myös chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Täällä Nuortennetin sivulla voi lukea yleisesti lisää seksuaaliväkivallasta ja -häirinnästä, jos niin haluat tai joku muu tätä viestiä lukeva kaipaa lisää tietoa: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/apua-seksuaaliseen-hairintaan-ja-vakivaltaan/
Olet tärkeä ja ansaitset pelkkää hyvää! Ethän jää tämän asian kanssa yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä1.10.2024, 15:20 vastauksena käyttäjälle: Mua ahistaa kuolema nii paljo et on iha vaikee elää! #180737AvainmestariHei!
Olen tosi pahoillani, jos kuolema aiheuttaa sinulle noin paljon murhetta ja pään vaivaa. Ajatus kuolemasta surettaa ja mietityttää meitä kaikkia jossain iässä ja elämänvaiheessa, mutta yleensä se menee ohi, kun elämä jatkuu ja tulee muita asioita arkeen.
Joitain tosiaan mietityttää kuolemassa eniten se, miten jäljelle jäänyt ruumis hiljalleen muuttuu mullaksi (tästä syystä saatetaan valita itselle, läheiselle tai lemmikille mieluummin polttohautaus), kun taas jotkut pohtivat elämän jatkumista jossain toisessa olomuodossa. Kolmansia taas surettaa jäljelle jäävien ikävä.
Kuolemaa käsitellään paljon myös uskonnossa, sillä se on aina pohdituttanut ihmisiä. Lisäksi siitä on kirjoitettu paljon kirjoja ja näytelmiä ja tehty elokuvia. Ehkä Veljeni, Leijonamieli on sinullekin tuttu tarina?
Joitain auttaa kuoleman pohtimisen asemesta elämän ajattelu. Miten ihmeellisiä asioita täällä tapahtuu: kuinka käsittämättömän hienoja luontokappaleita täällä on ja jokainen niistä on kehittänyt omat tapansa elää. Kuinka mahtavia ihmisiä onkaan olemassa ja kuinka paljon hyvää itsekin ehdimme saada aikaiseksi yhden ihmisiän aikana, jos niin haluamme? Mitä kaikkea haluamme ehtiä tehdä ja kokea ennen kun on aika poistua tästä elämästä? Riemuitseminen elämästä ja jokaisesta päivästä voi saada meidät ymmärtämään sellaista kauneutta, mitä emme muutoin huomaisi. Ehkä sitten vanhana ja väsyneenä kuoleman lähestyminen ei niin murehdita, jos tiedämme nähneemme ja tehneemme paljon kaikkea hyvää ja ihmeellistä.
Aina ajatuksen kääntäminen toiseen suuntaan yksin ei onnistu. Niinpä toivon, että jos kuoleman ajatteleminen ahdistaa sinua jatkossakin niin, että se häiritsee sinua, toivon että jaat näitä ajatuksia jonkun kanssa. Mitä ystäväsi ajattelevat kuolemasta? Entä vanhempasi tai isovanhempasi? Onko siitä puhuttu koulussa uskonnon tai elämänkatsomustiedon tunnilla? Tai jos kuulut johonkin seurakuntaan, voisitko keskustella siitä kirkon nuorisotyöntekijän tai papin kanssa? He ovat tottuneet tällaisiin aiheisiin ja kuulisivat sinua ja ajatuksiasi mielellään.
Jos olo aiheen parissa tuntuu hankalalta, niin myös koulusi psykologi on siellä sinua varten. Hänenkin kanssaan voisit jutella näistä ajatuksista ja hän osaisi auttaa sinua siinä, miten tulisit toimeen näiden mietteiden kanssa tai voisit kääntää ne tietoisesti muihin juttuihin silloin, kun huomaat jääneesi niihin jumiin. Miltä kuulostaa? Toivoisin, että nämä ajatukset eivät enää häiritsisi sinua, vaan pääsisit niiden kanssa jonkinlaiseen sopusointuun.
Myös me olemme täällä, jos haluat jutella tästä aiheesta joskus anonyymisti. Lasten ja nuorten puhelimen numero on 116 111 ja vastaamme soittoihin ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20. Chattiin voi tulla juttelemaan joka päivä klo 17-20. Yleensä puhuminen aiheesta auttaa!
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi – hyvä, että kirjoitit tuosta sinulle tärkeästä aiheesta. Onpa ikävää, että koet seksuaalisuuden noin ahdistavana asiana. Joillain se johtuu jostain kehoon tai seksuaalisuuteen liittyvästä traumasta, joillain taas lähipiiri voi demonisoida seksuaalisuutta niin kovasti, että on jo itsekin vaikea nähdä se luonnollisena asiana osana ihmisyyttä, vaikka se sitä onkin. Olen todella pahoillani, että nämä ajatukset ilmeisesti vaikuttavat jo siihen, milloin voit käydä vessassa ja suihkussa.
On normaalia, että seksi tulee mieleen aivan arkisissa asioissa ja myös toisia ihmisiä katsellessa. Ajatukset ja teot ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Ajatuksille emme voi mitään, mutta voimme valita, mitä teemme.
En tietenkään tiedä, mistä sinun vahvat tunteesi seksuaalisuuteen liittyen johtuu. On kuitenkin ilmiselvää, että asia vaikuttaa jo arkeesi ja pelkoon, etteivät vanhempasi enää rakastaisi sinua. Puhuvatko he seksuaalisuudesta negatiiviseen sävyyn? Vai miksi ajattelet näin? Kenenkään ei tarvitse tykätä seksistä tai harrastaa sitä edes itsensä kanssa, mutta toivon kovasti, että kukaan ulkopuolinen ei ole saanut sinua vihaamaan omaa seksuaalisuuttasi.
Aikuisviihde on ala, jolla tapahtuu hyväksikäyttöä siinä missä monella muullakin alalla, mutta on myös eettisiä toimijoita ja tavallisia ihmisiä, jotka kuvaavat omaa seksiään. Siitä huolimatta sitä ei tarvitse kuluttaa, jos ei halua. Unille sen sijaan emme voi mitään eli toivon kovasti, ettet potisi unistasi huonoa omaatuntoa.
Vaikka tietänet, ettei itsetyydytyksessä ole mitään väärää – päin vastoin, sillä on paljon erilaisia terveysvaikutuksia – niin sitähän ei tarvitse tehdä, jos ei halua. Tärkeintä on, että kuuntelet itseäsi. Mikä sinusta tuntuu hyvältä ja oikealta? Kaikki seksuaalisuuteen liittyvä on sallittua, kunhan ei satuta tai loukkaa toista ihmistä.
Toivoisin kovasti, että voisit jutella tästä jollekin ammattilaiselle, jotta voisit jatkaa arkeasi ilman pelkoja. Meillä Lasten ja nuorten puhelimessa ja chatissä on tavallisia aikuisia, joiden kanssa voi jutella mistä vain asiasta, myös tästä. Mutta jos haluaisit jutella jonkun alaa opiskelleen ammattilaisen kanssa, niin Väestöliitolla ja Sexpolla on anonyymiä seksuaalineuvontaa chatin välityksellä, löydät ne kyllä googlaamalla. Luuletko, että voisit jutella joko meidän palveluissamme tai tuolla ammattilaisten kanssa tästä asiasta? Ei ole oikein, että se vaikuttaa noin kovasti arkeesi.
Hyvä, kun otit asian esille! Toivon, että jatkat keskustelua kahden kesken jonkun kanssa, jotta elämäsi helpottuisi.
Kaikkea hyvää sinulle!
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Olen tosi pahoillani, jos sinusta tuntuu siltä, ettei kukaan rakasta sinua. Sen täytyy olla tosi raskas ajatus, samoin kuin pelko siitä, että sinut hylätään.
Perheen ulkopuolelle sijoittamiselle on aina painavat syyt ja on katsottu, että se on nyt sinun parhaaksesi. Oletko samaa mieltä? Vaikka muuttaminen pois oman perheen luota on varmasti tosi rankkaa, niin onko sinun hyvä olla uudessa kodissasi? Pidetäänkö sinusta siellä hyvää huolta ja saatko näyttää kaikkia tunteita? Ei ole yhtään ihme, että välillä menee yli – joskus tunteet eivät mahdu sisäämme, vaan ne tursuavat yli äyräiden ja se on ihan ok. On hyvä, ettet patoa niitä sisääsi. Uskon, että sijaisperheessäsi tiedetään, että tilanne on sinulle tosi rankka.
Toivon, että pystyt puhumaan perheessäsi siitä, mitä mielessäsi liikkuu: Mitä pohdit, mitä suret, mitä pelkäät ja mitä toivot. Aikuiset ympärilläsi toivovat sinulle pelkkää hyvää ja varmasti haluaisivat, että kertoisit heille, kuinka voit ja mikä tekisi olosi siellä kotoisaksi.
Onko sinulla oman sosiaalityöntekijäsi yhteystiedot? Hän hoitaa virkansa puolesta sinun asioitasi ja hänelle voit kertoa, jos sijaisperheessä on jotain pielessä – jotain sellaista, mitä sinun on vaikea kertoa sijaisvanhemmillesi. Oma sosiaalityöntekijäsi tehtäviin kuuluu huolehtia, että sinulla on kaikki hyvin.
Tiedätkö, me olemme täällä seuranasi joka päivä, jos tunnet joskus itsesi yksinäiseksi ja haluat lohdutusta tai seuraa. Kuuntelemme mielellämme, mitä sinulle kuuluu. Meille voi soittaa ilmaiseksi numeroon 116 111 ja vastaamme ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20. Kaikki päivystäjämme on tosi mukavia ja heille voi puhua täysin nimettömästi ja luottamuksella. Soittaa voi niin usein kuin haluaa ja jutella kerralla niin pitkään kuin hyvältä tuntuu.
Toivottavasti elämääsi kuuluu myös mukavia asioita: ystäviä, lemmikkejä, harrastuksia tai ehkäpä kiva, oma huone?
Toivon myös, ettet jää yksin näiden kurjien asioiden kanssa, vaan pystyt puhumaan niistä perheessäsi tai vaikka jollekin aikuiselle koulussa. On tärkeää, että voit hyvin!
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Imhinen!
Kiitos kommentista ja lisäkysymyksistä! Rikoslaki velvoittaa meitä tosiaan ilmoittamaan, jos tietoomme tulee suunnitteilla oleva vakava väkivalta-, seksuaali- tai henkirikos. Tällainen voi olla esimerkiksi viesti, jossa kerrotaan tulevasta pommiuhasta tai kouluampumisesta. Lain tarkoituksena on pystyä estämään tuollaiset vakavat rikokset.
Lastensuojeluilmoituksia emme tee. Jos meille nousee suuri huoli kirjoittajasta, kehotamme häntä aina kertomaan tilanteestaan jollekin aikuiselle tai ammattilaiselle, joka voisi auttaa häntä. Lisäksi vinkkaamme Lasten ja nuorten puhelimesta, chatista ja nettikirjepalvelusta, joissa voi anonyymisti ja maksutta keskustella asioistaan vapaaehtoisen ja vaitiolovelvollisen aikuisen päivystäjän kanssa. Näin asiasta puhumista voi harjoitella ja voi saada vinkkejä siihen, mitä kannattaisi seuraavaksi tehdä.
Ystävällisin terveisin
Nuortennetin ylläpitoAvainmestariHei!
Kiitos tarkentavasta kysymyksestä! Tällainen viesti voisi olla esimerkiksi sellainen, jossa uhataan toisen ihmisen henkeä tai terveyttä. Eli jos tulisi tietoon jokin vakava rikos, joka olisi vielä estettävissä.
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos tärkeästä kysymyksestä!
Rikoslaki ei velvoita meitä ilmoittamaan poliisille jo tapahtuneesta rikoksesta emmekä heille niitä siis ilmoita.
Poikkeuksena olisi tilanne, jossa joku kertoisi olleensa osallisena jossain vakavassa väkivalta- tai henkirikoksessa. Silloin auttaisimme poliisia selvitystyössä antamalla heille kirjoittajan ip-osoitteen.
Lämpimin terveisin
Nuortennetin ylläpitoAvainmestariHei!
Olen tosi pahoillani, että olet päivittäin noin itkuinen. Sen täytyy olla tosi kurjaa. Olen myös tosi pahoillani sinulle tärkeän kissan kuoleman johdosta. Lemmikkieläimet voivat olla meille tosi tärkeitä: he ilahtuvat aina nähdessään meidät eivätkä arvostele tai kohtele meitä epäreilusti. Ne voivat tuoda tosi paljon lohtua ja hyvää mieltä. En siis yhtään ihmettele, että suret tuon sinulle tärkeäksi tulleen kissan poismenoa.
Oletko kertonut perheellesi, että ikävöit tuota kissaa? Luulen, että hekin ovat menettäneet elämässään heille tärkeitä eläimiä tai ihmisiä ja tietävät, mitä kaipaus ja suru ovat. Ne tulevat valitettavasti meille kaikille tutuiksi tunteiksi jossain kohtaa elämäämme.
Jos heille on vaikea puhua, ehkä tiedät jonkun toisen, joka ymmärtää lemmikkien tärkeyden ja näin ollen myös sinun surusi? Ehkä mummo tai ukki? Myös me täällä Lasten ja nuorten puhelimessa ja chatissä kuuntelemme mielellämme sinua. Olisi mukavaa kuulla lisää tuosta mummolan naapurin kissasta.
Jos itkuisuus ja tärinä eivät lopu, vaikka pääsisitkin puhumaan tuosta kissan menetyksestä, niin siitä olisi hyvä kertoa jollekin. Jokapäiväinen itku ja tärinä eivät varmastikaan ole mukavia juttuja. Millaiset välit sinulla on vanhempiesi kanssa – voisitko kertoa niistä heille? Myös koulun henkilökunta on sinua varten eli voit niin halutessasi kertoa niistä myös esimerkiksi terkkarille tai kuraattorille. He osaavat auttaa sinua niin, että itkun tilalle tulisi naurua ja hyvää mieltä. Eikö se kuulostaisikin hyvälle?
Sureminen on tärkeää eikä siinä ole mitään pahaa. Mutta kuulostaa siltä, että se olisi ehkä hyvä jakaa jonkun kanssa. Olisi tärkeää, että läheisesi tietäisivät, mitä sinulle kuuluu ja miten voit.
Lämpimin ajatuksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Olen tosi pahoillani, että harrastuksessasi ollessasi sinua ahdistaa noin paljon. Onko harrastus kaikesta huolimatta sellainen, jota haluat jatkaa? Jos, niin olisi hyvä pohtia jonkun kanssa, miten käynneistä voisi tehdä sellaisia, että tuntisit siellä olosi hyväksi ja turvalliseksi. Tuollaisenaan harrastuksessa käyminen ei tunnu tekevän sinulle hyvää. Johtuuko ahdistus muista kävijöistä? Vai sen vetäjästä? Ehkä sen tuomista paineista? Joka tapauksessa toivon, että jatkossa siellä käyminen muuttuisi mukavaksi.
Olisi myös hyvä opetella muita keinoja sietämään stressiä ja ahdistusta. Ne kun kuuluvat kaikkien meidän elämään eikä niiltä oikein voi välttyä.
Toivoisin, että sinulla olisi joku aikuinen, jonka kanssa voisit pohtia näitä asioita. Harrastukseen liittyen se voisi olla vanhempasi tai tuon harrastuksen vetäjä (tai hänen esimiehensä), stressin- ja ahdistuksen hoidossa esimerkiksi koulupsykologi. Miltä kuulostaa hakea apua näitä ihmisiltä? Toivoisin, että pääsisit pois tavasta satuttaa itseäsi ja löytäisit muita keinoja stressin ja ahdistuksen hallintaan.
Jos puhuminen näistä teemoista jännittää sinua, voit harjoitella soittamalla meille Lasten ja nuorten puhelimeen. Kuuntelemme sinua mielellämme ja voimme yhdessä pohtia, mitä huolillesi voisi tehdä. Miltä kuulostaa? Uskon, että kaikki ongelmat ovat ratkaistavissa, jos niistä on avoin ja ottaa apua vastaan. (Tai ainakin oloa voi helpottaa, jos antaa toisten ihmisten auttaa.)
Numeromme on 116 111 ja vastaamme puheluihin ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20. Meillä on myös chat, joka on auki ma-su klo 17-20. Kaikki palvelumme ovat anonyymejä ja maksuttomia ja yhteyttä voi ottaa niin monta kertaa kuin haluaa. Lisätietoa niistä löytyy täältä Nuortennetistä.
Ethän jää yksi näiden asioiden kanssa, etteivät ne vain mene pahemmaksi, vaan päinvastoin harrastuksesta tulisi mahdollisesti mukava hetki rentoutua ja oppia uutta.
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariMoikka!
Kiitos hyvistä ideoistasi!
Valitettavasti Nuortennetin keskustelupalstalla ei voi jakaa sosiaalisen median tunnuksia, vaikka ymmärränkin toiveen siitä, että haluaisi saada itselleen nettikavereita. Haluamme pitää keskustelupalstan kirjoittajien yksityisyyden suojasta huolta, eli emme voi julkaista mitään sellaista tietoa, jonka voisi yhdistää johonkin tiettyyn henkilöön.
Kirjautumista emme ole ottaneet käyttöön, koska keskustelupalsta on anonyymi, emmekä kerää käyttäjistä tietoja. Ehdotustasi voidaan kyllä ehdottomasti harkita, esimerkiksi hakutoiminta voisi toimia tässä niin, että käyttäjä pystyy hakusanalla löytämään oman nimimerkkinsä ja kaikki siihen liittyvät viestit.
Kirjoittelethan uudestaan, jos sinulla herää jotakin kysyttävää tai tulee mieleen jotakin muuta!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariMoi!
Kiitos hyvästä kysymyksestä!
Ip-osoitteet näkyvät keskustelupalstalla meille moderaattoreille. Emme niitä kuitenkaan vertaile keskenään ja jokainen saakin vaihdella nimimerkkejä, jos niin haluaa. Tarvittaessa kuitenkin pystymme seuraamaan ip-osoitteita ja teemme näin ainoastaan silloin, jos huomaamme viestien sisällöissä jotakin epäilyttävää.
Lasten ja nuorten chatissa ip-osoitteet eivät taas näy päivystäjille ollenkaan. Samoin Lasten ja nuorten puhelimessa päivystäjät eivät näe mitään soittajaan liittyviä tietoja.
Kirjoittelethan uudestaan, jos sinulla herää vielä jotakin kysyttävää!
Mukavaa syksyä toivottelee,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariMoi!
Hyvä, että kirjoitit tänne, etkä ole jäänyt asiaa yksin miettimään!
Some voi parhaimmillaan olla paikka, josta saa itselleen omankaltaisia nettikavereita. Riskejäkin siihen liittyy, koska ikinä ei voi tietää kuka siellä on käyttäjätunnuksen takana. Virheitä voi sattua jokaiselle, mutta sinä olet tosi hienosti ja esimerkillisesti toiminut huomatessasi, että hänen kuvansa ei ollutkaan aito. Hoksasit heti poistaa tämän käyttäjän ja poistit lähettämäsi kuvan.
Ymmärrän kuitenkin huolesi siitä, että kuvasi ehdittiin tallentaa. Kenenkään toisen kuvia ei saisi jakaa ilman lupaa. Esimerkiksi luvatta kuvan levittäminen voi täyttää nettikiusaamisen merkit, joka taas voi täyttää rikoksen tunnusmerkit. Voi olla kuitenkin niin, että vaikka kuvasi tallennettiin, sille ei tapahdukaan mitään.
Toivoisin, että voisit rohkaistua kertomaan vielä jollekin omalle läheiselle aikuiselle tästä. Asian kertominen voi jo keventää hieman omaa mieltään, kun joku oma läheinen tietää asiasta. Silloin aikuinen osaisi olla myös tukenasi parhaiten, jos hän tietäisi tapahtuneesta.
Jos haluat, niin voit myös tulla juttelemaan lisää meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111). Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Kaikki yhteydenotot ovat nimettömiä ja luottamuksellisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Muista myös olla ylpeä siitä, kuinka hienosti ja nopeasti toimit tilanteessa!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Pampula,
Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa tänne Nuortennettiin. Oli ihana lukea, kuinka olet ylpeä itsestäsi ja siitä, että olet ollut ilman viiltelyä jo 5kk. Toivon, että se rohkeus ja ylpeys itsestäsi saa sinut myös pyytämään ja vastaanottamaan itsellesi apua muiden haasteiden keskellä.
Kerrot joutuneesi perheesi muuton takia väärään kaveriporukkaan, jossa aloit käyttämään päihteitä sekä joutunut vaaratilanteisiin. Kuvaamasi tilanteet kuulostavat huolestuttavilta etkä tunnu itsekään viihtyneen kyseisessä porukassa. Ymmärsin viestistäsi, että olet mahdollisesti jo ottanut etäisyyttä tuohon porukkaan. Jos et, niin tiedäthän, että saat itse päättää, kenen kanssa vietät aikaasi ja vaikka nämä porukat ovat olleet hetken aikaa osa elämääsi, on sinulla täysi oikeus ja mahdollisuus etsiä itsellesi toisenlaisia ystäviä, jotka arvostavat ja tukevat sinua.
Pohdit lisäksi, että saattaisit toisessa tilanteessa käydä vielä koulua ja elämäsi näyttäisi erilaiselta. Mikä saa sinut ajattelemaan, ettei tämä olisi vielä mahdollista? Vaikka nyt tilanne tuntuu hankalalta ja epätoivoiselta, oikean avun ja tuen turvin saat käännettyä elämäsi takaisin siihen suuntaan, missä toivot sen olevan.
Kerrot lisäksi viestissäsi, etteivät vanhempasi tee mitään auttaaksesi sinua. Jos avun pyytäminen vanhemmiltasi ei ole mahdollista, löytyisikö lähipiiristäsi ketään turvallisen tuntuista aikuista, jolle voisit jutella olostasi? Tämä aikuinen voi olla vaikka kummitäti, koulun terveydenhoitaja tai vaikka naapuri, kuka tahansa jolle sinun on helppo jutella. Olennaista on se, että saisit apua pahaan oloosi, syömishäiriöösi sekä päihteistä irti pääsemiseen.
Vaikutat empaattiselta ja fiksulta nuorelta, jolla on koko elämä kaikkine iloineen ja väreineen edessä! Kaikki se epäonni, jota olet joutunut kohtaamaan, on mahdollista jättää taakse, kunhan et jää haasteiden ja pahan olosi kanssa yksin.
Myös me lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi, jos sitä tarvitset! Olemme joka päivä auki ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Arki-iltaisin samassa numerossa päivystää myös nuorten Tukilinja, josta saa yhtälailla tukea pahan olon hetkellä, nimettömästi ja luottamuksella.
Auringonvaloa ja voimia syksyysi, muista että olet tärkeä!
Sinua lämpimästi halaten,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
AvainmestariHei Mustien siipien alle kätkeytyen….
Olipa hienoa, että jälleen jaksoit kirjoittaa ja toivon, että tänne kirjoittaminen keventää ja helpottaa oloasi. Olet löytänyt juuri oikeaan paikkaan, täällä voi rauhassa ja turvallisesti kirjoittaa ja kertoa tunteistaan ja kokemuksistaan. Meistä kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin ja vaikka apua ja tukea ei löytyisikään omasta lähipiiristä, aina löytyy aidosti välittäviä aikuisia, jotka haluavat tukea ja auttaa.
Pohdit viestissäsi, onko isäsi käytös ja puheet sinua kohtaan olleet ok. Vastaan että ei ole. Kukaan lapsi ei ansaitse sellaisia satuttavia sanoja, joita olet joutunut kotonasi kuulemaan. Kukaan lapsi ei ole myöskään syypää aikuisten ongelmiin. Kuten itsekin fiksusti kirjoitat, jokaisella lapsella ja nuorella on oikeus tunteisiin ja niiden näyttämiseen, olivat ne kuinka hankalia tahansa. Jos aikuisilla on itsellä paha olla, on heidän velvollisuutensa hakea itselleen apua eikä purkaa sitä lapseen.
Toivon, että kotitilanteesi on helpottanut noista vuosista mutta sanat ja muistot satuttavat edelleen, ja siksi on tärkeää, että tuot ne päivänvaloon, etkä jää niiden kanssa yksin.
Jatkathan tänne kirjoittamista tai halutessasi voit myös kirjoittaa meille nettikirjeen, jossa voimme jatkaa kirjeenvaihtoa pidempäänkin! Lisäksi meillä on Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin lisäksi mahdollista varata aika chat-keskusteluun etukäteen, senkin voi käydä nimettömästi ja luottamuksella. Jos vapaita aikoja ei ole tarjolla, voit kirjoittaa meille nettikirjeen ja varata sitä kautta ajan! https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/
Voimme jatkaa yhdessä tilanteesi pohtimista ja etsiä niitä keinoja, joilla saisimme olosi helpottumaan. Olemme täällä sinua varten <3
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit