Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei!
Hienoa, että kerroit tilanteestasi. Olen tosi surullinen, että luokallasi on oppilaita, jotka eivät jostain syystä kohtele sinua kauniisti. Ymmärrän hyvin, että tuollainen kohtelu johtaa siihen, että et tunne olevasi osa porukkaa ja vetäydyt mieluusti omiin oloihisi.
Valitettavasti heidän käyttäytymisensä ei välttämättä lopu ellei joku aikuinen puutu siihen. Jonkun täytyisi sanoa heille, ettei noin voi toimia. Päin vastoin, heidän pitäisi ottaa sinut mukaan ja huolehtia siitä, ettei kukaan jää yksin ja tunne itseään ulkopuoliseksi.
Ymmärrän hyvin, että puhuminen asiasta voi tuntua hankalalta. Toivoisin silti, että olisi joku aikuinen, jolle pystyisit asiasta kertomaan. Kiusaamisesta ja ulosjättämisestä puhutaan nykyään paljon ja aikuisten pitäisi tietää, miten kurjalta se tuntuu ja miten eri tavoin se vaikuttaa sen oppilaan elämään, jota kohdellaan koulussa huonosti.
Olisiko siis joku opettaja sellainen, jonka juttusille voisit joskus tunnin jälkeen jäädä? Tai onko olemassa joku ohjaaja tai avustaja, jolle voisit asiasta mainita? Myös terkkari on siellä sitä varten, että hänelle voi puhua tällaisistakin asioista. Tai jos sinulla on vanhemmat, joille sinun on helppo puhua, heidän olisi tärkeää tietää tästä ja hekin voisivat olla yhteydessä kouluun.
Olisi ihanaa, jos kiusaaminen loppuisi, eikö? Siksi olisi tärkeää, että joku kertoisi noille luokan kiusaajille, että he tekevät väärin ja kiusaamisen olisi loputtava heti. Sinun kuuluisi voida käydä koulua rauhallisin mielin ja vailla pelkoa ja on koulun aikuisten tehtävä turvata sinun turvallinen koulunkäyntisi.
Jos haluat jutella asiasta lisää, voit soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111 tai tulla chattiin juttelemaan. Chatin lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä myös kirjepalvelu, johon voi kirjoittaa. Kaikki nämä toimivat nimettömästi ja ovat täysin maksuttomia.
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei Tyttö,
Kiitos rohkeudestasi jakaa kokemuksesi ja ajatuksiasi tänne Nuortennettiin. Oli tärkeää lukea, kuinka haluat pitää huolta terveydestäsi ja että olet huolissasi siitä, että kerran sairastamasi syömishäiriö saattaisi alkaa oireilemaan uudelleen. Onkin todella viisasta pyytää tässä vaiheessa itselleen apua ja tukea, jotka ehdottomasti myös ansaitset!
Kuvailemasi muutokset kehossasi, kuten lantion kasvu sekä vartalon naisellistuminen ja pyöristyminen ovat normaaleja murrosikään liittyviä asioita, jotka saattavat hämmentää ja jopa herättää hetkellisesti huolta lihomisesta. Kyseessä on kuitenkin täysin normaali asia, vaikka oman kehon muutoksiin tottumisessa menee oma aikansa.
Huolettavaa mielestäni on se, että nähdessäsi itsesi peilistä sinua itkettää ja koet itsesi vääränlaiseksi. Vaikka toteat itse, että olet normaalipainoinen, voi olla vaikea hiljentää sitä pientä ääntä oman pään sisällä. Siksi olisi äärimmäisen tärkeää, että menisit juttelemaan näistä ajatuksistasi jollekin turvalliselle aikuiselle, esimerkiksi terkkarille tai kuraattorille koulussa. Näin saisit tukea ajoissa näihin ajatuksiin ja olosi helpottuisi.
Muistathan, että tämänhetkiset ajatukset itsestäsi eivät kerro totuutta sinusta – kuinka upea ja ainutlaatuinen oletkaan. Sinä ansaitset saada tässä hetkessä tukea, jottei olosi ja kokemuksesi itsestäsi muuttuisi pahemmaksi. Olet tervehtynyt jo kerran syömishäiriöstä ja oikean avun turvin selviät siitä varmasti myös uudelleen. Sinun ei tarvitse jäädä yksin <3
Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi, jos sitä tarvitset. Olemme auki vuoden jokaisena päivänä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Lisäksi Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa joka arki-ilta klo 20–24 ja sieltä saa ammattilaisen tukea pahan olon hetkellä.
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Olen tosi pahoillani, että jostain syystä tunnet tarvetta viiltelyyn. Olen kuitenkin iloinen, että isäsi sai tietää asiasta, sillä nyt et ole yksin pahan olosi kanssa.
Viiltelyhän on vain oire, ei itse ongelma. Yleensä sen taustalla on sellaista pahaa oloa, jota on vaikea kestää ja itsensä satuttaminen voi tuoda hetken ajaksi pienen helpotuksen tunteen. Se ei tietenkään korjaa itse ongelmaa, joka pysyy ja ehkä myös pahenee, jos siihen ei hae tai saa apua.
Siksi olisikin hyvä pysähtyä miettimään, mistä sinulle tulee huono olo? Kohteleeko joku sinua huonosti kotona, koulussa tai vapaa-ajalla? Onko tapahtunut jotain, minkä käsittelyyn et ole saanut apua? Nyt, kun isäsi tietää viiltelystäsi, sinulla on mahdollista saada siihen apua. (Toki apua voi hakea myös ilman vanhempia.)
Sinun ei tarvitse pahoitella tekemääsi tai hävetä sitä. Se, miten voit, ei ole sinun vikasi. Kun kysyit, mitä sanoisit isällesi, kehottaisin kertomaan asioista, jotka harmittavat sinua. Tutkimusten mukaan puhuminen auttaa. Olosi keventyy ja voitte yhdessä miettiä, mitä seuraavaksi voisi tehdä. Toivon, että he huolehtivat viime kädessä siitä, että saat apua.
Voit vaikka aloittaa kertomisen näillä sanoilla: Minua on harmittanut… Minulle tulee aina mälsä olo, kun… Minusta on jo jonkin aikaa / pitkään tuntunut, että… Olen miettinyt, että…
Keksisitkö näihin aloituksiin jatkoja? Täältä Nuortennetistä löytyy myös ”Huoli puheeksi” -niminen lomake, johon voi rastittaa asiat, jotka painavat mieltä, jos niistä on vaikea alkaa puhua. Lomake löytyy täältä Nuortennetistä kohdasta Apua ja tukea – Puhu huolista – Huoli puheeksi! -sivu ja lomake. Voisiko se auttaa sinua?
Itse viiltelyn suhteen neuvoisin sinua pohtimaan muutamaa asiaa: missä tilanteissa tarve itsensä satuttamiselle tulee? Huomaisitkohan sen jo hyvissä ajoin niin, että ehtisit miettimään jotain muuta tapaa helpottamaan oloasi? Saman kehollisen reaktion saat esimerkiksi rämpyttämällä kuminauhaa rannettasi vasten, valuttamalla kylmää vettä ranteillesi tai kasvoillesi tai juoksemalla kovaa niin kauan kuin jaksat. Näillä keinoilla kehosi saa samankaltaisen reaktion, mutta niistä ei tule mitään pysyviä jälkiä eivätkä ne vahingoita sinua.
Tai voisitko ajatella, että silloin, kun sinulla on kurja mieli, ansaitsisitkin jotain ihanaa, josta tulee lämmin ja hyvä olo? Esimerkiksi lämmin kupillinen kaakaota ja kaunista musiikkia, vanhemman halaus, hetki päähierontaa tai sitten soitto tai viesti jollekin sinulle tärkeälle ihmiselle (ystävälle, sisarukselle, serkulle tai vaikka isovanhemmalle).
Tällaisia asioita voit miettiä myös ammattilaisen kanssa. Heille voit puhua kaikista murheistasi ja miettiä yhdessä, mikä sinua auttaisi. Tällaisia ammattilaisia on jokaisessa koulussa: esimerkiksi terkkarit, kuraattorit ja psykologit. Tai ehkä sinun koulussasi on muitakin ammattilaisia? Käännythän rohkeasti heidän puoleensa. Voit aloittaa vaikka varaamalla ajan ja sanoa, että olet aloittanut viiltelyn ja tarvitset apua. He kyllä tietävät, miten siitä voi sitten jatkaa.
Myös meille tänne Lasten ja nuorten puhelimeen voi soittaa tai olla meihin yhteydessä chatin tai nettikirjeen välityksellä. Meihin voi ottaa yhteyttä missä tahansa asiassa eikä palvelumme maksa sinulle mitään. Tallennathan numeromme (116 111) puhelimeesi, jos joskus tekee mieli jutella jollekin, joka kuuntelee. Voimme vaikka yhdessä miettiä, miten tästä viiltelyasiasta voisi jutella vanhemmille.
Olet tärkeä ja rakas kaikille läheisillesi, annathan heidän auttaa sinua ja pidäthän itsekin hyvää huolta itsestäsi! Kaikki muuttuu kyllä paremmaksi, lupaan sen!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Onpa kurja kuulla, että exäsi käyttäytyy tuolla tavalla. On tosiaan hyvä osoittaa rajat ja blokata pois ihmiset, jotka eivät osaa käyttäytyä livenä tai erilaisilla alustoilla tai kanavilla toisia kunnioittavasti. Toivottavasti tämä osoittaa hänelle, ettei miten tahansa voi käyttäytyä.
Ihmissuhteita tulee ja menee. Jotkut kestävät pitkään, jopa koko elämän, jotkut vain jonkun aikaa ja sitten elämään tulee uusia, tärkeitä ihmisiä. Vaikka joku ihmissuhde päättyykin, niin hänen kanssaan on voinut kokea tosi hienoja hetkiä eikä niitä tarvitse unohtaa. Huono käyttäytyminen johtuu aina jostain omasta harmituksesta, pettymyksestä, kateudesta tai muusta tunteesta, jota ei pysty siinä hetkessä muutoin työstämään. Toivottavasti exäsi pian lopettaa sinulle rähjäämisen tai suostuu asialliseen keskusteluun, jos sitä tahdot.
Pidäthän jatkossakin huolta omista rajoistasi. Voit hyvin vaatia lähellä olevia ihmisiä kohtelemaan sinua hyvin. Jos näin ei ole, kannattaa ottaa etäisyyttä ja viettää sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä olla ja joiden seurassa voit olla täysin oma itsesi. Huonosti käyttäytyvät voi blokata pois tai ilmoittaa heistä ko. alustan ylläpidolle.
Muistathan, että olemme täällä sinuakin varten! Lasten ja nuorten puhelin vastaa numerossa 116 111 vuoden jokaisena päivänä, samoin täällä Nuortennetissä oleva chat. Meille voi myös kirjoittaa nettikirjeen, joka ei näy missään julkisesti. Yhteydenottoihin vastaavat MLL:n valitsemat ja kouluttamat aikuiset vapaaehtoiset eivätkä yhteydenotot maksa sinulle mitään.
Rauhaisaa syksyn jatkoa ja hyviä hetkiä ystäviesi parissa!
Toivottaa
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi. (Jouduin poistamaan tekstistä seksiä kuvailevat kohdat, mutta luin sen kuitenkin kokonaan.) Olipa mukava kuulla, että sinulla on tuollainen hyvä ystävä. Olette selvästi viihtyneet toistenne seurassa ja tehneet kaikkea mukavaa yhdessä. Ratsastushan ei tosiaan ole vain tyttöjen laji – mukavaa, että olet osallistunut hänen kanssaan myös tallilla käymiseen. Kuulostaa siltä, että olette olleet toisillenne tärkeät!
Siksi olikin kurja lukea, että ystävyys on nyt katkolla tuon seksitilanteen jälkeen. Voiko tuota ystävääsi harmittaa tai hävettää? Olisi tosi tärkeää päästä puhumaan tapahtuneesta ja siksi onkin hienoa, että olet yrittänyt tavoitella häntä. Olisi tosi harmillista, jos hyvä ystävyytenne kaatuisi tuohon yhteen iltaan.
Onneksi taidatte olla samassa koulussa (jos oikein ymmärsin) ja toivonkin, että saisit jonain päivänä vedettyä hänet syrjään ja kerrottua oman puolesi asiasta. Ehkä sitä ennen katsekontakti, hymy tai muu sanaton ele kertoisi hänelle, ettei hän ole tehnyt mitään väärää ja että kaikki on teidän välillänne sinun puolestasi ihan ok?
Toivon lämpimästi, että välinne palautuvat taas normaaliksi ja voitte jatkaa hyvää ystävyyttänne.
Jos haluat jutella asiasta lisää, voit soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen. Numero on 116 111 ja palvelu on auki joka päivä. Lisäksi meillä on chat (auki joka ilta klo 17-20) sekä nettikirjepalvelu, jos haluat mieluummin kirjoittaa. Kaikki palvelumme ovat maksuttomia ja anonyymejä.
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi. Onpa tosiaan kinkkinen kysymys! Toivottavasti saat siihen muiden nuorten kommentteja ja vinkkejä, miten he ovat itse vastaavassa tilanteessa toimineet.
Minulle tuli mieleen pari ehdotusta. Ensinnäkin tanssikurssin pitäjältä voisi joskus tunnin jälkeen kysyä neuvoja. Luulen, että et ole hänen ensimmäinen oppilaansa, joka pohtii tätä kysymystä. Hän osaa varmasti kertoa, miten muut oppilaat aiempina vuosina ovat tilanteen ratkaisseet.
Toinen, mikä minulle tulee mieleen, on että jotkut ottavat tanssikaverikseen jonkun toisesta koulusta tai esimerkiksi ylemmältä luokalta. En tosin tiedä, miten tanssien harjoitteleminen silloin onnistuu? Ehkä opettaja voisi tietää?
Muita vinkkejä minulla ei ole antaa, mutta toivon kovasti, että saat kuulla muiden kokemuksia ja löydät niiden avulla parin tai että asia ratkeaa muutoin. Onhan tanssit iso tapahtuma ja olisi mukava, että voisit odottaa hyvillä mielin ilman stressiä!
Lämpimin ajatuksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariMoi!
Kiitos viestistäsi ja hyvä, että päätit kirjoittaa tänne!
Kuukautisten alkaminen murrosiässä on tosi luonnollinen asia, mutta se voi tuntua tosi isolta muutokselta sekä tuoda mukanaan kaikenlaisia tunteita. Kuukautiset voivat alkuun tuntua jännittäviltä ja voivat aiheuttaa hämmennystä. Et ole kuitenkaan pohdintojesi kanssa yksin, vaan moni muukin murrosiässä oleva varmasti miettii näitä samoja asioita.
Kirjoitit, että sait ehkä paniikkikohtauksen koulun vessassa ja onkin ikävä kuulla, että asia on tuonut sinulle paljon vaikeita tunteita. Hyvä, että tunteet menivät päivän mittaa ohi, mutta asia voi ymmärrettävästi jännittää.
Vastaukseni tulee viiveellä, joten voi olla, että juuri nyt sinulla ei ole tarvetta enää siteille. Hieno juttu, että sinulla on ollut siteitä ja suunnittelit ottavasti niitä mukaan kouluun. Siteitä on paljon erilaisia ja jos on epävarma olo, niin voi hyvinkin ottaa paksumman siteen. Jos huomaa, että ohuempikin riittää, niin ottaa ensi kerralla sellaisen.
Kävit myös hyvää pohdintaa siitä, voiko samoja housuja käyttää koko viikon. Varmasti voi, jos ne muuten pysyvät hyvinä ja puhtaina. Tummat housut voivat tuodakin itselle huolettomamman olon kuukautisten aikana, koska mahdolliset kuukautistahrat eivät näy niin helposti. Onneksi tahratkaan eivät ole vaarallisia, vaikka onkin ymmärrettävää, että niitä ei haluaisi.
Mainitsit, ettet aio kertoa äidillesi asiasta. Osaatko sanoa, mikä saa sinut ajattelemaan näin? Joistakin asioista voi tuntua jännittävältä kertoa omille aikuisille, mutta kertominen kuitenkin usein kannattaa. Kuukautiset ovat varmasti äidillesi tuttu aihe ja usein aikuiset saattavat itsekin muistaa, millaista se on ollut nuorena käydä läpi murrosiän muutoksia. Äitisi osaisi varmasti myös neuvoa ja auttaa sinua siteisiin liittyen. Kannustaisin sinua ehdottomasti kertomaan asiasta äidillesi, vaikka asian kertominen tuntuisikin alkuun vaikealta.
Jos haluat lukea lisää kuukautisista ja muista murrosiän muutoksista, niin täältä löydät asiasta lisää tietoa: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/murrosika/tytto/
Täältä voit taas halutessasi lukea vinkkejä siihen, miten asioita voi ottaa puheiseksi aikuisen kanssa: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/
Myös kouluterveydenhoitaja osaa auttaa ja vastata kaikenlaisiin kysymyksiin liittyen kuukautisiin ja murrosiän muutoksiin. Terveydenhoitajalle tai jollekin toiselle koulun työntekijälle on hyvä mennä juttelemaan myös, jos mielessä on jotakin huolia tai kärsii esimerkiksi paniikkioireista.
Jos haluat jutella lisää tästä aiheesta tai jostakin muusta nimettömästi, voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen.
Toivon, ettet jäisi asian kanssa yksin ja rohkaistuisit kertomaan asiasta äidillesi tai jollekin toiselle aikuiselle.Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos, kun rehellisesti kerroit voinnistasi ja tilanteestasi sekä hienoa, että haet apua!
Olen tosi pahoillani, että joudut kokemaan kiusaamista sekä koet nöyryytystä köksän opettajan suunnalta, eikä asialle ole tehty mitään. Tosi ikävää ja huolestuttavaa kuulla muutenkin, että koet olosi turvattomaksi ja olet kokenut pelottavan kuuloista uhkailua. Ymmärrän myös, että se ahdistaa, jos koulussa on jatkuvasti tappeluita.
Jokaisella on oikeus olla ympäristössä, jossa voi kokea olonsa hyväksi ja turvalliseksi, oli kyse sitten koulusta, kodista tai jostakin muusta paikasta. Mietitkin viestissäsi, että laitoksessa kokisit olosi turvalliseksi ja haluat tietää, miten sinne pääsee.
Huostaanotto laitokseen on yleensä viimesijainen keino, jos muut keinot eivät ole auttaneet riittävästi. Apua sinä ehdottomasti tarvitset, eikä sinun pidä jäädä yksin tässä vaikeassa tilanteessa. Seuraava tärkeä askel olisikin, että hakisit itsellesi apua kertomalla rehellisesti jollekin lähellä olevalle aikuiselle, mitä koet ja ajattelet. Tosi tärkeää on myös, että pystyisit kertomaan ajatuksesi siitä, että haluaisit laitokseen, koska siellä voisit kokea olosi turvalliseksi.
Usein helpointa on lähteä hakemaan koulun oppilashuollosta ja siellä erityisesti koulukuraattori on sellainen, joka osaa auttaa monenlaisissa vaikeissa tilanteissa, oli kyse sitten kiusaamisesta tai kotiin liittyvistä asioista. Mitä ajattelet koulukuraattorille tai jollekin toiselle koulun työntekijälle juttelemisesta? Kuraattorin lisäksi voit kertoa tilanteestasi koululla kenelle tahansa sellaisella aikuiselle, kenelle puhumisen koet helpoimpana.
Vaikeassa ja turvattomassa tilanteessa voi hakea apua aina myös lastensuojelulta. Lastensuojelun työntekijät osaavat kertoa myös laitoksista enemmän. Voit halutessasi pyytää koulun työntekijää, esimerkiksi kuraattoria, ottamaan kanssasi yhteyttä lastensuojeluun. Koulun työntekijöillä on myös työnsä puolesta velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus, jos heillä herää iso huoli nuoren hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.
Täältä voit halutessasi lukea lastensuojelusta lisää: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/apua-lastensuojelusta/
Mainitsit myös, että kotona et pysty olla oma itsesi ollenkaan, mikä oli tosi ikävä kuulla. Hienoa, että äitisi on yrittänyt puhua koulun rehtorille köksän opettajan kanssa olevasta tilanteesta, mutta oletko äidillesi pystynyt puhumaan muuten huolistasi? Entä luuletko, että hänelle pystyisi kertomaan siitä, kuinka sinusta tuntuu, että et saa olla oma itsesi? Jos äidille tuntuu vaikealta puhua, niin tuleeko sinulle mieleen jotakin toista läheistä aikuista, keneen voisit tukeutua?
Jos haluat jutella lisää tästä aiheesta ja pohtia, miten voisit hakea apua, niin meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu. Kaikki yhteydenotot ovat nimettömiä ja luottamuksellisia sekä voit jutella ihan mistä muustakin aiheesta tahansa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Apua on kyllä saatavilla ja olet jo nyt toiminut tosi hienosti, kun olet asiasta tänne kertonut. <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei,
Olipa kiva, että tulit kertomaan, miten tilanne on edennyt eron jälkeen!
Erot voivat tuoda mukanaan monenlaisia vaikeita tunteita ja se on kurjaa, jos eron jälkeen jää itselleen epätietoinen olo. Hienoa kuulla, että entinen seurustelukumppanisi kertoi sinulle syyn eroon ja olette vielä kavereita.
Ihana myös kuulla, että olet löytänyt itsellesi ihmisen, kenestä tykkäät. <3
Olipa mielessäsi sitten mitä tahansa, tänne keskustelupalstalle voit aina tulla kirjoittelemaan tai ottaa yhteyttä meidän Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111), chattiin tai nettikirjepalveluun.
Onnea sinullekin elämääsi!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi!
Kirjoitit veljesi vihanhallinnan ongelmista, koulussa tapahtuvasta syrjimisestä, yksinäisestä olostasi, kouluun liittyvästä stressistä sekä treeneihin liittyvästä vaatimuksesta ja siellä olevista tyypeistä. Sinulla onkin monta isoa asiaa mielessäsi ja tosi hienoa, että päätit kirjoittaa niistä tänne. Oli tosi ikävä kuulla, että koet yksinäisyyttä, jonka lisäksi sinua syrjitään ja joudut vielä treeneissäkin kokemaan asiatonta käytöstä. Ikävää myös, että taas kotona ei ole ilmeisesti niin rauhallista ja veljesi suuttuu herkästi.
Asiasi ovat sellaisia, että ehdottomasti tarvitset itsellesi nyt aikuisen tukea. Se, että olet kirjoittanut tänne Nuortennettiin, on jo tosi hyvä askel, sillä vaikeiden asioiden purkaminen omasta mielestä on tärkeää. Seuraavaksi toivoisin, että rohkaistuisit kertomaan jollekin omalle läheiselle aikuiselle siitä, miten sinulla ihan oikeasti menee.
Miltä sinusta tuntuisi kertoa tästä kaikesta äidillesi tai jollekin toiselle lähelläsi olevalle aikuiselle? Mainitsit viestissäsi, että valkulta saattaa lähteä äidille viestiä, jos treeneissä on tapahtunut jotakin. Luuletko, että äitisi ymmärtäisi sinua, jos kertoisit, mitä treeneissä tapahtuu? Jos äitisi tai joku muu aikuinen tietäisi, mitä kaikkea ajattelet ja koet, niin he pystyisivät olemaan tukenasi parhaiten. Miltä sinusta tuntuisi siis ajatus kertoa kaikesta tästä äidillesi tai jollekin toiselle läheiselle aikuiselle? Jos puhuminen tuntuu vaikealta, niin voit näyttää vaikka tämän kirjoittamasi viestin, jossa olet hyvin kuvannut kokemaasi.
Apua voi hakea myös koulun oppilashuollosta, esimerkiksi koulukuraattorilta tai opettajalta. Koulun työntekijät kohtaavat työssään tosi monenlaisia asioita ja heille voi mennä kertomaan oli kyse sitten kotiasioista, kiusaamisesta ja syrjimisestä, yksinäisyydestä tai koulustressistä. Valmentajalle on hyvä myös mennä juttelemaan asiattomasta käytöksestä treeneissä tai muistakin treeneihin liittyvistä asioista.
Jos haluat jutella lisää nimettömästi tai pohtia, miten voisit lähteä hakemaan apua, voit myös soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111), tulla chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Voit palveluissamme jutella mistä aiheesta tahansa ja kaikki yhteydenotot ovat luottamuksellisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Toivottavasti tämän kaiken keskellä elämässäsi on myös sellaisia asioita, jotka tuovat sinulle iloa ja antavat mielesi hengähtää edes hetken aikaa. Muista, että yksin ei tarvitse pärjätä, vaan apua on kyllä saatavilla! <3
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariMoi!
Kiitos viestistäsi! Hyvä, että päätit laittaa tänne viestiä, etkä ole jäänyt miettimään asiaa yksin.
Poistin viestistäsi pituuden ja painon, sillä sääntöjemme mukaan, emme niitä voi julkaista.
Ihan ensimmäisenä haluan sanoa, että sinussa ei ole mitään vikaa, vaan olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet! Murrosikään kuuluu painonnousu pituuskasvun myötä, joten on täysin normaalia, että painoa on nyt enemmän kuin vaikka vuosi sitten.
Valitettavasti ulkonäköpaineet ovat hyvin yleisiä ja voi tulla olo, että pitäisi istua johonkin tietynlaiseen muottiin. On kuitenkin tärkeää muistaa, että kehoja on erilaisia ja eri painoisia. Jokaisella on oma ainutlaatuinen kehonsa ja jokainen keho on arvokas. Sinun ei tarvitse muuttaa itseäsi. <3
Sinun ei tarvitse laihduttaa ja erityisen hyvä on myös tietää, että kasvuiässä olevalle nuorelle laihduttaminen voi aiheuttaa sen, että keho ei saa tarpeeksi energiaa kasvamiseen. Tärkeintä on, että syöt riittävästi ja monipuolisesti unohtamatta niitä herkkuja, joista nautit sekä teet sellaisia asioita, joista saat itsellesi iloa.
Jos haluat, niin täältä löydät vielä asiaa liittyen painoon: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/hyvinvointi/sopivan-kokoinen/
Nuortennetistä löydät muutakin tietoa esimerkiksi murrosikään liittyen.Jos omaan painoon tai kehoon liittyy vaikeita ajatuksia, niin niiden kanssa ei kannata jäädä yksin jatkossakaan. Kannustaisinkin sinua kertomaan ajatuksistasi myös jollekin omalle läheiselle aikuiselle, kenet koet luotettavaksi ja turvalliseksi. Koululla terveydenhoitaja osaa vastata myös kaikenlaisiin kysymyksiin ja huoliin liittyen kehonkuvaan, painoon ja murrosikään. Terveydenhoitajalle on erityisen tärkeää kertoa, jos itsellä on hankalia ajatuksia vaikka painoon liittyen tai jokin asia mietityttää.
Jos taas haluat jutella aiheesta lisää nimettömästi, niin voit soittaa myös meidän Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Meillä voit jutella tästä aiheesta tai ihan mistä tahansa muustakin! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet tärkeä ja arvokas! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariMoi ”Genderfluid_hooman”,
Kiitos viestistäsi! Ihan oikealle palstalle olet kirjoittanut!
Kerroit, kuinka sinulla on olo, että sinua ei kuunnella. Osasit hyvin kuvata sitä, kuinka veljesi käytöksen taustalla varmasti vaikuttavat hänen mielenterveyteensä liittyvät haasteet, mutta se ymmärrettävästi harmittaa, jos sinua ei kohdella tasavertaisesti.
Harmi myös kuulla, että sinulla ei oikein ole omaa tilaa, vaikka sitä kaipaisit. Vaikka teillä onkin verhot erottamassa omaa tilaa ja olet hienosti saanut piiloon sinulle itsellesi tärkeät asiat, niin on tosi ymmärrettävää, että sitä kaipaa itselleen yksityisyyttä.
Mainitsit, että veljesi haasteet näkyvät vain osan aikaa. Onko teillä joskus sellaisia hetkiä, jolloin teillä sujuu mukavasti yhdessä? Luuletko, että sellaisella mukavalla hetkellä veljen kanssa voisi jutella yhteisistä pelisäännöistä yhdessä vanhempien kanssa?
Kirjoitit myös, että sinulla on todennäköisesti ADHD sekä ahdistusta. Nämä ovat sellaisia asioita, joihin sinun tulisi ehdottomasti saada apua!
Tästä päästäänkin tärkeisiin kysymyksiisi, eli mitä sinun pitäisi tehdä ja miten kertoisit ongelmista. Usein helpointa voi olla kertoa omille lähiaikuisille, esimerkiksi vanhemmille. Mainitsit, että et ole kovin läheinen vanhempiesi kanssa, mutta miltä sinusta tuntuisi ajatus heille kertomisesta? Kertominen voi tuntua joskus vaikealta, mutta se kannattaa, koska silloin vanhempasi olisivat tietoisia ajatuksistasi ja toivottavasti ymmärtäisivät sinua paremmin.
Jos syystä tai toisesta omille vanhemmille ei pysty puhumaan, niin silloin olisi tärkeää, että kerrot ajatuksistasi jollekin sellaiselle aikuisille, kenet koet luotettavaksi ja turvalliseksi. Tuleeko sinulle mieleen tällaista aikuista sinun lähipiiristäsi?
Myös koulun työntekijöille, kuten opettajalle, kuraattorille tai terveydenhoitajalle, voi mennä juttelemaan tosi monenlaisista asioista. Esimerkiksi juuri ADHD-epäilystään, ahdistuksesta sekä kotiin liittyvistä haasteista.
Jos puhuminen tuntuu nyt liian vaikealta, niin voit kokeilla myös asian kertomista kirjoittamalla. Olet tässä viestissäsi osannut kuvata asiaasi tosi hyvin, joten voisit vaikka näyttää vanhemmillesi tai jollekin toiselle aikuiselle tämän kirjoittamasi viestin tai sitten kirjoittaa uuden tekstin. Miltä tämä kuulostaisi?
Täältä voit saada vielä lisää vinkkejä siihen, miten huolia voi ottaa puheeksi: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/
Jos sinusta tuntuu, että haluaisit jutella tilanteestasi alkuun nimettömästi, niin voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Päivystäjän kanssa voit pohtia, miten voisit toimia tilanteessasi ja miten voisit kertoa asiasta läheiselle aikuiselle. Voit jutella myös ihan muistakin aiheista, jos haluat. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Toivottavasti saisit tähän viestiketjuun vertaistukea myös muilta nuorilta. Paljon voimia ja toivottavasti saat parasta mahdollista apua itsellesi!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä2.11.2024, 16:29 vastauksena käyttäjälle: Paniikkihäiriö???? Mistä saan apua kun en pysty puhuu vanhemmille??? #182935AvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi ja hienoa, että tulit tänne pyytämään apua!
Kirjoitit, että olet hakenut lisätietoa paniikkikohtauksista ja sitä kautta päädyit tekemään paniikkioiretestin, jonka tulokset ovatkin viitanneet siihen, että sinulla on merkittäviä paniikkioireita. Joskus se voi alkuun olla itselle järkytyskin, kun löytää lisätietoa, jotka viittaavat omiin oireisiin. Mielestäni on kuitenkin tosi hienoa, että olet tutkinut asiaa ja olet tunnistanut sen, että tarvitset apua. Paniikkioireisiin on apua saatavilla!
Mietitkin viestissäsi, että mistä saisi apua, kun ei uskalla puhua vanhemmilleen tai terveydenhoitajalle. Vaikeista asioista puhuminen olisi tosi tärkeää, mutta samaan aikaan se voi tuntua pelottavalta. Jos asiasta puhuminen tuntuu jännittävältä, niin mitä ajattelet kirjoittamisesta? Olet tässä viestissäsi nimittäin tosi hyvin osannut kuvata huoltasi. Joskus tekstin näyttäminen tai viestin lähettäminen voi olla helpompi tapa kertoa – saat rauhassa miettiä, miten sanoitat asian ja tekstin lukija ehtii rauhassa miettiä asiaa. Luuletko, että pystyisit kirjoittamaan asiasta vanhemmillesi? Tai tuleeko sinulle mieleen jotakin toista sellaista aikuista, kenelle sinusta tuntuisi helpoimmalta kertoa?
Kouluterveydenhoitaja kohtaa työssään monenlaisia asioita ja paniikkioireet ovat varmasti hänelle tuttuja. Uskon, että hän on kohdannut työssään monia nuoria, jotka ovat kärsineet paniikkioireista.
Vaikeista asioista puhuminen voi olla kyllä vaikeaa, etkä ole yksin tämän kanssa. Sen takia olemmekin koostaneet Nuortennettiin vinkkejä siihen, miten huolistaan voi puhua aikuisille. Tältä sivulta löydät esimerkiksi myös ”Huoli puheeksi” -lomakkeen, jota voit käyttää kertomisen apuna. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/
Jos taas haluat alkuun harjoitella puhumista turvallisesti, niin voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111), joka on täysin nimetön ja luottamuksellinen. Emme siis tiedä, kuka meille soittaa! Jos tuntuu, että haluat kirjoitella mieluummin, voit tulla chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Toivottavasti vastauksestani oli jotakin apua sinulle ja toivon, ettet jatkossakaan jää yksin!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos, kun jaoit tuntemuksiasi. Vaikeiden tunteiden ja ajatusten kanssa ei kannatakaan jäädä yksin.
Ikävä kuulla, että seurustelukumppanisi erosi, etkä saa häneltä vastauksia. Ero voi olla vaikeaa jo ihan itsessään ja pahaa oloa varmasti lisää vielä se, jos itselle jää epäselväksi eroon johtaneet syyt.
Ero ja haasteet ihmissuhteissa voivat tehdä kolauksen luottamukseen muita ihmisiä kohtaan. Oli kuitenkin ikävä kuulla, että ajattelet olevasi jokaisen mielestä ongelma. Mikä saa sinut ajattelemaan näin? En tiedä, mitä kaikkea elämässäsi on tapahtunut, mutta joskus vaikeat tunteet voivat saada itselle olon, että itsessä olisi jotakin vialla, vaikka näin ei olisikaan.
On tosi ymmärrettävää, että sinulla on paha olla ja ihan kaikenlaiset tunteet ovatkin sallittuja. Joskus voi olla olo, että mikään ei muutu paremmaksi ja luottamus muihin ihmisiin ei koskaan parane, mutta ajan kuluessa saattaakin huomata, että oma mieli alkaa tuntumaan kevyemmältä. Kuten tuolla alussa sanoinkin, niin yksin ei koskaan kannata jäädä pahan olon kanssa, vaan silloin on aina tärkeää hakea tukea ja purkaa ajatuksiaan, kuten olet nyt hienosti tehnytkin kirjoittamalla tänne.
Toivoisin, että voisit hakea tukea myös omasta lähipiiristä. Kun käy läpi vaikeita asioista, niin silloin on hyvä jutella jonkun kanssa ja hakea lohtua. Tunnistatkin itse tosi hyvin, että kaipaat itsellesi halia. Kuka voisi olla sinulla sellainen läheinen aikuinen, kenelle sinusta tuntuisi helpoimmalta puhua?
Jos haluat purkaa ajatuksiasi nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111). Jos tykkäät ennemmin kirjoitella, niin voit tulla myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Olet arvokas ja tärkeä, ja toivon, että pystyisit näkemään ongelman sijasta, mitä kaikkea hyvää sinussa on. Lähetän sinulle täältä lämpimän virtuaalihalin. <3
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä
AvainmestariMoi!
Kiitos viestistäsi ja tosi hyvä, että päätit kirjoittaa tänne Nuortennettiin!
Olen tosi pahoillani, että sinua kiusataan koulussa. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan kiusaamista, mutta silti niin moni sitä joutuu kokemaan. Kiusaaminen jättää jäljet ja onkin tosi ikävä kuulla, että kiusaamisen myötä sinulle on tullut olo, että haluaisit kuolla. Muistathan, että kiusaaminen ei ole ikinä kiusatun vika!
Olet toiminut hienosti ja esimerkillisesti, kun olet rehellisesti kertonut äidillesi olostasi ja kiusaamisesta. Ikävä kuitenkin kuulla, että äitisi puheet huolestuttivat sinut ja nyt sinulla on olo, ettet voi kertoa hänelle enempää.
Kuvasit, että sinulla on nurkkaan ahdettu olo ja äitisi kyselee koko ajan, miten sinulla menee. Ymmärrän, että äitisi kommentin jälkeen voi tuntua hankalalta kertoa totuutta, koska ei halua huolestuttaa enempää. Miltä se sinusta tuntuisi, jos kertoisit äidillesi rehellisesti, miltä hänen kommenttinsa sinusta tuntui ja nyt sen takia et haluaisi kertoa hänelle enempää? Aikuisten ei kuuluisi tuoda lapsille huolta siitä, voiko vaikeista asioista kertoa.
Kerroit myös, että iskällesi on turha toivo kertoa, koska hän ei ole ikinä kotona. Entä jos isälle kertoisi, että sinulla on mielesi päällä asioista, mutta koet, ettei hänelle voi kertoa, koska hän ole ikinä kotona? Ymmärrän kyllä, että se voi tuntua vaikealta kertoa vanhemmalle, joka ei ole paljon läsnä.
Mietit, että pitäisikö sinun mennä lastenkotiin, jos siellä pystyttäisiin kuuntelemaan sinua ilman, että se huolestuttaa aikuisia liikaa ja mainitsit, että kotona oleminen ahdistaa muutenkin. Huostaanotto lastenkotiin on viimeinen vaihtoehto, jos muut keinot auttaa lasta ja perhettä, eivät ole auttaneet. Lastensuojelusta kyllä voisi olla apua sinulle ja perheellesi! Lisää lastensuojelun avusta voit lukea täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/apua-lastensuojelusta/
Asiasi onkin sellainen, että haluaisinkin kannustaa sinua juttelemaan tästä aiheesta jonkun sinua lähellä olevan aikuisen kanssa. Jos on sellainen olo, että syystä tai toisesta ei pysty omille vanhemmilleen puhumaan, niin silloin apua voi hakea myös koulun työntekijältä (esimerkiksi kuraattori, terveydenhoitaja tai opettaja). Koulun ammattilaiset ovat tottuneet kohtaamaan monenlaisia haastavia asioista, kuten kiusaamisesta itsetuhoisista ajatuksista ja vaikeista kotioloista. Heille voit huoletta kertoa ihan rehellisesti voinnistasi ja tilanteestasi. Koulun työntekijän kanssa voi myös jutella avun hakemisesta lastensuojelusta. Miltä sinusta tuntuisi kertoa jollekin kouluntyöntekijälle tilanteestasi?
Jos haluat jutella lisää nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Se, että olet uskaltanut kertoa asiasta äidillesi ja pyydät apua nyt myös täältä, osoittaa, että sinussa on valtavasti rohkeutta ja vahvuutta! Muista, että sinun ei kuitenkaan tarvitse yksin pärjätä, vaan ansaitset saada mahdollisimman hyvää apua ja tukea itsellesi.
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit