Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei.
Kiitos viestistäsi.On totta, että ekstrovertit varmasti näkyvät ja kuuluvat paremmin. Mutta uskon todella, että myös moni poliitikko on introvertti ja pystyy vaikuttamaan asioihin yhtä lailla. Meitä ihmisiä on monenlaisia ja kaikentyyppisiä ihmisiä tarvitaan niin politikassa kuin muissakin ammateissa.
Olet oikeassa, nuoret ja kehitysvammaiset ovat omien asioidensa asiantuntijoita. Siksi on tärkeä, että jokaisella yli 18-vuotiaalla aikuisella on äänioikeus, jotta itse voisi vaikuttaa siihen, kuka pääsee asioista eduskunnassa päättämään. Jos kehitysvammaisten ja nuorten asiat ovat lähellä sydäntäsi, kannustan sinun äänestämään vaaleissa henkilöä, joka tekee asioita heidän eteensä. Jos koet, että haluat itse olla mukana politiikassa, ei senkään pitäisi olla este. Kehitysvammaisten tukiliitto Ryllä on tietoteksti siitä kuka voi asettua ehdolle. Tässä linkki: https://www.tukiliitto.fi/tuki-ja-neuvot/oppaat-ja-materiaalit/lakimies-vastaa/kenella-on-oikeus-aanestaa-ja-olla-ehdolla-vaaleissa/
Kehitysvammaisten tukiliittoon voit olla yhteydessä muissakin aiheeseen liittyvässä kysymyksessä.Hienoa, että haluat olla mukana vaikuttamassa nuorten ja kehitysvammaisten tulevaisuuteen. Toivottavasti löydät oman polkusi vaikuttamiseen.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei.
Kiitos viestistäsi. Mahtavaa, että koet löytäneesi itsesi ja haluat jakaa asian nyt lähimmäistesi kanssa. Kertominen ja läheistesi reaktiot pelottavat ymmärrettävästi. Siksi sinun kannattaa valmistautua niin hyviin kuin vähän huonompiin tai hämmentäviin reaktioihinkin.
Pohdit, että voisit uskaltaa kertoa kavereillesi ja puoli siskolle ja veljellesi. Jos koet näin, anna mennä! Voi olla hyvä ajatus aloittaa kertominen jollekin, jonka uskoo reagoivan uutiseesi positiivisesti. Näin ollen saat varmasti lisää rohkeutta ja tukea jatkaa kertomista myös vanhemmillesi. Mitä enemmälle ihmisille kertoo, sitä helpommaksi uskon, että olosi myös muuttuu.
Kun kertoo omasta seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuoli-identiteetin kokemuksesta kannattaa valmistautua erilaisiin reaktioihin. Joku, ehkä on osannut odottaa sinun kertovan uutisen, kun taas jollekin se voi tulla täysin yllätyksenä. Vaikka rektio häneltä, jolle kerrot asian ei vastaisi odotuksiasi, kannattaa hänen antaa sulatella uutista rauhassa, ensireaktio ei useimmiten kuitenkaan ole se pysyvä reaktio asiaan. Muista, kuitenkin, että reagointitavasta huolimatta sinä et ole tehnyt mitään väärin ja olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Uskon, että vaikka uutinen voi tulla yllätyksenä vanhemmillesi rakastavat he sinua todella paljon ja hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet ja haluavat tukea sinua kaikessa.
Mietit, miten asiasta voisi kertoa. Jos puhuminen jännittää, voisitko kenties kirjoittaa vanhemmillesi kirjeen? Näin vanhempasi saisivat rauhassa lukea uutisesi ja voisitte jälkeenpäin keskustella asiasta. Nuortennetistä löytyy myös paljon vinkkejä niin sanotusti kaapista ulostulemiseen. https://www.nuortennetti.fi/seksuaalisuus/seksuaalinen-suuntautuminen/kaapista-ulos/ Voisitko kenties linkata tämän vanhemmillesi luettavaksi ennen kertomista? Saat varmasti myös tukea kavereiltasi ja sisaruksiltasi. Ehkä voisit heidän kanssaan pohtia ja harjoitella kertomista myös vanhemmillesi?
Toivon, että löydät oman tapasi kertoa asiasta. Olet rohkea!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”Epävarma”. Kiitos viestistäsi.
Ymmärsin, että koet kehosi ahdistavana ja vääränkokoisena. Murrosiän aikana keho muuttuu paljon ja uuteen kehoonsa tottuminen ja sen hyväksyminen voi ottaa aikansa. Meissä kaikissa on varmasti asioita, joita haluaisi muuttaa mutta myös paljon hyvää. Välillä mieli fokusoi kaikkeen negatiiviseen ja silloin on tärkeää aktiivisesti kumota nämä oletukset.
Sen sijaan, että peiliin katsoessasi mietit, mitä kaikkea huonoa sinussa on, voisitko yrittää huomioida sitä kaikkea ihanaa ja kaunista, jota sinussa on? Kehuja voi antaa ulkonäön lisäksi myös kehon toiminnallisista asioista. Esimerkiksi siitä, että jalkasi jaksoivat juosta tänään tai että et kokenut kipuja. Joka päivä kannattaa miettiä ainakin jokin hyvä asia itsessään. Vaikka se oudolta voi tuntuakin alussa, kannattaa kehut aina kertoa itselleen ääneen peiliin katsoessa. Pikkuhiljaa kehujen antaminen itselleen muuttuu helpommaksi.
Älä kuitenkaan jää yksin mietteidesi kanssa. Voisitko kenties purkaa mieltäsi jonkun lähipiirissäsi olevan kanssa? Kun koulut aukeavat voit myös käydä keskustelemassa, vaikka kouluterveydenhoitajan kanssa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei.
Kiitos viestistäsi. Olen iloinen, että päätit kirjoittaa ajatuksistasi. Jo murheistaan kirjoittaminen tai ääneen sanominen on alku avun hakemiseen ja parempaan oloon.Kirjoitit, että sinulla on vaikeuksia kaverisuhteissasi ja, että olet joutunut pettymään heihin usein. Onpa kurjaa, että koet, että ystäväsi eivät kohtele sinua hyvin. Ystävyyssuhteiden kuuluisi aina antaa enemmän kuin ottaa. Muista oma arvosi, sinulla on oikeus hyviin ystävyyssuhteisiin, eikä sinun tarvitse hyväksyä huonoa käytöstä ystäviltäsi eikä keneltäkään muultakaan. Olisiko kuitenkin mahdollista ottaa puheeksi ystäviesi kanssa se, miten koet heidän käytöksensä, jos et ole sitä jo tehnyt? Ehkä kertomasi antaisi heille mietinnän aihetta.
Kuulostaa siltä, että elämässäsi on paljonkin asioita, jotka varmasti vaikuttavat mielialaasi ja hyvinvointiisi. Vaikeudet ystävyyssuhteissa ja perheenjäsenen vakava sairaus ovat aiheina jo suuria ja ymmärrän hyvin, jos sellaista taakkaa ei yksin jaksa kantaa. Eikä sinun tarvitsekaan. Nuoruudessa on normaalia tuntea alakuloisuutta silloin tällöin. Jos tunne kuitenkin pysyy pidempään ja esimerkiksi kiinnostus tehdä asioita lopahtaa kannattaa itselleen hakea apua.
Asiat usein tuppaavat kasaantumaan omille harteille, jos huolistaan ei pääse puhumaan kenenkään kanssa. Omasta pahasta olosta voi olla vaikea puhua, varsinkin jos siihen ei ole tottunut. Puhuminen kuitenkin aina helpottaa oloa. Olisiko sinun lähipiirissäsi joku, jonka kanssa voisit ottaa omat murheesi puheeksi? Henkilö voi olla vaikka vanhempasi, naapuri, kummi tai kaverin vanhemmat. Kun koulut taas aukeavat voit käydä juttelemassa koulukuraattorin kanssa, jos se tuntuisi luontevalta. Kuraattorit ovat tottuneet tämäntyyppisiin aiheisiin ja osaavat kannattaa keskustelua ja kysellä asioita, vaikka sinun olisikin vaikea kertoa asioita.
Älä jää murheittesi kanssa yksin. On hienoa, että osaat olla muille avuksi, mutta muista, että myös sinä olet avun arvoinen.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”Laitokseen…”
Kiitos viestistäsi. Olen iloinen, että rohkenit jakaa mietteitäsi tänne. Omien ajatusten ja tunteiden ääneen sanominen on jo askel kohti parempaa oloa.Tosi hienoa, että olet hakenut masennukseesi apua, se kun ei aina ole niin helppoa. Kurja kuitenkin kuulla, että koet, ettet ole mielestäsi saanut tarpeeksi apua. En tiedä minkälaista apua olet masennukseesi saanut mutta mietin, että avunantajien olisi hyvä tietää, ettet koe saaneesi tarpeeksi tukea masennukseesi. Kaikkia kun ei voi auttaa samalla tavalla. Olisiko mahdollista ottaa tämä puheeksi auttavan tahosi kanssa? Ehkä he osaisivat ottaa toisenlaisen lähestymistavan sinun auttamiseesi.
Viestissäsi kerrot myös kotioloistasi, jossa koet, että sinulla on paha olla ja että joudut esittämään iloista kotona ja kaikkialla muuallakin. Ymmärrän hyvin, että olo voi tuntua raskaalta, jos joutuu esittämään jotakin mitä ei oikeasti ole. Sinulla on oikeus tunteisiisi ja sinulla on oikeus myös näyttää ne. Eikä sinun tarvitse voida pahoin yksin. Näyttämällä pahan olonsa myös muille, on jo ottanut askeleen kohti kevyempää oloa. Vaikka se voikin tuntua pelottavalta, mieti, mitä tapahtuisi, jos lopettaisit iloisena näyttelemisen kotona, koulussa tai kavereiden kanssa? Uskon, että varmasti moni sinun lähipiirissäsi reagoisi huonoon oloosi ja haluaisi sinua auttaa.
Olisiko sinun mahdollista kertoa vanhemmillesi sinun pahasta olostasi, vaikka kirjeellä jos puhuminen tuntuu hankalalta? Uskon, että vanhempasi varmasti haluaisivat auttaa sinua ja ovat hyvin ylpeitä sinusta, vaikka eivät osaisi sitä näyttää. Mietin, että ehkä vanhempasi eivät ole osanneet tarpeeksi hyvin tukea sinua ja kertomalla tämän heille, myös he ymmärtäisivät olla enemmän kannustavia. Joskus vanhempien rageaminen lapselle voi myös johtua siitä, että vanhemmat eivät itse tiedä mitä tehdä, kun huomaavat lapsellaan olevan huono olla, eivätkä näin ollen aina osaa hallita omia tunteitaan. Yhdessä keskustelemalla voitte miettiä, mitä sinä tarvitsisit kotona, jotta sinulla olisi hyvä olla.
Kannustan siis sinua juttelemaan vanhempiesi tai jonkun muun lähipiirissäsi olevan kanssa tunteistasi ja olostasi. Tiedän, että puhuminen on vaikeaa mutta pahan olon ääneen sanominen palkitsee aina. Apua on aina saatavilla kunhan sitä uskaltaa pyytää. Jos haluat miettiä tilannetta meidän kanssamme, voit myös olla yhteydessä meihin puhelimen (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116), kirjeen tai chatin kautta. Yhdessä voimme miettiä mistä apua voisi löytyä ja miten sitä voisi hakea.
Älä jää pahan olosi kanssa yksin. Sinä olet tärkeä monelle ihmiselle.
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä17.7.2020, 12:42 vastauksena käyttäjälle: Miksi joitain uusia aloittamia keskusteluja ei julkaista? #74815AvainmestariHei PikkuMyy.
Kiitos viestistäsi. Hyvä, että lähdit kysymään asiaa, joka on selvästikin sinua pohdituttanut.
Keskustelupalstoille tulleita viestejä moderoidaan, eli tarkastetaan, säännöllisesti. Moderaattorit hyväksyvät, muokkaavat epäsopivaa sisältöä tai poistavat keskustelupalstalle tulleita viestejä keskustelupalstan sääntöjen mukaisesti.
En osaa kysymykseesi tarkkaa vastausta antaa miksi keskustelunaloituksiasi ei olla julkaistu. Syynä voi olla, että keskustelussa on ollut jotakin sääntöjenvastaista mutta syy voi myös olla inhimillinen ja keskustelu on voinut joutua väärään paikkaan. Voit käydä lukemassa keskustelupalstan säännöt täältä: https://www.nuortennetti.fi/nuortennetin-keskustelupalstan-ohjeet/
Jos koet, että keskustelunaloituksissasi ei ollut mitään sääntöjenvastaista, kannustan sinua kirjoittamaan palstalle uudelleen. Voit myös kirjoittaa meille kirjeen nettikirjepalvelumme kautta. Haluamme tietää mitä sinulle kuuluu ja pohdimme mielellämme kanssasi asioita. Kirjeeseen saat vastauksen parin viikon sisällä. Tässä linkki nettikirjepalveluun: https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/
Hyvää kesän jatkoa toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”Tyttö123456789”.
Kiitos viestistäsi. Olet rohkea, kun pystyit kirjoittamaan meille mietteitäsi.Kerrot, että sinua ahdistaa olla kotona äitisi kanssa ja että kotiolot ovat saaneet mieleesi myös itsetuhoisia ajatuksia. Minulla nousee suurikin huoli sinusta. Se, että haluat kotoa mieluummin laitokseen kertoo, että sinulla ei varmastikaan ole hyvä olla kotona ja tilanteeseen tarvittaisiin muutosta.
Ymmärrän hyvin, että jutteleminen voi tuntua vaikealta tai pelottavalta. Sinun ei kuitenkaan kannata jäädä ahdistavien ajatuksiesi kanssa yksin. Jos ahdistuksen kanssa jää yksin, kiertää mieli usein kehää eikä itse näe ulospääsyä. Vaikka kirjoitit, ettet pysty tilanteesta juttelemaan äitisi tai kenenkään muun kanssa, uskon, että jutteleminen kuitenkin olisi paras ratkaisu. Jutteleminen aiheuttaa aina positiivista muutosta tilanteeseen.
Jos tunnet, että on hankala ottaa asia puheeksi äitisi tai isäsi kanssa on myös toisia tapoja kertoa omasta olostaan. Voisitko kenties kertoa asian kirjoittamalla kirjeen? Kirjeessä voit vaikka listata ylös asioita, jotka saavat sinut voimaan huonosti kotona ollessasi. Olisi myös tärkeä, että vanhempasi tietäisivät, että sinulla on itsetuhoisia ajatuksia. Jos haluat voit myös esimerkiksi antaa heidän lukea sinun meille kirjoittamasi viestin, josta he varmasti osaavat ottaa huolen tosissaan. Uskon, että vanhempasi haluavat tietää miten sinä voit ja auttaa sinua voimaan paremmin. Jos koet, että asia on vaikea ottaa puheeksi äitisi kanssa, voisitko jutella vain isäsi kanssa tai osoittaa kirjeen hänelle ja hänen kauttaan saada apua? Myös siskoa voi pyytää tueksi, jos se tuntuisi sinusta luontevalta.
Jos jutteleminen oman perheen kanssa tuntuu vaikealta, kannattaa sinun jutella esimerkiksi koulukuraattorin kanssa. Hän on tottunut auttamaan sinun tilanteessasi olevia nuoria ja osaa varmasti kertoa, miten asian kanssa tulisi edetä. Me olemme myös mielellämme tukenasi. Jos haluat, voit soittaa lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116), kirjoittaa meille kirjeen tai olla yhteydessä chatin kautta.
Muista pitää mielessä myös niitä hyviä asioita, joita sinulla on elämässäsi. Kaikkiin tilanteisiin löytyy aina ratkaisu. Olet tärkeä itsellesi, vanhemmillesi, ystävillesi ja muille lähipiirissä oleville, älä unohda sitä.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”Joo”.
Kiitos viestistäsi.Kirjoitit, että sinulla ei ole hyvä olla kotona ja haluat laitokseen. Se on hyvin ymmärrettävää, että haluaa pois kotoa, jos kotona saa paljon huutoa ja uhkailua ja sinuun käydään käsiksi. Koti pitäisi aina olla turvallinen paikka niin lapselle kuin aikuisellekin. Väkivalta ei ole ikinä ok. Se miten äitisi kohtelee sinua ei ole mitenkään sinun syysi, eikä sinun tule hyväksyä sitä, että sinuun käydään käsiksi.
Olisi tärkeää, että pystyisit kertomaan äidillesi, miten koet hänen käytöksensä ja että sinulla on paha olla kotona. Puhumalla ja kertomalla sinun olostasi ja tunteistasi, ehkä äitisikin osaisi parantaa käytöstään ja huomioida sinua paremmin. Ehkä äitisi ymmärtää myös hakea itselleen apua. Kannustan sinua myös kertomaan tilanteesta jollekin toiselle luotettavalle aikuiselle. Esimerkiksi sukulaiselle tai koulukuraattorille. Aikuinen pystyy kanssasi tilanteen vaatiessa tekemään myös lastensuojeluilmoituksen.
Lastensuojelu tukee lasta ja hänen perhettään aina lapsen edun mukaan. Lastensuojelu arvioi tilanteen ja auttaa koko perhettä. Tukitoimet sijoitetaan aina ensi kädessä omaan kotiin. Tukitoimet kotiin voi olla esimerkiksi, että perhetyöntekijä tulee keskustelemaan perheen kanssa, tai että perhe saa tukiperheen, jonka luona lapsi voi viettää aikaa. Sijoitus laitokseen on aina vakava päätös ja tehdään ainoastaan, jos lapsi on jatkuvassa vaarassa kotonaan joko vanhempiensa tai itsensä vuoksi.
Jatkuva riitely ja huuto tuntuvat varmasti raskailta. Mietin, josko riitoja kotona saisi vähennettyä. Kerroit, että esimerkiksi siivoamattomuus on johtanut huutoon. Voisitteko esimerkiksi koko perheen voimin jutella kodin pelisäännöistä? Pelisäännöissä voisi vaikka miettiä jokaisen vastuutehtäviä mutta myös sitä, miten yhdessä riidellään niin, ettei kenenkään tarvitsisi pelätä.
Olen iloinen, että olet rohjennut kirjoittaa meille. Sinä ansaitset apua ja että voit hyvin kotonasi. Jos haluat miettiä tilannettasi enemmän voit myös soittaa meille lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116).
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”En tiedä mitä tehdä”
Kiitos viestistäsi.Ikävä kuulla, että koet olevasi ahdistunut, ja että asuminen isäsi luona on ongelmallista äitipuolen takia. Ovathan vanhempasi tietoisia siitä, miten koet asumistilanteesi molemmissa paikoissa? Kodin pitäisi aina olla paikka, joka on turvallinen ja jonne on kiva mennä. Jos asuminen isäsi luona ahdistaa, kannustan sinua juttelemaan isäsi, äitisi ja äitipuolesi kanssa asiasta, jotta tilanteesi muuttuisi parempaan suuntaan. Sinun mielipiteelläsi ja hyvinvoinnillasi on suuri merkitys ja nämä asiat vanhempiesi pitää huomioida. Muista, että sinun ei tarvitse kestää ahdistustasi yksin.
Jos koet, että sinun on hankala kertoa mitä tunnet vanhemmillesi, voisitko vaikka kirjoittaa kirjeen? Kirjeessä voit esimerkiksi listata mitkä asiat sinua ahdistavat, sen että et saa unta ja itket iltaisin, sekä mikä tuntuu hankalalta isän luona ollessa. Uskon, että vanhempasi varmasti haluavat tietää miten voit ja auttaa sinua helpottamaan ahdistustasi. Puhuminen ja kertominen omista tunteistaan auttaa aina omaan oloon.
Hienoa, että olet myös käynyt juttelemassa kuraattorin kanssa, toivottavasti koit siitä olleen apua. Kannustan sinua jatkamaan keskustelua hänen kanssaan, kun koulut aukeavat taas kesäloman jälkeen. Myös me lasten ja nuorten puhelimessa voimme olla sinun tukenasi. Meille voit soittaa (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116), kirjoittaa kirjeen tai olla yhteydessä chatin kautta. Yhdessä voimme miettiä, kenen puoleen voisit kääntyä tai miten ahdistuksen voisi kotona ottaa puheeksi.
Olet rohkea, kun olet lähtenyt hakemaan itsellesi apua.
Hyvää kesän jatkoa toivoo,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki omgg.
Kiitos viestistäsi ja rohkeudestasi kirjoittaa meille.
Ymmärrän viestistäsi, että kotona kaikki ei ole niin kuin pitäisi. Isäpuolesi kohtelee sinua väärin. Lasta kohtaan ei koskaan saisi kohdistua minkäänlaista väkivaltaa, ei fyysistä (tönimistä, tavaroiden heittelyä) tai psyykkistä (haukkumista). Sinulla on oikeus asua paikassa, jossa sinulla on turvallinen olo ja jossa tunnet itsesi hyväksytyksi. Muista, että se miten isäpuolesi kohtelee sinua ei ole sinun syytäsi, eikä sinun tarvitse hyväksyä sellaista käytöstä.
On hyvin ymmärrettävää, että kotitilanteesi on vaikuttanut mielialaasi ja siihen että epäilet kärsiväsi masennuksesta. Muista, että apua on aina saatavilla, kunhan asioista uskaltaa puhua. Olisi tärkeää, että löytäisit jonkun, jonka kanssa pystyisit keskustelemaan tilanteesta. Olisikohan sinun lähipiirissäsi aikuista, kenelle voisit kertoa kotitilanteestasi? Aikuinen voi olla vaikka sukulainen, naapuri, kaverin vanhempi, opettaja tai koulun kuraattori. Turvallinen aikuinen pystyy kanssasi miettimään ratkaisuja tilanteeseesi ja myös yhdessä kanssasi tekemään lastensuojeluilmoituksen, jos tilanne sitä vaatii.
Lastensuojelu tekee päätökset aina lapsen parhaan mukaan ja auttaa perhettä niin, että lapsella olisi hyvä olla omassa kodissa. Jos kotiolot ovat lapselle vaaraksi, eikä muut tukitoimet auta, voidaan lapsi sijoittaa laitokseen tai sijoitusperheeseen.
Kannustaisin sinua myös kertomaan tunteistasi ja olostasi kotona niin isäpuolelle kuin muille kotona asuville. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voisitko ehkä kirjoittaa kirjeen, jossa kerrot mikä sinusta tuntuu pahalta, ja miten sinä voit?
Hienoa, että et ole jäänyt asian kanssa yksin. Olet rohkeasti jo ottanut askeleen kohti avunsaamista. Jos tilanne mietityttää voit myös olla meihin yhteydessä puhelimen (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116), kirjeen tai chatin kautta. Voimme yhdessä kanssasi miettiä kenelle ja miten kertoa asiasta eteenpäin.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei.
Kiitos viestistäsi.
Netissä ja eri medioiden kautta voi nähdä asioita (niin kuin nimeämäsi teemat murha ja raiskaus), jotka aiheina voivat jäädä ahdistamaan. Näin käy usein, jos ajatuksiensa kanssa jää yksin. Mietit josko peloistasi kannattaisi puhua vanhemmillesi. Kuulostaa mielestäni oikein hyvältä ajatukselta. Nähtyään jotakin ahdistavaa kannattaa siitä aina jutella jonkun aikuisen kanssa. Kun pelkojaan pääsee purkamaan puhumalla aikuisen kanssa helpottaa se usein omaa oloa.
Mietit myös, josko itse voisit tehdä asialle jotakin. Voisitko kenties kirjoittaa paperille ajatuksiasi ja pelkojasi ja niiden kautta lähteä purkamaan ahdistustasi juttelemalla vanhempiesi kanssa?
Hienoa, että et jää ahdistuksesi kanssa yksin ja lähdit kysymään apua.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”Huolestunut ystävä”.
Kiitos viestistäsi. Sinulla on varmasti kova huoli kaveristasi, hienoa ett lähdit pohtimaan, miten voisit häntä auttaa.
Syömishäiriöisen olisi hyvä päästä ammattiavun piiriin mahdollisimman nopeasti. Hyvä, että kaverisi on itse pystynyt kertomaan ajatuksistaan sinulle, tämä on suuri luottamuksen osoitus sinua kohtaan. Tässä tapauksessa sinä voit toimia kaverisi tukena. Ole kiinnostunut ja kysy kaverilta, miten hän voi. Voit myös kysyä, jos hän haluaisi jutella. Useimmiten syömishäiriön puhkeamisen taustalla on ahdistavia kokemuksia tai ajatuksia, joita tulee selvittää syömishäiriön hoidon yhteydessä. Voisitko myös ehdottaa kaverillesi, että tulisit mukaan tueksi esimerkiksi terveydenhoitajan tai lääkärin luokse, jotta kaverisi pääsisi avun piiriin?
Parantumisprosessi lähtee kaverisi halusta parantua. Älä siis syytä itseäsi, jos paranemisprosessi on hidasta tai ei etene. Jos kaverisi vanhemmat eivät ole kiinnostuneita, olisiko mahdollista, että ottaisit asian puheeksi myös sinun vanhempiesi kanssa? He varmasti myös osaavat kertoa, miten kaveriasi voisi auttaa.
Onpa hienoa, että kaverillasi on sinunlaisesi huolehtivainen ihminen ystävänään. Ystävän tuki on varmasti korvaamaton hänen tilanteessaan. Muista myös pitää huoli itsestäsi.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei amanda.
Kiitos viestistäsi. Pituuskasvu on hyvin yksilöllistä. Tyttöjen kasvupyrähdys tapahtuu useimmiten ennen kuukautisten alkamista. Sen jälkeen pituutta kasvaa vielä keskimäärin 7cm. Pituudenkasvuun vaikuttaa perintötekijät (vanhempien pituudet) sekä riittävät yöunet, ravitseva ruoka ja liikunta. On siis hyvin mahdollista, että kasvat vielä.
Älä murehdi liikaa pituuttasi. Nauti kehostasi ja ole ylpeä itsestäsi juuri sen pituisena ja kokoisena kuin olet.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”Lannistunut nuori”.
Kiitos viestistäsi. Tytöillä kasvupyrähdys tapahtuu useimmiten ennen kuukautisten alkamista, silloin kasvu on nopeaa ja pituutta tulee vuodessa keskimäärin 10cm. Kuukautisten jälkeen kasvua tapahtuu keskimäärin 7 cm (vaihtelevaisuus yleensä 3-11cm) mutta kasvu tapahtuu hitaammin. On siis hyvin mahdollista, että kasvat vielä pituutta murrosiän aikana.
Älä anna pituutesi lannistaa itseäsi, kaikilla pituuksilla on hyvät ja huonot puolensa. Ole ylpeä itsestäsi ja kehostasi, se on kaunis sellaisenaan.
Hyvää kesää toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei nimimerkki ”Tarvitsen vastauksia”.
Kiitos viestistäsi. Pituudenkasvu on hyvin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa mm. perintötekijät (vanhempien pituudet) sekä omat elämäntavat kuten riittävä yöuni (nukkuessa erittyy kasvuhormonia), ravitseva ja monipuolinen ruoka sekä liikunta. Menkkojen alkamisen jälkeen nuori yleensä kasvaa vielä noin 7 cm, tosin tässäkin voi olla vaihtelevuutta, joku kasvaa enemmän ja joku vähemmän. Vaikea, siis tietää paljonko pituutta vielä kasvat mutta mahdollista se kuitenkin voi olla.
Toivottavasti pääset hakemaan unelma-ammattiisi pituutesi puolesta.
Hyvää kesää toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit