Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Hyvä, kun kerroit tuosta tunteesta, joka sinut välillä – ja yhä vain useammin – saa valtaansa. Ihanaa kuulla, että rakastat kuitenkin elämää ja pystyt nauttimaan olostasi. Se on tosi hienoa!

Osaat kirjoittaa ja kuvailla tosi hyvin noita ajatuksiasi. Ajattelen, että elämän rajallisuuden ymmärtäminen, elämän tarkoituksen miettiminen ja oman suunnan etsiminen kuuluvat nuoruuteen. En siis halua vähätellä ajatuksiasi, vaan ajattelen, että tieto siitä voi olla myös lohdullista: nämä asiat pyörivät monilla mielessä, mutta pikku hiljaa aikuiseksi kasvaessa alat tuntemaan itseäsi paremmin. Se vaatii paljon erilaisia kokemuksia erilaisista tilanteista ja erilaisten ihmisen kanssa juttelua, ehkä lukemista ja pohtimista. Myös taiteen ja viihteen keinoin pyritään monesti löytämään näitä ihan samoja ratkaisuja: Miksi me olemme täällä, kun kuitenkin kuolemme? Mikä on juuri minun tehtäväni tässä maailmassa?

Ratkaisut eivät tule nopeasti ja kaikki me pohdimme sitä yhä uudestaan ja varsinkin elämäntilanteen muuttuessa. Mihin lähtisin opiskelemaan? Keiden kanssa haluan viettää aikaa? Missä menee minun rajani, mitä minun pitäisi missäkin tilanteessa tehdä? Kuka minusta tulee? Mitä järkeä elämässäni on? Muuttaisinko toiselle paikkakunnalle? Onko tämä ihmissuhde hyvä, haluako olla tässä?

Luota siihen, että saat vastauksia pikku hiljaa. Kysymys kerrallaan löydät niihin oman näköisen vastauksesi. Sinun ei tarvitse vielä tietää kaikkea, riittää että vastaat tämän päivän kysymyksiin tänään: Mitä teen koulun jälkeen? Luenko kokeisiin puoli tuntia vai kaksi tuntia? Kaikki kyllä selviää, usko siihen.

Mitä pidemmälle elät, sitä paremmin tunnet itsesi. Saat varmuutta siihen, kuka olet ja mikä sinun tehtäväsi täällä maan päällä onkaan. Ehkä teet pieniä päätöksiä pitkin matkaa ja huomaat vasta vanhana, mitä kaikkea teitkään ja millainen elämästäsi tuli. Sitä ei tarvitse tietää etukäteen.

Kysymyksesi ovat tärkeitä ja niitä on hyvä pohtia, mutta toivon, etteivät ne ahdista sinua liikaa, sillä se voi tosiaan olla hyvin kuormittavaa. Kuolema on iso asia mietittäväksi ja ymmärrän, että se ahdistaa ja pelottaa sinua. Aina kun pystyt, kehota itseäsi elämään hetkessä ja luottamaan siihen, että kaikki menee sillä tavalla juuri niin kuin pitää.

Voit ahdistuksen vallatessa maadoittaa itsesi tähän hetkeen käyttämällä erilaisia harjoituksia: nimeä vaikka joka aistille kolme asiaa tästä hetkestä: Mitkä kolme asiaa kuulet? Mitkä kolme valkoista asiaa näet? Mitä kolmea asiaa tunnet kehossasi? Saman tyyppisiä harjoituksia on monia. Niillä saat ehkä sen ajatusmyrskyn katkaistua ja maadoitettua itsesi tähän hetkeen.

Haluaisin kehottaa sinua lisäksi varaamaan ajan psykologilta. Hän osaa kuunnella hätääsi ja voitte yhdessä miettiä muita tapoja itsesi rauhoittamiseen, kun nämä ajatukset jäävät pyörimään ahdistavalla tavalla mieleesi. Myös noista kuoleman ajatuksista on hyvä kertoa hänelle. Luuletko, että voisit varata sinne ajan? Koulussasi saattaa olla myös esimerkiksi psyykkari, joka on mielen hyvinvoinnin ammattilainen. Jos et tiedä, kenen puoleen kääntyä, koulusi terveydenhoitajastakin voi aloittaa. Ja jos juttelun aloittaminen tuntuu vaikealta, voit näyttää hänelle tuon tekstisi. Osaat kuvailla siinä ajatuksiasi tosi hienosti.

Kun saat apua, kaikki kääntyy paremmaksi. Jos haluat jutella tästä tai mistä tahansa muusta asiasta kanssamme, olemme täällä linjojen päässä! Meille voi soittaa numeroon 116 111 vuoden jokaisena päivänä, tai tulla chattiin juttelemaan. Lisäksi meillä on nettikirjepalvelu, jossa voi käydä kanssamme kirjeenvaihtoa tai kirjoittaa vain kerran. Kaikki palvelumme ovat maksuttomia ja täysin anonyymejä.

Hienoa, kun haet itsellesi apua. Pidä jatkossakin itsestäsi hyvää huolta!

Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi. Olen tosi pahoillani, jos olosi on ajoittain niin huono, että ajattelet kuoleman olevan helpotus.

Kysyit, mitä tehdä. Olen tosi iloinen, että haluat apua etkä enää jäänyt yksi noiden asioiden kanssa. Teit aivan oikein! Sinun kuuluisi voida hyvin ja pystyä nauttimaan elämästäsi. Jos näin ei ole, vaan koet alakuloa sekä ahdistusta ja mietit kuolemaa, tarvitset apua. Kun saat apua ja alat voimaan taas hyvin, pystyt taas nauttimaan elämästäsi. Hyvä elämä, iloisuus ja onnen tunteet ovat mahdollisia myös sinulle. Mutta tarvitset siihen ammattilaisen apua.

Jos olet koulussa, helpointa on kertoa noista ajatuksista terveydenhoitajalle, psykologille tai kuraattorille. Joissain koulussa on myös esimerkiksi psyykkareita tai kouluvalmentajia. Kuka tahansa käy. Voit vaikka laittaa tuolle työntekijälle viestin, että voit huonosti ja sinulla on kuoleman ajatuksia. Hän kyllä tietää, miten asiassa edetään. Sinun tarvitsee laittaa vain tuo yksi viesti.

Jos sinua jännittää tai pelottaa asiassa jokin (sinun on vaikea puhua asiasta ääneen, sinua pelottaa, että itket tai mietit, miten huoltajasi suhtautuu asiaan), kannattaa siitäkin kertoa tai kirjoittaa viestissä.

Sinun hyvinvointisi on tärkeää ja siksi toivon, että otat mahdollisimman pian yhteyttä johonkin koulun ammattilaiseen. Jos sinulla on hyvät välitä huoltajiesi kanssa, voit aloittaa myös heistä ja he voivat laittaa viestiä puolestasi. Ennen pitkää heidänkin on tärkeää tietää, miten voit ja miten he voivat parhaiten olla tukenasi.

Myös me täällä Lasten ja nuorten puhelimessa ja chatissä olemme tukenasi milloin ikinä tarvitset juttukumppania tai kuuntelijaa. Päivystäjät ovat vapaaehtoisia, MLL:n kouluttamia aikuisia, joilla on aina työntekijä tukenaan. Numeromme on 116 111 ja chatin sekä kirjepalvelun löydät täältä Nuortennetistä.

Ja jos olet joskus huolissasi itsestäsi ja siitä, että saata tehdä itsellesi jotain, voit sellaisessa tilanteessa soittaa hätänumeroon 112, jolloin saat sieltä nopeaa apua ja pääset turvaan.

Olet tärkeä!

Halaan sinua ja toivon, että saat pikaisesti apua ja voit taas hyvin.
Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi. Olipa hyvä, että sait vähän sanoitettua niitä pohdintoja, joita mielessäsi käyt. Kirjoittelen tässä ensin muutamia ajatuksia, joita minulle viestistäsi nousi ja kerron lopuksi, missä voisit jatkaa keskustelua myöhemmin, jos siltä tuntuu.

Ensinnäkin tuosta sukupuolen kokemuksesta. Ymmärrän hyvin, että olisi mukava saada asiaan selvyys ja pystyä kuvailemaan itseään jollakin termillä sekä kuulua ehkä mielessään johonkin ryhmään. Joskus oman identiteetin nimeäminen voi olla hankalaa, kunnes asia ajan kanssa valkenee sinulle. Tai kenties se on asia, joka on muutoksessa koko elämäsi ajan.

Mitä jos pikku hiljaa kokeilisit erilaisia tyylejä: vaatteita, kampauksia, koruja ja meikkejä ja makustelet, miltä ne tuntuvat? Minkälaisissa vaatteissa sinulla on kotoisa ja turvallinen olo? Jos erilaisia vaatteita ei halua tai voi ostaa, niitä voi vaikka sovitella kirppareilla ja viedä sitten takaisin rekkiin. Ja voihan olla, että joku päivä joku vaate tuntuu hyvältä ja omalta, sitten taas toisena päivänä ei. Se on meille kaikille ihan tavallista.

Noita bindereitä muuten saa Sateenkaarikaupasta (löytyy googlesta sillä nimellä), mutta maksavat toki 50 e molemmin puolin pituudesta riippuen. Ja meikeistä: Ajattelen, että tavarataloissa, joissa on hyvä palvelu, palvellaan asiakkaita mieluusti kaikissa erilaisissa tilanteissa ja aikuisille on ihan tuttua se, että kaikilla ei ole paljoa rahaa käytettävissä. Voisitko siis kuvitella meneväsi jollekin tuollaiselle osastolle, sanoa ettei sinulla ole paljoa rahaa, mutta haluaisit alkaa ehkä meikata. Myyjä ehkä sitten kyselisi lisää, että mistä voisit ehkä aloittaa ja hän varmasti mielellään myös opastaisi sinua. He mielellään käyttävät osaamistaan neuvoakseen asiakkaita. Jos tämä tuntuu nyt vaikealta, niin kannattaa ainakin laittaa harkintaan! 😊

Ajattelen monen aikuisen tietävän, että sukupuolia on muitakin kuin perinteiset mies ja nainen. Eikä haittaa mitään, vaikka asia on itsellesi vielä epäselvä. Onkohan lähelläsi ketään sellaista aikuista, jolle voisit sanoa, että olet pohtinut asiaa, mutta se tuntuu vaikealta? Sinulla ei tarvitse olla mitään valmista uutista, vaan olisi ihanaa, jos voisit pohtia tätä asiaa yhdessä jonkun kanssa aina, kun se on sinulla mielessä.

Jos läheltä ei löydy ketään sellaista, niin Smokissa (Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus) on paljon erilaista ammattilais- ja vertaistukea tarjolla. Onko se sinulle tuttu? Kannattaa tutkia heidän nettisivujaan ja ehkä ottaa sinne yhteyttä, jos haluat keskustella asiasta jonkun ulkopuolisen, mutta asiaa tuntevan kanssa?

Ymmärrän, että keho voi tuntua joskus vääränlaiselta, mutta toivottavasti tulet toimeen sen kanssa ja elämässäsi on myös paljon iloa ja hyviä ihmissuhteita!

Muista, että myös me täällä Lasten ja nuorten puhelimessa, chatissä ja kirjepalvelussa olemme sinua varten, jos haluat joskus jatkaa juttua tai pohtia jotain asiaa yhdessä jonkun aikuisen kanssa. Lasten ja nuorten puhelin on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20. Chat on auki joka ilta klo 17-20 ja kirjepalveluun voi kirjoittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa (paitsi, jos siellä on ruuhkaa – yritä siinä tapauksessa myöhemmin samana päivänä tai seuraavana päivänä uudestaan). Kaikki palvelumme ovat täysin maksuttomia sekä anonyymejä.

Toivottavasti myös muut nuoret (erityisesti samoja asioita pohtivat) kirjoittaisivat sinulle omia ajatuksiaan. Miten te olette ratkaisseet tällaiset pulmat?

Uskon, että kaikki kääntyy vielä hyväksi ja oma identiteettisi vahvistuu pikku hiljaa ja toivon, että lähelläsi on ihmisiä, joille ole tärkeä ja rakas juuri sellaisena kuin olet!

Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Olipa hyvä, ettet ole jäänyt miettimään asiaan itsekesi, vaan kirjoitit tänne!

Oli tosi kurja lukea kokemastasi ja kuinka koet, ettet ole pidetty. Töniminen, haukkuminen ja ulkopuolelle jättäminen lasketaan kiusaamiseksi. Ihan kaikenlainen kiusaaminen on aina väärin ja olen tosi pahoillani, että olet sitä joutunut kokemaan. Usein kiusaajalla itsellään saattaa olla jollakin tavalla huono olo tai hän yrittää todistella paikkaansa ryhmässä. Kiusaaminen ei ole koskaan oikeutettua ja siihen tulee aina puuttua aikuisten toimesta!

Jos joutuu kiusaamisen uhriksi, niin se voi vaikuttaa omaan itsetuntoon ja siitä voi tulla olo, että olisi itse jotenkin vääränlainen. Haluan kuitenkin korostaa, että sinussa ei ole mitään vikaa, vaan olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet! Siinä ei ole mitään epätavallista, että joku on esimerkiksi eri kokoinen kuin toinen. Sinun iässäsi on tosi tavallista, että ollaan eri kehitysvaiheissa – joku toinen esimerkiksi saattanut jo kasvaa paljonkin pituutta ja toisella on vasta kasvupyrähdys tulossa. Jokainen on myös ihan oma persoonansa ja siinä ei ole mitään vikaa olla vaikka äänekkäämpi. Olet hyvä juuri omana itsenäsi. <3

Kirjoitit viestissäsi, että et aio puhua vanhemmillesi tästä. Se ei aina ole helppoa puhua mieltä painavista asioista omille aikuisille. Olisi kuitenkin tärkeää, että vanhempasi saisivat tietää, jotta he pystyisivät olemaan tukenasi. On myös tärkeää, että koulussa opettaja ja muut aikuiset voivat puuttua kiusaamiseen.

Tästä syystä kannustaisinkin sinua kertomaan tästä asiasta esimerkiksi vanhemmillesi, vaikka se tuntuisikin vaikealta. Voit myös mennä koululla kertomaan asiasta esimerkiksi opettajalle, koulukuraattorille tai jollekin muulle koulun työntekijälle. Tuleeko sinulla itsellesi mieleen sellaista turvallista aikuista, kenelle olisi helpoin puhua?

Ymmärrettävästi puhuminen voi tuntua vaikealta ja toisena vaihtoehtona voikin olla, että asiasta kertoisi aikuiselle kirjoittamalla kirjeen tai lähettämällä viestin. Olet tässä viestissäsi osannut hyvin kuvata tilannetta, joten voit näyttää vaikka tämän kirjoittamasi keskustelupalstaviestin. Nuortennetissä on myös ”Huoli puheeksi” -lomake, jota voi kokeilla hyödyntää, jos puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/

Kiusaamisesta voit lukea lisää Nuortennetin sivuilta: https://www.nuortennetti.fi/kiusaaminen/

Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin voit soittaa myös ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Voit tulla myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen.

Olet tärkeä ja ansaitset tulla hyvin kohdelluksi. Toivon kovasti, ettet jää yksin tämän asian kanssa. <3

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki ”Väsynyt”!

Kiitos, kun kirjoitit! On tärkeää ja hienoa, että päätit kirjoittaa tänne ajatuksistasi ja kysyt neuvoa, mitä tehdä.

Oli surullista lukea, kuinka sinulla on ollut masentunut olo pitkään ja olet joutunut kokemaan vaikeita asioita. Kirjoitit, että olet joutunut todistamaan aikuisten välisiä riitoja sekä katsonut vierestä äitisi entisen miesystävän alkoholin käyttöä. On myös väärin, että sinuun ja äitiisi on melkein käyty käsiksi – väkivalta on aina väärin ja niin on myös sillä uhkailu. Olen myös todella pahoillani, että olet joutunut menettämään rakkaan ystäväsi.

Sinun asiasi eivät ole ollenkaan tyhmiä ja ne ovat aivan yhtä tärkeitä kuin kenen tahansa muunkin. Sinä todellakin tarvitset ja ansaitset saada itsellesi apua! Kun käy läpi vaikeita asioita, niin silloin voi omat voimat käydä niin vähiin, että tuntuu, ettei jaksa. Silloin on tärkeää, että ei jää yksin ja antaa muiden auttaa! Olet joutunut kokemaan ja todistamaan asioita, joista olisi tosi tärkeää puhua jonkun turvallisen aikuisen kanssa.

Toivoisin, että pystyisit kertomaan asiasta äidillesi, vaikka sanoitkin, ettet haluaisi aiheuttaa hänelle stressiä. Kertomasi voi herättää hänessä huolen, mutta hän pystyy aikuisena kannattelemaan eri tavalla vaikeita tunteita ja uskon myös, että hän varmasti haluaisi tietää, miten sinä ihan oikeasti voit. Toivoisinkin, että voisit kertoa ajatuksistasi ihan rehellisesti äidillesi. Mikä tuntuisi sinusta helpommalta tavalta kertoa äidillesi, voisiko kertomisen aloittaa esimerkiksi sanomalla, että sinulla on vaikea asia kerrottavanasi, mistä et ole aiemmin puhunut? Tai jos puhuminen tuntuu vaikealta, niin voisitko esimerkiksi kirjoittaa kirjeen? Jos sinusta tuntuu, että jollekin toiselle aikuiselle tuntuu tässä hetkessä helpommalta puhua, niin sekin on ihan ok!

Täältä voit lukea lisää, miten asioita voi ottaa puheeksi läheisen kanssa: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/kaanny-laheisten-puoleen/

Masentuneeseen oloon, itsetuhoisuuteen ja itsetuhoisiin ajatuksiin on tärkeää saada apua myös ammattilaiselta. Jos esimerkiksi rohkaistut kertomaan asiasta äidillesi tai jollekin toiselle turvalliselle aikuiselle, niin ehkä hän voisi olla tukenasi, että saisit ajan myös ammattilaisen kanssa. Voit varata ajan myös itsekin. Koulussa apua on saatavilla esimerkiksi koulukuraattorilta tai -terveydenhoitajalta. Täältä voit lukea lisää ammattilaisten avusta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/ammattilaisten-apu/koulun-henkilokunta/

Voit kokeilla hyödyntää puheeksi ottamisen apuna myös tätä Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/

Jos haluat purkaa ajatuksiasi nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin voit soittaa myös ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111, ma-pe klo 14-20, la-su klo 17-20), tulla chattailemaan (joka ilta klo 17-20) tai kirjoittaa nettikirjeen. Joka arki-ilta (ma-pe) päivystää myös Nuorten Tukilinja numerossa 116 111.

Olet tosi taitavasti osannut sanoittaa vaikeita ajatuksiasi ja toivon, että pystyin tarjoamaan sinulle jotakin tässä vastauksessa. Myös meidän puhelimessa, chatissa tai nettikirjeissä voit pyytää tukea avun hakemiseen sekä muutenkin purkaa sydäntäsi, jos siltä tuntuu.

Kuten tuolla alussa sanoinkin, ansaitset ehdottomasti kaiken avun ja tuen itsellesi. Vaikka olo olisikin nyt toivoton, niin sieltä on mahdollista päästä ylös. Nyt on kuitenkin tärkeää, että saat apua. Olet tärkeä ja arvokas!

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Onpa mielenkiintoinen kysymys! Siihen ei taida olla yhtä oikeaa vastausta, mutta uskoakseni tapa suhtautua erilaisiin asioihin ja ihmisiin kehittyy pienenä ollessamme mallioppimisen kautta. Onko siis perheessäsi tai muutoin lähipiirissäsi ihmisiä, jotka arvostelevat toisia ihmisiä rumasti? Oletko tottunut ajattelemaan, että se on normaalia, hauskaa tai että sillä saa arvostusta tai ihailua?

En tietenkään tiedä sinusta mitään, mutta voisin kuvitella, että jos tuollaiseen käyttäytymiseen olisi puututtu johdonmukaisesti siitä lähtien kun olit pieni ja ympärilläsi puhuttaisin erilaisista ihmisistä kauniisti, ymmärtäisit ja kunnioittaisit itsekin paremmin erilaisuutta.

Toinen syy ajattelutapaasi voi olla se, että lähipiirissäsi ei ole erilaisuutta? Jos esimerkiksi sisaruksellasi olisi jokin diagnoosi, mutta hän olisi sinulle äärimmäisen rakas ja mielestäsi huippu hyvä tyyppi, ehkä se saisi sinut ajattelemaan toisin. Vai mitä luulet? On helppo katsoa alaspäin ja kummeksua asioita, jotka ovat itselle vieraita.

On tosi hienoa, että pohdit näitä asioita ja tiedostat tapasi suhtautua erilaisuuteen. Ajatteluasi voisi laajentaa esimerkiksi Nuortennetin keskustelupalstan lukeminen, sillä siellä on monia kiusatuksi tulleiden tarinoita. Myös esimerkiksi kirjojen lukemisen on todettu lisäävän empatiataitoja, sillä niiden kautta tulee koettua asioita erilaisten ihmisten ja heidän kokemustensa kautta ja pääsee tutustumaan omasta elämästä poikkeaviin tapoihin kokea ja nähdä tämä maailma.

Toivotan sinulle aurinkoisia päiviä ja kaikkea hyvää!

Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Tyttö,

Voit olla ylpeä itsestäsi, että rohkaistut hakemaan apua ja kertomaan olostasi tänne palstalle. Kirjoitat, että koulunkäynti ei kiinnosta sinua ja että sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, jonka takia välttelet kotitaloustunteja. Onko olosi tuntunut tältä jo pitkään tai onko tapahtunut jotain erityistä, joka on saanut sinut voimaan huonommin? Entä onko jotain asioita tai läheisiä elämässäsi, joiden parissa olosi on helpompi tai tunnet iloa tai tyytyväisyyttä?

Meistä jokainen kokee joskus jaksamattomuutta ja tuntuu ettei mikään asia huvita, ei myöskään ne entiset lempipuuhat, joista on aiemmin nauttinut. Jos kuitenkin huomaa, ettei olo helpotu edes hetkeksi vaan olo pahenee ja vaikeutuu ja mieleen hiipii ajatukset itsensä satuttamisesta, kannattaa asiasta kertoa heti jollekin. Meistä jokainen tarvitsee joskus toisen apua ja tukea. Kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin.

Kerrot toivovasi, että pystyisit puhumaan jollekin aikuiselle ajatuksistasi. Kuka aikuinen se voisi olla? Onko lähipiirissäsi joku turvallisen tuntuinen aikuinen, jolle voisit jutella tai näyttää tänne kirjoittamasi viestin? Aikuinen voi olla vaikka oma vanhempi, täti tai setä, kummi, opettaja tai koulun kuraattori tai terkkari. Tärkeintä on, että pystyt mennä tämän aikuisen luokse. Kun saat apua pahaan oloosi, pikkuhiljaa olosi kevenee, itsetuhoiset ajatukset katoavat ja pystyt taas nauttimaan asioista, joista olet iloinnut aiemmin.

Muistathan, että voit aina halutessasi myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin. Olemme joka päivä auki ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Arki-iltaisin samassa numerossa päivystää Nuorten Tukilinja (klo 20–24) josta saat ammattilaisen tukea pahan olon hetkellä.

Auringonvaloa kevääseesi toivotellen,

Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi ja olipa hyvä, että kirjoitit tänne! On tosi ikävää ja huolestuttavaa kuulla kaverisi tilanteesta. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan väkivaltaa tai edes sen uhkaa! Lyöminen on myös ihan laissa kiellettyä.

Olet tosi upea kaveri, kun pohdit, miten voisit olla edes henkisesti tukena kaverillesi. Olet samalla saanut myös itsellesi ison huolen harteillesi kannettavaksi. Aihe on vakava ja toivoisinkin, että voisit kertoa kaverisi tilanteesta jollekin turvalliselle aikuiselle. Kertominen voi mahdollistaa sen, että kaverisi perhe voisi saada apua ja samalla toivottavasti sinä saisit hieman kevennystä omaan huoleesi, kun et kantaisi sitä yksin. Kertominen aikuiselle on myös ihan konkreettinen apu, mitä voit kaverisi puolesta tehdä.

Tuleeko sinulla itsellesi mieleen lähipiiristäsi sellaista läheistä aikuista, kenelle voisit kertoa kaverisi tilanteesta (esim. oma huoltaja tai muu aikuinen)? Asiasta voi aivan hyvin mennä kertomaan esimerkiksi myös jollekin koulun oppilashuollon työntekijälle, vaikka opettajalle tai kuraattorille.

Jos on huoli alaikäisestä kaverista, niin silloin voi myös itse olla yhteydessä kaverin kotipaikkakunnan lastensuojeluun. Lastensuojelu pystyy auttamaan perheitä monilla erilaisilla keinoilla. Jos kerrot kaverisi tilanteesta jollekin lähellä olevalla aikuisellesi, niin tämä aikuinen voisi olla puolestasi tai yhdessä kanssasi yhteydessä lastensuojeluun. Lastensuojeluilmoituksen voi tehdä nimettömästi myös ihan itse. Lastensuojelun yhteystiedot löytyvät usein, kun laittaa hakukoneeseen hakusanoiksi ”paikkakunta lastensuojelu”. Täältä voit lukea lisää lastensuojelun avusta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/apua-lastensuojelusta/

Jos haluat jutella tästä aiheesta tai ihan jostakin muustakin nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111, ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20), tulla chattiin juttelemaan (joka ilta klo 17-20) tai kirjoittaa nettikirjeen. Myös Nuorten Tukilinja päivystää joka arki-ilta klo 20-24 samassa numerossa (p. 116 111). Voit vinkata näistä myös kaverillesi!

Pohdit myös, miten voisit ihan henkisesti tarjota tukea kaverillesi. Uskoisin, että sekin voi olla jo tosi tärkeää, että ihan vain olet hänen kanssaan tekemässä mielekkäitä juttuja ja vaihtamassa kuulumisia. Kaverille voi myös sanoa ihan suoraankin, että hän tarvitsee apua ja kannustaa häntä kertomaan turvalliselle aikuiselle. Jos ajatus tuntuu sinusta hyvältä, niin voit vaikka tarjoutua mukaan henkiseksi tueksi, jos kaverisi uskaltautuisi menemään esim. koulukuraattorin puheille.

Paljon voimia kevääseen!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä