Siirry sisältöön

Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Kirjoitetut vastaukset

Esillä 15 viestiä, 451 - 465 (kaikkiaan 1,898)
  • Julkaisija
    Artikkelit
  • vastauksena käyttäjälle: Miks oon niin vihattu #162710

    Hei!

    Olen tosi pahoillani, että sinua kohdellaan noin huonosti. He eivät selvästikään ymmärrä, kuinka he satuttavat sinua. Hyvä, että sinulla on kuitenkin ainakin tuo yksi hyvä ystävä, vaikka hän kaukana asuukin. Toivottavasti pystyt näkemään häntä myös livenä ja on toki varmasti kiva myös viestitellä hänen kanssaan.

    Ymmärsin, että olet ennen ulkomailla asumista ollut osa tuota kaveriporukkaa, joka Suomeen paluun jälkeen alkoi sitten kohtelemaan sinua rumasti. Usein porukassa uskalletaan käyttäytyä rumemmin kuin mitä sitten kahden kesken. Mietinkin, että voisitko jutella jonkun kanssa kahden kesken? Kysyä, että mitä poissaolosi aikana on oikein tapahtunut, kun sinun kohtelusi on muuttunut sen aikana niin totaalisesti? Olisi hyvä myös kertoa, että tuo pilkkaaminen satuttaa sinua ja haluaisit olla heidän kaverinsa samalla tavalla kuin ennenkin. Olen ihan varma, että kukaan ei kahden kesken kehtaa olla sinulle ilkeä.

    Jos tuollainen käyttäytyminen jatkuu, niin siitä olisi tosi tärkeää kertoa jollekin aikuiselle – joko opettajalle (tai muulle koulun henkilökuntaan kuuluvalle aikuiselle) tai sitten omille vanhemmille. Jonkun aikuisen on kerrottava kiusaajillesi, ettei niin saa toimia ja sen täytyy loppua heti. Olisi tärkeää, että pääsisit taas osaksi jotain porukkaa tai että luokallasi olisi edes yksi, jonka kanssa voisit viettää aikaa ja joka pitäisi puoliasi. Ehkä vanhempasi voisivat ottaa näiden kavereiden vanhempiin yhteyttä? He eivät välttämättä tiedä, kuinka heidän lapsensa käyttäytyvät.

    Opettajan täytyisi työnsä puolesta puuttua kaikkeen huonoon käytökseen. Jos hän ei huomaa tuota poikien haukkumista, niin kerro siitä hänelle tai jollekin muulle koulun aikuiselle. Heidän tehtävänsä on pitää huolta siitä, että kaikki oppilaat käyttäytyvät koulussa kauniisti toisia oppilaita kohtaan. Jokaisen lapsen pitäisi saada olla koulussa turvassa ilman pelkoa, että joutuu kiusatuksi.

    Juttelemme asiasta mielellämme myös täällä Lasten ja nuorten puhelimessa ja chatissä. Puhelimme (joka päivystää numerossa 116 111) on auki joka arkipäivä klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20. Chat on auki joka päivä klo 17-20. Lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä nettikirjepalvelu, johon voit kirjoittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Olet tärkeä ja toivoisin kovasti, että aikuiset saisivat tuon huonon käytöksen loppumaan niin, että sinun olisi taas kiva käydä koulua ja sinulla olisi siellä hyviä ystäviä.

    Kaikkea hyvää sinulle!
    Lämmöllä,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Mitä voi tapahtua seuraavaksi? #162703

    Hei!

    Olen tosi pahoillani, että olosi on sen verran huono, että satutat itseäsi jälleen. Tilanteessa on se hyvä puoli, että olet jo saanut siihen kertaalleen apua eli asia ei ole siinä mielessä aikuisille yllätys. On aika yleistä, ettei huonoista tavoista (tai olosta) pääse kerralla eroon ja aikuiset ympärilläsi kyllä tietävät sen. Uskon, että olet läheisillesi äärettömän tärkeä ja he kaikki toivovat sinun voivan hyvin.

    On tosiaan hyvä, että tuo terveystarkastus on tulossa. Voit reilusti näyttää jälkesi siellä, kukaan ei ole sinulle vihainen. Aikuisten harmituksen takana on aina syvä huoli tai pettymys itseensä, jos eivät ole osanneet auttaa tai tukea sinua tarpeeksi. Ota vastaan taas kaikki apu, jota tulet saamaan. Kaikki haluavat sinulle pelkkää hyvää ja on tosi tärkeää, että et jää pahan olosi kanssa yksin, vaan sinua autetaan voimaan taas hyvin. Haluat varmasti itsekin taas olla oma, iloinen itsesi? Se on täysin mahdollista, mutta vaatii sen, että annat aikuisten auttaa itseäsi ja haluat itsekin voida taas hyvin.

    En usko, että joudut osastolle. Niin kauan, kun pystyt olemaan kotona, käymään koulua ja turvautumaan lähellä oleviin aikuisiin, niin uskon ettei sellaista vaaraa ole. Mutta totta kai se riippuu viiltelysi tasosta. Jos asia pelottaa tai mietityttää sinua, niin ota asia puheeksi terkkarisi kanssa. Kysy, mitä nyt tapahtuu, millaista apua saat ja milloin osastojakso tulisi kyseeseen. Näin voit olla rauhallisin mielin. Jos oma tarkastuksesi menee pitkälle kevääseen, voit jo nyt laittaa terkkarillesi viestiä, että viiltelet taas ja että tarvitset apua.

    Muistathan, että voit milloin tahansa soittaa meille numeroon 116 111 tai tulla chattiin juttelemaan. Lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä nettikirjepalvelu, johon voi kirjoittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. Kaikki nämä palvelut ovat täysin maksuttomia ja anonyymejä.

    Halaan sinua täältä käsin ja toivotan paljon tsemppiä tuohon tarkastukseen! Olet tärkeä, pidäthän huolta itsestäsi!

    Halauksin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Mun kaverit tekee itsemurha vitsejä #162481

    Hei!

    Kiitos, kun kirjoitit! Sinulla on ollut syksyllä isoja muutoksia, kun olet mennyt uutena kouluun. Olet onnistunut saamaan kavereita, mutta on ikävä kuulla, että et oikein viihdy heidän seurassaan.

    Kirjoitit, kuinka kaverisi vitsailevat itsemurha-aiheella ja se ymmärrettävästi vaivaa sinua. Voi olla, että moni, joka vitsailee tällä aiheella, ei ehkä hoksaa ajatella asiaa sen enempää. On varmasti monia ihmisiä, ketä tämä aihe tavalla tai toisella koskettaa, eivätkä muut siitä tiedä. Kerroit, että olet itse ollut itsetuhoinen ja onkin tosi ymmärrettävää, että vitsit tästä aiheesta tuntuvat erityisen pahalta. On tosi ikävää, että olet joutunut kuulemaan vitsejä tästä aiheesta!

    Ikävä kuulla, että sinusta tuntuu, että asiasta sanominen voisi mennä siihen, että menettäisit kaverit. Sinulla on oikeus sanoa, jos sinusta ei tunnu hyvältä kuulla vitsailua jostakin tietystä aiheesta, mutta samaan aikaan ymmärrän, että asiasta voi olla vaikea sanoa. Joskus se voikin yllättää, että kaverit ottavatkin asian ihan hyvin, jos jostakin jutusta huomauttaa ystävällisesti. Jos kuitenkin huomauttaminen ei tunnu hyvältä ajatukselta, niin olisi kuitenkin tärkeää, että ajatuksiaan voi purkaa jollakin muulla tavalla – kuten olitkin nyt hienosti tehnyt kirjoittamalle tänne! On myös hyvä puhua ja tukeutua johonkin lähipiirissä olevaan turvalliseen ja luotettavaan aikuiseen.

    Oli surullista kuulla, että olet voinut niin huonosti, että olet ollut itsetuhoinen. Oletko saanut apua ja onko sinulla ollut itsetuhoisia ajatuksia viime aikoina? Pahaan oloon ja itsetuhoisuuteen tulee aina hakea ja saada ammattilaisen apua. Olisi hyvä myös, jos pystyisit jollekin luotettavalle aikuiselle puhumaan myös kaveritilanteestasi ja noista ajatuksista, mitä itsemurha-aiheiset vitsit herättävät.

    Täältä voit lukea lisää siitä, miten voi puhua huolistaan ja miten apua voi hakea: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/

    Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu, joissa voit jutella ihan mistä aiheesta tahansa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

    Olet tärkeä ja arvokas! Muista, että ansaitset ympärillesi ihmisiä, keiden seurassa sinun on hyvä olla! <3

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Touch starved #162478

    Moikka!

    Kiitos viestistäsi ja tosi hienoa, että halusit kirjoittaa ajatuksiasi tänne!

    Oli ikävää lukea, kuinka sinulla on kokemus, ettei kukaan tykkää sinusta sillä tavalla, että voisitte olla suhteessa. Ikävää myös, että ajattelet sen johtuvat siitä, millainen sinä olet. Haluan korostaa jo heti tässä alussa, että sinussa ei ole mitään vikaa! On ymmärrettävää, että saattaa kokea painetta siitä, että pitäisi olla jotenkin tietynlainen. Toivon, että oppisit näkemään, että olet hyvä juuri sellaisena kuin olet ja ettet ajattele, että sinun pitäisi olla jotenkin toisenlainen kelvataksesi.

    On tosi ikävää sinua kohtaan, että jos kuulet jonkun puhuvan sinusta hyvää, niin saatkin jälkikäteen kuulla, ettei sitä olla tarkoitettu. Jos kuulee ikäviä kommentteja itsestä tai jos joku ottaa takaisin hyvät kommentit, niin se ymmärrettävästi saa mielen matalaksi ja nakertaa itsetuntoa.

    ”Touch starved” -termi onkin minulle ihan uusi. Ymmärsinkö oikein, että se liittyy juuri tuohon, että kokee saavansa liian vähän fyysistä kosketusta? Ymmärrän hyvin, että sitä voi kaivata enemmän fyysistä kosketusta, kuten halauksia tai taputuksia selkään.

    Joskus omaa oloa saattaa edes vähän keventää se, että voi jakaa niitä jonkun oman lähellä olevan aikuisen kanssa. Miltä sinusta tuntuisi jakaa näitä ajatuksiasi esimerkiksi vanhempiesi kanssa tai jonkun muun aikuisen, kenen kanssa tuntuisi hyvältä jutella? Ikävään kommentointiin koulussa tai muualla tulee myös puuttua ja haluaisin kannustaa sinua kertomaan tästä myös jollekin aikuiselle. Voit mennä koulussa kertomaan kommentoinnista esimerkiksi opettajalle tai kuraattorille.

    Jos haluat jutella vielä lisää tästä aiheesta tai jostakin muusta, niin myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi soittaa. Voit tulla myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen.

    Olet fiksu ja upea nuori, joka ansaitsee ympärilleen ihmisiä, ketkä arvostat sinua juuri sellaisena kuin olet. Haluaisinkin tässä lopussa kannustaa sinua vielä miettimään, mitkä ovat niitä hyviä asioita ja piirteitä, jotka tekevät sinusta juuri sinun? Toivon, että tulet löytämään sellaisen ihmisen, kenelle kelpaat juuri tuollaisena kuin olet ja jolta saat kaipaamaasi läheisyyttä!

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: VS: 7yl5ää #162476

    Hei ”Anonyymi”!

    Kiitos, kun olet purkanut ajatuksiasi! Viestisi kuulosti siltä, että käytä tällä hetkellä läpi monenlaisia vaikeita ajatuksia ja tunteita. Koet, että elämässä ei ole mitään saavutettavaa ja olo on toivoton sekä itsevarmuus on kateissa. Loma-aika voi tuottaa paineita, että pitäisi tehdä sitä ja tätä. On kuitenkin ihan täysin ok, että ei ole mitään sen kummempia suunnitelmia lomalle. Joskus on tosi tarpeellista, että loma menee ihan vain levätessä.

    Oli ikävää lukea, kuinka itsevarmuutesi on kadonnut ja ulkonäköasiat painavat mieltä. Ulkonäköpaineet ovat harmittavan yleisiä, etkä varmastikaan ole tämän asian kanssa yksin. Jokainen on hyvä ja arvokas juuri omalla tavalla, etkä sinäkään ole mitenkään vääränlainen. Pystyisitkö miettimään niitä asioita ja piirteitä itsessäsi, mistä erityisesti pidät?

    Mainitsit, että sinusta tuntuu kamalalta murehtia omia asioita, kun maailmalla tapahtuu järkyttäviä ja huolestuttavia asioita. On kuitenkin tosi inhimillistä kokea epävarmuutta tapahtui ympärillämme ja maailmassa mitä. Toivonkin siis, että et soimaisi itseäsi siitä, että koet ulkonäköpaineita. Jos Palestiinan tai maailman tilanne huolestuttaa, niin toivon, ettet jää ajatustesi kanssa yksin. Jos maailman tilanne mietityttää ja huolestuttaa, niin voit käydä lukemassa täältä aiheesta: https://www.nuortennetti.fi/tukea-sotakuvaston-tunteiden-kasittelyyn/

    Kerroit, että lupasit tänä vuonna tekeväsi muutoksia heräämiseen ja aamutoimiin, mutta mainitsit, että se ei ollut onnistunut. On tosi hienoa, että haluat pitää tietyn aamurytmin. Samalla on kuitenkin inhimillistä, jos aina siitä ei pysty syystä tai toisesta pitämään kiinni. Joskus muutokset ottavat aikaa ja jo pienetkin onnistumiset ovat tosi tärkeitä.

    Kerroit, että sinua risoo se, että monelle ikätoverille alkoholi tuntuu olevan isossa roolissa, eikä sinua itseäsi kiinnosta alkoholi laisinkaan. Jos ei itse juo, niin silloin voi hyvinkin tulla ulkopuolinen olo porukassa, jossa muut juovat. Onkin tosi hienoa, että pidät pääsi siinä, että et juo, vaikka muut niin tekisivätkin. Voit olla itsestäsi ylpeä! On myös tosi tärkeää, että sinulla on edes muutamia ystäviä, jotka eivät myöskään juo. Ymmärrän kuitenkin, että ympärilleen saattaa haluta vielä lisää enemmän kaltaisiaan kavereita.

    Viestisi alussa mainitsit, että sinua masentaa ja epäilet itselläsi burn outtia. Jos on masentunut olo, kokee muita vaikeita tunteita ja epäilee itsellään burn outtia, niin on syytä hakeutua juttelemaan ammattilaiselle. Apua on mahdollista saada ja yksin ei tarvitse olla. Apua voi hakea esimerkiksi koulun oppilashuollosta tai oman paikkakunnan terveysasemalta. Täältä voit lukea lisää ammattilaisen avusta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/

    Jos haluat jutella luottamuksellisesti ja nimettömästi, niin meillä päivystää ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20. Nuorten Tukilinja päivystää samassa numerossa arki-iltaisin klo 20-24. Voit tulla myös chattiin juttelemaan joka ilta klo 17-20. Nettikirjeen voi kirjoittaa koska vain! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

    Apua ja tukea on mahdollista saada, vaikka olo olisikin nyt toivoton.

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Oon masentunut, koska en tiiä mun uskontoa. #162475

    Hei ”Käärijä fani😄✌🟢”!

    Kiitos viestistäsi!

    On ihailtavaa, kuinka huolella ja ajatuksella haluat panostaa sopivan uskonnon löytämiseen. Uskontoja on olemassa monia, joten sopivan löytyminen ei varmastikaan ole helppoa. Ikävää kuitenkin kuulla, kuinka tämä prosessi on tuottanut sinulle kovia paineita sekä saanut sinulle masentuneen ja ahdistuneen olon. Sekin voi omalta osaltaan tuoda paineita, jos tuntuu, että kaikki ympärillä tietävät, mihin uskovat vai uskovatko mihinkään. Siinä ei ole kuitenkaan mitään väärää, jos on oman pohdintansa kanssa kesken. Siinäkään ei ole mitään väärää, jos ei vain tiedä. Et varmastikaan ole yksin tämän asian kanssa!

    On tosi hyvä, että olet pysähtynyt pohtimaan, mitä sinun tulisi tehdä. Pohdit tärkeää asiaa, mutta samalla se tuntuu vievän paljon voimiasi tällä hetkellä ja aiheuttavan vaikeita tunteita. Tuntuisiko sinusta, että pystyisit ottamaan hetkeksi etäisyyttä ja taukoa sopivan uskonnon etsimiseen? Jos etsiminen sijasta keskittyisitkin pohtimaan, mitkä asiat ja arvot ovat sinulle tärkeitä elämässä? Joskus tauon ottaminen voi tuodakin uusia ajatuksia ja näkökulmia. Ymmärrän kuitenkin, että tauon ottaminen ei aina ole helppoa, varsinkin, jos asia on sellainen, jota on vaikea saada mielestä pois.

    Joskus asiaa voi olla hyvä pohtia myös jonkun toisen kanssa. Erityisesti myös vaikeista tunteista, kuten masentuneesta olosta ja ahdistuksesta, on syytä kertoa jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Tuleeko sinulle mieleen ketään sellaista aikuista, kenen kanssa sinusta tuntuisi hyvältä pohtia näitä asioita? Tuleeko sinulle mieleen joku läheinen tai voisiko esimerkiksi koululla olla joku työntekijä, kenen kanssa asiaa pohtia?

    Jos haluat pohtia tätä asiaa tai jutella jostakin muusta aiheesta, niin voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattailemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelut ovat luottamuksellisia ja nimettömiä!

    Toivoisin kovasti, että voisit löytää lempeyttä ja armollisuutta itseäsi kohtaan, vaikka et vielä olekaan löytänyt sopivaa uskontoa. Se, että et ole vielä löytänyt sopivaa, on mielestäni merkki siitä, että asia on sinulle tosi tärkeä ja haluat olla huolellinen.

    Mukavaa alkanutta vuotta!
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Voiko poistaa viestini? #162462

    Tervehdys 🥑avocadous!

    Voimme poistaa kirjoittamasi viestin/viestit. Poistoa varten tarvitsemme sinulta sähköpostitse käyttämäsi nimimerkin/nimimerkit. Lähetä tiedot nuortennetti@mll.fi. Toimimme näin, jotta välttäisimme mahdolliset väärinkäytökset viestin poiston suhteen. Kiitos!

    Terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: paska elämäni #162381

    Hei emmätiiä,

    On ikävä kuulla huolestasi vanhempien riitelyn suhteen ja ymmärrän hyvin, että se aiheuttaa sinussa epävarmuutta ja pahaa oloa. Kirjoitat, että sinusta tuntuu, ettei kukaan välitä sinusta, etkä pysty kertomaan pahasta olostasi kellekään. Olet kuitenkin rohkeasti kirjoittanut tänne Nuortennettiin ja se on jo ensimmäinen iso askel, hyvä sinä!

    Tärkeää olisi, että saisit jotenkin kerrottua vanhemmillesi, että heidän riitelynsä ahdistaa ja aiheuttaa epävarmuutta ja huolta. Miltä sinusta tuntuisi esimerkiksi lähettää heille viesti, jos asiasta suoraa puhuminen tuntuu hankalalta. Kun pääsisitte juttelemaan asiasta vanhempiesi kanssa, he ymmärtäisivät huomioida sinua enemmän sekä saisit varmuuden asiaan, joka mieltäsi askarruttaa.

    Jos kotona asiasta puhuminen tuntuu hankalalta, voit aina kääntyä myös koulussa terkkarin tai kuraattorin puoleen. He ovat juuri sitä varten kouluissa, tukemassa ja auttamassa teitä oppilaita.

    Minkälainen arkesi on muuten tällä hetkellä? Onko sinulla harrastusta tai muuta asiaa, jonka parissa saat hetken hengähtää ja olla huolehtimatta vanhempiesi riidoista? On tärkeää, että pyrit tekemään asioita, joista saat hyvää mieltä ja energiaa, oli sitten kyseessä ulkoilu, urheilu, musiikki tai ystävien kanssa ajan viettäminen. Näin saat myös voimia selvitä pahan olon ja ahdistuksen hetkistä.

    Toivon, että saat mielenrauhan juteltuasi vanhempiesi kanssa asiasta. Jos kuitenkin lopulta vanhempasi päätyvät eroamaan jossain vaiheessa, on tärkeää muistaa, ettei ero ja riidat johdu sinusta mitenkään. Vanhempien ero herättää monenlaisia tunteita ja niihin on mahdollista saada apua ja tukea niin muilta läheisiltä kuin esimerkiksi meiltä Lasten ja nuorten puhelimesta (p. 116 111) tai chatista. Olemme joka päivä auki ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella!

    Kaikkea hyvää ja voimia sinulle alkavaan vuoteen!

    Lämpimin halauksin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Vihaan nykyaikaa, lapsia, teinejä ja varsinkin itseäni. #162110

    Hei!

    Viestisi oli täynnä vihaa – sekä muita että itseäsi kohtaan. Mietin, mikä saa sinut vihaamaan kaikkea noin paljon. Kohdellaanko sinua huonosti? Näetkö ympärilläsi paljon satuttamista, välinpitämättömyyttä tai huonovointisuutta? Koetko, ettet voi olla perheessäsi tai lähipiirissäsi sellainen, kuin aidosti olet?

    Toivoisin kovasti, että ympärilläsi olisi hyviä aikuisia, mukavia ystäviä, kauniita paikkoja ja toisten auttamista. Kerrot myös perheestäsi. Millainen se on? Onko kotonasi hyvä olla, nauretaanko teillä ja tehdään asioita yhdessä? Voitko olla kotona aito, oma itsesi ja kokea että sinua rakastetaan sellaisena kuin olet?

    Ajattelen, että maailma on pääsääntöisesti hyvä ja kaunis paikka elää. Totta kai on paljon pahuutta, rumuutta ja vääryyttä, mutta ihminen voi tietoisesti elää niin, että kurottaa kohti sitä kaikkea hyvää, mitä täällä on. Auttamalla toisia ja näkemällä kauneutta, voi itse hyvin ja tekee kanssaihmisetkin onnelliseksi. Ehkä läheltäsi puuttuu tällaiset ihmiset.

    Tulin tosi huolestuneeksi, kun kerroit ajattelevasi päättää elämäsi ja lopetit viestisi toteamalla, ettet kestä enää. Olen sitä mieltä, että sinunkin elämästäsi voi tulla hyvä ja se on jo nyt merkityksellinen, vaikka sinun voi olla sitä vaikea nähdä tai jos sinua kohdellaan nyt huonosti. Sinun elämäsi on ja tulee olemaan monelle ihmiselle tärkeä, olen siitä ihan varma.

    Voit selvästikin nyt huonosti, mikä on tosi surullista. Tietääkö kukaan, että vihaat kaikkea noin paljon? Minusta olisi tosi tärkeää, että sinulla olisi joku, jonka kanssa voisit jutella elämästäsi ja kaikesta siitä, mikä siinä harmittaa sinua ja mikä siinä on pielessä. Puhumalla asiat selviävät, usko vain. Tiedän, että se kuulostaa kliseeltä ja jos sinulla on päinvastaisia kokemuksia, niin sinua kuunteleva ihminen ei ole oikeasti kuunnellut sinua.

    Toivon, että löydät läheltäsi jonkun, jolle voit uskoutua kaikista hankalista asioista. Jos sellaista ei ole lähipiirissä, niin koulussa on monta aikuista, jotka haluaisivat auttaa sinua, jos tietäisivät, että tunnet sisälläsi noin paljon vihaa. Näitä ovat mm. terveydenhoitaja, kuraattori ja psykologi. Viha ei ole tullut sinne itsestään, vaan jostain se on sinne tullut eikä se ole sinun syysi. Olen tosi pahoillani, että kärsit siitä noin, että et jaksaisi enää elää. Se on väärin ja aikuisten kuuluu auttaa sinua. Ethän jää yksin, vaan kerrot jollekin ajatuksistasi.

    Jos haluat, voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen tai tulla chattiin juttelemaan. Olen ihan varma, että olosi helpottuu jutellessa. Numeromme on 116 111 ja puhelinpalvelumme on auki joka päivä, samoin kuin chat. Jos juttelu on sinulle hankalaa, voit myös kirjoittaa nettikirjepalveluumme. Sekä chat että nettikirjepalvelu löytyvät täältä Nuortennetistä ja kaikki palvelumme ovat maksuttomia ja anonyymejä. Olet tärkeä ja täydellinen juuri sellaisena kuin olet!

    Halauksin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Mielisairaala tms #162107

    Hei!

    Kiitos viestistäsi. Hyvä, että yrität ottaa selvää asioista, jotka sinua pohdituttavat. Olen tosi iloinen, että olet päässyt kuraattorin kautta terapiaan. Siellä sinun on mahdollista käydä läpi kaikkia sinua mietityttäviä asioita, kertoa kaikesta mitä päässäsi liikkuu ja saat apua niiden käsittelyyn.

    Olen pahoillani, että vanhempasi kärsivät erilaisista psyykkisistä sairauksista ja siitä, että isäsi on menehtynyt. Lämpimät osanottoni. Toivottavasi äitisi saa nyt hyvää apua niin, että pystyy olemaan elämässäsi mukana sen verran, kun se on mahdollista eikä sinun tarvitsisi kantaa huolta hänestä. On hyvä, että asut nyt sijaiskodissa, jossa sijaisvanhemmillasi on paremmat mahdollisuudet pitää sinusta huolta ja olla tukenasi. Sillä tavalla äidilläsikin on enemmän voimia huolehtia itsestään.

    Terapiasta huolimatta koet edelleen tarvetta satuttaa itseäsi ja sinulla on kuoleman ajatuksia. Olen tästä tosi pahoillani ja toivon, että terapia auttaa vähitellen niin, että olosi helpottuisi.

    Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sinun kannattaa kertoa aina täysin rehellisesti terapeutillesi, kuinka voit ja minkälaisia ajatuksia sinulla on. Vain sillä tavalla hän pystyy auttamaan sinua parhaalla mahdollisella tavalla. Luulen, että vanhempasi saattavat jo tietää itsetuhoisuudestasi, joten en usko, että siitä heille joka kerta erikseen kerrotaan. Mutta en tietenkään tiedä tätä aivan varmaksi. Jotta saat varmasti oikean vastauksen kysymykseesi, sinun kannattaa kysyä sitä suoraa terapeutiltasi. Voit kysyä esimerkiksi, että millaiset asiat ovat sellaisia, joista hänen täytyy kertoa vanhemmillesi ja mitkä ovat sellaisia, jotka jäävät teidän kahden välisiksi asioiksi.

    Samoin teidän kannattaa jutella seuraavalla käynnillä myös siitä, milloin hän ajattelee, että osastojakso olisi sinulle hyväksi. Osastojaksoista jutellaan aina yhdessä ja punnitaan siitä, onko siitä siinä tilanteessa hyötyä. Psykiatrisia osastoja on myös 14-vuotiaille, mutta kovin pitkiä aikoja siellä ei yleensä vietetä.

    Näistä asioista on tosi tärkeää jutella ja olen iloinen, että kysyit niistä. Valitettavasti en pysty antamaan sinulle tarkkoja vastauksia. Parhaat vastaukset niihin saatkin omalta terapeutiltasi. Nämä ovat kuitenkin normaaleja aiheita jutella eli ota ne vain rohkeasti hänen kanssaan puheeksi.

    Toivon, että alat pikku hiljaa voimaan paremmin. Luota vain aikuisiin, jotka ovat ympärilläsi ja anna heidän olla tukenasi.

    Lämpöisin ajatuksin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Sota ja kaikki pelottaa #162092

    Hei!

    Onpa hyvä, että kerroit tästä maailman tilaan liittyvästä ahdistuksestasi etkä jäänyt ajatuksiesi kanssa yksin.

    On totta, että uutisissa kerrotaan nyt paljon sodista ja valitettavan vähän siitä kaikesta hyvästä, mitä maailmassa koko ajan tapahtuu. Tämän vuoksi jotkut aikuisetkin ovat valinneet katsoa uutisia vähemmän ja keskittyä sen sijaan johonkin mukavaan tekemiseen, kuten johonkin luovaan, luonnossa liikkumiseen tai toisten ihmisten auttamiseen. Siitä tulee tunne, että maailmassa on paljon hyvää ja kaunista.

    Oletko kertonut vanhemmillesi, että nämä sotauutiset ja niistä puhuminen saa sinut ahdistuneeksi? Toivoisin, että pystyisit kertomaan siitä heille. Uutisista ahdistuminen on tosi yleistä ja heidän pitäisi tietää, että monet ihmiset reagoivat niihin samalla tavalla kuin sinä. Luulen, että he voisivat niin halutessaan jutella politiikasta ja uutisista kahden kesken ja tehdä sinun kanssasi jotain ihan muuta. Uskon, että jo se auttaisi, sillä silloin nämä asiat saisivat väistämättä vähemmän tilaa ajatuksissasi, vaikka tietäisitkin sotien olemassa olosta. Luuletko, että voisit kertoa asiasta heille?

    Ahdistuskohtaukset ovat tuttuja myös koulun henkilökunnalle, erityisesti terkkarille, kuraattorille ja psykologille. Tietävätkö he, että myös sinä olet saanut sellaisia? Olisi tosi hienoa, jos kävisit juttelemassa asiasta jollekin heistä. He, varsinkin psykologit, ovat tämän asian ammattilaisia ja osaavat neuvoa sinua toimimaan ahdistuksen tullessa niin, että selviät kohtauksesta ja tiedät, miten silloin voi toimia, jotta olo helpottuisi. Myös näistä asioista puhuminen voisi helpottaa oloasi niin, ettei ahdistuskohtauksia enää tulisi ainakaan niin usein. Toivoisin siis, että kävisit juttelemassa asiasta myös heidän kanssaan, jotta saisit asiaan ihan ammattilaisen apua eikä nämä ahdistuskohtaukset hankaloittaisi elämääsi liikaa.

    Nyt kun Suomi on liittynyt Natoon, olemme onneksi entistä paremmassa turvassa. Meillä on täällä kaikki hyvin ja toivon, että sinäkin voisit nauttia kauniista pakkaspäivistä ja tulevasta keväästä. Puhuthan siitä huolimatta asiasta sekä vanhemmillesi että koulusi ammattilaisille. Uutisista ahdistuminen on yleistä, mutta se ei tarkoita sitä, että sinun tarvitsisi kärsiä siitä niin, että se hankaloittaa normaalia arkeasi.

    Aurinkoa päiviisi,

    toivottaa
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Kasvava luomi? #162089

    Hei!

    Arpi riippuu tekniikasta, jota luomen poistamisessa käytetään. Se voi olla joko haalea ja viivamainen tai sitten se voi olla niin haalea, ettei sitä edes erota.

    Terveisin
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Olen huono kaveri #162088

    Hei nimimerkki ”11p”!

    Kiitos viestistäsi!

    Kirjoitit, että monet ovat puhuneet sinulle, että satutat heitä, mutta he haluavat silti olla kanssasi. Minulle tämä kuulostaa siltä, että sinussa on varmasti paljon sellaisia puolia, mitkä itseasiassa tekevät sinusta hyvän kaverin. Satuttaminen on kuitenkin väärin, eikä ketään saisi satuttaa – siksi onkin tosi hieno juttu, että pohdit, mitä voisit tehdä sen lopettamiseksi. Se, että olet pysähtynyt pohtimaan asiaa, on jo hieno askel eteenpäin, hyvä sinä!

    Joskus omaa käytöstä ja omia tunteita voi olla vaikea hallita. Silloin voi sattua ylilyöntejä, jotka harmittavat jälkikäteen. Yksin asiaa ei tarvitse kuitenkaan jäädä pohtimaan, vaan olisi tärkeää, että avuksi voisi saada jonkun turvallisen ja luotettavan aikuisen. Yhdessä aikuisen kanssa voi pohtia, millaisia tilanteet ovat olleet ja mitä sitä ennen on tapahtunut, että tilanne on päätynyt siihen, että kaveria sattuu.

    Neuvoni siis onkin, että kääntyisit tässä asiassa jonkun oman läheisen aikuisen puolelle. Kuka voisi olla sinun lähipiirissäsi sellainen aikuinen, kenelle voisit asiasta jutella? Myös koululla on hyvä kääntyä esimerkiksi opettajan tai koulukuraattorin puoleen. He ovat tottuneet käsittelemään monenlaisia eri tilanteita ja heillä on varmasti keinoja auttaa myös tässä asiassa.

    Voit halutessasi soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Keskustelut ovat aina luottamuksellisia ja nimettömiä!

    Tähän loppuun haluaisin kannustaa sinua vielä miettimään, mitkä ovat sinussa niitä asioita ja piirteitä, mitkä tekevät juuri sinusta hyvän kaverin. Minulle ainakin välittyy kuva, että olet ajattelevainen ja fiksu nuori, kun olet osannut pohtia tätä asiaa näin hyvin ja haluaisit asiaan muutosta!

    Mukavaa alkanutta vuotta!
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Voi elämän karut kävyt!!!!! #162086

    Moi ”Poni”!

    Olipa hyvä, että päätit kirjoittaa tänne! Kun on vaikeaa, niin silloin ei pidäkään jäädä ajatustensa kanssa yksin. Oli tosi ikävä kuulla, että olet kärsinyt paniikkikohtauksista ja migreenistä sekä alaselän rakennevika on pahentunut.

    Paniikkikohtaukset ovat varmasti pelottavia ja kamalia. Uskon, että et ole yksin tämän kokemuksen kanssa! Kaksi päivää kestävät migreenikohtaukset kuulostavat tosi ikäviltä sekä näiden lisäksi sinulla on vielä alaselkä tosi kipeä. Ei mikään ihmekään, että paniikkikohtausten ja fyysisten kipujen kanssa ahdistaa ja tuntuu, ettei jaksaisi.

    Koska sinulla on lääkkeet, niin olet varmastikin käynyt lääkärissä. Lääkärille olisikin hyvä kertoa, että migreeni on paha lääkkeistä huolimatta ja alaselkä on kipeä. Onko sinulla tiedossa lääkärikäyntiä tai voisitko sellaisen varata yhdessä sijaisäitisi kanssa?

    Paniikkikohtauksiin on mahdollista saada apu ja tuke myös! Oletko niistä kertonut kenellekään ammattilaiselle, esimerkiksi lääkärille?

    Jos tuntuu, että ei jaksa ja on huono olla, niin se on aina hyvä syy mennä juttelemaan ammattilaisen kanssa uudestaankin. Koululla voi mennä juttelemaan esimerkiksi kouluterveydenhoitajan kanssa. Tosi tärkeää myös on, että pystyisit vaikeina hetkinä tukeutumaan läheisiin aikuisiin. Olikin ihana kuulla, että sinulla on ihana sijaisäiti!

    Meille voi soittaa myös ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattailemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat luottamuksellisia ja nimettömiä! Voit tulla juttelemaan ihan mistä tahansa asiasta, oli se sitten jokin mieltä painava juttu tai jos kaipaa vain juttuseuraa.

    Paljon voimia alkavaan vuoteen! Toivottavasti vointisi helpottaisi pian!

    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

    vastauksena käyttäjälle: Paino #162083

    Hei ”Poni”!

    Kiitos viestistäsi! Tosi hienoa ja tärkeää, että päätit kirjoittaa tänne Nuortennetin keskustelupalstalle.

    Ihan ensimmäisenä haluan korostaa, että sinun kehossasi ei ole mitään vikaa, vaan se on täysin hyvä juuri tuollaisena kuin se on. On myös todella väärin, että sinua on kiusattu. Kaikki kehot ovat erilaisia! Et ole kuitenkaan yksin epävarmuuden kokemuksesi kanssa. Valitettavasti kehonkuvaan liittyvät epävarmuuden kokemukset ja vaikeat ajatukset ovat yleisiä.

    Olen todella pahoillani, että olet joutunut kokemaan kiusaamista ja kuulemaan ikäviä kommentteja kehoosi liittyen. Yksikin nauraja on jo liikaa! Sinulla on oikeus olla rauhassa, eikä sinun tarvitsisi missään tilanteessa kuulla pilkkaamista tai naureskelua.

    Aikuisten tulisi aina puuttua kiusaamiseen, joten haluaisinkin kannustaa sinua kertomaan tästä jollekin turvalliselle aikuiselle. Miltä sinusta tuntuisi kertoa tästä esimerkiksi opettajallesi ja omalle lähiaikuisellesi (esim. huoltajalle)?

    Täältä Nuortennetin sivulta voit lukea lisää, mitä tehdä, jos kiusataan: https://www.nuortennetti.fi/kiusaaminen/minua-kiusataan/

    Omaan kehoon liittyviin vaikeisiin ajatuksiin on tosi tärkeää myös hakea apua. Kun saa apua vaikeisiin ajatuksiin, niin pikkuhiljaa voi alkaa näkemään itsessään kaikki ne hyvät ja ihanat puolet, jolloin myös omassa kehossaan voi hiljalleen alkaa olla parempi olo. Esimerkiksi kouluterveydenhoitaja on sellainen, jolle voi kertoa omaan kehoon liittyvistä ajatuksista. Vaikeista ajatuksista on tärkeää puhua myös jollekin omalle läheiselle luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle.

    Jos haluat, niin voit lukea Nuortennetistä lisää ulkonäköpaineisiin liittyen: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/itsetunto/ulkonakopaineita/

    Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti tästä aiheesta tai ihan mistä tahansa muustakin, niin meille voi soittaa ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Voit tulla myös chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen.

    Tähän loppuun haluaisin kannustaa sinua vielä miettimään, mitkä ovat sellaisia asioita, mistä erityisesti pidät itsessäsi. Olet täydellinen juuri tuollaisena kuin olet, vaikka sitä tuntuisikin olevan nyt vaikea nähdä. <3

    Lämpimin terveisin,
    Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Esillä 15 viestiä, 451 - 465 (kaikkiaan 1,898)
Back to top