Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Lämmin kiitos viestistäsi. Todella hienoa, että lähdit purkamaan näinkin painavaa mielentaakkaa.

Olen pahoillani perheenjäsenesi kuolemasta, se on varmasti ollut sinulle todella kova paikka. Uskon, että sinulla on ollut vaikea nukahtaa, olethan menettänyt elämästäsi tärkeän henkilön ja se jos mikä järkyttää, aiheuttaa tunteiden pyörremyrskyä ja synnyttää paljon ajatuksia.

Ainoa keino kuitenkin päästä yli läheisen kuolemasta on suremalla. Surematon suru ja peitetyt tunteet purkautuvat aina jossain vaiheessa. Silloin tunteet voivat surun sijaan purkautua kiukkuna, tai vihaisuutena tai johtaa välillä jopa ahdistuneisuuteen tai masentuneeseen mielialaan. Joten surulle kannattaa antaa aikansa.

Surra voi monella tavalla eikä ole olemassa oikeaa tai väärää tapaa sitä tehdä. Jos sinua itkettää, kannattaa itkeä, se helpottaa. Joskus voi myös tuntua siltä, että suru ei ikinä lähde pois. Mutta kyllä se lähtee, tai ainakin muuttaa muotoaan. Kannattaa hyväksyä se, että suru ei ihan hetkessä poistu, ja että jokaisella on oikeus surra juuri niin kauan, kun siltä tuntuu.

Surra voi myös yhdessä. Puhuminen ja iloisten muistojen muisteleminen yhdessä muiden läheistesi kanssa voi myös olla avuksi. Sinä olet yhdessä perheesi kanssa joutunut luopumaan teille tärkeästä henkilöstä, joten te kaikki koette saman surun samaan aikaan. Vertaistuki on korvaamaton apu. Olisiko sinun mahdollista jutella ja surra ja tukeutua johonkin perheenjäseneen? Myös joku läheinen ystäväsi olisi varmasti valmis kuuntelemaan ja ottamaan vastaan sinun tunteesi. Jos puhuminen tuntuu tässä vaiheessa vaikealta, voi myös kirjeen kirjoittaminen kuolleelle perheenjäsenelle auttaa. Kirjeessä voit kirjoittaa asioita, joita koet jääneen sanomatta ja muita tunteitasi ja mietteitäsi. Kirjeen voi säilyttää itsellään, tai jopa viedä haudalle jos haluaa.

Kannattaa muistaa, että vaikka suru on kova, on sinulla myös oikeus iloita, nauraa ja pitää hauskaa. Se ei tarkoita, ettetkö surisi perheenjäsentäsi. Hän todennäköisesti toivookin, että pystyt jatkamaan elämääsi iloisena ja rohkeana kohti uusia asioita.

Voit käydä lukemassa nuortennetin sivuilla olevan artikkelin kuolemasta perheessä https://www.nuortennetti.fi/ihmissuhteet/perheen-huolia/kuolema-perheessa/

Toivon sinulle kaikkea hyvää ja että suru löytää oman sopivan muotonsa uudessa arjessasi. Pidä huolta itsestäsi.

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei nimimerkki ”tämmöne vaan”, hyvä kun lähdit purkamaan mieltäsi tänne kirjoittamalla.

Onpa kurja kuulla, että kotona on paljon riitatilanteita, ja se varmastikin aiheuttaa paljon turhautumista ja pahaa oloa niin sinulle kuin vanhemmillesikin. Kun tilanne on rauhallinen kotona, olisiko sinun mahdollista puhua, siitä, että koet riitatilanteet ja tunnelman kotona masentavina? Jos puhuminen tuntuu vaikealta, voit vaikka kirjoittaa ylös ajatuksiasi siitä, miltä sinusta tuntuu ja mihin kaipaisit muutosta kotona. Kirjeen voi sitten antaa vanhemmillesi luettavaksi. Vanhempasi varmasti ottavat sinut tosissaan ja alkaisivat miettimään tilannetta enemmän sinun kannaltasi ja yrittäisivät löytää ratkaisun tilanteeseen.

Mietit viestissäsi, miten voisit päästä laitokseen tai sijaisperheeseen. Sijoituspäätöksen kodin ulkopuolelle tekee aina sosiaalityöntekijä. Sosiaalityöntekijä arvioi kodin tilanteen vakavuuden lapsen hyvinvoinnin kannalta ja tekee päätöksen, siitä miten tilanne tulisi ratkaista. Sijoitus kodin ulkopuolelle, eli laitokseen tai sijaisperheeseen, on yleensä se viimeisin vaihtoehto, ellei lapsi altistu todelliselle vaaralle kotonaan. Jos perheeseen tarvitaan apua, sijoitetaan siis aputoimet perheeseen ennen kuin lapsi sijoitetaan muualle asumaan.

Uskon, että löydätte yhdessä ratkaisun tilanteeseen. Voit toki miettiä, jos sinulla olisi joku muu läheinen ihminen, jolle voisit kertoa tilanteestasi ja purkaa mieltäsi. Voit myös olla yhteydessä meihin chatin, kirjepalvelun tai Lasten ja nuorten puhelimen kautta niin voimme miettiä tilannettasi yhdessä.

Pidä huolta itsestäsi.

Aurinkoisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei!

Lämmin kiitos viestistäsi. Kuulostaa siltä, että olet kokenut todella kovia viime aikoina. Isäsi poismeno ja riidat äidin kanssa tuntuvat varmasti hyvin raskailta ja uuvuttavilta. Hienoa, että jaksoit kirjoittaa tuntemuksistasi.

Olen pahoillani isäsi poismenosta, se on varmasti ollut sinulle kauhea paikka varsinkin, kun kerrot, että hän on ollut sinulle tukena ja turvana. Oman perheenjäsenen menetys on aina järkyttävä kokemus ja surulle on annettava oma aikansa. Uskon, että äitisikin on hyvin järkyttynyt menetyksestä.

Läheisen menetys voi aiheuttaa ihmisessä tunteita, joita ei pysty aina hallitusti käsittelemään. Epätodellisuuden tunne, suru, viha ja syyllisyys niistä ehkä tavallisimmat. Todella kurja kuulla, että et kotona viihdy ja sinulla on paha olla ja sen ymmärrän, jos riitoja syntyy usein ja äitisi kohtelee sinua epäoikeudenmukaisesti huutamalla, uhkailemalla. Minulla nousee paljonkin mietteitä tilanteeseen liittyen. Onkohan tilanne ollut samanlainen jo ennen isän kuolemaa? Voisiko olla, että äitisi on isäsi poismenosta niin poissa tolaltaan, ettei pysty tunteitaan käsittelemään ja purkaa surunsa siten sinuun? Olettekohan yhdessä pystyneet käsittelemään isäsi poismenoa?

Ystävät ovat tässä tilanteessa korvaamaton tuki, ja minusta on hienoa kuulla, että pystyt tukeutumaan heihin. On kuitenkin surullista kuulla, että äitisi ei tilanteessa näe tämän suuren tuen merkitystä sinulle. Sinulla on täysi oikeus olla yhteydessä ystäviisi, eikä äidilläsi ole oikeutta sitä rajoittaa.

Sinulla on paljon ajatuksia kotoa pois lähtemisestä ja laitokseen haluamisesta. Ymmärrän tämän hyvin, jos kotona ei ole hyvä olla. Olisiko mahdollista istua alas äidin kanssa ja jutella läpi tilannetta ja sinä kertoisit miltä sinusta tuntuu kuulla äidin huutoa, uhkailua ja kommentteja ulkonäöstäsi? Voit hyvin myös kirjoittaa kirjeen hänelle, jolloin ainakin riitatilanteista vältyttäisiin. Näin myös keskustelua voi olla helpompi jatkaa.

Mietin myös, josko sinulla on muita läheisiä tukenasi, joille voisit kertoa kotona olevasta tilanteesta? Tai joku, jonka luokse voisit mennä hetkeksi hengähtämään?

Voit olla myös yhteydessä meihin chatin, kirjeiden tai puhelimen kautta, niin voimme yhdessä yrittää keksiä ratkaisuja tilanteeseen.

Muista pitää huoli itsestäsi, olet sen arvoinen!

Tsemppiä kesään toivoo,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi. Hyvä kun lähdit purkamaan mieltäsi kirjoittamalla.
Kirjoitit, ettet ole kunnolla nähnyt kavereita sitten 2018 vaikka jokunen kutsu on saattanut tullakin. Kerroit myös, että syynä voisi olla masennuksesi. Jos ymmärsin oikein, koit, että osallistumisesi kutsuun olisi pilannut kaverin päivän. Miksihän mietit näin? En usko, että ystäväsi olisi kutsunut sinua, jos ei olisi sinua halunnut tavata. Sait kutsun, koska olet kyseiselle henkilölle tärkeä, ja hän halusi viettää aikaa kanssasi. Muista, että olet tärkeä läheisillesi!

Kaikkiin kutsuihin ei toki tarvitse lähteä mukaan, jos siltä tuntuu. Ovatko kaverisi tietoisia masennuksestasi? Jos eivät, olisiko mahdollista kertoa asiasta heille? Kaveriporukoista eristäytyminen lisää usein miten omaa mielipahaa ja voi myös viestiä kavereille, että haluat olla yksin, eikä heidän seuransa kiinnosta. Kertomalla tilanteestasi, kaverit ymmärtävät ajatusmaailmaasi ja tilannettasi paremmin ja osaavat huomioida nämä asiat. Se, että välillä kieltäytyisitkin kutsuista, eivät välittyisi viestinä ystäville, ettei heidän seuransa kiinnosta vaan enemmänkin, pohdintana, että onkohan sinulla kaikki hyvin.

Kirjoitit, että koulussa on pari tyttöä, joiden kanssa puhut. Olisikohan sinulla halua syventää ystävyyttä heidän kanssaan? He varmasti ilahtuisivat, jos kysyisit heitä tekemään jotakin kanssasi koulun ulkopuolellakin. Voisitko vaikka ajatella aloittavasi harrastuksen jonkun kanssa? Aina ei toki tarvitse tehdäkään mitään yhdessä. Jos on olo, ettei jaksa minnekään lähteä, olisiko sinulla joku, jolle voisit soittaa ja siten lievittää yksinäisyyttäsi?

Kirjoitit myös vaikeudesta herätä aamuisin ja, että haluaisit vain nukkua. Kuulostaa siltä, että moni asia painaa mieltäsi ja tarvitsisit tukea. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin niin puhuminen helpottaa aina oloa. Jos et kavereillesi koe pystyväsi juttelemaan tällä hetkellä, voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen 116 111 ja keskustella aiheesta luottamuksellisesti, nimettömänä ja ilmaiseksi.

Muista pitää huolta itsestäsi ja että olet itsellesi ja läheisillesi tärkeä ihminen!

Tsemppiä kesään toivoo,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei nimimerkki ”Random” hyvä, että kirjoitit tänne. Kerroit, että vanhempasi ovat riidelleet jo useamman viikon ja, että sinua satuttaa eniten riidan syy, jota et tässä halua kertoa. Tuntuu varmasti pahalta, kun sinulle rakkaat ihmiset riitelevät ja olet ihan oikeassa siinä, ettei sinun kuuluisi puhua toiselle vanhemmalle toisen puolesta. Vanhempiesi tehtävä olisi selvittää riitansa keskenään eikä sotkea sinua siihen mukaan. On kurjaa, että he riitelevät sinun läsnäollessasi eivätkä tajua miten paljon sinua riitelyllään kuormittavat. Onko sinun mahdollista lähteä ulos tai kaverin luokse silloin, kun vanhempasi aloittavat riitelyn?

Olet ollut tosi rohkea, kun olet kirjoittanut asiasta tänne ja kerroitkin, että haluaisit puhua aiheesta, mutta sinua on kielletty puhumasta. Minä toivon myös, että voisit puhua aiheesta, sillä se varmasti helpottaisi oloasi! Ehdottaisinkin sinulle, että ottaisit yhteyttä Lasten ja nuorten puhelimeen, chattiin tai kirjoittaisit meille kirjeen. Palvelu on täysin anonyymi eli sinun ei tarvitse kertoa nimeäsi tai mitään muutakaan mitä et itse halua. Emme myöskään näe puhelinnumeroasi eikä puhelu näy puhelinlaskussasi eli voit luottamuksellisesti jutella asioistasi päivystäjämme kanssa. Täältä pääset tutustumaan tarkemmin puhelimeen, chattiin ja kirjepalveluun: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Toivon, että sinulle tulee ihana kesä!

Hei!

Kiitos viestistäsi. Kuulostaa siltä, että sinulla on ajatuksia ja tunteita kotitilanteeseen liittyen paljonkin ja niitä onkin tärkeä purkaa, ettet jäisi asian kanssa yksin.

Ymmärrän hyvinkin, että äitisi ja siskosi pöpökammo aiheuttaa sinussa ärtymystä ja turhautumista. Kirjoitat, että riitojakin esiintyy, mikä on tietysti kurja kuulla. Ristiriitoja ja riitoja esiintyy usein, kun ihmisillä on eri käsityksiä, siitä mikä on oikein ja miten asiat kuuluisi tehdä. Ymmärsin viestistäsi, että riidat syntyvät juuri tästä syystä teidän perheessänne.

Se, että siskollasi ja äidilläsi on pöpökammo, on asia, johon sinä et ehkä pysty yksin vaikuttamaan. Jos kammo on ylitsepääsemätön, on kyseessä asia, johon heidän kannattaa hakea apua. Se, mitä sinä voit tehdä tässä tilanteessa on kertoa heille, miltä sinusta tuntuu. Olisiko mahdollista istua alas ja keskustella yhteisistä pelisäännöistä tähän liittyen? Kädet on tietysti hyvä pestä kun tulee kotiin, ja puhelintakin on hyvä välillä pyyhkiä jne. varsinkin näin korona aikaan. Mutta mietin, josko yhdessä voisi päästä yhteisymmärrykseen siitä, mikä on riittävä käsienpesu ja muu hygienia? Kun asioista on yhdessä päästy juttelemaan ja itse niihin vaikuttamaan, niistä on helpompi pitää kiinni, ja näin riitatilanteilta ehkä vältyttäisiin.

Toivon, että asiat muuttuvat parhain päin. Tsemppiä sinne!

Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei,

kiitos tärkeästä viestistäsi. Pahoittelen, että sen julkaiseminen ja vastaus ovat viipyneet. Tämä poikkeusaika on valitettavasti hidastanut keskustelualueen viesteihin vastaamista.

Oli koskettava lukea, kuinka kuvailit itseäsi sitä, miltä muiden kannustavat ja kehuvat sanat sinusta tuntuvat. Me jokainen koemme kauneuden eri tavoin. Toiselle kauneutta on esimerkiksi toisen tapa katsoa maailmaa, tai se, miten toinen kohtelee muita ihmisiä. Toiselle kauneutta voisi olla vaikka se, miten persoona välittyy vaikka hymystä tai mietteliäästä ilmeestä. Osalle kauneutta on tietynlaiset kehot, hiukset, urheilullisuus, ujous, mitä ikinä. Tällä tarkoitan, että kauneutta nähdään aivan hurjan eri tavoin. Kun joku sanoo sinulle, että olet kaunis, voisitko ajatella, että hän näkee sinussa jotain sellaista, mitä et itse juuri tällä hetkellä näe?

Pohdit viestissäsi että ehkä kiusaamiskokemukset vaikuttavat yhä sinuun ja siihen, miten koet asiat. Uskon, että olet ihan oikeassa. Kiusaaminen on väkivaltaa ja sen tarkoituksena on satuttaa ja nujertaa toista. On hyvin tavallista että se säröttää itsetuntoa ja itseluottamusta. Kun on tullut satutetuksi, on vaikeampi luottaa, että toiset ihmiset ovat vilpittömiä sanoissaan ja teoissaan ja luottamuksen arvoisia. Siitä toipuminen vaatii aikaa, mutta uskon, että jossain vaiheessa elämääsi tulee taas ihmisiä, jotka ovat luottamuksesi arvoisia ja kun he kehuvat sinua, voit turvallisin mielin luottaa heidän sanoihinsa. Positiivista on, että meillä ihmisillä on hurja kyky selviytyä vaikka minkälaisista vastoinkäymisistä. Vaikka itsetuntosi on nyt ehkä saanut säröjä, se ei tarkoita, että niin olisi aina!

Annoit kirjeessa vinkiksi kiusaamista kokeneille, että hankkikaa kavereita. Se on aiva paras neuvo minusta! Toisten ihmisten luo hakeutuminen ja korvaavien kokemusten hankkiminen ovat mitä parasta lääkettä. Ajattelen kanssasi juuri samoin, jokainen tarvitsee lähelle ihmisiä, jotka arvostavat sinua juuri sinuna ja iloitsevat siitä, että olet heidän elämässään. Ja vielä enemmän, jokainen meistä ansaitsee elämäänsä sellaisia ihmisiä!

Jos sinusta tuntuu, että et vielä ole valmis uskomaan kaveriesi ja läheistesi kehuja, kannustan sinua hankkimaan elämääsi sellaisen luotettavan tukijan, jonka sanoihin voit turvallisin mielin luottaa. Tämä henkilö voisi olla esimerkiksi jokin läheinen, esimerkiksi vanhempi, kummi, isovanhempi, jonka kanssa on turvallista olla, tai koulusi kuraattori. Me Lasten ja nuorten puhelimessa ja nettipalveluissa myös tuemme sinua mielellämme. Voit soittaa, chatata tai kirjoittaa meille milloin vain, mistä vain, maksutta ja nimettömästi.

Kaikkea hyvää toivottaen,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei Hello,

pahoittelen, että vastaus on viipynyt. Oli kiva kun jaoit ajatuksiasi ja kokemuksiasi muille keskustelijoille. Oli hienoa kuulla, että olet käynyt terveydenhoitajan kanssa keskustelemassa ja että hän on todennut sinun olevan normaalipainoinen. Hän on terveysalan ammattilainen ja osaa tehdä hyvin arvion kehonpainoon liittyen. Tiesithän, että jos kaipaat elämänmuutosta, voit aina kääntyä myös silloin terveynhoitajasi puoleen? Hän voi olla sinun oma tsemppaajasi, joka miettii kanssasi juuri sopivia tavoitteita ja on sinun oma tukijoukkosi niiden saavuttamisessa. Tiedätkin jo ihan oikein, miten hyvä ja monipuolinen arki muodostuu, joskus vain on hyvä, että on joku tukena, kun opettelee uudenlaista arkea (esim. lisää liikuntaa).

Meillä ihmisillä on kovin monenlaisia ajatuksia kauneudesta. Toiselle kauneus on kokonaisuus, toinen taas näkee kauneutta erityisesti ihmisten persoonassa, eli siinä kokonaisuudessa, joka tekee meistä juuri ainutlaatuisen itsemme. Voi siis todellakin olla, että toinen tietää sinun olevan kaunis, vaikkei ole vielä sinua irl nähnytkään. Toivottavasti voit luottaa siihen!

Kaikkea hyvää kevääseesi, pianhan jo kesäkin koittaa! :)

Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä