Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariNimimerkki ”Samantapaista” kyseli vielä milloin viestit moderoidaan – ja kyllä, se on juurikin ihan oikea sana. :)
Työntekijä katsoo viikoittain uudet viestit läpi ja välittää sitten ne päivystäjille vastattaviksi. Heti, kun päivystäjä on vastannut viestiin niin julkaisemme samaan aikaan nuoren viestin ja päivystäjän kirjoittaman vastauksen. Se vähän vaihtelee milloin päivystäjät pääsevät vastaamaan viesteihinne ja sen takia viestien julkaisu saattaa joskus kestää. Toki yritämme vastailla viesteihinne niin pian kuin mahdollista.
AvainmestariHeippa ”Samantapaista”,
ikävä kuulla, että kärsit uniongelmista, sillä uni on hyvinvoinnille ihan yhtä tärkeätä kuin ravinto ja liikunta. Onkin todella hyvä, että olet lähtenyt ottamaan selvää mitä uniongelmille voi tehdä.
Ihan ensimmäiseksi voisit miettiä onko vuorokausirytmisi säännöllinen eli menetkö nukkumaan aina suht samaan aikaan. Säännöllinen vuorokausirytmi helpottaa nukahtamaan ajoissa. Illat olisi hyvä myös rauhoittaa eli mitään raskasta liikuntaa ei tulisi tehdä pariin tuntiin ennen nukkumaan menoa ja älylaitteilla oloa tulisi myös silloin välttää. Viikonloppuisin tulisi myös pitää unirytmistä kiinni ja se voikin tuntua vähän vaikealta, sillä silloinhan olisi usein kiva valvoa myöhään. Jos viikonloppuisin tulee nukuttua puolille päivin niin arkisin voi olla todella vaikeata palata takaisin siihen normaaliin unirytmiin.Tosi kurjalta kuulostaa se, että välillä et saa ollenkaan unta. Seuraava päivä tuntuu silloin varmasti raskaalta. En tiedä nukutko joskus päiväunia, mutta jos nukut niin ne olisi hyvä pitää noin puolen tunnin mittaisina sillä muuten ne taas vaikuttavat haitallisesti yöuniin. Lisää vinkkejä aiheeseen löydät täältä: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/unettomuuden_omahoito/Pages/default.aspx
Jos uniongelmasi ovat jatkuneet pitkään suosittelisin, että kävisit puhumassa niistä koulun terveydenhoitajalle tai jos, et ole koulussa niin voit varata ajan terveysasemalle.
Hyviä yöunia sinulle toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei ”Samantapaistamutteikuitenkaan” ,
hyvä, kun kirjoitit meille. On ikävä kuulla, että olet joutunut kärsimään niin pahasta olosta, että se on saanut sinut viiltelemään sekä harkitsemaan itsemurhaa. Vaikka tilanteesi kuulostaa rankalta, niin olen iloinen siitä, että olet kirjoittanut meille. Näistä asioista puhuminen tai kirjoittaminen ei ole kenellekään helppoa. Sinulta on kuitenkin löytynyt riittävä rohkeus ottaa asia puheeksi ja se on ihailtavaa.
Se, että viiltelet ja käytät joskus huumeita ovat ehkä asioita, joilla yrität lievittää pahaa oloasi. Sitä saattaa ajatella, että olo helpottuu, jos satuttaa itseään ja paha olo tuntuu konkreettisena kipuna. Kirjoititkin, että vaadit itseltäsi välillä liikaa, ja joskus viiltely saattaa olla myös itsensä rankaisemista, jos tuntuu ettei riitä tai kelpaa ja ajattelee, että ansaitsee tulla satutetuksi.
Kukaan ei kuitenkaan ansaitse tulla satutetuksi. Et sinäkään! Sinä ansaitsisit lempeyttä ja huolenpitoa. Muistathan sen. Kerroit, ettet oikein viihdy kotona ja vanhempasi ovat tiukkoja. Osaavatkohan he aavistaakaan miten paha olo sinulla on? Mitä ajattelet, muuttuisiko teillä kotona asiat, jos he tietäisivät sinun voinnistasi?
Kerrot, että pahaa oloasi on jo jatkunut yli kolme vuotta ja mikäli ymmärsin oikein niin, et ole puhunut tästä kenellekään. Kaikille sinun ei tarvitsekaan asioistasi kertoa, mutta jos löytäisit jonkun luotettavan aikuisen, se olisi jo hienoa. Voisitko ajatella, että kertoisit tilanteesta myös vanhemmillesi tai jollekulle muulle lähipiirissäsi? Paha olosi on jatkunut jo niin pitkään, että siihen olisi hyvä saada apua. Entä voisitkohan mennä juttelemaan asioista koulusi terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa .Ymmärrän, että asioiden puheeksi ottaminen voi olla todella vaikeata ja joskus helpottaa, kun kirjoittaa asioita etukäteen paperille. Nuortennetistä löytyy myös huoli puheeksi -lomake, jonka voit täyttää etukäteen ja antaa sitten aikuiselle. Lomakkeen löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/app/uploads/2017/09/Huoli-puheeksi-lomake.pdf
Uskon, että monenlaisista vaikeuksista voi selvitä ja selviääkin. Joskus se vie aikaa, mutta tärkeintä on lähteä etsimään apua ja sitä on saatavilla.
Mikäli haluat jutella meidän kanssamme asioistasi enemmän niin voit myös soittaa meille numeroon 116 111 (ma-pe klo 14-20, la-su klo 17-20) tai kirjoittaa meille kirjeen: https://www.lastenjanuortennetti.net/
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariHei
Kerrot, että entinen paras kaveri on muuttunut etkä ole enää hänen kanssaan ja nyt sinulla ei ole enää läheistä kaveria. Tilanne tuntuu varmasti kurjalta.Murrosikä on valtavaa kehityksen aikaa. Joskus tässä muutoksen ja kehityksen pyörteessä tapahtuu sellaista, mikä vaikuttaa kaverisuhteisiinkin. Kaveri, jonka kanssa on aiemmin jaettu kaikki, ei tunnukaan enää läheisimmältä, vaan sen sijaan joku toinen kaveri alkaakin tuntua läheisemmältä. Näin on varmaan käynyt sinun entisen parhaan kaverin osalta. Ja kerrot itsekin tunteneesi pientä kyllästymisen tunnetta viime vuoden puolella. Sinun on tärkeää muistaa, että tämä muutos ei ole sinun vika tai että olisit tehnyt jotain väärää. Näin vaan välillä tapahtuu.
Muutokseen tottuminen vie aikaa. Vaatii itseltä energiaa yrittää löytää uusia kaveriporukoita ja toisaalta niiltä muilta koulukavereilta vaatii aikaa esimerkiksi huomata, että sinä ja entinen kaverisi olettekin nyt eri porukoissa.
On mukava kuulla, että olet löytänyt tiesi kolmen hengen kaveriporukkaan. Jos tämä tilanne on suhteellisen uusi, niin on aika luonnollista, että et tunne vielä samanlaista yhteenkuuluvuutta kuin entisen parhaan kaverisi kanssa, jonka kanssa ehditte olla ystäviä pitkään. Ystävyys kehittyy vähitellen ja toisaalta jokainen ystävyys on erilainen.
On kivaa, että sinulla on seuraa koulussa. Kannattaa olla avoimin mielin ja saattaa käydä vaikka niin, että sattuman myötä tulet juttuun jonkun sinulle vieraamman koulukaverin kanssa ja yks kaks huomaatte, että teillä onkin paljon yhteistä.
Kaveruudesta löydät lisää tieto nuorten netin sivuilta: https://www.nuortennetti.fi/ihmissuhteet/kaverit/
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariHeippa sinä 10-vuotias tyttö!
Kertomasi perusteella sinulla on alkanut murrosikä ja fyysisiäkin muutoksia on kehossasi ilmaantunut, mm. karvan sekä rintojen kasvua. Murrosikä ja sen tuomat muutokset niin kehossa kuin mielessäkin voivat hämmentää ja ujostuttaakin ja onkin tavallista, että lapset ja nuoret saattavat hieman piilotella näitä muutoksia muilta. Se on ihan ymmärrettävää, mutta haluan samalla korostaa, että nuo muutokset ovat täysin luonnollisia ja normaaleja juttuja matkalla lapsesta nuoreksi ja pikkuhiljaa kohti aikuisuutta. Voit olla iloinen siitä, että kroppasi on terve ja kehittyy normaalisti!
Pohdit, pitäisikö sinun sheivata karvoitustasi. Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Jokainen meistä saa pitää karvansa tai sheivata ne, jos haluaa olla ja elää ilman karvoja. Lähtisin kuitenkin pohtimaan asiaa siltä kannalta, mikä itsestäsi tuntuu parhaalta. Jos päädyt sheivaamaan karvoitustasi, huolehdithan hygieniasta ja käytät vain puhdasta sheiveriä.
Kerroit myös, että ollessasi rannalla pojat olivat tulleet kurkkimaan pukkariin ja puristelemaan sinua rinnoista. Rinnat, kuten koko muukin kehosi on sinun ja sinä saat päättää, kuka sinua koskee ja minne. Sinulla on siis oikeus koskemattomuuteen ja tämä poika toimi väärin sinua kohtaan. Kerroitko tapahtuneesta opettajalle tai jollekin muulle aikuiselle? Jos et, mutta asia vielä mietityttää sinua, ovat lähellä olevat aikuiset sinua varten ja voit ottaa asian puheeksi vielä nytkin, vaikka tapahtuneesta olisi kulunut aikaa. Jatkossa, jos samanlaisia tilanteita osuu kohdallesi, rohkaisen sinua juttelemaan jollekin aikuiselle tapahtuneesta. Voit myös sanoa tekijälle napakasti, että lopettaa sinun koskettelun/puristelun ja kertoa, että se mitä hän tekee, on väärin.
Jos murrosikä tai muut viestissä kertomasi asiat vielä mietityttävät sinua, voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen, p. 116 11 tai chatata tai kirjoittaa nettikirjeen. Sinulle vastaavat luotettavat, mukavat aikuiset päivystäjät kaikissa kanavissa.
Iloa kevään odotukseen toivottaa,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariHei,
sinulla on varmasti tosi paha olla, jos sinusta tuntuu siltä, että haluaisit kuolla. En tiedä miksi sinulla on tällainen tunne, mutta toivon kovasti, että hakisit apua tilanteeseesi ja tänne kirjoittaminen on ollut jo ensimmäinen askel siihen, kiitos siitä. Aina ei ole helppoa puhua omista asioistaan ja avun hakeminen saattaa myös jännittää ja se on täysin ymmärrettävää.
Kuka olisi sinun lähipiirissäsi sellainen aikuinen, kenelle voisit pahasta olostasi kertoa? Mikäli olet koulussa niin sinulla on mahdollisuus mennä juttelemaan koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa, heidän tehtävä on auttaa ja tukea lapsia ja nuoria ja ohjata tarvittaessa oikean avun piiriin. Puhumista voi helpottaa se, että kirjoittaa asiat etukäteen paperille ja antaa sen aikuiselle niin hän osaa lähteä juttelemaan oikeista aiheista. Nuortennetistä löytyy myös huoli puheeksi -lomake, jonka voi täyttää etukäteen ja antaa sen esim. koulukuraattorille tai kenet koetkaan helpoimmin lähestyttäväksi aikuiseksi. Lomake löytyy täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Me täällä lasten ja nuorten puhelimessa mielellään myös kuuntelemme sinua! Haluaisitko kirjoittaa asioistasi enemmän kirjepalveluumme niin osaisimme ehkä paremmin auttaa sinua: https://www.lastenjanuortennetti.net/
Muista, että sinä olet arvokas ja ansaitset kaiken avun ja tuen!
Sinulle kaikkea hyvää toivottaen,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariHeippa,
hyvä, kun kirjoitit tänne sillä ikävien asioiden kanssa ei pidä jäädä yksin. Olen todella pahoillani sun puolesta. Sydänsurut voi olla todella kipeitä pitkäänkin ja niin tylsältä kuin se kuulostaakin niin parhaiten niihin auttaa aika. Se on aina tosi yksilöllistä kauanko menee ennen kuin suru helpottaa, mutta se tulee kyllä helpottamaan vaikka juuri nyt ei siltä tuntuisikaan.
Pohdit, että mitä teit väärin ja miksi sinut hylättiin. Ymmärrettävästi nämä kysymykset pyörivät mielessäsi, mutta vaikka erositte niin se ei tarkoita sitä, että sinä olisit tehnyt jotain väärin! Aina parisuhteen loppumiselle ei ole edes mitään järkevää selitystä. En tiedä oletko kysynyt exältäsi syytä eroonne, mutta joskus se voi nopeuttaa toipumista, kun saa kuulla miksi toinen on halunnut erota. Voisitko esim. laittaa hänelle viestiä ja kertoa, että asia on jäänyt häiritsemään sinua ja olisi kiva, jos hän voisi kertoa miksi halusi erota. Toki, jos ajatus viestin laittamisesta ahdistaa tai sinua mietityttää hänen suhtautumisensa siihen niin sitten voi olla parempi jättää se laittamatta.
Ajattelen, että suru lähtee suremalle, mutta sinun olisi myös hyvä saada ajatuksia välillä muualle. Mitkä ovat niitä asioita, jotka saavat sinut hyvälle tuulelle – onko se musiikki, liikunta, luonto vai kenties joku muu? Mikä ikinä se onkin niin pyri tekemään sitä viikoittain, sillä mielekkäällä tekemisellä on positiivinen vaikutus mieleen. Toisia myös auttaa se, että kirjoittaa tuntemuksiaan esim. päiväkirjaan ja siten saa ne ikään kuin pois mielestään pyörimästä.
Oletkohan pystynyt puhumaan kurjasta olostasi kenellekään – onko sinulla joku läheinen aikuinen kenelle voisit näistä puhua? Toivon, että voisit puhua tunteistasi jollekin, sillä puhuminen usein auttaa. Voit myös soittaa lasten ja nuorten puhelimeen, kirjoittaa kirjeen tai tulla chattiin. Me täällä kuulisimme mielellämme sinusta! Olet ollut jo tosi rohkea, kun kirjoitit tänne.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä
AvainmestariHei,
ja kiva kun kirjoitit meille. Olet hyvä ystävä kun selvittelet ja pyrit auttamaan ystävääsi.
Kerrot, että hän on joutunut perhekotiin tilanteessa, jossa hän on sosiaalitoimen avulla yrittänyt päästä asumaan äitinsä luokse. Isän luona ei kuulemma voi asua.Jotakin haasteellista asumisessa omien vanhempien luona ilmeisesti on, koska hänet on nyt sijoitettu perhekotiin. Perhekoti on valittu todennäköisesti siksi, että ystäväsi lienee alaikäinen, ja se on tässä tilanteessa nähty parhaimpana vaihtoehtona.
Ystäväsi ei kuitenkaan koe oloaan siellä hyväksi ja toivoisi muutosta tilanteeseen. Kysyt, voisiko sosiaalitoimi olla yhteydessä perhekotiin ja kertoa tilanteesta. Koska ystäväsi on sijoitettu perhekotiin, hänellä on oma sosiaalityöntekijä, jonka tehtävänä on huolehtia hänen asioistaan niin, että hän voi mahdollisimman hyvin. Minusta on hyvä että ystäväsi kertoisi hänelle rehellisesti tuntemuksistaan ja asumisjärjestelyistä perhekodissa. Hän voi pyytää myös yhteistä tapaamista sosiaalityöntekijänsä kanssa ja perhekodin vastaavan kanssa. Tällöin tilanne ja sen ongelmat ystäväsi näkökulmasta voisivat selvitä kaikille paremmin.
Perhekodeissa voi olla erilaiset säännöt kuin nuorten omassa kodissa. Ymmärrän kyllä, että se usein aiheuttaa harmistusta. Näistä tiukemmista säännöistä voi myös pyytää keskustelua. Se miten niissä voidaan joustaa, on varmaan jokaisen kodin oma asia.
Kannusta siis ystävääsi pyytämään keskustelua sosiaalityöntekijänsä kanssa, ja avoimesti kertomaan omat ajatuksensa ja mielipiteensä. Yhdessä he voivat miettiä, mitä tilanteessa voi tehdä. Ja jos puhuminen tuntuu vaikealta, niin voisiko hän kirjoittaa näitä asioita etukäteen paperille ja antaa sen sitten tälle sosiaalityöntekijälleen? Monille keskustelun aloittaminen näin on helpompaa.
Olet hyvä ystävä! Toivon, että jaksat pitää yhteyttä ystävääsi vaikka sitten näiden vähän rajallisempien yhteydenpitoaikojen puitteissa.
AvainmestariHei,
Kiitos viestistäsi. On rohkeasti toimittu, kun tulit kysymään apua. Hienoa, ettet jäänyt yksin pohtimaan asiaa! Näin, että viestisi on saapunut muutama päivä sitten. Toivon todella paljon, ettei tilanne johtanut kuulemiasi uhkailuja pidemmälle. Et kuitenkaan ole ansainnut millään tasolla tulla kohdelluksi kuvailemallasi tavalla. Kenelläkään ei ole oikeutta satuttaa sinua sanoin tai teoin.
On harmi kuulla, että teillä on ollut kaverisi kanssa riitaa. Ei silti ole laisinkaan sallittua, oli kyseessä millainen riita tahansa, että sitä alettaisiin fyysisellä väkivallalla tai uhkailuilla selvittelemään. Kuvailemasi tilanne täyttääkin rikoksen merkkejä. Väkivalta itsessään on rikos – samoin on laiton uhkaus.
Kerroit, että nämä uhkailuja esittäneet ovat aiemmin kiusanneet sinua. Olen todella pahoillani, että olet joutunut kiusaamisen kohteeksi. Oli tällä kertaa kyse sitten uhkailemisesta tai fyysisestä väkivallasta, niin siihen olisi hyvä puuttua mahdollisimman pian.
Olet toiminut rohkeasti kirjoittamalla tänne keskustelualueelle. Toivoisin sinulle rohkeutta ottaa ongelma esiin myös lähelläsi olevan luotettavan aikuisen kanssa. Hän voisi auttaa sinua tekemään ilmoituksen koululle.
Voit myös itse ottaa aiheen esiin opettajan kanssa. Opettajalla on lain mukaan velvollisuus puuttua kiusaamiseen. Muita mahdollisia apuja ovat niin koulukuraattori kuin kouluterveydenhoitaja. Aikuisen kanssa voitte myös yhdessä miettiä, onko uhkauksista hyvä ilmoittaa myös poliisille.
Mikäli asiasta kertominen tuntuu vaikealta, niin voit ottaa avuksi Huoli puheeksi –lomakkeen, joka löytyy tämän linkin takaa: http://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/ . Lomakkeesta voit rastittaa kaikki mieltäsi painavat asiat ja aloittaa keskustelun näyttämällä sitä vaikkapa vanhemmillesi. Olet myös mitä tervetullein juttelemaan eri palveluittemme kanssa. Tavoitat meidät puhelimitse, chatin välityksellä tai kirjepalvelun kautta.
Toivon sinulle oikein paljon voimaa ja valoa tulevalle. Olet mitä ihanimman kuuloinen nuori: ansaitset elää myös ilman pelkoa ja huolta tulevista koulupäivistä.
Paljon lämpöä jouluun ja tulevalle vuodelle toivottaen,
Lasten ja nuortennetin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos viestistäsi. Todella hieno asia, että päätit kirjoittaa meille tilanteesta.
Ensiksikin, olen todella pahoillani erostanne. Erot harvoin ovat mukavia päätöksiä, vaikka toisinaan myös aivan oikeita. Minusta on hieno kuulla, että olette eronne jälkeen pysyneet keskusteluväleissä ja hän on pystynyt avautumaan sinulle vaikeistakin asioista. Ex-poikaystäväsi on kertonut sinulle masennuksestaan sekä itsetuhoisista ajatuksistaan, joita hän on ajatellut toteuttaa. Pohdit, pitäisikö sinun mennä juttelemaan asiasta kuraattorille, vaikka olet luvannut, että et kertoisi keskusteluistanne kellekään. Ymmärrän, että haluaisit olla luottamuksen arvoinen ja pitää omana tietonasi ne asiat, jotka ex-poikaystäväsi on sinulle uskoutunut. Minulla herää kuitenkin suuri huoli tästä ex-poikaystävästäsi ja siksi ajattelen, että olisi äärimmäisen tärkeää, että hän saisi apua oman pahan olonsa käsittelyyn. On todennäköistä, että ilman apua hänen tilanteensa voi mennä huonommaksi, sillä harva selviää masennuksesta ilman ammattiapua.
On siis äärimmäisen fiksua ja vastuullista, että olet pohtinut aikuiselle puhumista siitä huolimatta, että pelkäät ex-poikaystäväsi suuttuvan. Yrititkö kannustaa ex-poikaystävääsi juttelemaan itse asioistaan kuraattorille tai jollekin muulle aikuiselle? Mielestäni olisi hieno asia, jos hän rohkenisi itse hakemaan apua tilanteeseensa. Miltä tuntuu ajatus siitä, että tarjoutuisit hänen mukaansa tueksi? Jos hän ei ole valmis puhumaan tilanteestaan kellekään aikuiselle, olisi mielestäni hyvin tärkeää, että joku aikuinen saisi tietää kuitenkin tilanteesta, esimerkiksi sinun kertomana. Voi olla, että hän suuttuu, mutta teollasi pystyt osoittamaan hänen olevan tärkeä ja avun arvoinen.
Ymmärrän, että kertominen voi tuntua vaikealta tai pelottaa, mutta koska olet sitä jo itsekin harkinnut, olisi se varmasti oikea päätös. Jos ex-poikaystävästäsi tuntuu vaikealta puhua kuraattorille tai muulle aikuiselle, voit myös ehdottaa häntä soittamaan meidän Lasten ja nuorten puhelimeen. Lasten ja nuorten puhelimessa vastaavat koulutetut, aikuiset vapaaehtoiset. Puhelin on anonyymi ja maksuton ja siellä voi puhua mistä tahansa asiasta. Puhelin päivystää arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20. Joulun poikkeusaukioloajat löytyvät nettisivuiltamme.
Myös sinä voit milloin tahansa soittaa, chatata tai kirjoittaa lasten ja nuorten puhelimen palveluihin, jos haluat käsitellä asiaa jonkun kanssa rauhassa ja luottamuksella.
Toivotan sinulle kaikesta huolimatta ihanaa joulun aikaa ja tsemppiä asian käsittelyyn! Olet rohkea ja neuvokas tyttö ja olet tehnyt todella hyvän päätöksen pohtimalla asiaa myös meidän kanssamme.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariMoikka,
olipa kiva, että tulit rohkeasti täältä kysymään apua. On ihan tosi ymmärrettävää, ettet asiasta halua muille puhua, sillä onhan se tosi henkilökohtainen. Ja mikäli ymmärsin oikein lasinsirut kuuluvat jo menneisyyteen, mikä on ihan tosi upea juttu! Muistathan, että meille voit aina soittaa, kirjoittaa tai chatata, jos haluat jutella asioistasi enemmänkin.
Pohdit voitko viedä lasinsirut ja paperit omiin keräysastioihin ilman, että kukaan lähtee niitä tutkimaan. Ajattelisin, että jos asut taloyhtiössä, jossa on yhteinen jätekeräyspiste niin voit huoletta viedä ne sinne, sillä taloyhtiöissä asuu useita ihmisiä ja, jos joku innostuisi roskiksia penkomaan niin ei hän varmastikaan osaisi yhdistää asioita sinuun. Ja koska paperit ja lasinsirpaleet laitetaan erillisiin keräysastioihin niin eihän kukaan osaa päätellä pelkistä verisitä papereista mitään eli mistä veri on niihin tullut. Monella sattuu haavereita kotona, jolloin saatetaan joutua pyyhkimään vertakin. Jos sinua kuitenkin mietityttää asia kovasti niin voithan vaikka kääriä veristen papereiden ympärille puhdasta paperia ennen kuin viet niitä jäteastiaan. Samoin voit viedä lasinsirujen kanssa esim. kierrätykseen meneviä lasipurkkeja lasinkeräysastiaan niin sirpaleet hukkuvat niiden sekaan.
Toivottavasti vinkeistäni oli apua ja saat vietyä paperit ja lasinsirut pois kaapistasi. Niin ja se piti vielä sanoa, että onpa mahtavaa, että olet noin tietoinen lajittelusta jätteiden suhteen!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariHei,
Kiitos viestistäsi. Hienoa, että olet pohtinut päihteiden käyttöäsi, se kertoo vastuullisuudesta.Joskus tilanne on sellainen, että nuori itse ei koe päihteiden olevan hänelle ongelma, mutta joku tai jotkut lähipiirissä ajattelevat niin. Se usein johtuu siitä, että omaa tilannettaan ei välttämättä näe todenmukaisesti, koska katsoo sitä liian “läheltä”. Puolestaan he, jotka näkevät asian “kauempaa”, saattavat nähdä tilanteen sellaisena, kuin se oikeasti on. Siksi voi olla, että perheesikään ei näe asiaa ongelmana. Lähipiirin huoli kannattaa kuitenkin ottaa vakavasti.
Me täällä emme pysty vastaamaan kysymykseen, että ovatko päihteet sinulle ongelma. Terveydenhuollon ammattilainen voi sen kuitenkin tehdä. Tästä syystä suosittelen sinua varaamaan ajan koulun terveydenhoitajalle asiasta keskustelemiseksi. Siellä terveydenhoitaja voi kartoittaa tilannettasi ja voitte yhdessä pohtia, mitä asioille kannattaa tehdä. Vaikka päihteet eivät olisi sinulle varsinaisesti ongelma, niin ne ovat kuitenkin terveydelle haitallisia, kuten varmasti tiedätkin. Siksikin kannattaa keskustella terveydenhoitajan kanssa järkevästä päihteidenkäytöstä.
Kirjoitit myös viestissäsi, että koulu tai oikeastaan mikään muukaan ei kiinnosta. Jotkut käyttävät alkoholia, tupakkaa ja päihteitä siksi, että yrittävät niiden avulla ”hoitaa” pahaa oloaan. Voisikohan sinunkin kohdallasi olla näin? Näistäkin asioista olisi hyvä keskustella terveydenhoitajan tai vaikka koulukuraattorin kanssa. Omista asioista keskustelemalla saa usein vähän eri näkökulmaa ja saattaa alkaa nähdä asiansa vähän eri tavalla. Lisäksi heillä voi olla hyviä ajatuksia siitä, mitä tällaisille mieliala-asioille voisi tehdä.
Jos haluat vielä keskustella asiastasi meidän kanssamme, voit soittaa meidän Lasten ja nuorten puhelimeen, tulla chattailemaan tai kirjoittaa kirjeen. Puhelimemme numero on 116 111 ja se on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20. Chat on osoitteessa https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/lasten-ja-nuorten-chat/ ja se on auki maanantaista keskiviikkoon klo 17-20. Kirjeen voit kirjoittaa täällä: https://www.lastenjanuortennetti.net/.
Talvisin terveisin
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariHei,
Kiitos viestistäsi. Kirjoitit vakavasta ja tärkeästä aiheesta. Lapsen satuttaminen ei ole ikinä oikein, niin kuin varmasti tiedätkin. Olen pahoillani siitä, että isäsi kohtelee sinua kuvailemallasi tavalla.
Viestistäsi ei selvinnyt, tietääkö joku aikuinen jo tilanteesta. Olisi tärkeää, että satuttaminen loppuisi, ja siksi olisi hyvä, että joku luotettava aikuinen saisi tietää siitä. Jos sinulla on esimerkiksi äiti, isovanhempi, kummi tai muu sukulainen, jolle voisit asiasta kertoa, niin suosittelen sitä lämpimästi.
Joskus vaikeasta asiasta voi olla helpompaa kertoa ensin jollekin perheen tai suvun ulkopuoliselle aikuiselle. Esimerkiksi koulussa tällaisia luotettavia aikuisia ovat opettajat, terveydenhoitaja ja kuraattori. He tietävät, miten asiassa pitää edetä, sillä se kuuluu heidän työhönsä. Jos sinusta tuntuu hankalalta ottaa asia suoraan puheeksi, voit täyttää tällaisen Huoli puheeksi –lomakkeen, johon voit rastittaa aiheen tai aiheet, joista haluat puhua: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/.
Jos haluat keskustella asiasta tarkemmin meidän kanssamme, voit soittaa meidän Lasten ja nuorten puhelimeen, kirjoittaa kirjeen tai tulla chattailemaan. Puhelimen numero on 116 111 ja se on auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20. Chat on osoitteessa https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/lasten-ja-nuorten-chat/ ja se on auki maanantaista keskiviikkoon klo 17-20. Kirjeen voit puolestaan kirjoittaa täällä: https://www.lastenjanuortennetti.net/.
Muistathan, että lapsen satuttaminen ei ole koskaan lapsen oma syy. Isäsi ei saisi koskaan satuttaa sinua, vaan siinä hän tekee väärin. Jokainen lapsi ansaitsee turvallisen kodin, jossa ei tarvitse pelätä. Siksi toivon, että haet asiaan apua. Olet toiminut todella rohkeasti, kun otit yhteyttä tänne.
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten netin päivystäjä29.11.2018, 15:13 vastauksena käyttäjälle: Kysy Lasten ja nuorten puhelimesta, MLL:n työntekijä vastaa. #54128AvainmestariHei M,
kiitos vastauksestasi, on hyvä että kirjoitat! On tosi ymmärrettävää, että oman numeron antaminen jännittää, ja hienoa että olet lähtenyt hakemaan nyt apua itsellesi. Jos sinusta on helpompi puhua, kuin kirjoittaa, voit aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111). Palveluun voi myös soittaa ihan niin monta kertaa kuin haluaa, mutta todennäköistä on, että siellä monesti vastaa eri päivystäjä puhelimeen. Voit myös soittaessasi kertoa, että kaipaisit pidemmäksi aikaa itsellesi tukea ja päivystäjämme voi yhdessä sinun kanssasi pohtia, minkälainen tuki olisi juuri sinulle parasta ja pohtia kanssasi, miten sellaista tukea voi helpoiten hakea.
On tosi hienoa, ettet ole jäänyt yksin asioiden kanssa. Minulle herää sinusta huoli, kun kirjoitat että olet tosi loppu tähän kaikkeen, ja toivon että jatkat avunhakemista. Me Lasten ja nuorten puhelimessa olemme mielellämme tukenasi!
Lämpöisesti,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei Aapo,
kiitos, kun kirjoitit meille kokemuksistasi. Olet kokenut rankkaa kiusaamista, joka on varmasti jättänyt sinuun suuret jäljet. On todella surullista lukea, että koulu ei ole pystynyt puuttumaan kokemaasi kiusaamiseen niin, että se olisi saanut loppumaan vaan olet joutunut taistelemaan kiusaajia vastaan paljon yksinäsi.
Kerrot, että yksi kiusaajistasi on tullut pyytämään sinulta anteeksi ja tämä anteeksipyyntö sai sinut sekä yllättyneeksi että raivostuneeksi samaan aikaan. Ymmärrän hyvin reaktiosi ja anteeksi antaminen ei tilanteessasi välttämättä tunnu vaihtoehdolta. Ajattelen kuitenkin, että anteeksipyyntö saattoi olla pieni osoitus siitä, että tämä kyseinen kiusaaja on ymmärtänyt toimineensa sinua kohtaan hyvin väärin, vaikka se ei kokemaasi poistakaan tai muuta helpommaksi.
Olet edelleen vihainen joutuessasi palata ammattikoulusta kotipaikkakunnalle viikonloppuisin. Ymmärrän, että muistot menneestä herättävät edelleen vihan tunteita. Kirjoitat, että sinulla ei ole vaikeuksia puhua kiusaamisesta. On todella hieno taito pystyä puhumaan myös vaikeista ja niistä kaikkein kipeimmistäkin asioista. Siksi ajattelen, että olisi todella hyvä, jos pystyisit käsitellä kokemaasi kiusaamista ja sen jättämiä jälkiä jonkun kanssa puhuen. Onko elämässäsi läheisiä ihmisiä, jotka olisivat valmiita kuuntelemaan? Löytyykö oppilaitoksestasi esimerkiksi. psykologia, jonka vastaanotolle voisit mennä juttelemaan? Sinun ei tarvitse elää lopun elämääsi vihan ja vaikeiden tunteiden kanssa vaan ansaitset elämän, jossa voit vierailla esim. kotipaikkakunnallasi rauhallisin ja hyvin mielin ja kokea ihmisiä kohtaan muutakin kuin vihan tunteita.
Mielestäni olisi todella tärkeää, että voisit käsitellä tunteitasi ja kokemuksiasi jonkun aikuisen kanssa mahdollisimman pian. Jos läheiset ihmiset tai psykologi eivät ole mielestäsi vaihtoehtoja muistathan, että voit aina olla yhteydessä myös Lasten ja nuorten puhelin- ja nettipalveluissa asian käsittelyä turvallisten ja luotettavien vapaaehtoisten päivystäjiemme kanssa. Puhelimemme p. 116 111 on auki ma-pe klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20. Chat päivystää puolestaan ma-ke klo 17-20 ja kirjepalveluun voit kirjoittaa milloin vain ympäri vuorokauden täällä http://www.nuortennetti.fi.
Voimia kokemuksiesi käsittelyyn toivottaen,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit