Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei,
kerrot elämästäsi, johon on vauvasta alkaen kuulunut monia leikkauksia, ja siis sairaalassa oloa tietysti myös. Olet taas menossa lonkkaleikkaukseen, ja kuulostat vähän kyllästyneeltä kaikkeen tähän sairaalaan ja leikkauksiin liittyvään, mikä on ymmärrettävää. Kerrot myös pelkääväsi verikokeita, ja se on tietysti kurjaa, koska niitä nyt on jouduttu ottamaan, ja todennäköisesti leikkauksen yhteydessäkin vielä joudutaan ottamaan. Mietit myös jatkoa, eli sitä, tuleeko vielä mahdollisia uusia leikkauksia.

Oli hienoa kuulla elämästäsi. On aina ihmeellistä ajatella, että niin monia vaivoja pystytään parantamaan, ja leikkauksillakin elämää helpottamaan. On tosi kurjaa, että juuri sinulle on nyt kertynyt näin paljon tällaista murhetta, mutta hienosti olet kuitenkin pärjännyt. Jokainen varmasti ymmärtää, että olisi mukavampaa ettei näitä tarvitsisi kokea, mutta voisitko kuitenkin ajatella, että sinua on näin pystytty auttamaan näillä leikkauksilla. Toipuminen tietysti vie aina aikaa, mutta kannattaa kuntouttaa itseään ohjeiden mukaan, se omatoimisuus on aina tärkeä osa paranemista.

Ymmärrän oikein hyvin, että toivoisit kaiken tämän olevan sinulta jo ohi. Mutta kannustaisin sinua tsemppaamaan kuitenkin ja ajattelemaan, että tämä tekonivel tulee helpottamaan liikkumistasi kyllä.

Toivotan sinulle kovasti tsemppiä, ja leikkaus menee varmastikin hyvin, ja olet pian taas liikkeellä uuden lonkkasi kanssa.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Moikka,

sinä, joka kirjoitit nimimerkillä 13-14-vuotias tyttö. Viestistäsi ei meille näkynyt muuta tekstiä kuin ”Hei” eli kirjoitathan meille uuden viestin, jos lopputekstisi on jäänyt jostain teknisistä syistä uupumaan. :)

Terveisin, Lasten ja nuorten puhelimen työntekijä

Moikka,

kiitos, kun kirjoitit tänne. Olet tosi rohkea, kun avasit näin isoja asioita ja on tosi hyvä, ettet jää niiden kanssa yksin.

Sinulla on varmasti tosi paha olla, kun haluat satuttaa itseäsi. Viiltelyn taustalla on aina asioita, joista olisi hyvä puhua ja joihin tulisi saada apua. En tiedä mistä paha olosi tulee, mutta itsensä satuttaminen ei koskaan ole mikään ratkaisu huonoon oloon. Viiltely on todella vaarallista ja toivon, että pääset siitä vielä eroon. Kerroit äitisi huutaneen sinulle jäätyäsi siitä kiinni ja se oli tuntunut sinusta pahalta. Voi olla, että äitisi säikähti ja sen takia ei osannut muuta tehdä siinä tilanteessa kuin huutaa. Se, että äitisi haluaa, että lopetat viiltelyn kertoo siitä, että hän välittää sinusta eikä halua sinulle tapahtuvan mitään pahaa.

Aina ei välttämättä ole helppo itsekään tietää, mitkä asiat ovat johtaneet viiltelyyn. Sen takia viiltelyn syitä on hyvä pohtia yhdessä ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. Nyt kun äitisi tietää asiasta voisitko yrittää ensin puhua hänen kanssaan siitä miltä sinusta tuntuu? Oloa saattaa jo helpottaa se, kun pystyy jakamaan omia fiiliksiään toiselle.

Muista, että olet ihana nuori, joka ansaitsee kaiken avun! Ethän jää asioittesi kanssa yksin. Voit myös soittaa lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) ja jutella anonyymisti juuri niistä asioista, joista itse haluat!

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Heippa sinä, joka kirjoitit nimimerkillä ”outo”. Kerroit, että sekä vanhempasi että terveydenhoitajasi ovat sanoneet sinun olevan ylipainoinen. Jos terveydenhoitaja oli tätä mieltä olisi hänen mielestäni pitänyt antaa sinulle vinkkejä siihen, miten voisit painoasi tiputtaa, jos se hänen mielestään on tarpeellista. Mietin myös sitä, että oletkohan sen ikäinen, jolla pituuskasvu jatkuu vielä. Pojilla kasvupyrähdys kestää parikin vuotta ja on huipussaan noin 14 vuoden iässä. Tytötkin kasvavat pyrähtäen, keskimäärin 12-vuotiaana. Ennen kasvupyrähdystä nuoren paino nousee väkisinkin. Painoon vaikuttavat myös luuston, lihaksiston ja sisäelinten suhteellinen paino eli omaa painoa ei kannata lähteä vertailemaan kavereiden painoon.

Pieni pyöreys ei ole haitaksi, mutta liiallinen ylipaino on toki riski terveydelle. Ajattelen, että jos terveydenhoitajan mukaan olisit ollut liian ylipainoinen olisi hän antanut sinulle ohjeita painon pudottamiseen. On toki hyvä, että olet itse kiinnostunut terveydestäsi ja hyvinvoinnistasi, mutta muista, että terveellinen ruokavalio vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja terveyteen enemmän kuin vaa’an lukemat.

Painoon vaikuttaa liikunta, ruokavalio ja uni eli, kun syöt terveellisesti ja monipuolisesti, nukut riittävästi ja liikut, niin pysyt terveenä ja painosikin varmasti opivana. Näin kesällä liikunta tulee jo ihan itsestään, jos esim. käy uimassa ja pyöräilee yms.
Voit myös käydä kurkkaamassa Nuortennetistä, mitä vinkkejä siellä on annettu: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/hyvinvointi/sopivan-kokoinen/eroon-ylipainosta/

Muista kuitenkin, että sinä olet arvokas ja ihana painosta riippumatta!

Aurinkoisia kesäpäiviä sinulle toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Moikka, kiitos viestistäsi. Kerroit, ettet voi tällä hetkellä asua kummankaan vanhempasi luona ja sen takia sinut on sijoitettu laitokseen. Se, mitä kerroit kuulostaa siltä, etteivät vanhempasi tällä hetkellä pysty tarjoamaan sinulle turvallista kotia ja sen vuoksi laitos on tällä hetkellä sinun etusi mukainen paikka asua, vaikka se ei siltä nyt tunnu. Ymmärrän hyvin, että haluaisit isäsi luokse laitoksesta asumaan, mutta se ei ole tällä hetkellä sossujen mielestä ole mahdollista. Luulen, että sossut haluavat olla todella varmoja isäsi raitistumisesta ennen kuin sinä voit sinne muuttaa, jotta ei kävisi niin, että joutuisit isäsi luota taas takaisin laitokseen. Sinä olet sossujen asiakas ja heidän tehtävä on ajaa sinun etuasi!

Niin kuin itsekin sanoit niin tilanteesi on vaikea, joten on ymmärrettävää, että mielialasi on alavireinen. On tosi hienoa, että olet käynyt lääkärissä juttelemassa ja oletkin saanut jatkohoitoon lähetteen. Mutta miten kurjaa, että joudut odottamaan useamman kuukauden jatkohoitoon pääsyä! Nyt pohdit, miten selviät ahdistuksen kanssa tulevat kuukaudet. Usein ahdistukseen auttaa jo se, että pystyy puhumaan olostaan eikä pidä kaikkea sisällään. Ystävillekin puhuminen voi auttaa, mutta mietin, että voisitkohan puhua laitoksessa jollekin työntekijälle? Laitoksen työntekijät ovat ammattilaisia ja heillä on osaamista käsitellä vaikeitakin asioita ja uskon, että he mielellään auttaisivat sinua. Laitan tähän alle myös linkin nuorten mielenterveystalon sivuille, josta löytyy vinkkejä ahdistuksen hoitoon. Voit käydä katsomassa olisiko siellä jotain sellaisia keinoja, jotka sopisivat sinulle. Voit myös aina soittaa lasten ja nuorten puhelimeen, jonne voit puhua luottamuksellisesti juuri niistä asioista, joista itse haluat: p 116 111
(24.6 – 4.8 klo 17 -20). Jos sinusta tuntuu, ettei ahdistus helpota ja olo vain pahenee niin sitten kannattaa mennä uudestaan lääkäriin.

Linkki nuorten mielenterveystalon sivuille: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/ahdistuksen_omahoito/Pages/default.aspx

On todella hienoa, että olet lähtenyt hakemaan apua ja rohkeasti kerroit meille tilanteestasi. Olet rohkea nuori ja ihan kaiken avun arvoinen!

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Moikka ja kiitoksia viestistäsi! Kerroit siinä toivovasi, että voisit muuttaa edes vähäksi aikaa lastensuojelulaitokseen, koska haluaisit eroon varastelusta ja vähäksi aikaa kotoa pois. Jäin viestisi luettuani miettimään, millaista teillä kotona on ja onko sinulla siellä hyvä ja turvallista olla. Myös tuo mainitsemasi varastelu on usein merkki jonkinlaisesta pahasta olosta. Joka tapauksessa hyvä, kun kirjoitit tänne palstalle. Yritän vastata kysymykseesi niin hyvin kuin antamiesi tietojen perusteella osaan.

Sain viestistäsi sen käsityksen, että kotitilanteenne on tällä hetkellä vaikea ja siksi haluan rohkaista sinua olemaan yhteydessä oman kotikunnan lastensuojeluun. Jos haluat, voisit soittaa sinne ensin nimettömästi ja kertoa oman tilanteesi, ja miettiä työntekijän kanssa yhdessä, miten asiassasi olisi hyvä edetä. Pohdin tässä samalla, olisiko sinulla elämässäsi joku aikuinen, joka voisi olla tukenasi tässä avun hakemisessa? Esimerkiksi vanhempi, sukulainen, naapuri, ystävän vanhempi, harrastusohjaaja tai joku muu vastaava? Avun hakeminen voisi tuntua helpommalta, jos sitä ei tarvitse tehdä yksin.

Lastensuojelun työntekijöiden tehtävänä on ottaa kertomasi huoli vakavasti. Monesti yhteydenotto lastensuojeluun johtaa niin sanottuun palvelutarpeen arvioon. Tuo termi voi kuulostaa kummalliselta, mutta siinä on käytännössä kyse siitä, että työntekijät tapaavat lasta/nuorta sekä hänestä huolehtivia aikuisia, ja arvioivat sitä, tarvitaanko tilanteeseen ulkopuolista apua ja millaista. Se apu voi olla monenlaista eikä aina tarkoita lastensuojelun palveluita. Jos kuitenkin lapsen tilanne on kovin huolestuttava, aloitetaan asiakkuus lastensuojelun avohuollossa. Se ei vielä tarkoita sitä, että lapsi tai nuori sijoitettaisiin pois kotoa.

Asiakkuus lastensuojelussa tarkoittaa sitä, että saa oman sosiaalityöntekijän, jonka kanssa yhdessä mietitään, miten tilanne saataisiin muuttumaan. Suomen lain mukaan pitää ensin tarjota apua ja tukea kotiin, ennen kuin voidaan miettiä nuoren sijoittamista kodin ulkopuolelle. Poikkeuksena ovat tilanteet, joissa on vakava ja kiireellinen huoli siitä, että nuori joko itse omalla toiminnallaan vahingoittaa itseään tai hänestä huolehtivat aikuiset eivät kykene huolehtimaan hänestä turvallisesti. Näissä tilanteissa voidaan arvioida kiireellisen sijoituksen tarvetta.

Eli käytännössä sinulla on koska tahansa mahdollisuus ja oikeus olla yhteydessä lastensuojeluun ja kertoa tilanteesi ja myös tuo toiveesi päästä muuttamaan pois kotoa. Sitten yhdessä työntekijöitten kanssa pohditte, miltä tilanne heidän mielestään kuulostaa ja teette sen mukaan toimintasuunnitelmaa.

Aika isoja ja raskaitakin asioita sinulla on tällä hetkellä mielessäsi. Olet tosi rohkea, kun kirjoitit meille ja kerroit hieman niistä! Jos haluat, voit jatkaa keskustelua lasten ja nuorten chatissa tai puhelimessa kahden kesken päivystäjän kanssa. Molemmat ovat maksuttomia, ja voit ottaa niihin täysin nimettömästi yhteyttä. Lisää tietoja löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Paljon tsemppiä ja rohkeutta avun hakemiseen!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei Mikael!

Kiitos viestistäsi, olet todella rohkea, kun kirjoitat mieltäsi painavasta asiasta! Aihe mistä kirjoitit, on todella tärkeä, ja sillä on suuri merkitys elämääsi! Uskon, että sinusta tuntuu todella kurjalta, kun et tule ymmärretyksi, ja toivonkin tilanteen muuttuvan, niin, että voit nauttia täysin elämästä, ja kokea tulleesi ymmärretyksi näin tärkeän asian parissa. Sukupuolen moninaisuus sekä sukupuoli-identiteettiin liittyvät tunteet voivat olla haastavia ymmärtää sellaisen ihmisen näkökulmasta, jolla ei ole kokemusta tai ymmärrystä sukupuoliristiriidasta ja dysforiasta, mutta Sinulla on kuitenkin täysi oikeus tulla kohdelluksi ja kohdatuksi juuri sellaisena, kuin itse määrittelet olevasi. Olet ollut todella rohkea ja reipas, kun olet pyrkinyt lisäämään läheistesi ja kavereidesi ymmärrystä asiasta, ja kertomaan miltä sinusta tuntuu! On täysin ymmärrettävää, että asiat tuntuvat vaikeilta, ja sinusta tuntuu, että tulisit hulluksi. Olet varmasti joutunut miettimään asiaa todella paljon, ja mielessäsi pyörii paljon monenlaisia ajatuksia. Se, että tulet nähdyksi jonain muuna kuin itse koet olevasi, on varmasti hyvin hämmentävää ja epämukavaa, mutta olet arvokas nuori, ja ansaitset arvoisesi kohtaamisen. Toivonkin todella, että tilanteesi helpottaa, ja läheisesi oppisivat ymmärtämään paremmin, miltä tämä asia sinusta tuntuu.

Kerroit viestissäsi, että olet koko ajan äreänä, ja haluaisit olla yksin. Olen pahoillani, että sinusta tuntuu siltä, sinun tulisi saada elää vapaasti niin, että tulet ymmärretyksi omana itsenäsi. Kokemus sukupuolesta on jokaisella ainutlaatuinen, ja se olisi tärkeä jokaisen, niin vanhemman kuin nuoremman ymmärtää. Sukupuoliristiriidalla on varmasti suuri vaikutus kokonaisvaltaiseen hyvinvointiisi, onhan kyseessä iso aihe, kun koet sukupuoli-identiteettisi erilaiseksi, kuin mitä syntymässä määritellyn sukupuolesi perusteella odotetaan. Sillä varmasti on valtava vaikutus jokapäiväiseen elämääsi. Olisikin tärkeää, että lähipiirisi ymmärtäisi minkälaisia tunteita käyt aiheen parissa läpi, ja että he saisivat enemmän tietoa transsukupuolisuudesta. Olisiko mahdollista ehkä vielä yrittää selittää äidillesi, miltä sinusta tuntuu, kun et tule nähdyksi niin kuin itse haluaisit? Tai vaikka kirjoittaa kirje hänelle? Netistä löytyy paljon tietoa aiheesta, joka voisi helpottaa viestin menemistä perille. Ehkä sitä kautta myös muut läheisesi ja isäsi ymmärtäisivät enemmän. Esimerkiksi https://nuoret.seta.fi/ -sivustolta löytyy paljon tietoa transsukupuolisuudesta ja muista sukupuolen moninaisuuteen liittyvistä aiheista, ja sivustolla on myös erikseen nuorten vanhemmille suunnattua tietoa. Setalla on myös erilaisia nuortenryhmiä, joissa voi kohdata toisia nuoria, jotka käyvät samankaltaisia asioita elämässään läpi, ja näin varmasti ymmärtävät toisiaan.

Mainitsit viestissäsi myös kaveristasi, joka suuttui sinulle, ja jonka kanssa haluaisit sopia. Mitä luulet, olisiko mahdollista kertoa kaverillesi tunteistasi, ehkä hän näin ymmärtäisi miksi koit tulleesi loukatuksi, ja ehkä hän myös oivaltaisi, että ei ole syytä olla suuttunut? On hienoa, että haluat ristiriidasta huolimatta sopia kaverisi kanssa, olet kullanarvoinen ystävä!

Tahdon vielä kiittää viestistäsi, ja rohkeudestasi kirjoittaa vaikeasta aiheesta! Toivon lämpimästi, että tilanteesi helpottaisi mitä pikimmiten, ja olen varma, että vielä tulee se kesä, kun voit nauttia elämästä shortsit jalassa! Olet todella fiksu ja ihana nuori, ja toivon sinulle paljon tsemppiä tulevaan!

Halauksin,
MLL Päivystäjä

Hei!
Olet rohkea, kun otit yhteyttä tänne meille. Ilmeisesti pelästyit reaktiotasi ja tekoasi. Se taisi myös aiheuttaa itsellesikin mielipahaa.

Väkivalta ei ole koskaan ratkaisu mihinkään. Sen varmaan tiedätkin ja ehkä juuri siksi kirjoititkin tänne. Sinun on ilmeisesti vaikea hallita impulsseja ja se taas saattaa liittyä kertomastasi autismin kirjon ongelmasta, joka sinulla on todettu. Äitisuhde on usein sekä hankala että ihana. Äiti on läheisin ihminen lapselle ja vielä nuorellekin ja hänelle on helppoa ja turvallista suuttua. Nyt kuitenkin olit satuttanut sinulle tärkeää ihmistä, äitiäsi, ja mikäli ymmärsin oikein, pelkäät omia reaktioitasi tulevaisuudessa. Itsehillintää ja aggressionhallintaa voi oppia ja opetella esimerkiksi mielenterveystalon oppaasta.

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/aggression_tunteen_omahoito/Pages/aggressio_hallintaan.aspx

Sinun olisi varmasti myös hyvä keskustella asiasta asiantuntijan esimerkiksi terapeutin kanssa. Jos sinulla ei ole vielä hoitosuhdetta sinun pitäisi ottaa yhteyttä joko koulusi terveydenhoitajaan tai vastaavaan ja sitä kautta selvittää mistä voisit saada keskusteluapua.

Kesäterveisin
Lasten ja nuorten netin päivystäjä