Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei,
hyvä, että kirjoitit mieltäsi painavasta asiasta tänne. Kuulostaa kurjalta, että luulosairaus häiritsee sinun normaalia elämääsi ja siksi ajattelen, että sinun olisi hyvä käydä juttelemassa siitä esim. koulusi terveydenhoitajan kanssa. Hän on terveydenhoidoin ammattilainen ja varmasti osaisi sinua auttaa. Äläkä yhtään ajattele, että siinä mitä koet olisi jotakin hölmöä!
Itselläni ei ole paljoa tietoa luulosairaudesta, mutta se mitä selvittelin niin mm. säännöllinen elämänrytmi, fyysisestä kunnosta huolehtiminen ja erilaiset harrastukset voivat lievittää luulosairauden oireilua. Eli ehkäpä voisit myös kokeilla näitä asioita helpottaaksesi oloa.
Jos haluat jatkaa juttelua luottamuksellisesti niin voit soittaa, kirjoittaa tai chatata lasten ja nuorten puhelimeen.
Aurinkoisia syyspäiviä toivottelee,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariMoikka,
pohdit, että jatkuuko pituuskasvusi vielä ja toivot, että saisit olla lyhyt. Kerroitkin, että kuukautisesi ovat alkaneet ja niiden alkamisen jälkeen tyttöjen pituuskasvu hiipuu. On mahdollista, että kuukautisten alkamisen jälkeen tulee vielä jokunen sentti pituutta lisää, mutta se on aina yksilöllistä montako senttiä tulee vai tuleeko yhtään.
Mukavaa syksyä sinulle. :)
T, Lasten ja nuorten netin päivystäjä
AvainmestariMoi!
Ihan ensimmäisenä muistuttaisin, että sinä käyt koulua itseäsi ja omaa elämääsi varten, et vanhempiasi takia. Kun teet parhaasi oman jaksamisesi huomioiden, niin voit olla itseesi tyytyväinen ja sen pitäisi riittää myös vanhemmillesikin, vaikka arvosana ei olisikaan täysi kymppi. Todella ikävää, jos heillä on liian korkeat vaatimukset.
Ihanaa että sinulla on edes se yksi kaveri! Jos sinulla on muutenkin vähän kurja olo niin se saattaa vaikuttaa niin että kuvittelet että kaverisi ei viihdy sinun seurassasi, vaikkei se välttämättä edes olisikaan totta.
Itsensä satuttaminen saattaa ehkä saada ikävät ajatukset unohtumaan hetkeksi, ja tuoda siten hetkellisen helpotuksen oloon, mutta ymmärrät varmaan itsekin, että se ei ole mikään hyvä ratkaisu. Sinun ei tarvitse pitää kaikkea pahaa oloasi vaan sisälläsi, vaan on olemassa ihmisiä, jotka ovat valmiita kuuntelemaan sinun huoliasi. Sinun kannattaisi ehdottomasti puhua jollekin luotettavalle aikuiselle siitä miltä sinusta tuntuu ja miten väsynyt olet koko ajan. Jos tuntuu siltä, että omat vanhempasi eivät tunnu ymmärtävän sinua, niin voisit mennä esimerkiksi terveydenhoitajan tai koulukuraattorin juttusille. Voit myös halutessasi kirjoittaa tänne meille nettikirjeen tai tulla juttelemaan chattiin tai puhelimitse.
Vaikka susta ei tällä hetkellä ehkä siltä tunnukaan, niin sä olet arvokas ja varmasti sun perheenjäsenille ja muille läheisille tärkeä. Sille on syynsä, miksi sä olet täällä ja olen varma, että asiat voi kääntyä parempaan suuntaan, varsinkin jos uskallat hakea apua.
Terveisin, MLL:n päivystäjä
AvainmestariHei!
Onpa ikävä kuulla, että et nauti mitenkään koulussa käymisestä. Olisihan se aika hauskaa varmasti monen mielestä, jos kouluun ei tarvitsisi mennä tai sitten sen voisi suorittaa jotenkin eri tavalla kuin miten se tällä hetkellä tapahtuu. Tulevaisuudessa voi olla erilaisia mielenkiintoisia ratkaisuja koulun suorittamiseen, kun tekniikka antaa siihen mahdollisuuden.Uskon, että et ole ainoa, joka vihaa koulua tai ajattelee, että jotkut henkilöt tai aineet ovat siellä ihan kamalia. Voiko teidän koulussanne antaa palautetta tai toivoa toisenlaisia ratkaisuja asioiden läpikäymiseen? Voisiko joku uusi toteutustapa helpottaa edes hieman koulussa olemista? Järjestetäänkö teillä välituntien aikana jotain yhteistä ohjelmaa, joihin osallistumalla ei tarvitse kokea olevansa yksin välitunnilla? Olisitko kiinnostunut menemään johonkin koulun kerhoon tai harrastukseen, jossa on helppo saada samanhenkisiä kavereita?
Voisiko jollekin aikuiselle jutteleminen auttaa jossain määrin kouluahdistukseesi? Kouluissa on yleensä aina terveydenhoitaja tai siellä voi olla psykologi tai kuraattori, joille voi luottamuksella jutella hyvin monenlaisista asioista. Suosittelen ammattilaisen tai muun aikuisen kanssa juttelua, koska koet koulun kovin ahdistavana. Jos puhuminen tuntuu alkuun vaikealle, voit hyvin kirjoittaa kirjeen tai täyttää huoli puheeksi kaavakkeen. Kirjeen tai kaavakkeen avulla sinun ei tarvitse kertoa kaikkea ääneen, vaan aikuinen näkee siitä asiasi ja kyselee sitten sinulta lisätietoja tarvittaessa. Alla on linkki huoli puheeksi kaavakkeeseen.
https://www.nuortennetti.fi/app/uploads/2017/09/Huoli-puheeksi-lomake.pdfMannerheimin Lastensuojeluliittoon voi myös soittaa nimettömänä, tänne voi kirjoittaa sekä chatata. Aikuinen päivystäjä auttaa ja tukee sinua mielellään.
Voimia tulevaan syksyyn sinulle!Ystävällisin terveisin nuortennetin päivystäjä
AvainmestariHei ”Pinjuskaa”,
Pahoittelut näin alkuun, että olet joutunut odottamaan vastausta!!
Kerroit, että yrittäessäsi kirjautua kirjelaatikkoon niin se jättää sinut siihen kirjaudu kohtaan – tuleeko siinä kohtaa ruutuun jokin ilmoitus? Meitä auttaisi tämä tieto ongelman määrittämisessä. :)
Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen työntekijäAvainmestariHei!
Kerroit perheestäsi, jonka koet olevan “paska”. Sinulla on oikeus kokea asia noin.
Sisarusten välillä on aina erilaisia jännitteitä. Usein sisarukset kokevat olevansa jotenkin eriarvoisia vanhempiensa kohtelun perusteella. Siihen voi olla erilaisia syitä. Joskus vanhemmat ovat väsyneitä arjen paineista ja joskus voi olla sellaisia huolia ja murheita, joista lapset eivät välttämättä tiedä. Vanhempien pitäisi kuitenkin olla puolueettomia ja kohdella kaikkia lapsiaan samanarvoisesti. Vanhemmuus on vaikeaa. Yhtä vaikeaa kuin sisaruus.
“Lapsiorjuus” on kieltämättä jännä käsite ja olen kuullut joskus jonkun muunkin puhuvan vastaavasta tilanteesta perheessä. Haluaisin uskoa, että vanhempasi haluavat vaan opettaa teitä lapsia toimimaan arjessa ja perheen yhteisissä töissä. Vaikuttaa myös siltä, että keskimmäinen siskonne on voimakas persoona ja vanhemmat saattavat joskus väsyä taistelemaan ja antavat periksi mieluummin. Asioilla on monta puolta.
Ystäväperheen Jukka on ehkä äitisi mielestä vaan hyvä esimerkki, josta kuka tahansa voisi ottaa mallia. Onhan se kiva, että hyvä käytös huomataan ja siitä myös puhutaan ja saadaan kiitosta. En haluaisi uskoa, että äitisi Jukan avulla haluaa mollata sinua tai sisaruksiasi.
Tarina ala-aste-ajoista oli vähän surullinen, kun sitä ei koskaan oikein kunnolla ratkaistu. Siitä puuttui selkeästi selvitys ja kaikkien tasapuolinen kuuleminen. Nyt asiasta on jo kulunut jonkun aikaa ja siihen ei ehkä enää pysty palaamaan. Kun tapahtuu jotain vastaavaa, olisi aina hyvä, että kaikkia osapuolia kuunneltaisiin yksilöä arvostaen. Itse uskon oikeudenmukaisuuteen ja toivon aina, että kaikkia ihmisiä kohdeltaisiin oikeudenmukaisesti ja demokraattisesti. Ikävä kyllä näin ei aina ole. Maailma on joskus julma paikka, ikävä kyllä.
Kirjoitit myös kokeneesi, ettei äitisi kuuntele sinua ja sisaruksiasi ja siksi ette kerro hänelle asioista, jotka painavat mieltänne. Harmi. Aikuisen/ vanhemman kuuluisi olla kuulolla ja jakaa ymmärrystä ja lohdutusta, jos lapset niitä tarvitsevat.
Kerroit olevasi kaappihomo. Sinun ja vain sinun päätettävissä on se, milloin haluat kertoa asiasta vanhemmillesi. En tiedä minkä ikäisiä vanhempasi ovat, mutta jotkut vanhemman sukupolven edustajat ovat itse epävarmoja omasta suhtautumisestaan homoseksuaalisuuteen ja siksi hymähtelevät ja ehkä myös vitsailevat asialle. Kenties he eivät edes tunne henkilökohtaisesti ketään homoseksuaalia. Kun asia on vieras, sitä on helppo väheksyä. Asiallinen tieto ja keskustelu auttaa monesti tietämätöntä ymmärtämään. Kaikilla on oikeus omaksi kokemaansa seksuaalisuuteen.
Jos haluat palata tähän keskusteluun kahden kesken voit soittaa tai kirjoittaa kirjeen Lasten ja nuorten puhelimeen ja keskustella päivystäjän kanssa luottamuksellisesti.
Ystävällisin terveisin Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
AvainmestariMoikka,
kiva, kun kirjoitit tänne. Uskoisin, että lähes jokainen meistä pohtii jossain vaiheessa omaan ulkonäköön liittyviä asioita ja usein vieläpä löydämme itsestämme jotain mitä haluaisimme muuttaa. Kerroit, että haluaisit olla laihempi ja tähän ajatukseen on johtanut moni asia, joista yhtenä mainitsit somen. En tiedä mitä tällä tarkoitit, mutta itse ajattelen, että somen myötä saatamme vertailla itseämme helpommin muihin. Somessa usein näkyy kuvia, joissa poseeraukset, vaatteet ja ilmeet ovat tarkkaan harkittuja ja lisäksi kuvasta saadaan vieläkin parempi erilaisilla filttereillä. Itsensä vertaaminen muiden kuviin ei mielestäni ole reilua, sillä kuvia pystyy muokkaamaan vaikka miten. En toki tiedä onko sinulla tapana vertailla itseäsi muihin, mutta jos on niin toivon, että opettelisit siitä pois. 😊
Olet ihan oikeassa siinä, että kaikkien ei tarvitse olla langanlaihoja. Meillä kaikilla on myös erilainen vartalonrakenne, jonka takia kaikki näytämme omanlaisiltamme. Seuraavan kerran, kun olet peilin edessä niin keskitykin niihin asioihin, joista pidät ulkonäössäsi – onko se sitten ripset, hymy, hiukset, nenä, mutta ihan varmasti löydät itsestäsi myös niitä hyviä juttuja! Jos sinua kovasti mietityttää vielä painoosi liittyvät asiat niin sinun olisi hyvä puhua niistä jonkin luotettavan aikuisen kanssa. Löytyykö lähipiiristäsi sellaista ihmistä tai voisitko käydä kouluterkkarin luona juttelemassa? Me toki täällä lasten ja nuorten puhelimessa kuuntelemme mielellämme sinua eli voit soittaa, kirjoittaa tai chatata meille täysin luottamuksellisesti!
Aurinkoa päiviisi toivottelee Lasten ja nuorten netin päivystäjä
AvainmestariHei!
Olet tehnyt aivan oikein, kun olet lähtenyt hakemaan apua pahaan oloosi. Kerrot, että olet jatkuvasti surullinen ja väsynyt ja heräilet öisin. Kissasi kuolema ja ero poikaystävästä ovat surullisia asioita, ja ymmärrän hyvin, että nuo menetykset ovat pahentaneet oloasi. Kerrot, että olet yrittänyt helpottaa oloasi viiltelemällä,ja tiedät, ettei se ole kuitenkaan hyvä selvitytymiskeino. Voit löytää parempia tapoja käsitellä ahdistavia tunteita ja ajatuksia. Onko mielessäsi mitään asioita, jotka nostaisivat mielialaasi ja tukisivat jaksamistasi? Harrastatko esimerkiksi jotain liikuntaa tai muuta mukavaa? On varmaan vaikeaa keskittyä koulussa, kun on väsynyt ja alakuloinen. Miten sinulla menee ystävien kanssa, jaksatko tavata heitä?
Kerrot, että sinun on vaikea puhua aikuisille. Kannustaisin sinua kuitenkin puhumaan vanhemmillesi tai jollekin luotettavalle aikuiselle. Joskus saattaa kuitenkin olla helpompi puhua jollekin muulle kuin sille kaikista tutuimmalla ja läheisimmälle aikuiselle. Voisitko ajatella meneväsi keskustelemaan kouluterveydenhoitajan, -kuraattorin tai –psykologin kanssa. Se tuntuu varmaan aluksi vaikealta, mutta puhuminen yleensä auttaa, keventää taakkaa ja rauhoittaa sekä saat tukea, ohjeita ja uusia ajatuksia. Laitan sinulle tähän linkiksi Huoli puheeksi-lomakkeen, jonka voit ensin täyttää ja sitten antaa sen aikuiselle niin hän näkee mistä haluat jutella.
https://www.nuortennetti.fi/app/uploads/2017/09/Huoli-puheeksi-lomake.pdfVoit myös kirjoittaa tänne nuortennettiin, chattailla ja soittaa. Muista, että olet tärkeä ja arvokas, ja sinun ei tarvitse selvitä yksin.
Toivon sinulle oikein hyvää syksyä!
Lämmöllä, Lasten ja nuorten netin päivystäjä
AvainmestariHei “yläkouluun menijä”,
kirjoitat seiskaluokan aloittamisesta, mutta harmi on se, että sinua ala-asteella kiusanneet pojat ovat kaikki tulossa samalle luokalle. Nyt haluat vaihtaa sellaiselle luokalle, josta saisit mahdollisuuden käydä koulua ilman kiusaamista. Se on ihan järkevä toive, eikä sinun todellakaan pidä joutua kiusaamisen kohteeksi koulussa.
Perusteesi luokan vaihtoon ovat minusta hyvät. En tietysti pysty lupaamaan, että se onnistuu, mutta yrittää kannattaa tottakai. Oletko kertonut ala-asteella kiusaamisesta jollekin koulussa? Jos asia on ollut tiedossa, niin sen voisit lisätä tietysti näihin perusteluihisi vielä. Mene siis nyt puhumaan opon, rehtorin tai luokanvalvojan kanssa, ja esitä asiasi heille. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, niin voisit vaikka näyttää tämän meille lähettämäsi kirjeen ja sanoa, että haluat muutoksen tilanteeseen.
Myös vanhempasi voivat ehkä auttaa sinua tässä luokan vaihdossa. Hekin voivat tarvittaessa olla yhteydessä kouluun ja selittää tilannetta. Tärkeää minusta olisi, että saat opiskelurauhan ja pystyt keskittymään kouluun asiallisesti.
Kiva oli kuulla, että sinulla on hyvä ystävä, se on varmaan helpottanut elämääsi, kun on ollut vaikeaa.
Onnea matkaan!Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei,
kerrot elämästäsi, johon on vauvasta alkaen kuulunut monia leikkauksia, ja siis sairaalassa oloa tietysti myös. Olet taas menossa lonkkaleikkaukseen, ja kuulostat vähän kyllästyneeltä kaikkeen tähän sairaalaan ja leikkauksiin liittyvään, mikä on ymmärrettävää. Kerrot myös pelkääväsi verikokeita, ja se on tietysti kurjaa, koska niitä nyt on jouduttu ottamaan, ja todennäköisesti leikkauksen yhteydessäkin vielä joudutaan ottamaan. Mietit myös jatkoa, eli sitä, tuleeko vielä mahdollisia uusia leikkauksia.Oli hienoa kuulla elämästäsi. On aina ihmeellistä ajatella, että niin monia vaivoja pystytään parantamaan, ja leikkauksillakin elämää helpottamaan. On tosi kurjaa, että juuri sinulle on nyt kertynyt näin paljon tällaista murhetta, mutta hienosti olet kuitenkin pärjännyt. Jokainen varmasti ymmärtää, että olisi mukavampaa ettei näitä tarvitsisi kokea, mutta voisitko kuitenkin ajatella, että sinua on näin pystytty auttamaan näillä leikkauksilla. Toipuminen tietysti vie aina aikaa, mutta kannattaa kuntouttaa itseään ohjeiden mukaan, se omatoimisuus on aina tärkeä osa paranemista.
Ymmärrän oikein hyvin, että toivoisit kaiken tämän olevan sinulta jo ohi. Mutta kannustaisin sinua tsemppaamaan kuitenkin ja ajattelemaan, että tämä tekonivel tulee helpottamaan liikkumistasi kyllä.
Toivotan sinulle kovasti tsemppiä, ja leikkaus menee varmastikin hyvin, ja olet pian taas liikkeellä uuden lonkkasi kanssa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariHei,
kerroit, että epäilet sinulla olevan adhd ja/tai Oppositional defiant disorder ja pohdit, että mitä sinun tulisi tehdä. Onkin tärkeää lähteä selvittämään asiaa, jotta voit tarvittaessa saada apua mikäli epäilyksesi osoittautuvat oikeaan. Asiaa voi lähteä selvittämään esimerkiksi koululääkärin tai terveysaseman lääkärin kautta. Jos olet vielä koulussa niin koululääkäri on varmasti helpoin taho olla yhteydessä. Koululääkärit eivät ole joka koulussa päivittäin tavattavissa, joten ehdottaisin, että menisit ensin kouluterveydenhoitajan luokse kertomaan asiasta ja hän voi tarvittaessa varata ajan koululääkärille.
Tosi hyvä, että kysyit!
Aurinkoisin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariMoikka,
sinä, joka kirjoitit nimimerkillä 13-14-vuotias tyttö. Viestistäsi ei meille näkynyt muuta tekstiä kuin ”Hei” eli kirjoitathan meille uuden viestin, jos lopputekstisi on jäänyt jostain teknisistä syistä uupumaan. :)
Terveisin, Lasten ja nuorten puhelimen työntekijä
AvainmestariHei,
hyvä, että kirjoitit meille, sillä kuulostaa siltä, että sinulla on tosi paha olla, jonka takia satutat itseäsi. Tiedäthän, että se on vaarallista ja siitä tulisi päästä eroon. Olet ollut rohkea kirjoittaessasi asioistasi meille ja se onkin jo ensi askel avun hakemiseen.
Kerroit haluavasi laitokseen, koska et halua asua enää kotona ja pohdit miten se onnistuisi. Päätöksen lapsen sijoittamisesta laitokseen tekee lastensuojelun sosiaalityöntekijä, jos tilanne on sellainen, että lapsen olisi parempi asua väliaikaisesti muualla kuin kotona. Kerroit, ettet osaa puhua asioistasi kovin hyvin, mutta mitä jos kirjoittaisit ne paperille ja antaisit sen koulusi kuraattorille tai terveydenhoitajalle? Kuraattorin/terveydenhoitajan kanssa voisitte yhdessä pohtia tilannettasi ja olla esim. yhteydessä lastensuojeluun.
Voit myös kirjoittaa lasten ja nuorten netin kirjepalveluun, jos haluat kertoa enemmän asioistasi luottamuksellisesti.
Muista, että sinä olet ihana ja arvokas ja ansaitset saada apua!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariMoikka,
kiitos, kun kirjoitit tänne. Olet tosi rohkea, kun avasit näin isoja asioita ja on tosi hyvä, ettet jää niiden kanssa yksin.
Sinulla on varmasti tosi paha olla, kun haluat satuttaa itseäsi. Viiltelyn taustalla on aina asioita, joista olisi hyvä puhua ja joihin tulisi saada apua. En tiedä mistä paha olosi tulee, mutta itsensä satuttaminen ei koskaan ole mikään ratkaisu huonoon oloon. Viiltely on todella vaarallista ja toivon, että pääset siitä vielä eroon. Kerroit äitisi huutaneen sinulle jäätyäsi siitä kiinni ja se oli tuntunut sinusta pahalta. Voi olla, että äitisi säikähti ja sen takia ei osannut muuta tehdä siinä tilanteessa kuin huutaa. Se, että äitisi haluaa, että lopetat viiltelyn kertoo siitä, että hän välittää sinusta eikä halua sinulle tapahtuvan mitään pahaa.
Aina ei välttämättä ole helppo itsekään tietää, mitkä asiat ovat johtaneet viiltelyyn. Sen takia viiltelyn syitä on hyvä pohtia yhdessä ulkopuolisen ammattilaisen kanssa. Nyt kun äitisi tietää asiasta voisitko yrittää ensin puhua hänen kanssaan siitä miltä sinusta tuntuu? Oloa saattaa jo helpottaa se, kun pystyy jakamaan omia fiiliksiään toiselle.
Muista, että olet ihana nuori, joka ansaitsee kaiken avun! Ethän jää asioittesi kanssa yksin. Voit myös soittaa lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) ja jutella anonyymisti juuri niistä asioista, joista itse haluat!
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä2.7.2019, 09:48 vastauksena käyttäjälle: Kysy Lasten ja nuorten puhelimesta, MLL:n työntekijä vastaa. #60329AvainmestariHeippa,
kyselit voiko 18-vuotias soittaa lasten ja nuorten puhelimeen ja vastaus on, että kyllä voi. Lasten ja nuorten puhelin on siis suunnattu alle 21-vuotiaille. Soita siis ihmeessä niin pääset juttelemaan luotettavan aikuisen kanssa asioistasi!
Kesäaikaan lasten ja nuorten puhelin päivystää joka päivä klo 17 – 20 (p. 116 111).
Terveisin, Lasten ja nuorten puhelimen työntekijä
-
JulkaisijaArtikkelit