Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariMoikka ja kiitokset kun kirjoitit Nuortennettiin ja jaoit ajatuksiasi ja tunteitasi. Uskonpa, että moni nuori pystyy täällä samaistumaan pohdintoihisi. Ihana ensinnäkin kuulla, että olet sujut itsesi kanssa. Olisi mahtavaa, että kaikki nuoret saisivat kokea olevansa pidettyjä, rakastettuja ja kaikin puolin mahtavia tyyppejä juuri sellaisina kuin ovat. :)
Koska ihastumiseen luonnollisesti liittyy toive siitä, että ihastumisen kohde vastaisi tunteisiin, niin on tottakai tosi inhimillistä mietiskellä, mitähän se toinen mahtaa ajatella tai pitää omasta ulkonäöstä, tyylistä tai persoonasta. Samoin kuulostaa ihan normaalilta tuo kuvailemasi tilanne, että oma käyttäytyminen toisen läheisyydessä saattaa tuntua jälkikäteen vähän hölmöltä ja omia sanomisiaan ja tekemisiään voi jäädä helposti niin sanotusti ylianalysoimaan.
Todellisuudessa ihastuminen ei kuitenkaan katso sitä, minkä kokoisia olette. Rakkautta tulee kaiken kokoisissa pakkauksissa. Jos sinusta tuntuu, että haluaisit tutustua ihastukseesi paremmin, niin rohkaisen menemään reippaasti juttelemaan ja tutustumaan häneen. Vain näin saat selville, millainen hän on ja mitä kaikkea yhteistä teillä voisi olla :)
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariHei,
kiitos viestistäsi, on hyvä että kirjoitit!
Oli kurja lukea että sinua on kiusattu. Tosi hienoa, että olet puhut asiasta monen lähellä olevan aikuisen kanssa. Kaikenlaisen kaltoinkohtelun, myös kiusaamisen, kohteeksi joutuminen voi vaikuttaa omaan olotilaan pitkänkin ajan. Usein se, että elämässä on läheisiä ihmisiä tai ammattilaisia, joille puhua kuitenkin helpottaa ja nopeuttaa paranemista. Oletko kertonut heille, että olosi on edelleen huono? On tärkeää, että sinua tukevat aikuiset tietävät että tarvitset yhä tukea. Jokainen toipuu omalla tavallaan ja omaan tahtiinsa, ja sinulla on oikeus saada kaikki se tuki mitä ikinä tarvitset. Pyydäthän rohkeasti itsellesi apua, niin pitkään kuin sitä tarvitset elämässäsi!
Kuvaat todella hienosti sitä eri tahtiin kasvamista, mitä nuoruudessa tapahtuu. Nuoruudessa kehitys etenee jokaisella omalla tavallaan. Toivottavasti sinä olet saanut ihan rauhassa olla kiinnostunut juuri niistä asioista, jotka sinua innostavat, ilman painostusta. On tärkeä kuunnella itseään ja edetä omaan tahtiinsa.
Oli ikävä lukea, että kouluun meneminen herättää sinussa ahdistusta. Ei ole lainkaan ihme, että olet koulun jälkeen aivan puhki, kun koulu herättää sinussa pahaa oloa. Sellainen syö energiaa ja on ymmärrettävää, että koulupäivän jälkeen haluaa vain olla ja kerätä voimia. Oletko puhunut tästä niille aikuisille, jotka tietävät että sinua on kiusattu? Olisi hienoa, jos koulunkäyntiin liittyvää ahdistusta saisi helpotettua, jotta koulu ei veisi kaikkea jaksamista, ja että puhtia riittäisi myös vapaa-ajan hetkiin.
Kerroit myös, että ahdistus on saanut sinut satuttamaan itseäsi viiltämällä. Toivottavasti olet saanut siihen apua, mutta jos et ole, rohkaisen sinua puhumaan myös siitä läheisten aikuisten kanssa. Viiltely aiheuttaa monille pidemmällä aikavälillä vielä enemmän pahaa oloa, ja olisikin siksi tosi tärkeää, että voisit pohtia turvallisen aikuisen kanssa muita tapoja, joilla helpottaa pahaa oloa.
On tosi hienoa, että olet puhunut kiusaamisesta monien läheisten kanssa. Toivon sinulle paljon tsemppiä ja rohkaisen sinua puhumaan jatkossakin, ja kertomaan olotilastasi avoimesti läheisille aikuisille. Voit myös aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen, tai kirjoittaa meille nettikirjeen tai chatata kanssamme. Olemme miellelämme tukenasi!
Löydät tietoa palveluistamme täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Toivon paljon kaikkea hyvää sinun lähestyvään kevääsi. Pidäthän tosi hyvää huolta itsestäsi ja teethän paljon niitä asioita, jotka tuottavat sinulle iloa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen työntekijäAvainmestariMoikka! Tosi hyvä, että kirjoitit tänne palstalle. Olet monella tapaa rohkea, kun olet uskaltanut hakea apua itsellesi. Voit olla ylpeä itsestäsi – minä ainakin olen sinusta!
Olet siis ottanut ensimmäiset askeleet ja rohkaistunut psykologin tapaamiseen, mikä on hienoa. Hän on tietysti tässä vaiheessa sinulle vielä uusi ihminen ja minusta kuulostaa varsin ymmärrettävältä, että näin alkumetreillä keskustelut hänen kanssaan saattavat tuntua hiukan jännittäviltä. Jännittäessään sitä saattaa tulla sanoneeksi jotain, jota ei tarkoitakaan tai kuten itse kuvasit, ”valkoisen valheen”. Ymmärrän sen, että sinua näin jälkikäteen harmittaa tuo asia. Kuitenkaan et ole mielestäni tehnyt mitään väärää etkä varsinkaan mitään sellaista, jota ei voisi korjata.
Kirjoitit, että pelkäät kovasti sitä, että psykologi diagnosoi sinulla syömishäiriön. Ymmärrettävästi ajatus voi tuntua tosi pelottavalta. Mitä olet mieltä, voisiko tuon ajatuksen sanoa psykologille? Luulen, että voisi olla teidän työskentelynne kannalta hyödyllistä, jos uskaltaisit kertoa tuosta pelostasi hänelle. Uskon, että se auttaisi häntä ymmärtämään paremmin sinua ja tilannettasi, ja ottamaan sinun pelkosi ja huolesi huomioon teidän tapaamisillanne. Yksi vaihtoehto voisi olla näyttää tämä tänne palstalle kirjoittamasi viesti hänelle. Silloin hän pääsisi kärryille tilanteesta eikä sinun tarvitsisi selittää kaikkea juurta jaksaen, mikäli se tuntuu vaikealta.
Mietitkin, että tulisit chattiin juttelemaan lisää. Se on mielestäni hyvä ajatus, lämpimästi tervetuloa. Vakiochattimme on auki su-ke klo 17-20, ja lisäksi avaamme silloin tällöin pop up -chatin, jonka ponnahdusikkuna ilmestyy Nuortennetin oikeaan alakulmaan silloin, kun päivystäjä on vapaana. Voit myös kirjoittaa meille nettikirjeen osoitteessa https://www.lastenjanuortennetti.net/ tai soittaa lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111 (avoinna arkisin klo 14-20 sekä viikonloppuisin klo 17-20).
Kaikkea hyvää sinulle,
lämpimin terveisin Lasten ja nuorten netin päivystäjä
AvainmestariHei,
kiitos viestistäsi. Tosi hienoa, että päätit kirjoittaa vielä uudestaan tänne Nuortennettiin.
Viestiäsi lukiessa ajattelin, että olet joutunut kestämään paljon ikäviä asioita. Jokaisella nuorella on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön. On ymmärrettävää että vaikeudet kotona ovat syöneet voimavarojasi. Olisikin tärkeää, että saisit elämääsi sellaista tukea, joka kannattelisi sinua.
Vanhempien käytös vaikuttaa lapsiin, ja monesti lapset omaksuvat sellaisia toimintatapoja, joita vanhemmat käyttävät. On äärimmäisen hienoa, että olet huomannut, miten isäsi toiminta on heijastunut myös sinuun. Onnellista on, että heijastumisesta huolimatta asialle voi tehdä paljon ja omassa elämässä voi toimia eri tavoin. Siinäkin asiassa iso apu voi olla, että elämässä on sellainen turvallinen ihminen, jonka kanssa voi harjoitella toisenlaisia tapoja toimia. Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttaa suuntaa.
Onko elämässäsi tällä hetkellä sellaista aikuista, joka on tukenasi? Voit kääntyä luottamuksellisesti esimerkiksi koulun terveydenhoitajan tai koulukuuraattorin puoleen. Voit myös aina olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimen palveluihin. Meille voi soittaa, kirjoittaa nettikirjeen tai chatata. Lisätietoa palveluistamme löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
On upeaa, että olet kirjoittanut kokemistasi asioista tänne. Toivon sinulle paljon rohkeutta jatkaa avun hakemista. Sinä ansaitset voida hyvin, ja sinun ei tarvitse olla tämän kaiken keskellä yksin.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei,
kiitos viestistäsi, tosi hienoa kun kirjoitit.
Oli kurja lukea, että sinulle ja poikaystävällesi on tullut ero. On ymmärrettävää, että ero tärkeästä ja läheisestä ihmisestä voi vaikuttaa mielialaan. Hienoa kun kirjoitat asiasta, ja ettet ole jäänyt tunteiden kanssa yksin.
Kirjoitit, että olet halunnut että sinut huomataan ja olet sen vuoksi satuttanut itseäsi viiltelemällä. Viiltelyyn voi liittyä monenlaisia syitä ja yksi niistä onkin halu tehdä mielen paha olo näkyväksi. Tosi hienoa, että olet tunnistanut tämän asian itsessäsi. Viiltely valitettavasti voi pidemmän päälle pahentaa oloa sen sijaan, että se helpottaisi ja onkin tärkeä löytää muita keinoja pahan olon käsittelemiseen ja tapoja, joilla kertoa pahasta olosta muille.
Tietääkö kukaan läheisesi, että olet voinut huonosti eron jälkeen? Miltä sinusta tuntuisi puhua heille, jos et vielä ole keskustellut heidän kanssaan? Täällä Nuortennetissä on Huoli puheeksi – lomake, jonka avulla voi olla helpompi ottaa vaikeita asioita puheeksi. Laitan linkin siihen tähän. Löydät linkin kautta ohjeita, kuinka lomaketta voi käyttää: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Tiedäthän, että voit aina myös ottaa yhteyttä Lasten ja nuorten puhelimeen tai nettipalveluihin. Meille voi soittaa, kirjoittaa tai chatata nimettömästi ja maksuttomasti. Olemme tukenasi ja voimme yhdessä kanssasi miettiä, mitkä asiat auttaisivat juuri sinua voimaan paremmin.
Olit rohkea, kun kirjoitit ja kerroit huolistasi. Toivon että jatkat kirjoittamista, tai puhumista. Niin sinulla on parhaat mahdollisuudet saada apua. Monesti jo ihan puhuminen helpottaa oloa, ja esimerkiksi koulusi ammattilaiset (terveydenhoitaja ja koulukuraattori) voivat myös kertoa sinulle, minkälaista muuta apua on myös saatavilla. He ovat koulutettuja ammattilaisia ja osaavat auttaa lapsia kaikenlaisissa hyvinvointiin liittyvissä huolissa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei,
kiitos viestistäsi!
Oli kurja lukea, että olet joutunut kohtaamaan omalla kohdalla masennuksen ja että sen keskellä satutit itseäsi. Hienoa, että olet selvinnyt siitä! Nyt kuitenkin paras ystäväsi ja sinulle tuttu henkilö ovat myös alkaneet voida huonosti, ja sinua pelottaa, että sairastut itsekin uudestaan.
On hyvä, että kirjoitat asiasta ja että haet itsellesi tukea. On tärkeää, että kuuntelet itseäsi ja omaa vointiasi ja että olet huolissasi, kun viiltely on palannut arkeesi. Kun koit masennuksen tunteita, menivätkö ne ohi itsellään, vai saitko siihen tukea läheiseltä aikuiselta tai ammattilaiselta? Mietin, että jos sinulla on elämässäsi sellainen tuttu aikuinen tai ammattilainen, joka tietää, mitä olet joutunut kokemaan ja tietää että olet viillellyt, voisi hän olla nytkin sinun tukenasi. Mitä ajattelet?
Jos olit viimeksi kokemasi kanssa yksin, kannustan sinua harkitsemaan tällä kerralla tuen hakemista itsellesi. Viiltely on palannut elämääsi ja se saattaa olla tällä hetkellä vielä sellainen asia, joka on lähellä sinua ja herkästi palaamassa. Monesti itsensä satuttaminen on keino, jolla pyritään hetkellisesti helpottamaan pahaa oloa, mutta pidemmällä aikavälillä se saattaakin toimia juuri toisin päin ja luoda entistä enemmän pahaa oloa. Siksi olisikin tärkeää, että saisit tukea toisenlaisten keinojen, joilla pahaa oloa voi helpottaa, löytämiseen. Silloin viiltely ei enää olisi se asia, jonka pariin tulee helposti palattua pahan olon kohdatessa.
Toinen syy, miksi minusta olisi hyvä, että sinulla olisi juuri nyt tukea elämässäsi on parhaan ystäväsi sairastuminen. Läheisen ihmisen sairastuminen on aina koettelevaa, ja monesti toisen ihmisen tukena oleminen vie itseltä paljon voimia. Samalla myös itse on kovan paikan edessä, kun huoli läheisestä ihmisestä kuormittaa vielä lisäksi omaa mieltä. Siksi olisikin tärkeää, että sinulla olisi joku, joka kannattelisi sinua ja pitäisi sinusta huolta, että jaksat olla ystäväsi tukena. Lentokoneessakin opastetaan, että ensiksi täytyy pistää itselle happinaamari ja sitten vasta auttaa muita, koska jos kaikilta loppuu puhti, ei ole enää ketään auttamassa toisia. Tässä tilanteessa luotettava ja turvallinen läheinen aikuinen tai ammattilainen voisi olla se sinun tukesi, joka huolehtii että sinulla on riittävästi happea huolehtia sekä itsestäsi että ystävästäsi.
Myös me, Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjät olemme täällä sinua varten. Meille voit soittaa, kirjoittaa nettikirjeen tai chatata. Löydät tietoa palveluistamme täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Pidäthän itsestäsi hyvää huolta? Muista, että sinä olet tärkeä ja ansaitset voida hyvin!
Lämpöisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei,
kiitos viestistäsi, on hyvä että kirjoitit!
Ymmärrän hyvin viestisi perusteella, että kodin likaisuus harmittaa sinua. Uskon, että moni kokisi tilanteessasi harmituksen tunteita. Monille ihmisille sotkuisessa ympäristössä toimiminen on raskasta ja voimia kuluttavaa, ja toisille vielä enemmän kuin toisille. Ymmärrän myös, että sekin on kuormittavaa, jos ei tiedä, mitä ruokaa on turvallista syödä jääkaapista ja mitä ei. Kirjoitit, ettet ole kokenut kauheaa väkivaltaa, mutta että sinun vanhempasi on lyönyt sinua aikaisemmin.
Kirjoittamasi perusteella arki kotonasi vaikuttaa raskaalta ja sen vuoksi minulle herää huoli sinusta ja sisaruksistasi. Onko sinulla tällä hetkellä elämässäsi ketään aikuista tai ammattilaista tukenasi? Sinun ei tarvitse kantaa tätä kaikkea yksin harteillasi ja tukea on saatavana. Tiedäthän, että vanhemmalla ei ole missään tilanteessa eikä koskaan oikeutta lyödä lastaan? Se on fyysistä kaltoinkohtelua ja Suomen laki kieltää sen.
Apua ja tukea on saatavilla ja autoon sinun ei tarvitse muuttaa asumaan. Nuorille, jotka ovat alle 18-vuotiaita on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja niissä tilanteissa, joissa kotona on vaikea tai mahdoton olla. Niistä esimerkiksi kuraattori osaa kertoa sinulle oman asuinalueesi osalta enemmän. Vaihtoehtoja on monenlaisia, eikä laitos ole niistä ainoa.
Jos haluat, me täällä Lasten ja nuorten puhelimessa olemme myös tukenasi. Voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111), kirjoittaa meille nettikirjeen tai tulla chattiimme (su-ke klo 17-20). Päivystäjän kanssa voit nimettömästi keskustella tai kirjoittaa tilanteestasi ja voitte yhdessä miettiä, miten asiat voisivat olla nyt tai tulevaisuudessa paremmin.
On tosi hienoa, että kirjoitit, toivon kovasti että jatkat avun hakemista. Vaikka nyt elämäsi on raskasta, tulevaisuus voi olla toisenlainen. Yksin sitä kohti ei tarvitse sinnitellä, vaan tukea on saatavilla. Muista, että me täällä olemme myös aina sinua varten, jos kaipaat kuuntelijaa ja vierelläkulkijaa.
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei ” Samantapaistamutteikuitenkaan”,
kirjoitit myös syömisestäsi ja mainitsit laihtuneesi vaikka pituutta onkin tullut lisää. Olet murrosiässä ja silloinhan oma kroppa muuttuu vauhdilla ja välillä voikin tulla tunne, ettei itse pysy näiden muutosten perässä. Silloin saattaa käydä niin, että alkaa tarkkailemaan omaa kehoaan erityisen paljon ja silloin voi tulla huoli omasta painosta. Kerroit myös pitkään jatkuneesta pahasta olostasi ja se saattaa myös heijastua syömiseen. Tilanteesi herättää minussa huolta ja sen vuoksi toivon, että pysyisit puhumaan asioistasi luotettavalle aikuiselle esim. terveydenhoitajalle.
Toivon, että haet apua sillä sinä olet ansainnut kaiken avun ja tuen.
AvainmestariMoikka,
Kiitos viestistäsi!
Kirjoitat, että sinulla on pakkomielle vereen ja viiltelet, koska saat siitä mielihyvää. Viiltely ja muu itsen vahingoittaminen on monelle nuorelle keino purkaa ahdistusta ja pahaa oloa sekä hallita sellaisia tunteita, jotka tuntuvat vaikeilta tai hallitsemattomilta. Jotkut viiltelijöistä kuvaavat samaa kuin sinä – viiltelystä saa mielihyvää. Tämä liittyy siihen, että kun ihminen kokee kovaa kipua, hänen elimistönsä vapauttaa samalla endorfiineja eli mielihyvähormonia. Viiltelyn tuottama hyvän olon tunne on kuitenkin vain hetkellistä ja sillä sen taustalla oleva paha olo ei yleensä katoa viiltelemällä. Se, että olet koukussa viiltelyyn, herättää minussa suurta huolta, sillä viiltely on yleensä viesti juurikin sisäisestä pahasta olosta. Pohdinkin, miten voit ja millainen on elämäntilanteesi? Olen sitä mieltä, että tarvitset apua ja tukea itsellesi ja olet kaiken sen avun arvoinen!
Pohdin myös ajatuksiasi siitä, miten sinua puukotetaan tai sinä puukotat. Myös nämä ajatuksesi herättävät minussa huolta ja mielestäni olisi hyvä, että voisit puhua niistä jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Olisi hyvä, jos voisit olla yhteydessä tänne Lasten ja nuorten puhelin- ja nettipalveluihin joko soittamalla puhelimeen, chattaamalla tai kirjoittaa nettikirjeen. Tällöin voisit rauhassa jutella luotettavan aikuisen kanssa anonyymisti viiltelystä sekä siihen liittyvistä ajatuksistasi liittyen puukottamiseen ja tappamiseen. Jos et halua olla yhteydessä tänne, kehotan sinua pohtimaan, voisitko rohkaistua juttelemaan vanhemmillesi, koulussa terveydenhoitajalle tai kuraattorille tai jollekin muulle elämäsi aikuiselle.
Jos päätät olla yhteydessä meihin niin puhelin päivystää ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20. Chattailemaan voi tulla su-ke klo 17-20 ja nettikirjepalvelu puolestaan on auki 24/7 vuoden jokaisena päivänä.
Kiitos avoimesta ja rohkeasta viestistäsi ja tsemppiä sinulle toivottaa,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariNimimerkki ”Samantapaista” kyseli vielä milloin viestit moderoidaan – ja kyllä, se on juurikin ihan oikea sana. :)
Työntekijä katsoo viikoittain uudet viestit läpi ja välittää sitten ne päivystäjille vastattaviksi. Heti, kun päivystäjä on vastannut viestiin niin julkaisemme samaan aikaan nuoren viestin ja päivystäjän kirjoittaman vastauksen. Se vähän vaihtelee milloin päivystäjät pääsevät vastaamaan viesteihinne ja sen takia viestien julkaisu saattaa joskus kestää. Toki yritämme vastailla viesteihinne niin pian kuin mahdollista.
AvainmestariHeippa ”Samantapaista”,
ikävä kuulla, että kärsit uniongelmista, sillä uni on hyvinvoinnille ihan yhtä tärkeätä kuin ravinto ja liikunta. Onkin todella hyvä, että olet lähtenyt ottamaan selvää mitä uniongelmille voi tehdä.
Ihan ensimmäiseksi voisit miettiä onko vuorokausirytmisi säännöllinen eli menetkö nukkumaan aina suht samaan aikaan. Säännöllinen vuorokausirytmi helpottaa nukahtamaan ajoissa. Illat olisi hyvä myös rauhoittaa eli mitään raskasta liikuntaa ei tulisi tehdä pariin tuntiin ennen nukkumaan menoa ja älylaitteilla oloa tulisi myös silloin välttää. Viikonloppuisin tulisi myös pitää unirytmistä kiinni ja se voikin tuntua vähän vaikealta, sillä silloinhan olisi usein kiva valvoa myöhään. Jos viikonloppuisin tulee nukuttua puolille päivin niin arkisin voi olla todella vaikeata palata takaisin siihen normaaliin unirytmiin.Tosi kurjalta kuulostaa se, että välillä et saa ollenkaan unta. Seuraava päivä tuntuu silloin varmasti raskaalta. En tiedä nukutko joskus päiväunia, mutta jos nukut niin ne olisi hyvä pitää noin puolen tunnin mittaisina sillä muuten ne taas vaikuttavat haitallisesti yöuniin. Lisää vinkkejä aiheeseen löydät täältä: https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/itsehoito/unettomuuden_omahoito/Pages/default.aspx
Jos uniongelmasi ovat jatkuneet pitkään suosittelisin, että kävisit puhumassa niistä koulun terveydenhoitajalle tai jos, et ole koulussa niin voit varata ajan terveysasemalle.
Hyviä yöunia sinulle toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei ”Samantapaistamutteikuitenkaan” ,
hyvä, kun kirjoitit meille. On ikävä kuulla, että olet joutunut kärsimään niin pahasta olosta, että se on saanut sinut viiltelemään sekä harkitsemaan itsemurhaa. Vaikka tilanteesi kuulostaa rankalta, niin olen iloinen siitä, että olet kirjoittanut meille. Näistä asioista puhuminen tai kirjoittaminen ei ole kenellekään helppoa. Sinulta on kuitenkin löytynyt riittävä rohkeus ottaa asia puheeksi ja se on ihailtavaa.
Se, että viiltelet ja käytät joskus huumeita ovat ehkä asioita, joilla yrität lievittää pahaa oloasi. Sitä saattaa ajatella, että olo helpottuu, jos satuttaa itseään ja paha olo tuntuu konkreettisena kipuna. Kirjoititkin, että vaadit itseltäsi välillä liikaa, ja joskus viiltely saattaa olla myös itsensä rankaisemista, jos tuntuu ettei riitä tai kelpaa ja ajattelee, että ansaitsee tulla satutetuksi.
Kukaan ei kuitenkaan ansaitse tulla satutetuksi. Et sinäkään! Sinä ansaitsisit lempeyttä ja huolenpitoa. Muistathan sen. Kerroit, ettet oikein viihdy kotona ja vanhempasi ovat tiukkoja. Osaavatkohan he aavistaakaan miten paha olo sinulla on? Mitä ajattelet, muuttuisiko teillä kotona asiat, jos he tietäisivät sinun voinnistasi?
Kerrot, että pahaa oloasi on jo jatkunut yli kolme vuotta ja mikäli ymmärsin oikein niin, et ole puhunut tästä kenellekään. Kaikille sinun ei tarvitsekaan asioistasi kertoa, mutta jos löytäisit jonkun luotettavan aikuisen, se olisi jo hienoa. Voisitko ajatella, että kertoisit tilanteesta myös vanhemmillesi tai jollekulle muulle lähipiirissäsi? Paha olosi on jatkunut jo niin pitkään, että siihen olisi hyvä saada apua. Entä voisitkohan mennä juttelemaan asioista koulusi terveydenhoitajan tai kuraattorin kanssa .Ymmärrän, että asioiden puheeksi ottaminen voi olla todella vaikeata ja joskus helpottaa, kun kirjoittaa asioita etukäteen paperille. Nuortennetistä löytyy myös huoli puheeksi -lomake, jonka voit täyttää etukäteen ja antaa sitten aikuiselle. Lomakkeen löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/app/uploads/2017/09/Huoli-puheeksi-lomake.pdf
Uskon, että monenlaisista vaikeuksista voi selvitä ja selviääkin. Joskus se vie aikaa, mutta tärkeintä on lähteä etsimään apua ja sitä on saatavilla.
Mikäli haluat jutella meidän kanssamme asioistasi enemmän niin voit myös soittaa meille numeroon 116 111 (ma-pe klo 14-20, la-su klo 17-20) tai kirjoittaa meille kirjeen: https://www.lastenjanuortennetti.net/
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariHei
Kerrot, että entinen paras kaveri on muuttunut etkä ole enää hänen kanssaan ja nyt sinulla ei ole enää läheistä kaveria. Tilanne tuntuu varmasti kurjalta.Murrosikä on valtavaa kehityksen aikaa. Joskus tässä muutoksen ja kehityksen pyörteessä tapahtuu sellaista, mikä vaikuttaa kaverisuhteisiinkin. Kaveri, jonka kanssa on aiemmin jaettu kaikki, ei tunnukaan enää läheisimmältä, vaan sen sijaan joku toinen kaveri alkaakin tuntua läheisemmältä. Näin on varmaan käynyt sinun entisen parhaan kaverin osalta. Ja kerrot itsekin tunteneesi pientä kyllästymisen tunnetta viime vuoden puolella. Sinun on tärkeää muistaa, että tämä muutos ei ole sinun vika tai että olisit tehnyt jotain väärää. Näin vaan välillä tapahtuu.
Muutokseen tottuminen vie aikaa. Vaatii itseltä energiaa yrittää löytää uusia kaveriporukoita ja toisaalta niiltä muilta koulukavereilta vaatii aikaa esimerkiksi huomata, että sinä ja entinen kaverisi olettekin nyt eri porukoissa.
On mukava kuulla, että olet löytänyt tiesi kolmen hengen kaveriporukkaan. Jos tämä tilanne on suhteellisen uusi, niin on aika luonnollista, että et tunne vielä samanlaista yhteenkuuluvuutta kuin entisen parhaan kaverisi kanssa, jonka kanssa ehditte olla ystäviä pitkään. Ystävyys kehittyy vähitellen ja toisaalta jokainen ystävyys on erilainen.
On kivaa, että sinulla on seuraa koulussa. Kannattaa olla avoimin mielin ja saattaa käydä vaikka niin, että sattuman myötä tulet juttuun jonkun sinulle vieraamman koulukaverin kanssa ja yks kaks huomaatte, että teillä onkin paljon yhteistä.
Kaveruudesta löydät lisää tieto nuorten netin sivuilta: https://www.nuortennetti.fi/ihmissuhteet/kaverit/
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariHeippa sinä 10-vuotias tyttö!
Kertomasi perusteella sinulla on alkanut murrosikä ja fyysisiäkin muutoksia on kehossasi ilmaantunut, mm. karvan sekä rintojen kasvua. Murrosikä ja sen tuomat muutokset niin kehossa kuin mielessäkin voivat hämmentää ja ujostuttaakin ja onkin tavallista, että lapset ja nuoret saattavat hieman piilotella näitä muutoksia muilta. Se on ihan ymmärrettävää, mutta haluan samalla korostaa, että nuo muutokset ovat täysin luonnollisia ja normaaleja juttuja matkalla lapsesta nuoreksi ja pikkuhiljaa kohti aikuisuutta. Voit olla iloinen siitä, että kroppasi on terve ja kehittyy normaalisti!
Pohdit, pitäisikö sinun sheivata karvoitustasi. Tähän ei ole yhtä oikeaa vastausta. Jokainen meistä saa pitää karvansa tai sheivata ne, jos haluaa olla ja elää ilman karvoja. Lähtisin kuitenkin pohtimaan asiaa siltä kannalta, mikä itsestäsi tuntuu parhaalta. Jos päädyt sheivaamaan karvoitustasi, huolehdithan hygieniasta ja käytät vain puhdasta sheiveriä.
Kerroit myös, että ollessasi rannalla pojat olivat tulleet kurkkimaan pukkariin ja puristelemaan sinua rinnoista. Rinnat, kuten koko muukin kehosi on sinun ja sinä saat päättää, kuka sinua koskee ja minne. Sinulla on siis oikeus koskemattomuuteen ja tämä poika toimi väärin sinua kohtaan. Kerroitko tapahtuneesta opettajalle tai jollekin muulle aikuiselle? Jos et, mutta asia vielä mietityttää sinua, ovat lähellä olevat aikuiset sinua varten ja voit ottaa asian puheeksi vielä nytkin, vaikka tapahtuneesta olisi kulunut aikaa. Jatkossa, jos samanlaisia tilanteita osuu kohdallesi, rohkaisen sinua juttelemaan jollekin aikuiselle tapahtuneesta. Voit myös sanoa tekijälle napakasti, että lopettaa sinun koskettelun/puristelun ja kertoa, että se mitä hän tekee, on väärin.
Jos murrosikä tai muut viestissä kertomasi asiat vielä mietityttävät sinua, voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen, p. 116 11 tai chatata tai kirjoittaa nettikirjeen. Sinulle vastaavat luotettavat, mukavat aikuiset päivystäjät kaikissa kanavissa.
Iloa kevään odotukseen toivottaa,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariHei,
sinulla on varmasti tosi paha olla, jos sinusta tuntuu siltä, että haluaisit kuolla. En tiedä miksi sinulla on tällainen tunne, mutta toivon kovasti, että hakisit apua tilanteeseesi ja tänne kirjoittaminen on ollut jo ensimmäinen askel siihen, kiitos siitä. Aina ei ole helppoa puhua omista asioistaan ja avun hakeminen saattaa myös jännittää ja se on täysin ymmärrettävää.
Kuka olisi sinun lähipiirissäsi sellainen aikuinen, kenelle voisit pahasta olostasi kertoa? Mikäli olet koulussa niin sinulla on mahdollisuus mennä juttelemaan koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa, heidän tehtävä on auttaa ja tukea lapsia ja nuoria ja ohjata tarvittaessa oikean avun piiriin. Puhumista voi helpottaa se, että kirjoittaa asiat etukäteen paperille ja antaa sen aikuiselle niin hän osaa lähteä juttelemaan oikeista aiheista. Nuortennetistä löytyy myös huoli puheeksi -lomake, jonka voi täyttää etukäteen ja antaa sen esim. koulukuraattorille tai kenet koetkaan helpoimmin lähestyttäväksi aikuiseksi. Lomake löytyy täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Me täällä lasten ja nuorten puhelimessa mielellään myös kuuntelemme sinua! Haluaisitko kirjoittaa asioistasi enemmän kirjepalveluumme niin osaisimme ehkä paremmin auttaa sinua: https://www.lastenjanuortennetti.net/
Muista, että sinä olet arvokas ja ansaitset kaiken avun ja tuen!
Sinulle kaikkea hyvää toivottaen,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit