Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei, kiitos viestistäsi! Kiva, että kirjoitit tänne, vaikka samalla kurja kuulla, että tunnet olosi niin huonoksi sukulaistesi seurassa. Kerrot, että sinulla on läheiset välit sukulaistesi kanssa ja he merkitsevät sinulle paljon, vaikka toisaalta yhdessäolo tuntuu myös vaikealta. On hyvin ymmärrettävää, että joskus läheisten seurassa voi syntyä ristiriitaisiakin tunteita. Aina selvää syytä huonolle ololle ei ole helppo löytää ja se saattaakin herättää hämmennystä. Minusta on kuitenkin hienoa, että olet tunnistanut huonon olosi ja haluat sitä käsitellä.

Kerrot, että sukulaistesi kanssa ei ole tapahtunut mitään sellaista, josta suoraan seuraisi huonoa oloa. Viestistäsi kuitenkin tulkitsen, että jollain tavalla vertaat itseäsi serkkuihisi, mikä aiheuttaa sinussa huonommuuden tunteita. Selvästi huonommuuden tunne on sinulla kovin voimakas, kun sen myötä sinulle on tullut jopa itsetuhoisia ajatuksia.

Joskus voi olla niin, että jotkut ihmiset herättävät meissä voimakkaita tunteita, vaikka eivät varsinaisesti olekaan niihin tunteisiin syyllisiä. On hyvin tavallista, että jos on itsellä epävarma olo, niin silloin saattaa verrata itseään muihin ja tuntea olonsa sen takia huonoksi. Voisiko olla, että sinulla on serkkujesi kanssa hieman tällainen tilanne? Sukulaisesi eivät varmastikaan toivoisi, että sinulla on huono olo heidän seurassaan, mutta jonkinlainen sisäinen epävarmuus kuitenkin tekee yhdessäolostanne sinulle hankalaa.

Minusta olisi tärkeää, että saisit keskustella enemmänkin noista tuntemuksistasi. Itsetuhoiset ajatukset ja viiltely ovat aina vakava asia ja tarkoittavat sitä, että huonoa oloa pitäisi päästä jotenkin muulla tavoin purkamaan. Väitän, että esimerkiksi asiasta keskustelu auttaisi sinua paljon enemmän kuin itsesi satuttaminen. Itsesi satuttamisesta olosi tulee lopulta vain huonommaksi. Voisitko ajatella, että menisit kertomaan huonosta olostasi esimerkiksi koulukuraattorille tai terveydenhoitajalle? He ovat paikalla juuri siksi, että voisivat tällaisissa asioissa olla avuksi.

On todella hienoa ja arvokasta, että teillä on sukulaistesi kanssa läheiset välit. Toivoisin, että saisit läheisissä ihmissuhteissasi kokea ahdistuksen sijaan enemmän iloa, tyytyväisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Tämä on varmasti mahdollista, jos pääsisit selvittelemään tarkemmin niitä todellisia huonon olon taustalla olevia syitä ja hakemaan niihin apua.

Toivon sinulle rohkeutta tuen hakemiseen ja kaunista kesää!

Terveisin
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei,

kiitos viestistäsi ja rohkeudestasi kirjoittaa meille. Kiusaaminen on todella ikävää eikä kenenkään pitäisi joutua sitä kokemaan. Tiedäthän sen, että kiusaaminen ei ole millään tavalla sinun syytäsi vaan se on aina väärin! Usein käy niin, että kiusaaminen muodostuu pikemminkin tavaksi, jolla kiusaaja dominoi uhriaan ja varmistelee asemaansa porukassa eli kiusaamiselle ei aina ole edes mitään oikeaa syytä.

Kuulostaa todella kurjalta, että sukulaisesi ovat haukkuneet sinua noin rumasti! Se kertoo heidän kyvyttömyydestään käydä rakentavaa keskustelua, jos pitää turvautua noin alhaisiin loukkauksiin. Kerroit, ettet ole uskaltanut poistua kotoasi kiusaamisen takia ja sen takia pohdin, että miten vakavaa kiusaaminen on. Tiesitkö, että kiusaaminen on silloin rikollista toimintaa, kun se täyttää lainsäädännössä rikokselle asetetut tunnusmerkit esim. kunnianloukkaus, laiton uhkaus, lievä pahoinpitely ja pahoinpitely. Sinulla on siis oikeus olla yhteydessä poliisiin, mikäli jotkut näistä merkeistä täyttyvät.

Kerroit, että sinua on kiusattu melkein 10 vuotta ja koet sen muuttaneen sinua paljon. Pitkään jatkunut kiusaaminen jättääkin usein jäljet kiusattuun. Toivon todella, ettet enää yritä satuttaa itseäsi, sillä se ei koskaan ole ratkaisu ongelmiin. Sinun pitäisi päästä puhumaan kaikista kokemistasi asioista ja sitä kautta saisit apua pahaan oloosi. Ehdottaisin, että menisit puhumaan koulukuraattorisi kanssa, sillä he usein ovat vielä kesäkuun alunkin töissä. Kerroit, ettet ole uskaltanut mennä kouluun, mutta nyt kesäloman alkaessa, et joutuisi kohtaamaan kiusaajiasi koululla. Koulusi nettisivuilta löytyy varmasti kuraattorin yhteystiedot, niin voisit vaikka laittaa hänelle viestiä. Voit myös olla yhteydessä terveysasemalle ja varata sieltä ajan. Muista, että sinä ansaitset kaiken mahdollisen avun ja sitä on saatavilla!

Voit myös soittaa lasten ja nuorten puhelimeen ja jutella luottamuksellisesti asioistasi päivystäjämme kanssa. P. 116 111, ma – pe klo 14 – 20 ja la – su klo 17 – 20. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin puhuminen helpottaa pahaa oloa ja siksi toivon, että pääset puhumaan asioistasi luotettavalle aikuiselle! Olen todella iloinen, että olet ottanut ensi askeleen avun hakemiseen kirjoittamalla tänne – kiitos siitä.
Sinä olet ainutlaatuinen ja sinulla on oikeus saada hyviä asioita elämääsi!

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Olen tosi pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan.

On ymmärrettävää, että tilanne ahdistaa sinua, mutta rikkomalla esineitä tai hakkaamalla “haukkuja” koulussa tai jossain muualla, ei voi ratkaista tilannetta. Tämä “haukkuja” kuulostaa minusta ehkä hieman epävarmalta ja ehkä hänen omat motiivinsa toimia niin kuin hän toimii, voivat olla osoitus tietämättömyydestä ja pelosta jotain sellaista kohtaan, joka on hänelle itselleen vierasta.

Olisi tärkeää, että juttelisit asiasta koulussa opettajalle, kuraattorille tai terveydenhoitajalle. Jos sinusta tuntuu, ettei opettaja välitä niin ehkäpä voisit puhua kuraattorille näistä asioista? Keskustelemalla tilanteesta voi päästä asiassa eteenpäin. Keskusteluun voisi pyytää mukaan “haukkujan”. Asiaan pitää saada muutos. Kenelläkään ei ole oikeutta haukkua toisia minkään henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella. Keskustelussa voisit ottaa esille oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja toisen kohtelemisen samoin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Asettuminen toisen asemaan voi myös havahduttaa “haukkujan”. Miltä sinusta tuntuisi, jos sinua kohdeltaisiin näin? – on aina hyvä kysymys kysyä “haukkujalta”.

Kerroit, että sinulla on todettu masennus. Päättelen siitä, että sinulla on hoitokontakti, missä toivottavasti pystyt puhumaan asioistasi ja jollain tasolla pystyt myös ratkaisemaan joitain asioita.

Hyvä, että otat aktiivisesti myös yhteyttä vaikkapa tänne. Se kertoo siitä, että sinulla on halu ratkaista ongelmiasi.

Toivottavasti näistä sanoista on sinulle jotain apua. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kaikesta huolimatta ihanaa ja aurinkoista kesää!

Ystävällisin terveisin
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi!

Kylläpä syntyi soppa yhdestä vessaan menemisestä! Kuulostaa siltä, että opettaja ja rehtori eivät ole yhtään ymmärtäneet mitä tapahtui ja miten sinä olet kokenut tilanteen. Olisikin äärimmäisen tärkeää, että saisit purkaa ja käsitellä asian ja että kaikki osapuolet ymmärtäisivät mitä tapahtui.

Kun ihminen kokee jotain pelottavaa, niin silloin se reagoi joko pakenemalla, taistelemalla tai sitten jähmettymällä. Emme voi vaikuttaa noihin reaktioihin ja ne ovat meillä hermostossa luonnostaan. Kuulostaa siltä, että olet jähmettynyt. Voimme oppia käsittelemään pelkäämiämme asioita, jotta ne eivät pelota enää niin paljon ja sen myötä erilaiset reaktiotkin vähenee tai pienenee. Kuten tuolla aikaisemmin mainitsin, niin olisi tärkeää, että pääsisit puhumaan jonkun turvallisen ihmisen kanssa siitä mitä sinulle tapahtui siellä vessassa. Se mitä sinulle tapahtui tuntui varmasti aivan kamalalta, mutta et ole yksin ja sinun ei tarvitse jäädä yksin.

Kenelle voisit puhua ensin? Voisitko aloittaa äidistä tai koulukuraattorista. Viestistäsi ilmeni hyvin mitä tapahtui ja miten koit, ettet voi tehdä yhtään mitään. Joten voisit näyttää kirjoittamasi viestin äidillesi, kuraattorille ja sitten jopa myös rehtorille ja opettajalle. Voisit printata sen ja kirjoittaa yläreunaan vaikka, että “Näin minä koin tilanteen. Minua pelotti niin paljon, että menin lukkoon.” Miltä tämä kuulostaisi? Näin puhumisen aloittaminen voisi helpottua.

Sitten elämässä tapahtuu kaikenlaisia väärinymmärryksiä. Niistä voi päästä yli, niistä voi myös oppia ja usko tai älä niille voi joskus myöhemmin jopa nauraa. Toisten ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen kehittyy myös sitä treenaamalla eli puhuminen ja sitten myös toisten kuunteleminen on taito, joka kehittyy. Kun joskus menee lukkoon ja ei pysty sanomaan sanaakaan, niin voi tulla väärinymmärretyksi, kun kenenkään ajatuksiin ja tunnetiloihin ei voi ulkopuolelta nähdä. Olemme erilaisia ja reagoimme asioihin eri tavalla. Sitten, kun tunnistaa itsessään sen, että saattaa näin reagoida ja jos lähipiiri tietää siitä, niin silloin kaikki tietää, että mistä saattaa olla kysymys.

Olet ottanut jo rohkean askeleen, kun kirjoitit meille. Jatka samaan malliin, että saat asiaan selvyyden.

Rohkeutta toivottaa
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei Siiri,

kerroit, että olet joutunut odottamaan jo kuukauden vastausta kirjeeseesi. Olen erittäin pahoillani tästä ja hyvä, että laitoit viestiä asiasta! Tarkistin äsken asiaa, mutta kirjepalvelussamme ei ole tällä hetkellä yhtään kirjettä, joka olisi odottanut luvattua kahta viikkoa pidempää vastausta. En keksi muuta selitystä kuin teknisen vian, minkä takia kirjeesi ei näy täällä meillä. Tämä on ihan tosi harmillista eikä näin tietenkään pitäisi käydä! Toivon, että jaksaisit kirjoittaa meille uudestaan! Voit myös tulla chattiin juttelemaan tai soittaa lasten ja nuorten puhelimeen.

Ystävällisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen työntekijä

Hei,

kiitos, kun jaoit kokemuksesi meille! On ikävää, ettei opettajasi puuttunut kiusaamiseen vaikka hänen olisi kyllä kuulunut siihen puuttua. Toimit todella hienosti, kun kerroit asiasta sitten vanhemmillesi, jotka sitten puuttuivat asiaan. Ihana oli kuulla, että kiusaaminen päättyi siihen.

Kiusaaminen on asia, johon pitää aina puuttua ja sen vuoksi onkin tosi tärkeätä, että siitä kerrotaan jollekin aikuiselle esim. opettajalle, kuraattorille tai vanhemmille. Oletkin toiminut esimerkillisesti näin tehdessäsi.

Aurinkoisin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei, kiitos kirjeestäsi. Onpa kurjaa, että sinulla on niin kova ahdistus, että laitoskin tuntuisi nyt hyvältä vaihtoehdolta.
Kerroit sytyttäneesi kouluun tulipalon, mutta viestistäsi ei käynyt ilmi, että tiedetäänkö sinun aiheuttaneen sen. Uskon, että tapahtunut ahdistaa sinua ja varsinkin, jos olet joutunut pitämään sitä sisälläsi koko ajan, on ahdistus varmasti vain kasvanut. Se, että tunnet ahdistuneisuutta tapahtuneesta kertoo myös siitä, että tiedät toimineesi väärin ja ehkä kadutkin tekoa? Ei ole mitenkään tavatonta, että varsinkin nuorena tulee syyllistyttyä hölmöilyihin pienempiin tai joskus myös isompiin. Tärkeintä on se, että tajuaa toimineensa väärin ja katuu tekojaan.
Kerroit vanhempiesi huutavan sinulle ja se on tietenkin ikävää, sillä asioista voisi myös keskustella rauhallisesti ilman huutoa. Oletko pystynyt sanomaan vanhemmillesi, että haluaisit jutella heidän kanssaan ilman, että he huutaisivat? Tai voisitko kirjoittaa heille viestin, jossa kerrot ahdistuneisuudestasi ja siitä, että heidän huuto vain pahentaa sitä? Toivon kovasti, että pääsisit ahdistuneisuudestasi eroon ja uskon, että siihen auttaa puhuminen. Jos vanhemmille puhuminen tuntuu vaikealta niin voisitko mennä juttelemaan koulukuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa? Omista asioistaan puhuminen ei aina ole helppoa ja sekin voi ahdistaa etukäteen, mutta uskon, että siitä on sinulle loppupeleissä enemmän hyötyä kuin haittaa. Voit myös täyttää etukäteen huoli puheeksi -lomakkeen ja antaa sen esim. kuraattorille niin sinun ei tarvitse aloittaa itse keskustelua. Linkki lomakkeeseen: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/

Kerroit, ettei porukoissasi ole mitään ongelmaa, mutta silti haluaisit laitokseen. Joskus, kun oikein ahdistaa niin voi tuntua siltä, että mikä tahansa paikka olisi parempi kuin koti. En tiedä minkä verran tiedät laitoksista, mutta ne ovat niitä viimesijaisia paikkoja, joilla pyritään turvaamaan lapselle turvalliset olosuhteet, jos kotona niitä ei pystytä tarjoamaan. Viestistäsi tuli kuitenkin se kuva, että vanhempasi ovat ihan ok ja ehkäpä tunnelma kotona muuttuisi positiivisemmaksi, jos saisit kerrottua vanhemmille olostasi.
Muistathan, että voit myös soittaa lasten ja nuorten puhelimeen tai tulla chattiin ja jutella täysin anonyymisti asioistasi päivystäjämme kanssa. Olet jo ollut tosi reipas ja rohkea kirjoittaessasi tänne!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä