Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Kiitos viestistä ja hienoa, että et ole jäänyt yksin asian kanssa, vaan päätit kirjoittaa tänne.

En ole terveydenhuollon ammattilainen, joten en osaa sen tarkemmin kommentoida juuri dissosiaatioihin liittyen. Traumaattinen kokemus voi kuitenkin kuormittaa monella tavalla vielä kokemuksen jälkeenkin ja ei varmastikaan ole epätavallista, että sellaisen jälkeen voi kokea erilaisia psyykkisiä oireita. Oletkin tunnistanut, että dissosiaatioita on ollut useammin tapahtuman jälkeen. Kuulostaa myös, että elämässäsi ja mielessäsi on tällä hetkellä muutenkin paljon kaikkea!

Jos on kokenut jotakin traumaattista, niin olisi tärkeää, että sitä pääsee käsittelemään jonkun kanssa. Tällaisten asioiden kanssa ei pidä jäädä yksin, sillä muuten psyykkinen kuorma voi kasvaa liian isoksi. Oletko kertonut tästä traumaattisesta kokemuksesta vielä kenellekään aikuiselle?

Toivoisinkin, että seuraava askel sinulla olisi se, että hakisit itsellesi tukea asian käsittelyyn sekä saisit kerrottua dissosiaatiosta jollekin ammattilaiselle. Apua voi hakea esimerkiksi koulun terveydenhoitajalta, psykologilta tai kuraattorilta. Jos sinulla on jo jokin hoitokontakti, niin asian voi ottaa myös siellä puheeksi.

Ammattilaisen lisäksi toivoisin, että voisit kertoa oireistasi ja mieltä painavista asioista myös jollekin omalle läheiselle aikuiselle. Se voi joskus myös jo vähän keventää omaa oloa, jos pääsee purkamaan omia ajatuksiaan jollekin luotettavalle ja turvalliselle ihmiselle.

Jos haluat jutella tästä tai ihan jostakin muusta aiheesta nimettömästi ja luottamuksellisesti, voit myös soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/

Muista, että yksin ei tarvitse pärjätä vaikeiden asioiden kanssa. Mukavaa kevättä ja paljon tsemppiä ysiluokan loppuun!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi, jossa pohdit tosi tärkeää asiaa eli avun saamista silloin, kun voi huonosti.

Pahasta olosta puhuminen on monille vaikeaa, ainakin aluksi. Se ei tosiaan aina näy ulos päin ja vaikka joku siitä kysyisikin, niin silti voi olla vaikeaa vastata rehellisesti ja sanoa, että oikeasti voi huonosti ja tarvitsee apua. Jos paha olo ei näy eikä lapsi kerro siitä edes kysyttäessä, aikuisten onkin tosi vaikeaa tietää, mitä lapselle todellisuudessa kuuluu. Toki asiaa helpottaa se, että asiasta kysyy tarpeeksi usein ja kertoo, että on tarvittaessa apuna, jos lapsi joskus tarvitsee tukea jossain asiassa.

Joskus auttaa, jos kertoo asiasta vaikka kaverille ja saa tämän muukaan, kun kertoo pahasta olosta jollekin aikuiselle. Joillekin taas on helpompaa laittaa asiasta viestiä. Kolmas tapa kertoa jostain ikävästä asiasta on, että ottaa sen esille ensin yleisellä tasolla ja vasta sitten kertoo, että asia on itse asiassa omakohtainen.

Olen tosi pahoillani, että sinäkin voit huonosti ja satutat itseäsi etkä ole vielä kertonut siitä kenellekään. Toivottavasti sinulla on ympärilläsi luotettavia aikuisia, jotka välittävät sinusta. Seuraavan kerran, kun joku kysyy sinulta, mitä kuuluu tai miten päivä meni, niin mitä jos vastaisit siihen, että ”No itse asiassa nyt oli taas tosi vaikea päivä” tms. Jos kukaan ei koskaan kysy sinulta kuulumisia, niin luuletko, että voisit joskus sanoa huoltajillesi, että sinulla on tärkeää asiaa, josta haluaisit puhua. Ja että olosi on ollut jonkin aikaa tosi huono.

Jos läheisille on vaikeaa puhua, niin lasten apuna on onneksi moni koulun ammattilainen: terkkari, kuraattori, psykologi ja joissain koulussa kouluvalmentajat, koulunuorisotyöntekijät ja psyykkarit. Kelle tahansa heille voi laittaa viestiä, että voi huonosti ja haluaisi apua. He kyllä tietävät, miten asiassa sitten edetään.

Aina voi myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen tai tulla chattiin juttelemaan. Kun asiasta puhuu ensimmäisen kerran, on seuraava kerta aina helpompi! Voimme myös yhdessä laatia viestin jollekin elämässäsi olevalle aikuiselle, jos haluat. Asiat selviää kyllä, kun niistä juttelee, usko vain!

Haethan itsellesi apua, jotta voit taas hyvin!

Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos hyvästä kysymyksestä! Aivan kaiken ikäiset saavat Suomessa hoitoa mielenterveyden pulmiin. Alle 13-vuotiaat lastenpsykiatriselta, 13-17-vuotiaat nuorisopsykiatriselta ja yli 18-vuotiaat aikuispsykiatrialta. Hakiessaan apua ihmisen ei tarvitse itse tietää, kuka häntä hoitaa ja missä. Voi vain varata ajan kouluterkkarille tai terveyskeskukseen ja ammattilaiset hoitavat asian siitä eteenpäin ja kertovat, miten ja missä hoito aloitetaan toki jutellen siitä yhdessä ihmisen itsensä kanssa.

Jos siis koet, että tarvitset apua mielen hyvinvointiin liittyvissä asioissa ja olet 11-vuotias, suosittelen että varaisit ajan koulusi terkkarilta. Kerro hänelle, miten voit ja mitkä asiat sinua painavat tai huolettavat. Hän osaa auttaa sinua siitä eteenpäin. Näissä asioissa sinua osaavat auttaa myös koulukuraattori, kouluvalmentaja ja psyykkari, jos koulussasi on sellaisia.

On hienoa, että haluat pitää itsestäsi hyvää huolta! Kerrothan voinnistasi aina myös huoltajillesi. Heidän tehtävänään on pitää sinusta hyvää huolta ja hakea sinulle apua, jos sitä tarvitset. Jos huoltajasi eivät pidä sinusta huolta, kerrothan senkin terkkarillesi tai jollekin muulle koulun ammattilaiselle.

Jos haluat jutella asiasta lisää tai kysyä jotain, soita meille numeroon 116 111. Puhelu ei maksa sinulle mitään ja voit jutella täysin nimettömästi. Jos sinun on helpompi kirjoittaa, chat on meillä auki joka päivä klo 17-20. Autamme sinua mielellämme, olet rakas ja tärkeä!

Lämpöisin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei sinä,

Aluksi haluan lähettää sinulle lämpimän halauksen ja kertoa, että sinulla on väliä. Sinulla ja elämälläsi on merkitystä ja olet hyvä juuri sellaisena kuin olet. Olemme sitten minkä kokoisia, näköisiä tai luonteeltamme minkälaisia tahansa, meistä jokaisella on yhtäläinen oikeus voida hyvin ja saada apua.

Kerrot, ettet halua satuttaa itseäsi, koska et halua, että läheisesi tulisivat surullisiksi. Olen iloinen puolestasi, että ympärilläsi on ihmisiä, jotka ovat sinulle rakkaita ja joille olet varmasti myös rakas ja tärkeä. Rakkaat ihmiset ovatkin hyvä syy hakea itselleen apua ja tukea ja toivon, että saat heiltä myös tukea avun hakemiseen.

Se, että ajattelet kuolemaa ja itsesi satuttamista, kertoo siitä, että olosi on niin raskas ja vaikea, ettet pärjää yksin. Kerrot myös olleesi mielisairaalassa, joten oletan että olet ollut jo hoidon ja avun piirissä ja toivon että olet sitä edelleen. Ikävä kuulla, että sinulla on hoidosta huonoja kokemuksia. Toivon kuitenkin, ettei nämä kokemukset estä sinua ottamasta vastaan apua ja tukea. Sinä ansaitset voida paremmin.

Yritä olla armollinen itsellesi, et voi pahalle olollesi mitään etkä ole siihen syypää. Ympärilläsi on ihmisiä, jotka osaavat ja haluavat auttaa sinua voimaan paremmin. Toivon, että rohkaistut kertomaan ajatuksistasi heille tai vaikka näyttämään tänne kirjoittamasi viestin.

Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi, jos sitä tarvitset. Olemme joka päivä auki ja meille voi jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Lisäksi samassa numerossa päivystää arki-iltaisin klo 20–24 nuorten Tukilinja, sieltä saa apua ja tukea pahan olon hetkellä.

Ethän jää yksin pahan olosi kanssa <3

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei ”dankku”!

Kiitos viestistäsi! Oli tosi hyvä, että kirjoitit tänne kaikesta, mikä mieltäsi on painanut.

Oli ikävää kuulla, että sinulla on vaikea olla kotona, etkä tunne oloasi turvalliseksi oikein missään. Perheen aikuisten tehtävänä on asettaa rajoja, mutta samalla aivan yhtä tärkeää on, että sinä koet olosi turvalliseksi ja kotona olisi hyvä olla. Myös mielenterveyteen liittyviin pulmiin ja muihin haasteisiin on aina tärkeää saada apua!

Kuulostaa siltä, että sinulla on hyviä ja välittäviä kavereita, kun he ovat kannustaneet sinua hakemaan apua. He ovat ihan oikeassa siinä, että apua sinun olisikin hyvä hakea. Ymmärrän kuitenkin, että avun hakeminen voi tuntua vaikealta.

Apua esimerkiksi mielenterveyden haasteisiin ja perhehuoliin voi saada esimerkiksi koulun ammattilaisilta. Ammattilaiset ovat tottuneet kohtaamaan monenlaisia haastavia tilanteita ja osaavat olla tukenasi. Apua voi hakea esimerkiksi koulukuraattorilta tai kertoa tilanteestaan opettajalle tai jollekin muulle työntekijälle. Entä luuletko, että pystyisit kertomaan vanhemmillesi tai isäpuolellesi, miltä sinusta tuntuu? Jos perheen aikuisille puhuminen ei tunnu hyvältä ajatukselta, niin tärkeää on, että voit tukeutua johonkin aikuiseen, kenet koet turvalliseksi.

Avun hakeminen ja huolien puheeksi ottaminen voi kuitenkin ymmärrettävästi tuntua jännittävältä, varsinkin, jos kyseessä on ihminen, jota ei tunne. Puheeksi ottaminen voi olla vaikeaa, vaikka kyseessä olisikin ihan tuttu, läheinen aikuinen.

Ilmeisesti kaverisi tietävät tilanteestasi jonkin verran ja ovat kertoneet epäilevänsä sinulla olevan autismin ja masennuksen oireita. Hienoa, että olet heille pystynyt puhumaan ja hienoa myös, että he ovat huomanneet, että tarvitset apua. Mitä luulet, voisitko pyytää jotakin kaveriasi sinulle henkiseksi tueksi, kun menet juttelemaan jonkun aikuisen kanssa (esimerkiksi koulun työntekijä)?

Olet myös tosi taitavasti osannut tekstin avulla kuvata, mitä kaikkea sinulla on mielessä. Joskus puhumista helpompaa voikin olla kirjoittaminen. Voit halutessasi näyttää haluamallesi aikuiselle esimerkiksi tämän keskustelupalstaviestisi tai kirjoittaa uuden tekstin. Tai voisitko lähettää aikuiselle viestin, jossa ihan vain kerrot, että sinulla on huolia, joista tuntuu vaikealta puhua?

Täältä Nuortennetin ”apua ja tukea” -osiosta voit halutessasi lukea lisää vinkkejä avun hakemiseen: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/

Voit esimerkiksi kokeilla hyödyntää tätä ”Huoli puheeksi” -lomaketta, jos puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/

Jos sinusta tuntuu tällä hetkellä liian vaikealta puhua jollekin omalle tutulle aikuiselle, niin voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Siellä voi puhua ihan mistä tahansa täysin luottamuksellisesti ja nimettömästi. Ei haittaa, jos ei heti uskalla sanoa ihan kaikkea, vaan aina voi soittaa uudestaankin. Voit tulla myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Ansaitset kokea olosi hyväksi ja turvalliseksi. Älä jää yksin ja muista, että aina on toivoa paremmasta!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki ”hämmentynyt”!

Nostit tänne keskusteluun todella tärkeän aiheen, kiitos siitä!

Tosi hienoa, että olet pysähtynyt pohtimaan aihetta ja halusit nostaa aihetta myös tänne. Oletkin tekstissäsi pohtinut todella hyviä juttuja, millä tavalla itsensä satuttamista voisi esimerkiksi käsitellä koulussa. Itsensä satuttaminen on aina vakavaa ja siihen tulee aina saada apua! Itsensä satuttaminen on valitettavasti yleistä, mutta samaan aikaan moni saattaa kokea olevansa oman pahan olonsa kanssa yksin.

En osaa ottaa kantaa opetussuunnitelmien sisältöihin ja miksi itsensä vahingoittamista ei olla nostettu enemmän opetuksessa. Sinulla on paljon tärkeitä ajatuksia ja näkökulmia aiheesta sekä miksi siitä olisi tärkeää puhua. Mitä ajattelet, että voisitko nostaa aihetta keskusteluun myös jonkun opettajan kanssa? Uskoisin, että opettaja varmasti arvostaa, kuinka huolella olet pohtinut asiaa sekä haluat tärkeää ja vakavaa aihetta enemmän puheisiin.

Nuortennetissä on jonkin verran tietoa viiltelyyn liittyen: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/
sekä kuinka viiltelyyn voi hakea apua: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/mista-apua-viiltelyyn/

Nuortennetin ”apua ja tukea” -osiossa on esimerkiksi vinkkejä siihen, miten voi ottaa huolia puheeksi läheisen kanssa, miten hakea apua ammattilaiselta tai miten auttaa kaveria: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/

Myös meidän ilmaisiin lapsille ja nuorille suunnattuihin palveluihin voi ottaa yhteyttä, jos haluaa jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti. Lisää voit lukea täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Hyvää kevään jatkoa!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi! Oli ikävää kuulla, kuinka koet kaiken olevan turhaa ja haluaisit vain kadota. Tosi tärkeää, että päätit kirjoittaa ajatuksistasi!

Kuvailit, kuinka et jaksa koulua enää ja koet, ettei elämäsi muutu, vaan kaikki asiat tapahtuvat samalla tavalla vain päivästä toiseen. Sinun elämäsi on ihan valtavan merkityksellinen, mutta luulen, että nyt kaipaisit apua ja tukea itsellesi, että jaksaisit paremmin.

Muistatko, mitkä ovat olleet sinulle aiemmin niitä asioita, jotka ovat tuntuneet sinusta kivoilta ja tuottaneet iloa? On tärkeää, että oman arjen keskellä olisi kivoja juttuja, joista nauttii. Ja sekin on tietenkin tärkeää, että välillä on jotakin erityistä, mitä odottaa! Mitä ajattelet, että kaipaisit arkeesi enemmän? Viestisi perusteella kuulosti ainakin siltä, että sinulla on rakkaita ja tärkeitä kavereita, mikä on tosi ihana juttu! Voisiko heidän kanssaan vietetty aika tuoda sinulle iloa? Entä onko sinulla jotakin uusia asioita mielessä, mitä haluaisit kokeilla tai tehdä?

Jos omasta elämästä ei enää meinaa löytyä sellaisia asioita, jotka tuntuvat itsestä mielekkäältä ja tuntuu vaikealta jaksaa, niin silloin olisi tärkeää saada joltakin turvalliselta ja luotettavalta aikuiselta tukea. Sinun ei pidä kadota, vaan nyt on jonkun toisen aika auttaa sinua jaksamaan. Kuka voisi olla sinulle sellainen aikuinen, jolle voisit kertoa ajatuksistasi? Joskus nopeimmin apua voi saada omalta läheiseltä aikuiselta, esimerkiksi vanhemmalta, mutta keskusteluapua voi hakea myös koulun työntekijöiltä, esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta tai -kuraattorilta. Aikuisen kanssa yhdessä voitte miettiä, miten arkeesi pystyy vaikuttamaan niin, että jaksaisit paremmin ja mielialasi kohentuisi.

Jos kaipaat vinkkejä, miten omia huolia voi ottaa puheeksi, voit tutustua tähän Nuortennetin sivuun: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/

Jos haluat keskustella turvallisen ja luotettavan aikuisen kanssa nimettömästi ja luottamuksellisesti, voit myös soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20. Myös Nuorten Tukilinja päivystää samassa numerossa arki-iltaisin ma-pe klo 20-24. Voit tulla myös chattiin (auki joka ilta klo 17-20) tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Sinä olet tärkeä ja merkityksellinen! Vaikka nyt olo tuntuisikin voimattomalta ja toivottomalta, niin apua saatavilla. Älä jää yksin. <3

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Olen tosi pahoillani, että kärsit noin paljon ulkonäöstäsi ja muistakin asioista. Toivoisin, että voisit luottaa siihen, että olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet ja läheisillesi rakas juuri omana itsenäsi. Mutta ymmärrän kipuilusi. Hyvän itseluottamuksen saavuttaminen voi viedä aikaa eikä se ole helppoa varsinkaan nuorena, kun kasvaa ja muuttuu alituiseen.

Mutta luota siihen, että tuokin asia helpottuu kyllä. Miltä tuntuisi kysyä läheisiltäsi, mistä asioista he sinussa pitävät? Voisit yllättyä siitä, mitä kaikkea hyvää ja kaunista he sinussa näkevät. Ehkä osaisit sen jälkeen katsoa itseäsi lempeämmin ja nähdä hyviä asioita sekä huomata, miten hyvin kehosi sinua palvelee. Tai voisitko haastaa ystäväsi kertomaan viikon ajan päivittäin jonkun kivan asian, mistä te toisissanne tykkäätte? Siitä tulisi takuulla kaikille hyvä mieli viikon jokaisena päivänä ja niihin voisi mielessään palata aina, kun mieli on musta.

Uskon, että opit joka päivä paremmin tuntemaan itsesi ja sen, mitä haluat. Olemme usein itsellemmekin täysiä mysteereitä, mutta pikkuhiljaa saat varmuutta siihen, kuka ja millainen olet. Anna itsellesi lupa olla keskeneräinen ja tutkailla tätä elämää pala palalta. Tiedän, että olisi helppoa, jos voisi sanoa tuntevansa itsensä ja olevansa itseensä tyytyväinen, mutta aika harva meistä on. Silti voi katsella tätä maailmaa kiinnostuneena, nauttia kaikista pienistä ja suuristakin asioista ja antaa virran kuljettaa.

Ymmärrän, että voi olla hankalaa, jos ei ole varma omasta seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta. Kypsyttele asiaa rauhassa ja kokeile vaikka erilaisia vaatteita ja tyylejä. Sekä seksuaalisuus että sukupuolen kokemus voivat vaihdella pitkin elämääsi tai sitten joku päivä osaatkin nimetä itsesi. Asialla ei ole kiire, vaikka tiedän, että epätietoisuus voi olla raskasta. Toisaalta, sinulla on lupa kaikkeen – voit kokeilla erilaisia asioita ja saada asiaan jonkunlaisen selvyyden yrityksen ja erehdyksen kautta. Ehkä Setan ja Sukupuolen moninaisuuden nettisivujen lueskelu voisi auttaa sinua hahmottamaan omaa identiteettiäsi? Ovatko ne sinulle tuttuja?

Olen tosi pahoillani, että koet ettei ketään kiinnosta sinun asiasi. Meitä kyllä kiinnostaa ja juttelemme kanssasi mielellämme ihan kaikista asioista maan ja taivaan välillä. Ja jos olet huolissasi voinnistasi, niin voit aina kääntyä myös kouluterkkarin tai muiden koulun ammattilaisten puoleen. Sinulla olisi tärkeää olla joku, jonka kanssa keskustella näistä asioista.

Osaat kirjoittaa hyvin tuntemuksistasi, joten ehkäpä voisit aloittaa kanssamme kirjeenvaihdon tuolla Nettikirjepalvelun puolella? Sekä Lasten ja nuorten puhelimen, chatin ja nettikirjepalvelun tiedot löytyvät täältä Nuortennetistä. Ethän jää yksin näiden tärkeiden pohdintojen kanssa, otit jo hienosti ensimmäisen askeleen!

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä