Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei!
Kiitos, että rohkeasti ja rehellisesti kirjoitit olostasi. On surullista kuulla, että olosi on toivoton, etkä haluaisi elää. Kirjoitit, että tälle on monta syytä, enkä tiedä, mitä kaikkea olet joutunut kokemaan ja kestämään. Vaikka toivottoman olon keskellä voi olla vaikeaa nähdä valoa tulevaisuudessa, niin haluan kuitenkin sanoa, että apua on saatavilla ja synkästäkin olosta on mahdollista päästä kohti parempaa.
Oli taustalla mitä syitä tahansa, niin yksin ei pidä jäädä ja toivon, että saisit haettua apua itsellesi. Olet jo nyt toiminut tosi hienosti ja rohkeasti, kun kirjoitit tänne Nuortennettiin. Jos on paha olla sekä on itsetuhoisia ja/tai kuolemaan liittyviä ajatuksia, on tärkeää saada apua ammattilaiselta. Tällainen ammattilainen voi olla esimerkiksi koulun kuraattori, terveydenhoitaja tai psykologi. Myös oman paikkakunnan terveysasemalta voi hakea apua.
Ammattilaisen avusta voit lukea lisää täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/
Vaikeista ajatuksista ja tunteista on aina tärkeää puhua. Ammattilaisen avun lisäksi omiin läheisiin aikuiseen on tärkeä tukeutua. Kuka voisi olla sinulle sellainen luotettava ja turvallinen aikuinen, kenelle voisit puhua ja keneen voisit turvautua? Yksin ei tarvitse jaksaa vaikeiden asioiden keskellä ja siksi puhuminen on tosi tärkeää.
Voit halutessasi soittaa myös nimettömästi ja luottamuksellisesti meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin puhumaan tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Muista, että ansaitset saada itsellesi mahdollisimman hyvää apua ja tukea. Synkästä ja toivottomasta olosta on mahdollista selvitä. Olet tärkeä ja arvokas!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Kiitos, että kerroit ajatuksistasi ja tunteistasi!
Kaikenlaiset tunteet kuuluvat elämään, aina ei tarvitsekaan olla vahva ja iloinen. Joskus sitä voi kokea olevansa yksin, vaikka olisikin läheisiä ihmisiä ympärillä. Joskus itkuisuuden ja tiuskimisen taustalla voi olla jokin selkeä syy, mutta aina sellaista ei osaa tai pysty nimeämään.
Kuulostaa, että sinulla on harrastus, joka on sinulle tärkeä ja on tosi hienolta, että olet löytänyt itsellesi tällaisen harrastuksen. Kerroit, että vanhempasi ovat puhuneet harrastuksen lopettamisesta loukkaantumisriskin takia ja ymmärrän, että jo ajatuskin lopettamisesta voi tuntua tosi vaikealta. Oletko pystynyt kertomaan vanhemmillesi, mitä harrastuksesi sinulle merkitsee?
Sitä monesti kaipaa jotakin sellaista luottoihmistä, kenelle voisi puhua ihan kaikenlaisesta. Kirjoitit, että se voisi olla sinun kaverisi. Tuleeko sinulle mieleen omasta lähipiiristäsi sellaista kaveria, kenelle tuntuisi kaikista helpoimmalta puhua?
Kavereiden kanssa jutteleminen ja heiltä saatu vertaistuki on tosi tärkeä juttu. Oli hienoa kuulla, että sinulla on kavereita ja toivon, että löytäisit elämääsi sellaisen, kenen kanssa jutteleminen tuntuisi hyvältä. Vaikeista ajatuksista ja tunteista on myös tärkeää puhua aina jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Miltä sinusta tuntuu vanhemmillesi puhuminen tai tuleeko sinulla mieleen jotakin toista sellaista aikuista, kenelle tuntuisi hyvältä jutella?
Jos ajatuksistaan ja tunteistaan puhuminen ääneen tuntuu vaikealta, niin voi kokeilla kirjoittamista. Joskus kirjeen kirjoittaminen tai viestin lähettäminen haluamalleen ihmiselle voi olla hyvä vaihtoehto. Oletkin tässä viestissäsi osannut taitavasti kertoa, mitä mielessäsi on!
Nuortennetissä on myös ”Huoli puheeksi” -lomake, jota voi kokeilla hyödyntää, jos kertominen tuntuu vaikealta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/
Meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi myös soitella, jos haluaa jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti. Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Puhuminen on aina tärkeää ja toivon, ettet jää yksin, jos olo on vaikea. Olet tärkeä ja arvokas!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei person_!
Jos on allapäin ja monenlaisia asioita mielenpäällä, on tosi tärkeää, että ajatuksiaan ja tunteitaan pääsee purkamaan jotenkin. On tosi hienoa, että päätit kirjoittaa tänne ja asiasi on tärkeä!
On ikävä kuulla, kuinka olet ollut allapäin jo pari vuotta ja nyt olo mennyt tapahtumien seurauksena huonompaan suuntaan. Jos ihmissuhteissa on haasteita, niin se ymmärrettävästi voi vaikuttaa omaan mielialaan. Kaikesta huolimatta olet arvokas ja tärkeä!
Selän takana puhuminen on ikävää ja väärin. Kirjoitit, että olet saanut kuulla parhaalta kaveriltasi pahan puhumista eksästäsi, joka on samaan aikaan hyvä kaveri sinulle. Sinut on asetettu hankalan kuuloiseen tilanteeseen, kun olet läheiseltä ihmiseltä saanut kuulla ikävää puhetta toisesta läheisestä ihmisestä. On ihan ymmärrettävää, että halusit kertoa tälle toiselle, mitä olet hänestä kuullut. Ikävää, että tilanne kääntyikin niin, että he syyttelivät sinua. Tunnistat hienosti, kuinka koet hieman kateellisuutta heidän seurustelustaan, mikä on ihan luonnollinen tunne ja kerrotkin, kuinka et missään nimessä haluaisi kääntää heitä toisiaan vastaan. Kurjaa kuulla, että tämän jälkeen tuli vielä isompi riita.
Riidasta ja sanaharkasta huolimatta, pääsittekin lopulta siihen tulokseen, että yritätte sopia asian koulun piknikillä. Ikävä kuitenkin kuulla, että et piknikille saisi mennäkään, etkä pääse näkemään kavereitasi pitkään aikaan. Kirjoitit, että ainoaksi syyksi tälle sanottiin, että olet ollut liian ”toksinen” viime aikoina. Olisi reilua ja tärkeää, että asiaa käsiteltäisiin paremmin kanssasi. Sinulla on ollut vaikeaa ja on tärkeää, että sinä saat itsellesi tukea!
Oletko pystynyt kertomaan kaikesta tästä jollekin aikuiselle? Kerroit, että sosiaalityöntekijäsi oli päättänyt, ettet saa mennä tuolle piknikille ja voi olla, että ympärilläsi olevat aikuiset mahdollisesti tietävät, että jotakin on meneillään. On tosi tärkeää, että pystyisit kertomaan kaikki omat ajatuksesi ja tunteesi turvallisesti jollekin aikuiselle, jotta saisit tukea. Kuka voisi olla sinulle sellainen turvallinen ja luotettava aikuinen, keneen voisit uskoutua ja tukeutua? Entä luuletko, että voisit sosiaalityöntekijälle kertoa, joko itse tai sitten yhdessä jonkun turvallisen aikuisen kanssa, mistä kaikesta on kyse? Jos puhuminen tuntuu vaikealta, niin voit kokeilla kirjoittaa ajatuksistasi ja tunteistasi tai näyttää vaikka tämän kirjoittamasi viestisi.
Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Joskus vaikeiden asioiden ja tunteiden keskellä olo voi tuntua toivottomalta, mutta asioilla on kuitenkin mahdollisuus kääntyä parempaan suuntaan. Toimit tosi hienosti, kun kirjoitit tänne ja toivottavasti et jää yksin jatkossakaan!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Hyvä, kun kirjoitit tänne ajatuksiasi. Olen tosi pahoillani, että voit joinain päivinä tosi huonosti ja päädyt silloin satuttamaan itseäsi tai mietit, että olisi helpompi kuolla.
On tosi ymmärrettävää, että viiltelystä tai itsemurha-ajatuksista on vaikea puhua. Ne ovat tosi henkilökohtaisia ja suuria asioita. Olen kuitenkin iloinen, että haluat saada apua. On tosi hienoa, että tunnistat sellaiset tilanteet, joissa et selviä enää yksin. Silloin on aivan oikein pyytää apua.
Nyt pitäisi siis miettiä, miten saisit kerrottua noista ajatuksista kuraattorillesi. Hän voi sitten miettiä, millaista tukevampaa apua paikkakunnallasi sinulle olisi. Voisitko esimerkiksi kirjoittaa hänelle wilma-viestiä tai sähköpostia? Jos se ei ole mahdollista, niin entäpä jos kirjoittaisit nuo ajatuksesi paperille ja antaisit sen hänelle seuraavalla käynnillä? Voit kirjoittaa siihen vaikka, että olet viillellyt ja miettinyt itsemurhaa, mutta niistä puhuminen tuntuu tosi vaikealta.
Koska koulua on enää pari viikkoa ennen kesälomaa, toivon että pystyt kertomaan nämä asiat hänelle pian. Näin saat asiat vireille jo ennen lomia, sillä kesän aikana avun saaminen voi olla hankalampaa, kun koulut on kiinni. Silloin apua voi hakea terveyskeskuksen ajanvarauksen kautta.
Lasten ja nuorten puhelin sekä chat on auki vuoden jokaisena päivänä – myös kesällä. Meihinkin siis voi olla yhteydessä, jos siltä tuntuu. Numeromme on 116 111 ja chat sekä nettikirjepalvelu löytyvät täältä Nuortennetistä. On tosi hienoa, että haluat apua. Kaikki kyllä järjestyy!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä16.5.2024, 13:06 vastauksena käyttäjälle: TW! Voiko joku samaistua? On yks kinda kiusaaja ja hänen hankala vanhempi. #172035AvainmestariMoi ”Kalalammikko :3”!
Kiitos viestistäsi! Tosi hienoa, että päätit kirjoittaa tänne, sillä vaikeiden tunteiden ja haastavien tilanteiden kanssa ei pidäkään jäädä yksin. Toivottavasti saisit tähän viestiketjuun vertaistukea myös muilta nuorilta.
Ikävä kuulla, millä tavalla asiat menivät kaverisi kanssa ja kuinka sinulla on tällä hetkellä ahdistava tilanne. Olen pahoillani siitä, kuinka olet joutunut kokemaan kiusaamista ja huonoa kohtelua tältä entiseltä kaveriltasi. Hän on toiminut väärin myös levittäessään sinusta pahoja asioita sosiaalisessa mediassa. Joissakin tapauksissa toisen tietojen ja asioiden levittäminen somessa voi täyttää jopa rikoksen tunnusmerkit.
Täältä voi halutessaan lukea lisää netissä tapahtuvasta kiusaamisesta: https://www.nuortennetti.fi/netti-ja-media/nettikiusaaminen/
Usein kiusaaja saattaa voida itse jollakin tavalla huonosti, mutta se ei tietenkään oikeuta kiusaamaan ketään. Oletkin huomannut ja tunnistanut, että hänellä ei mene hyvin tällä hetkellä. Olet toiminut hienosti yrittämällä auttaa häntä ja olet esimerkillisesti ottanut yhteyttä hänen huoltajaansa. Ikävä kuitenkin kuulla, että hänen huoltajansa kielsi asian.
Kirjoitit, että olet ollut asiasta kauan hiljaa ja onkin ikävä kuulla, että olet joutunut kantamaan tällaista asiaa itseksesi. Olisikin tärkeää, ettei sinun tarvitsisi jäädä yksin asian kanssa siellä omassa arjessasi. Kaikenlaiseen kiusaamiseen tulisi aina puuttua aikuisten toimesta sekä omat vaikeat ajatukset ja tunteet on tärkeää jakaa myös jonkun aikuisen kanssa, jotta saisit huolta kevennettyä omilta harteiltasi. Entiseen kaveriin liittyvästä huolesta on tärkeää kertoa myös jollekin toiselle aikuiselle. Kun on asiasta kertonut aikuiselle, niin silloin on ainakin itse tehnyt sen, minkä voi.
Haluaisin kannustaa sinua seuraavaksi hakemaan tukea joltakin läheltä olevalta luotettavalta ja turvalliselta aikuiselta. Kuka voisi olla sinun lähipiirissäsi sellainen aikuinen, kenelle voisit kertoa? Tällaisista asioista voi jutella myös esimerkiksi koulukuraattorin tai nuorisotyöntekijän kanssa. He ovat ammattilaisina tottuneet kohtaamaan monenlaisia haastavia tilanteita ja osaavat olla tukena.
Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti tästä aiheesta tai jostakin muusta, niin meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Olet tärkeä ja arvokas!
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Olen tosi pahoillani, että tuollainen sinulle tärkeä porukka hajosi. Jos olette olleet tiivis ryhmä, niin tällaisen ryhmän yhtäkkinen hajoaminen on voinut olla muillekin vaikeaa. Onkohan tilanne välttämättä lopullinen? Jos kukaan ei ole tehnyt mitään pahaa, voi olla, että koko asia onkin vain väärinkäsitys tai jokin, joka nyt vain jostain syystä alkoi menemään ihan väärään suuntaan, vai?
Luuletko, että sinun olisi mahdollista muutaman päivän päästä laittaa ryhmään kuitenkin vielä viestiä ja aloittaa vaikka vain sanomalla, että on tosi kummallinen olo, kun tätä ryhmää ei ole enää. Tai voitko laittaa jollekulle heistä viestiä ja sanoa, että olisit mieluusti vielä hänen kaverinsa?
Kun kirjoitit, että ”kaikki sanoo…”, niin kuulostaa siltä, että sinulla on myös muita tärkeitä ihmisiä lähelläsi, joille olet voinut tästä asiasta puhua. Se on hienoa! Et ole siis jäänyt aivan yksin, vaikka tämä kyseinen porukka onkin hajonnut. Toivottavasti voit viettää aikaa heidän seurassaan ainakin nyt ensimmäiset päivät ja miettiä tälle ryhmälle – tai jollekin heistä – viestin laittamista sitten vaikka jonkun ajan päästä.
Ihmissuhteissa tapahtuu monenlaisia asioita, mutta harvoin mikään on täysin lopullista. Aina voi pyytää anteeksi, kysyä, palata asiaan, sanoa miltä tuntuu. Tärkeistä ihmissuhteista kannattaa pitää kiinni, jos on löytänyt ihmisiä, joiden kanssa viihtyy ja voi olla oma itsensä.
Toisaalta päätään ei kannata hakata seinään, jos tunne tai toive on yksipuolinen. Silloin ei auta kuin mennä eteenpäin ja hakeutua muiden ihmisten seuraan. Kaikki ystävyyssuhteet eivät kestä koko elämää, vaan ne voivat olla tärkeitä jossain elämänvaiheessa ja sitten taas toiste joku toinen ihminen tai porukka tulee tärkeäksi.
Halaan sinua lämpimästi ja uskon, että mielialakin siitä nousee, kun olet saanut surra ja ehkä vielä palata heidän kanssaan asiaan.
Jos haluat, voimme jatkaa juttua Lasten ja nuorten puhelimessa tai chatissä, joissa voit kertoa tilanteesta halutessasi lisää, sillä olen voinut tässä vastauksessa ymmärtää jotain ihan väärin. Lasten ja nuorten puhelin päivystää arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 ja chat on auki joka ilta klo 17-20. Lisäksi meillä on nettikirjepalvelu, johon voi kirjoittaa milloin vain. Palvelumme ovat auki vuoden jokaisena päivänä, myös lomien aikana.
Aurinkoisin ja toiveikkain terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Onpa tosi kurjaa, että ahdistus on nyt noin voimakasta. Se ei ole varmasti yhtään mukavaa. Muista, ettei se ole sinun vikasi etkä ole tehnyt mitään väärää. Saat olla välillä heikko ja tarvita apua. Kaikki meistä kohtaavat elämässään tilanteita, jolloin omat voimat ja keinot eivät riitä, vaan tarvitsemme toisten apua. Se on ihan ok. Joskus myöhemmin elämässäsi sinä saatat olla se, joka tuot jollekin toiselle iloa, lohtua tai turvaa. Mutta nyt on sinun vuorosi ottaa apu vastaan.
Olen iloinen, että sinusta pidetään huolta. Sinun ei anneta olla yksin, vaan turvallisuudestasi huolehditaan. Kuulostaa siltä, että olet tosi tärkeä ja rakas läheisillesi.
Toivon, että saat hyvää ammatillista apua (esimerkiksi psykologilta, psykiatriselta sairaanhoitajalta tai terapeutilta). Onko kanssasi opeteltu erilaisia keinoja sietää tai hallita ahdistusta? Tai onko sinulla lääkitys ahdistukseen? Jos et saa tällä hetkellä tarpeeksi tukevaa apua, niin toivon, että ympärilläsi on aikuisia, jotka vaativat sitä sinulle. Ahdistus on sinänsä ihan luonnollinen tunne, mutta kovin vahvana ja toistuvana se ymmärrettävästi vaikeuttaa elämää. Onneksi siihen on olemassa apua ja toivon, että sinäkin olet avun piirissä.
Toivon, että pystyt tukeutumaan myös huoltajiisi, kun ahdistus iskee. Oletko osannut kertoa heille, miten he voivat olla tukenasi? Auttaisiko silloin yhteinen tekeminen: lenkki, hieronta, silitys tai rapsuttelu, hiusten harjaus tai jokin muu? Kannattaa kokeilla eri asioita ja kertoa heille, mikä sinua auttaisi. Kokeilemalla varmasti löytyy jokin tekeminen tai mielikuvaharjoitus, jonka avulla pääset pahimman olon ohi ilman, että satutat itseäsi.
Esimerkiksi juuri toisen ihmisen kosketus voi kertoa kehollesi, että kaikki on hyvin eikä ole mitään hätää. Kosketus tutkitusti vähentää kehon stressihormoneja ja auttaa rauhoittumaan. Jotkut saavat apua kylmästä suihkusta tai jääpalojen puristelusta, toiset taas kuminauhan rämpyttämisestä rannetta vasten. Lisäksi olisi tosi tärkeää, että juttelisit eri keinoista oman ammattilaisesi kanssa.
Ehkä tiedätkin Nuorten Mielenterveystalon netissä? Siellä on ahdistukseen oma-apusivusto, josta voisi olla sinulle apua? Tässä sinne linkki: https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/nuorten-ahdistuksen-omahoito-ohjelma Siellä on erilaisia vinkkejä kovan ahdistuksen sietämiseen, mm. kylmäaltistusharjoitteita sekä hengitysharjoituksia.
Muista, että mekin olemme täällä sinua varten ja voit soittaa meille ja jutella vaikka ihan vain niitä näitä sen aikaa, kunnes pahin olo on ohi. Arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20 meillä Lasten ja nuorten puhelimessa (numerossa 116 111) vastaa koulutetut vapaaehtoiset ja saat jutella niin kauan kuin haluat. Arkisin klo 20-24 samassa numerossa vastaavat sen sijaan ammattilaiset. Voit myös tulla chattiin juttelemaan, jos haluat. Meillä voi jutella mistä vaan – ahdistuksesta ja muista kurjista asioista tai jostain kevyemmästä, mikä vain auttaa sinua parhaiten.
Paljon voimia sinulle! Toivottavasti jaksat tehdä myös sellaisia kivoja asioita, joista nautit! Olet ansainnut jokaisen mukavan hetken, jonka tulevat päivät sinulle tuovat!
Auringon säteitä ja lämpöä sinulle
toivottaa
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Hyvä, että kirjoitit. Tiedätkö, on ihan ok voida välillä huonosti, sanoa siitä kavereille ja erityisesti hakea siihen apua ennen kun vointi menee huonommaksi. Jos koet, että haluat helpotusta oloosi, niin silloin on juuri sopiva aika hakea sitä eikä silloin tarvitse verrata omaa vointia muiden vointiin.
Koulua on jäljellä enää kuukausi ennen pitkää kesälomaa eli kannattaa laittaa viestiä jollekin koulun ammattilaiselle jo tänään. Voit kirjoittaa siihen olostasi ihan samoilla sanoilla kuin mitä tuohon tekstiisi kirjoitit – eli että välillä ahdistaa ja itkettää etkä saa nukuttua. He tietävät kyllä, miten jatkaa siitä eteenpäin.
Kuulostaa siltä, että sinulla on ympärilläsi ystäviä, jotka tuntevat sinut hyvin. Toivon sydämestäni, että uskaltaisit sanoa heille, joskus, että kyllä vain, tänään ollut tosi mälsä olo. Luulenpa, että heillä kaikilla on joskus sellaisia päiviä.
Voit vaikka kysyä heiltä neuvoa: mitä he tekevät silloin, kun on kurja fiilis? Tai voit yrittää miettiä ja kertoa heille, mitä heiltä silloin toivoisit, kun sinulla on huono päivä ja ahdistaa. Haluatko olla heidän seurassaan, mutta et jaksa osallistua keskusteluun? Olisiko ihanaa, jos joku harjaisi hiuksiasi ja olisi ihan hiljaa? Voi olla paljon sellaista, miten voitte auttaa toisianne huonojen hetkien yli. Sitä vartenhan ystävät ovat, eikö?
Silloin, kun olet tyytymätön ulkonäköösi, niin ajattele silloinkin ystäviäsi. He eivät varmastikaan ole kanssasi sen vuoksi, miltä näytät, vaan ihan muista syistä. Some on siitä huono, että siellä useimmat näyttäytyvät laitettuina ja parhaimmillaan. Oikeasti ihmisistä pidetään ihan muiden ominaisuuksien vuoksi. Vai mitä olet mieltä?
Kuulostaa siltä, että olet myös äidillesi äärettömän rakas. Voisitko sanoa hänellekin, että joskus ahdistaa ja itkettää. Hän tietää, että elät ikävaihetta, jolloin voit tarvita apua tunteiden ja kasvamisen kanssa. Voisit kertoa myös hänelle, miten hän voisi olla parhaiten tukenasi. Auttaisiko silloin yhteinen pieni kävely? Käsivarren silittely tai jalkojen rasvaus? Uskon, että hän haluaa tehdä kaikkensa, jotta voisit hyvin, kunhan hän vaan tietää, miten voi sinua auttaa. Anna hänen olla tukenasi nyt, kun sinulla on huonompi kausi.
Laitathan tosiaan viestiä jollekin koulun ammattilaiselle. Koulusta riippuen heitä voi olla terkkari, kuraattori, psykologi, psyykkari tai kouluvalmentaja. Olosi kyllä parantuu, kun saat jakaa ajatuksiasi jonkun kanssa eikä sinun tarvitse enää padota niitä sisällesi.
Myös me olemme täällä vuoden jokaisena päivänä, myös siis läpi kesän. Voit soittaa meille numeroon 116 111 ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20 tai tulla chattiin juttelemaan. (Chat on auki joka ilta klo 17-20). Kuulisimme mielellämme, mitä sinulle kuuluu!
Pidäthän huolta itsestäsi, olet monelle rakas!
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Olen tosi pahoillani, että olet jo pidempään kärsinyt masennuksesta ja paniikkihäiriöstä. Silloin kun olo on kurja pidemmän aikaa, on ihan ymmärrettävää, että sen haluaa loppuvan. Yritä kuitenkin pitää toivoa yllä sen suhteen, että olosi saadaan vielä paremmaksi!
Hyvä, että käyt kuraattorin luona. Käytkö sen lisäksi psykologilla, psykiatrisella sairaanhoitajalla tai muulla mielenterveyden ammattilaisella? Jos kuraattorin käynnit eivät auta (he ovat koulutukseltaan sosiaalityöntekijöitä), niin voisitko ottaa puheeksi, että tarvitset ehkä jo jotain tukevampaa apua masennukseen ja paniikkihäiriöön? Ne ovat nimittäin molemmat hoidettavissa olevia sairauksia ja olisi hyvä, jos saisit niihin sellaista hoitoa, joka auttaa ja saa sinut voimaan taas hyvin. Joskus oikeaa hoitomuotoa voi joutua etsimään pidempäänkin, mikä on tietenkin tosi harmillista.
Olen tosi ylpeä sinusta, kun haluat ottaa myös nuo kuoleman ajatukset puheeksi kuraattorin kanssa. Se on ihan oikein! Kuraattorisi on ihan varmasti jutellut kuoleman ajatuksista monen muunkin nuoren kanssa. Ymmärrän hyvin, että se saattaa silti jännittää. Olisiko helpompaa laittaa siitä hänelle viestiä? Voisit kirjoittaa siinä, että sinulla on ollut kuoleman ajatuksia tai että itsemurha on välillä mielessäsi, mutta että asiasta on vaikeaa puhua. Se on vaikeaa tosi monelle, joten et ole lainkaan ainoa.
Toivon, että sinulle löytyisi jostain ihan oikea lämmin syli! Millaiset välit sinulla on huoltajiisi tai vaikka isovanhempiisi? Voisitko sanoa jollekin heistä joskus, että ”Mulla on tosi kurja olo, voinko tulla kainaloon?” Voit myös pyytää vaikka jalka- tai päähierontaa, sillä kosketus tutkitusti auttaa. Toivon kovasti, että myös kuraattorisi osaa kertoa huoltajillesi, miten he voivat auttaa sinua, kun mieli on musta tai paniikkikohtaus on tulossa / päällä / ollut juuri. Jos ei, niin toivottavasti osaat itse kertoa heille, kuinka he voivat olla parhaiten apunasi ja tukenasi, sillä vain sinä itse tiedät, mikä sinua auttaisi parhaiten. Kannattaa kokeilla eri asioita sekä itse että muiden kanssa. Olet tärkeä!
Elämä kyllä muuttuu helpommaksi, kun saat siihen apua. Mekin olemme täällä sinua varten, jos haluat soittaa (numeromme on 116 111) tai chattaillä kanssamme. Palvelumme ovat auki joka ikinen päivä eivätkä ne maksa sinulle mitään, lisäksi ne on täysin anonyymejä. Meille voi kertoa mitä vain tai sitten jutustella niitä näitä sen aikaa, kun on tylsää tai yksinäinen olo.
Voi hyvin!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä3.5.2024, 08:35 vastauksena käyttäjälle: Se oli niin lähellä ja varmasti on jo vielä lähempänä #171105AvainmestariHei!
Kiitos, että kirjoitit ja kerroit vähän elämästäsi. (Jouduin poistamaan tuon yhden kohdan lukijoita suojellakseni, mutta ymmärrät sen varmasti.)
Onpa hienoa, että olet lopettamassa päihteiden käyttöä. Päihtyneenä kun saattaa tehdä jotain, mitä selvin päin ei tekisi ja voi sattua vahinkoja, jotka harmittavat. Toivottavasti löydät hyvää oloa ja mieltä muista asioista.
Hienoa, että käyt kuraattorin luona. Parhaiten nuo keskustelut tietenkin auttavat, jos voit puhua siellä vapaasti kaikista niistä asioista, jotka painavat mieltä. Ei ole oikein, että joudut painimaan kuoleman ajatusten kanssa aivan yksin, sen täytyy olla ajoittain tosi raskasta. Luulenpa, että kuraattorisi on jutellut monen muunkin nuoren kanssa kuolemasta eli aihe ei varmasti ole hänelle vieras tai pelottava. Toivon siis kovasti, että löydät keinon ottaa asian esiin hänen kanssaan. Voisitko vaikka laittaa hänelle viestin, että sinulla on ollut kuoleman ajatuksia, mutta niistä on ollut vaikeaa puhua. Hän kyllä tietää, että joidenkin aiheiden esiin ottaminen voi olla ihan tosi vaikeaa.
Olen tosi harmissani, että joudut olemaan koulussa yksin. Oletko puhunut siitä kuraattorin kanssa? Toivoisin, että luokassasi tai vaikka rinnakkaisluokalla olisi joku toinenkin seuraa kaipaava, jonka kanssa uskaltautuisit joskus juttusille. Kaveruus voi lähteä tosi pienistä asioista. Uskon, että on kurjaa olla yksin ja katsoa, kun muilla on seuraa.
Onneksi olet vielä siellä! Usko pois, asiat voivat kääntyä paremmaksi, vaikka se surkean mielialan vallitessa voikin tuntua mahdottomalta. Uusia mukavia asioita, ihmisiä ja kokemuksia tulee kyllä ja opit pikku hiljaa tuntemaan uuden itsesi. Ihminen muuttuu varsinkin nuoruudessa todella paljon ja sen oman identiteetin löytyminen voi olla joillain työläänpää kuin toisilla, mutta ihan kaikki miettivät noita ajatuksia ja pohtivat, keitä he oikein haluavat olla ja millaiseksi tulla. Sinäkin selvität sen kyllä pikku hiljaa, usko pois.
Olisi mukava jutella kanssasi! Soitathan meille, jos sinulla on joskus tylsää tai haluat jutella jostain tietystä aiheesta? Numeromme on 116 111 ja olemme täällä vuoden jokaisena päivänä, myös kesällä. Lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä chat (auki joka päivä klo 17-20) sekä nettikirjepalvelu.
Sinua ajatellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Onpa hienoa, että haluat pitää itsestäsi huolta ja saada apua ahdistukseen. Se on aivan oikein tehty! Sinun ei tarvitse kärsiä ahdistuksesta, sillä siihen voi tosiaan saada apua. Miten te palstan muut lukijat olette kertoneet ahdistuksesta vanhemmillenne? Olisi mukava kuulla, miten se on mennyt.
On ihan ymmärrettävää jännittää tuollaisen asian kertomista, jos ette ole aiemmin keskustelleet asiasta. Kuulostaa kuitenkin siltä, että sinulla on vanhemmat, jotka välittävät sinusta ja joille olet äärettömän rakas! He aivan varmasti haluaisivat tietää, jos sinulla on jotain murheita, jotka hankaloittavat elämääsi ja uskon, että he haluaisivat olla tukenasi.
Miltä kuulostaa, jos hakisit asiaan ensin apua ja kertoisit siitä vasta sen jälkeen vanhemmillesi? Silloin heillä voisi olla sellainen olo, että asia on kuitenkin hallinnassa ja tulet saamaan siihen apua. Samalla voisit jutella esimerkiksi terkkarisi (tai koulupsykologin tai psyykkarin, keitä koulussasi nyt on ja keneltä ajattelit että voisit hakea apua) siitä, millä tavalla haluaisit vanhempiesi auttavan sinua silloin kun sinua ahdistaa ja osaisit kertoa toiveesi heille. Haluaisitko mennä jommankumman kainaloon sohvalle? Jutella tai lähteä kävelylle? Tuntuisiko jalka- tai päähieronta hyvältä siksi aikaa, kunnes pahin ahdistus menee ohi? Kosketus tai toisen ihmisen läsnäolo auttavat useimpia ja muita keinoja voit pohtia sitten ammattilaisen kanssa.
Apua kannattaa hakea mahdollisimman pian, sillä toukokuun jälkeen alkaa pitkä kesäloma. Olisi tosi hyvä, jos saisit apua jo ennen lomaa, jolloin sinulla on keinoja ahdistuksen lievittämiseen ja sietämiseen ja opit toiminaan sen kanssa niin, ettei se enää haittaa sinua arjessasi niin paljon ja vanhempasikin oppivat tukemaan sinua sen kanssa kesäloman aikana, kun ammattilaiset ovat lomalla.
Jos haluat, koulun ammattilainen voi olla yhteydessä vanhempiisi ja kertoa ahdistuksesta. Jos taas haluat kertoa sen itse, kannattaa valita sellainen hetki, jolloin on rauhallista eikä kenelläkään ole kiire, kauhea nälkäkiukku tai paljon muuta ajateltavaa. Sitten voit vaikka näyttää heille tekemäsi nettitestin tuloksineen. Tai voit kysyä, ahdistaako heitä koskaan ja sanoa, että sinua ahdistaa joskus ja se on inhottavaa. Tai voit näyttää jotain lehtijuttua nuorten ahdistuksesta ja sanoa, että sinuakin ahdistaa joskus ja ajattelit hakea / olet jo hakenut siihen apua. Vanhemmat kyllä jatkavat siitä keskustelua eikä sinun tarvitse vielä miettiä, miten siitä jatkaisit. Voit myös sanoa, että halusit kertoa sen, mutta että siitä on vielä vähän vaikea puhua.
Kaikki kääntyy vielä hyväksi, usko pois! Kun saat siihen ammattilaisen apua ja kotonakin ahdistusta osataan lievittää, niin elämä helpottuu merkittävästi. Jos haluat jutella asiasta lisää meidän kanssamme, niin soita ihmeessä Lasten ja nuorten puhelimeen (numero on 116 111) tai tule Nuortennetin chattiin, joka on auki joka ikinen päivä. Lisäksi meillä on täällä Nuortennetissä nettikirjepalvelu, johon voit kirjoittaa. Kaikki palvelumme ovat täysin maksuttomia ja anonyymejä.
Kaikkea hyvää sinulle ja auringonsäteitä päiviisi!
Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariMoi ”MG fani”!
Kiitos viestistäsi! Ei tarvitse lainkaan pahoitella!
Emme sääntöjemme mukaan saa jakaa täällä esimerkiksi yhteystietoja, sosiaalisen median käyttäjätietoja tai esimerkiksi nimiä. Emme valitettavasti voi siis julkaista Whatsapp-kanavanne tietoja, pahoittelut! Hieno juttu, että kuitenkin tiedustelit asiaa. Kysymällähän se selviää!
Mukavaa, että sinulla ja kaverillasi on yhteinen kanava. Toivottavasti saatte siitä paljon iloa muuten, vaikka tätä kautta, ette saakaan sinne uusia jäseniä.
Iloista kevättä toivottelee,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei!
Tosi hyvä, että rohkeasti kirjoitit tänne! Vaikeiden ajatusten kanssa ei pidäkään jäädä koskaan yksin. Moderoin osan tekstistäsi pois, sillä sen sisältö saattaisi järkyttää muita lukijoita. Olen kuitenkin lukenut viestisi kokonaan.
Kerroit, että sinulla on ollut väkivaltaisia ajatuksia sekä kuulet ääniä. Kurja kuulla, että ajatukset ja äänet pyörivät mielessäsi. Ymmärrän, että ne ahdistavat. Väkivaltaisten ajatusten ja äänien taustalla voi olla monenlaisia asioita, mitä ei välttämättä itse ehkä tiedostakaan, mutta apua on kyllä saatavilla. Voit olla ylpeä itsestäsi, kuinka hienosti uskalsit asiasta kirjoittaa ja haluaisinkin kannustaa sinua seuraavaksi hakemaan tukea itsellesi!
Vaikeista asioista kertominen voi tuntua vaikealta, mutta mitä luulet, kuka voisi olla sellainen läheinen ja luotettava aikuinen, kenelle sinusta tuntuisi turvalliselta puhua? Omien lähiaikuisten lisäksi, esimerkiksi koulukuraattori, -terveydenhoitaja tai -psykologi ovat nuorten tukena monenlaisissa asioissa. Heidät on koulutettu kohtaamaan työssään monenlaisia vaikeita asioista, eivätkä he hätkähdä pienistä. Heille voit siis turvallisin mielin kertoa vaikeistakin ajatuksista. Tärkeää kuitenkin, että voisit kertoa mahdollisimman rehellisesti väkivaltaisista ajatuksista sekä kuulemistasi äänistä, jotta saat parhaimman mahdollisen avun.
Jos puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta, niin voit kokeilla esimerkiksi kirjoittamista ja näyttämällä tekstin haluamallesi aikuiselle. Voit kokeilla hyödyntää myös Nuortennetin ”Huoli puheeksi” -lomaketta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/
Jos taas asiasta puhuminen näin anonyymisti tuntuu alkuun helpommalta, voit soitella meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattailemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Kaikki palvelumme ovat täysin luottamuksellisia ja nimettömiä! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Myös Nuorten tukilinja päivystää samassa numerossa (116 111) joka arki-ilta klo 20-24. Voit myös varata soittoajan MLL:n työntekijälle soittamalla Tukilinjalle tai voit kysyä soittoaikoja nettikirjepalvelumme kautta. Lisätietoa löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/nuorten-tukilinja/
Olet tärkeä ja arvokas! Ethän jää yksin vaikeiden ajatusten kanssa jatkossakaan. <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei ”dankku”!
Kiitos viestistäsi!
Ikävä kuulla, että ystäväsi ovat eronneet. Samaan aikaan sinä olet kummankin tärkeänä ystävänä joutunut haastavan kuuloiseen tilanteeseen. Ymmärrän, että haluaisit samaan aikaan olla kummankin tukena.
Ystäväsi käyvät kummatkin varmasti omilla tahoillaan raskaita aikoja läpi eron jälkeen ja varmasti yhteinen ystäväpiiri tuo heille tilanteeseen omat haasteensa. Kurja kuulla, että sinut on asetettu hankalaan tilanteeseen sanomalla toiselle, että toivoo, ettet olisi toisen kanssa missään tekemisissä. Voi olla, että hänkin pelkää menettävänsä sinut seurustelukumppanin lisäksi, mutta tietenkään kukaan toinen ei voi puolestasi sanoa, kenen kanssa saat olla tekemisissä.
On tosi ymmärrettävää, että tuntuu vaikealta edes ajatus omien tärkeiden ihmisten menettämisestä. Kummatkin varmasti käsittelevät eroa omalla tavallaan. Luuletko, että voisit kummallekin ystävälle kertoa, kuinka sinusta tuntuu kurjalta heidän eronsa ja kuinka he molemmat ovat kaikesta huolimatta sinulle tärkeitä? Ja kuinka sinusta tuntuu kurjalta, jos joutuisit valitsemaan puolesi? Ystäviesi ero on vielä tosi tuore juttu. Tilanne varmasti alkaa ajan kanssa pikkuhiljaa tasaantumaan ja selkiytymään.
Jos ystävyyssuhteissa tai elämässä muuten tulee vastaan haastavia tilanteita, niin tärkeää olisi myös, että asioista voisi jutella myös jonkun oman läheisen aikuisen kanssa. Tarvittaessa koululla voi hakea keskustelutukea myös esimerkiksi kuraattorilta. Puhuminen usein auttaa selkiyttämään omia ajatuksia ja saattaa keventää oloa.
Meille voi soitella myös meidän nimettömään ja luottamukselliseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Voit tulla juttelemaan myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen.
Vaikutat tosi ihanalta ja empaattiselta nuorelta. Moni olisi onnekas saadessaan sinut ystäväkseen!
Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjäAvainmestariHei ”Kawai girl🩷💋”!
Kiitos viestistäsi! Olipa tosi hyvä, että päätit kirjoittaa tänne Nuortennettiin.
Olen pahoillani, että olet joutunut kiusatuksi. Kaikenlainen kiusaaminen on aina väärin ja siihen pitäisi puuttua! Toivon, että muistat, että olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena kuin olet – sanoivat kiusaajat, mitä tahansa. Usein kiusaajalla itsellään saattaa olla jotenkin huono olla, mutta se ei koskaan oikeuta kiusaamaan.
Tosi ihana juttu, että sinulla on bestis, joka puolustaa sinua. Hän varmasti välittää sinusta tosi paljon! Nyt olisi myös tärkeää, että joku aikuinen saisi tietää ja pääsisi puuttumaan kiusaamiseen. Tietääkö kukaan aikuinen kiusaamisesta? Vaikka olisikin jo kertonut aikuiselle, niin aina on tärkeää kertoa uudestaan, jos kiusaaminen ei lopu.
Kuka voisi olla sellainen luotettava aikuinen, kenelle voisit kertoa? Olisiko se joku oma läheinen aikuinen, esimerkiksi vanhempi? Entä voisitko rohkaistua kertomaan asiasta jollekin tutulle opettajalle? Jos asian kertominen jännittää, niin voit kirjoittaa asiasi myös lapulle ja antaa lapun aikuiselle. Olet myös tässä keskustelupalstan viestissä hienosti kertonut asiasta, joten voit vaikka näyttää tämän viestinkin! Jouduin tästä viestistä tosin poistamaan nimet, koska sääntöjen mukaan emme voi niitä julkaista.
Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Vielä puoli vuotta, niin oletkin jo 9-vuotias! Odotatko synttäreitäsi?
Olit tosi rohkea, kun kirjoitit tänne! Toivon sinulle valtavasti rohkeutta myös siihen, että kertoisit seuraavaksi jollekin omalle aikuiselle asiasta. Olet tärkeä! <3
Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit