Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Kiitos, kun kirjoitit ja kerroit, että sait tietää äitisi historiasta ja tulit siitä surulliseksi. On tosi hienoa, ettet jäänyt miettimään asiaa itseksesi, vaan päätit kirjoittaa siitä tänne Nuortennettiin!

On tosi kurja kuulla äitisi puolesta, että hän on joutunut kokemaan tuollaista ja kuinka hän kärsii pääkivuista tapahtumien takia. Vaikka nämä asiat ovat tapahtuneet ennen syntymääsi ja äitisi on päässyt tilanteesta pois, niin se voi ymmärrettävästi aiheuttaa surua, vaikka sinulla ei olekaan vastuuta äidistäsi. Äitisi on varmasti sinulle tärkeä ja on luonnollista, että tärkeiden ihmisten puolesta voi kokea surua tai huolta, jos kuulee, että hän on joutunut kokemaan vakavia asioita.

Joskus vaikeiden tunteiden keskellä voi tuntua helpommalta esittää, että asia ei haittaa, mutta silloin itseasiassa olisikin tosi tärkeää kertoa, miltä oikeasti tuntuu. Silloin, jos itkettää, niin on hyvä itkeä. Suru ja huoli ovat isoja asioita kantaa yksin ja siksi onkin tosi tärkeä juttu, että kirjoitit niistä tänne. Mitä ajattelet, että voisitko seuraavaksi kertoa tunteistasi ja ajatuksistasi äidillesi? Joskus se voi helpottaa omaa oloa, kun saa kerrottua, miltä itsestä tuntuu ja silloin aikuinen osaisi myös lohduttaa.

Vaikeista tunteista voi jutella myös jonkun muun aikuisen kanssa, jonka kokee turvalliseksi ja luotettavaksi. Tällainen aikuinen voi olla esimerkiksi joku läheinen tai sitten koululla tuttu kuraattori, terveydenhoitaja tai tuttu opettaja. Pääasia, ettei jää vaikeiden tunteiden kanssa yksin, vaan saa itselleen tukea ja lohdutusta.

Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti tästä aiheesta tai ihan jostain muustakin, niin meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) voi soittaa. Voit tulla myös chattailemaan tai kirjoittaa nettikirjeen.

Vaikutat hienolta ja empaattiselta nuorelta ja toivon, ettet jää vaikeiden ajatusten kanssa jatkossakaan yksin!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Tervehdys,

Kiitos kun otit ensimmäisen askeleen ja kerroit pahasta olostasi tänne palstalle. Minulla herää huoli jaksamisestasi ja kertomasi perusteella sinulla on monta isoa ja raskasta asiaa elämässäsi, joista selviämiseen tarvitset ehdottomasti aikuisten apua. Kirjoitat viestissäsi, ettei kukaan vielä tiedä asiasta, ehkä olet jo alkanut itsekin pohtimaan, että asiasta olisi hyvä kertoa jollekin, hyvä sinä <3

Kerrot sairastavasi syömishäiriötä sekä satuttavasi itseäsi. Kerrot myös, että koulunkäynti tuntuu raskaalta ja vaikealta. Koet elämän hankalana ja vaikeana, mutta pelkäät kuitenkin kertomista vanhemmillesi, koska epäilet ettei sinua uskota tai oteta vakavasti.

Nämä kaikki haasteet elämässäsi kertovat siitä, että tarvitset nyt pikaisesti aikuisia ympärillesi, jotka auttaisivat ja tukisivat sinua voimaan paremmin. Vaikka nyt voi tuntua yksinäiseltä, ympärilläsi on kuitenkin ihmisiä, jotka toivovat parastasi ja haluavat auttaa jos vaan saisivat siihen mahdollisuuden. Yksin ei tarvitse pärjätä.

Muistathan, että sinä ansaitset apua itsellesi. Olet arvokas ja ainutlaatuinen ja ansaitset yhtä lailla voida hyvin kuin kuka tahansa muukin. Et voi pahalle olollesi mitään etkä ole siihen syypää.
Jo vanhemmille puhuminen tuntuu vaikealta, onko elämässäsi jotain aikuista, jolle sinun olisi helpompi jutella? Esimerkiksi kummitäti, kaverin vanhempi, koulussa terkkari tai kuraattori, kuka tahansa aikuinen, jolle sinun on turvallista jutella.

Voit myös aina soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittaa chattiin. Olemme joka päivä auki ja meille voit soittaa mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Arki-iltaisin Nuorten tukilinja päivystää klo 20–24 samassa numerossa ja siltä saa ammattilaisen tukea pahan olon hetkellä.

Ethän jää yksin pahan olosi kanssa, sinä ansaitset voida paremmin <3

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei,

Hienoa, että päätit kirjoittaa tänne huolestasi! Voit olla ylpeä itsestäsi, että kunnioitat tyttöystäväsi rajoja ja haet neuvoja ja keinoja tilanteeseenne, jotta teillä molemmilla olisi parempi olla yhdessä.

Kerrot kaipaavasi läheisyyttä suhteeseenne, mutta tyttöystäväsi ei jaa tätä tarvetta kanssasi. Kerrot kaipaavasti pussailua ja halailua, mutta tyttöystäväsi ahdistuu läheisyydestä ja siitä puhumisesta. Ymmärsin viestistäsi, että olet yrittänyt ottaa asiaa ehkä puheeksi hänen kanssaan, mutta hän ahdistuu ja suuttuu helposti. On kuitenkin hienoa, että olet yrittänyt kertoa tunteistasi ja ajatuksistasi. Jos haluat, voit esimerkiksi kirjoittaa hänelle kirjeen, jonka hän saa lukea omassa rauhassa. Sillä tavoin voi kertoa ajatuksistaan ja tunteistaan toista kohtaan ilman pelkoa, että tulee väärinymmärretyksi tai keskeytetyksi.

Me ihmiset olemme erilaisia, myös tarpeidemme ja toiveidemme suhteen liittyen seurusteluun ja fyysiseen läheisyyteen. Tärkeää onkin, että jokaisen toiveet ja tarpeet tulevat kuulluiksi ja kunnioitetuiksi. Siksi on hyvä pohtia yhdessä ja itsekseen, tuoko tämä suhde ja tämä ihminen sitä, mitä itse kaipaa ja tarvitsee parisuhteessa ja pystyykö toisaalta tarjoamaan toiselle niitä asioita, joita tämä kaipaa ja tarvitsee.

Läheisyyden tarve vaihtelee myös elämäntilanteiden ja iän myötä. Kertomasi perusteella tyttöystävälläsi on vaikea elämäntilanne menossa ja kerrot hänen olevan lisäksi itsetuhoinen. Saako tyttöystäväsi tällä hetkellä apua pahaan oloonsa? Oletko pystynyt kertomaan hänelle huolestasi? Jos kukaan aikuinen ei ole tietoinen tyttöystäväsi voinnista, voisitteko yhdessä miettiä kenelle kertoa, jotta tyttöystäväsi saisi itselleen apua ja tukea.

Voit halutessasi vinkata tyttöystävällesi Lasten ja nuorten puhelimesta (p. 116 111) ja chatista ja olet itsekin tervetullut juttelemaan huolestasi tai mistä tahansa muusta mielen päällä olevasta asiasta. Olemme joka päivä auki ja meille voi jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella. Arki-iltaisin Nuorten Tukilinja päivystää klo 20–24 samassa numerossa kuin Lasten ja nuorten puhelin ja sieltä saa ammattilaisen tukea pahan olon hetkellä, yhtä lailla luottamuksellisesti ja nimettömästi.

Aurinkoa ja jaksamista teille molemmille!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos kysymyksestäsi, joka on kieltämättä aika kinkkinen!

Suoraa vastausta en pysty sinulle tähän kysymykseen valitettavasti antamaan. Paljon riippuu lapsen iästä ja siitä paikasta, mihin ollaan menossa ja ehkä myös siitä, kuinka pitkään siellä ollaan. Mitä isompi lapsi on, sitä enemmän hänen mielipiteensä yleensä otetaan huomioon ja perheen yhteisistä suunnitelmista keskustellaan silloin koko perheen voimin ja kaikkia kuunnellen.

Joskus voi yrittää tehdä kompromissin tai sopia, että joskus päätökseen vaikuttavat enemmän aikuisten perustelut, mutta toisen kerran lapsen toive on ensisijainen.

Monesti voi olla niinkin, että aikuisella voi olla laajempi näkökulma asiaan eli aikuinen voi nähdä siinä sellaisia hyötyjä, joita lapsi ei omalla kokemuksellaan voi tietää tai joiden arvoa hän ei pysty näkemään kuin ehkä vasta paljon myöhemmin. Toki jos johonkin paikkaan meneminen tuottaa lapselle paljon kärsimystä tai muuta haittaa, ei sinne tietenkään ole silloin lasta hyvä viedä.

En siis pysty juurikaan auttamaan sinua tässä asiassa, kun en tiedä tilanteestasi sen enempää. Haluaisitko soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen ja kertoa enemmän tästä asiasta? Tai tulla chattiin kertomaan siitä enemmän? Numeromme on 116 111 ja meille voi soittaa joka arkipäivä klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20. Chat on auki joka ilta klo 17-20.

Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Olen tosi pahoillani, että koulu-uinnit aiheuttavat sinussa noin voimakasta ahdistusta. Ymmärrän sen tosi hyvin. Jos on kehostaan yhtään epävarma, niin voi olla tosi pelottavaa riisuuntua alasti toisten nähden. Lohdutuksekseni haluan sanoa, että et taatusti ole ainoa, joka jännittää koulu-uinteja. Uskoisin, että luokallasi (tai koulussasi) ei ole juuri ketään, joka olisi täysin tyytyväinen kehoonsa. Usein epävarmuudet liittyvät asioihin, joihin toiset ihmiset eivät kiinnitä lainkaan huomiota.

Vaikka tilanne voi olla tosi vaikea, onneksi se on aika pian ohi. Toivon, että pystyt toimimaan pukukopissa ja suihkussa mahdollisimman rennosti. Jos olet näyttänyt, kuinka kiva kaveri ja hyvä tyyppi olet, en usko, että uudet luokkakaverisi alkavat kiusaamaan sinua myöskään uinnin jälkeen.

Et ehkä ole ainoa, joka kokee epävarmuutta myös uimisessa. Jos se nolottaa sinua, auttaisiko sen sanominen ihan ääneen. Että et ole ollenkaan hyvä uimisessa, sillä se ei ole sinun juttusi. Siitä voi sanoa etukäteen myös opettajalle, joka voi antaa sinulle taitosi mukaisia tehtäviä eikä odotakaan sinulta enempää kuin mihin pystyt. Teet sen minkä voit ja pian alkaakin jo paluumatka ja voit onnitella itseäsi, että selvisit siitä.

Rohkaisen sinua siis kertomaan kavereillesi nuo asiat, jotka jännittävät sinua – ehkä kaverisi voivat lohduttaa ja rohkaista sinua jo etukäteen ja silloin itse riisumis- ja uimistilanteet voisivat olla helpompia. Paljon tsemppiä uinteihin!

Ja muistathan, että voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111 tai jutella kanssamme chatissä. Myös kirjepalvelu on käytössäsi, mikäli kirjoittaminen on sinulle luontaisempaa. Chatin ja kirjepalvelun löydät täältä Nuortennetistä.

Lämmöllä,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Enkeli🪽,

Olen pahoillani puolestasi koska ajattelet, että isäsi vihaa sinua. Kertomasi perusteella isäsi kommentit satuttavat sinua sillä kuulostaa siltä, että teet parhaasi kotona ja että koet isäsi kohtelevan sinua epäreilusti muihin perheenjäseniin nähden.

Kirjoitat myös, että et tiedä miksi tilanne kotona on tällainen ja toisaalta asiaa on turha ottaa puheeksi koska kyseessä on isäsi. Aikuiset kuitenkin tekevät yhtä lailla virheitä ja päästävät suustaan sanoja, joita eivät tarkoita tai ymmärrä kuinka satuttavia ne voivat olla.

Onko välit isääsi olleet aina hankalat vai onko tilanne muuttunut viime aikoina? Ajattelen, että olisi sinua kohtaan reilua, että asiasta voitaisiin keskustella yhdessä ja perustella miksi tietyt kotityöt kuuluvat sinulla eikä muille. On myös mahdollista, ettei isäsi ymmärrä kuinka hänen kommenttinsa satuttavat sinua ja saavat sinut luulemaan, että hän vihaa sinua. Siksi asiasta olisi hänelle tärkeä kertoa, että hän voisi muuttaa puhettaan ja että saisitte välinne paremmiksi.

Onko sinulla ketään läheistä aikuista elämässä, jolle voisit asiasta puhua? Voisitte yhdessä miettiä asiaa ja hän voisi tarvittaessa puhua puolestasi isällesi, jos kasvokkain juttelu isälle tuntuu vaikealta. Voit myös lähettää isällesi viestin, jossa kysyt häneltä suoraan, mikä saa isäsi kohtelemaan sinua noin kurjasti ja kuinka se tekee olosi surulliseksi ja vihaiseksi.

Voit aina myös tulla juttelemaan meille joko soittamalla Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai kirjoittamalla chattiin. Olemme joka päivä auki ja meille voit jutella nimettömästi mistä tahansa asiasta. Voimme myös yhdessä miettiä, miten ottaa asia puheeksi isäsi kanssa.

Auringonpaistetta kevääseesi!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Olen tosi pahoillani, että meikkaaminen on aiheuttanut riitaa sinun ja äitisi välille. Ihoa on tärkeää puhdistaa ja kosteuttaa jo sen vuoksi, että siitä saa poistettua päivän aikana ilmasta tulleet epäpuhtaudet. On harmillista, että rahojasi on lisäksi mennyt hukkaan sen vuoksi, että äitisi on käskenyt sinut laittamaan omilla rahoillasi ostamasi meikit roskiin.

On aivan luonnollista pyrkiä näyttämään kivalta ja tyytyväisyys omaan ulkonäköön voi vaikuttaa tosi paljon itseluottamukseen ja sitä kautta myös siihen, miten hyvältä tuntuu olla muiden ihmisten seurassa tai katseen kohteena esimerkiksi luokan edessä.

Osaisivatko muut palstan lukijat kertoa, miten olette tällaiset kiistat vanhempienne kanssa hoitaneet?

Mietin itse, että onko joku ikä, milloin äitisi mielestä ihonhoito ja meikkaaminen ovat ok eli ainakin sen jälkeen hänellä ei pitäisi olla siihen sitten mitään sanomista. Tiedätkö, missä iässä hän alkoi itse meikata tai meikkaako hän itse ollenkaan? Jos meikkaaminen on hänelle itselle vierasta, hänellä saattaa olla siitä vääränlaisia mielikuvia.

Tai voisitko pyytää tähän jonkun ulkopuolisen henkilön mielipidettä, esimerkiksi koulusi terveydenhoitajan? Voisiko hän kirjoittaa äidillesi oman mielipiteensä siihen, miten meikkaaminen ja ihonhoito vaikuttaa sinun ikäisesi ihoon? Luulen, että hygieniasta huolehtiminen on nuoruudessa tärkeää myös epäpuhtauksien ja finnien ehkäisemisessä.

Toivottavasti löydätte asiaan molempia tyydyttävän ratkaisun. Jos haluat jutella lisää tästä tai mistä tahansa muusta aiheesta, olemme täällä sinuakin varten! Voit soittaa meille numeroon 116 111 tai tulla juttelemaan chattiin. Lisäksi meillä on nettikirjepalvelu, johon voi kirjoittaa mihin vuorokauden aikaan tahansa. (Paitsi jos kaikki kirjelaatikot on käytössä, silloin kannattaa yrittää myöhemmin uudestaan.) Kaikki palvelumme ovat täysin maksuttomia, anonyymejä ja luottamuksellisia.

Ystävällisin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Hyvä, että kirjoitit mietteistäsi tänne. Toivottavasti se on alku sille, että löytäisit keinon helpottaa oloasi. Asioista puhuminen tutkitusti auttaa ja helpottaa oloa. Kun asioista puhuu ääneen, niistä huomaa itsekin eri puolia ja voi ymmärtää sellaista, mitä ei ole aiemmin hoksannut.

Tuossa unessa otit itse itseäsi kädestä ja lohdutit itseäsi. Halu toisen tuskan helpottamiseen on inhimillinen osa ihmistä ja uskon, että lähipiirissäsikin on monia ihmisiä, joille olet tärkeä ja jotka haluaisivat olla olkapäänäsi, kun sellaista tarvitset.

Ymmärrän kuitenkin, että vaatii joskus rohkeutta kertoa jostain itselle tärkeästä tai arasta asiasta. Se vaatii luottamusta ja rauhallisen hetken. Usein harjoitus auttaa: se, että puhuu asiasta ensin yleisellä tasolla ja sitten vasta siitä, miten asia omassa elämässä näyttäytyy. Tai sitten se, että kirjoittaa tai puhuu asiasta ensin jollekin tuntemattomalle ja sitten vasta jollekin läheiselle ihmiselle.

Jos tuntuu helpommalta puhua kavereista tai perheestä jollekin ulkopuoliselle, miltä tuntuisi jutella niistä koulusi kuraattorille tai muulle koulun aikuiselle? Tai jos haluat täysin anonyymin kuuntelijan, niin mekin olemme täällä sitä varten. Meille voi soittaa viikon jokaisena päivänä (numeromme on 116 111) eikä soittaminen maksa sinulle mitään. Jos haluat mieluummin kertoa mietteistäsi kirjoittamalla, voit tulla chattiin, joka on täällä Nuortennetissä joka ilta klo 17-20 tai kirjoittaa kirjeen nettikirjepalveluumme.

Yhdessä tuumailemalla asiat usein järjestyvät tai voit saada vinkkiä siihen, miten voisit kertoa tunteistasi läheisillesi, kuten kavereillesi tai perheellesi.

On tosi tärkeää, että pidät huolta omasta hyvinvoinnistasi ja kerrot, jos joku asia tai tilanne painaa mieltäsi tai joku läheinen on käyttäytynyt niin, että olet pahoittanut siitä mielesi. Puhumalla voi vaikuttaa asioihin ja estää se, että ne jatkuvat sinulle vahingollisina vielä vuosien ajan.

Olet tärkeä!
Sinua lämmöllä ajatellen
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä