Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei runotyttö!

Kiitos, kun jaoit, mitä mielesi päällä on.

Ihan ensimmäisenä haluan sanoa, että osaat todella taitavasti ajatella muiden ihmisten kokemuksia ja kuinka heidän taustansa voivat niihin vaikuttaa. Osaat myös hienosti pohtia myös omaa toimintaasi. Jokaisella tulee joskus sellaisia hetkiä, jolloin oma toiminta jossakin tilanteessa ei ole täydellistä, mutta se ei pelkästään tee kenestäkään kiusaajaa. Minä saan tekstisi perusteella kuvan sinusta fiksuna, ajattelevaisena ja muut huomioon ottavana nuorena.

Ihmissuhteet voivat parhaimmillaan tuoda valtavasti iloa elämään ja onkin mukava kuulla, että olette saaneet kokoon pienen kaveriporukan. On tosi luonnollista, että kaveriporukan sisällä saattaa tulla pienempiä tiiviimpiä porukoita ja on varmasti myös aivan tavallista, että porukassa saattaa tulla myös vähän kitkaa. Kuten hyvin tunnistatkin, niin jokaisella osapuolella on ne omat tarinansa taustalla, jotka vaikuttivat asioiden kokemiseen ja eri tilanteiden käsittelyyn.

Tärkeää on myös muistaa olla itselleen armolleen, jos aina ei itse jaksa ottaa muita huomioon samalla tavalla tai kaipaa enemmän omaa aikaa. Jos on vaikka väsynyt ja kuormittunut, niin silloin onkin tärkeää laittaa oma palautuminen ja jaksaminen etusijalle. Silloin voi hyvin kertoa muille omasta tilanteestaan sen verran, mikä tuntuu hyvältä jakaa. Voi esimerkiksi sanoa, että nyt ollut vähän väsynyt olo ja kaipaa hetken enemmän aikaa itselleen. Silloin muut saattavat paremmin ymmärtää, jos on vaikka vähän etäinen.

Oli kurja kuulla, kuinka muut kaverisi ovat puhuneet ikävään sävyyn Millasta. Se ei varmastikaan ole ollut helppoa olla niissä tilanteissa ja on tosi ymmärrettävää, jos ei saa sanotuksi mitään. Mielestäni se on ollut jo hienoa, että olet todennut Millan olevan kaverisi ja keskustelu on jäänyt siihen osaltasi. Tuntuisiko sinusta, että voisit mahdollista tulevaa tilannetta varten miettiä jo etukäteen, mitä haluaisit sanoa? Voit esimerkiksi todeta, että sinusta ei tunnu kivalta ja reilulta, että Millasta puhutaan tuohon sävyyn. Toivon myös, että et kuitenkaan moittisi itseäsi siitä, jos et saisikaan sillä kertaa sanotuksi mitään, sillä nuo tilanteet voivat olla hankalia.

Pohdit viestisi lopussa, että oletko sinä kiusannut, onko mitään tehtävissä ja ylireagoitko. Ymmärrän hyvin, että nämä asiat ovat jääneet sinua mietityttämään ja uskon samalla, että tämä tilanne ei ole mitenkään menetetty. Ikinä ei voi tietää, miten toinen ihminen ajattelee ja kokee asiat, mutta minulle ei piirry ollenkaan kuvaa kiusaajasta tämän tekstisi perusteella. Kuten kirjoitinkin alussa, niin vaikutat ajattelevaiselta ja muut huomioon ottavalta. Samalla on inhimillistä, että varsinkin väsyneenä ja kuormittuneena ei jaksa, eikä pysty olla yhtä huomioon ottava. Se, että et ole jaksanut, ei tee sinusta mitenkään huonoa ihmistä.

Olen myös ylpeä sinusta, kuinka olet toiminut hienosti ja esimerkillisesti siinä, kun olet viestittänyt Millalle, että välität hänestä ja hän on tervetullut seuraasi. Oli myös hienoa, että Milla oli uskaltanut hieman avata omaa kokemustaan, kun hän oli vähän omiin oloihinsa vetäytyneenä. Aina ei välttämättä itse osaa heti reagoida, mutta uskon, että se on voinut olla merkityksellistä, että olet vain kuunnellut. Aina voi myös palata asiaan myöhemmin, jos tuntuu, ettei heti löydy oikeita sanoja. Joskus voi myös ihan vain sanoa, ettei aina osaa reagoida ja voi vain kiittää, että toinen kertoo tunteistaan.

Tuntuisiko sinusta, että voisit ottaa näitä kirjoittamiasi asioita puheeksi Millan kanssa? Joskus se voi auttaa, jos pystyy toiselle kertomaan omia taustojaan ja kertomaan omia käyttäytymismallejaan. Jos toinen tietää, että on meneillään vähän raskaampi ajanjakso elämässä, niin silloin hänkin ymmärtää paremmin, jos vaikutat etäiseltä. Se voi myös joskus auttaa, jos kertoo toiselle, että on tapana esimerkiksi innostua keskusteluista, jolloin herkästi saattaa toisen sanat jäädä sivuun, vaikka ei niin tarkoittaisikaan. Kun on toiselle rehellinen ja avoin, niin se on jo hyvä pohja. Se on totta, että joskus voi olla niin, ettei rypistetty paperi tule enää yhtä sileäksi, mutta parhaimmillaan se taas voi tulla sileäksi ja jopa vielä vahvemmaksi. Osaat hyvin sanoittaa ajatuksiasi sekä asettua myös muiden ihmisten asemaan, joten uskon, että tässä on hyvät lähtökohdat korjata ja vahvistaa teidän ystävyyttänne. <3

Muistathan, että jos nämä asiat painavat paljon omaa mieltä tai oman jaksamisen kanssa on huolia, niin silloin on hyvä kääntyä myös jonkun oman läheisen aikuisen puoleen. On tärkeää, ettei tarvitse yksin kannatella mieltä painavia asioita. Joskus se voi keventää ja selkeyttää omaa mieltä, kun puhuu toisen kanssa.

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu, jos haluat anonyymisti ja luottamuksellisesti jutella aikuisen kanssa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Oikein hyvää kesää! <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kurja kuulla, että koet nykyään olevasi epävarma ja uusien ihmisten tapaaminen ahdistaa sinua. On ihan luonnollista, että kaverisuhteet elävät ja muuttuvat varsinkin lapsena ja nuorena. Kasvaessa eri asiat alkavat kiinnostaa ja ihmisten väliset eroavaisuudet tulevat enemmän näkyviin. Voi olla, että jonkun kanssa alkaa viihtymään paremmin ja joidenkin kanssa ei enää kemiat kohtaakaan niin hyvin. On siis ihan normaalia, että isosta joukosta valikoituu muutama hyvä ystävä, joiden kanssa oleminen tuntuu hyvältä ja luonnolliselta. Näitä hyviä ihmisiä ei tarvitse olla montaa, yksikin riittää.

Myös epävarmuus kuuluu jokaisen kasvamiseen lapsesta aikuiseksi. On niin paljon pohdittavaa ja on rakennettava koko identiteetti uudestaan: kuka minä olen, millainen haluan olla, mitä minulta odotetaan tai minkälainen minun kuuluisi olla? Joskus sen pohtiminen voi olla tosi raskasta. Silloin olisi ihanaa, että ympärillä olisi ihmisiä, jotka kertoisivat, kuinka kiva olet ja hyvä juuri tuollaisena kuin olet. Se auttaisi myös siihen, että tuntisit olosi varmaksi myös uusien tuttavuuksien seurassa.

Voisitko kertoa epävarmuudestasi läheisillesi (vaikka perheenjäsenille ja noille kahdelle hyvälle ystävällesi) ja pyytää heitä kertomaan, mistä he sinussa pitävät? Voisit yllättyä iloisesti! Uskon, että he näkevät sinussa paljon sellaisia hyviä piirteitä, joita et itse itsessäsi huomaa. On ihan ok olla epävarma, mutta ei varmastikaan ole mukavaa, jos epävarmuus haittaa elämää ja aiheuttaa pelkoja tai ahdistusta.

Uskallan väittää, että sinulla on ihan varmasti sosiaalisia taitoja. Onhan sinulla nuo ystävät, jotka selvästi viihtyvät seurassasi. Toisen huomioiminen auttaa pitkälle ja kantaa hedelmää niin uusien tuttavuuksien kuin vanhojen ystävien kanssa. Kysy siis ahkerasti, mitä läheisellesi kuuluu, kuuntele vastaus ja tee lisäkysymyksiä. Osoita, että olet kiinnostunut, katso silmiin ja hymyile. Sinun ei tarvitse aina ja joka kerta kertoa omia ajatuksia tai keksiä mitään uutta. Jos toisella on joku hankaluus, kysy, miten voisit olla hänen apunaan ja tukenaan. Sama kiinnostuksen osoittaminen auttaa myös, jos on joskus ihastunut johonkin ja haluaa tehdä tähän lähempää tuttavuutta.

Kuten huomasit, fyysiset ominaisuudet eivät kaverisuhteissa ole useinkaan (tai toivottavasti ikinä) tärkeitä. Toivon siis, ettet liikaa murehtisi ulkonäköäsi. Se, että olet kiva ja muut huomioon ottava ystävä, on heille taatusti tärkeämpää kuin se, miltä näytät.

Jos nämä sosiaaliset suhteet aiheuttavat liikaa ahdistusta, voit jutella niistä koulusi kuraattorille heti koulujen alettua. Mutta toivon, että uskallat olla oma itsesi, vaikka joskus olisikin epävarma olo. Olet hyvä juuri tuollaisena kuin olet! Muista, että sinua on vain yksi tässä maailmassa eikä sinun tarvitse olla samanlainen kuin joku muu.

Jos haluat pohtia näitä asioita lisää, voit milloin tahansa soittaa meille (numeromme on 116 111) tai tulla chattiin juttelemaan. Sekä puhelin että chat ovat auki vuoden jokaisena päivänä. Voit myös kirjoittaa meille nettikirjeen, jos haluat. Kaikki palvelumme ovat maksuttomia ja täysin anonyymejä.

Kaikkea hyvää sinulle!
Toivottaa Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Moikka!

Kiitos, kun vastasit! Olipa hienoa kuulla, että edellisen päivystäjän vastauksesta oli sinulle apua. Olikin tosi tärkeää, että kirjoitit pohdintojasi tänne. Teitä nuoria varten me täällä ollaan. <3

Ymmärrettävää, että et ole uskaltanut ottaa asiaa puheeksi äidin kanssa, varsinkin, jos hänen reaktionsa mietityttää. Edellinen päivystäjä mainitsikin, että yksi hyvä tapa aloittaa voi olla sanomalla, että sinulla olisi tärkeää asiaa, mutta sinua mietityttää, miten hän reagoi. Toinen tapa voi olla myös asiasta kirjoittaminen. Asian voi kertoa kirjeen avulla tai laittamalla viestin. Osaatkin tosi taitavasti sanoittaa ajatuksiasi tekstin kautta, niin se varmasti voisi olla ihan yhtä hyvä tapa kertoa. Vinkkinä muuten vielä, että Nuortennetistä löytyy myös tällainen ”Huoli puheeksi” -lomake: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/puhu-huolista/huoli-puheeksi-lomake/

On tosi luonnollista, että asiasta kertominen pelottaa, sillä onhan kyseessä todella tärkeä omaa identiteettiä koskeva asia. Joskus voi vain päättä mennä pelkoa kohti ”repäisemällä laastari irti” ja ottaa asia puheeksi pelosta huolimatta, mutta muista, että se on ihan yhtä hyvä myös antaa asialle vielä aikaa, jos siltä tuntuu. Voit hyvin vaikka aluksi jutella asiasta jollekin toiselle luotettavalle aikuiselle, jos se tuntuu helpommalta. Näistä pohdinnoista voi esimerkiksi jutella koulukuraattorin tai oman paikkakunnan nuorisotyöntekijän kanssa. On myös ihan sallittua ja ymmärrettävää, jos pelosta huolimatta ei vain vielä uskalla. Se, että pohdit näitä asioita nyt täällä Nuortennetissä ja olet äidillesi puhunut vähän viittaavista asioista, on jo hieno juttu ja voit olla ylpeä itsestäsi!

Kuten edellinen päivystäjä kirjoittikin, niin ulkonäköön koskien sinulla on itselläsi päätäntävalta. Tosi tylsää, että et ole saanut leikata hiuksiasi lyhyemmäksi. Kaikista tärkeintä olisi, että sinulla itselläsi saisi olla juuri sellainen tyyli, jossa koet olosi hyväksi, olivat muut mitä mieltä tahansa. Oletko koittanut perustella, että sinä itse kokisit olosi enemmän omaksi itseksesi, jos saisit leikata hiuksesi lyhyeksi?

Kirjoitit myös, että sinua ärsyttää, kuinka veljesi annetaan enemmän hommia kuin sinulle. Voi olla, että kyseessä saattaa olla juuri tuo, että hän on sinua vanhempi, mutta voisitko tästä kysyä vielä perusteluja, miksi asia on näin? On tärkeää, että voit tehdä kotitöitä sinulle ikätasoon sopivalla tavalla, mutta sukupuolen ei kyllä tulisi määrittää sitä, mitä voi tehdä ja mitä ei.

Ymmärrän myös tosi hyvin, että sinua ärsyttää, kuinka sukulaisesi kutsuvat sinua tytöksi. Kaikki ihmiset eivät ehkä tiedä tai ymmärrä, että toisen sukupuolta ei voi sanoa toisen puolesta ja tästä syystä sitten tekevät oletuksia toisen sukupuolesta. Toisen sukupuolta ei tulisi olettaa. Ikävää, että joudut heidän seurassaan kuulemaan, että olet tyttö, vaikka se on juuri päinvastoin omaa kokemustasi. Ymmärrän, jos et vielä uskalla sanoa heille, että toivot, ettei sinua kutsuttaisi tytöksi, mutta jos joskus esität heille tämän toiveen, niin heidän tulee sitä kunnioittaa.

Kiitos, kun vielä lisäsit kommentin, mihin tulokseen olet nyt tullut pohdinnoissasi. Tuo on tosi hieno ja tärkeä juttu! Uskon, että tulee vielä aika, että sinun on hyvä olla omana itsenäsi. Saat myös olla vielä kesken omien pohdintojesi kanssa. On ihan ok kokea olevansa vähän jumissa, olet silti tosi tärkeä ja arvokas. Luota siihen, että asiat selkiytyvät hiljalleen ja omalla painollaan. <3

Oletko muuten Nuortennetissä käynyt lukemassa tätä sukupuolia käsittelevää sivua, jossa on juttua mm. sukupuolen moninaisuudesta? https://www.nuortennetti.fi/seksuaalisuus/sukupuoli/

Oikein mukavaa kesää!
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi. Huomaan, että olet pohtinut paljon sukupuoli-identiteettiäsi. Ensinnäkin haluan sanoa, että sinä itse saat päättää ulkonäöstäsi ja siitä, miten ilmaiset itseäsi ja sukupuoltasi. On asioita, joista vanhemmat tai muut huoltajat päättävät, mutta ulkonäköön ja tyyliin liittyvät asiat ovat seikkoja, joista sinulla on oikeus päättää itse. Sinun pitäisi siis saada leikata hiuksesi, jos se tuntuu sinusta hyvältä, pukeutua niin, että tunnet olosi vaatteissa hyväksi ja sinulla on myös oikeus toivoa, millä nimellä haluat itseäsi kutsuttavan. Toivoisin myös, että saisit vaihtaa etunimesi myös virallisesti jo alaikäisenä, jos sitä toivot.

Myös seksuaalinen suuntautuminen on asia, joka on oma henkilökohtainen asiasi ja voit toteuttaa sitä niin, että se tuntuu sinusta hyvältä samoin kuin voit katsoa juuri niitä sarjoja, joista itse pidät tai jotka ovat sinun mielestäsi mielenkiintoisia.

Tärkeää tässä vaiheessa olisi, että voisit puhua näistä pohdinnoista sekä kotonasi, että muutoin lähipiirissäsi. Jos asiasi ohitetaan tai sille nauretaan, niin sano rohkeasti, että olet ihan tosissasi etkä halua, että sinulle nauretaan. Tai voit aloittaa kertomisen sanomalla, että sinulla on jotain tärkeää asiaa, mutta pelkäät, ettei sinua oteta tosissaan.

Sinun ei tarvitse vielä tietää itsekään kaikkea ja olisi hienoa, jos voisit pohtia näitä ääneen jonkun kanssa. On myös ihan ok kokeilla erilaisia tyylejä, sitä tekevät kaikki – myös ne, jotka kokevat syntymässä määritellyn sukupuolen omakseen. Kaikkien ihmisten tulisi saada kokeilla ja pohtia rauhassa sitä, millaisia he ovat. Tämä itsensä etsiminen ja identiteetin muotoutuminen kestää kaikilla läpi elämän, mutta suurimmassa muutoksessa se on juuri nuorena ja siinä vaiheessa, kun kasvetaan aikuiseksi.

On siis täysin okei kokeilla jotain ja tullakin myöhemmin toisiin ajatuksiin. Siinä ei ole mitään väärää. Voit hyvin aloittaa jostain pienestä, esimerkiksi vaikka hiuksista. Seuraavaksi voit vaihtaa vaatetyyliäsi yksi vaate kerrallaan ja jossain vaiheessa pyytää, että sinua kutsutaan jollain toisella nimellä, jos et koe nykyistä nimeäsi hyväksi. Joka askeleella voit tutkiskella, miltä muutos tuntuu. Jos se tuntuu hyvältä, niin voit jatkaa samaan malliin – jos taas pahalta, niin voit palata aiempaan.

Mietin, että sinua voisi auttaa asiasta lukeminen. Onko Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskus sinulle tuttu? Siellä on Suomen paras asiantuntemus näissä asioissa ja heillä on mahtavat nettisivut, joissa on paljon tietoa. Kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa! Kohdassa ”Sukupuolen moninaisuus” on mm. sanasto, josta voit käydä lukemassa, tuntuuko siellä joku kohta omalta. Nettisivustolla on myös oma osionsa Nuorille. Heillä on myös erilaisia vertaisryhmiä, joissa voi tutustua muihin samoja asioita pohtiviin nuoriin. Ehkä sellainen voisi olla hyvä sinulle?

Sanastosta käy mm. ilmi, että transmaskuliininen on henkilö, joka on syntymässä määritelty tytöksi, mutta kokee itsessään maskuliinisia piirteitä tuntematta olevansa kuitenkaan yksiselitteisesti mies. Olisiko se jotain sellaista, jota sinä koet? Muunsukupuolinen ihminen taas tuntee olevansa jotain muuta kuin nainen tai mies tai sitten jotain niiden kahden väliltä. Jos taas tunnet olevasi transmies, niin sinun on mahdollista hakeutua hoitoihin ja saada kehosi vastaamaan sitä mielikuvaa, joka sinulla on itsestäsi.

Kun kysyit binderistä, niin se on topin tyyppinen vaate, jonka tarkoituksena on litistää rintakehää. Niitä voi ostaa esimerkiksi sateenkaarikaupasta (löytyy netistä). Binderiä ei saa käyttää koskaan yli 8 tuntia kerrallaan eikä se päällä pidä nukkua.

Toivon, että löydät lähipiiristäsi tai Sukupuolen moninaisuuden osaamiskeskuksesta ihmisiä, joiden kanssa voit pohtia näitä teemoja. Voit aina myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (numeromme on 116 111) tai tulla chattiin juttelemaan asiasta. Olemme auki vuoden jokaisena päivänä ja palvelumme ovat aina täysin maksuttomia ja anonyymejä. Tärkeintä on, että olet onnellinen ja voit ilmaista tyylilläsi sitä, mitä koet sisimmässäsi olevasi, eikö?

Kaikkea hyvää sinulle,
toivottaa Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Olen tosi pahoillani, että voit huonosti. Haluaisin rutistaa sinua ja sanoa, että kaikki muuttuu vielä paremmaksi. Sinun ei kuuluisi satuttaa itseäsi, vaan sinun kuuluisi saada apua hankalaan oloosi.

Ymmärsin kirjoituksestasi, että olet yrittänyt kertoa jollekin, mutta sinua ei ole uskottu. Olen tosi pahoillani tästä. Kertominen oli aivan oikein tehty! Toivon, että jaksaisit vielä yrittää ja kertoisit jollekin toiselle aikuisella. Ja jos hän ei ota sinua tosissaan, niin jollekin kolmannelle. Jo ensimmäisen aikuisen olisi pitänyt auttaa sinua ja on tosi väärin, ettei näin tapahtunut. Mutta nyt pyydän: ole sinnikäs. Kerro niin monelle aikuiselle, kunnes joku ottaa sinut tosissaan ja auttaa sinua. Sinun ei kuulu voida niin huonosti, että koet tarpeelliseksi satuttaa itseäsi.

Sillä aikaa – ennen kun löydät aikuisen, joka sinua auttaa – toivon että löytäisit toisen tavan päästä pois ikävästä tunteesta, joka sinua piinaa. Osaatko yhtään ennakoida, milloin pahin olo tulee? Pystytkö valmistautumaan siihen ja tekemään silloin jotain sellaista, mikä ei vahingoita sinua? Luonnolla on paljon hyviä vaikutuksia ihmismielelle ja siellä kävely auttaa ja rahoittaa meitä jo lyhyessä ajassa. Tai onko sinulla ketään, jonka seuraan voisit silloin mennä joko livemaailmassa tai netissä? Monia auttaa toisten ihmisten seura ja juttelu ihan mistä vaan asiasta. Joitain taas auttaa musiikin kuuntelu, joitain toisia lemmikin silittely. Mikä tahansa tekeminen auttaa, mikä saa sinut joko ajattelemaan muita asioita (esim. joku keskittymistä vaativa tekeminen) tai sitten rentoutumaan ja rauhoittumaan.

Voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111, jos haluat. Juttelemme mielellämme kanssasi sen aikaa, että pahin olo menee ohi. Tai voit myös tulla chattiin juttelemaan kanssamme. Se on auttanut monia. Palvelumme ovat auki vuoden jokaisena päivänä eivätkä ne maksa sinulle mitään.

Täällä Nuortennetissäkin on hyvää tietoa mielialasta kohdassa ”Mieli ja keho” ja siellä ”Mielen hyvinvointi”, oletkohan käynyt lukemassa?

Pitkällä tähtäimellä toivon tietysti, että saat pahaan oloosi ammattiapua. Sitä saat koulujen aikana kouluterkkarin kautta. Muuna aikana voit varata (vaikka yhdessä huoltajiesi kanssa) ajan kuntasi terveyskeskukseen. Ympäri Suomea on myös Nuorten Ohjaamoja, joista saa apua ilman ajanvarausta.

Sinä et ole syyllinen pahaan oloosi ja siihen olemassa apua. Toivottavasti sinua autetaan pian niin, että voit taas olla onnellinen ja nauttia elämästä. Olet ihana ja ansaitset voida hyvin! Yritäthän vielä saada apua?

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Hyvä, että kirjoitit ajatuksistasi. Olen tosi pahoillani, että sinusta tuntuu, ettei tämä ole sinulle oikea paikka tai että et kuuluisi tänne. Jäin miettimään, mistä sinulle tulee tuollainen olo. Onko ympärilläsi ihmisiä, jotka saavat sinut tuntemaan noin? Olisi tärkeää, että jokaisella olisi joku ryhmä, johon kuulua ja jossa tuntee olonsa tärkeäksi ja merkitykselliseksi. On se sitten perhe, kaveriporukka tai harrastusryhmä.

On myös kurjaa, että sinua ahdistaa. Sekään ei ole oikein – toivoisin, että voisit elää niin, että olisit ainakin pääosin onnellinen ja tyytyväinen elämääsi. Toki kaikilla on vaikeita elämänvaiheita tai tapahtumia, jotka saavat meidät vähäksi aikaa tuntemaan olomme kurjaksi, mutta olisi hyvä, että kykenisimme pääsemään niistä yli.

Toivoisin kovasti, että lähipiirisi tietäisi, miten voit. Sinua voidaan auttaa ja on täysin mahdollista, että tulet taas voimaan hyvin. Pystyisitkö kertomaan ajatuksistasi kotona?

Jos se tuntuu mahdottomalta, niin toivon, että löydät jonkun muun, turvallisen aikuisen, jolle kertoa. Se voi olla isovanhempi, kummi, nuoriso-ohjaaja tai valmentaja. Kouluaikana sinua auttaa koulun ammattilaiset, mm. kouluterkkari, kuraattori ja psykologi. Joissain kouluissa on myös esimerkiksi kouluvalmentajia, ohjaajia tai psyykkareita. Kaikki he ovat siellä myös sinua varten.

Voit myös soittaa meille tai tulla chattiin juttelemaan. Numeromme on 116 111 ja palvelumme ovat auki joka päivä. Lisäksi ne ovat maksuttomia eikä sinun tarvitse kertoa nimeäsi.

Tärkeintä on, että elämänilosi saataisiin palautettua. Uskon, että sinunkin elämälläsi on tärkeä tehtävä ja tulevaisuudessa sinulle voi tapahtua kaikenlaisia mahtavia asioita!

Toivottavasti pystyt purkamaan ajatuksiasi jollekin ja tunnet taas joku päivä kuuluvasi tänne muiden joukkoon ja koet olevasi juuri oikeanlainen ja oikeassa paikassa!

Sinua ajatellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Moikka!

Kiitos viestistäsi!

Ihan ensimmäisenä haluan sanoa, että sinä et ole toiminut mitenkään tyhmästi. Poika ei ole kuitenkaan toiminut oikein, jos hän on millään tavalla painostanut sinua. Joskus voi tulla eteen tilanteita, joissa on syystä tai toisesta vaikeaa kieltäytyä, vaikka epäröisikin. Joskus voi tulla myös tilanteita, jossa asia alkaa vasta jälkikäteen kaduttamaan tai mietityttämään, eikä sekään tee kenestäkään tyhmää. Uskon myös, että et varmastikaan ole tämän kokemuksen kanssa yksin. Olet muuten toiminut tosi hienosti suojaamalla itseäsi huolehtimalla, ettei kasvojasi näy kuvassa.

Paljastavien kuvien lähettämisessä ei ole mitään väärää, jos se on kummallekin osapuolelle ok – eli kuvan vastaanottaja on antanut luvan kuvan lähettämiselle ja kuvan lähettäjä lähettää kuvan omasta halustaan. Jos kuitenkin esimerkiksi kuvan lähettäjä yhtään epäröi tai kieltäytyy kuvan lähettämisestä, niin on väärin, jos kuvan pyytäjä alkaa asiasta yhtään painostamaan.

Yleisenä tietona haluan vielä lisätä muitakin lukijoita ajatellen, että on hyvä huomioida, onko kuvien pyytäjä/lähettäjä saman ikäinen kuin itse, vai onko kyseessä aikuinen. Jos kuvien pyytäjä/lähettäjä on aikuinen, niin silloin tämä aikuinen toimii aina laittomasti, vaikka nuorempi osapuoli olisikin asiaan ollut suostuvainen. Laitonta olisi myös lähteä levittämään toisen kuvaa ilman lupaa ja jos näin kävisi ilmi, niin sellaisesta voi tehdä rikosilmoituksen.

Täällä Nuortennetin sivulla on vielä lisää tietoa itse tuotetusta seksuaalisesta materiaalista: https://www.nuortennetti.fi/netti-ja-media/seksuaalinen-hairinta-netissa/itse-tuotettu-seksuaalinen-materiaali/

Jos asia kovasti vaivaa, niin siitä voi olla myös hyvä jutella jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Se voi joskus myös keventää oloa, jos voi jakaa asian jonkun kanssa, kuten olet nyt hienosti tehnyt jo kirjoittamalla tänne Nuortennettiin. Asiasta voi kertoa joko omalle läheiselle, jos se tuntuu hyvältä, tai sitten vaikka koulukuraattorille tai oman paikkakunnan nuorisotyöntekijälle.

Meille voi soittaa myös ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla juttelemaan chattiin tai kirjoittaa nettikirjepalveluun. Voit jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti mistä aiheesta tahansa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Ystävällisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos, kun laitoit viestiä ja purkasit tähän ajatuksiasi. Moderoin viestistäsi joitakin kuolema-ajatuksiin liittyviä kohtia pois, jotta ne eivät järkytä muita lukijoita. Olen kuitenkin lukenut viestisi kokonaan.

En tiedä, mitä kaikkea elämässäsi on tapahtunut, mutta kuulostaa siltä, että sinulla on tällä hetkellä tosi paha olla ja valtavasti kuormaa harteillasi. Kun on tosi huono olla ja on tapahtunut ikäviä asioita, niin joskus mieli voi mennä niin synkäksi, ettei näe enää hyvää ja elämisen arvoista missään. Tuosta on kuitenkin mahdollista päästä vielä ylös, vaikka ajatus siitä tuntuisikin tällä hetkellä mahdottomalta. Yksin sinun ei kuitenkaan tarvitse, eikä pidäkään olla. Pahaan oloon ja itsetuhoisiin ajatuksiin on aina saatava apua!

Kirjoitit, että et voi puhua kenellekään, eikä kukaan auta sinua. En tiedä, millaisia kokemuksia sinulla on ollut ja oletko yrittänyt saada apua joltakin. Ikävä kuitenkin kuulla, että sinulla on tuollainen olo. Toivon kovasti, että jaksaisit vielä hakea apua itsellesi. Sinulla on oikeus saada tukea sekä tulla kuulluksi. En tiedä, oletko yrittänyt saada apua ja keneltä sitä olet hakenut, mutta vaihtoehtoja varmasti vielä on.

Nyt vielä ennen juhannusta keskusteluapua voi saada mahdollisesti vielä koululta esimerkiksi kuraattorilta. Myös oman paikkakunnan terveysasemalta saa apua. Tukea taa myös esimerkiksi nuoristyöntekijältä tai Ohjaamosta. Entä tuleeko sinulle mieleen jotakin omaa läheistä aikuista, kenelle pystyisit juttelemaan?

Joskus juuri niistä tosi hankalista asioista voi olla tosi vaikea puhua kenellekään. Voi tuntua esimerkiksi, että toinen saattaa tuomita tai ei ymmärtäisi. Ajatuksesi ovat kuitenkin tärkeitä ja ne tulee ottaa tosissaan. Entä, jos aikuiselle kertoisi, että sinulla on olo, ettei sinua kuunnella ja oteta tosissaan? Miltä sinusta tuntuisi kertoa, että sinulla on ollut niin huono olla, että sinulla on kuolemaan liittyviä ajatuksia?

Jos haluat purkaa ajatuksiasi ja kertoa tilanteestasi nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin voit soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Olet tosi tärkeä ja arvokas. Toivon kovasti, että saat vielä ansaitsemaasi apua. <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä