Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei Matonen 16v

Kiitos tärkeästä viestistäsi.

Kirjoitit viestissäsi, että sinulla on itsetuhoisia tekoja, joita jatkat todistaaksesi muille pahaa oloasi. Minua todellakin surettaa lukea, että teet itsellesi pahaa. Sinulla on varmasti paha olla, ja toivonkin, että löydät muita tapoja hallita oloasi kuin itsesi satuttaminen. Itsensä satuttaminen voi hetkessä tuntua hyvältä idealta mutta aiheuttaa aina enemmän ahdistusta kuin poistaisi sitä. Sinä olet arvokkain asia minkä omistat ja toivon, että tiedät sen.

Ymmärsin, että sinulla on hoitokontakti ainakin psykiatrille, jonka kanssa ajattelit ottaa asian puheeksi. Todella rohkeaa ja aivan varmasti hyvä ratkaisu tähän tilanteeseen. Haluan kuitenkin kertoa sinulle, että sinun sanasi ovat arvokkaita ja riittäviä todistamaan sinun vointisi tämänhetkisen tilanteen. Sinun ei todellakaan tarvitse satuttaa itseäsi, jotta muut ihmiset uskoisivat, että voit huonosti ja tarvitsisit apua tilanteeseesi. Kukaan muu ihminen ei voi tietää miltä sinusta tuntuu kuin vain sinä itse ja se, että kerrot sanoilla, miten voit, se todellakin riittää! Toivonkin, että pystyt avoimesti juttelemaan juuri näistä ajatuksistasi esimerkiksi psykiatrisi kanssa, hän varmasti ymmärtää sinua. On tärkeää, että hän tiedostaa ajattelutapasi, jotta voisi parhaansa mukaan auttaa ja tukea sinua tässä tilanteessa.

Vaikka sinusta nyt tuntuisikin pahalta, ei se tarkoita, etteikö asiat voisi muuttua nopeastikin parempaan suuntaan. Sinä ja sinun hyvinvointisi on tärkeä asia. Jos jokin asia mietityttää sinua tai haluat purkaa tilannettasi lisää, voit aina myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, eller på svenska 0800 96 116) nimettömästi ja luottamuksellisesti. Olemme mielellämme tukenasi tässä asiassa!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki nimetön.

Kiitos viestistäsi. Onkin tärkeää, ettet jää yksin pohtimaan näin painavia asioita.

Kirjoitit, että pelkäät kuolemaa niin paljon, ettet nauti elämästäsi. Onpa todella ikävä kuulla, että asia pelottaa sinua niin paljon, että se vaikuttaa elämääsi niinkin paljon. Ymmärrän kuitenkin hyvin, että kuolema pelottaa. Siihen liittyy niin paljon kysymyksiä, joihin ei ole olemassa vastauksia ja se jo yksin voi tuntua pelottavalta. Usein moni muukin asia, joihin ei ole olemassa varmoja vastauksia voi pelottaa.

Kuoleman pelko voi olla raskasta miettiä yksin ja kerroitkin pelkosi kestäneen jo kuukausia. Toivonkin, että pystyisit kertomaan pelostasi jollekin lähipiirissäsi olevalle aikuiselle. Voisitko esimerkiksi kotona puhua asiasta? Tai ottaa asian puheeksi koulussa opettajan tai koulukuraattorin kanssa? Jos haluat, voit myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen ja puhua nimettömästi pelostasi. Numero suomenkieliseen puhelimeen on 116 111, jos haluat soittaa ruotsiksi voit soittaa numeroon 0800 96 116.

Jo puhuminen asiasta usein helpottaa, vaikka vastauksia kaikkeen ei voisikaan saada. Älä jää yksin, sinulla on oikeus voida nauttia elämästäsi ilman pelkoja!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki yksin.

Kiitos, että kirjoitit perhetilanteestasi. Onkin todella tärkeää, ettet nyt jää yksin näiden tärkeiden pohdintojesi kanssa.

Kerroit perhetilanteestasi, jossa vanhempasi riitelevät usein ja koet heidän purkavan pahaa oloaan sinuun ja aiheuttavan sinulle syyllisen olon. Onpa todellakin ikävä ja epäreilu tilanne ja ymmärrän hyvin, että tilanne vaikuttaa sinuun ja kaipaat apua tilanteeseesi. Se miten vanhempasi käyttäytyvät toisiaan ja sinua kohtaan on väärin. Heidän käytöksensä ei saisi aiheuttaa sinussa pelkoa tai ahdistusta. Sinulla on oikeus asua kodissa, jossa sinulla on hyvä olla! Sinä et ole tehnyt tässä asiassa yhtään mitään väärin ja haluankin painottaa, että on todellakin tärkeää, että sinä haet ja saat tilanteeseesi apua. Vaikka pelkäät ottavasi jonkun enemmän tarvitsevan ihmisen paikan saamalla apua, ei asia ole näin. Sinulla on nyt hankala tilanne, ja olet hyvinkin oikeutettu saamaan apua.

Hienoa, että olet miettinyt jo vaihtoehtoja tilanteeseesi. Kirjoitit melkein kertoneesi äidillesi miltä sinusta tuntuu mutta keskustelu päättyikin huutoon. Onpa ikävä kuulla. Mielestäni olisi tärkeää, että vanhempasi saisivat tietää näistä sinun ajatuksistasi. He eivät ehkä riitelyltään näe, miten kaikki sinuun vaikuttaakaan. Ja vaikka pelkäät, että äitisi pahoittaa mielensä on sinun hyvinvointisi kuitenkin tärkeämpää kuin se, että äitisi pieli pahoittuu. Uskon myös äitisi ymmärtävän tilanteen sinun kannaltasi, jos uskaltaudut kertomaan miltä sinusta tuntuu. Olisiko sinun mahdollista kirjoittaa vanhemmillesi tai äidillesi kirje, jossa otat nämä asiat puheeksi? Näin äitisi saisi rauhassa lukea kirjeesi ja voisitte sen jälkeen keskustella aiheesta.

Koulun puolelta voit hyvin käydä puhumassa kotitilanteestasi esimerkiksi koulukuraattorin kanssa. Uskotko, että voisit ottaa aiheen puheeksi hänen kanssaan? Kuraattorit ovat tottuneet vastaavanlaisiin tilanteisiin ja osaavat varmasti miettiä kanssasi ratkaisuja tilanteeseesi.

Ihana kuulla, että sinulla on kuitenkin ystäviä ympärilläsi. Toivonkin, että osaat ottaa myös heistä tukea vaikeina aikoina. Vaikka he eivät kattoa pääsi päälle voikaan antaa, voivat he tukea sinua muilla tavoilla.

Vika ei todellakaan ole sinussa ja toivon, että löydät lähipiiristäsi jonkun, jonka kanssa voit pohtia tilanteeseesi ratkaisuja. Jos haluat, voit myös olla yhteydessä Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116). Yhdessä päivystäjän kanssa voit pohtia tilanteeseesi ratkaisuja.

Älä jää yksin, sinun hyvinvointisi on tärkeintä!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Hunnulq,

Kiitos viestistäsi!

Itkeminen on todella luonnollista ja ihmiset voivat itkeä monista asioista. On myös hyvä antaa itkun tulla silloin, kun itkettää. Itkemisessä ei ole mitään pahaa tai väärää.

Joskus oloa voi helpottaa esimerkiksi se, että juttelee jollekin läheiselle ihmisille. Onko sinun elämässäsi sellaista turvallista ja luotettavaa aikuista, kenen kanssa voisit jakaa surut ja ilot?

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei,

Kiitos viestistäsi! On todella hienoa ja tärkeää, että kirjoitit näistä ajatuksista!

Kerroit, että olet joutunut lopettamaan opintosi masennuksen ja uupumisen takia. Kerroit myös siitä, kuinka masennus on vienyt sinulta tulevaisuuden näkymäsi. Hienoa kuulla, että sairasloma on helpottanut oloasi! Masennus ja uupumus ovat kuitenkin sellaisia, että niiden työstäminen vaatii aikaa ja ammattilaisen apua. Tunnistatkin sen, että olo ei kuitenkaan olisi parempi syksyllä, vaikka keväällä ja kesällä olo helpottuisikin.

Pohdit viestistäsi, mikä ala olisi sinulle hyvä. Tämä onkin iso kysymys, johon ei välttämättä heti löydykään vastausta. Se on myös todella ok, jos oma ala ei löydy ihan heti! Oletko tätä kysymystä pohtinut koskaan esimerkiksi opinto-ohjaajan tai ammatinvalintapsykologin kanssa? Esimerkiksi TE-palveluiden kautta voi saada tukea ammatinvalintaan liittyviin kysymyksiin.

On tärkeää, että mietit, miten jaksaisit opiskella. Kerroit viestistäsi, että haet kouluun, koska sinulta odotetaan sitä. Pelkäät, että joudut keskeyttämään koulun ja tuottaisit pettymyksen itsellesi ja läheisillesi. Koulun keskeyttämisessä ei ole mitään hävettävää ja kuulostaa siltä, että olet nyt vuodenvaihteessa tehnyt sen itseäsi kuunnellen. Se, jos mikä, on ihailtavaa! Tärkeintä onkin kuunnella itseään sekä ottaa vastaan saatavilla olevaa apua ja pyytää apua. Jos menet syksyllä opiskelemaan, niin muista, että koulussa on ammattilaisia sinua varten (esim. kuraattori tai koulupsykologi), joihin voit olla matalalla kynnyksellä yhteydessä.

Millaista apua olet saanut tähän mennessä masennukseen ja uupumukseen? Entä onko sinulla elämässäsi luotettavia ja läheisiä ihmisiä, jotka pystyvät olemaan tukenasi?

Muista, että sinun hyvinvointisi on tärkeämpää kuin muiden odotukset. Muista myös olla myötätuntoinen itseäsi kohtaan!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei,

Kiitos paljon viestistäsi! Haluan sanoa tähän heti alkuun, että asiasi eivät todellakaan ole mitättömiä. On tärkeää ja hienoa, että kirjoitit tunteistasi!

Nostit viestistäsi erityisesti esiin koulu- ja kaveriasioita. Kerroit, että olet saanut vitosia ruotsista ja englannista, ja pelkäät, että vanhempasi pettyvät sinuun. Oletko saanut tukea oppiaineisiin koululta? Entä oletko saanut läksyjen tekoon tukea vanhemmiltasi? Vaikka numerosi olisivatkin matalia, niin se ei tee sinusta kuitenkaan yhtään sen huonompaa!

Kerroit, että sinulla on yksi hyvä kaveri. Se, että löytyy edes yksi, on jo todella tärkeää! Millaiset piirteet tekevät hänestä hyvän kaverin juuri sinulle? Kerroit, että sinua ahdistaa se, kun olit kerran mukana kaverisi jäädessä kiinni. Miten asiaa silloin käsiteltiin kanssasi? Kaverillasi on omia ongelmia, mutta hienoa kuulla, että ne ovat hoidossa. Kuitenkin myös sinun asiasi ovat ihan yhtä tärkeitä ja sinullakin oikeus saada tukea!

Kerroit myös kahdesta muusta luokkalaisestasi. Kertomasi esimerkit näiden luokkalaisten sanomisista eivät todellakaan kuulosta mukavilta ja kivoilta! Ei ole reilua sanoa tuollaisia kommentteja edes vitsinä. On myös epäreilua, että joudut kotitaloustunneilla haukkumisen ja syyttelyn kohteeksi sekä joudut tekemään ylimääräiset työt. Kirjoititkin viestisi alussa, että et tiedä, voiko heitä sanoa kavereiksi. Tuollainen ei kuulostakaan oikeiden kavereiden käytökseltä. Tuollainen käytös myös kertoo enemmän heistä kuin sinusta. Vaikuttaa, että heillä itsellään ei ole hyvä olla. Muista, että sinä et ole todellakaan niitä asioita, mitä he sanovat sinusta. Olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena!

Kerroit, että sinulla on tulossa arviointikeskustelu lähiaikoina ja täytit siihen liittyen lomaketta. Tämä vastaus tulee hieman viiveellä, joten onkohan tämä keskustelu ehtinyt jo olla?

Kerroit, että et uskaltanut rastittaa ihan kaikkia arviointikeskustelun lomakkeeseen, etkä ole uskaltanut puhua asioistasi. Joistakin aiheista voikin olla todella vaikea puhua! Olet kuitenkin ottanut tosi ison askeleen, kun olet kirjoittanut ajatuksiasi tänne keskustelupalstalle. Kertomasi asiat ovat ehdottomasti sellaisia, jotka tulee ottaa vakavasti ja joihin sinulla on oikeus saada tukea.

Onko sinulla lähipiirissäsi jotakin sellaista luotettavaa ja turvallista aikuista, kenen kanssa voisit ottaa nämä asiat puheeksi? Jos ääneen sanominen tuntuu vaikealta, niin voisitko ajatella näyttäväsi esimerkiksi tämän kirjoittamasi tekstin? Kirjoitat todella hyvin ja selkeästi.

Kerroit, että olet aikaisemmin käynyt juttelemassa ammattilaiselle, mutta se ei ollut hyvä kokemus. Myös ammattilaisten kanssa on tärkeää, että kemiat kohtaavat ja heille on helppo jutella. Voisitko ajatella meneväsi juttelemaan uudestaan esimerkiksi kuraattorille? Uuden henkilön kanssa jutteleminen voi olla erilaisempi kokemus kuin aikaisempi kokemuksesi.

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Voit tulla myös palveluihimme juttelemaan anonyymisti ihan mistä aiheesta tahansa.

Ethän jää ajatustesi kanssa yksin!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Lauri.

Kiitos viestistäsi.

Onpa kurja kuulla, että pelkäät unihalvauksia. Ymmärsinkö oikein, että et itse ole niitä kokenut? Unihalvaus on varmasti pelottava ja ahdistava kokemus ja jos siitä lukee paljon, voi siitä myös tulla pelko, että itse saa niitä nukkuessaan. Haluan kuitenkin rauhoitella sinua sillä, että unihalvaukset eivät ole vaarallisia. Eikä läheskään kaikki ihmiset niitä edes elämänsä aikana koe.

Olisi kuitenkin hyvä jos pystyisit puhumaan tästä pelostasi jonkun kanssa. Kirjoitit, että vanhemmille puhuminen pahentaa asiaa. Olisiko sinun lähipiirissäsi joku toinen aikuinen, jonka kanssa voisit ottaa asian puheeksi? Myös koulun puolelta voit käydä juttelemassa esimerkiksi kouluterveydenhoitajan kanssa tästä asiasta. Jos haluat, voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) ja keskustella päivystäjän kanssa pelostasi.

Älä jää yksin pohtimaan näitä asioita. Jaettu huoli on aina puolikas kantaa. Toivonkin sinulle oikein levollisia unia!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei,

Kiva, kun vastasit viestiimme ja ihana kuulla, että vastauksemme helpotti vähän.

Kaipaisitko kavereiden kanssa vietettyä aikaa myös vapaa-ajallekin?

Nuo ovat arkoja ja vakavia aiheita, joista voikin olla todella vaikea puhua ääneen. Olet kuitenkin ottanut tosi ison askeleen, kun kirjoitit tänne keskustelupalstalle!

Kerroit, että et tiedä uskallatko huolestuttaa ketään asiallasi, mutta kannustaisin sinua ehdottomasti kertomaan jollekin läheiselle aikuiselle! Aikuisten tehtävä on olla sinun tukenasi silloin, kun sitä tarvitset. Voisitko kokeilla kirjoittaa ajatuksiasi paperille ja sitten näyttää sen jollekin läheiselle?

Nuortennetistä löytyy myös Huoli puheeksi! -lomake: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Voit kokeilla myös hyödyntää tätä. Voit täyttää lomakkeesta ne kohdat, jotka täsmäävät sinuun ja sitten näyttää sen jollekin läheiselle aikuiselle.

Mukavaa loppuviikkoa!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä