Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki ”12v tyttö”,

Onpa ikävä kuulla, että olet masentunut ja ahdistunut, ja se on aiheuttanut sinulle huonoa oloa. Todella hienoa, että uskallat kirjoittaa siitä tänne ja olet rohkea, kun olet menossa puhumaan koulukuraattorille. Tätä vastausta kirjoittaessani olet jo varmaankin siellä koulukuraattorilla käynyt. Tuntuiko, että kuraattorille puhumisesta oli apua?

Kerroit, että olet satuttanut itseäsi ja se herättää minussa huolta. Olisi tärkeää, että tästä tietäisi joku luotettava aikuinen, jotta saisit apua ja voisitte yhdessä miettiä muita keinoja helpottamaan ahdistunutta oloa.

Kerroit, että sinua pelottaa, että koulukuraattori kertoo masennuksesta ja itsesi satuttamisesta äidillesi. Olen varma, että äitisi kuitenkin haluaisi tietää, mitä koet tällä hetkellä. Olet hänelle tärkeä ja uskon, että hän haluaisi auttaa sinua. Olisi hienoa, jos pystyisit kertomaan äidillesi olostasi. Entä onko sinulla lähipiirissäsi jotakin toista luotettavaa aikuista, kenelle uskaltaisit kertoa?

Omista ajatuksistaan voi olla välillä vaikea kertoa. Pystyisitkö kirjoittamaan ajatuksiasi paperille tai puhelimeen? Sitten voisit näyttää tekstin sille aikuiselle, kenelle haluaisit asiasta kertoa. Joskus kirjoittaminen voi olla helpompaa kuin ääneen sanominen.

Voit myös soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) tai kirjoittaa nettikirjeen. Puhelimen ja nettikirjepalvelun päivystäjän kanssa voit jutella ihan mistä aiheesta tahansa.

Muista, että sinä ansaitset apua ja sinun ei tarvitse jäädä yksin!

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei,

Kiitos viestistäsi! Todella ikävä kuulla, että kaverisi voi noin huonosti. Luonnollisesti hänen paha olonsa vaikuttaa myös sinuun ja tilanne on alkanut käymään raskaaksi sinulle. Hienoa, että kirjoitit asiasta tänne!

Ei ole oikein, että kaveri käyttäytyy huonosti sinua ja muita kavereitanne kohtaan. Olette tehneet oikein, kun olette huomauttaneet käytöksestä kaverille, eikä ole oikein teitä kohtaan, että käytös jatkuu sen jälkeen vielä huonompana. Oletteko kertoneet tästä käytöksestä jollekin aikuiselle? Aikuisten tehtävä on puuttua tuollaiseen.

Sinä ja kaverinne olette ymmärrettävästi hänestä huolissanne. On todella hienoa, että olette uskaltaneet hänelle kertoa huolestanne. Olette kannustaneet häntä hakemaan apua ja kertoneet hänen oikeudestaan siihen. Huonosti voiva ihminen ei välttämättä itse aina näe, kuinka huonosti oikeasti voi – se varmasti aiheuttaa turhautumista niille, jotka yrittävät saada häntä hakemaan apua. Olet todennäköisesti ihan oikeassa, että tuo on varmasti raskasta ja hämmentävää kaverillesi.

On tärkeää, että kaverisi saa apua ja hänen lähipiirissään olevien aikuisten kuuluu ottaa siitä vastuu. Voit kertoa huolestasi jollekin turvalliselle ja luotettavalle aikuiselle omassa lähipiirissäsi. Jos käyt kaverisi kanssa samaa koulua, niin voit kertoa myös opettajalle tai koulukuraattorille. Jaat huolen myös muiden kavereidesi kanssa ja voit heille ehdottaa, että ottaisitte huolen puheeksi yhdessä jollekin aikuiselle.

Olet ollut hyvä ystävä kaverillesi, vaikka hänellä on ollut haasteita. Muistathan kuitenkin, että sinun ei tarvitse ottaa vastuuta kaverisi huonosta olosta. Älä jää yksin huolesi kanssa!

Jos halut lisää puhua huolestasi, tai ihan mistä tahansa muusta aiheesta, voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) tai kirjoittaa nettikirjeen.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei.
Kiitos viestistäsi. Olen iloinen, että päätit kysellä apua tilanteeseen täältä. Asiat tulevat varmasti järjestymään ja tulet saamaan juuri sen avun, jonka tarvitset.

Kirjoitit, että tarvitset apua itsetuhoiseen käytökseesi, mutta koet, ettei äitisi kuuntele sinua, etkä myöskään luota sosiaalityöntekijöihin. Ensinnäkin on hyvä, että sinulla on monta kontaktia nyt jo avun piirissä, kun perheesi on perhekuntoutuksessa. Ymmärrän hyvin, että voi olla vaikeaa puhua juuri esimerkiksi itsetuhoisesta käytöksestä mutta asian ilmi tuleminen on hyvin tärkeää, jotta tämä käytös loppuisi. Ja uskon, että sinullakin on helpompi olla, kunhan asia on tullut esille.

Kirjoitit myös, että sinua ahdistaa toipuminen itsetuhoisesta käytöksestä. On ymmärrettävää, että tunnet näin, varsinkin jos käytös on ollut läsnä elämässä pidemmän aikaa. Itsetuhoisuus ei kuitenkaan ole ikinä hyvä ja terveellinen keino purkaa tunteitaan, vaan päinvastoin lisää ahdistuksen ja häpeän tunteita. Tämän takia on tärkeää, että saisit toisen tavan hallita ahdistuksen tunteita, ja siihen tarvitset tukea. Olosi tulee aivan varmasti helpottumaan kunhan uskallat asiasta kertoa.

Ymmärrän myös, ettei tunnu hyvältä, että tieto sinun asioistasi on kaikilla, kun jollekin jotakin kerrot. Ympärilläsi on kuitenkin monta henkilöä, jotka välittävät sinusta ja haluavat sinulle vain parasta. Välillä on tärkeää, että tieto voinnistasi kantautuu monelle auttavalle henkilölle, jotta he voivat tukea sinua oikealla tavalla. Tärkeää olisi kuitenkin, että sinä tietäisit kenelle tieto menee ja saat itse olla siihen vaikuttamassa.

Onko perhekuntoutuksen työntekijöistä tai sosiaalityöntekijöistä joku, jolle tuntuisi helpoimmalta puhua? Mietin, että olisiko mahdollista, että alustaisit kertomalla vaikka epäluottamuksestasi heihin, ja että haluaisit tietää kenelle tieto kertomastasi asiasta menee? Voisit myös miettiä eri tapoja kertoa. Jos puhuminen tuntuu vaikealta, olisiko mahdollista, että kirjoittaisit kirjeen tai edes lapulle asioita, joista haluaisit kertoa ja antaa vaikka sen sitten valitsemallesi henkilölle? Valitsemasi aikuinen ottaa varmasti asiasi tosissaan ja auttaa sinua eteenpäin.

Uskalla ottaa apua vastaan, sinä olet tärkeä ja ansaitset voida hyvin!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei.

Kiitos tärkeästä viestistäsi. Olen iloinen, että rohkenit kysyä apua täältä. Sinulla on nyt paha olla, mutta olosi tulee aivan varmasti helpottamaan, kunhan pääset asioistasi juttelemaan jonkun kanssa.

Ymmärsin viestistäsi, että sinulla on ollut paha olla jo jonkin aikaa, ja usein paha olo kohdistuu sinuun itseesi. Usein näin tapahtuukin, jos ei pääse pahaa oloaan purkamaan esimerkiksi keskustelemalla jonkun kanssa. On myös normaalia, että pahaa oloaan yrittää peittää esittämällä pirteää ja iloista, ja juuri sen takia monelle voikin tulla yllätyksenä todellinen olo, kun siitä lopulta uskaltautuu kertomaan. Mietit itsekin, että haluaisit puhua jonkun kanssa, mutta pelkäät mahdollisia reaktioita. Tosi hienoa, että haluat löytää apua itsellesi! Ja se, että kertomiseen liittyy pelkoja on ihan normaalia. Ei kuitenkaan kannata jättää kertomatta huolistaan, vaikka pelkää. Peloistaan puhumalla ääneen ja ehkä jopa aloittamalla kertomalla niistä, voi olla huomattava vaikutus reaktioon, jonka saat kertomallesi henkilöltä.

Mietit vanhemmillesi kertomista olostasi mutta pelkäät että he vähättelevät oloasi. Olisiko mahdollista, että aloittaisit kertomalla juuri tästä pelosta? Näin vanhempasi osaisivat asennoitua siihen, että se mitä sinulla on kerrottavana, on sinulle arka aihe ja todellinen ongelma. Uskon, että vanhempasi haluavat tehdä kaikkensa, jotta sinulla olisi hyvä olla.

Kirjoitit, että et kuraattorille haluaisi mennä juttelemaan koska et itsekään saa kiinni miksi olet surullinen. Kuraattorin kanssa ei tarvitse mennä juttelemaan, jos koet löytäväsi apua muualta. Kuraattorit ovat kuitenkin tottuneet auttamaan oppilaita vastaavanlaisissa tilanteissa. Ja he tietävät, että aina ei itsekään osaa kertoa miksi voi huonosti. Kuraattorille mennessäsi sinun ei siis tarvitse tietää syitä oloosi tai muutakaan. Kuraattori osaa ottaa vastuun keskustelusta ja hänellä on työkaluja, joiden avulla hän pystyy yhdessä kanssasi selvittämään pahan olon syitä. Jos haluat voisitko, vaikka kirjoittaa lapulle pelkkiä sanoja tai lauseita, joita tulee mieleen kun mietit esimerkiksi kysymystä ”miten minä voin juuri nyt?” ja antaa vaikka lapun kuraattorille tai jollekin toiselle valitsemallesi henkilölle?

Haluamme myös mielellämme olla tukenasi. Voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen nimettömästi ja ilmaiseksi (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116) tai kirjoittaa nettikirjeen https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/. Yhdessä päivystäjän kanssa voitte vaikka miettiä, kenen puoleen voisit kääntyä, ja mikä tuntuisi luontevalta tavalta kertoa.

Muista, että sinä olet tärkeä ja sinun asioillasi on väliä! Uskalla kertoa ja ottaa vastaan sitä apua, jonka tulet saamaan. Olet rohkea!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei Xxxxxxxxxxxxx.

Kiitos viestistäsi ja rohkeudestasi kertoa asiasta.

Olen pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Lapsen ei ikinä tulisi joutua pelkäämään tai kokemaan väkivaltaa omassa kodissaan. Kodin pitäisi aina olla turvallinen paikka, jossa tuntee itsensä rakastetuksi ja hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on. Isäsi on tehnyt sinua kohtaan hyvin väärin. Vaikka tilanteet sattuisivatkin riidoissa, ei se oikeuta väkivaltaiseen käytökseen. Mikään tunne tai tilanne ei ikinä ole syy käyttäytyä väkivaltaisesti. Olet tehnyt oikein kirjoittaessasi tänne asiasta.

Olisi hyvin tärkeää, että joku turvallinen aikuinen saisi tietää tilanteestasi kotona. Se, että kerrot isästäsi ja hänen käytöksestään sinua kohtaan jollekin ulkopuoliselle henkilölle ei tarkoita, että menettäisit isäsi. Kertominen ja avun hakeminen johtaa siihen, että isäsi saa apua, jotta hänen väkivaltainen käytöksensä loppuisi, ja sinä saat apua, jotta sinä voisit paremmin kaiken kokemasi jälkeen.

Olisiko sinun lähipiirissäsi joku, jolle kertominen tuntuisi luontevalta? Henkilö voi olla, vaikka naapurisi, sukulaisesi, kaverin vanhemmat tai muu vastaava. Koulun puolelta voit mennä kertomaan opettajallesi, terveydenhoitajalle tai kuraattorille. He ovat tottuneet kuulemaan vastaavanlaisia asioita, ja tietävät miten asian kanssa pitäisi edetä. Jos puhuminen tuntuu sinusta hankalalta, voit aina kirjoittaa, vaikka lapulle sen mistä haluaisit puhua. Tai voisitko ajatella näyttäväsi tämän tänne kirjoitetun viestisi valitsemallesi henkilölle?

Jos haluat, voit myös esimerkiksi soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, på svenska 0800 96 116) ilmaiseksi ja nimettömästi. Päivystäjän kanssa voitte esimerkiksi miettiä kenen puoleen voisit kääntyä ja miten asiasta voisi kertoa.

Älä jää yksin tämän tilanteen kanssa. Kaikki muuttuu paremmaksi kunhan isäsi ja sinä saatte tilanteeseen apua ulkopuoliselta henkilöltä. Olet tärkeä ja ansaitset voida hyvin!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei.
Kiitos viestistäsi. Hienoa, että olet lähtenyt miettimään keinoja löytää apua itsellesi, jotta olosi paranisi. Niin kuin itsekin kirjoitat ajatusten ja hankalien tunteiden yksin kantaminen käy pitkän päälle hyvinkin raskaaksi. Tämän takia on aina tärkeää löytää joku, jolle voisi mieltään purkaa, oli se sitten läheinen ystävä, perheenjäsen tai ammattiauttaja.

Kirjoitit, että olet kavereittesi kanssa pystynyt purkamaan mieltäsi mikä on todella hieno asia. Kaverit ovat tärkeässä roolissa hyvinvointisi kannalta, vaikka eivät terapeutteja olekaan. Uskon, että he mielellään ovat tukenasi tässä asiassa.

Mietit viestissäsi, miten saisit rohkeutta pyytää vanhemmiltasi tukea ja apua saada ammattiapua ja mitä voisit itse asian eteen tehdä. Hyviä ja tärkeitä mietteitä. Ymmärrän, että aihe voi tuntua hankalalta ottaa puheeksi vanhempiesi kanssa. Jos tunnet, että keskustelun aloitus on hankalaa, löytyy siihen monta tapaa, ja löydät varmasti omasi. Voisiko yksi vaihtoehto olla näyttää vaikka tämä tänne kirjoittamasi viesti? Tai kirjoittaa erillinen kirje vanhemmillesi? Kirjeessä voisit esimerkiksi kertoa miltä sinusta tuntuu ja missä kaipaisit heidän apuaan. Tai olisiko mahdollista alustaa keskustelua lähettämällä vanhemmillesi tekstiviesti päivän aikana, jossa kerrot, että sinulla on mielesi päällä asioita, joista haluaisit heidän kanssaan puhua. Vanhempasi osaisivat varmasti ottaa tästä koppia ja voisitte yhdessä jutella, vaikka kotiin koulusta ja töistä päästyänne. Oletkin ystäviesi kanssa jutellut jo voinnistasi, olisiko mahdollista, että joku ystävistäsi olisi mukana tukenasi, kun otat asian puheeksi vanhempiesi kanssa?

Vanhempasi haluavat sinulle pelkkää hyvää ja haluavat että sinulla on hyvä olla. Otit asian puheeksi, miten vain, uskon, että asia edistyy haluamaasi suuntaan. Jos ammattiavun pariin hakeutuminen mietityttää, olisiko mahdollista käydä juttelemassa esimerkiksi koulun kuraattorin kanssa? Kuraattorit ovat tottuneet keskustelemaan oppilaiden kanssa heidän voinnistaan ja tietää ohjata sinua eteenpäin tarvittaessa. Kuraattorin kanssa voit myös kerätä rohkeutta kertoa vanhemmillesi ja yhdessä voitte miettiä sinulle sopivaa tapaa kertoa vanhemmillesi.

Olet rohkeasti ottanut askelia kohti parempaa oloa. Uskon todella, että asiasi etenee ja että löydät oman tapasi kertoa vanhemmillesi ja saat toivomasi avun. Ota tukea ystävistäsi ja muista läheisistäsi, he toivovat aina parastasi ja sitä sinä ansaitsetkin.

Hyvää syksyn jatkoa sinulle toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei nimimerkki 15v.

Kiitos viestistäsi. Olen todella iloinen, että olet heti lähtenyt pohtimaan tekojesi herättämiä tunteita ja sen seurauksia ja myös hakemaan apua kirjoittamalla tänne.

Kirjoitit, että olet perheesi kanssa muuttanut, ja koet, että sen jälkeen perhesuhteet ovat huonontuneet. Onpa kurja kuulla. Samalla ymmärrän, että muutokset elämässä herättävät paljon tunteita ja vaikuttavat meihin monella tavalla. Mietin, oletkohan päässyt purkamaan ajatuksiasi ja tunteitasi muuttoon ja perhesuhteisiisi liittyen jonkun kanssa juttelemalla? Jos ei esimerkiksi ahdistustaan tai muita vaikeita tunteita pääse purkamaan hyödyllisellä tavalla esimerkiksi keskustelemalla, purkautuvat nämä vaikeat tunteet välillä omaan itseensä itsetuhoisella käytöksellä. On tärkeä tietää, että itsetuhoinen käytös ei ole ikinä hyvä tapa purkaa tunteitaan, vaikka se hetkellisesti voi siltä tuntua. Muita apukeinoja löytyy aina. Käytökseen on hyvä saada apua mahdollisimman pian.

Kerrot, että käytöksesi hävettää sinua ja tämä onkin hyvin normaalia, että moni näin asian kokee. Kertominen asiasta kuitenkin lieventää häpeän tunnetta ja auttaa sinua saamaan nopeammin apua, joten kannustankin sinua näin tekemään. Onko sinulla lähipiirissäsi ihmistä, jonka kanssa asian esille ottaminen tuntuisi luontevalta? Henkilö voi olla esimerkiksi joku perheenjäsenistäsi, sukulaisesi tai vaikka koulun kuraattori tai terveydenhoitaja. Jos asiasta puhuminen tuntuu vaikealta, voisitko ajatella vaikka näyttäväsi tämän tänne kirjoittamasi viestin valitsemallesi henkilölle?

Haluamme myös mielellämme olla tukenasi. Voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) tai vaikka kirjoittaa nettikirjeen. Päivystäjän kanssa voit vaikka yhdessä miettiä miten kertoa ja kenelle kertoa olostasi.

On tärkeää, että et jää ahdistavien tunteittesi kanssa nyt yksin, apua ja vaihtoehtoisia parempia tapoja käsitellä tunteita löytyy aina. Uskalla kertoa omasta olostasi ja ottaa apua vastaan. Olet rohkea kun olet jo tänne asiasta kertonut. Muista, että sinä ja sinun asioillasi on väliä ja että sinä olet tärkeä!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä