Kirjoitetut vastaukset
-
JulkaisijaArtikkelit
-
12.11.2019, 19:35 vastauksena käyttäjälle: Yksinäisyys,Ahdistuneisuus ja Itseluottamuksen tuskat koulussa #64351
Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin
AvainmestariHei,
kiitos, että kirjoitit tänne. Sinulle on tapahtunut ikäviä asioita lyhyen ajan sisään, jolloin on luonnollista, että oma olo tuntuu kurjalta. On todella ikävää, että sinua on kiusattu. Uskon, että se on tuntunut pahalta, mutta tiedäthän, että se ei ole millään tavalla sinun syysi! Olet toiminut ihan todella hienosti, kun olet kertonut asiasta opettajalle. Se vaatii rohkeutta, jota sinulla selvästi on. Kerroit, että kiusaamisesi jatkui opettajan puuttumisesta huolimatta – tietääkö opettajasi tästä? Voisitko mennä uudestaan opettajan puheille asiasta, jotta siihen voitaisiin puuttua uudestaan.
Kerroit ystävystyneesi tukioppilaan kanssa, joka avautui sinulle itsetuhoisuudestaan. Se kertoo siitä, että olet ollut tosi hyvä ystävä, kun hän on uskoutunut sinulle näin isosta asiasta. On varmasti tuntunut pahalta kuulla ystäväsi itsetuhoisuudesta ja vaikka sinä, et ystävästäsi olekaan vastuussa niin varmasti sitä ottaa ystävän taakkaa kantaakseen. Sinulla on selvästi ollut aito huoli ystävästäsi ja oletkin ollut yhteydessä hänen luokanvalvojaan. Olet ollut siinä ihan oikeassa, että ystäväsi tarvitsee apua. Toivon, että hän on nyt ymmärtänyt, että juuri sen vuoksi kerroit aikuiselle asiasta, koska ystäväsi on sinulle tärkeä ja toivoit hänelle apua.
Onko sinulla ketään läheistä aikuista kenelle voisit puhua olostasi? Jos tuntuu, ettei lähipiirissä ole ketään sellaista niin voisitko mennä juttelemaan kuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa? Olet ihanasti auttanut ystävääsi, mutta myös sinä ansaitset apua, jotta saisit pahan olon pois. Jos puhuminen tuntuu vaikealta niin voisit esimerkiksi näyttää tämän sinun viestisi kuraattorille, jolloin hän tietää mistä haluat jutella. Viestisi perusteella vaikutat ihanalta ja rohkealta nuorelta ja toivon, että sinäkin vielä näet oman ainutlaatuisuutesi ja opit arvostamaan itseäsi.
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei, ja kiitos, kun kirjoitit tänne. Kuulostaa kyllä tosi kurjalta, että vanhempasi eivät ole osanneet tukea sinua. Voi toki olla, että äitisi on pelästynyt arpiasi eikä ole osannut suhtautua asiaan muulla tavoin. Joskus ihmiset peittävät oman pelkonsa ja epävarmuutensa syyttämällä toista. En kuitenkaan halua puolustella vanhempiasi, sillä äitisi on tehnyt väärin syyllistämällä sinua. Sinä kaipaisit ennen kaikkea tukea ja apua, etkä syyttelyä tai tuomitsemista. Viiltely kertoo siitä, että sinulla on paha olla ja tarvitset apua. Sen takia on hyvä, että äitisi on varannut sinulle ajan terveydenhoitajalle – oletkohan jo käynyt siellä? Olisi tosi tärkeätä, että pääsisit juttelemaan asioistasi jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Vaikka se saattaa kuulostaa kliseiseltä niin puhuminen oikeasti helpottaa oloa. En tiedä minkälaiset välit sinulla on vanhempiisi, mutta pystyisitkö yhtään avaamaan heille tuntemuksiasi mm. sitä miten pahalta heidän reagointinsa arpiisi sinusta tuntui. Jos puhuminen tuntuu vaikealta niin voisitko kirjoittaa heille vaikka tekstarin?
Jos haluat jatkaa keskustelemista kahden kesken päivystäjän kanssa niin voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen, kirjoittaa meille kirjeen tai tulla chattiin.
Lämpimin terveisin, Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
5.11.2019, 10:55 vastauksena käyttäjälle: Suomen lastensuojelu tekee työnsä kirjaimellisesti ”paskasti” #63905AvainmestariMoikka,
on ihan totta, että uutisista saa aika usein kuulla niistä lastensuojelun negatiivisista jutuista vaikka varmasti siellä on myös niitä positiivisiakin. Harmillisesti ihmisiä usein kuitenkin kiinnostaa enemmän kuulla niistä epäonnisista tarinoista kuin niistä onnistuneista ja siksi ne negatiiviset tarinat päätyvät usein uutisiin. Otit esimerkiksi teini-tytön, joka on sijoitettu ja saa ulkoilla kaksi tuntia päivässä eikä sinun tietojen mukaan tytöllä ole päihdeongelmia tai myöskään itsetuhoisuutta. Minun käsitykseni mukaan työntekijöillä pitää olla hyvät perustelut siihen, jos lapsen liikkumisen vapautta rajoitetaan eli ilman perusteluita ei liikkumisenvapauden rajoittamista voida tehdä. Laissa on määrätty se, millä perustein liikkumista voidaan rajoittaa. Nuorella on kyllä oikeus tietää miksi hänen liikkumistansa on rajoitettu.
Teinitytön tilanne näyttäytyy sinulle epäreiluna ja ymmärrän, että olet harmissasi hänen puolestaan. Jos tämä kyseinen tyttö on sinun ystäväsi niin parasta mitä voit tehdä on olla hänen tukenaan.
Terveisin, Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
AvainmestariHeti alkuun haluan sanoa, että on tosi hienoa, että olet päässyt eroon viiltelystä. Se ei varmastikaan ole ollut ihan helppoa ja nyt pelkäätkin, että saatat alkaa viiltelemään uudestaan. Millä keinoin olet ensimmäisen kerran päässyt siitä eroon, pystyisitkö käyttämään niitä keinoja uudestaan?
Viiltelyllähän yritetään helpottaa pahaa oloa eli tärkeätä olisi, että saisit apua pahaan oloosi, joka aiheuttaa viiltelyä. Ymmärsin viestistäsi, ettet halua puhua asiasta vanhemmillesi niin ehdottaisin, että menisit juttelemaan koulusi kuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa. Voisit puhua heille niistä asioista, jotka ehkä painavat mieltäsi tai aiheuttavat pahaa oloa sinulle. Se, että pääsee puhumaan asioistaan jollekin voi jo auttaa yllättävän paljon. Jos puhuminen tuntuu vaikealta niin voit etukäteen täyttää huoli puheeksi -lomakkeen ja antaa sen kuraattorille. Lomakkeen löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/Nuorten mielenterveystalon sivuilta löytyy myös vinkkejä viiltelystä eroon pääsemiseksi ja niitä voit käydä katsomassa täältä https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/oma-apu/vapaaksi_viiltelysta/Pages/default.aspx
Toivon, että menet tapaamaan koulukuraattoria tai terveydenhoitajaa, sillä ansaitset saada apua! Voit myös aina soittaa meille lasten ja nuorten puhelimeen ja jutella luottamuksellisesti päivystäjämme kanssa.
Aurinkoa päiviisi toivottaa Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
AvainmestariHei, tuntuu todella kurjalta, että koet noin! Pahaa oloa usein jo auttaa se, että voi puhua siitä jollekin. Voisitko esim. kirjoittaa meille lasten ja nuorten puhelimen kirjepalveluun, jonne voisit avata enemmän tilannettasi. Voit kirjoittaa meille täysin anonyymisti ja luottamuksellisesti.
Toivon, ettet jää pahan olosi kanssa yksin!Terveisin, Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä
AvainmestariMoikka,
Viestisi perusteella kuulostaa siltä, että sinulla on todella huono olla. Hyvä, että keksit kirjoittaa tänne! Kerroit, että isäsi huutaa ja uhkailee sinua, mikä on väärin. Ei myöskään kuulosta reilulta käytökseltä sinua kohtaan, että olet ilmaissut halusi muuttaa kokonaan äidille, mutta sinua ei ole kuunneltu.
Lastensuojelun näkökulmasta sinulla on oikeus ilmaista tahtosi sinua koskevista päätöksistä, kuten asumisjärjestelyistä. Siksi kuulostaa todella ikävältä, että sinua ei ole kuunneltu. 12 vuotta täyttäneellä lapsella pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa voimakkaammin päätöksiin, kuin tätä nuoremmilla lapsilla. Eli kannattaa jatkaa asiasta puhumista äidillesi. Voit vaikka kertoa, että sinusta ei tunnu hyvältä eikä turvalliselta isän luona. Vanhempien tehtävä on nimenomaan turvata lapselle koti, jossa on rentoa ja turvallista olla oma itsensä.
Minulle heräsi iso huoli myös siitä, että olet saanut paniikkikohtauksia ja satuttanut itseäsi. Minusta sinun kannattaisi varata aika koulun terveydenhoitajalle ja kertoa rohkeasti paniikkikohtauksista ja raapimisesta. Sinulla on oikeus saada apua ja koulujen terveydenhoitajat ovat saaneet koulutuksensa lasten ja nuorten auttamiseen.
Tässä lyhyesti ensimmäisiä ajatuksiani sinun tilanteestasi. Muista että meille voit myös chatailla tai soittaa, jos haluat jutella nimettömästi lisää :) Chat on avoinna aina su-ke klo17-20 ja joskus myös muulloin.Tsemppiä toivottaen,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariKiitos rohkeudestasi kirjoittaa tänne! Se ei varmastikaan ole ihan helppoa, mutta olen iloinen, että et jäänyt huoliesi kanssa yksin. Sinulla on selvästi tosi paha olla, kun koet, ettet jaksaisi elää. Tuntuu myös tosi kurjalta, että sinusta tuntuu siltä kuin joku ei haluaisi sinua maailmaamme. Osaatko yhtään sanoa, että mistä tällainen olo johtuu ja oletko pystynyt puhumaan siitä kenenkään kanssa?
Olisi ihan tosi tärkeätä, että pystyisit puhumaan jollekin luotettavalle aikuiselle ja sitä kautta saada apua! Kouluissa on esim. kouluterveydenhoitaja ja kuraattori, joiden kanssa voit luottamuksellisesti käydä juttelemassa. Joskus asioiden ääneen sanominen on vaikeata ja silloin keskustelun aloituksena voi käyttää, vaikka paperilappua, johon on valmiiksi kirjoittanut ne asiat, joista on vaikeata puhua. Toinen hyvä tapa on täyttää valmiiksi huoli puheeksi -lomake ja ottaa se mukaan esim. kuraattorin tapaamiseen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Viestisi perusteella haluat apua ja siitä olen erityisen iloinen. Me täällä lasten ja nuorten puhelimessa autamme sinua mielellämme eli voit soittaa, chatata tai kirjoittaa meille kirjeen, jolloin voit luottamuksellisesti puhua asioistasi päivystäjän kanssa kahden kesken. Muista, että sinä olet arvokas ja ansaitset tulla autetuksi!
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariHei!
Hyvä, että kirjoitit tänne viestisi. Uskon, ettet ole ainut joka tällaisten asioiden kanssa painii, sillä varmasti moni muukin kokee samoja asioita kuin sä, varsinkin kuin tekstisi perusteella sinulla on monia erilaisia huolia.Ensinnäkin haluaisin lähteä liikkeelle positiivisista asioista; ensinnäkin siitä, että olet keskustellut äitisi kanssa seksuaalisuudestasi sekä monista muistakin asioista. Samoin isäsikin vaikuttaa olevan huolissaan tilanteestasi, mikä kertonee siitä, että vanhempasi välittävät sinusta ja ovat kiinnostuneet elämästäsi ja on ihana, että olet pystynyt äidillesi myös murheitasi jakamaan. Monesti jo asioista puhuminenkin voi auttaa. Lisäksi mukava kuulla, että yläasteelta sinulle on jäänyt edes yksi hyvä ystävä, vaikka näettekin nykyään vähän harvemmin, mutta hyvä, että olette kuitenkin pitäneet yhteyttä. On tärkeää, että elämässä on edes muutamia läheisiä ihmisiä.
Se, mitä kerrot historiastasi kiusaamisen suhteen kuulostaa todella ikävältä. Ensinnäkin haluaisin sanoa, ettei kiusaaminen ikinä ole sinun vikasi ja on väärin, että se on tapahtunut ja vielä saanut jatkua noinkin pitkään. Sinällään upeaa, että olet kuitenkin kaikesta huolimatta mennyt lukioon hyvillä odotuksilla, enkä kehottaisi niitä vieläkään hautaamaan. Lukio kuitenkin yleensä kestää sen kolme vuotta, jonka aikana kaveriporukat voivat muuttua tiuhaankin, kun eri kursseilla ihmiset vaihtuvat ja tutustut ehkäpä edelleen uusiin ihmisiin. Peli ei sikäli ole vielä menetetty. Lisäksi onko sinulla muita paikkoja, josta voisit saada uusia ystäviä, mikäli lukiosta ei niitä tähän juuri nyt löydy? Onko sinulla esimerkiksi harrastuksia, jossa voisit tavata uusi ihmisiä? Mutta älä menetä toivoasi vielä lukionkaan suhteen, voit vielä kohdata siellä mukavia ihmisiä ja saada sieltäkin vielä uusia kavereita.
Kiusaamiseesi on ilmeisesti liittynyt paljonkin ulkonäkösi haukkumista ja sanot, että tämä on aiheuttanut sinulle jatkuvan ruman ja läskin fiiliksen sekä sen, että sinulla on syömishäiriö. Sanot myös kokevasi itsesi turhaksi ja yksinäiseksi ihmiseksi. Vaikka tämä varmasti kuulostaa hyvinkin kliseiseltä, haluaisin sanoa sinulle, etten yhtään usko, että olet turha ihminen, ei kukaan ole. Varsinkin vanhempasi selvästi välittävät sinusta. Mitä taas tulee ulkonäön arvosteluun, toivon että pyrkisit siihen, ettet antaisi muiden määrittää sitä, mitä omasta ulkonäöstäsi ajattelet. Monesti kiusaamisessa ulkonäkö on se helpoin asia, jota ihmisessä voi haukkua aiheuttaakseen tälle pahaa mieltä ja huonon olon. Tiedän, että haukkumiselta tosin voi olla vaikea sulkea korviaan. Olet kuitenkin hyvä juuri tuollaisena kuin itse olet, vaikkei siltä aina tuntuisi. Syömishäiriö sen sijaan on sellainen asia, johon ehkäpä pitäisi hakea apua joltain ulkopuoliselta taholta. Voisitko pohtia äitisi kanssa sopivaa väylää mistä apua olisi saatavilla, tai mennä kertomaan asiasta vaikkapa lukion terveydenhoitajalle? Mikäli siis et ole vielä syömishäiriöön apua saanut. Syömishäiriöt ovat kuitenkin vakava asia, jotka harvoin häviävät itsestään. En usko, että olisi myöskään huono idea, että voisit puhua myös näistä kiusaamiseenkin ja siihen liittyvistä kokemuksista jollekin. Ehkäpä niistä voisi puhua samalla kertaa myös syömishäiriöön liittyvän hoidon kanssa, tai sitten lukiossa pitäisi olla myös kuraattori tai/ja psykologi, jolle tällaisista asioista voi puhua.
Tärkeintä kuitenkin mielestäni olisi, ettet perustaisi oman arvon tuntoasi ja itsetuntoasia muiden mielipiteille, olivat ne sitten haukkujien tai mallitoimiston mielipiteitä. Toisaalta jos mallitoimiston elämääsi tuomat asiat tuntuvat hyvältä, se on hienoa. Ehkäpä sieltä voisi myös löytää uusia ihmissuhteita, jotka helpottaisivat yksinäisyyttäsi?
Jäsentelit monet huolesi aikuismaisesti ja hyvin, ja vaikka niitä on paljon, niistä voit myös selvitä, vaikkakin se tuntuu vaikealta. Ymmärrän, että tältä pohjalta voi olla vaikea alkaa näkemään omaa ulkonäköään taas miellyttävänä tai lähteä taas tutustumaan uusiin ihmisiin löytääkseen ystäviä, mutta kehottaisin sinua kuitenkin näin tekemään, sillä uskon, että tilanteesi voi vielä parantua, varsinkin jos saat syömishäiriösi selätettyä.
Tsemppiä syksyysi ja toivon sinulle kaikkea hyvää,
terveisin,
MLL:n lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariHei sinä!
Tosi hyvä, että kirjoitit tänne meidän keskustelupalstallemme. Sinulla on isoja ja vakavia asioita mielesi päällä, eikä niitä ole koskaan hyvä jäädä käsittelemään yksin. Koetetaan miettiä yhdessä, miten asioihin löytyisi helpotusta.
Kerroit, ettei sinulla ole todettu masennusta, mutta sain viestistäsi kuvan, että mielialasi on melkoisen synkkä. Olet yrittänyt peittää kaiken, mutta samalla pohtinut, millä tavoin voisit puhua näistä asioista ulospäin. Tuo on mielestäni se toivonkipinä, johon nyt yhdessä tartumme: sinulla on halu ja toive saada puhutuksi ja jaetuksi oloasi. Se on valtavan ymmärrettävää ja myös vointisi kannalta todella tärkeää.
Olet käynyt terapiassa, mutta se on nyt loppumassa. Olette siellä puhuneet muista asioista, ja kirjoitit ettet enää haluaisi avata uusia aiheita. Ymmärrän tuon, mutta mietin sittenkin, jos rohkenisit ottaa nämä kuolema-ajatukset puheeksi siellä viimeisellä tapaamisella? Kyse on niin isosta asiasta eikä sinun kuulu jäädä yksin noiden ajatusten kanssa. Uskotko jos sanon, että ne ajatukset menettävät hieman voimaansa, kun ne sanoo ääneen? En lupaa, että ne katoaisivat, mutta jaetut surut ovat monesti himpun verran hallittavampia kuin ne, joita olemme yksin pyöritelleet päässämme.
Mitä jos kokeilisit tehdä netin masennustestin, jonka löydät täältä linkistä: https://nuortenlinkki.fi/testialue/testit/mieliala Testin tulos ei ole suinkaan lääkärin arvioon perustuva diagnoosi, mutta sillä voi saada suuntaa omasta voinnistaan. Mietin, jos tekisit testin ja sitten voisit sen tulosten kanssa mennä viimeiselle terapiakäynnillesi, ja kertoa synkistä mietteistäsi. Yksi vaihtoehto on toki puhua myös esimerkiksi kouluterveydenhoitajan tai koulukuraattorin kanssa. Joka tapauksessa on tärkeää, että uskaltaisit ottaa seuraavan askeleen ja kertoa pahasta olostasi. Kerroit myös syömiseen liittyvistä vaikeuksista, ja voisin kuvitella, että ne joiltain osin liittyvät noiden raskaiden ajatusten kanssa samaan vyyhtiin.
Tiedäthän, että voit myös kirjoittaa meille nettikirjeen, jota eivät muut näe kuin sinä ja meidän aikuinen, vapaaehtoinen päivystäjämme. Voisit kirjeessäsi halutessasi kertoa lisää tilanteestasi. Voit myös soittaa tai chatata meille, ja kaikki nämä palvelut ovat maksuttomia ja niihin otetaan yhteyttä nimettömästi, joten luottamuksellisuus on taattua. Täältä löydät lisää tietoa näistä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/
Lähetän sinulle lämpimän halauksen ja paljon tsemppiä!
Terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä16.10.2019, 10:16 vastauksena käyttäjälle: Kysy Lasten ja nuorten puhelimesta, MLL:n työntekijä vastaa. #63079AvainmestariHei,
olet selvästi huolissasi asiasta, joten ehkä voisit olla yhteydessä terveyskeskukseen ja kysyä sieltä, mitä sinun kannattaisi tehdä. He osaavat sieltä neuvoa, että olisiko sinun hyvä mennä käymään terveydenhoitajalla vai ei. Varmasti mieltäsi rauhoittaa, kun saat terveydenhoidon ammattilaisen mielipiteen asiaan.
Tsemppiä!
AvainmestariMoikka,
hyvä, että jaoit huolesi tänne. Olet kyllä ihana ystävä, kun huolehdit kaveristasi ja uskon, että hän arvostaa tukeasi vaikka ei juuri nyt pysty sitä näyttämään. Kerroit, että kaverisi vanhempien ero tapahtui vasta vähän aikaa sitten, joten aihe on varmasti vielä arka hänelle eikä ehkä pysty siitä vielä puhumaan ja sen takia vastaa välillä tylystikin sinulle. Mitä, jos kertoisit ystävällesi, että haluat olla hänen tukenaan ja olet valmis kuuntelemaan häntä heti, jos/kun hän haluaa puhua. Tällöin kaverisi tietää, että voi tulla luoksesi sitten, kun on valmis puhumaan asiasta.
Tietääköhän ystäväsi Lasten ja nuorten puhelimesta ja chatista? Joskus voi olla helpompi puhua vaikeista asioista jonkun ulkopuolisen kanssa ja tänne meillehän voi olla täysin anonyymisti yhteydessä.
On ihan tosi hienoa, että huolehdit ystävästäsi, mutta muista huolehtia myös itsestäsi! Onko sinulla joku turvallinen henkilö lähipiirissäsi kenelle voit jakaa huoltasi? Voit myös olla meidän puhelimeen, chattiin tai kirjepalveluun yhteydessä, jos haluat puhua päivystäjämme kanssa kahden kesken.
Lämpimin halauksi,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjäAvainmestariHei!
Ajoittain meille kaikille tulee väsymys itseen, muihin ja koko elämään. Nyt kuulostaa siltä, että sinulla on menossa tosi hankala vaihe.
Kirjoitit, että et jaksaisi elää. Se on vakava asia ja toivon todellakin, että menisit keskustelemaan koulusi terveydenhoitajan kanssa asiasta, joka voisi sitten ohjata sinut eteenpäin koulupsykologille.
Elämä on kuitenkin lahja. Se on annettu meille iloineen ja suruineen. Kaikilla meillä on elämässä paljon suurta onnea, mutta myös paljon suuria vastoinkäymisiä. Nuoruuteen kuuluu elämäntuska ja siitä voi myös parantua elämällä, hengittämällä, hymyilemällä.
Nykyään vaikuttaa siltä, että lukio on monelle nuorelle vaikea rasti. Ylioppilaskirjoitukset nostetaan niin suureen arvoon ja paineet niiden suorittamisesta on saanut aikamoiset mittasuhteet. Lukio on tosi lyhyt aika ihmisen elämässä, mutta sen aikana pitäisi ratkaista nuoren tulevaisuuden kannalta monia asioita. Kaikki ei kuitenkaan ole niin nuorena vielä tarpeeksi kypsiä tekemään koko elämää ohjaavia päätöksiä ja vielä työskentelemään määrätietoisesti niiden aikaansaamiseksi.
Turhuudenkokemus on myös inhimilliselle ihmiselle tuttu kokemus. Sitä vertaa itseään muihin ja ajattelee itsestään negatiivisesti. Kaikki eivät voi olla kiinnostuneita samoista asioista samaan aikaan. Kaikki tapahtuu jokaiselle omalla ajallaan. Pohdi omalta kohdaltasi mitkä ovat sinun päämääräsi. Iso asia toki, mutta lähtökohtaisesti oleellinen asia. Olisiko muita juttuja mitkä kiinnostaisivat sinua enemmän juuri tällä hetkellä? Olisiko sinun mahdollista ottaa aikalisää lukion suorittamisesta esimerkiksi menemällä vähäksi aikaa töihin? Vai kiinnostaisiko sinua joku muu koulutus enemmän tässä vaiheessa kuin lukio? Pystyisitkö ottamaan jonkinlaisen irtioton lukiosta, jotta näkisit asiat selkeämmin? Oletko keskustellut asiasta vanhempiesi kanssa? Tai koulusi opinto-ohjaajan? Tai kavereiden kanssa? Kannattaa jakaa ajatuksia muiden kanssa ja näin voi saada tukea omille ajatuksille. Puhuminen kannattaa aina.
Tänä päivänä on mahdollista opiskella minkä ikäisenä tahansa ja mitä tahansa. Sinulla ei ole mihinkään kiire tässä maailmassa. Ota rennosti ja nauti. Kaikki järjestyy ajallaan. Sinulle itsellesi sopivalla ajalla.
Syksyisin terveisin
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariOnpas todella ikävä kuulla, miten raskas ilmapiiri sinulla on kotona. Kerrot, että äitisi huutaa kaikesta ja aina, isäsi on jatkuvasti poissa, töissä ja työmatkalla. Veljesikin ärsyttää. Ja äitisi syyttää sinua ja sisartasi jos veljenne kanssa tulee erimielisyyttä. Sanot, ettei kotona löydy myöskään kunnon ruokaa. Omaa pahaa oloasi olet purkanut satuttamalla itseäsi, viiltelemällä.
Kodin tulisi olla paikka missä ladataan pattereita, että sitten taas jaksaa kaiken muun. Siellä pitäisi olla turvallinen hyvä olla. Koti on paikka, jossa kaikilla on oikeuksia, mutta myös velvollisuuksia. Siellä ei luonnollisestikaan saisi keskinäisen kommunikoinnin tapa olla toisille huutaminen. Niin kuin ei missään muuallakaan.
En yritä puolustella ketään, mutta kuulostaa siltä, että äitisi on väsynyt arjen pyörittämiseen yksin. Jos isäsi on käytännössä aina poissa, päävastuu kaikesta on äidilläsi. Mutta tämä ei tietenkään ole sinun syytäsi, etkä ole tilanteesta vastuussa, kuten ei kukaan sisaruksistasikaan. Minun on kuitenkin hyvin vaikea uskoa, että äitisi teitä vihaisi.
Oletko jutellut sisaresi ja veljesi kanssa tilanteesta? Voisitte keskenänne miettiä, miten siitä voisitte rauhallisesti äitinne kanssa sopivassa tilanteessa keskustella. Jos tuntuu vaikealta puhua nenätysten, voisitte kirjoittaa kirjeen. Kertoisitte, että teistä on kurjaa, että kodin ilmapiiri on niin kireä. Että äidin huutaminen satuttaa, varsinkin kun ette koe sitä perusteltuna tai oikeutettuna.
Milloin isäsi tulee seuraavan kerran käymään? Voisitteko jutella hänen kanssaan, kaikki kolme? Tai voisitteko lähettää hänelle s-postia tai soittaa ja puhua miten arki kotona on kovin raskasta teille? Teillä on oikeus kotiin, jossa on hyvä olla ja jossa voi tuntea olevansa rakastettu ja hyväksytty.
Yksi mahdollisuus voisi myös olla joku turvallinen lähipiirin aikuinen, jolle voisit tai te kaikki kolme yhdessä, kertoa tilanteestanne. Isovanhemmat, kummitäti, jonkun kaverin vanhemmat, opettaja…riittää että löytyy se yksi oikea henkilö, jolla on aikaa ja ymmärrystä paneutua tilanteeseenne.
En tiedä minkä ikäisiä olette, mutta kuten mainitsin, kotona on myös kaikilla velvollisuuksia. Kerroit, ettei kaapissa ole kunnon ruokaa. Voisitteko te lapset osallistua ruoanlaittoon äitinne apuna? Voisitteko yhdessä miettiä viikon ruokalistaa ja jakaa ruokavuorot? Siivous, pyykinpesu jne ovat myös kotitöitä, joihin kaikki voivat osallistua. Varsinkin kun teitä olisi 4 niitä jakamassa, ei kenenkään taakka olisi liian suuri. Ja kun joku päivä muutat omillesi, arvostaisit suuresti, että olet jo kotona oppinut selviytymään kotitöistä. Kun muut vasta opettelevat niitä taitoja, voisit huomata olevasi hyvinkin itsenäinen.
Se, että purat pahaa oloasi viiltelemällä, on todella huolestuttavaa. Siitä voisit käydä juttelemassa koulun terveydenhoitajan tai koulukuraattorin luona. Siellä voisit luonnollisesti muutenkin kertoa kotitilanteesta. Kun seuraavan kerran sinulla tulee tarve satuttaa itseäsi, kokeile vaikkapa ottaa jääpala ja painele sillä kättäsi, esim rannetta. Tai voisit lähteä ulos kävelylle. Kumilangan venyttely ranteen ympärillä voi myös helpottaa tarvetta viillellä. Laitan tähän myös linkin nuortennetin sivuille, jossa puhutaan viiltelystä. Toivottavasti siitä on sinulle myös apua. https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/
Vanhempien työtilanteeseen ei välttämättä voi vaikuttaa. On mahdollista, että isäsi työkomennus ja poissaolo muualla tulee jatkumaan. On siis tärkeää, että kotitilanteeseenne puututaan nyt, ennekuin asiat muuttuvat vieläkin vaikeammaksi. Hienoa, että otit jo ensimmäisen askeleen, kun kirjoitit tänne meille.
Voimia sinulle ja muistathan, että tänne voi myös soittaa 116 111, tulla chattaamaan tai kirjoittaa kirjeenkin, niin voidaan yhdessä lisää miettiä miten olisi parhaiten tilanteessasi edetä.
Lämpimin ajatuksin
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariHei,
olet ollut tosi rohkea kirjoittaessasi asioistasi tänne. Kuulostaa tosi kurjalta, että olosi on ollut noin huono jo pitkään eikä koulupsykologilla käynnit ole asiaa yhtään auttaneet. Kerroit myös kavereittesi huomanneen viiltelyjäljet, mutta koit etteivät he oikein piitanneet asiasta. Tämä varmasti tuntui ikävältä. Minulle tuli mieleen, että kaverisi ehkä säikähtivät jälkiä eivätkä uskaltaneet oikein sanoa mitään, koska eivät ehkä tienneet mitä olisivat sanoneet. On hyvin tavallista, että kun ihminen kohtaa itselleen jotain uutta ja vierasta niin hän sivuuttaa asian mielummin kuin kohtaa sen.
On tosi hyvä, että olet jutellut kavereittesi kanssa olostasi, mutta tilanteesi kuulostaa sen verran huolestuttavalta, että kavereiden tuki ei yksistään riitä. Kerroit koulupsykologikäyntien ahdistavan sinua, osaatko sanoa mistä se johtuu? Joskushan on niin, että henkilökemiat eivät vain kohtaa ja silloin tapaamiset voivat tuntua takkuisilta. Oletkohan pystynyt sanomaan koulupsykologille, että koet käynnit ahdistavina? Olisi varmasti hyvä, että kertoisit hänelle avoimesti näistä kokemuksistasi niin hän voisi paremmin auttaa sinua ja mahdollisesti ohjata jonkun toisen ammattilaisen luo. Jos sinusta tuntuu vaikealta puhua tästä koulupsykologille suoraan niin löytyisikö koulusta joku toinen aikuinen jolle voisit puhua esim. kuraattori tai terveydenhoitaja? Kaikista tärkeintä on, että sinä saisit oikeanlaista apua, sillä ansaitset sen!
Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjäAvainmestariHei,
hyvä, että kirjoitit tänne, sillä noin isojen asioiden kanssa ei pidä jäädä yksin. On ihan tosi hienoa, että haluat kertoa pahasta olostasi, mutta nyt pohdit, että miten ja kenelle. Uskon, että asioiden puheeksi ottaminen ei ole helppoa ja se varmasti jännittää alkuun paljon ja se aloitushan on aina se kaikista vaikein ja jännittävin. Kerroit, ettet halua aiheuttaa vanhemmillesi huolta, mikä on tietenkin kauniisti ajateltu, mutta sinun tehtäväsi ei ole suojella vanhempiasi vaan päinvastoin – heidän tehtävä on suojella sinua. Miten ajattelet vanhempiesi reagoivan, jos kerrot heille?
Jos vanhemmille kertominen tuntuu vaikealta niin voisitko ajatella, että menisit kuitenkin koulukuraattorin juttusille. Joskus voi olla helpompi puhua tuntemattomalle, kuin niille kaikista lähemmille. Jos puhumisen aloittaminen jännittää niin voisit kirjoittaa etukäteen paperille ne asiat, joista haluat puhua ja antaa sen kuraattorille niin hän osaa alkaa kyselemään sinulta niitä oikeita asioita. Voit myös täyttää netissä huoli puheeksi -lomakkeen ja antaa sen kuraattorille. https://www.nuortennetti.fi/app/uploads/2017/09/Huoli-puheeksi-lomake.pdf
Puhumista voit myös harjoitella soittamalla lasten ja nuorten puhelimeen, jossa voit nimettömästi ja täysin luottamuksellisesti kertoa asioistasi päivystäjällemme. Tärkeintä on, että saisit apua pahaan oloosi!
Halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä -
JulkaisijaArtikkelit