Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Moikka! Tosi hyvä, että otit meihin yhteyttä. Olet toiminut ihan oikein, kun et ole jäänyt yksin masentuneen olosi kanssa, vaan olet jutellut asiasta kahdelle kaverillesi ja nyt kirjoitit meille.

Kuvasit omaa oloasi siten, että välillä tunnet itsesi todella ahdistuneeksi ja olet usein surullinen. Kerroit, että tätä on jatkunut viime joulusta lähtien eli tosi kauan jo. Tuntuu kurjalta puolestasi, että olet joutunut niin pitkään sinnittelemään huonon olon kanssa. Kerroit, että välillä olet iloisin mielin, mutta koet kuitenkin, että vointisi on kaiken kaikkiaan mennyt huonompaan suuntaan.

Minulla heräsi huoli sinusta viestisi perusteella. Välillä elämässä voi olla ajanjaksoja, että mieli on alakuloisempi tai mielialat heittelevät enemmän. Joskus sinun ikäisilläsi nuorilla tuloillaan oleva murrosikä saattaa aiheuttaa tällaisia muutoksia. Kuitenkin se, että olet jo yli puoli vuotta kokenut olosi masentuneeksi, on merkki siitä, että tarvitset apua asiaan. Mietitään tässä yhdessä, miten saataisiin sitä järjestymään.

Kirjoitit, ettet halua huolestuttaa vanhempiasi ja tästä syystä et halua puhua heille asiasta. Ymmärrän tuon hyvin. Kuulostaa siltä, että vanhempasi ovat sinulle tärkeitä etkä halua kuormittaa heitä. Kuitenkin kun mietin asiaa näin aikuisen näkökulmasta, olen varma, että he haluaisivat kuulla, jos sinulla on murheita mielen päällä. Siksi haluaisin rohkaista sinua vielä pohtimaan, voisitko kuitenkin jakaa heidän kanssasi noita ajatuksia, mistä meillekin kirjoitit.

Ymmärrän kyllä senkin, että joskus voi tuntua helpommalta tai luontevammalta jutella asioista jonkun ulkopuolisen aikuisen kanssa. Vaikka kouluissa on jo kesälomat alkaneet, niin koulukuraattoreiden ja terkkareiden pitäisi olla paikalla ainakin juhannukseen saakka eli vielä muutaman viikon ajan. Mitä ajattelet, olisiko mahdollista, että menisit juttelemaan joko kuraattorin tai terkkarin kanssa siitä, että sinulla on jo pitkän aikaa ollut paha olla? Kuten jo tässä viestin alusakin totesin, tällaisten asioiden ja tunteiden kanssa ei pidä missään tapauksessa jäädä. Ympärilläsi on paljon meitä aikuisia, jotka välittävät ja haluavat auttaa, kun annat siihen mahdollisuuden. Aluksi saattaa tuntua jännittävältä tai pelottavaltakin ajatukselta etenkin vieraalle ihmiselle puhuminen, mutta yleensä se helpottaa, kun pääsee alkuun. Halutessasi voisit vaikka kirjoittaa itsellesi etukäteen ylös, mitä haluat sanoa, niin sitten tapaamisella on helpompaa tuoda esille ne asiat.

Jos haluat, voisit myös harjoitella tuota puheeksi ottamista meidän vapaaehtoisen kanssa puhelimessa. Meille lasten ja nuorten puhelimeen voit soittaa minä tahansa päivänä nimettömästi ja maksuttomasti, ja jutella päivystäjän kanssa tästä (tai mistä tahansa muusta) asiasta. Myös chatissa pääset jutteleman kahden kesken aikuisen kanssa, tai jos haluat kirjoittaa nettikirjeen, voit senkin tehdä. Täältä löydät lisää tietoa kaikista näistä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Toivon kovin, että saisit apua tilanteeseesi, sillä sinä ansaitset saada voida paremmin! Olethan rohkeasti yhteydessä meihin uudelleen, niin voidaan yhdessä miettiä lisää tilannettasi.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Moikka ja kiitos viestistäsi! Olet tosi rohkea, kun kirjoitit tänne palstalle ja jaoit ajatuksiasi ja huolia kanssamme. Sulla oli monenlaisia asioita mielen päällä ja osasit hyvin kuvata fiiliksiäsi niiden suhteen.

Haluaisin heti ensi alkuun sanoa, että tuo herkkyys on hieno piirre eikä siinä ole mitään, mitä sinun pitäisi hävetä. Herkät ihmiset monesti tuntevat asiat muita voimakkaammin, niin ilot kuin surutkin, ja joskus se saattavat tuntua raskaaalta. Kuitenkin herkillä ihmisillä on kyky nähdä ja kokea kaikki elämän värit, ja se on suuri rikkaus elämässä! Ymmärrän tietysti senkin puolen, että toisinaan esimerkiksi itkun tullessa tilanne voi tuntua itsestä kiusalliselta.

Koska omiin tunteisiin ja reaktioihin voi olla melko vaikea vaikuttaa, saattaisiko tällaisissa tilanteissa yhtään helpottaa, jos kertoisit muille, mistä pahoitit mielesi? Näin he voisivat ymmärtää paremmin sinua. Ainakin silloin, jos ympärillä olevat ihmiset ovat läheisiä ja luotat heihin, tämä saattaisi toimia. Isommassa tai vieraammassa porukassa tuo voi tuntua ymmärrettävästi vaikealta.

Kerroit miettiväsi paljon, mitä toiset sinusta ajattelevat. Se on hirmu inhimillistä ja varmaan moni meistä toisinaan ajattelee samaa. Sen sijaan, jos huomaat, että tuo ajatus alkaa ohjaamaan toimintaasi niin, että teet tai jätät tekemättä asioita muiden mieliksi, niin silloin asian äärelle on mielestäni tärkeää pysähtyä.

On hirmu tärkeää, että voisit elää omannäköistäsi elämää ja tehdä asioita siten, kun itse aidosti haluat. Tämä liittyy osaltaan siihen, miten arvostaa ja luottaa itseensä – asioihin, josta itsekin kerroit kirjoittaessasi huonommuuden kokemuksistasi vastoinkäymisiä kohdatessasi. Kerroit saaneesi toisilta palautetta, ettei sinun pitäisi olla itsellesi niin ankara, mutta koet vaikeaksi muuttaa omaa tapaa ajatella. Nämä asiat ovat mietityttäneet erityisesti harrastuksesi parissa.

Omaa ajattelutapaa onkin tosi vaikeaa muuttaa tyystin toisenlaiseksi, mutta sitä voi oman mielen avulla ohjata haluamaansa suuntaan. Ehdottaisin sinulle, että miettisit joka harjoitusten ja pelien jälkeen itseksesi niitä juttuja, jotka menivät hyvin. Sellaisia, joissa onnistuit eikä niiden tarvitse olla mitään suuria asioita. Näitä voisi vaikka kirjoittaa itselleen puhelimeen tai paperille ylös, ja sitten niinä hetkinä, kun tuntuu, ettei mikään onnistu, voisit lukea näitä itsellesi.

Ihmisen aivot toimivat niin, että asiat joita ajattelet paljon, valtaavat tilaa mielessä. Eli jos opetat itsesi ajattelemaan niitä pieniäkin onnistumisia, niin huomaat niitä jatkossa helpommin. En usko, että epäonnistumisen kokemukset tyystin katoavat näin, mutta ne saavat vähemmän tilaa samalla kun kiinnität enemmän huomiota hyviin ja onnistuneisiin hetkiin.

Sitten tuohon poika-asiaan. Ymmärrän, että sinusta saattaa hetkittäin tuntua ulkopuoliselta, jos kaverisi intoilevat poikajutuista. Kuitenkin tässäkin pätee tuo, mitä aiemmin kirjoitin siitä omannäköisestä elämästä. Kuuntele omaa itseäsi, fiiliksiäsi ja sydäntäsi. On aika todennäköistä, että jossain vaiheessa tapaat ihmisen, joka herättää sinussa kiinnostusta, ihastusta tai ehkä jotain syvempääkin, mutta ehkä sen aika ei ole vielä.

Kirjoitat tosi hyvin ja mietinkin, haluisitkohan tulla esimerkiksi meidän chattiin keskustelemaan kahden kesken aikuisen kanssa? Meille voit halutessasi kirjoittaa myös nettikirjeen tai soittaa lasten ja nuorten puhelimeen. Kaikki nämä ovat maksuttomia ja luottamuksellisia palveluita, joista löydät lisää tietoa täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Tosi hyvä, että kirjoitit tänne palstalle. Sain viestistäsi sellaisen kuvan, että tällä hetkellä sun olo on melkoisen raskas, mikä tietysti on tosi kurjaa. Näiden asioiden kanssa ei kannata eikä tarvitse jäädä yksin!

Kerroit useammastakin huolestuttavasta jutusta: koet, ettei kukaan välitä sinusta, olotilasi on jaksamaton ja koulunumerot tippuneet. Ajattelen, että nuo ovat tosissaan sellaisia hälytysmerkkejä, joita kannattaa kuunnella ja hakea apua – juuri niin kuin olet tehnytkin, kun kirjoitit tänne.

Se on tosi ahdistava tunne, jos kokee, ettei kukaan välitä. Tuntuu pahalta sun puolesta, että sä koet niin. Lupaan sulle kuitenkin, että on ihan oikeasti meitä, jotka välitetään. En tiedä, onko sun kohdalla kyse siitä, mutta joskus jos oma mieliala on alakuloinen, siihen saattaa liittyä sellaista arvottomuuden tunnetta ja kokemus, ettei kukaan välitä. Toisinaan voi olla niin, ettei siinä mielentilassa huomaa, että ympärillä saattaakin olla joku, joka oikeasti välittää.

Et kertonut tässä enempää tilanteestasi, mutta rohkenisitko soittaa meidän lasten ja nuorten puhelimeen tai tulla chattiin juttelemaan? Molemmissa saisit jutella luottamuksellisesti kahden kesken turvallisen aikuisen, meidän päivystäjän kanssa. Voit myös halutessasi kirjoittaa nettikirjeen meille. Täältä löydät kaikista näistä tarkemmat yhteystiedot: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Toivoisin kovin, että tulisit kertomaan lisää sun tilanteesta ja jatkamaan juttelua!

Halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei, kiitos viestistäsi! Kiva, että kirjoitit tänne, vaikka samalla kurja kuulla, että tunnet olosi niin huonoksi sukulaistesi seurassa. Kerrot, että sinulla on läheiset välit sukulaistesi kanssa ja he merkitsevät sinulle paljon, vaikka toisaalta yhdessäolo tuntuu myös vaikealta. On hyvin ymmärrettävää, että joskus läheisten seurassa voi syntyä ristiriitaisiakin tunteita. Aina selvää syytä huonolle ololle ei ole helppo löytää ja se saattaakin herättää hämmennystä. Minusta on kuitenkin hienoa, että olet tunnistanut huonon olosi ja haluat sitä käsitellä.

Kerrot, että sukulaistesi kanssa ei ole tapahtunut mitään sellaista, josta suoraan seuraisi huonoa oloa. Viestistäsi kuitenkin tulkitsen, että jollain tavalla vertaat itseäsi serkkuihisi, mikä aiheuttaa sinussa huonommuuden tunteita. Selvästi huonommuuden tunne on sinulla kovin voimakas, kun sen myötä sinulle on tullut jopa itsetuhoisia ajatuksia.

Joskus voi olla niin, että jotkut ihmiset herättävät meissä voimakkaita tunteita, vaikka eivät varsinaisesti olekaan niihin tunteisiin syyllisiä. On hyvin tavallista, että jos on itsellä epävarma olo, niin silloin saattaa verrata itseään muihin ja tuntea olonsa sen takia huonoksi. Voisiko olla, että sinulla on serkkujesi kanssa hieman tällainen tilanne? Sukulaisesi eivät varmastikaan toivoisi, että sinulla on huono olo heidän seurassaan, mutta jonkinlainen sisäinen epävarmuus kuitenkin tekee yhdessäolostanne sinulle hankalaa.

Minusta olisi tärkeää, että saisit keskustella enemmänkin noista tuntemuksistasi. Itsetuhoiset ajatukset ja viiltely ovat aina vakava asia ja tarkoittavat sitä, että huonoa oloa pitäisi päästä jotenkin muulla tavoin purkamaan. Väitän, että esimerkiksi asiasta keskustelu auttaisi sinua paljon enemmän kuin itsesi satuttaminen. Itsesi satuttamisesta olosi tulee lopulta vain huonommaksi. Voisitko ajatella, että menisit kertomaan huonosta olostasi esimerkiksi koulukuraattorille tai terveydenhoitajalle? He ovat paikalla juuri siksi, että voisivat tällaisissa asioissa olla avuksi.

On todella hienoa ja arvokasta, että teillä on sukulaistesi kanssa läheiset välit. Toivoisin, että saisit läheisissä ihmissuhteissasi kokea ahdistuksen sijaan enemmän iloa, tyytyväisyyttä ja yhteenkuuluvuutta. Tämä on varmasti mahdollista, jos pääsisit selvittelemään tarkemmin niitä todellisia huonon olon taustalla olevia syitä ja hakemaan niihin apua.

Toivon sinulle rohkeutta tuen hakemiseen ja kaunista kesää!

Terveisin
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei,

kiitos viestistäsi ja rohkeudestasi kirjoittaa meille. Kiusaaminen on todella ikävää eikä kenenkään pitäisi joutua sitä kokemaan. Tiedäthän sen, että kiusaaminen ei ole millään tavalla sinun syytäsi vaan se on aina väärin! Usein käy niin, että kiusaaminen muodostuu pikemminkin tavaksi, jolla kiusaaja dominoi uhriaan ja varmistelee asemaansa porukassa eli kiusaamiselle ei aina ole edes mitään oikeaa syytä.

Kuulostaa todella kurjalta, että sukulaisesi ovat haukkuneet sinua noin rumasti! Se kertoo heidän kyvyttömyydestään käydä rakentavaa keskustelua, jos pitää turvautua noin alhaisiin loukkauksiin. Kerroit, ettet ole uskaltanut poistua kotoasi kiusaamisen takia ja sen takia pohdin, että miten vakavaa kiusaaminen on. Tiesitkö, että kiusaaminen on silloin rikollista toimintaa, kun se täyttää lainsäädännössä rikokselle asetetut tunnusmerkit esim. kunnianloukkaus, laiton uhkaus, lievä pahoinpitely ja pahoinpitely. Sinulla on siis oikeus olla yhteydessä poliisiin, mikäli jotkut näistä merkeistä täyttyvät.

Kerroit, että sinua on kiusattu melkein 10 vuotta ja koet sen muuttaneen sinua paljon. Pitkään jatkunut kiusaaminen jättääkin usein jäljet kiusattuun. Toivon todella, ettet enää yritä satuttaa itseäsi, sillä se ei koskaan ole ratkaisu ongelmiin. Sinun pitäisi päästä puhumaan kaikista kokemistasi asioista ja sitä kautta saisit apua pahaan oloosi. Ehdottaisin, että menisit puhumaan koulukuraattorisi kanssa, sillä he usein ovat vielä kesäkuun alunkin töissä. Kerroit, ettet ole uskaltanut mennä kouluun, mutta nyt kesäloman alkaessa, et joutuisi kohtaamaan kiusaajiasi koululla. Koulusi nettisivuilta löytyy varmasti kuraattorin yhteystiedot, niin voisit vaikka laittaa hänelle viestiä. Voit myös olla yhteydessä terveysasemalle ja varata sieltä ajan. Muista, että sinä ansaitset kaiken mahdollisen avun ja sitä on saatavilla!

Voit myös soittaa lasten ja nuorten puhelimeen ja jutella luottamuksellisesti asioistasi päivystäjämme kanssa. P. 116 111, ma – pe klo 14 – 20 ja la – su klo 17 – 20. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, niin puhuminen helpottaa pahaa oloa ja siksi toivon, että pääset puhumaan asioistasi luotettavalle aikuiselle! Olen todella iloinen, että olet ottanut ensi askeleen avun hakemiseen kirjoittamalla tänne – kiitos siitä.
Sinä olet ainutlaatuinen ja sinulla on oikeus saada hyviä asioita elämääsi!

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Olen tosi pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan.

On ymmärrettävää, että tilanne ahdistaa sinua, mutta rikkomalla esineitä tai hakkaamalla “haukkuja” koulussa tai jossain muualla, ei voi ratkaista tilannetta. Tämä “haukkuja” kuulostaa minusta ehkä hieman epävarmalta ja ehkä hänen omat motiivinsa toimia niin kuin hän toimii, voivat olla osoitus tietämättömyydestä ja pelosta jotain sellaista kohtaan, joka on hänelle itselleen vierasta.

Olisi tärkeää, että juttelisit asiasta koulussa opettajalle, kuraattorille tai terveydenhoitajalle. Jos sinusta tuntuu, ettei opettaja välitä niin ehkäpä voisit puhua kuraattorille näistä asioista? Keskustelemalla tilanteesta voi päästä asiassa eteenpäin. Keskusteluun voisi pyytää mukaan “haukkujan”. Asiaan pitää saada muutos. Kenelläkään ei ole oikeutta haukkua toisia minkään henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella. Keskustelussa voisit ottaa esille oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja toisen kohtelemisen samoin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Asettuminen toisen asemaan voi myös havahduttaa “haukkujan”. Miltä sinusta tuntuisi, jos sinua kohdeltaisiin näin? – on aina hyvä kysymys kysyä “haukkujalta”.

Kerroit, että sinulla on todettu masennus. Päättelen siitä, että sinulla on hoitokontakti, missä toivottavasti pystyt puhumaan asioistasi ja jollain tasolla pystyt myös ratkaisemaan joitain asioita.

Hyvä, että otat aktiivisesti myös yhteyttä vaikkapa tänne. Se kertoo siitä, että sinulla on halu ratkaista ongelmiasi.

Toivottavasti näistä sanoista on sinulle jotain apua. Toivon sinulle kaikkea hyvää ja kaikesta huolimatta ihanaa ja aurinkoista kesää!

Ystävällisin terveisin
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi!

Kylläpä syntyi soppa yhdestä vessaan menemisestä! Kuulostaa siltä, että opettaja ja rehtori eivät ole yhtään ymmärtäneet mitä tapahtui ja miten sinä olet kokenut tilanteen. Olisikin äärimmäisen tärkeää, että saisit purkaa ja käsitellä asian ja että kaikki osapuolet ymmärtäisivät mitä tapahtui.

Kun ihminen kokee jotain pelottavaa, niin silloin se reagoi joko pakenemalla, taistelemalla tai sitten jähmettymällä. Emme voi vaikuttaa noihin reaktioihin ja ne ovat meillä hermostossa luonnostaan. Kuulostaa siltä, että olet jähmettynyt. Voimme oppia käsittelemään pelkäämiämme asioita, jotta ne eivät pelota enää niin paljon ja sen myötä erilaiset reaktiotkin vähenee tai pienenee. Kuten tuolla aikaisemmin mainitsin, niin olisi tärkeää, että pääsisit puhumaan jonkun turvallisen ihmisen kanssa siitä mitä sinulle tapahtui siellä vessassa. Se mitä sinulle tapahtui tuntui varmasti aivan kamalalta, mutta et ole yksin ja sinun ei tarvitse jäädä yksin.

Kenelle voisit puhua ensin? Voisitko aloittaa äidistä tai koulukuraattorista. Viestistäsi ilmeni hyvin mitä tapahtui ja miten koit, ettet voi tehdä yhtään mitään. Joten voisit näyttää kirjoittamasi viestin äidillesi, kuraattorille ja sitten jopa myös rehtorille ja opettajalle. Voisit printata sen ja kirjoittaa yläreunaan vaikka, että “Näin minä koin tilanteen. Minua pelotti niin paljon, että menin lukkoon.” Miltä tämä kuulostaisi? Näin puhumisen aloittaminen voisi helpottua.

Sitten elämässä tapahtuu kaikenlaisia väärinymmärryksiä. Niistä voi päästä yli, niistä voi myös oppia ja usko tai älä niille voi joskus myöhemmin jopa nauraa. Toisten ymmärtäminen ja ymmärretyksi tuleminen kehittyy myös sitä treenaamalla eli puhuminen ja sitten myös toisten kuunteleminen on taito, joka kehittyy. Kun joskus menee lukkoon ja ei pysty sanomaan sanaakaan, niin voi tulla väärinymmärretyksi, kun kenenkään ajatuksiin ja tunnetiloihin ei voi ulkopuolelta nähdä. Olemme erilaisia ja reagoimme asioihin eri tavalla. Sitten, kun tunnistaa itsessään sen, että saattaa näin reagoida ja jos lähipiiri tietää siitä, niin silloin kaikki tietää, että mistä saattaa olla kysymys.

Olet ottanut jo rohkean askeleen, kun kirjoitit meille. Jatka samaan malliin, että saat asiaan selvyyden.

Rohkeutta toivottaa
Lasten ja nuorten netin päivystäjä