Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Kuulostaa tosiaan siltä, että olet saanut paniikkikohtauksen koulussa. Paniikkikohtaus voi saada alkunsa harmittomasta tapahtumasta, kuten sinulla kirjan katoamisesta ja kellon unohtamisesta kotiin. Mielessä tämä harmiton tapahtuma yhdistyy johonkin mielen uhkaan tai pelkoon, joka nostaa sydämen sykettä, saa hengityksen tihentymään ja silmissä sumenemaan. Mitä ajatuksia mielessäsi oli, kun opettaja huomautti kellon katoamisesta ja huomasit kellon unohtuneen? Yhdistyikö se ehkä ajatukseesi olla täydellinen koulussa ja ettet nyt olisikaan sitä? Paniikkikohtauksessa huomio kiinnittyy usein oman kehon stressireaktioon ja pään sisällä pyöriviin ahdistaviin katastrofiajatuksiin (esim. olen huono, arvoton, kaikki on menetetty ja pilalla). Sinäkin kirjoitit, ettet pystynyt kuuntelemaan, mitä tunnilla puhuttiin, kun huomiosi oli kiinnittynyt mielessäsi pyöriviin ahdistaviin ajatuksiin. Oman kehon reaktioiden ja ahdistavien ajatusten tarkkailu usein lisää ahdistusta, joka voimistaa entisestään kehon stressitilaa ja paniikkiajatuksia, jotka puolestaan lisäävät ahdistusta. Näin harmittomalta vaikuttavasta tapahtumasta syntyy nopeasti pyörivässä noidankehässä täysi paniikki.

Paniikkikohtaus tuntuu todella pelottavalta, aivan kuten hyvin kuvasit. Paniikkikohtauksen syyt voivat olla piilossa sekä itseltä että muilta ja voi vaikuttaa kummalliselta, mitkä asiat laukaisevat paniikkikohtauksen. Usein on kuitenkin mahdollista selvittää, miksi paniikkikohtaus alkaa tietyissä tilanteissa ja mitä tekijät sen laukaisevat ja miksi. Oman ahdistuneisuuden ja paniikkikohtauksen ymmärtäminen auttaa useimmiten myös vähentämään sekä ahdistuneisuutta että paniikkikohtauksien määrää. Paniikkikohtauksia ei myöskään kannata hävetä tai pitää itseään heikkona niiden takia. Sinun mielelläsi on syynsä, miksi jotkin asiat ja tilanteet vaikuttavat niin uhkaavilta, että ne synnyttävät paniikin. Sellaisia syitä voi olla monenlaisia ja ne voivat liittyä esimerkiksi aiempiin kokemuksiisi, ajatuksiisi itsestäsi tai maailmasta. Aiemmin mielesi reagoi paniikilla koulukiusaajiin. Minkä nyt koet olevan uhattuna? Voisiko se olla käsityksesi itsestäsi hyvänä oppilaana? Vai jokin muu?

Kirjoitit pohtineesi äiti kanssa, johtuisiko paniikkikohtaus univeloista. On tietysti mahdollista, että univaje vaikuttaa ahdistuneisuutesi määrään, mutta se tuskin yksinään riittää selittämään sitä. Entä voisiko tilanteen nähdä myös toisin päin? Voisiko pinnan alla kytevä ahdistus vaikuttaa nukkumiseesi? Ahdistus voi vaikeuttaa unen saamista, lisätä heräilyä yöllä ja heikentää unen laatua.

Kirjoitit myös, että tunnet itsesi yksinäiseksi, vaikka sinulla on kavereita ja että ajattelet muiden katsovan sinua arvostellen. Pohdit oivaltavasti, että aiempi kiusaaminen on voinut vaikuttaa tilanteeseen. Näin on tosiaan voinut olla, sinä itse tiedät sen parhaiten. On täysin ymmärrettävää, että vaikeat kokemukset jättävät varovaiseksi ja saavat epäilemään muita ja pitämään etäisyyttä. Ajatuksesi muista ovat saattaneet syntyä vastauksena kiusaamiseen, mutta nyt tilanne on muuttunut. Todennäköisesti muut eivät katso sinua arvostellen, vaikka sinulla onkin sellainen ajatus menneiden kokemuksiesi perusteella. Ja vaikka järjellä kertoisitkin itsellesi tämän, et silti välttämättä tunnetasolla ole vakuuttunut ja ajatukset muiden arvostelevista katseista tunkeutuvat päähäsi siitä huolimatta. Usein tämän kaltaiset asiat vaativat työstämistä ja aikaa, mutta pikkuhiljaa tapahtuva muutos on mahdollinen. Usein siihen kuitenkin tarvitaan apua.

Apua voisit saada koulupsykologilta. Kirjoitit, että et haluaisi enää mennä psykologille, sillä et koe heidän voivan auttaa. Kuinka monta kertaa olet käynyt psykologilla ja kuinka monella psykologilla olet käynyt? Ensimmäinen psykologisi ei välttämättä ole vastannut tarpeisiisi, mutta se ei tarkoita, ettei joku toinen psykologi voisi. Koulupsykologin kautta voit myös päästä tapaaman nuorisopsykiatrialla työskentelevää psykologia, joka on perehtynyt paremmin ahdistuneisuuden hoitoon. Toinen tapa saada apua on yksityinen psykoterapia, mutta suosittelisin ensisijaisesti kääntymään koulupsykologin puoleen. Psykologin kanssa voit yhdessä päästä paniikkikohtauksen syiden jäljille ja millaisia puolia ahdistuneisuuteesi liittyy. Suosittelen hakemaan apua mahdollisimman pian, sillä yleensä tilanne ei parane itsestään ja pahenee pitkittyessään. Luonnollinen reaktio on alkaa välttämään paniikkia aiheuttavia tilanteita ja paikkoja, kuten sinun tapauksessasi koulua, mutta pitkällä aikavälillä se yleensä vain pahentaa tilannetta. Sinun ei tarvitse selvitä yksin, apua on saatavilla. Voit myös soittaa meille lasten ja nuorten puhelimeen 116 111, chatata tai kirjoittaa kirjeen, jos haluat jutella lisää.

Oikein paljon tsemppiä avun hakemiseen!

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Olipa hyvä, että kirjoitit tänne, sillä lyhyessä viestissäsi oli monta asiaa, joiden kanssa ei pidä jäädä yksin. Kerrot, että koet äitisi ja isäpuolesi taholta fyysistä väkivaltaa – oletko kertonut siitä kenellekään? He toimivat todella väärin sinua kohtaan ja mikään ei oikeuta heitä lyömään tai tukistamaan sinua. Laissa on säädetty, että lapsen fyysinen kurittaminen on rikos. Onko sinulla ketään sellaista läheistä aikuista, kenelle voisit asiasta puhua esim. isovanhempi, kummi tai kaverin vanhempi? Toinen vaihtoehto on mennä kertomaan koulussa opettajalle, kuraattorille tai terkkarille asiasta, sillä sinä sekä äitisi ja isäpuolesi tarvitsette apua tilanteessa. Sinä et voi asua kodissa, jossa joudut kokemaan väkivaltaa toistuvasti. Ymmärrän, että asioista puhuminen ei ole helppoa, mutta olet ollut jo super rohkea kirjoittaessasi niistä tänne! Joskus puhumisen aloittamista helpottaa se, että kirjoittaa asiat etukäteen paperille ja antaa sen sitten aikuiselle. Voisit esim. kirjoittaa saman viestin kuin tännekin ja antaa sen sitten sille aikuiselle, ketä sinun on helpointa lähestyä.

Voit aina soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen ja jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti päivystäjämme kanssa kahden kesken. Tärkeintä on, että et jää tilanteesi kanssa yksin!

Voimia sinulle toivottaa,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei,
Olipa hyvä, että otit asian puheeksi, sillä anoreksiaan pitäisi pystyä puuttumaan mahdollisimman pian. On myös hyvä, että tiedostat itse tilanteesi ja pystyt puhumaan siitä, sillä se on ensin tehtävä, jotta apua voi lähteä hakemaan. Et kerro lyhyessä viestissäsi, mitä kautta viime kerralla pääsit/jouduit osastolle, mutta jonkun lähellä olevan aikuisen (vanhemmat, isovanhemmat, opettaja, terveydenhoitaja, koulupsykologi) kanssa kannattaa ehdottomasti jutella ja miettiä, mitä kautta apua lähdetään tällä kerralla hakemaan.

Huolen kanssa ei saa jäädä yksin. Kaverisi ehkä yritti kömpelösti auttaa, mutta ei todellakaan osannut tehdä sitä niin, että olisit kokenut sen hyväksi asiaksi, vaan päin vastoin, ja reagointisi oli sen mukaista.
Avun hakeminen syömishäiriöön kannattaa, sillä laihuus- ja ahmimishäiriöistä voi parantua. Tärkeintä on tunnistaa oireet ja uskaltaa hakea apua. Mitä nopeammin hoito alkaa, sitä nopeampaa on palata normaaliin elämään.

Sanotaan, että anoreksia on oire jostakin ja varsinainen ongelma on syömistä syvemmällä ja siihen pääsee pureutumaan hoidon kuluessa. Toki on pelottavaa kohdata oma paha olo ja sen käsittelemiseen apua tarvitaankin.

Jos et ole vielä tutkaillut Syömishäiriöliiton sivuja, osoitteesta http://www.syomishairioliitto.fi löydät paljon tietoa mm. anoreksiasta. Sitä kautta järjestetään myös vertaistukea monilla paikkakunnilla.

Toivon, että saat lähipäivinä juteltua aikuisen kanssa ja pääset pikaisesti avun piiriin. Muistutan myös, että voit tulla juttelemaan MLL:n koulutetun vapaaehtoisen aikuisen kanssa nimettömänä ja ilmaiseksi joko puhelimessa (puh. 116 111 ma-pe klo 14-20, la-su klo 17-20 tai chatissa su-ke klo 17-20).

Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Moikka,

on varmasti raskasta, kun koko ajan tarkkailee itseään ja sitä, että tuntuuko jokin poikkeavalta vai ei. Tallaisesta itsensä tarkkailusta ja pientenkin oireiden analysoinnista ei ole helppoa niin vain päästä eroon, mutta niin kuin varmasti tiedät niin oireiden googlaaminen usein pahentaa omaa olotilaa. Jos voisit tietoisesti yrittää välttää oireittesi googlettamista vaan menisitkin sen sijaan koulusi terkkarin luokse? Häneltä saisit luotettavamman vastauksen kuin googlelta. Kerroit kaulassasi olevasta isosta patista niin sitä olisi hyvä käydä näyttämässä kouluterkkarille, jos et vielä ole käynyt. Kun saa ammattilaiselta vastauksen niin sinun ei tarvitse elää epätietoisuudessa ja stressata sen takia.

Tiesithän, että voit aina soittaa meille lasten ja nuorten puhelimeen, jos haluat jutella luottamuksellisesti asioistasi kahden kesken päivystäjämme kanssa!

Aurinkoa päiviisi toivottaa,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Moikka,

et varmastikaan ole ainoa tässä tilanteessa oleva, valitettavasti. Vanhempasi eivät missään nimessä saisi käyttäytyä väkivaltaisesti sinua kohtaan ja se on jo ihan laissakin rangaistavaa. Kodin pitäisi olla sellainen paikka, jossa sinun on turvallista ja hyvä olla. Käyttivätpä vanhempasi väkivaltaa sinua ja/tai toisiaan kohtaan niin he tarvitsevat tilanteeseen apua. Aikuiset eivät aina osaa sitä itse pyytää eivätkä välttämättä ajattele edes tarvitsevansa apua.

Olen iloinen, että olet tullut tänne kysymään mitä asialle pitäisi tehdä. Asiasta olisi hyvä puhua luotettavalle aikuiselle esim. koulukuraattorille tai terveydenhoitajalle. Heidän kanssaan voit pohtia miten asiassa olisi hyvä edetä. On myös tärkeätä, että sinä pääset puhumaan olostasi jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Jos asiasta puhuminen tuntuu vaikealta niin voit etukäteen täyttää huolipuheeksi lomakkeen, jonka voit sitten antaa kuraattorille tai terkkarille. Lomake löytyy täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/

Voit myös soittaa meille tänne Lasten ja nuorten puhelimeen niin voit luottamuksellisesti puhua asioistasi päivystäjämme kanssa. Ma – pe klo 14 – 20 ja la – su klo 17 – 20.

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei.

Onpa kurja pattitilanne teillä siellä. Isälläsi on näemmä ollut vaikeuksia hallita itseään mainitsemissasi tilanteissa enkä yhtään ihmettele sitä, miksi ajatus hänen luokseen menosta tuntuu sinusta epämiellyttävältä. Nyt kun en tiedä sinun ikääsi enkä tarkemmin sitä, millainen tapaamissopimus vanhemmillasi on, neuvon sinua juttelemaan äitisi kanssa. Hänen kanssaan voisit jutella esim. siitä miten ottaa isäsi kanssa esille sen, että kävisit esimerkiksi harvemmin hänen luonaan kyläilemässä.

Äitisi voisi ehkä kyetä neuvomaan miten ottaa asia esille isäsi kanssa. Jos äitisi ei syystä tai toisesta tähän pysty, yksi tapa viestiä isäsi kanssa on antaa hänelle ensi kerralla erotessanne kirjoittamasi kirje, jossa kerrot hänelle mikä tilanteessanne sinua huolettaa ja minkä haluaisit muuttuvan. Ihanteellisin lopputulos olisi se, että isäsi havahtuisi kirjeesi luettuaan ja ryhtyisi kanssasi korjaamaan suhdettanne. Isäsi kuitenkin selvästi välittää sinusta ja veljestäsi, koska haluaa viettää kanssanne aikaa. Hän vain ei taida vielä osata ilmaista itseään rakentavasti.

Jos nämä keinot eivät auta, en usko että voit suoralta käsin kieltäytyä menemästä isäsi luo, jos isälläsi on yhteishuoltajuus äitisi kanssa. Jos pattitilanne ei lähde yrityksistä huolimatta paranemaan ja homma menee ihan mahdottomaksi, niin sitten jutella vanhempiesi kanssa siitä, että voiko tapaamissopimusta muuttaa.

Jos haluat ottaa tänne meille MLL:n yhteyttä joko nuortenpuhelimeen -taikka chattiin, niin voimme yhdessä puntaroida sinulle muitakin apuvaihtoehtoja anonyymisti kahden kesken päivystäjän kanssa. MLL:n nuortenpuhelin toimii ilmaiseksi numerosta 116 111 ma-pe klo 14-20, la-su klo 17-20. Chat on auki su-ke klo 17-20.

Kaikkea hyvää sinulle.
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei,
Jos alakuloisuutesi ja väsymyksesi jatkuu vielä pitkään, voisit olla yhteydessä kouluterveydenhoitajaan ja keskustella hänen kanssaan asiasta. Aina kannattaa myös puhua vanhempien kanssa. Aika usein apu on lähempänä kuin arvaakaan.

En haluaisi uskoa, että olet pettymys kenellekään. Etkä varmaan itsekään. Ja tuskin oletkaan.

Lapsi on pääsääntöisesti aina ilon aihe vanhemmilleen. Vanhemmat eivät laske paljonko lapsi on tullut maksamaan. Toivottavasti. En itse ainakaan koskaan ole kuullut kenenkään puhuvan lapsistaan kuluerinä.

Jokainen osaa jotain ja vielä paljon enemmän. Ei kukaan jaksa olla kenenkään kanssa pelkästä säälistä. Uskon, että olet hyvä tyyppi, jolla on nyt vähän synkkä vaihe meneillään.

Jos sinua nukuttaa ja sinulla on siihen mahdollisuus, nuku. Ymmärsin, että olet 14 ja silloin sinulla kuluu paljon energiaa kasvamiseen, kehittymiseen ja muuttumiseen. Kaikkea ei voi ymmärtää mitä muutokset tuovat tullessaan, mutta ajan kanssa oppii. Sinusta on tulossa sinä ja se vaatii joskus rypemistä pohjamudissa. Kyllä se kirkkaus on tulossa. Elämä voittaa. Nyt keräät voimia ja nukut, lepäät, lötköttelet. Sitten hieraiset silmäsi auki ja näet kaikki ihmeelliset ja hienot asiat ja ihmiset ympärilläsi. Elämä on seikkailu. Ja se voi olla hauskaa ja mukaansatempaavaa.

“Jaksuhalin” lähettää sinulle
Lasten ja nuorten netin päivystäjä