Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei,
kerrot että kotona asuminen jotenkin ahdistaa sinua ja mietit, olisiko laitoksessa helpompi olla. Vanhempasi ovat ihan kunnollisia, mutta omaa rauhaa et kotona oikein saa. Lisäksi kerrot, että tempperamenttisi heilahtelee nopeasti, riitelet, huudat ja heittelet tavaroitakin. Tiedostat kuitenkin, ettei se ole ihan järkevää, mutta jotenkin et osaa hillitä itseäsi.

Näillä tiedoilla ajattelen ettei laitos ole sellainen paikka, jossa elämäsi olisi helpompaa. Laitoksissa on paljon nuoria ja siellä on siksikin tiukat säännöt ja kuri. Kerrot myös että alkoholi ja tupakka maistuu, ja pelkäät vanhempiesi saavan sen selville. Varmasti tiedät, että alkoholi ja tupakka ovat terveydelle haitallisia, ja eikä nuorten kasvuvaiheessa pidä niitä käyttää. Joskus nuoret yrittävät “hoitaa” ahdistustaan tai masennustaan alkoholilla ja tupakalla, mutta ne eivät ole kyllä sopiva lääke oikeastaan mihinkään.

Ehdottaisin että menisit juttelemaan koulusi terveydenhoitajalle tai kuraattorille ja kertoisit rehellisesti näistä tuntemuksistasi. Et kerro ikääsi, mutta osa näistä tuntemuksistasi voi johtua myös murrosiästä. Elämä ja tulevaisuus mietityttää silloin lähes kaikkia nuoria, toisia enemmän kuin toisia. Ja nämä murrosvuodet kestävät jokaisella vähän eri ajan, toisilla pidempään kuin toisilla. Nämä tuntemukset voivat nostaa pintaan myös tuollaista sinun kuvaamaasi käytöstä. Mutta näihin tuntemuksiin on saatavissa apua ja tukea, ja koulusi terveydenhoitaja voi sinua siinä auttaa. Mene siis rohkeasti puhumaan asioistasi hänelle! Missään tapauksessa sinun ei pidä satuttaa itseäsi, myöhemmin melko varmasti kadut sitä. Muistathan, että koulun terveydenhoitohenkilöillä on vaitiolovelvollisuus.

Ja voit myös halutessasi soittaa, chatata tai kirjoittaa meille uudelleen, tuemme sinua mielellämme. Meille voit nimettömästi kertoa tuntemuksistasi enemmän, jolloin voimme yhdessä paremmin miettiä ratkaisuja sinun tilanteeseesi.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei ja kiitos tosi tärkeästä yhteydenotostasi! Tosi kurjaa kuulla, jos poikaystäväsi äiti lyö häntä. Otit todella tärkeä asian rohkeasti esille! Lyöminen ei ole oikein eikä hyväksyttävää. Lyöminen on väkivaltaa ja sen katsotaan olevan rikos. Poikaystäväsi kaipaa varmasti asiassa tukeasi ja onpa hienoa, että hänellä on noin huomaavainen ystävä!

Uskon, että olet huolissasi poikaystäväsi puolesta. Asiasta olisi hyvä jutella jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Voisikohan poikaystäväsi kertoa toiselle vanhemmalle asiasta vai asuuko hän äitinsä kanssa kaksin? Toinen vaihtoehto voisi olla, että jos poikaystäväsi uskaltautuisi kertomaan asiasta esimerkiksi koulussa terveydenhoitajalle tai kuraattorille. Asian esille ottaminen voi olla vaikeaa, mutta tuellasi ja kannustuksellasi hän voisi ehkä uskaltautua kertomaan asiasta jollekin. Näin asiaan voisi tulla apua. Koulun henkilökuntaa voi myös lähestyä kirjeellä, jos kertominen tuntuu hankalalta. Käsittelemättä jääneet vaikeat kokemukset usein voivat vaikeuttaa elämää ja aiheuttavat ahdistusta ja pahaa oloa myöhemminkin, joten mitä nopeammin asiaan puututaan, sen parempi.
Mikäli kaipaat lisää tietoa asiasta tai mitä tehdä, jos kokee väkivaltaa, niin tutustuthan oheisiin sivuihin: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/apua-vakivaltaan/

Toivon kovasti, että saat suostuteltua poikaystäväsi juttelemaan jollekin aikuiselle. Mikäli poikaystäväsi haluaa jutella jonkun luotettavan aikuisen kanssa ja vaikka harjoitella sitä miten ottaa asian puheeksi esim. koulussa, niin voithan hänelle antaa vinkiksi, että soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen. Sinne voi soittaa anonyyminä ja puhelut ovat aina luottamuksellisia. Vaihtoehtoisesti poikaystäväsi voi myös kirjoittaa halutessaan Lasten ja nuorten kirjepalvelussa tai chatissa, mikäli juttelu tuntuu hankalalta.

Lämpimin ajatuksin,

Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei! Olet allapäin ja kyllästynyt siihen, että juttujasi ei kunnioiteta ja sinua ei huomioida. Tuntemuksesi ovat varsin ymmärrettäviä. Teit mielestäni todella fiksusti, kun päätit kirjoittaa ja kysyä neuvoja.
Ihmiselle on erittäin tärkeää, että tulee hyväksytyksi omana itsenään. On tärkeää, että on joku kenen kanssa saa olla juuri sellainen kuin on. Suurimmalla osalla ihmisistä tulee kausia, jolloin tuntevat itsensä yksinäiseksi. Onneksi tällaiset kaudet ovat ohimeneviä. Kun itse on avoin, kiinnostunut muista ja halukas tutustumaan kaikenlaisiin ihmisiin huomaa pian, että ihmisten joukossa on myös ihan niitä oikeitakin ystäviä.

Ymmärrän, että sinua ahdistaa, kun parhaat kaverisi asuvat noin kaukana. On tylsä, että heidän kanssaan ei voi koulun jälkeen tehdä jotain kivaa yhdessä. Mutta onneksi voitte soitella, mesettää tai skypettää. Näin voitte ainakin jakaa ajatuksia ja fiiliksiä. Tuo sen sijaan kuulostaa kurjalta, että jos syntymäpäivääsi ei muistettu kotona tai perheenjäsenet eivät kysele kuulumisiasi. Luuletko, olisiko se sellainen asia, jonka voisit ottaa kotona puheeksi? Kertoa miltä sinusta tuntuu ja mitä toivoisit?

Kirjoitit, että koska sinua ei huomioida, olet vetäytynyt kuoreesi ja sen vuoksi sinun on vaikea saada ystäviä. Minusta olit todella hienosti huomannut syy- ja seuraussuhteet! Jos vetäytyy kuoreensa, muut ajattelevat, että haluat olla yksin ja jättävät sinut siksi rauhaan. Jos haluat jutella keinoista, joilla tuon huonon kierteen saisi katkaistua, niin soita meille 116 111 (ma-pe 14-20 tai la-su 17-20) tai chattaa su-ke 17-20.

Terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Moikka ja kiitokset kun kirjoitit Nuortennettiin ja jaoit ajatuksiasi ja tunteitasi. Uskonpa, että moni nuori pystyy täällä samaistumaan pohdintoihisi. Ihana ensinnäkin kuulla, että olet sujut itsesi kanssa. Olisi mahtavaa, että kaikki nuoret saisivat kokea olevansa pidettyjä, rakastettuja ja kaikin puolin mahtavia tyyppejä juuri sellaisina kuin ovat. :)

Koska ihastumiseen luonnollisesti liittyy toive siitä, että ihastumisen kohde vastaisi tunteisiin, niin on tottakai tosi inhimillistä mietiskellä, mitähän se toinen mahtaa ajatella tai pitää omasta ulkonäöstä, tyylistä tai persoonasta. Samoin kuulostaa ihan normaalilta tuo kuvailemasi tilanne, että oma käyttäytyminen toisen läheisyydessä saattaa tuntua jälkikäteen vähän hölmöltä ja omia sanomisiaan ja tekemisiään voi jäädä helposti niin sanotusti ylianalysoimaan.

Todellisuudessa ihastuminen ei kuitenkaan katso sitä, minkä kokoisia olette. Rakkautta tulee kaiken kokoisissa pakkauksissa. Jos sinusta tuntuu, että haluaisit tutustua ihastukseesi paremmin, niin rohkaisen menemään reippaasti juttelemaan ja tutustumaan häneen. Vain näin saat selville, millainen hän on ja mitä kaikkea yhteistä teillä voisi olla :)

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Moikka! Tosi hyvä, että kirjoitit tänne palstalle. Olet monella tapaa rohkea, kun olet uskaltanut hakea apua itsellesi. Voit olla ylpeä itsestäsi – minä ainakin olen sinusta!

Olet siis ottanut ensimmäiset askeleet ja rohkaistunut psykologin tapaamiseen, mikä on hienoa. Hän on tietysti tässä vaiheessa sinulle vielä uusi ihminen ja minusta kuulostaa varsin ymmärrettävältä, että näin alkumetreillä keskustelut hänen kanssaan saattavat tuntua hiukan jännittäviltä. Jännittäessään sitä saattaa tulla sanoneeksi jotain, jota ei tarkoitakaan tai kuten itse kuvasit, ”valkoisen valheen”. Ymmärrän sen, että sinua näin jälkikäteen harmittaa tuo asia. Kuitenkaan et ole mielestäni tehnyt mitään väärää etkä varsinkaan mitään sellaista, jota ei voisi korjata.

Kirjoitit, että pelkäät kovasti sitä, että psykologi diagnosoi sinulla syömishäiriön. Ymmärrettävästi ajatus voi tuntua tosi pelottavalta. Mitä olet mieltä, voisiko tuon ajatuksen sanoa psykologille? Luulen, että voisi olla teidän työskentelynne kannalta hyödyllistä, jos uskaltaisit kertoa tuosta pelostasi hänelle. Uskon, että se auttaisi häntä ymmärtämään paremmin sinua ja tilannettasi, ja ottamaan sinun pelkosi ja huolesi huomioon teidän tapaamisillanne. Yksi vaihtoehto voisi olla näyttää tämä tänne palstalle kirjoittamasi viesti hänelle. Silloin hän pääsisi kärryille tilanteesta eikä sinun tarvitsisi selittää kaikkea juurta jaksaen, mikäli se tuntuu vaikealta.

Mietitkin, että tulisit chattiin juttelemaan lisää. Se on mielestäni hyvä ajatus, lämpimästi tervetuloa. Vakiochattimme on auki su-ke klo 17-20, ja lisäksi avaamme silloin tällöin pop up -chatin, jonka ponnahdusikkuna ilmestyy Nuortennetin oikeaan alakulmaan silloin, kun päivystäjä on vapaana. Voit myös kirjoittaa meille nettikirjeen osoitteessa https://www.lastenjanuortennetti.net/ tai soittaa lasten ja nuorten puhelimeen numeroon 116 111 (avoinna arkisin klo 14-20 sekä viikonloppuisin klo 17-20).

Kaikkea hyvää sinulle,

lämpimin terveisin Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei,

kiitos viestistäsi, tosi hienoa kun kirjoitit.

Oli kurja lukea, että sinulle ja poikaystävällesi on tullut ero. On ymmärrettävää, että ero tärkeästä ja läheisestä ihmisestä voi vaikuttaa mielialaan. Hienoa kun kirjoitat asiasta, ja ettet ole jäänyt tunteiden kanssa yksin.

Kirjoitit, että olet halunnut että sinut huomataan ja olet sen vuoksi satuttanut itseäsi viiltelemällä. Viiltelyyn voi liittyä monenlaisia syitä ja yksi niistä onkin halu tehdä mielen paha olo näkyväksi. Tosi hienoa, että olet tunnistanut tämän asian itsessäsi. Viiltely valitettavasti voi pidemmän päälle pahentaa oloa sen sijaan, että se helpottaisi ja onkin tärkeä löytää muita keinoja pahan olon käsittelemiseen ja tapoja, joilla kertoa pahasta olosta muille.

Tietääkö kukaan läheisesi, että olet voinut huonosti eron jälkeen? Miltä sinusta tuntuisi puhua heille, jos et vielä ole keskustellut heidän kanssaan? Täällä Nuortennetissä on Huoli puheeksi – lomake, jonka avulla voi olla helpompi ottaa vaikeita asioita puheeksi. Laitan linkin siihen tähän. Löydät linkin kautta ohjeita, kuinka lomaketta voi käyttää: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/

Tiedäthän, että voit aina myös ottaa yhteyttä Lasten ja nuorten puhelimeen tai nettipalveluihin. Meille voi soittaa, kirjoittaa tai chatata nimettömästi ja maksuttomasti. Olemme tukenasi ja voimme yhdessä kanssasi miettiä, mitkä asiat auttaisivat juuri sinua voimaan paremmin.

Olit rohkea, kun kirjoitit ja kerroit huolistasi. Toivon että jatkat kirjoittamista, tai puhumista. Niin sinulla on parhaat mahdollisuudet saada apua. Monesti jo ihan puhuminen helpottaa oloa, ja esimerkiksi koulusi ammattilaiset (terveydenhoitaja ja koulukuraattori) voivat myös kertoa sinulle, minkälaista muuta apua on myös saatavilla. He ovat koulutettuja ammattilaisia ja osaavat auttaa lapsia kaikenlaisissa hyvinvointiin liittyvissä huolissa.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei,

kiitos viestistäsi, on hyvä että kirjoitit!

Ymmärrän hyvin viestisi perusteella, että kodin likaisuus harmittaa sinua. Uskon, että moni kokisi tilanteessasi harmituksen tunteita. Monille ihmisille sotkuisessa ympäristössä toimiminen on raskasta ja voimia kuluttavaa, ja toisille vielä enemmän kuin toisille. Ymmärrän myös, että sekin on kuormittavaa, jos ei tiedä, mitä ruokaa on turvallista syödä jääkaapista ja mitä ei. Kirjoitit, ettet ole kokenut kauheaa väkivaltaa, mutta että sinun vanhempasi on lyönyt sinua aikaisemmin.

Kirjoittamasi perusteella arki kotonasi vaikuttaa raskaalta ja sen vuoksi minulle herää huoli sinusta ja sisaruksistasi. Onko sinulla tällä hetkellä elämässäsi ketään aikuista tai ammattilaista tukenasi? Sinun ei tarvitse kantaa tätä kaikkea yksin harteillasi ja tukea on saatavana. Tiedäthän, että vanhemmalla ei ole missään tilanteessa eikä koskaan oikeutta lyödä lastaan? Se on fyysistä kaltoinkohtelua ja Suomen laki kieltää sen.

Apua ja tukea on saatavilla ja autoon sinun ei tarvitse muuttaa asumaan. Nuorille, jotka ovat alle 18-vuotiaita on tarjolla erilaisia vaihtoehtoja niissä tilanteissa, joissa kotona on vaikea tai mahdoton olla. Niistä esimerkiksi kuraattori osaa kertoa sinulle oman asuinalueesi osalta enemmän. Vaihtoehtoja on monenlaisia, eikä laitos ole niistä ainoa.

Jos haluat, me täällä Lasten ja nuorten puhelimessa olemme myös tukenasi. Voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (116 111), kirjoittaa meille nettikirjeen tai tulla chattiimme (su-ke klo 17-20). Päivystäjän kanssa voit nimettömästi keskustella tai kirjoittaa tilanteestasi ja voitte yhdessä miettiä, miten asiat voisivat olla nyt tai tulevaisuudessa paremmin.

On tosi hienoa, että kirjoitit, toivon kovasti että jatkat avun hakemista. Vaikka nyt elämäsi on raskasta, tulevaisuus voi olla toisenlainen. Yksin sitä kohti ei tarvitse sinnitellä, vaan tukea on saatavilla. Muista, että me täällä olemme myös aina sinua varten, jos kaipaat kuuntelijaa ja vierelläkulkijaa.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Moikka,

Kiitos viestistäsi!

Kirjoitat, että sinulla on pakkomielle vereen ja viiltelet, koska saat siitä mielihyvää. Viiltely ja muu itsen vahingoittaminen on monelle nuorelle keino purkaa ahdistusta ja pahaa oloa sekä hallita sellaisia tunteita, jotka tuntuvat vaikeilta tai hallitsemattomilta. Jotkut viiltelijöistä kuvaavat samaa kuin sinä – viiltelystä saa mielihyvää. Tämä liittyy siihen, että kun ihminen kokee kovaa kipua, hänen elimistönsä vapauttaa samalla endorfiineja eli mielihyvähormonia. Viiltelyn tuottama hyvän olon tunne on kuitenkin vain hetkellistä ja sillä sen taustalla oleva paha olo ei yleensä katoa viiltelemällä. Se, että olet koukussa viiltelyyn, herättää minussa suurta huolta, sillä viiltely on yleensä viesti juurikin sisäisestä pahasta olosta. Pohdinkin, miten voit ja millainen on elämäntilanteesi? Olen sitä mieltä, että tarvitset apua ja tukea itsellesi ja olet kaiken sen avun arvoinen!

Pohdin myös ajatuksiasi siitä, miten sinua puukotetaan tai sinä puukotat. Myös nämä ajatuksesi herättävät minussa huolta ja mielestäni olisi hyvä, että voisit puhua niistä jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Olisi hyvä, jos voisit olla yhteydessä tänne Lasten ja nuorten puhelin- ja nettipalveluihin joko soittamalla puhelimeen, chattaamalla tai kirjoittaa nettikirjeen. Tällöin voisit rauhassa jutella luotettavan aikuisen kanssa anonyymisti viiltelystä sekä siihen liittyvistä ajatuksistasi liittyen puukottamiseen ja tappamiseen. Jos et halua olla yhteydessä tänne, kehotan sinua pohtimaan, voisitko rohkaistua juttelemaan vanhemmillesi, koulussa terveydenhoitajalle tai kuraattorille tai jollekin muulle elämäsi aikuiselle.

Jos päätät olla yhteydessä meihin niin puhelin päivystää ma-pe klo 14-20 ja la-su klo 17-20. Chattailemaan voi tulla su-ke klo 17-20 ja nettikirjepalvelu puolestaan on auki 24/7 vuoden jokaisena päivänä.

Kiitos avoimesta ja rohkeasta viestistäsi ja tsemppiä sinulle toivottaa,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä