Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Kiitos viestistäsi. Olen tosi pahoillani, että reuma on iskenyt kyntensä sinuun. Uskon, että on todella inhottavaa olla kipujen armolla ja ihan varmasti se vaikuttaa myös muuhun elämään eli koulunkäyntiin, kotiaskareisiin sekä muuhun vapaa-aikaan. Ovatko vanhempasi sekä lääkärisi tietoisia kivuistasi? Onko niiden eteen tehty kaikki, mitä voidaan?

Mietin, että voisi olla ehkä mukavaa tutustua muihin lapsiin, jotka ovat samassa tilanteessa kuin sinä. Katsoinkin, että Reumaliiton sivuilla on omat sivut lapsille + lapsiperheille sekä nuorille. (Löydät molemmat kohdasta ”Sairastuneille & läheisille”.) Nuorille näytti olevan tosi mukavaa ohjelmaa: leirejä, reissuja ja muuta mukavaa. Onkohan sinulle kerrottu siitä? Miltä se sinusta kuulostaa?

Siellä ”Nuorille” sivun alaosassa on myös tiedot Suomen Reumanuoret -järjestöstä. Se on ihan oma yhdistyksensä ja niilläkin näyttää olevan tosi paljon mukavan oloista toimintaa. Luulenpa, että muillekin sairastuneille on tuttua tuo kipujen vähättely ja se, ettei oikein ymmärretä, millaista elämä reuman kanssa on.

Tärkeintä sinun kohdallasi tietenkin olisi, että vanhempasi ymmärtäisivät, miltä sinusta tuntuu ja millaisten haasteiden kanssa elät. Mitä ajattelet, jos kirjoittaisit näitä ajatuksia ylös vaikka useamman päivän ajan ja näyttäisit sen sitten vanhemmillesi? Voisit kutsua sitä vaikka ”kipupäiväkirjaksi”, johon merkitset sekä tuntemasi fyysiset kivut jollain asteikolla (vaikka 0-5) sekä kaikki ne hankalat ajatukset, joita päivän mittaan on tullut. Ehkä vanhemmat näkisivät tällä tavalla paremmin, miten sairaus sinuun vaikuttaa ja kuinka hankalia päiväsi voivat olla. Mitä ajattelet?

Jos haluat, voit aina myös soittaa meille ja kertoa lisää elämästäsi. Lasten ja nuorten puhelimen numero on 116 111 ja olemme auki joka päivä, samoin chat. Lisäksi meillä on kirjepalvelu, jossa voit aloittaa kanssamme kirjeenvaihdon (tai kirjoittaa vain sen yhden kirjeen). Olet tärkeä ja ansaitset olla onnellinen!

Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos taas viestistäsi. Onpa hienoa, että pohdit näitä ajatuksia ja mietiskelet, miltä ne sinusta tuntuvat. On myös hyvä pitää mielessä, että seksuaalisuus muuttuu läpi elämän – se, mikä nyt tuntuu epämiellyttävältä, voi joskus tuntua kiinnostavalta ja mistä nyt tykkää, saattaa joskus saada uudenlaisia muotoja tai jäädä taka-alalle.

On täysin ymmärrettävää, ettei ahdisteluista haluta tehdä ilmoituksia – monista tuntuu helpommalta vain antaa olla ja jatkaa elämää. Suurin osa ihmisistä on erilaisia kuin sinä ja pitävät näitä ahdistavina kokemuksina, jotka rajoittavat heidän elämäänsä ja tuovat paljon tuskaa. Juuri näiden muiden uhrien vuoksi olisi hyvä tehdä ilmoitus, mutta ymmärrän hyvin, miksi et halua sitä tehdä.

Erilaiset ahdistelu- ja raiskausfantasiat ovat todella yleisiä. Voi tuntua vapauttavalta ajatella, että joku muu ottaa ohjat käsiin tai että on itse niin haluttava, että toinen ei mahda vieteilleen mitään. Tämä on ihan ok. Seksuaalisuudessa jokainen tykkää eri asioista ja niistä on hyvä keskustella seksikumppanin kanssa. Erilaiset valtaleikit ovat hyvin suosittuja ja niissä voi leikitellä vallan ottamisella tai sen luovuttamisella toiselle. Kunhan säännöt ovat molemmille selvät. Ennen seksiä on hyvä keskustella siitä, mistä tykkää ja mistä ei ja miten seksin voi keskeyttää, jos niin haluaa. Joskus mieli muuttuu kesken kaiken ja se on täysin sallittua.

Haluaisin kuitenkin hieman haastaa sinua, jos sopii? Sanot ajattelevasi, että ”miehet ovat miehiä”. Tarkoitatko tällä sitä, että heillä on suuret seksuaaliset halut, joille he eivät voi mitään? Mitä ajattelet, miltä tällainen tätä palstaa lukevista pojista tuntuu? Mitä jos ei haluakaan koko ajan seksiä tai ei haluaisi olla se dominoivampi osapuoli? Saako mieskin olla halun kohde ja joskus se vastaanottava osapuoli? Entä miltä tuntuu olla ihminen, josta ajatellaan, ettei hän pysty hillitsemään halujaan? Eikö se ole aika väheksyvä ajatus siitä, että miehet ovat täysin viettiensä vietävissä eikä heillä ole mitään omaa tahtoa?

Ymmärrän kuitenkin mitä ajat takaa. Tuo voi olla oma miesihanteesi (tai ainakin fantasiasi), mutta se voi myös luoda tarpeettomia paineita pojille, jotka vielä miettivät omaa seksuaalisuuttaan tai sitä, minkälaiseen muottiin heidän täytyisi itsensä mahduttaa tai mitä heiltä odotetaan. Miltä sinusta tuntuisi, jos mies päättäisi tekemisistäsi myös seksin ulkopuolella? Jos et saisi valita, mitä vaatteita pukisit päällesi tai keitä tapaisit vapaa-aikanasi? Tuollainen henkinen väkivalta voi olla hyvin satuttavaa ja murentaa itsetunnon.

Poistin viestistäsi uhria syyllistävän kohdan, toivottavasti ymmärrät päätökseni. Seksuaalirikokset eivät koskaan ole uhrin vika ja toivon, että tällainen ajattelutapa jää pian jo historiaan. Vaikka uhri pukeutuisi miten tai ”antaisi ymmärtää” mitä, seksin ja kaikenlaisen muun seksuaalisen kanssakäymisen (viestittelyt, puheet, katseet, koskettelu ym.) täytyy ihan joka kerta toteutua yhteisymmärryksessä. Silloin se on kivaa, nautinnollista ja hauskaa ja siitä jää molemmille hyvä mieli.

Olen tosi iloinen, että pohdit näitä asioita ja käyt näistä kanssamme keskusteluita. Minkäänlaiset ajatukset, mieltymykset ja fantasiat eivät ole vääriä. Tärkeintä on, että kukaan ei loukkaa toista tai riko tämän seksuaalista itsemääräämisoikeutta.

Otathan yhteyttä, mikäli haluat jatkaa keskustelua!

Mukavaa kevään jatkoa,
toivottaa Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Tervehdys,

Hienoa, että löysit voimia kirjoittaa tänne Nuortennettiin ja toivon tämän auttavan ja rohkaisemaan sinua hakemaan itsellesi apua, kun olet siihen valmis. Voit olla ylpeä itsestäsi, että olet yrittänyt päästä eroon ahdistuksesta mutta joskus ihminen tarvitsee toisen apua voidakseen paremmin. Sinun ei tarvitse pärjätä yksin!

Kerrot ahdistuksestasi ja jaksamattomuudestasi, joka alkaa usein jo aamulla herätessäsi. Kun voi huonosti, tuntuu arjen normaalitkin tekemiset, kuten koulunkäynti, harrastukset ja ystävien näkeminen vaikealta ja raskaalta. Siksi olisikin todella tärkeää, että rohkaistuisit kertomaan pahasta olostasi jollekin lähipiirin aikuiselle. Osaatko sanoa, mikä sinua pelottaa tai jännittää asiasta kertomisessa? Paha olosi ei ole sinun syytäsi ja ansaitset aikuisten apua, jotta jaksaisit ja voisit paremmin. Ihmiset ympärilläsi varmasti haluavat parastasi ja olla tukenasi!

Onko arjessasi tällä hetkellä jotain asiaa, ihmistä tai tekemistä, joka saisi sinut tuntemaan olosi paremmaksi? Jos sinulla on joku läheinen elämässä, jolle voit puhua olostasi, voisitko pyytää häntä tueksi, kun kerrot jollekin aikuiselle pahasta olostasi esimerkiksi koulussa? Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi, jos sitä tarvitset. Meille voit kirjoittaa myös nettikirjeen!

Voimia ja valoa kevääseesi!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Bab Honey Girl 😍😈 ❤💜💙💛💖,

Kiitos viestistäsi!

Ymmärrän hyvin, että omien viestien julkaisemisen odottelu voi tuntua pitkältä ja harmittavalta. Moderoimme kuitenkin kaikki viestit rauhassa ja ajatuksella, jotta Nuortennetti pysyisi jatkossakin mukavana ja turvallisena paikkana kaikille!

Moderointiviiveisiin voi vaikuttaa useat asiat, kuten lomat, sairastumiset tai muut kuviot. Teemme kuitenkin parhaamme saadaksemme viestit julkaistua mahdollisimman pian!

Aurinkoista kevättä toivotellen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei 🐸🏳️‍🌈🏳️‍🌈🐸,

Onpa hienoa, että löysit voimia kirjoittaa tänne palstalle uupuneesta olostasi huolimatta. On tärkeää hakea itselleen siinä hetkessä apua, kun huomaa, ettei jaksakaan enää yksin oman olonsa ja ajatustensa kanssa. Apua on aina saatavilla ja asiat voivat muuttua paremmaksi <3

Kerrot, ettei sinulla ole motivaatiota ja jaksamista mihinkään, kavereiden näkeminen ja koulunkäynti tuntuu työläältä eikä mikään enää huvita. Lisäksi kerrot tuntevasi ahdistusta kaikesta sekä satuttavasi välillä itseäsi. Mainitset myös, että sinua on haukuttu ja kiusattu ja se jatkuu ymmärtääkseni edelleen. Rumat sanat, haukut ja teot satuttavat, vaikka et ole mitenkään niitä ansainnut. Joskus käy niinkin, että pikkuhiljaa alkaa itse uskomaan kiusaajiensa puheita, vaikka ne eivät olekaan totta. Muista, että olet hyvä ja ihana juuri tuollaisena kuin olet!

Kertomasi perusteella elämässäsi on monta kurjaa ja kuormittavaa asiaa, jotka saavat sinut voimaan huonosti. Ahdistunut ja uupunut olo ja ajatukset itsensä satuttamisesta kertovat molemmat siitä, että ansaitsisit nyt ehdottomasti apua ja tukea itsellesi joltakin aikuiselta, johon luotat ja jolle pystyt kertomaan olostasi ja kiusaamisesta tai vaikka näyttämään kirjoittamasi viestin. Mitä ajattelet, kuka lähipiirissäsi se voisi olla? Vanhempi, opettaja, terkkari tai kuraattori, joku muu sukulainen tai läheinen aikuinen? Tärkeintä olisi kuitenkin, ettet jäisi yksin pahan olosi ja ajatustesi kanssa, vaan rohkaistuisit niistä jollekin kertomaan. Sinä ansaitset saada apua ja tukea, ja ansaitset voida paremmin <3

Pahan olon ja ahdistuksen keskellä on tärkeä yrittää löytää niitä pieniä hetkiä ja asioita, jotka saavat olosi tuntumaan hetken aikaa helpommalta. Mikä se voisi kohdallasi olla? Kerrot kuuntelevasi musiikkia ja katsovasi youtube-videoita, voisitko lisäksi yrittää esimerkiksi käydä kävelyllä tai nähdä edes yhtä kaveria ja tehdä jotain mukavaa? Olisi tärkeää, että saisit hengähtää hetken pahasta olostasi ja miettiä hetken ihan muita asioita. Nämä hetket auttavat jaksamaan ja antavat toivoa siitä, että oma olo voi parantua ja elämä alkaa taas tuntumaan kevyemmältä ja elämisen arvoiselta.

Jos kaipaat vielä rohkaisua asiasta kertomiseen lähipiirillesi, myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi, jos haluat jutella. Olemme auki joka päivä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella! Muista, ettet ole yksin!

Lämpimin halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi! Jos kehonkuvaan ja syömiseen liittyy vaikeita ajatuksia, niin silloin ei pidäkään jäädä yksin. Toimit siis todella hienosti, kun kirjoitit ajatuksistasi tänne Nuortennettiin!

Ulkonäköpaineet ovat harmillisen yleisiä ja niiltä voi olla vaikea välttyä. Maailmaan mahtuu paljon erilaisia kehoja ja jokaisen keho on ihan yhtä tärkeä ja arvokas. Joskus kuitenkin juuri omaa kehoa voi olla vaikea katsoa lempeästi ja arvostavasti.

Joskus oma mieli saattaa antaa ristiriitaisia viestejä ja oletkin tätä osannut sanoittaa tosi taitavasti. Kuvailet, kuinka sinulla tulee joskus syömisestä epäonnistunut olo, vaikka samaan aikaan tiedostat, että sinun tarvitseekin syödä. Jokainen, erityisesti kasvava nuori, tarvitsee riittävää ja monipuolista ravintoa.

En ole terveydenhuollon ammattilainen, joten en pysty sanomaan, milloin on kyse syömishäiriöstä. Sen kuitenkin tiedän, että syömishäiriöön, oli se sitten anoreksia tai joku muu, voi sairastua ihan kuka tahansa painosta riippumatta. Jos syömiseen liittyy vaikeita ajatuksia, niin silloin tulee aina hakea apua itselleen. Minulle jäi viestistäsi sellainen kuva, että haluaisit apua itsellesi. Joskus kuitenkin avun pyytäminen ja vaikeista ajatuksista kertominen voi tuntua vaikealta. Silloin saattaa toivoa, että joku huomaisi, että kaikki ei ole kunnossa.

Oli mukava lukea, kuinka ajattelet, että vanhempasi mahdollisesti mielellään haluaisivat auttaa. Ymmärrän, että kertominen voi mietityttää, mutta en usko, että se pilaisi välejänne. Itseasiassa joskus kertominen saattaa jopa vahvistaa välejä. Vanhemmat saattavat olla esimerkiksi huolestuneita, mutta olemalla rehellinen tarjoat heille mahdollisuuden auttaa sinua parhaimmalla mahdollisella tavalla. Kertominen ei missään nimessä olisi tyhmää, vaan se olisi todella viisaasti ja rohkeasti tehty!

Joskus se voi jo hieman helpottaa kertomista, jos aloittaa vaikka sanomalla, että sinulla on mielessä yksi asia, jonka kertominen on jännittänyt ja mietityttänyt. Jos taas asian ääneen sanominen tuntuu vaikealta, niin voit kokeilla kertoa kirjeen välityksellä tai voit vaikka näyttää tämän Nuortennetiin kirjoittaman viestisi.

Omille vanhemmille kertomisen lisäksi, on tärkeää hakea apua esimerkiksi kouluterveydenhoitajalta. Jos syömiseen liittyy vaikeita ajatuksia, niin silloin on tärkeää saada tukea itselleen. Terveydenhoitaja kohtaa työssään monenlaisia haasteita ja hän osaa auttaa sinua myös tässä asiassa. Voisiko vanhemmistasi olla tässä apua, että saisit sovittua ajan terveydenhoitajan kanssa? Voit myös itse ottaa yhteyttä terveydenhoitajaan ja pyytää tapaamista.

Jos haluat jutella alkuun nimettömästi aikuisen kanssa, niin meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (p. 116 111) sekä chat ja nettikirjepalvelu. Meillä voit jutella luottamuksellisesti ihan mistä aiheesta tahansa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Olet tärkeä ja arvokas! <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi. Onpa sinulla nyt paljon harteillasi. Mikähän mahtaa olla vanhempiesi perimmäinen syy siihen, että haluavat sinut noin kovasti kesätöihin? Onko perheessäsi taloudellisia huolia? Vai onko sinulla ollut aiempina kesinä kovin tylsää? Vai haluavatko he, että saat kokemusta työelämästä? Olet kuitenkin ansainnut myös lomaa, jotta palaudut talven opinnoista.

Kuulostaa siltä, että akuuteinta on nyt etsiä harjoittelupaikka. Voikohan koulusi auttaa siinä? Ja voisiko olla mahdollista, että pääsisit kesällä tuohon harkkapaikkaan töihin vähäksi aikaa? Joka tapauksessa kesätöitä voi olla järkevää miettiä vasta myöhemmin. Ja myös sitä, kuinka pitkä työpätkä on järkevä ottaa kesäksi, jotta sinulla on myös aikaa lepäämiseen. Tärkeintä on kuitenkin sinun hyvinvointisi. Mikä sen kannalta olisi järkevintä? Mitä luulet?

Vaikket kesätöihin pääsisikään, en usko, että joutuisit olemaan koko kesää mummon luona puita tekemässä. Olisiko se voinut olla vanhemmilta pieni ylilyönti? Voisitko olla siellä apuna vähän aikaa ja lopun aikaa kotona? Mitä luulet?

Tuosta haastattelusta ajattelen, että jos et halua kuitenkaan ottaa työtä vastaan, on ehkä sekä sinun että haastattelijan ajanhukkaa mennä haastatteluun. Ehkä voisit laittaa sinne asiasta viestiä? Ja sanoa vanhemmillesi, että se ei ollut paikka, jota olisit oikeasti halunnut?

Mainitsit myös masennuksestasi ja itsetuhoisista ajatuksista. Se sai minut huolestumaan sinusta. Saatko apua oloosi? Toivon, että olet hoidon piirissä ja sinulla on joku, jonka kanssa voit jutella voinnistasi. Tiedäthän, että oppilaitoksesi oppilasterveydenhuollosta voit varata ajan myös näissä asioissa. Toivon sydämestäni, ettet ole yksin masennuksen ja itsetuhoisuuden kanssa. Niidenkin vuoksi voi olla hyvä, että sinulla on kesällä aikaa palautumiseen, vaikka toisaalta sopivissa määrin oleva mielekäs tekeminen auttaa pitämään vuorokausirytmiä ja tuo mukavia kokemuksia.

Toivon sinulle kovasti tsemppiä harkkapaikan löytymiseen ja voimia keskustella perheesi kanssa siitä, minkälainen kesä olisi sinun hyvinvointisi kannalta kaikkein paras. Minkä verran toimintaa suhteessa lepoon olisi paras yhdistelmä? Vai auttaisiko kesätyöstä saatava palkka sinua jatkossa tekemään sinulle mieluisia asioita?

Koska en tiedä sinusta enempää kuin mitä kirjoitit tänne, saatoin arvailla väärin enkä ehkä tiennyt, mikä sinua juuri nyt auttaisi paremmin. Siksi toivoisinkin, että sinulla olisi siellä lähellä joku aikuinen, jonka kanssa voisit pohtia näitä (ehkä opo, luokanohjaaja, terkkari tai mummo?) tai että soittaisit vaikka meille tai tulisit chattiin juttelemaan. Numeromme on 116 111 ja sekä puhelin- että chat-palvelumme ovat auki joka päivä eivätkä ne maksa sinulle mitään.

Voi hyvin!
Lämpimin terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä