Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei Ööö,

Kiitos rohkeudestasi kirjoittaa huolistasi tänne keskustelupalstalle. Kerrot oudosta olostasi koulussa sekä itsetuhoisista ajatuksistasi ja pohdit, mistä voisit saada tukea itsellesi ja miten osata pyytää apua. Lisäksi kerrot rakkaasta lemmikistäsi, joka on selvästi sinulle rakas ja tärkeä ja jonka pelkäät pian menettäväsi. Ymmärrän että huoli painaa mieltäsi tässäkin asiassa. Oli tärkeää lukea, että sinulla on ihana perhe ja he varmasti ovat tukenasi kun olostasi rohkaistut kertomaan.

Kerrot pohtivasi onko sinulla paniikkihäiriö ja kuvailet erilaisia tuntemuksiasi koulussa. Osaatko sanoa, onko outo olosi jatkunut jo pidempään vai alkanut jonkin tietyn tapahtuman myötä? Tuleeko oireet pintaan jossain tietyssä tilanteessa tai tiettyjen ihmisten seurassa? Kuvailemasi tuntemukset voivat toki viitata paniikkikohtaukseen, mutta moni kokee vastaavia tuntemuksia myös esimerkiksi jonkin jännittävän tai stressaavan tilanteen äärellä. Kun kuvaamasi oloon johtavat syyt selkiytyvät mielessä, opit myös ennakoimaan tilanteita ja rauhoittamaan itseäsi, ettei paniikki ehtisi ottaa valtaa.

Rauhallinen syvä hengittely, jokin käsillä tekeminen tai esimerkiksi omien ajatusten vieminen ihan muualle huoneessa olevia punaisia asioita laskemalla ja nimeämällä voi rauhoittaa myös kehoasi fyysisesti. Koulusi terveydenhoitaja on myös tukenasi tällaisissa asioissa ja jos kertominen hänelle tuntuu hankalalta, voit vaikka näyttää tänne kirjoittamasi viestin.

Kerrot lisäksi, että sinulla on itsetuhoisia ajatuksia etkä ole uskaltanut niistä kellekään kertoa. Voit olla todella ylpeä itsestäsi, että rohkaistuit niistä nyt kertomaan ja pyytämään itsellesi apua. Onkin tärkeä tukeutua muihin ihmisiin niissä hetkissä, kun oma olo on niin raskas ja vaikea, että ajatukset itsensä satuttamisesta pyörivät mielessä. Ne ovat merkki siitä, että tarvitset nyt aikuisen apua ja tukea.

Terveydenhoitaja voi auttaa sinua tässäkin asiassa tai vaihtoehtoisesti kuka tahansa lähipiirissäsi oleva aikuinen, johon luotat ja jonka seurassa tunnet olosi turvalliseksi. Vaikka kertominen jännittääkin, yritä muistaa, ettet ole tehnyt mitään väärää etkä voi itse pahalle olollesi mitään. Ympärilläsi on ihmisiä, jotka haluavat auttaa sinua voimaan paremmin. Meistä jokainen tarvitsee joskus toisen ihmisen apua, ja me olemme täällä toisiamme varten, tuemme ja autamme silloin kun toinen sitä tarvitsee ja kaipaa.

Myös me Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) ja chatissa olemme tukenasi, jos sitä kaipaat. Olemme auki joka päivä ja meille voit jutella mistä tahansa asiasta nimettömästi ja luottamuksella.

Valoa ja keväistä aurinkoa sinulle toivottaen,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Spageli!

Kiitos, kun kirjoitit ja kerroit tilanteestasi!

Ensinäkin, olen todella ylpeä sinusta, että olet päättänyt olla viiltelemättä. Hyvä sinä! Se on yksi, iso askel kohti parempaa, vaikka halu satuttaa itseään olisikin vielä ajatuksissa. On todella hienoa kuulla myös, että olet oppinut hieman arvostamaan omaa kehoasi, vaikka välillä se tuntuukin hankalalta. Muutos kohti parempaa voi joskus olla hieman hidasta ja joskus voi jopa tuntua siltä, että tulee takapakkia. Apua on kuitenkin mahdollista saada. Joskus tulee vielä se päivä, kun huomaat, että et ajattele vanhoja asioita niin usein sekä olet aidosti iloinen ja tyytyväinen itseesi.

Toivon, että et luovuta avun hakemisen suhteen! Sinulla kaikki oikeus saada kunnollista apua, eikä sinun pidä jäädä yksin pahan olon kanssa. Joskus sitä voi olla vaikeaa myöntää itselleen, kuinka paha olo oikeasti on ja kuinka tarvitsisi oikeasti apua. Tunnistatkin todella hienosti, että olet valehdellut itsellesi ja nyt tunnistat, että kaikki ei ole laisinkaan hyvin.

Mainitsit, että vanhempasi eivät kuuntele tai jos he kysyvät voinnistasi, niin sanot, että kaikki on hyvin, vaikka ei ole. Todella ikävä kuulla, että sinulla on tuollainen kokemus, etteivät vanhempasi kuuntele sinua. Sinulla on oikeus tulla kuulluksi ja vanhempiesi tehtävänä on olla tukenasi. Miltä sinusta tuntuisi yrittää ottaa asiaa puheeksi vielä heidän kanssaan? Jos kertoisit, että sinulla on olo, että he eivät kuuntele, etkä aina ole pystynyt rehellisesti kertomaan todellista vointiasi?

Joskus voi olla helpompaa kertoa jollekin oman perheen ulkopuoliselle aikuiselle. Itsetuhoisiin ajatuksiin ja tekoihin olisikin tärkeää saada tukea myös ammattilaiselta, vaikka myös läheisten tuki on tärkeää. Ammattilainen osaa tukea sinua itsetuhoisten ajatusten käsittelyssä, eikä sinun tarvitse yksin jaksaa käsitellä niitä.

Keskustelutukea on mahdollista saada koululta terveydenhoitajalta, kuraattorilta tai psykologilta. Avun tarpeestaan voi kertoa myös esimerkiksi tutulle opettajalle tai muulle koulun työntekijälle, joka osaa auttaa sinua asiassa eteenpäin. Apua on mahdollista saada myös oman paikkakunnan terveysasemalta. Pääasia, että kerrot voinnistasi jollekin luotettavalle aikuiselle.

Muistathan, että aina voi soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattailemaan tai kirjoittaa nettikirjeen, jos haluaa jutella luottamuksellisesti ja nimettömästi. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Olit todella taitavasti osannut sanoittaa tunteitasi tässä viestissäsi, vaikka itse koitkin, että et enää osaa. Asioilla on mahdollisuus muuttua parempaan, vaikka aina ei siltä tuntuisikaan. Älä jää yksin!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei,

Kiitos viestistäsi!

Moderoin tekstistäsi kohdan, jossa olit kuvaillut fyysistä väkivaltaa, koska se saattaisi järkyttää muita lukijoita. Olen kuitenkin lukenut tekstisi kokonaan.

Oli todella ikävä lukea, millä tavoin äitisi on kohdellut sinua. Äitisi on käyttäytynyt sinua kohtaan väärin. Voi olla, että olet oikeassa siinä, että äitisi mahdollisesti purkaa sinuun omaa väsymystään ja vihaansa, mutta se ei missään nimessä oikeuta tuollaiseen käytökseen. Aikuisena hänen tulisi pysytä käsittelemään vaikeita tunteita muilla tavoin.

Toivon todella, että et usko niitä asioita, mistä äitisi on sinua nimitellyt ja syytellyt. Et ole tehnyt mitään väärää. Sinä olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena. Ikinä ei ole myöskään lapsen syy, jos esimerkiksi vanhemmat ovat eronneet tai perheessä on vaikea tilanne – nämä asiat ovat aina aikuisten vastuulla.

Kuvailemasi asiat, kuten nimittely, syyttely ja uhkailu ovat henkistä väkivaltaa. Kuvailit myös, kuinka äitisi oli käyttänyt fyysistä väkivaltaa riitatilanteessa. Fyysinen väkivalta ja kurittaminen ovat laissa kielletty. Kaikenlainen väkivalta on aina väärin ja sinulla on oikeus kokea olosi turvalliseksi.

Näin vakavasta asiasta on ehdottoman tärkeää kertoa jollekin, eikä sinun tule jäädä asian kanssa yksin. Vastauksena siis kysymykseesi: tuo käytös ei ole normaalia äidin tai aikuisen käytöstä ja on syytä kertoa jollekin!

Mainitsit viestistäsi, että äitisi on uhkaillut sinua lastensuojeluviranomaisilla. Itseasiassa lastensuojeluviranomaiset osaisivat varmasti auttaa sinua tässä asiassa. He ovat sinun puolellasi ja heidän tehtävänään on huolehtia, että sinulla on turvallista olla. Laitokseen meneminen on yleensä se viimeinen vaihtoehto, jos lastensuojelu ei pysty auttamaan muilla keinoilla. Oman paikkakunnan lastensuojeluun voi olla yhteydessä itse ja täältä linkistä voit lukea ohjeet, miten yhteyttä voi ottaa: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/tukea-ammattilaiselta/apua-lastensuojelusta/

Yksi tapa saada apua, on kertoa asiasta jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle, joka voi olla yhteydessä lastensuojeluun puolestasi. Esimerkiksi opettajalla, koulukuraattorilla, kouluterveydenhoitajalla tai nuorisotyöntekijällä on velvollisuus tehdä lastensuojeluilmoitus. Jos sinulla on omassa lähipiirissäsi turvallisen tuntuinen aikuinen, kuten vaikka sukulainen tai kaverin vanhempi, niin voit kertoa avun tarpeestasi heille myös. Oli aikuinen kuka tahansa, niin tärkeää, että kerrot asiasta jollekin, etkä jää yksin.

Jos haluat jutella nimettömästi ja luottamuksellisesti, niin voit soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Voit tulla myös chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Vapaaehtoiset päivystäjämme voivat pohtia kanssasi, miten voit toimia tilanteessa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Olet todella rohkea, kun kirjoitit tämän viestin ja kannustan sinua hakemaan lisää tukea itsellesi. Sinulla on oikeus turvalliseen kasvuympäristöön. Olet tärkeä ja arvokas! <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki Deadass!

Kiitos viestistäsi. Pahoitteluni äitisi kuoleman johdosta. Kurja kuulla, että elämässäsi on nyt monia muitakin hankalia asioita. Ymmärrän, että haluaisit avautua asioistasi jollekin luotettavalle ihmiselle. Jokainen meistä kaipaa kuuntelijaa ja ymmärtäjää. Kerroit asuvasi tätisi luona. Toivottavasti sinun on hyvä olla siellä ja pystyt myös tädillesi kertomaan kaikista kurjistakin asioista.

Jos tätisi ei pysty olemaan tukenasi, niin koulun ammattilaisista löytyy ihmisiä, jotka ovat siellä sinuakin varten. Kuraattori on koulun sosiaalityöntekijä eli hän osaa keskustella monenlaisista pulmista, jotka liittyvät oppilaan kotielämään, kiusaamiseen, pahaan oloon ja muihin mahdollisiin hankaluuksiin. Hänelle voit jutella luottamuksellisesti. Jos sinua kuitenkin huolettaa, kertooko hän asioistasi eteenpäin, niin voit kysyä sitä häneltä ihan aluksi. Kuraattorit ovat tottuneet käsittelemään hyvin erilaisia asioita eli hän ei tuomitse sinua.

Koulussasi saattaa olla myös psykiatrisia sairaanhoitajia, joille voit puhua. Myös terkkarille voi varata ajan, jos kaipaat kuuntelijaa ja haluat päästä juttelemaan jollekin säännöllisesti. Koulusi ammattilaiset voivat myös tietää paikkakuntasi muista palveluista, esimerkiksi olisiko sinun mahdollista saada tukihenkilö, jota voisit tavata kerran viikossa.

Toivottavasti löydät ihmisen, jolle puhua ja saat sitä kautta helpotusta oloosi. Voit myös milloin tahansa soittaa meille numeroon 116 111 tai tulla chattiin juttelemaan. Molemmat palvelumme ovat auki vuoden jokaisena päivänä eivätkä maksa sinulle mitään. Lisäksi meillä on nettikirjepalvelu, jossa voit käydä kanssamme kirjeenvaihtoa.

Kaikkea hyvää sinulle ja aurinkoisia kevätpäiviä!
Toivottaa
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi. Uskon, että tapahtuma harmittaa sinua. Mutta toisaalta siihen liittyvä häpeä ja harmitus kertoo siitä, että haluat pohjimmiltasi olla ystävällinen toisille ja sinulla on toimiva omatunto, joka muistuttaa sinua, jos olet tahtomattasi loukannut jotakuta.

Jos asiasta puhuminen kasvotusten on vaikeaa, voisit ehkä laittaa hänelle viestin. Kirjoitettuna sanoma saa enemmän painoa ja viestin vastaanottaja saa aikaa sen työstämiseen ja asian pohtimiseen ennen kun vastaa.

Mitä viestiin voisi sitten kirjoittaa? Miltä kuulostaa vaikka tällainen: ”Mua harmittaa tosi paljon se, miten kohtelin sua vuosi sitten ja asia on painanut mua siitä lähtien. En voi mitenkään puolustella tekoani. Halusin vain sanoa tämän, koska se painaa mua edelleen tosi paljon ja tiedän mokanneeni.”

Jos et halua, niin minusta ensimmäisessä viestissä ei tarvitse pyytää anteeksi, kysyä mitään tai toivoa vastausta. Voit vain kertoa hänelle, että kadut asiaa ja se harmittaa sinua tosi paljon.

Kaikki mokailevat, mutta sen myöntäminen ja oman katumuksen kertominen vaatii paljon rohkeutta ja avoimuutta, mitä kaikilla ei ole. Olen tosi iloinen, että haluat kertoa mokanneesi ja olet ihan varmasti oppinut tänä aikana paljon itsestäsi ja ihmissuhteista.

Jos tuo ehdotus kuulostaa huonolta, niin uskon, että keksit itse jonkun paremmin sinun suuhusi sopivan. Jos haluat, voimme pohtia sopivia sanoja myös Lasten ja nuorten puhelimessa tai -chatissä. Molemmat palvelut ovat auki joka päivä (numeromme on 116 111) eivätkä ne maksa sinulle mitään. Voit myös kirjoittaa meille nettikirjeen, jos haluat jatkaa keskustelua kirjeen muodossa.

Tsemppiä sinulle ja kaikkea hyvää tulevaan kevääseen!

Terveisin
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Olipa hienoa, että päätit kirjoittaa ajatuksistasi tänne Nuortennettiin! Pohdit tärkeää ja ajankohtaista asiaa ja onkin fiksua kysyä neuvoa ja vinkkejä asiaan, joka ei ole itselleen vielä tuttu.

Kerrot hakeneesi useampana vuonna kesätöitä ja tänä vuonna sinulla olisi mahdollista saada kesätyö, jota tehtäisiin myös loma-aikojen ulkopuolella. On todella fiksua ja tärkeää pohtia eri vaihtoehtoja ennen työsopimuksen allekirjoittamista. Työpaikan hakeminen ei itsessään sido sinua mitenkään ja vaikka tulisitkin valituksi, on sinulla mahdollisuus vielä olla vastaanottamatta paikkaa.

Mikäli sinut valittaisiin työtehtävään, (joka muuten kuulostaa todella mielenkiintoiselta!!) käytte vielä keskustelun tulevan työnantajasi kanssa työajoista, palkasta sekä muista tärkeistä työhön liittyvistä käytännön asioista. Tämä tarjoaa myös sinulle mahdollisuuden esittää kysymyksiä ja tuoda esiin omia toiveitasi tulevan työn suhteen, kuten sen, että haluat työskennellä pääasiassa kesän ajan ja muuten keskittyä kouluun ja vapaa-aikaan.

On myös todella ymmärrettävää, että sinua mietityttää ja jännittää mitä kyseinen työ pitää sisällään ja miten osaat tehdä sinulle tarkoitetut työtehtävät. Aina uuden työntekijän aloittaessa hänet perehdytetään kyseiseen työtehtävään esimerkiksi kokeneemman työntekijän toimesta.

Voit siis huoletta jatkaa viestittelyä ja pyytää esimerkiksi vanhempaa tai muuta läheistä aikuista kirjoittamaan sähköpostiin kanssasi niitä ajatuksia ja huolia, mitä tässäkin tuot esiin. Työnantajat palkkaavat mielellään nuoria ja antavat mahdollisuuksia tutustua työelämään kesätöiden merkeissä ja näiden pohdintojen ja kysymysten esittäminen kertoo siitä, että otat työn ja asian vakavasti ja haluat punnita eri vaihtoehtoja ennen sitoutumista!

Tsemppiä työnhakuun ja aurinkoista kevään odotusta!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos kun kirjoitit huolistasi. Kuulostaa siltä, että lähipiiriisi ei ole sattunut kovin montaa hyvää kuuntelijaa. Minusta on hienoa ja tärkeää, että kuitenkin yrität puhua ystävillesi. On tärkeää päästä puhumaan huolistaan ja päästellä joskus höyryjä. Mutta kuunteleminen ei tosiaan ole helppoa eivätkä kaikki ole siinä hyviä.

Jonkin verran voit yrittää vaikuttaa asiaan toteamalla vaikka, että ”Musta tuntuu, ettet oikein kuunnellut mua.” Tai sanomalla, että ”Tarvitsisin nyt kuuntelijaa. Olisko sulla aikaa? En tarvitse neuvoja, mutta olis kiva puhua jollekin.”

Voit siis sanoa suoraa, mitä heiltä toivot ja mikä sinua auttaisi juuri siinä tilanteessa. Lapset ja nuoret (ja joskus myös aikuiset) vasta opettelevat näitä taitoja ja sinun neuvosi ja esimerkkisi voivat olla heille hyvin tärkeitä. Ja jos hyvin käy, he oppivat kuuntelemaan sinua ja muitakin kanssaihmisiään paremmin.

Kaikista ei koskaan tule koskaan hyvää kuuntelijaa ja voi olla, että joku pahoittaa mielensä tai ei ymmärrä, mistä on kyse. Mutta silloinkin on hyvin mahdollista, että hän alkureaktion jälkeen jääkin pohtimaan sanomaasi itsekseen.

Jos näyttää siltä, että joku ihminen ei vihjauksista, toiveista tai suoranaisista pyynnöistä huolimatta opi kuuntelemaan tai ette tunnu olevan koskaan ns. ”samalla aaltopituudella”, voi olla parempi luovuttaa. Voitte silti viettää aikaa yhdessä, harrastaa tai olla koulussa kavereita, mutta kaikista kavereista ei ole tarkoituskaan tulla sydänystäviä.

Peruskoulussa samalla luokka-asteella olevat ovat vain sattuneet syntymään samana vuonna eikä heillä ole sen enempää yhteistä. Mutta jo toisella asteella, sen jälkeisissä opinnoissa ja myöhemmin työpaikoilla on sitten valikoidummin samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä eli on hyvin mahdollista, että tulet löytämään omanlaisiasi ihmisiä myöhemmin elämässäsi. Monet aikuisten ystävyyssuhteet on alkaneet vasta työpaikoilla eli ystäviä on mahdollista saada ihan milloin vain.

Kuulostaa harmilliselta, että et saa tukea myöskään kotoa. Jos aikuiset tuntuvat kiireellisiltä tai ohittavat asiasi, voi olla hyvä pysäyttää heidät asiasi äärelle sanomalla, että ”Haluaisin puhua yhdestä asiasta.” Myös esim. saunassa, lenkillä tai automatkalla voi olla hyvä ja kiireetön hetki kokeilla, jos pystyisit kertomaan kuulumisiasi. Uskon, että vanhempasi haluavat sinulle vain parasta ja auttavat sinua, jos vain osaat pyytää heiltä apua. Joskus se vain on helpompaa, jos sanot heille suoraa, mitä heiltä toivot ja mikä auttaisi sinua parhaiten.

Sanot lopuksi, että haluaisit tilanteesi muuttuvan joskus. Uskon kyllä, että se tulee vielä muuttumaan! Opit jatkuvasti ilmaisemaan itseäsi ja toiveitasi paremmin ja läheisesi toivottavasti oppivat jossain vaiheessa paremmiksi kuuntelijoiksi. Asiat tapahtuvat joskus vähitellen, mutta uskon siihen, että ihmiset kyllä oppivat. Joskus tosin vaikeimman kautta tai niin, että he ymmärtävät asioita vasta myöhemmin, mutta joskus kuitenkin.

Jos kaipaat kuuntelijaa, niin voit aina myös soittaa meille Lasten ja nuorten puhelimeen (numeromme on 116 111) tai tulla chattiin juttelemaan. Molemmat palvelut ovat auki joka päivä eivätkä ne maksa sinulle mitään. Voit myös kirjoittaa meille nettikirjeen ja aloittaa kanssamme kirjeenvaihdon.

Toivon sinulle jaksamista ja hyvää kevättä!

Lämmöllä,
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Hyvä, että kirjoitit tilanteestasi. Kuulostaa siltä, että et voi nyt oikein hyvin. Olen tosi pahoillani siitä. Voi olla raskasta elää päivästä toiseen niin, että mieliala on matalalla eikä mikään huvita. Erityisen huolissani olen siitä, mitä kerroit itsetuhoisista ajatuksistasi. Olisi tärkeää, että joku auttaisi sinua saamaan elämänilosi takaisin.

Olisi tosi tärkeää, että kertoisit olotilastasi mahdollisimman pian jollekin aikuiselle. Millaiset välit sinulla on perheesi aikuisiin? Voisitko kertoa heille? Voit myös kertoa tilanteestasi koulusi terkkarille tai kuraattorille. He ovat siellä juuri tällaisia tilanteita varten ja tietävät, kuinka toimia. Nyt on tärkeää, että saat apua, jottei tuo huono olosi turhaa pitkity, vaan voisit taas hyvin.

Pidäthän itsestäsi huolta, olet tärkeä!

Lämmöllä
Lasten- ja nuortenpuhelimen ja chatin päivystäjä