Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki joku,

Kiitos viestistäsi! Kirjoitit, että olet viillellyt, eikä äitisi ei tiedä viiltelystäsi ja pelkäätkin nyt, että jäljet paljastuvat lääkärikäynnillä.

Ikävä kuulla, että olet satuttanut itseäsi ja minulla herääkin iso huoli sinun voinnistasi. Itsensä satuttaminen usein kertoo siitä, että on paha olla. Usein itsensä satuttamisella pyritään helpottamaan tätä sisäistä pahaa oloa, mutta se ei kuitenkaan ole turvallinen keino siihen. Usein myös viiltelevä nuori saattaa pelätä, että joku näkee jäljet ja pyrkii niitä peittelemään. Sinulla on oikeus saada apua itsellesi ja tukea siihen, että löydät turvallisia keinoja viiltelyn tilalle. Yksin ei kannata jäädä omien vaikeiden ajatusten kanssa. <3

Omasta pahasta olosta on aina tärkeää kertoa jollekin turvalliselle aikuiselle, esimerkiksi vanhemmalle tai läheiselle sukulaiselle. Kerroit, että sinua pelottaa, jos viiltelyjälkesi paljastuvat, mutta ehkä siitä seurata jotain hyvää, jos äitisi saisikin tietää asiasta? Uskon, että äitisi haluaisi varmasti olla kaikin keinoin tukenasi, jos saisi tietää, että sinun on huono olla. Kertominen ei varmastikaan ole helppoa, mutta usein se kannattaa.

Itsetuhoisuudesta ja pahasta olosta on aina myös tärkeää päästä juttelemaan ammattilaisen kanssa. Tällainen ammattilainen voi esimerkiksi olla koulukuraattori, -psykologi tai -terveydenhoitaja. Heille voi luottamuksellisesti jutella ajatuksistasi ja tunteistasi. He ovat myös työssään tottuneet kohtaamaan monenlaisia lasten ja nuorten haasteita, muun muassa viiltelyä ja itsetuhoisuutta.

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

Olet tärkeä ja arvokas! <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei,

Kiitos hyvästä kysymyksestä! Valitettavasti Nuortennetin keskustelupalstalle ei saa jakaa omia sosiaalisen median tilejä, eikä myöskään henkilötietoja.

Toivottavasti onnistut löytämään juttuseuraa muilta kanavilta! Mukavaa lopputalvea!

Ystävällisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki Kyllästynyt 14-vuotias,

Kiitos, kun kerroit tilanteestasi! Vastauksestani tuli aika pitkä ja viestini loppupuolella vastaan kysymykseesi kotoa pois muuttamiseen liittyen.

Kerroit laajasti kokemuksista ja on kurja kuulla, kuinka et ole tullut toimeen isäpuolesi kanssa ja kotona ei ole omaa rauhaa. Vaikeissa ja raskaissa tilanteissa voi tulla monenlaisia oireita ja oli ikävää kuulla, että sinulla on ollut myös oireilua. Hienoa, että olet käynyt terapiassa sekä ripset ja kulmakarvat ovat alkaneet kasvamaan takaisin! Ikävä myös kuulla, että äitisi on voinut huonosti, etkä ole tästä syystä halunnut rasittaa häntä. Onpa kuitenkin hienoa, että nykyään pystyt puhumaan äidillesi!

Mainitsit myös, että sinulla on hieman inhottava kaveritilanne ja olet kokenut pientä kiusaamista. Kiusaaminen, edes pieni sellainen, ei ole koskaan ok! Aikuisten tehtävänä on puuttua siihen ja huolehtia siitä, että ketään ei kiusata ja tilanteet käsitellään. Onko kukaan aikuinen tietoinen tästä kaveritilanteesta? Tärkeää olisi, että kertoisit tästä jollekin aikuiselle, oli se sitten koulun työntekijä tai oma vanhempi. Koulussa opettajan tehtävänä on puuttua tällaisiin tilanteisiin ja myös esim. koulukuraattorilta voi saada tukea.

Kerroit myös, kuinka saat paineita siskostasi, koska koet, että hän on kiltti ja hyväkäytöksinen, kun taas itse kuvailit olevasi ”räjähtävämpi”. Persoonia on hyvin erilaisia, esimerkiksi jotkut voivat olla pidättyväisempiä, kun taas jotkut näyttävät kaikenlaiset tunteensa voimakkaammin. Sitä helposti vertaa itseään muihin, mutta haluan muistuttaa, että sinä olet juuri hyvä tuollaisena. <3 Millaisia hyviä puolia sinä näet omassa persoonassasi?

Kuulostaa siltä, että sinulla on tällä hetkellä paljon asioita mielenpäällä – huonot välit isäpuoleen, oman tilan puute kotona, isän luona ei tunnu omalta, paineita siskoon liittyen, kaveritilanne jne. Ei siis mikään ihmekään, jos koet ärsyyntyväsi helposti. Kun on paljon asioita mielenpäällä, niin silloin saakin ärsyttää ja harmittaa!

Kysyit, onko sinulla mahdollisuuksia muuttaa pois kotoa tai mennä jonnekin muualle asumaan. Huoltajasi ovat elatusvelvollisia sinusta kunnes täytät 18, joten tarvitset heiltä luvan muuttaa omillesi tai muualle. Kannustaisinkin siis sinua keskustelemaan tästä asiasta vanhempiesi kanssa. Olisi tärkeää, että löytäisitte jonkun ratkaisun, että sinulla olisi hyvä ja turvallista olla – oli se sitten nykyisessä kodissasi tai muualla.

Kannustan sinua myös juttelemaan jollekin turvalliselle ja luotettavalle aikuiselle kaikesta, mitä sinulla on mielenpäällä! Vanhempiesi tehtävänä on olla tukenasi ja toivon, että voit heille jutella kaikesta. Joskus voi tosin olla helpompaa jutella jollekin oman perheen ulkopuoliselle henkilölle, tällainen henkilö voi esimerkiksi olla koulukuraattori tai opettaja. Sinulla on oikeus siihen, että saat kertoa ajatuksesi ja huolesi sekä aikuisten tulee huolehtia, että tulet kuulluksi.

Mukavaa lopputalvea! <3

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei,

Kiitos viestistäsi!

Kerroit, että olet ihastunut rinnakkaisluokkalaiseen poikaan. Olipas kiva lukea, että olet ihastunut – se on ihana ja jännittävä tunne! Joskus ihastuminen voi tuoda myös mukanaan epävarmuutta ja jotkut asiat voivat mietityttää enemmän. Sinua mietityttääkin, onko se ok seurustella lestadiolaisen kanssa, jos kumpikin niin haluaa.

Seurustelussa tärkeintä onkin se, että kumpikin haluaa sitä. Valitettavasti en osaa antaa oikeaa vastausta, voiko lestadiolainen seurustella ei-lestadiolaisen kanssa. Perheissä saatetaan sopia seurustelua koskevista rajoista hieman eri tavoilla. Luulen, että parhaiten voisit saada seurusteluasiaan vastauksen suoraan häneltä, mutta ymmärrän, jos tuota kysymystä ei halua ihan ensimmäisenä kysyä. Joskus voi olla luontevaa keskustella muista asioista ja pohtimasi asia voi käydä ilmi joskus myöhemmin.

Tuntuisiko sinusta, että haluaisit kertoa hänelle, että olet ihastunut? Tai haluaisitko saada selvyyttä hänen todellisista tunteistaan? Vai haluaisitko kenties ihan rauhassa tutustua häneen ennen tunteista puhumista? Tähän ei olekaan yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa toimia, vaan tärkeintä on kuunnella itseään, mikä tuntuu parhaimmalta.

Ihastumisesta ja ihan mistä tahansa muistakin asioista voi jutella myös meidän ilmaisessa, anonyymissa ja luottamuksellisessa Lasten ja nuorten puhelimessa (p. 116 111) tai chatissa. Meille voi kirjoittaa myös nettikirjeen. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Oikein mukavaa lopputalvea!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Sma,

Kiitos viestistäsi! Pahoittelut, että olet joutunut odottamaan noin kauan, etkä ole vieläkään päässyt kirjoittamaan. Kirjepalvelu on ollut ruuhkainen ja silloin tunnuksia ei valitettavasti pysty luomaan. Vaikuttaa siltä, että olet hienosti jaksanut yrittää aina uudestaan ja kannustaisinkin sinua edelleen välillä palaamaan kirjepalveluun katsomaan, jos ruuhka olisi helpottanut.

Jos haluat, niin voit myös soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111) tai tulla juttelemaan chattiin. Löydät lisätietoa täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Kiitos kärsivällisyydestäsi!

Ystävällisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei,

Jos on kokenut tai nähnyt jotakin järkyttävää, niin silloin siitä onkin tärkeää kertoa jollekin – hienoa siis, että kirjoitit asiasta tänne!

Kerroit, että uimahallin kahviossa lähellesi tulisi päihtynyt mies. Hienoa, että siinä sattui olemaan toinen aikuinen, joka ohjasi hänet ulos ulos! Ymmärrän hyvin, järkytyksesi, sillä päihtynyt ihminen saattaa käyttäytyä odottamattomalla tavalla.

Nostit viestissäsi esille, että sinusta tuntuu oudolta, että toisten vanhemmat voivat olla alkoholisteja. Usein aikuiset pystyvät käyttämään alkoholia kohtuudella, mutta on myös ihmisiä, jotka kärsivät alkoholismista eli alkoholiriippuvuudesta. Alkoholismista kärsivä ihminen on sairastunut ja olet aivan oikeassa siinä, että se on sellainen asia, johon tarvitsee apua. Joskus voi olla niin, että sairastunut ihminen ei itse tunnista tarvitsevansa apua.

Pohdit viestistäsi, miten pääset järkytyksestä eroon. Joskus se voi auttaa ja keventää mieltä, että puhuu kokemastaan järkytyksestä jollekin läheiselle, luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Voisiko tällainen aikuinen olla sinulle esimerkiksi vanhempasi, joku sukulainen tai vaikka opettaja?

Aina voit myös soittaa ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla juttelemaan chattiin tai kirjoittaa nettikirjeen. Palveluissamme voit jutella ihan mistä aiheesta tahansa tai ei edes välttämättä tarvitse olla mitään tiettyä aihetta mielessä, jos kaipaat vain juttuseuraa. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Ystävällisin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Tyttö 10v,

Kiitos viestistäsi ja onpa hienoa, että päätit kirjoittaa tänne!

Tunteita on kaikenlaisia ja myös suuttumuksen tunteet ovat normaaleja, vaikkakin ikäviä. Esimerkiksi silloin, jos mielenpäällä on asioita, voi suuttua herkemmin pienemmistäkin asioista. Joskus voi taas tuntua siltä, että suuttumus tulee ihan tyhjästä. Usein nämä tilanteet voivat harmittaa ja tuntua hämmentäviltä jälkikäteen.

Kerroit, että sinulla on moni asia, joka sinua harmittaa ja koet tuskaa. Lisäksi olette usein riidoissa parhaan ystäväsi kanssa, mikä on varmasti ikävää. Mainitsit myös, että jotkut kutsuvat sinua koulussa ”weirdoksi” – tämä ei taida tuntua sinusta mukavalta. Oletko koskaan näistä harmittavista asioista ja tuskasta puhunut kenellekään luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle? Usein jo puhuminen voi keventää mieltä!

Olisi tärkeää myös, että saisit aikuiselta tukea suuttumuksen ja raivokohtausten hallintaan. Suuttua saa ja se on normaalia, mutta se voi tuntua ikävältä jälkikäteen, jos on vaikka rikkonut paikkoja. Tärkeää olisikin löytää turvallisia keinoja, joilla purkaa ja helpottaa suuttumusta. Sinun ei tarvitse pohtia näitä keinoja yksin, vaan sinulla on oikeus saada aikuiselta siihen apua! Voisitko ajatella, että juttelisit asiasta jonkun läheisen aikuisen kanssa? Tässä asiassa osaisi varmasti auttaa myös esimerkiksi koulukuraattori. Jos asian puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta, voit kokeilla vaikka näyttää tämän sinun kirjoittaman tekstisi, jossa olet hienosti kuvaillut asiaa.

Voit aina myös soittaa meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111), tulla chattiin juttelemaan tai kirjoittaa nettikirjeen. Kanavamme ovat nimettömiä ja luottamuksellisia. https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Hankalien asioiden ei kanssa ei kannata jäädä yksin, vaan aina kannattaa puhua jollekin!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Noe,

Todella hienoa, että tulit kysymään neuvoa!

Ikävä kuulla, että sinua ahdistaa, etkä ole jaksanut mennä kouluun. Kerroit myös, että sinua ahdistaa tunnilla, etkä uskalla sanoa mitään, jos opettaja kysyy vastausta. Kerroit, että koulu on aiheuttanut sinulle mielenterveysongelmia ja itsetuhoisuutta.

Ahdistukseen, itsetuhoisuuteen ja muihin mielenterveysongelmiin tulisi aina saada apua, eikä niiden kanssa tule koskaan jäädä yksin! Kun näihin haasteisiin saa apua, niin se voi myös helpottaa kouluun menemistä.

Kannustaisin sinua kertomaan olostasi jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle, esimerkiksi huoltajalle tai jollekin muulle lähiaikuiselle. Tämän lisäksi olisi tärkeää, että voisit mennä keskustelemaan koululla esimerkiksi opettajan, kuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa. He ovat tottuneet käsittelemään monenlaisia mielenterveyden haasteita ja he osaavat pohtia kanssasi, miten oloasi saisi paremmaksi ja miten kouluun meneminen voisi olla helpompaa. Voit esimerkiksi pyytää lähiaikuistasi olemaan yhteydessä koulun työntekijään tai voit myös suoraan itse olla yhteydessä. Saisitkohan esimerkiksi Wilman kautta yhteyden tai löytäisitkö vaikka puhelinnumeron, johon voisit laittaa viestiä?

Jos haluat jutella anonyymisti luotettavan aikuisen kanssa, voit aina soittaa myös meidän ilmaiseen Lasten ja nuorten puhelimeen (p. 116 111). Meillä on myös chat ja nettikirjepalvelu. Keskustelut meidän palveluissamme ovat aina luottamuksellisia! https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä