Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei nimimerkki Jokutyttö,

Kiitos viestistäsi! Olet tosi rohkea, kun kirjoitat asiastasi tänne!

Kurja kuulla, että sinulla on ollut ahdistusta. Ahdistukseen voi välillä liittyä myös tunne, että ei saa happea. Ahdistuksesta puhuminen jollekin voi tosiaankin myös olla pelottavaa! Muista kuitenkin, että sinun ei tarvitse pärjätä sen kanssa yksin, vaan sinulla on oikeus saada siihen apua.

Oletko nähnyt Nuortennetin sivuilla tämän jutun ahdistukseen liittyen? https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/ahdistus-ja-pelot/

Olisi tärkeää, että saisit kerrottua ahdistuksestasi jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Voisiko tällainen aikuinen olla esimerkiksi vanhempi tai joku muu läheinen aikuinen?

Myös koulussa voit kertoa asiasta esimerkiksi opettajalle, kuraattorille tai terveydenhoitajalle. He ovat koululla sinua varten ja heidän tehtävä on olla sinun tukenasi.

Ahdistuksen puheeksi ottaminen voi kuitenkin olla todella jännittävää, eikä sitä ole helppo sanoa ääneen. Voisikohan siitä olla helpompi vaikka kirjoittaa? Voit kirjoittaa ahdistuksen tunteestasi paperille tai vaikka laittaa puhelimelle viestin.

Nuortennetissä on myös ”Huoli puheeksi” -lomake, jota voit kokeilla hyödyntää: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Voit täyttää lomakkeen ja näyttää sen aikuiselle. Sen avulla aikuinen osaa kysyä sinulta oikeita kysymyksiä ja auttaa näin sinua.

Jos haluat jutella nimettömästi jonkun aikuisen kanssa, niin meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Älä jää ahdistuksen kanssa yksin!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki Sossun lapsi,

Kiitos viestistäsi! Hienoa, että kirjoitit asiasta tänne.

Kuulostaa siltä, että elämässäsi on tapahtunut lyhyen ajan sisällä paljon isoja muutoksia. Olet aloittanut lukion ja perheeseen on tullut kaksi uutta ihmistä. Tämän lisäksi vanhempiesi pinnat ovat kireällä ja yhteistä aikaa ei ole ollut niin usein.

Todella hienoa, että olet ottanut asian esille äitisi kanssa! On tärkeää, että voit nostaa tuollaisia asioita esille kodissasi. Toivoisitko äidiltäsi toisenlaista reaktiota asiaan? Sijoitussisaruksilla on varmasti omat haasteensa, mutta sinullakin on oikeus olla rauhassa kodissasi.

Kerroit, että olet aikaisemmin pystynyt juttelemaan äitisi kanssa kaikesta, mutta nyt hänellä ei ole ollut aikaa. Olet äidillesi varmasti tärkeä ja rakas kaikesta huolimatta. Välillä aika voi olla tiukilla, mutta olisi tärkeää, että kiireistä huolimatta hän pystyisi raivaamaan sinullekin aikaa. Oletko kertonut äidillesi, että toivoisit enemmän aikaa hänen kanssaan ja siitä, että olet huomannut vanhempien pinnan olevan kireällä? Joskus asioihin voi havahtua vasta silloin, kun joku toinen siitä huomauttaa.

Oletko pystynyt keskittymään lukio-opintoihisi ja saatko vapaa-ajalla levättyä tarpeeksi? Lukio vie varmasti eri tavalla voimia kuin yläaste.

Ikävä kuulla karanteenistasi! Se ihan varmasti vaikuttaa omaan mielialaan, kun ei pääse lähtemään kodin ulkopuolelle. Oletko miettinyt itsellesi jotakin mieluista tekemistä karanteenin ajaksi?

Kerroit, että vanhempi sijoitussisar näkee sinut ”pyhimyksenä” ja haluaa olla kaltaisesi. Hän taitaa todella ihailla sinua! Olet toiminut hyvin, kun olet hänelle asiasta maininnut. Voisiko hänelle vielä yrittää sanoa siitä, että kaipaisit omaa tilaa? Olisi hienoa, jos hän saisi kannustusta löytää myös omia mielenkiinnon kohteita, mutta selkeästi sinäkin inspiroit häntä paljon.

Kannustaisin sinua edelleen kertomaan mielen päällä olevista asioista ja toiveista äidillesi. Entä onko sinulla lähipiirissäsi lisäksi jotakin muuta luotettavaa aikuista, kenelle voisit tarvittaessa jutella? Esimerkiksi toinen vanhempi tai joku muu sukulainen.

Myös koulussa kuraattori on sellainen henkilö, kenen kanssa voit jutella esimerkiksi opintoihin liittyvistä asioista tai perhetilanteesta.

Voit myös anonyymisti ja ilmaiseksi tulla juttelemaan Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chattiin ja nettikirjepalveluun: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei.

Kiitos tärkeästä viestistäsi. Todella rohkeaa, että kirjoitit aiheesta ja pohdit tapahtunutta näin jälkeenpäin.

Olen todella pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Silloinen luokkalaisesi ei olisi saanut tehdä mitä teki. Jokaisella ihmisellä on oikeus seksuaaliseen koskemattomuuteen, eli siihen, että kukaan ei saa kosketella sinua tai kommentoida sinua ilman sinun lupaasi. Kyseinen henkilö ei lupaa sinulta saanut. Vaikka et olisikaan sanonut ei, olisi hänen täytynyt tajuta sinun vastahakoisuudestasi, ettet sinä sitä halunnut ja ettei hänen tekemisensä ollut oikein. Tapahtunut ei missään nimessä ole sinun syysi, ja toivonkin, että et syytä asiasta itseäsi.

Tämäntyyppiset tapahtumat voivat myös aiheuttaa hämmennystä siitä, josko mitään laitonta on tapahtunut vai ei. Kannattaa kuitenkin kuunnella omia tunteitaan; jos tapahtuneesta on jäänyt hämmentynyt, outo ja epämukava olo, on jotakin mennyt pieleen. Kuvailet viestissäsi, että itsellesi tuli hyväksikäytetty olo, ymmärrän se täysin. Sinä et olisi voinut tehdä mitään muuta tässä tilanteessa. Haluan vielä painottaa, että kyseinen henkilö teki sinulle hyvin väärin.

Kirjoitit, ettet nyt pysty harrastamaan seksiä poikaystäväsi kanssa, vaikka haluaisit. Todella ikävä kuulla. Ja tämä kyseinen tapahtuma on varmasti vaikuttanut siihen, miten koet seksin ja siihen liittyvät asiat tällä hetkellä. Ihana kuitenkin kuulla, että sinulla on niin ymmärtäväinen poikaystävä. Ymmärtävän, rakastavan ja sinua kunnioittavan ihmisen sinä todellakin ansaitset vierellesi.

Oletko kertonut tapahtuneesta kenellekään? Olisi hyvin tärkeää, että saisit kerrottua tapahtuneesta jollekin turvalliselle aikuiselle, jotta pystyisit käsittelemään aihetta, joka selvästikin painaa sinua vielä ja vaikuttaa sinun nykyiseen parisuhteeseesi. Uskon, että käymällä läpi tapahtunutta, pystyt pääsemään siitä myös yli. Kyseessä on myös rikos, joten yhdessä aikuisen kanssa voitte myös miettiä, miten etenette esimerkiksi mahdollisen rikosilmoituksen suhteen.

Jos haluat jatkaa keskustelua aiheesta nimettömästi ja luottamuksellisesti voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen (suomeksi 116 111, eller på svenska 0800 96 116) chatata tai jatkaa kirjoittelua nettikirjepalvelun kautta https://lasten-ja-nuorten.kirjepalvelu.mll.fi/

Sinulla on oikeus voida hyvin niin omana itsenäsi kuin myös parisuhteessasi. Tulet selviämään tästä, ja voimaan paljon paremmin, kunhan uskallat puhua asiasta.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei!

Kiitos viestistäsi. Onpa kurjaa, ettet päässyt kirjautumaan tai edes luomaan uusia tunnuksia. Jos olet kirjoittanut aiemmin ja lukenut vastausviestin viimeisimpään kirjeeseesi ja siitä on kulunut yli 30 päivää, on mahdollista, että tunnuksesi ovat vanhentuneet. Näin ollen kannattaa sinun siis luoda itsellesi uusi tunnus.

Joskus kirjeitä tulee hyvin paljon, jolloin postilaatikkomme täyttyy niin, ettei uusia tunnuksia voi luoda eikä kirjeitä kirjoittaa. Ruuhka kuitenkin vaihtelee päivittäin, joten jos ei yhtenä päivänä pääse kirjoittamaan kannattaa tulla heti seuraavana päivänä tarkistamaan tilanne uudelleen.

Toivottavasti pääset pian kirjoittamaan taas kirjeitä!

Terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Amanda,

Kiitos paljon viestistäsi! Olen todella iloinen, että päätit kirjoittaa ajatuksiasi tänne.

Teillä tosiaan on iso perhe ja olet varmasti oikeassa siinä, että vanhempien huomio ei pysty jakautumaan aina ihan tasaisesti kaikille. Ehkä vanhempasi eivät osaa näyttää välittävänsä, vaikka varmasti oikeasti välittävätkin sinusta. Niin kuin sanoit, he varmasti rakastavat sinua. Sinun tunteesi ovat kuitenkin todellisia ja jostakin syystä ne tunteet aina syntyvät.

Niin kuin sanoitkin, niin se on ihanaa, että siskosi uskaltavat mennä juttelemaan huolistaan. Haluaisin sinuakin kannustaa juttelemaan äidillesi, mutta tiedostan kyllä sen, että minun on ulkopuolisena helppo neuvoa niin. Olemme kaikki erilaisia, eikä vaikeista tunteista puhuminen todellakaan ole helppoa kaikille. Olet kuitenkin ottanut todella ison ja tärkeän askeleen, kun olet kirjoittanut ajatuksiasi tänne keskustelupalstalle.

Kerroit, että oletkin yrittänyt saada äitisi huomion ehkä lapsellisella tavalla. Joskus voi olla niin, että kun ääneen sanominen on vaikeaa, mutta kovasti haluaisi kertoa, niin huomiota saatetaan hakea muilla keinoilla. Sekin on ihan luonnollinen reaktio.

Kerroit, että äitisi on pari kertaa pyytänyt sinua menemään psykiatrille. Toivoisitko, että hän olisi yrittänyt pyytää sinua vielä enemmän?

Ääneen puhuminen voi tosiaankin olla vaikeaa, mutta voisiko sinun olla helpompi kirjoittaa esimerkiksi kirje vanhemmillesi? Kirjoitat todella lahjakkaasti ja kuvailet hienosti tunteitasi. Jos näytät kirjeen vanhemmillesi, niin heillä saattaa olla lukiessa paremmin aikaa sisäistää sanomasi. Olisi tärkeää, että hekin tietäisivät, mitä sinulla on mielen päällä.

Pohdit viestissäsi myös sitä, että rakastatko tai välitätkö kenestäkään. Nuo ovatkin todella isoja kysymyksiä. Kerroit myös, että sinulla ei ole tällä hetkellä ystäviä ja olet aikaisempia ystäviäsi kohdellut huonosti. Ystävän menettäminen on todella raskasta! On todella hienoa, että osaat tarkastella omaa käytöstäsi – se on arvokas taito! Tarkastelemalla omaa mennyttä käytöstä, pystyy tulevaisuudessa myös toimimaan toisin. Pystyisitkö miettimään myös, että millä tavoilla olet joskus ollut hyvä ystävä? Kerroit myös, että olet epävarma kehostasi ja kasvoistasi. Viestistäsi välittyy, että olet ihana ihminen! Olen varma, että tulet löytämään elämääsi ihmisiä, joita rakastat ja joista välität, vaikka sinusta ei nyt siltä tuntuisikaan.

Kaikki tarvitsevat varmasti sen kokemuksen, että välitetään ja rakastetaan. Sinäkin ansaitset sen! Nyt elämä saattaa vaikuttaa synkältä, mutta uskon, että sinunkin tulevaisuutesi on valoisa.

Toivoisin, että pääsisit juttelemaan näistä ajatuksista myös jonkun ammattilaisen kanssa. Voisitkohan antaa mahdollisuuden psykiatrille, jota äitisi ehdotti? Se ei haittaa, vaikka oletkin siitä aikaisemmin kieltäytynyt. Aina voi muuttaa mieltään! Jos olet koulussa, niin siellä myös esimerkiksi kuraattori on sinua varten.

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

Olet tärkeä ja arvokas!

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei tulevasairaanhoitajaaikuisena,

Kiitos viestistäsi! Oli todella hienoa lukea kokemuksistasi ja tulin iloiseksi, että olet saanut apua ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin.

Ahdistus ja paniikkikohtaus eivät ole mitään helppoja aiheita ja se voikin tuntua todella vaikealta kertoa niistä esimerkiksi vanhemmille. Jos joskus haluat vanhemmillesi kertoa, niin haluaisin vinkata tästä Nuortennetin ”Huoli puheeksi!” -lomakkeesta: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/
Sen avulla voi olla helpompi ottaa vaikeita aiheita puheeksi. Riittää, että täytät lomakkeen ja näytät sen aikuiselle.

Haluan kuitenkin korostaa, että se on jo todella hienoa, että olet käynyt kuraattorille juttelemassa! Mahtavaa, että olet hakenut apua ja kohtauksesi ovat vähentyneet.

Uskon, että tästä vastauksestasi on varmasti apua monille muillekin nuorille, jotka lukevat tätä keskustelupalstaa. Listasit todella hyviä vinkkejä!

Kaikkea hyvää jatkoon!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Liv,

Kiitos viestistäsi!

Valitettavasti en osaa suoraan vastata kysymykseesi. Lääkäri on se, joka tekee arvion ja päätöksen siitä, että pääseekö osastohoitoon.

Itsetuhoisiin ajatuksiin ja itsetuhoiseen käytökseen tulee aina saada apua! Jos sinulla on itsetuhoisia ajatuksia, niin kerrothan siitä jollekin luotettavalle aikuiselle, esimerkiksi vanhemmalle tai jollekin muulle läheiselle aikuiselle. Voit kertoa aikuiselle, että sinulla on mielen päällä asioita, joista haluaisit päästä juttelemaan esimerkiksi lääkärille tai terveydenhoitajalle. Myös koulussa kuraattori on sinua varten ja hänelle voi myös kertoa tämän kaltaisista asioista.

Jos haluat jutella anonyymisti aikuisen kanssa, meillä Nuortennetissä on ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Näissä palveluissa voit maksuttomasti jutella ihan mistä aiheesta tahansa.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki ” ulkopuolinen…”

Kiitos viestistäsi. Onpa kurjaa, että asut niinkin kaukana isästäsi, ikävöit häntä varmasti. Kirjoitit, että haluaisit mieluummin asua isäsi luona. Oletkohan kertonut isällesi tästä toiveesta? Asiasta olisi hyvä puhua molempien vanhempiesi kanssa, sillä molemmat ovat kuitenkin sinusta vastuussa. Voisitko ehdottaa, että vaihtaisitte ajatuksia tästä asiasta samaan aikaan molempien vanhempiesi kanssa? Myös sinulla on oikeus tulla kuulluksi ja oikeus vaikuttaa sinua koskeviin asioihin.

On hyvä pohtia asiaa myös eri näkökulmista. Muutto isäsi luokse merkitsisi myös koulun vaihtoa ja ystävien ja harrastusten jäämistä nykyiselle paikakunnalle. Toki jos isäsi luokse muuttaisit, löytäisit varmasti myös uusia ystäviä ja harrastuksia, sekä nykyiselle paikkakunnalle jääviin ystäviin voi pitää jatkossakin yhteyttä. On kuitenkin hyvä miettiä, mihin kaikkeen tulee muutos, jos isäsi luokse muuttaisit.

Toivottavasti asiat ratkeavat parhain päin. Ja missä sitten asutkin, uskon, että molemmat vanhempasi välittävät sinusta todella paljon ja haluavat vain sinun parastasi!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä