Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei Nukkumatti,

Kiitos viestistäsi! Kirjoitit, että sinulla on BPD:n ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireita. Olet siinä ihan oikeassa, että tämän asian kanssa ei kannata jäädä yksin ja jollekin pitäisi puhua. Todella hienoa siis, että päätit kirjoittaa tänne!

Murrosikään tosiaankin kuuluu mm. tunteiden kuohuntaa, mutta jos itsellään on yhtään sellainen olo, että kaipaisi tukea, niin silloin sitä on syytä hakea. Itsetuhoisuus on aina sellainen asia, johon tulee saada apua. BPD-testin tuloksesta kannattaa ehdottomasti mennä keskustelemaan ammattilaisen kanssa, jos testin mukaan sinulla on selkeitä oireita.

Näistä asioista voit mennä keskustelemaan koulun terveydenhoitajan kanssa. Tai vaihtoehtoisesti voit varata ajan terveyskeskukseen. Kirjoitit, että sinusta tuntuu, että vain kuvittelet tai esität olevasi jollakin tavalla sairas. Muista, että sinulla on aina oikeus saada apua ja tukea! Ammattilaiset ovat tottuneet kohtaamaan monenlaisia haasteita ja heidän tulisi ottaa sinut tosissaan ilman vähättelyä.

Pohdit myös, että jos pyytäisit apua, et osaisi selittää kaikkea ja sinut saatettaisiin ymmärtää väärin. Mielestäni olet tässä tekstissä kertonut ajatuksistasi todella hyvin ja selkeästi. Voisitko ajatella, että kirjoittaisit etukäteen ylös omia ajatuksiasi ennen kuin menet tapaamaan terveydenhoitajaa? Näin voisit saada selkeyttä siihen, mitä haluat vastaanotolla kertoa. Vaihtoehtoisesti voisit näyttää tekstin suoraan ammattilaiselle.

Kannustan sinua myös puhumaan näistä ajatuksista jollekin läheiselle aikuiselle. Niin kuin itse sanoitkin, niin sinun ei kannata olla ajatustesi kanssa yksin!

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Elsa,

Kiitos viestistäsi!

Kirjoitit, että sinusta on alkanut tuntumaan, että parasta kaveriasi ei enää kiinnosta olla kanssasi, eikä hän välitä tunteistasi ja hän ignooraa sinua.

Kerroit, että olit alkanut koulussa itkemään ja tämä toinen kaveri tuli sinua lohduttamaan. Olipa ihanasti tehty tältä kaverilta! Hän taitaa välittää sinusta kovasti. Ikävä kuulla, että paras kaverisi ei kuitenkaan tullut juttelemaan sinulle, vaikka toinen kaveri häntä kävi pyytämässä.

Toisten ihmisten ajatuksiin ja käyttäytymiseen ei pysty valitettavasti vaikuttamaan. Kaverisi käytös kuitenkin ymmärrettävästi tuntuu sinusta kurjalta. Olet toiminut hienosti, kun kysyit kaveriltasi suoraan, onko hän sinulle vihainen. Voi olla, että kaverillasi on elämässään meneillään jotakin, josta hän ei ole halunnut kertoa.

Kannustan sinua myös kertomaan tilanteestasi jollekin lähipiirisi luotettavalle aikuiselle, ellet ole jo niin tehnyt. Murheet kannattaa aina jakaa jonkun läheisen kanssa!

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei,

Kiitos, kun rohkeasti kerroit ajatuksistasi!

Ihan ensin haluan sanoa, että sinä olet hyvä ja arvokas juuri tuollaisena! Me kaikki olemme erilaisia persoonia ja se ei tee sinusta yhtään sen huonompaa, vaikka olisitkin äänekkäämpi. Kerroit, että jos et ole huomion keskipisteenä, koen että sinusta ei välitetä. Taas sitten, kun olet huomion keskipisteenä, koet, että ärsytät muita ja sinua vihataan. On ihan luonnollista, että voi tulla ristiriitaisia ajatuksia. Uskon, että sinusta ihan varmasti välitetään, vaikka et aina olisikaan huomion keskipisteenä. Parhainta olisi varmasti löytää tasapaino näiden väliltä – sallia itselleen huomiosta nauttimisen, mutta toisaalta muistaisit kuitenkin sen, että olet yhtä tärkeä, vaikka et kaikkina hetkinä olisikaan huomion keskipisteenä.

Kerroit, että olet ollut surullinen, koska et päässyt matikkaluokalle. Matikka ei sinänsä kiinnosta sinua, mutta luokalla on hyviä kavereitasi. Ymmärrän, että kavereilla on tosi iso merkitys koulussa. Ikävä kuulla, että et päässyt samalle luokalle heidän kanssa. Ilmeisesti näet heitä kuitenkin välitunneilla? Hienoa, että pystyt kuitenkin näkemään heitä, vaikka tietenkin se ei ole täysin sama asia kuin, jos he olisivat samalla luokalla.

Kuulostaa siltä, että äitisi tosiaan painostaa sinua koulun suhteen. Kun on asioita mielenpäällä, niin se on todella luonnollisesta, että se voi vaikuttaa myös koulunkäyntiin ja näkyä esimerkiksi arvosanoissa. Ei kuulosta myöskään reilulta, että äitisi vertaa sinua nuorempaan siskoosi. Oletko kertonut äidillesi, että sinusta tuntuu, että hän painostaa sinua liikaa?

Kerroit ahdistuksestasi ja pahasta olostasi. Mainitsit, että et halua kertoa olostasi kenellekään, koska sinusta tuntuu, että sinulle sanottaisiin sinun kerjäävän huomiota. Kannustaisin sinua kuitenkin rohkeasti kertomaan olostasi jollekin turvalliselle ja luotettavalle aikuiselle. Sinulla on oikeus saada tukea itsellesi! Ehkäpä äitisi saattaisi ymmärtää ja osata tukea sinua paremmin, jos tietäisi, miten sinä voit oikeasti. Tai onko sinulla lähipiirissäsi jotakin toista sellaista luotettavaa aikuista, kenen kanssa voisit jutella? Myös koulussa voit varata ajan esimerkiksi kuraattorille. Kuraattorille voit luottamuksellisesti kertoa pahasta olostasi.

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki ”Moi”,

Kiitos viestistäsi! Hienoa, että päätit kirjoittaa pelostasi tänne Nuortennetin keskustelupalstalle.

Itkemisessä ei ole mitään pahaa tai hävettävää, mutta ymmärrän, että ajatus itkemisestä muiden ihmisten edessä tuntuu pelottavalta. Ihmiset reagoivat eri tavoin eri tilanteissa ja joillakin reaktio voi olla itkeminen esimerkiksi jännittävässä paikassa. On myös normaalia, että sosiaaliset tilanteet, varsinkin uudet sellaiset, voivat jännittää kovasti.

Hienoa, että kirjoitat, että haluaisit pelon pois – se on itseasiassa jo rohkeaa, että kirjoitat siitä. Itkeminen ei ole heikkouden merkki, vaan näen sen rohkeutena, jos uskaltaa itkeä ihmisten edessä.

Onko sinulla ollut tilanteita, missä olet itkenyt muiden edessä? Jos on, niin mitä niissä tilanteissa on tapahtunut ja miten muut ovat reagoineet? Voisitko ajatella, että voisit tällaisessa tapauksessa mainita ääneen jollekin lähellä olevalle ihmiselle, miksi sinua itkettää? Joskus se voi jo hieman helpottaa omaa oloa, kun sanoo ääneen, että esimerkiksi jännittää uutta tilannetta.

Jos haluat anonyymisti purkaa ajatuksiasi ihan mistä aiheesta tahansa, meillä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei,

Kiitos viestistäsi! Hienoa, että haluat apua itsellesi! Ikävä kuulla, että sinulla on paha olla.

Kerroit, että sinua ahdistaa koulu ja pelkäät, että vanhempasi eivät ole tyytyväisiä. Muista, että sinä riität, vaikka et saisikaan parhaimpia arvosanoja! Ovatko vanhempasi jutelleet kanssasi koulunkäyntiisi liittyen ja oletko saanut heiltä tukea? Voisitko kertoa heille, että pelkäät, että he eivät ole sinuun tyytyväisiä? Joskus jo omien ajatusten kertominen ääneen saattaa hieman helpottaa omaa oloa.

Kerroit myös, että sinua ahdistaa, että sinulla ei ole oikein kavereita. Kaverisi ja poikaystäväsi vain stressaavat ja ahdistavat. Osaatko sanoa, mistä stressi ja ahdistus heihin liittyen tulee? Sinä ansaitset sellaisia ihmisiä ympärillesi, joiden seurassa sinun on hyvä olla!

Mainitsit myös olevasi itsetuhoinen. Itsetuhoisuus on aina sellainen asia, johon tulisi saada ammattilaisen tukea. Olisi tärkeää, että saisit muita keinoja pahan olosi helpottamiseksi.

Peität pahan olosi vanhemmiltasi ja sukulaisiltasi ja kuvailet, että kukaan ei oikein tiedä sinusta enää mitään. Olisi tärkeää kuitenkin, että voisit kertoa pahasta olostasi jollekin luotettavalle ja turvalliselle aikuiselle. Ihan varmasti on sellaisia ihmisiä, joita kiinnostaa sinun vointisi, vaikka sinusta ei tällä hetkellä siltä tuntuisikaan.

Olisiko lähipiirissäsi sellaista aikuista, esimerkiksi vanhemmat tai joku sukulaisista, kenelle voisit kertoa pahasta olostasi? Myös koulun kautta on mahdollista saada keskustelutukea koulukuraattorilta tai koulupsykologilta. Heidän yhteystietonsa löytyvät usein koulun nettisivuilta.

Jos puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta, niin voit kokeilla myös kirjeen kirjoittamista, jonka voisit sitten näyttää sille aikuiselle, kenelle haluat kertoa olostasi. Olet viestissäsi taitavasti ja selkeästi kirjoittanut asioista, mitä mielessäsi on.

Pahaan oloon on mahdollista saada apua, joten ethän jää ajatustesi kanssa yksin!

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

Halauksin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei Tesssuuu,

Kiitos kysymyksestäsi!

Lähtökohtaisesti huoltaja päättää lapsen asuinpaikasta. Näissä asioissa on kuitenkin tärkeää ottaa lapsen toiveet ja mielipiteet huomioon. Jos muutto toisen vanhemman luokse on toiveena, niin siitä tulisi keskustella kummankin vanhemman kanssa.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki ”Moi”,

Kiitos, että jaoit kokemuksiasi! Piikkikammo on todella yleistä – et siis ole yksin.

Olet ollut todella rohkea, kun olet kuitenkin mennyt rokotettavaksi. Kurjaa kuitenkin, että se aiheuttaa jännitystä ja ahdistusta. Kerroitkin, että koet kammosi manipuloivan sinua koko ajan.

Hienoa kuulla, että sinulla on ollut ihanan oloinen harjoittelija, joka antoi sinulle aikaa rauhoittua. Tylsää kuitenkin, että sinulla on ollut tuollainen kokemus, jossa hoitaja ei ole kuunnellut toivettasi. Toimit hyvin, kun kerroit toiveesi ääneen ja ymmärrettävästi se aiheutti sinussa reaktion, kun hoitaja ei toiminutkaan toivomallasi tavalla.

Voisitko ensi kerralla kertoa toiveesi lisäksi myös siitä, että kerran toivettasi ei kuunneltu ja se on jättänyt sinulle trauman? Hoitajat osaavat lähtökohtaisesti hyvin ottaa jännittävän potilaan huomioon – tuo ihana harjoittelija on täydellinen esimerkki siitä. Toivon, että ensi kerralla sinut kohdataan paremmin ja toiveesi otetaan huomioon!

Kerroit, että vanhempasi ovat sanoneet, että rokotus tuntuu vain nipistykseltä ja tämä vain lisää ahdistustasi. Ehkäpä vanhempasi yrittävät tukea sinua sanomalla noin, mutta tottahan se on, että jokaisen kipukynnys on hyvin erilainen. Toiset kokevat sen nipistyksenä, kun taas toiset kokevat sen kivuliaampana. Toivoisitko vanhemmiltasi lisää tukea tähän kammoon? Voisitko kertoa heille, että heidän sanominensa vain lisäävät ahdistustasi?

Paljon voimia tuleviin rokotuksiin!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä

Hei nimimerkki ”En halua olla kotona”,

Kiitos viestistäsi!

Ikävä kuulla, että kotona ahdistaa olla oma itsesi. Kodin kuuluisi olla sellainen paikka, jossa voit turvallisesti olla oma itsesi.

Kerroit, että sinulta otetaan herkästi puhelin pois ja vanhempasi seuraavat, mitä teet puhelimellasi. Sinulla on ehdottomasti oikeus omaan yksityisyyteesi! Älypuhelimen ja sosiaalisen median käyttäminen voi aiheuttaa aikuisissa varmasti huolta ja epätietoisuutta. Niistä olisikin tärkeä keskustella yhdessä ja sopia yhteiset pelisäännöt.

Kerroit, että olet viillellyt ja satuttanut itseäsi – tämä herättää minussa ison huolen. Itsetuhoisuus on aina sellainen asia, johon sinun tulee ja on oikeus saada apua. Voit esimerkiksi koulussa varata ajan terveydenhoitajalle tai kuraattorille. He ammattilaisia, joiden tehtävänä on olla lasten ja nuorten tukena.

Täältä löydät lisää tekstiä liittyen viiltelyyn: https://www.nuortennetti.fi/mieli-ja-keho/mielen-hyvinvointi/viiltely/

Voisitko ajatella, että kertoisit vanhemmillesi ahdistuksestasi ja ajatuksistasi? Voisitko kertoa vanhemmillesi myös, että koet, että et osaa noudattaa sääntöjä kotona? Jos puheeksi ottaminen tuntuu vaikealta, niin voisitko näyttää heille esimerkiksi tämän viestisi tai kirjoittaa erikseen kirjeen, jossa kuvailet ajatuksiasi?

Jos vanhemmille puhuminen ei tunnu hyvältä idealta, niin voit kertoa ajatuksiasi esimerkiksi koulukuraattorille tai jollekin lähipiirisi luotettavalle aikuiselle.

Meillä Nuortennetissä on myös ilmainen Lasten ja nuorten puhelin (suomeksi 116 111 eller på svenska 0800 96 116) sekä chat ja nettikirjepalvelu: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/ Palveluissamme pystyt anonyymisti juttelemaan ihan mistä aiheesta tahansa.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen ja chatin päivystäjä