Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Moikka ”Helminen”,

onpa kurjaa, ettet saa unta iltaisin. Ei toki ole ihmekään, ettet jaksa aamulla herätä, jos valvot klo 00 asti. Minkälaiset iltarutiinisi ovat? Olisiko niissä jotain mitä voisit muuttaa? Illat olisi hyvä rauhoittaa niin, että niissä olisi mahdollisimman vähän ärsykkeitä esim. kännykkä olisi hyvä laittaa pois ennen sänkyyn menoa. Useinhan sitä puhelinta tulee selattua sängyssä varsinkin, jos tuntuu ettei uni tule. Sanotaan, että kännykästä tuleva sininen valo aktivoi meidän aivoja, joka taas vaikeuttaa unen tulemista. Nyt, kun kännykkä on jätetty pois sängyn läheisyydestä niin mitäpä, jos kokeilisit lukea kirjaa sängyssä? Raskasta liikuntaa tulisi myös välttää iltaisin, mutta esim. kävelylenkki raikkaassa ulkoilmassa illalla voi taas auttaa rauhoittumisessa ja unenkin saannissa. Iltapala on tärkeä, mutta siinäkin kannattaa huomioida, ettei syö liian raskasta ateriaa. Toivottavasti vinkeistä on sinulle jotain apua.

Hyviä yöunia sinulle toivottelee,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei,
kiitos viestistäsi. Hyvä kun kirjoitit, osaat kirjoittaa ajatuksiasi hyvin selkeästi. Kerrot asuvasi vähän niin kuin eri ”universumeissa”, sinun itse keksimissä paikoissa mihin olet jäänyt lähes loukkuun ja se häiritsee sinua. Kuvailitkin miten se vaikeuttaa asioihin keskittymistä ja koulu menee sen vuoksi huonosti.

Monella lapsella ja nuorella voi olla mielikuvitusmaailmoja mihin voi hetkelliseksi paeta vaikka turvaan tai vaan fiilistelemään miltä tuntuisi olla joku muu, ihan jossain muualla. Myös vilkas mielikuvitus varmasti helpommin heittää ajatukset toisiin maailmoihin ja haaveilemaan. Kertomasi perusteella sinun omat paikat kuitenkin häiritsevät jo kovasti sinun arkielämää. Niin ei pitäisi olla. On kurjaa, että ne häiritsevät sinun keskittymistäsi ja koulunkäyntiä. En tiedä, ovatko ne ehkä alun perin olleet sinulla mukavia paikkoja ja ehkä antaneetkin voimaa tai turvaa mutta nyt ne tuntuvat häiritsevän sinua enemmän ja haittaavan elämääsi. Sen vuoksi olisi tärkeää, että saisit apua tilanteeseesi.

Millaiset välit sinulla on vanhempiesi kanssa? Oletko kertonut vanhemmillesi tästä huolestasi? He varmasti osaisivat arvioida paremmin myös tilanteesi vakavuutta koska ehkä tuntevat sinut hyvin. Ehkä yhdessä heidän kanssa sinun olisi myös helpompi hakea itsellesi apua ja helpotusta tilanteeseesi. Voisitko näyttää heille tämän tänne kirjoittamasi viestin? Jos vanhemmille puhuminen ei onnistu, miten joku opettaja? Onko koulussa oltu huolissaan koulunkäynnistäsi? Voisiko siellä joku olla sellainen luotettava aikuinen kenelle voisit tästä laittaa alkuun vaikka viestiä? Koulussa on myös kouluterveydenhoitaja ja koulukuraattori, heillekin voi laittaa viestiä tai mennä käymään, ja siellä voit vaikka näyttää puhelimeltasi tämän viestin/keskusteluketjun.

Tämä kirjeesi tänne on sinun oikeasta maailmasta. Vaikutat fiksulta nuorelta joka kantaa huolta itsestään ja osaa hyvin pohtia omia asioitaan. On rohkeutta myöntää, milloin tarvitsee apua. Kukaan meistä ei täällä selviä ilman toisten tukea. Kysyit oletko hullu, et varmasti ole, mutta tarvitset apua siihen, että voit olla tässä maailmassa ja käydä omia ajatuksia ja tunteita läpi jonkun kanssa. Uskon että juttelu helpottaa jo tilannettasi.

Ystävällisesti Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei!
Kiitos kirjeestäsi! Kirjoitat sinua mieltä painuvista asioistasi. Kun luin sinun kirjettäsi, niin minulla tuli tunne, että näin juuri nuorena aikuisena välillä tuntuu. Epäilit tekstiäsi, mutta hyvin olet kirjoittanut tuntemuksistasi.

Omat tunnekuohut saattavat yllättää. Samana päivänä voi tuntea itsevarmuutta ja toisena hetkenä mieli on ihan maassa. Aina ei itsekään ymmärrä omia tunteitaan ja niiden voimakkuutta. Aina ei tee mieli hymyillä ja olla hyväntuulinen. Olo voi todella olla levoton ja ärtyisä. Koulujuttuihin voi olla
vaikea keskittyä. Epätoivon tunteet saattavat iskeä yllättävistäkin asioista ja moni asia voi nostaa esiin erilaisia tunteita. Tunteita on kaikenlaisia, osa hyviä ja osa huonoja. Tunnetiloja tulee ja menee, eikä niitä kannata pelätä.

Haikeus ottaa välillä vallan ja vaivaavat mieltä ajoittain. Ajoittainen alakuloisuus ja surumielisyys ovatkin osa normaaleja tunnetiloja. Jos alakuloisuuden tunteet kestävät yhtäjaksoisesti useita viikkoja ja tekee mieli satuttaa itseä, on kuitenkin hyvä ottaa asia puheeksi kouluterveydenhoitajan kanssa. Hän on vaitiolovelvollinen.

Ruokavaliolla voisi korjata väsymystä sen verran, että söisit monipuolisesti. Myös tarpeeksi nukkuminen auttaa keskittymiseen ja myös ärtyneisyyteen ja kun on hyvin nukkunut, niin asiatkin saavat ihan erilaisen ilmeen.

Mukava kuulla kissoistasi. Ne elävät myötätunnosta ja niiltä saat itsellesikin hyvää mieltä. Myös musiikki ja elokuvat saattaisivat toimia hyvänä tapana purkaa ja käsitellä omia tunteita. Niiden kautta aggression tunteeseen on mahdollista tutustua ja sietää tunnetta.
Itsetunto on myös tunne, ajoittain voi kokea olevansa ujo, epävarma ja itseensä tyytymätön. Heittelehtivät tunteet myllertävät mielessä ja olo tuntuu epävarmalta. Syyt tunnemyrskyihin, mielialan muutoksiin ja itsekeskeiseen ajatteluun johtuvat sekä hormonaalisista tekijöistä että uudenlaisista sisäisistä vaatimuksista, joita jokainen nuori välillä kokee.

Onko sinulla luotettavia kavereita, joille voisit kertoa olostasi ja joiden kanssa voisitte miettiä sinun asioitasi? Kaikilla on monia omia kokemuksia ja muillakin on asiat hyvin ja välillä huonosti.
Kirjoitat, että haluaisit apua, että et uskalla pyytää…miksi? Apua saa varmasti ja siksi kannustankin sinua hakemaan sitä, ja että huomaat kuinka elämä alkaa kantaa ja saat alkaa elämään nuoren naisen huoletonta aikaa. Jos haluat jutella, voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen p. 116 111.
Toivonkin, että löydät sopivan avun ja myös luotettavia kavereita.
Mukavaa joulun odotusta.

Lämmöllä
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei, ja kiitos, kun kirjoitit tänne. Kuulostaa kyllä tosi kurjalta, että vanhempasi eivät ole osanneet tukea sinua. Voi toki olla, että äitisi on pelästynyt arpiasi eikä ole osannut suhtautua asiaan muulla tavoin. Joskus ihmiset peittävät oman pelkonsa ja epävarmuutensa syyttämällä toista. En kuitenkaan halua puolustella vanhempiasi, sillä äitisi on tehnyt väärin syyllistämällä sinua. Sinä kaipaisit ennen kaikkea tukea ja apua, etkä syyttelyä tai tuomitsemista. Viiltely kertoo siitä, että sinulla on paha olla ja tarvitset apua. Sen takia on hyvä, että äitisi on varannut sinulle ajan terveydenhoitajalle – oletkohan jo käynyt siellä? Olisi tosi tärkeätä, että pääsisit juttelemaan asioistasi jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Vaikka se saattaa kuulostaa kliseiseltä niin puhuminen oikeasti helpottaa oloa. En tiedä minkälaiset välit sinulla on vanhempiisi, mutta pystyisitkö yhtään avaamaan heille tuntemuksiasi mm. sitä miten pahalta heidän reagointinsa arpiisi sinusta tuntui. Jos puhuminen tuntuu vaikealta niin voisitko kirjoittaa heille vaikka tekstarin?

Jos haluat jatkaa keskustelemista kahden kesken päivystäjän kanssa niin voit soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen, kirjoittaa meille kirjeen tai tulla chattiin.

Lämpimin terveisin, Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Heti alkuun haluan sanoa, että on tosi hienoa, että olet päässyt eroon viiltelystä. Se ei varmastikaan ole ollut ihan helppoa ja nyt pelkäätkin, että saatat alkaa viiltelemään uudestaan. Millä keinoin olet ensimmäisen kerran päässyt siitä eroon, pystyisitkö käyttämään niitä keinoja uudestaan?
Viiltelyllähän yritetään helpottaa pahaa oloa eli tärkeätä olisi, että saisit apua pahaan oloosi, joka aiheuttaa viiltelyä. Ymmärsin viestistäsi, ettet halua puhua asiasta vanhemmillesi niin ehdottaisin, että menisit juttelemaan koulusi kuraattorin tai terveydenhoitajan kanssa. Voisit puhua heille niistä asioista, jotka ehkä painavat mieltäsi tai aiheuttavat pahaa oloa sinulle. Se, että pääsee puhumaan asioistaan jollekin voi jo auttaa yllättävän paljon. Jos puhuminen tuntuu vaikealta niin voit etukäteen täyttää huoli puheeksi -lomakkeen ja antaa sen kuraattorille. Lomakkeen löydät täältä: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/huoli-puheeksi-lomake/

Nuorten mielenterveystalon sivuilta löytyy myös vinkkejä viiltelystä eroon pääsemiseksi ja niitä voit käydä katsomassa täältä https://www.mielenterveystalo.fi/nuoret/itsearviointi_omaapu/oma-apu/vapaaksi_viiltelysta/Pages/default.aspx

Toivon, että menet tapaamaan koulukuraattoria tai terveydenhoitajaa, sillä ansaitset saada apua! Voit myös aina soittaa meille lasten ja nuorten puhelimeen ja jutella luottamuksellisesti päivystäjämme kanssa.

Aurinkoa päiviisi toivottaa Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Moikka,

Viestisi perusteella kuulostaa siltä, että sinulla on todella huono olla. Hyvä, että keksit kirjoittaa tänne! Kerroit, että isäsi huutaa ja uhkailee sinua, mikä on väärin. Ei myöskään kuulosta reilulta käytökseltä sinua kohtaan, että olet ilmaissut halusi muuttaa kokonaan äidille, mutta sinua ei ole kuunneltu.

Lastensuojelun näkökulmasta sinulla on oikeus ilmaista tahtosi sinua koskevista päätöksistä, kuten asumisjärjestelyistä. Siksi kuulostaa todella ikävältä, että sinua ei ole kuunneltu. 12 vuotta täyttäneellä lapsella pitäisi olla mahdollisuus vaikuttaa voimakkaammin päätöksiin, kuin tätä nuoremmilla lapsilla. Eli kannattaa jatkaa asiasta puhumista äidillesi. Voit vaikka kertoa, että sinusta ei tunnu hyvältä eikä turvalliselta isän luona. Vanhempien tehtävä on nimenomaan turvata lapselle koti, jossa on rentoa ja turvallista olla oma itsensä.

Minulle heräsi iso huoli myös siitä, että olet saanut paniikkikohtauksia ja satuttanut itseäsi. Minusta sinun kannattaisi varata aika koulun terveydenhoitajalle ja kertoa rohkeasti paniikkikohtauksista ja raapimisesta. Sinulla on oikeus saada apua ja koulujen terveydenhoitajat ovat saaneet koulutuksensa lasten ja nuorten auttamiseen.
Tässä lyhyesti ensimmäisiä ajatuksiani sinun tilanteestasi. Muista että meille voit myös chatailla tai soittaa, jos haluat jutella nimettömästi lisää :) Chat on avoinna aina su-ke klo17-20 ja joskus myös muulloin.

Tsemppiä toivottaen,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei!
Hyvä, että kirjoitit tänne viestisi. Uskon, ettet ole ainut joka tällaisten asioiden kanssa painii, sillä varmasti moni muukin kokee samoja asioita kuin sä, varsinkin kuin tekstisi perusteella sinulla on monia erilaisia huolia.

Ensinnäkin haluaisin lähteä liikkeelle positiivisista asioista; ensinnäkin siitä, että olet keskustellut äitisi kanssa seksuaalisuudestasi sekä monista muistakin asioista. Samoin isäsikin vaikuttaa olevan huolissaan tilanteestasi, mikä kertonee siitä, että vanhempasi välittävät sinusta ja ovat kiinnostuneet elämästäsi ja on ihana, että olet pystynyt äidillesi myös murheitasi jakamaan. Monesti jo asioista puhuminenkin voi auttaa. Lisäksi mukava kuulla, että yläasteelta sinulle on jäänyt edes yksi hyvä ystävä, vaikka näettekin nykyään vähän harvemmin, mutta hyvä, että olette kuitenkin pitäneet yhteyttä. On tärkeää, että elämässä on edes muutamia läheisiä ihmisiä.

Se, mitä kerrot historiastasi kiusaamisen suhteen kuulostaa todella ikävältä. Ensinnäkin haluaisin sanoa, ettei kiusaaminen ikinä ole sinun vikasi ja on väärin, että se on tapahtunut ja vielä saanut jatkua noinkin pitkään. Sinällään upeaa, että olet kuitenkin kaikesta huolimatta mennyt lukioon hyvillä odotuksilla, enkä kehottaisi niitä vieläkään hautaamaan. Lukio kuitenkin yleensä kestää sen kolme vuotta, jonka aikana kaveriporukat voivat muuttua tiuhaankin, kun eri kursseilla ihmiset vaihtuvat ja tutustut ehkäpä edelleen uusiin ihmisiin. Peli ei sikäli ole vielä menetetty. Lisäksi onko sinulla muita paikkoja, josta voisit saada uusia ystäviä, mikäli lukiosta ei niitä tähän juuri nyt löydy? Onko sinulla esimerkiksi harrastuksia, jossa voisit tavata uusi ihmisiä? Mutta älä menetä toivoasi vielä lukionkaan suhteen, voit vielä kohdata siellä mukavia ihmisiä ja saada sieltäkin vielä uusia kavereita.

Kiusaamiseesi on ilmeisesti liittynyt paljonkin ulkonäkösi haukkumista ja sanot, että tämä on aiheuttanut sinulle jatkuvan ruman ja läskin fiiliksen sekä sen, että sinulla on syömishäiriö. Sanot myös kokevasi itsesi turhaksi ja yksinäiseksi ihmiseksi. Vaikka tämä varmasti kuulostaa hyvinkin kliseiseltä, haluaisin sanoa sinulle, etten yhtään usko, että olet turha ihminen, ei kukaan ole. Varsinkin vanhempasi selvästi välittävät sinusta. Mitä taas tulee ulkonäön arvosteluun, toivon että pyrkisit siihen, ettet antaisi muiden määrittää sitä, mitä omasta ulkonäöstäsi ajattelet. Monesti kiusaamisessa ulkonäkö on se helpoin asia, jota ihmisessä voi haukkua aiheuttaakseen tälle pahaa mieltä ja huonon olon. Tiedän, että haukkumiselta tosin voi olla vaikea sulkea korviaan. Olet kuitenkin hyvä juuri tuollaisena kuin itse olet, vaikkei siltä aina tuntuisi. Syömishäiriö sen sijaan on sellainen asia, johon ehkäpä pitäisi hakea apua joltain ulkopuoliselta taholta. Voisitko pohtia äitisi kanssa sopivaa väylää mistä apua olisi saatavilla, tai mennä kertomaan asiasta vaikkapa lukion terveydenhoitajalle? Mikäli siis et ole vielä syömishäiriöön apua saanut. Syömishäiriöt ovat kuitenkin vakava asia, jotka harvoin häviävät itsestään. En usko, että olisi myöskään huono idea, että voisit puhua myös näistä kiusaamiseenkin ja siihen liittyvistä kokemuksista jollekin. Ehkäpä niistä voisi puhua samalla kertaa myös syömishäiriöön liittyvän hoidon kanssa, tai sitten lukiossa pitäisi olla myös kuraattori tai/ja psykologi, jolle tällaisista asioista voi puhua.

Tärkeintä kuitenkin mielestäni olisi, ettet perustaisi oman arvon tuntoasi ja itsetuntoasia muiden mielipiteille, olivat ne sitten haukkujien tai mallitoimiston mielipiteitä. Toisaalta jos mallitoimiston elämääsi tuomat asiat tuntuvat hyvältä, se on hienoa. Ehkäpä sieltä voisi myös löytää uusia ihmissuhteita, jotka helpottaisivat yksinäisyyttäsi?

Jäsentelit monet huolesi aikuismaisesti ja hyvin, ja vaikka niitä on paljon, niistä voit myös selvitä, vaikkakin se tuntuu vaikealta. Ymmärrän, että tältä pohjalta voi olla vaikea alkaa näkemään omaa ulkonäköään taas miellyttävänä tai lähteä taas tutustumaan uusiin ihmisiin löytääkseen ystäviä, mutta kehottaisin sinua kuitenkin näin tekemään, sillä uskon, että tilanteesi voi vielä parantua, varsinkin jos saat syömishäiriösi selätettyä.

Tsemppiä syksyysi ja toivon sinulle kaikkea hyvää,
terveisin,
MLL:n lasten ja nuorten netin päivystäjä