Paivystaja Lasten ja nuorten puhelin

Hei!

Hyvä, että sekä kuski että sinä olette fyysisesti kunnossa kolarin jäljiltä.

Olet säikähtänyt aika tavalla kolarissa ja se on ihan ymmärrettävää. Mieli työskentelee alitajunnassa vielä pitkään asian käsittelyssä. Autossa olo aktivoi muiston kolarista. Usein laulaminen radiosta tulevien kappaleiden mukana saa ajatukset muualle, mutta sinulta se ei nyt ole onnistunut. Oletko koskaan kokeillut mindfullness-harjoituksia ? Voisit tutustua niihin esim. tämän linkin kautta: https://www.mielenterveysseura.fi/fi/mindfulness-harjoituksia-ilmaiseksi-verkossa-mielenterveysseuralta Jos tällaisesta on sinulle apua löydät niitä lisää esimerkiksi hakusanoilla : mindfullness-harjoituksia ahdistukseen ja pahaan oloon.

Totesit itse kirjeen loppupuolella, että olisi ehkä hyvä puhua asiasta jollekin. Olen samaa mieltä. Jos puhuminen jonkun läheisen ihmisen kanssa ei auta, voisit olla yhteydessä terveydenhuollon ammattilaiseen esimerkiksi terveydenhoitajaan, joka tarvittaessa voisi ohjata sinut psykologille.

Oli hyvä, kun kirjoitit tänne meille ja toivon, että saat apua ongelmaasi. Ei ole hyvä jäädä yksin pohtimaan pelkojaan ja ahdistustaan.

Ystävällisin terveisin Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Moikka!

Ensi alkuun haluan pahoitella sitä, että olet joutunut odottelemaan vastausta viestiisi melko pitkään. Minusta on tosi hyvä, että kirjoitit tänne. Kuulostaa siltä, että sulla on tällä hetkellä aika paljon isoja asioita mielen päällä. On tosi tärkeää, ettei niiden omien ajatusten kanssa jää yksin!

Kuvasit viestissäsi sitä, kuinka sinulle tärkeä ystävä käyttäytyy sinua kohtaan välttelevästi. Viittasit myös siihen, että hän on ainakin aiemmin ollut masentunut. Jäin pohtimaan, saattaisiko hänen välttelevä käytöksensä liittyä hänen mielialaansa? Joskus masentunut ihminen voi kokea raskaaksi esimerkiksi yhteydenpidon toisiin ihmiseen. Voisikohan sinun ystäväsi kohdalla olla jostain tällaisesta kyse? Oli mukava kuulla, että olet löytänyt uusiakin ystäviä, mutta ymmärrän hyvin, että eivät he korvaa tätä sinulle tärkeää ystävää.

Kirjoitit myös jonkinlaisista ulkopuolisuuden kokemuksista, joita sinulla hetkittäin tämän uuden kaveriporukan kanssa on tullut. Se voi todellakin olla ikävä tunne, jos tulee sellainen olo, ettei kuuluisi porukkaan. Kurjaa, että sinusta tuntuu välillä siltä. Itse ajattelen niin, että jos nuo ajatukset ovat vain pieni osa yhdessä viettämäänne aikaa, niitä voisi ajatella ohimenevinä tunteina, sellaisina, joita me kaikki joskus kohtaamme. Voisi tietysti olla hyvä tutkailla, millaisissa tilanteissa noita tunteita syntyy. Miltä sinusta tuntuu ajatus, että ottaisit asian puheeksi kavereittesi kanssa? Ymmärrän kyllä, että se ei ole välttämättä helppoa.

Kirjoitit, että tällä hetkellä kuitenkaan suurin murhe eivät ole kaverisuhteet vaan ensi syksynä edessä oleva yläkouluun siirtyminen. Kuulostaa siltä, että siitä on puhuttu koulussa aika paljon eikä välttämättä kovin rohkaisevaan sävyyn, tulkitsinkohan sinua oikein? Voin vain kuvitella, että se tuntuu tosi isolta asialta. Onhan se kuitenkin sellainen muutos, joka vaikuttaa moneen asiaan. Onneksi noita vaikutuksia voi olla monenlaisia, myös hyviä sellaisia kuten ehkä esimerkiksi uusien kaverisuhteiden muodostuminen.

Ymmärrän hyvin, että sinua jännittää ja pelottaakin tuleva muutos. Oletteko jutelleet kaverien kanssa tästä? Onko sinun lähipiirissäsi ihmisiä, jotka jakavat samankaltaisia ajatuksia kanssasi? Uskon, että monia tai melkeinpä kaikkia jännittää yläkoulun aloitus, koska kuten hyvin kuvasit, siinä muuttuu luokkien kokoonpano sekä vanhat tutut opettavat vaihtuvat uusiin. Ihana kuulla, että sinulla on ollut alakoulussa opettaja, josta on tullut sinulle tärkeä. Toivon tosi kovin, että yläkoulussakin löytyisi tällainen turvallinen aikuinen.

Kuten aiemminkin mainitsin, minusta on hienoa, että olet ollut tänne meihin yhteydessä ja kirjoittanut näistä asioista, jotka huolestuttavat sinua. Tiedäthän, että voit myös soittaa lasten ja nuorten puhelimeen minä tahansa päivänä numeroon 116 111 (linjat ovat auki arkisin klo 14-20 ja viikonloppuisin klo 17-20). Siellä voit jutella mistä tahansa asioista meidän päivystäjämme kanssa anonyymisti, eli hän ei tiedä kuka sinä olet eikä näe numeroasi. Voit myös tulla chattiimme keskustelemaan tai lähettää nettikirjeen, tästä linkistä löydät lisää tietoa noista palveluista: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/lasten-ja-nuorten-puhelin/

Mietin myös sitä, onko teidän koulussanne koulukuraattoria? Miltä sinusta tuntuisi mennä juttelemaan hänen kanssaan näistä asioista? Kuulostat tosi fiksulta nuorelta, joka ajattelee paljon asioita, ja osaat myös hienosti tuoda omat ajatuksesi ja tunteesi esiin. Ajattelen, että siitä voisi olla hyötyä jakaa näitä ajatuksia esimerkiksi kuraattorin kanssa, jolle koulumaailma on hyvinkin tuttu ja joka varmasti ymmärtäisi tuntemuksiasi. Voisitte ehkä myös yhdessä miettiä, miten lieventää tuota jännitystä siten, ettei sinun tarvitsisi kantaa siitä niin paljon huolta. Miltä tämä kuulostaisi?

Toivon kaikkea hyvää sinun kevääseesi!

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei Oona,

kiitos viestistäsi. Tosi hyvä kun kirjoitit!

Minusta kuulostaa hyvinkin mahdolliselta, että kuvailemasi muutos johtuu juurikin liian lyhyistä yöunista. Murrosiässä unen tarve monilla lisääntyy entisestään, ja samalla monilla nurinkurisesti nukkumiseen varattu aika vähenee. Et siis paini lainkaan yksin tämän haasteen kanssa. Luulen, että kohdallasi unentarve voi olla vielä keskivertoa suurempi aktiivisen treenaamisen vuoksi.

Kirjoitit, ettet ole uskaltanut kertoa asiasta vanhemmillesi, koska pelkäät heidän ottavan käynnykkäsi pois. Tulkitsenko tästä oikein, että kännykän käyttö vaikuttaa sinun nukkumiseen käyttämääsi aikaan? Tuleeko sinulla iltaisin valvottua myöhään kännykän äärellä?

Nuoruusiässä keho ja mieli tarvitsevat yleisimmin vähintään kahdeksan tuntia unta. Ihanteellista olisi saada unta enemmän, noin yhdeksän tuntia. Se on paljon ja nipistää päivästä ison osan. Jos esimerkiksi aamulla herätyskello soi kuudelta, ihanteellista olisi olla jo yhdeksältä nukkumassa.

Usein suurin este riittävän aikaiselle nukkumaanmenolle on oma mieli. Esimerkiksi kiireisen ja täyden päivän jälkeen kaipaa vielä hetken omaa aikaa, vaikka tilaisuutta viestitellä kavereiden kanssa, selailla somea, pelata tai katsoa jotain kivaa sarjaa tai leffaa. Tällöin unesta tulee helposti nipistettyä ja huomaamattaan saattaa nipistää vielä enemmän kuin aluksi ajatteli. Tärkeää olisikin olla itselleen unen suhteen lempeän jämäkkä, ja muistuttaa itseään siitä kuinka tärkeää uni on. Vaikka kuinka tekisi mieli valvoa tai tehdä jotain mukavalta tai tärkeältä tuntuvaa, uni on kuitenkin tärkeämpää. Oletkin jo kokenut, minkälaisia vaikutuksia riittämättömällä unella voi olla.

Ymmärrän, miksi sinua arveluttaa puhua tästä vanhemmillesi, mutta monesti läheisten tuki voi olla isoksi avuksi silloin, kun yrittää tehdä muutoksen elämään. Mitä ajattelet, voisivatko vanhempasi ymmärtää sinun huolesi, jos esimerkiksi kirjoittaisit heille viestin, jossa kerrot että kaipaisit heidän tukea, mutta sinua jännittää pyytää sitä koska pelkäät että siitä seuraa jotain ikävää? Voisit myös kertoa, miksi kännykällä vietetty aika on sinulle tärkeää.

Joskus väsymyksen taustalla voi olla myös muita syitä kuin unen puute. Jos väsymys ei korjaannu riittävillä unilla, kannattaa käydä koulusi terveydenhoitajan luona juttelemassa.

Kysyit myös, mistä stressaaminen voi johtua. Luulen, että myös stressin kokemiseen voivat vaikuttaa lyhyeksi jääneet yöunet. Silloin, kun unta ei saa riittävästi, mieli on usein herkempi stressille. Myös tämä voi siis muuttua yöunia pidentämällä. Stressin taustalla voi olla myös muita syitä. Stressistä voi tulla itseään toteuttava asia, esimerkiksi jos mieli alkaa stressaamaan stressaamista. Näin voi käydä vaikka kun tietää, että olisi tärkeä nukkua hyvät yöunet ja sitten mieli alkaakin miettimään, että mitä jos en nukahdakaan. Hetken päästä stressi tuntuu koko kehossa, juuri niin kuin kuvasit, eli syke nousee, ja sitten nukahtaminen on entistä vaikeampaa.

Stressin vähentämiseen toimii eri ihmisillä eri asiat. Monelle stressistä puhuminen toisille on toimiva tapa vähentää stressin vaikutusta. Usein huolet pienenevät, kun ne jakaa toiselle ihmiselle ääneen. Osalle taas helpotusta voi tuoda, kun koittaa ajatella lempeämmin itsestään ja tunteistaan. Esimerkiksi niin, että kun huomaa stressaavansa, toteaa itselleen että ei se haittaa. Tänään jokin stressaa ja en ehkä saa nukuttua tai rauhoituttua niin hyvin kuin toivoin. Selviän kyllä siitä huolimatta ja teen parhaani enempää en voi. Joillekin taas stressiä tai jännittämistä voi helpottaa asioiden listaaminen. Jos esimerkiksi illalla stressiin liittyy, että onko muistanut tehdä kaikkia asiat, voi asioiden listaaminen paperille tai kännykälle rauhoittaa mieltä, kun tietää että asiat ovat nyt muistissa ja ne tulee tehtyä huomenna.

Oletkin ehkä huomannut että Nuortennetissä on tietoa jännittämisestä ja unesta. Ne löytyvät Mieli ja Keho – osiosta.

Muistathan että me Lasten ja nuorten puhelimessa olemme mielellämme tukenasi. Voit soittaa (116 111), kirjoittaa tai chatata meille.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten puhelimen päivystäjä

Hei
Onpa ikävää kuulla, että sinua ahdistaa ja pelottaa, ja koet olevasi yksin ja myös jääväsi yksin. Kerrot, että sinulla on syömishäiriö, josta olet kyllä jo melkein parantunut. Koet ettet riitä ja kelpaa sellaisena kuin olet. Myös se, ettet ole vielä seurustellut, lisää paineitasi.

Ihana että kirjoitit meille tänne. Olet taatusti upea nuori ja mahtava tyyppi, juuri sellaisena kuin olet. Juuri nyt sinulla on varmastikin ylimääräistä vaikeutta syömishäiriöstäsi johtuen. Kerroit, että tilanne on kuitenkin jo parempi, joskin vielä on matkaa jäljellä siitä parantumiseen. Syömishäiriö ei synny päivässä, ei siitä myöskään päivässä parane. Vaatii kärsivällisyyttä, ulkopuolista tukea ja omaa halua siitä selvitä normaaliin elämään. Uskon ja toivon, että tässä suhteessa sinulla on se mitä tarvitset. Olet jo ehkä itsekin väsynyt syömisen, niin ja oman elämäsi kontrollointiin ja monesta asiasta kieltäytymiseen ja haluaisit elää ihan tavallista nuoren elämää. Aina voi tulla takapakkia, mutta sekin kuuluu asiaan. Se, että pystyt itse sanomaan, että sinulla on syömishäiriö, kertoo paljon tilanteestasi. Olet selättänyt varmastikin pahimman, tiedät mistä on kyse, hyväksyt sen ja olet päättänyt parantua. Kohtalotovereita on paljon, ehkä vertaistuki voisi olla hyvä lisäapu paranemisessa ja varsinkin jos hetkittäin tulee se tunne, että alkaa itse epäillä selviämistään.

Et kerro kuinka kauan sinulla syömishäiriö on ollut, mutta se on sairaus, joka usein vaikuttaa myös kaverisuhteisiin. Syömishäiriöisen on usein vaikeaa olla oma itsensä kavereitten kanssa. Kun kaiken aikaa joutuu miettimään mitä saa syödä ja voi tehdä. He eivät ymmärrä mistä on kyse, miksi toinen ei ole enää sama iloinen nuori, johon he ovat aikanaan tutustuneet. Tämä vääjäämättä voi vaikuttaa myös itsetuntoon. Mutta usko pois, tämä varmasti helpottaa, kun syömishäiriö on kokonaan hallinnassa.

Aikuistumiseen liittyy paljon erilaisia vaiheita, joskus rankkojakin. Fyysiset ja myös henkiset muutokset voivat joskus olla pelottaviakin. Itsetuntokin joutuu usein koville, tuossa iässä olemme turhankin kriittisiä itseämme kohtaan. Myös kiinnostus vastakkaiseen sukupuoleen herää ja seurustelu on tietenkin myös harjoittelua tulevaisuuteen, ja mahdolliseen elämän jakamiseen toisen ihmisen kanssa. Seurustelusuhteen aloittamisella ei ole kuitenkaan kiire. Kaikki eivät ehkä ole ihan rehellisiä omista kokemuksistaan ja seurustelusuhteistaan. Helposti annetaan ymmärtää enemmän kuin mikä on totta. Monella on se käsitys, että sen ja sen ikäisenä pitää olla jo kokemuksia. Uskon kuitenkin, että kun olet itse siihen valmis, ja tapaat henkilön, jonka kanssa tuntuu hyvältä olla, myös seurustelu on aivan luonnollinen vaihe elämässäsi. Eikä kovin tiuhaan vaihtuvat seurustelukumppanit ole mikään päämäärä.

Nyt olisi varmasti hyvä löytää joku luotettavaa aikuinen, jolle voisit kertoa mieltäsi painavista asioista. Miten omat vanhempasi, voisivatko he olla tukemassa sinua mietinnöissäsi? Entä onko sinulla sisaruksia tai joku hyvä ystävä, jolle voisit uskoutua? Isovanhemmilla on usein oikeaa viisautta katsella asioita, hekin ovat olleet nuoria ja varmasti ilahtuisivat, jos heidän neuvoa kysyttäisiin. Entä koululla, koulukuraattori, kouluterveydenhoitaja, opettaja? Heillä on kaikilla salassapitovelvollisuus eli voit hyvin uskoutua heille.

Voisit myös soittaa tänne meille ja harjoitella aiheesta puhumista. Numeromme on 116 111. Soitto on täysin anonyymi, maksuton eikä näy puhelinlaskussasi. Voimme myös yhdessä miettiä, mitä sellaisia asioita arjessasi on, josta voisit hakea itsetuntosi vahvistamista. Niitä löytyy kaikilta, emme vaan aina itse niitä huomaa.

Hyvää kevään alkua ja tsemppiä sinulle.

Lämpimin ajatuksin

Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei,
kerrot että kotona asuminen jotenkin ahdistaa sinua ja mietit, olisiko laitoksessa helpompi olla. Vanhempasi ovat ihan kunnollisia, mutta omaa rauhaa et kotona oikein saa. Lisäksi kerrot, että tempperamenttisi heilahtelee nopeasti, riitelet, huudat ja heittelet tavaroitakin. Tiedostat kuitenkin, ettei se ole ihan järkevää, mutta jotenkin et osaa hillitä itseäsi.

Näillä tiedoilla ajattelen ettei laitos ole sellainen paikka, jossa elämäsi olisi helpompaa. Laitoksissa on paljon nuoria ja siellä on siksikin tiukat säännöt ja kuri. Kerrot myös että alkoholi ja tupakka maistuu, ja pelkäät vanhempiesi saavan sen selville. Varmasti tiedät, että alkoholi ja tupakka ovat terveydelle haitallisia, ja eikä nuorten kasvuvaiheessa pidä niitä käyttää. Joskus nuoret yrittävät “hoitaa” ahdistustaan tai masennustaan alkoholilla ja tupakalla, mutta ne eivät ole kyllä sopiva lääke oikeastaan mihinkään.

Ehdottaisin että menisit juttelemaan koulusi terveydenhoitajalle tai kuraattorille ja kertoisit rehellisesti näistä tuntemuksistasi. Et kerro ikääsi, mutta osa näistä tuntemuksistasi voi johtua myös murrosiästä. Elämä ja tulevaisuus mietityttää silloin lähes kaikkia nuoria, toisia enemmän kuin toisia. Ja nämä murrosvuodet kestävät jokaisella vähän eri ajan, toisilla pidempään kuin toisilla. Nämä tuntemukset voivat nostaa pintaan myös tuollaista sinun kuvaamaasi käytöstä. Mutta näihin tuntemuksiin on saatavissa apua ja tukea, ja koulusi terveydenhoitaja voi sinua siinä auttaa. Mene siis rohkeasti puhumaan asioistasi hänelle! Missään tapauksessa sinun ei pidä satuttaa itseäsi, myöhemmin melko varmasti kadut sitä. Muistathan, että koulun terveydenhoitohenkilöillä on vaitiolovelvollisuus.

Ja voit myös halutessasi soittaa, chatata tai kirjoittaa meille uudelleen, tuemme sinua mielellämme. Meille voit nimettömästi kertoa tuntemuksistasi enemmän, jolloin voimme yhdessä paremmin miettiä ratkaisuja sinun tilanteeseesi.

Lämpimin terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei ja kiitos tosi tärkeästä yhteydenotostasi! Tosi kurjaa kuulla, jos poikaystäväsi äiti lyö häntä. Otit todella tärkeä asian rohkeasti esille! Lyöminen ei ole oikein eikä hyväksyttävää. Lyöminen on väkivaltaa ja sen katsotaan olevan rikos. Poikaystäväsi kaipaa varmasti asiassa tukeasi ja onpa hienoa, että hänellä on noin huomaavainen ystävä!

Uskon, että olet huolissasi poikaystäväsi puolesta. Asiasta olisi hyvä jutella jonkun luotettavan aikuisen kanssa. Voisikohan poikaystäväsi kertoa toiselle vanhemmalle asiasta vai asuuko hän äitinsä kanssa kaksin? Toinen vaihtoehto voisi olla, että jos poikaystäväsi uskaltautuisi kertomaan asiasta esimerkiksi koulussa terveydenhoitajalle tai kuraattorille. Asian esille ottaminen voi olla vaikeaa, mutta tuellasi ja kannustuksellasi hän voisi ehkä uskaltautua kertomaan asiasta jollekin. Näin asiaan voisi tulla apua. Koulun henkilökuntaa voi myös lähestyä kirjeellä, jos kertominen tuntuu hankalalta. Käsittelemättä jääneet vaikeat kokemukset usein voivat vaikeuttaa elämää ja aiheuttavat ahdistusta ja pahaa oloa myöhemminkin, joten mitä nopeammin asiaan puututaan, sen parempi.
Mikäli kaipaat lisää tietoa asiasta tai mitä tehdä, jos kokee väkivaltaa, niin tutustuthan oheisiin sivuihin: https://www.nuortennetti.fi/apua-ja-tukea/apua-vakivaltaan/

Toivon kovasti, että saat suostuteltua poikaystäväsi juttelemaan jollekin aikuiselle. Mikäli poikaystäväsi haluaa jutella jonkun luotettavan aikuisen kanssa ja vaikka harjoitella sitä miten ottaa asian puheeksi esim. koulussa, niin voithan hänelle antaa vinkiksi, että soittaa Lasten ja nuorten puhelimeen. Sinne voi soittaa anonyyminä ja puhelut ovat aina luottamuksellisia. Vaihtoehtoisesti poikaystäväsi voi myös kirjoittaa halutessaan Lasten ja nuorten kirjepalvelussa tai chatissa, mikäli juttelu tuntuu hankalalta.

Lämpimin ajatuksin,

Lasten ja nuorten netin päivystäjä

Hei! Olet allapäin ja kyllästynyt siihen, että juttujasi ei kunnioiteta ja sinua ei huomioida. Tuntemuksesi ovat varsin ymmärrettäviä. Teit mielestäni todella fiksusti, kun päätit kirjoittaa ja kysyä neuvoja.
Ihmiselle on erittäin tärkeää, että tulee hyväksytyksi omana itsenään. On tärkeää, että on joku kenen kanssa saa olla juuri sellainen kuin on. Suurimmalla osalla ihmisistä tulee kausia, jolloin tuntevat itsensä yksinäiseksi. Onneksi tällaiset kaudet ovat ohimeneviä. Kun itse on avoin, kiinnostunut muista ja halukas tutustumaan kaikenlaisiin ihmisiin huomaa pian, että ihmisten joukossa on myös ihan niitä oikeitakin ystäviä.

Ymmärrän, että sinua ahdistaa, kun parhaat kaverisi asuvat noin kaukana. On tylsä, että heidän kanssaan ei voi koulun jälkeen tehdä jotain kivaa yhdessä. Mutta onneksi voitte soitella, mesettää tai skypettää. Näin voitte ainakin jakaa ajatuksia ja fiiliksiä. Tuo sen sijaan kuulostaa kurjalta, että jos syntymäpäivääsi ei muistettu kotona tai perheenjäsenet eivät kysele kuulumisiasi. Luuletko, olisiko se sellainen asia, jonka voisit ottaa kotona puheeksi? Kertoa miltä sinusta tuntuu ja mitä toivoisit?

Kirjoitit, että koska sinua ei huomioida, olet vetäytynyt kuoreesi ja sen vuoksi sinun on vaikea saada ystäviä. Minusta olit todella hienosti huomannut syy- ja seuraussuhteet! Jos vetäytyy kuoreensa, muut ajattelevat, että haluat olla yksin ja jättävät sinut siksi rauhaan. Jos haluat jutella keinoista, joilla tuon huonon kierteen saisi katkaistua, niin soita meille 116 111 (ma-pe 14-20 tai la-su 17-20) tai chattaa su-ke 17-20.

Terveisin,
Lasten ja nuorten netin päivystäjä